1-vuotiaan jättäminen hoitoon isovanhemmille loman ajaksi

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]

Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!

    Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'

    Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?

[/quote]

Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?

[/quote]

  Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O

Laitetaanpas asioita mittasuhteisiin.

Lapset eivät traumatisoidu yksittäisistä kokemuksista. Ajatelkaapas keskoslapsia, jotka makaavat usean kuukauden sairaalassa eivätkä kykene välttämättä solmimaan minkäänlaista tunnesidettä vanhempiinsa. Itse olen ollut kaksi viikkoa sairaalassa syntymäni jälkeen yksin ja äitini lähti kaksosveljeni kanssa kotiin. Sairaala oli kaukana, joten isäni sitten töiden jälkeen tuli tuomaan äitini pumppaaman maidon ja vilkuilemaan lasin läpi. Olin siis heti syntymäni jälkeen kaksi viikkoa erossa vanhemmistani, ja minulla on mies ja kaksi lasta ja olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 15 vuotta. En käy terapiassa ja pärjään mielestäni hyvin. Tämän lisäksi mummoni hoiti minua ja veljeäni, kun äidin äitiysloma loppui (6kk), ja lopulta 1-vuotiaana minut laitettiin päiväkotiin.

Uskon kuitenkin, että en traumatisoitunut näistä rankoista kokemuksista, koska kaikki muut kokemukseni olivat hyviä ja turvallisia. Erityisesti ensimmäinen vuoteni noita kahta viikkoa lukuunottamatta oli turvallinen eikä mummon hoitoa lukuunottamatta ollut koskaan erossa vanhemmistani. Lisäksi sain olla veljeni kanssa yhdessä.

Kuulun niihin arveluttaviin ihmisiin, jotka eivät lue Keltinkangas-Järvistä kuin Raamattua ja joka on laittanut lapsensa hiukan alle 2-vuotiaina päiväkotiin. Uskon kovasti hoidon laatuun, en määrään.

Mutta ihan tarpeettomasti ja oman huvitteluhalun vuoksi en olisi valmis aiheuttamaan lapselleni surua ja stressiä. Väitän kyllä, että 1-vuotias kestää tuon yhden kerran vaurioitta, mutta en ymmärrä, miksi hänet pitäisi laittaa se kärsimään. Mitään onnea ja autuutta kun se hoitojakso ei tuolle 1-vuotiaalle ole, vaikka loma mummolassa kuulostaisi kuinka ihanalta. Jos mummo on kovin läheinen, veikkaan kolmen yön olevan vielä ihan ok, mutta sen jälkeen on lapsi takuulla peloissaan. Ehdotankin nyt, että sinä matkustat kaveriporukan kanssa ja miehesi tulee vasta kahden yön jälkeen, olette yhdessä paikalla kolme yötä ja sinä matkustat viiden yön jälkeen pois ja mies lähtee sitten kahden yön jälkeen. Näin olette olleet kaveriporukan kanssa viikon ja kumpikin sen viisi yötä. Lentoja voi varmasti muutella, kun kerran ette ole pakettimatkalla.

Edellytän tietysti tässä, että miehesi on lapselle lähes yhtä läheinen ja tärkeä kuin sinäkin eikä niin, että hän on ollut säännöllisesti työmatkoilla ja poissa eikä koskaan miehesi hoidossa niin, että sinä et ole ollut paikalla.

Miehen sukulainen on puolisonsa kanssa rampannut reissuilla ja he ovat tyrkänneet ihan pienen lapsensa ties minne hoitoon, ihan melkein sylivauvasta asti. Hoitopaikaksi on käynyt sellainen minne, joku on sen reppanen ottanut. Kyllä on firman tarjoamat viikon ja yli kestäneet matkat sekä omat yöpymisiä vaatineet harrastukset ajaneet todellakin ohi lapsen edun. Todella olen ihmetellyt miksi lapsi piti hankkia, kun sille ei tunnu olevan aikaa saati suurta kiinnostusta.

No, lapsihan ei esim. puhunut sanakaan 2-vuotiaana, mutta nyt reilu 2,5 vuotiaana ilmeisesti jonkin verran puhuu sanoja. Saa nähdä sitten, kun lapsi on aikuinen tuleeko ihmissuhteista yhtään mitään. Tämä tapaus on ääripää ja lasta on riepoteltu hoidoissa jatkuvasti eikä vain esim. kerran.

Minäkään en oikein usko, että yksittäinen erokokemus vanhemmista traumatisoisi lapsen lopullisesti. Toisaalta, kuten on tässä keskustelussa kirjoitettukin, en tietenkään halua ehdoin tahdoin altistaa lasta ikäville kokemuksille. Olen saanut paljon uutta tietoa tästä keskustelusta, kuten tuon 1 yö / ikävuosi -suosituksen. Ensimmäistä lastaan kasvattava, ei kasvatustieteiden tai kehityspsykologian alan ihminen kiittää. :)

En kyllä voi ihan kaikkia ketjun mielipiteitä allekirjoittaa, kuten en koskaan tällä palstalla. Täällä moni asia muuttuu niin kovin mustavalkoiseksi. Omalle lapselleen paras, rakastava ja turvallinen vanhempikin voi pitää ajatusta matkasta ystävien kanssa houkuttelevana, eikä se vanhemmuutta huononna. Eikä se myöskään tarkoita, että olisi riemuissaan heti tilaisuuden tulleen lapsensa hylkäämässä, tai että ei ikävöisi lastaan ollessaan tästä erossa. Tämä on siis minun kokemukseni ja mielipiteeni, voitte olla vapaasti eri mieltä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:29"]

Ehdotankin nyt, että sinä matkustat kaveriporukan kanssa ja miehesi tulee vasta kahden yön jälkeen, olette yhdessä paikalla kolme yötä ja sinä matkustat viiden yön jälkeen pois ja mies lähtee sitten kahden yön jälkeen. Näin olette olleet kaveriporukan kanssa viikon ja kumpikin sen viisi yötä. Lentoja voi varmasti muutella, kun kerran ette ole pakettimatkalla.

Edellytän tietysti tässä, että miehesi on lapselle lähes yhtä läheinen ja tärkeä kuin sinäkin eikä niin, että hän on ollut säännöllisesti työmatkoilla ja poissa eikä koskaan miehesi hoidossa niin, että sinä et ole ollut paikalla.

[/quote]

Joku tällainen ratkaisukin voisi hyvin olla mahdollinen. Mieheni on hyvin "aktiivinen isä", eli hoitaa lasta paljon, lähes ellei jopa ihan äidin veroinen siis. :)

ap

Mikä loma se sellainen on, jos joutuu olemaan rakkaasta perheenjäsenestä erossa! En vaan tajua. Ei siitä oo kauaa kun olette ihan omasta tahdosta laittaneet lapsen alulle, ja nyt jo tarvitaankin lomaa lapsesta, siis en vaan ymmärrä, pärjäisi lapsi sitten hoidossa tai ei. Me ollaan matkusteltu lapsen tulon jälkeen yhtä paljon kuin ennenkin, lapsi kulkee tietty munana kun on meidän. Suosittelen!

Munana, heeheehee!! Anteeksi pikku kirjotusvirhe!:D

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:00"]

Kiitos kaikille vastauksista! Kyseessä on siis yhden tuttavapariskunnan "häämatka", ovat juuri menneet naimisiin ja sen kunniaksi olisi tarkoitus lähteä muutaman muun tutun pariskunnan kanssa vuokrattuun villaan lomalle. Koska kyseessä on toisten "häämatka", emme voi toimia toiveita vastaan, joten lomalle lähdetään ilman lasta tai sitten jäämme kotiin. Läsnäolomme ei ole mitenkään välttämätöntä, tuttavat kyllä ymmärtävät jos jäämme kotiin. Eikä meillä mikään pakko ole matkalle päästä, vaikka ajatus olisikin mukava.

Tuntuu kuitenkin nyt siltä, että emme taida lähteä. En ole kuullutkaan tuosta 1yö / ikävuosi -säännöstä. Mistä siitä löytyisi lisää tietoa? 21, osaatko antaa jonkin lähteen tai tutkimuksia liittyen kirjoittamiisi asioihin? Lukisin mielelläni lisää, koska en tiedä paljoakaan aiheesta. Ihan mutu-tuntumalla ajattelimme, että lapsi varmaan selviäisi ihan hyvin viikosta tuttujen hoitajien luona, mutta nyt aloin kyllä pohtia asiaa kokonaan uudestaan.

ap

[/quote]

Menkää viikoksi. Jos isovanhemmat ovat läheisiä, sehän merkitsee, että lapsella on muitakin tärkeitä aikuisia kuin vanhemmat.

Minä olen 60-luvulla sairastanut monta pitkää sairautta vauvana ja hiukan isompanakin. Vietin pitkiä aikoja sairaalassa yksin, koska silloin ei äitejä päästetty katsomaan, "koska se lapsi on sitten hankala kun parkuu perään"

Hyvä ihminen on minusta tullut, vaikka olin viikkoja pois kotoa.

Viikko turvallisten isovanhempien luona menee hyvin. Omilla lapsillamme ei ole ollut hoitajaa ja emme päässeet mihikään kahdestaan, joten itse olen päättänyt, että omia lapsenlapsia yritän jaksaa hoitaa aina silloin tällöin, että omat lapseni saavat joskus levätä.

Suurin ongelma on korkeintaan se, että sinulla on kova ikävä lastasi :)

Hyvää matkaa teille

äitix5

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]

Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!

    Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'

    Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?

[/quote]

Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?

[/quote]

  Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O

[/quote]

Kolme lasta 22-vuotiaana, kertoo sekin jo jotain. Mummon luona vierailet tiuhaan ja omat vanhemmat kutsut syömään (? kuten vieraat) kerran viikossa. Tästä kyökkipsykologi voi jo vetää omat johtopäätöksensä, onko ero vanhemmista vaikuttanut mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:29"]

Laitetaanpas asioita mittasuhteisiin.

Lapset eivät traumatisoidu yksittäisistä kokemuksista. Ajatelkaapas keskoslapsia, jotka makaavat usean kuukauden sairaalassa eivätkä kykene välttämättä solmimaan minkäänlaista tunnesidettä vanhempiinsa. Itse olen ollut kaksi viikkoa sairaalassa syntymäni jälkeen yksin ja äitini lähti kaksosveljeni kanssa kotiin. Sairaala oli kaukana, joten isäni sitten töiden jälkeen tuli tuomaan äitini pumppaaman maidon ja vilkuilemaan lasin läpi. Olin siis heti syntymäni jälkeen kaksi viikkoa erossa vanhemmistani, ja minulla on mies ja kaksi lasta ja olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 15 vuotta. En käy terapiassa ja pärjään mielestäni hyvin. Tämän lisäksi mummoni hoiti minua ja veljeäni, kun äidin äitiysloma loppui (6kk), ja lopulta 1-vuotiaana minut laitettiin päiväkotiin.

Uskon kuitenkin, että en traumatisoitunut näistä rankoista kokemuksista, koska kaikki muut kokemukseni olivat hyviä ja turvallisia. Erityisesti ensimmäinen vuoteni noita kahta viikkoa lukuunottamatta oli turvallinen eikä mummon hoitoa lukuunottamatta ollut koskaan erossa vanhemmistani. Lisäksi sain olla veljeni kanssa yhdessä.

Kuulun niihin arveluttaviin ihmisiin, jotka eivät lue Keltinkangas-Järvistä kuin Raamattua ja joka on laittanut lapsensa hiukan alle 2-vuotiaina päiväkotiin. Uskon kovasti hoidon laatuun, en määrään.

Mutta ihan tarpeettomasti ja oman huvitteluhalun vuoksi en olisi valmis aiheuttamaan lapselleni surua ja stressiä. Väitän kyllä, että 1-vuotias kestää tuon yhden kerran vaurioitta, mutta en ymmärrä, miksi hänet pitäisi laittaa se kärsimään. Mitään onnea ja autuutta kun se hoitojakso ei tuolle 1-vuotiaalle ole, vaikka loma mummolassa kuulostaisi kuinka ihanalta. Jos mummo on kovin läheinen, veikkaan kolmen yön olevan vielä ihan ok, mutta sen jälkeen on lapsi takuulla peloissaan. Ehdotankin nyt, että sinä matkustat kaveriporukan kanssa ja miehesi tulee vasta kahden yön jälkeen, olette yhdessä paikalla kolme yötä ja sinä matkustat viiden yön jälkeen pois ja mies lähtee sitten kahden yön jälkeen. Näin olette olleet kaveriporukan kanssa viikon ja kumpikin sen viisi yötä. Lentoja voi varmasti muutella, kun kerran ette ole pakettimatkalla.

Edellytän tietysti tässä, että miehesi on lapselle lähes yhtä läheinen ja tärkeä kuin sinäkin eikä niin, että hän on ollut säännöllisesti työmatkoilla ja poissa eikä koskaan miehesi hoidossa niin, että sinä et ole ollut paikalla.

[/quote]

Asiasta toiseen. Lapseni kaverin äiti on juuri tuollainen, ei määrää, vaan laatu.

Nuori murkkutyttö on niin sekaisin kuin seinäkello ja välit vanhempiin ovat todella huonot. Tytöllä taustalla varastamista, tupakkaa, liian nuorena poikaystäviä yms. Haukkuu ja inhoaa äitiään jatkuvasti.

Meillä taas paljon aikaa ja paljon tavallista yhteistä arkista elämää ja välit hyvät ja nuorella ei tällaisia ongelmia

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi mennä kaverien HÄÄMATKALLE tai miksi kukaan haluaisi mukaan kavereita HÄÄMATKALLE???

Moikka!

Mielestäni tälläistä ei pitäisi edes kysyä palstoilla, mutta jokainen tekee tyylillään...

Minun lapset ovat aina olleet paljon mummolassa hoidossa ja lapsilla hyvät suhteet isovanhempiin. Omat muksuni olleet pidennetyn viikonlopun mummolassa 1-vuotiaina ja hyvin mennyt.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]

Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!

    Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'

    Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?

[/quote]

Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?

[/quote]

  Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O

[/quote]

Kai se jostain kertoo, jos olet 22v ja sinulla on 3 lasta. Jotain surutyötä näyt tekevän lisääntymällä aktiivisesti siinä iässä, jossa muut rakentavat perustaa tulevalle. Sinä et uskalla, koska pelkäät, että vain tässä näkyvä on olemassa?

Ja lisään, että pidennetyllä viikonlopulla tarkoitan 4vrk.....

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]

Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!

    Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'

    Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?

[/quote]

Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?

[/quote]

  Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O

[/quote]

Kai se jostain kertoo, jos olet 22v ja sinulla on 3 lasta. Jotain surutyötä näyt tekevän lisääntymällä aktiivisesti siinä iässä, jossa muut rakentavat perustaa tulevalle. Sinä et uskalla, koska pelkäät, että vain tässä näkyvä on olemassa?

[/quote]

   Olisi mulla muuten kaksi lasta, mutta viimeiset on kaksoset :P Mulla on ammatti, opiskelen kohta seuraavan ammatin. Olen ehtinyt olla töissä, säästää rahaa ja olemaan hyvä äiti. Joo, perhana, en uskalla rakentaa tulevaa varten kunnon pohjaa, sähän sen sanoitkin ;) Katson itseasiassa pitkälle tulevaisuuteen, mutta sitähän sä et usko, koska mun pitää työskennellä surutyöni pois, koska mut on niin karusti hylätty rakastaville isovanhemmille, koska vanhemmat ovat töissä olleet. Jep jep.

    Ja tuolla joku huomautti, siitä, että kutsun vanhempiani kylään. Meillä on hyvin läheiset välit vanhempieni kanssa ja sekö sitten on väärin? Voin mä tietty lopettaa yhteydenpidon ja olla kauhean katkera, kun sain vietää ihania hetkiä isovanhempieni kanssa. Mä olen niiin surullinen, että sain monta, monta, monta hyvää ja ihanaa muistoa. Luojan kiitos, kerkesin olla isovanhempieni kanssa, vaari kuoli kun olin 16 vuotta.

Jos matkalle lähtö ei ole aivan pakollista, en kyllä lähtisi noin pienen luota. 1-vuotias on helppo ottaa mukaan mihin vaan, mutta tietysti tässä tapauksessa se ei ollut vaihtoehto.

Joten minä jäisin kyllä ihan suosiolla pois kavereiden häämatkalta (!!).

Jos haluatte lomalle, miksette lähde matkalle itseksenne, oman perhen kesken. Silloin kenenkään ei tarvitse ikävöidä.

Lapsi voi selvitä erosta ja monenlaisista kokemuksista ehjin nahoin, mutta kyse onkin siitä, mikä olisi lapsen kehityksen kannalta parasta ja suotuisinta. Kyllä lapset Afrikassa elää pelkällä maissipuurolla, mutta silti me haluamme ruokkia lapset monipuolisesti ja terveellisesti. Miksi ei sitten haluttaisi lapsille parasta myös psyykkisen kehittymisen kannalta? Pienen lapsen ero vanhemmasta on riski.

Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka haluavat olla lapsensa kanssa joka päivä, jos vaan suinkin se on mahdollista.

1-vuotias pärjää ihan hyvin viikonlopun läheisten seurassa, varsinkin jos voi viettää tämän ajan omassa kodissaan. Itse en ainakaan traumatisoitunut, kun tuon ikäisenä muutaman yön kummeillani, eli ihan lapsesta se riippuu! Viikko on jo ihan eriasia, lapselle pieni ikuisuus. Vaikka ohjeena onkin 1yö/ikävuosi, en aivan orjallisesti sitä noudattaisi, vaan enemmänkin niin että mitä nuorempi lapsi, sitä tarkemmin ja vanhemmalla enemmän persoonan mukaan.

Vaikka joku keittiöpsykologi nyt aivan varmasti toteaa niin minun itseni kuin perhepiirinikin olevan emotionaalisesti sekä sosiaalisesti ihan häiriintyneitä, kerron esimerkin. Mieheni vanhemmat erosivat hänen ollessaan todella pieni, ja hän vietti lapsuuden kesiään (noin 5-10 v., muutoin asui äitinsä kanssa) isänsä ja äitipuolensa luona ulkomailla (Euroopan ulkopuolella, omg siis kamalaa!! :D), jotta pystyisi viettämään aikaa myös isänsä kanssa. Jännä juttu, vaikka ohjeen mukaan hänen pitäisi käydä vähintään terapiassa, niin ihan normaali, onnellinen aikuinen se silti on :)

Voi luoja teitä mammoja välillä täällä.. :D muistatteko itse tuosta ajasta mitään? Mistä tiedätte että ette itse ole olleet vaikka KAHTA VIIKKOA hoidossa tuossa iässä? Tuskin muistaisitte vaikka olisittekin olleet..