Lue keskustelun säännöt.
En jaksa käsittää miten 25-vuotias asuu vanhempiensa kanssa
21.07.2013 |
25-vuotias opiskelukaverini asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja en ymmärrä miksei ole jo itsenäistynyt. Ja joo, asutaan Helsingissä ja täällä on kallista, mutta kyllä me muutkin opiskelijat omillamme ollaan ja ihan hyvin pärjätään rahallisestikin. Itselleni riittää vanhempieni seura muutamaksi päiväksi, sitten haluan jo kotiin. Mielenkiintoista nähdä muuttaako hän valmistuessaan puolen vuoden päästä. Onko tämä teidän mielestä ihan normaalia?
Kommentit (172)
Mitäs ilkuttavaa tuossa on? Ihanaa jos jollakin on noin hyvät välit omiin vanhempiin ja omaan perheeseen. Itse muutin teini-ikäisenä laitokseen ja jossain vaiheessa asuin alle kilometrin päässä lapsuuden perheestäni - isälläni ei ollut hajuakaan missä asun. Niin hyvät välit meillä oli. Olen aina kadehtinut ihmisiä, joilla on edes jokseenkin normaali perhe. Jos siis ystävälläsi on. Toivottavasti on, olisi ikävämpää jos kyse olisi vanhempien mielenterveysongelmista tai muusta ikävästä.
Mieheni muuten asui vanhemmillaan silloin kun tapasimme. Taisi olla itseasiassa juuri 25-vuotias. Ei haitannut minua, koska hänen perheensä on ihana. Hieman omituinen, hassu, omanlaatuinen ja pikkuisen typeräkin, mutta normaalilla tavalla. Ihanalla tavalla. Oma ”perheeni” on kuin inhorealistinen vastakohta hänen perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse toivoisin lapseni halunneen muuttavan pois kotoa jo tuon ikäisenä, mutta jos asuu luonani esim. siksi että opiskelut kesken ja säästää omaan asuntoon, niin miksipä ei olisi kotona(toivottavasti ei ole 😁). Mutta mitään täyspalvelua ei tietenkään ylläpidettäisi. Itse hän saisi pyykkinsä pestä ja osallistua muihin kotitöihin ja kustannuksiin. En pitäisi huonona ajatuksena periä jonkin sortin vuokraakin.
Maqq kirjoitti:
Oma tarinani.
Asuin 27v asti vanhempieni kanssa. Kävin töissä, maksoin vuokraa 400€/kk, säästin muuttopäivään mennessä +120 000, asuttiin isossa omakotitalossa jossa oli omaa tilaa. En ymmärrä ihmisiä jotka ei hyödynnä elämänsä parasta aikaa säästää sitä rahaa vaan muuttavat heti pois ja tietenkin asumaan muiden verorahoilla ja ylpeilee sitä "aikuistumista" ja kuittailee viisaammille siitä. Hauskinta oli nähdä sama ihminen edelleen jumittuneena toisen ihmisen omistamassa yksiössä samalla kun itse ostin omakotitalon.
Elämä on valintoja täynnä. Kannattaa valita se vanhempien kanssa asuminen mikäli on tilaa eikä välit ole kireät, koska se auttaa juuri sinua huomattavasti tulevaisuudessa.
En häpeä omaa tilannettani mitenkään, päinvastoin olen ylpeä itsestäni, että hoidin oman talouden näin hyvin.
Minusta tuo kuulostaa siltä, että vanhempasi hoitivat sinun taloutesi noin hyvin, et sinä.
Huh huh. Potkisin omat lapseni pihalle heti ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Tosin jos tulisivat yhtään minuun, lähtisivät innoissaan ihan vapaaehtoisesti. Ja ei, minulla ei ollut erityisesti ongelmia vanhempieni kanssa, mutta introverttinä heidän kanssaan asuminen vei ihan liian paljon voimia. Omaan rauhaan pääsy oli ehdotonta, ja sittemmin löysin miehen, jonka kanssa asuminen ei kuluta akkujani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pitäisitte tästä ajattelumallista----> fiktiivinen ajatusmalli siis... Asun tyttäreni luona ja en maksa mistään. Säästän omaan asuntooni rahaa. Tyttäreni on hirmu hyvä kokkaamaan ja pesee myös pyykit. Käy myös kaupassa ja ostaa ruuatkin omasta pussistaan. Olisihan se nyt outoa maksaa omalle tyttärelleen asumisesta, eikö?
Outoa olisi vain loisia ja olla toisen elätettävänä. Nykymeininki ilmeisesti.
No jos sä olisit elämässäsi niin epäonnistunut, että joutuisit kodittomaksi ja tyttäresi asuisi isossa talossa, jossa on tarpeeksi tilaa, niin miksi hän perisi vuokraa omalta äidiltä? Säkin voisit välillä kokata koko perheelle tai hoitaa puutarhaa ja pesukone yleensä hoitaa ne pyykit:)
Mitä loisimista siinä on? Lähimmäsen auttaminen parempaan on jalo teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun opiskelevat lapset asuu kotona. Siellä asuu vielä yksi heidän kaverinsakin.
Minä en asu siellä 😂, asun meidän kakkosasunnolla.
Kaveri maksaa vuokraa, omat ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pitäisitte tästä ajattelumallista----> fiktiivinen ajatusmalli siis... Asun tyttäreni luona ja en maksa mistään. Säästän omaan asuntooni rahaa. Tyttäreni on hirmu hyvä kokkaamaan ja pesee myös pyykit. Käy myös kaupassa ja ostaa ruuatkin omasta pussistaan. Olisihan se nyt outoa maksaa omalle tyttärelleen asumisesta, eikö?
Sulla ei varmaan ole lapsia? Koska vanhemmalle on luonnollista auttaa lastaan niin paljon kuin vain pystyy ja niin kauan kuin tarvitaan. Jossain vaiheessa se katto pään päälle ja ruoka pöytään ei ole enää tarpeen, ja se muuttuu lapsenvahtiavuksi ja lapsenlapsen mummolalomiksi.
Ei se ole hyväksikäyttöä vaan perheenjäsenten välistä välittämistä, huolenpitoa ja rakkautta. Ehkä se jää vieraaksi jos heitetään ovesta 16-vuotiaana. Ei sitä hylkäämistä silti pitäisi laittaa kiertoon omille lapsille, vaan pyrkiä olemaan parempi vanhempi kuin omat vanhemmat.
Miksi yleensä on kauhea ydinperhe- ja ikänormatiivisuus asumisessa? Miksei voisi asua vaikka mummon kanssa, tai siskonsa, tai vaikka vanhempien ja teinipoikansa kanssa 44-vuotiaana! Mitä väliä sillä on kenen kanssa asioista pitää sopia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maqq kirjoitti:
Oma tarinani.
Asuin 27v asti vanhempieni kanssa. Kävin töissä, maksoin vuokraa 400€/kk, säästin muuttopäivään mennessä +120 000, asuttiin isossa omakotitalossa jossa oli omaa tilaa. En ymmärrä ihmisiä jotka ei hyödynnä elämänsä parasta aikaa säästää sitä rahaa vaan muuttavat heti pois ja tietenkin asumaan muiden verorahoilla ja ylpeilee sitä "aikuistumista" ja kuittailee viisaammille siitä. Hauskinta oli nähdä sama ihminen edelleen jumittuneena toisen ihmisen omistamassa yksiössä samalla kun itse ostin omakotitalon.
Elämä on valintoja täynnä. Kannattaa valita se vanhempien kanssa asuminen mikäli on tilaa eikä välit ole kireät, koska se auttaa juuri sinua huomattavasti tulevaisuudessa.
En häpeä omaa tilannettani mitenkään, päinvastoin olen ylpeä itsestäni, että hoidin oman talouden näin hyvin.
Minusta tuo kuulostaa siltä, että vanhempasi hoitivat sinun taloutesi noin hyvin, et sinä.
Happamia sanoi kettu....
Taloudesta huolehtimisen taidoistako se kertoo, että jo teininä pääsee oppimaan miten yhteiskunnan tukisysteemejä käytetään tehokkaasti?
Mikä sopii yhdelle perheelle/nuorelle ei sovi toiselle ja mitä sitä sen enempi mouhoamaan?
Meidän suvussa on kaiken näköisiä ratkaisuja, ja useampi nuori on esim asunut isotätinsä luona keskustassa ja se on ollut ihan win-win tilanne. Täti on lapseton, ja hänellä on, noh, riittävästi huoneita. Vuokraa ei ole saanut maksaa, mutta siivousapu, lakanoiden mankelointi/satunnainen kaupassa käyntiapu ym on edellytetty. Toisaalta nuoret ovat olleet suvun silminä kun tädistäkin kuitenkin halutaan pitää huolta js toisaalta nuoret ovat sitten käyttäneet rahansa ASP-säästöön/matkusteluun kuka mihinkin. Ja suorasanainen täti on itse sanonut, että mielummin näin kuin että hän on sitten nuorilta nyhtänyt rahaa mistä hänen jälkeensä suku saa tapella ja maksaa veroja :)
Ja joo, hän ei olen kenenkään oma vanhempi, mutta sama tilanne, ei siellä kämpässä kukaan mitään orgioita voi pitää ja tavallaan nuoret hyväksikäyttävät tätiä - mutta tavallaan täti myös nuoria :) jos siinä sitten joku 16vuotiaana pihalle heitetty potentiaalinen tyttö/poikaystävä kiertää kaukaa niin eipä mahda mitään.
Potaatti kirjoitti:
52 v kaverini (mies) asuu vanhempiensa kanssa. Vanhemmat omistavat yksiönkin, joka on vuokralla. En ymmärrä ?
Mitä et ymmärrä?
Olen suunnilleen saman ikäinen, isäni on jo kuollut ja äitini, 79v, terveyden kanssa on murheita, ja hän kaipaa enenevässä määrin apua ja tukea. Täältä naapurikaupungista on aika raskasta jo nyt yrittää ehtiä auttamaan häntä kaikessa.
Jos mies on vielä joutunut jäämään sinkuksi (johon varmaan on oikeasti vaikuttanut muutama muukin tekijä kuin se, että hän oma sinut kotona) niin eikö tuo ole ihan hyvä ratkaisu? Tai siis, se ei ole meiltä muilta mitenkään pois (paitsi korkeintaan että mies saa vähemmän yhteiskunnan tukia eikä vanhemmat ehkä tarvitse vielä tiettyjä yhteiskunnan palveluja...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän aika monella 25-vuotiaalla ole jo säästöjäkin, olettaen että on yhtään töissä käynyt? Mikäs siinä jos joku haluaa asua vanhempiensa kanssa 25-vuotiaaksi ja ostaa sitten oman asunnon, mutta en kyllä näe mitään syytä miksi tuo ei onnistuisi saman ikäiseltä joka on jo ajat sitten muuttanut pois kotoaan? Itse muutin kotoa alle 18v., säästössä 25 vuoden iässä oli yli 60.000€ ja työpaikka, joten kyllä sillä lainaa jo sai. Toki jos olisin asunut vanhemmillani olisin varmaankin voinut ostaa asunnon suoraan, mutta miksi olisin tinkinyt vuosikausia itsenäisyydestäni sen vuoksi, kyllä minusta jossain vaiheessa pitää ottaa oma vastuu raha-asioistaankin eikä elää muiden siivellä. Ehkäpä itsenäisyydessä ja oman rauhan haluamisessa on ihmisillä eroa, en silti ymmärrä kuka haluaa asua vanhempiensa kanssa 25-vuotiaana jos ei esim. tarvitse olla auttamassa vanhempia tms.? Aika omituiselle tuntuisi, ehkä ne vanhemmatkin voisi jo haluta omaa rauhaa... Läheiset ovat välit silti edelleen, soitellaan kerran viikossa ja nähdään n.kerran kuussa ja reissataankin yhdessä joskus.
Esitän tämän hyvin selkeästi. HOASin asuntoja ei ole tarpeeksi ja etusijalla niihin on ulkopaikkakuntalaiset. Ja seuravaa mikä kiteyttää asian on yksiön vuokra Jkl.ssä 400-550€ Helsinki >650€ ja kämppiksenä samoissa kaupungeissa Jkl 300-400€, Helsinki 450-600€ josta taas päästään siihen, että opintotuki ja asumistuki on about 470€
Tiedän sisarukset (alle 25), joista molemmat opiskelee yliopistossa ja toinen asuu kotona ja toinen omassa asunnossa. Toinen opiskelee oikeustiedettä (kotona asuva) toinen hammaslääkäriksi. Tämä on mielestäni normaalia.
Tiedän myös miehen (ikä 25), joka on valmistunut, ei ole koskaan seurustellut ja asuu vanhempien luona. Tekee ei-alaan liittyviä töitä. Kaikki kaverit jo muuttaneet muualle. Tätä ihmettelen ja olen huolestunutkin. Perheessä masennustaustaa. Luulen, että jokin kasvuvaihe lapsuudessa tai nuoruudesa läpikäymättä toisen vanhemman masennuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pitäisitte tästä ajattelumallista----> fiktiivinen ajatusmalli siis... Asun tyttäreni luona ja en maksa mistään. Säästän omaan asuntooni rahaa. Tyttäreni on hirmu hyvä kokkaamaan ja pesee myös pyykit. Käy myös kaupassa ja ostaa ruuatkin omasta pussistaan. Olisihan se nyt outoa maksaa omalle tyttärelleen asumisesta, eikö?
On järkevää tehdä ruokaa yhteiseksi. Mutta ei sitä kyllä ole lainsäädännössä määrätty että kuka sitä ruokaa tekee. Että se olisi vain kiinteistön omistajan vastuulla. Tai pyykinpesu.
Useamman sukupolven asuminen pitempiaikaisestikin samassa kiinteistössä on tavattoman järkevää monissa tapauksissa. Suomessa tämä tilapäisesti unohtui. Näkyy tulonsiirtojen määrässä jotka eivät kuitenkaan perusturvaltaan vastaa kansainvälistä tasoa koska kustannustaso on niin suuri. Muualla eletään samoilla tulonsiirroilla herroiksi ja ladyiksi. Suomessa kyhjötetään kopissa. Yksin. Itsenäisenä.
Suomessa on vallalla tämä lapsi pois heti nurkistaku täyttää18 vee. Sakssa esim oli hyvin yleistä, että nuoret asuivat kotonaan, jos opiskelu samassa kaupungissa. Säästyy rahat ja samalla mielekästä, kun ei joudu ns heitteille uudessa elämänvaiheessa.
Suomessa mielenterveyshäiriöt, masennus ja itsemurhat kertoo omaa tarinaansa. Korrelaatioita ei toki sovi tehdä.. Vnhukset yksin, nuoret aikuiset yksin , miljoona sinkkua jne..... Suurtyöttömyys.....jooh. Sairaseläkeläisiä alle 25 vuotiaissa montakymmentätuhatta... Niinpä?
Itsenäisimmät mielenterveyskuntoutujat sitten..
Vierailija kirjoitti:
25-vuotias opiskelukaverini asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja en ymmärrä miksei ole jo itsenäistynyt. Ja joo, asutaan Helsingissä ja täällä on kallista, mutta kyllä me muutkin opiskelijat omillamme ollaan ja ihan hyvin pärjätään rahallisestikin. Itselleni riittää vanhempieni seura muutamaksi päiväksi, sitten haluan jo kotiin. Mielenkiintoista nähdä muuttaako hän valmistuessaan puolen vuoden päästä. Onko tämä teidän mielestä ihan normaalia?
Vähän toki oudoksun, itsekin olin innolla muuttamassa kotoa heti opiskelun alkaessa, mutta jos ei vanhempien seura ala ärsyttämään ja on mahdollisuus edetä elämässä (opiskella, työskennellä) vielä vanhempien luona asuen niin miksi ei? Nykyään ihan fiksukin valinta. Veljeni muutti juurikin 25-vuotiaana kotoa, osti kerralla hyvän omistuskämpän kun oli säästänyt rahoja kotona asuen, olin hieman kateellinenkin :D sitten muistin että olisin varmasti itse pimahtanut jos olisin asunut yhtään kauemmin kotona, joten kukin taaplaa tyylillään.
Meillä oli ajatuksena, että lapsi asuisi kotona 20-vuotiaaksi ja ostaisi sitten asunnon. Mutta sitten opiskelijoiden asumistuki muuttui ja teimme niin päin, että ostimme itse sen asunnon ja lapsi muuttaa siihen vuokralle. Lapsi maksaa meille 500€/kk (400€ asumistuesta ja 100€ opintotuesta) ja me saamme maksettua sillä yhtiövastikkeen ja rahoitusvastikkeen, jolla yhtiölaina myös lyhenee. Näin saamme Kelan jeesimään meitä tässä asuntoprojektissa ja lapsi voi ostaa asunnon sitten kun on saanut vähän jalkaa työelämään, ehkä 22-vuotiaana.
Tämä osoittaa vain, kuinka sairas tämä asumistukijärjestelmä on.
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus mitä elättejä täällä osa on. Rikastuvat käyttämällä vanhempiaan hyväksi.
Se voi olla ihan sovittu juttukin. Meillä ainakin on aikomus tukea lasta kunnes hän pääsee kunnolla jaloilleen. Olemme säästäneet hänelle pienestä asti ja jatkamme tätä sen jälkeenkin kun hän täyttää 18. Tämä on ihan tarkoituksellista varallisuuden siirtoa pitkällä tähtäimellä. Pienentää tulevia perintöveroja ja samalla estää sen, että raha valuu perheen ulkopuolelle (esim. vuokran muodossa).
En vain ymmärrä miksi nyt tuli alapeukkuja kun tuollainen ajatusmalli on täällä kovassa nousussa.