Miksi titteli, raha ja asema on joillekin niin tärkeitä? Mitä se kertoo näistä ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin jotkut luulevat olevansa parempia ihmisiä silakoimalla tai osallistumalla blm mellakoihin.

Motiivi on täysin eri. Auktoriteettia rahalla ja asemalla kahmivalla fokus on minä, kun taas filantroopilla fokus on muissa ihmisissä.

Itsekkyydellä ja epäitsekkyydellä on valtava ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään. Rakastan koiria, joten luulen, että hänen kanssaan minulla juttu luistaisi pitkään. Meteorologiasta en tiedä mitään, joten olisi valtavan mielenkiintoista jutella meteorologin kanssa ja vieläpä nimenomaan hänen työstään, ei siitä millainen ilma oli heinäkuussa.

https://www.forbes.com/sites/jamiecartereurope/2020/01/03/2020-is-a-big…

Kaikkihan ne säät näkee ikkunasta, mutta ei meteorologiaan toki vaikuttaa tuo aurinkokin, maan kallistuskulma ja takuulla muutkin planeetat, vaikkei niitä säätiedotuksissa edes mainita. Katsopa illalla kaakkoiselle yötaivaalle, siellä loistaa ainakin 1 - Eivät kerro:-(

Vierailija kirjoitti:

Köyhä voi jopa uskotella itselleen, että ”köyhät ovat parempia kuin rikkaat, köyhä ei ole ylimielinen oman etunsa tavoittelija, raha ei tuo onnea, rahan perässä juokseminen tuo huonoa onnea..” ja mitä näitä nyt on. Kaikki tuokin estää ihmistä menemästä eteenpäin, varsinkin jos perheessä on lapsille näin aina opetettu.

Onhan tuokin totta, mutta nyt on pakko kysyä, miksi pitää "mennä eteenpäin"? Oletan nimittäin, että tarkoitat sillä tilannetta, jossa köyhästä tuleekin keskituloinen, ellei peräti rikas. 

Voisiko riittää sellainen "eteenpäin meneminen", että köyhä pysyy köyhänä, mutta lakkaa uskottelemasta, että vain rikkaat ovat epäaitoja, ylimielisiä tms.? Onko pakko kouluttautua, hankkia parempi työ ja enemmän rahaa? 

Varsinkin tämä  palsta täynnä asiantuntijoita,vaativan alan asiantuntijoita taikka vaativan erityisalan asiantuntijoita, ja nuo mainitana ihan kysymättäkin usein.

Miksi ei voi vaan sanoa että on vaikka ope alakoulussa tai Kelassa papereita pyörittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään.

Toistetaan sitten vielä kerran: kukaan ei väittänyt, etteikö töistä saisi puhua mitään. Sinä olet kuitenkin se, joka tässä ketjussa on alentanut muut aiheet työaihetta huonommaksi, tylsäksi small talkiksi. 

Eikö tämä ollut sinun kommenttisi, tai ainakin tunnut ajattelevan samalla tavalla:

(kommentti 69) Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Ok, et jaksa kauan puhua säästä, mutta ilmeisesti tarkoitat, että jaksat kauan puhua työstä. Entä jos juttukumppanisi työ on puuduttavaa Excel-taulukointia, eikä hän rivityöntekijänä edes kunnolla tiedä, millä tavalla sitä Exceliä lopulta käytetään? Pidätkö sitten yksinpuhelua omasta työstäsi? Tai entä jos tämä toinen henkilö jäi juuri työttömäksi? Tai ehkä hänen puolisonsa kuoli hiljattain ja vaikka hän normaalisti puhuisi paljonkin työstään bussikuskina, nyt ei vaan jaksa. Siinä tilanteessa hänelle voisi olla kaikkein mieluisin juttukumppani se, joka jaksaa puhua kesäsäästä. 

Tuntuu, ettet huomaa, että jutellessa sinun mielenkiintosi ylläpitäminen ei ole kaikkein tärkeintä. Kyse on vastavuoroisuudesta. Ei siinä ole mitään väärää, että toisen työ kiinnostaa. Kiinnostaa minuakin, mutta pystyn keskustelemaan muustakin ahdistumatta. 

Tuossa lainaamassani tekstissä kysyttiin "mistä sitten pitäisi puhua?" Se on hyvä kysymys. Joskus pitää puhua siitä, mistä juttukumppani tykkää, vaikka niistä asioista, joista tuon kommentin kirjoittaja ei tykännyt, eli säästä, juhlista ja kesän kulumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään.

Toistetaan sitten vielä kerran: kukaan ei väittänyt, etteikö töistä saisi puhua mitään. Sinä olet kuitenkin se, joka tässä ketjussa on alentanut muut aiheet työaihetta huonommaksi, tylsäksi small talkiksi. 

Eikö tämä ollut sinun kommenttisi, tai ainakin tunnut ajattelevan samalla tavalla:

(kommentti 69) Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Ok, et jaksa kauan puhua säästä, mutta ilmeisesti tarkoitat, että jaksat kauan puhua työstä. Entä jos juttukumppanisi työ on puuduttavaa Excel-taulukointia, eikä hän rivityöntekijänä edes kunnolla tiedä, millä tavalla sitä Exceliä lopulta käytetään? Pidätkö sitten yksinpuhelua omasta työstäsi? Tai entä jos tämä toinen henkilö jäi juuri työttömäksi? Tai ehkä hänen puolisonsa kuoli hiljattain ja vaikka hän normaalisti puhuisi paljonkin työstään bussikuskina, nyt ei vaan jaksa. Siinä tilanteessa hänelle voisi olla kaikkein mieluisin juttukumppani se, joka jaksaa puhua kesäsäästä. 

Tuntuu, ettet huomaa, että jutellessa sinun mielenkiintosi ylläpitäminen ei ole kaikkein tärkeintä. Kyse on vastavuoroisuudesta. Ei siinä ole mitään väärää, että toisen työ kiinnostaa. Kiinnostaa minuakin, mutta pystyn keskustelemaan muustakin ahdistumatta. 

Tuossa lainaamassani tekstissä kysyttiin "mistä sitten pitäisi puhua?" Se on hyvä kysymys. Joskus pitää puhua siitä, mistä juttukumppani tykkää, vaikka niistä asioista, joista tuon kommentin kirjoittaja ei tykännyt, eli säästä, juhlista ja kesän kulumisesta. 

Kysyn ihan asiallisesti: onko sinulle neuropuolen häikkää, kun tulkitset asioita noin mustavalkoisesti ja kirjaimellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään.

Toistetaan sitten vielä kerran: kukaan ei väittänyt, etteikö töistä saisi puhua mitään. Sinä olet kuitenkin se, joka tässä ketjussa on alentanut muut aiheet työaihetta huonommaksi, tylsäksi small talkiksi. 

Eikö tämä ollut sinun kommenttisi, tai ainakin tunnut ajattelevan samalla tavalla:

(kommentti 69) Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Ok, et jaksa kauan puhua säästä, mutta ilmeisesti tarkoitat, että jaksat kauan puhua työstä. Entä jos juttukumppanisi työ on puuduttavaa Excel-taulukointia, eikä hän rivityöntekijänä edes kunnolla tiedä, millä tavalla sitä Exceliä lopulta käytetään? Pidätkö sitten yksinpuhelua omasta työstäsi? Tai entä jos tämä toinen henkilö jäi juuri työttömäksi? Tai ehkä hänen puolisonsa kuoli hiljattain ja vaikka hän normaalisti puhuisi paljonkin työstään bussikuskina, nyt ei vaan jaksa. Siinä tilanteessa hänelle voisi olla kaikkein mieluisin juttukumppani se, joka jaksaa puhua kesäsäästä. 

Tuntuu, ettet huomaa, että jutellessa sinun mielenkiintosi ylläpitäminen ei ole kaikkein tärkeintä. Kyse on vastavuoroisuudesta. Ei siinä ole mitään väärää, että toisen työ kiinnostaa. Kiinnostaa minuakin, mutta pystyn keskustelemaan muustakin ahdistumatta. 

Tuossa lainaamassani tekstissä kysyttiin "mistä sitten pitäisi puhua?" Se on hyvä kysymys. Joskus pitää puhua siitä, mistä juttukumppani tykkää, vaikka niistä asioista, joista tuon kommentin kirjoittaja ei tykännyt, eli säästä, juhlista ja kesän kulumisesta. 

Kysyn ihan asiallisesti: onko sinulle neuropuolen häikkää, kun tulkitset asioita noin mustavalkoisesti ja kirjaimellisesti?

Mikä tuossa oli mustavalkoista? Pyrin nimenomaan ottamaan kaikki osapuolet huomioon. 

Sinä sen sijaan et edelleenkään halua vastata varsinaisiin kysymyksiin. Taidat olla pelkkä trolli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Ei vaan uuden tuttavuuden kanssa kartoitetaan kenttää: mitkä asiat meitä voisivat yhdistää, mistä saisimme hyvän jutunaiheen. Usein se omalla kohdallani on työ, koska kohtaan uusia ihmisiä eniten työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Mutta se voi olla muutakin. Esittelijällä on tämän takia erittäin tärkeä rooli kutsuilla. Kun esittelen kaksi ennestään toisilleen vierasta ihmistä toisilleen, yritän aina löytää sen ensimmäisen asian, josta heidän on helppo päästä jutun alkuun. Sen ei suinkaan tarvitse liittyä työhön ellei kyse ole puhtaasti työhön liittyvästä verkostoitumasta. Mutta muilla kutsuilla se voi olla jotain ihan muuta, pääasia että on jotain mistä toisten on helppo päästä jutun alkuun. Vaikka se koiraharrastus ("Tässä on A, hän pohtii juuri koiran ottamista. B tässä kasvattaa lagottoja, montakos sinulla niitä tällä hetkellä onkaan?")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Se johtuu vain siitä, että törmään konkreettisesti niihin ristiriitoihin, joita ihmiset ilmentävät kun heidän odotukset tai ennakkoluulot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä näkyy monin eri tavoin, ei siinä ole niin paljon tulkinnanvaraa.

Jos ajatellaan, että en näytä kuuluvan tiettyyn viiteryhmään. Sitten kuitenkin tunnen ihmisiä tai "koodeja" siitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä, jopa konkreettisia kysymyksiä. Jos minun taas ajateltaisiin kuuluvaan siihen viiteryhmään, ei mitään ihmetystä tai jutunjuurta heräisi.

Toinen esimerkki on ihmisten käytöksen muuttuminen miellyttävämpään suuntaan näennäisesti ilman syytä. Jos ei kokenut kumpaakin puolta asiassa, eli aina kohtaa muut vain saman viitekehyksen asemasta, ei välttämättä tiedosta tällaisia seikkoja. Kyllä, minulla on erikoinen näköala näihin ilmiöihin, mutta ilman välillistä yksinäisyyttä se ei synny; on vaikea kuulua täysillä mihinkään jolloin tyytyy sukkuloimaan jossain välimaastossa ja huomioiden kanssa olet todellakin yksin. Suuri osahan ihmisistä ei näitä tiedosta, koska ei ole tarvetta tai kykyä kyseenalaistaa todellisuutta jossa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään.

Toistetaan sitten vielä kerran: kukaan ei väittänyt, etteikö töistä saisi puhua mitään. Sinä olet kuitenkin se, joka tässä ketjussa on alentanut muut aiheet työaihetta huonommaksi, tylsäksi small talkiksi. 

Eikö tämä ollut sinun kommenttisi, tai ainakin tunnut ajattelevan samalla tavalla:

(kommentti 69) Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Ok, et jaksa kauan puhua säästä, mutta ilmeisesti tarkoitat, että jaksat kauan puhua työstä. Entä jos juttukumppanisi työ on puuduttavaa Excel-taulukointia, eikä hän rivityöntekijänä edes kunnolla tiedä, millä tavalla sitä Exceliä lopulta käytetään? Pidätkö sitten yksinpuhelua omasta työstäsi? Tai entä jos tämä toinen henkilö jäi juuri työttömäksi? Tai ehkä hänen puolisonsa kuoli hiljattain ja vaikka hän normaalisti puhuisi paljonkin työstään bussikuskina, nyt ei vaan jaksa. Siinä tilanteessa hänelle voisi olla kaikkein mieluisin juttukumppani se, joka jaksaa puhua kesäsäästä. 

Tuntuu, ettet huomaa, että jutellessa sinun mielenkiintosi ylläpitäminen ei ole kaikkein tärkeintä. Kyse on vastavuoroisuudesta. Ei siinä ole mitään väärää, että toisen työ kiinnostaa. Kiinnostaa minuakin, mutta pystyn keskustelemaan muustakin ahdistumatta. 

Tuossa lainaamassani tekstissä kysyttiin "mistä sitten pitäisi puhua?" Se on hyvä kysymys. Joskus pitää puhua siitä, mistä juttukumppani tykkää, vaikka niistä asioista, joista tuon kommentin kirjoittaja ei tykännyt, eli säästä, juhlista ja kesän kulumisesta. 

Kysyn ihan asiallisesti: onko sinulle neuropuolen häikkää, kun tulkitset asioita noin mustavalkoisesti ja kirjaimellisesti?

Mikä tuossa oli mustavalkoista? Pyrin nimenomaan ottamaan kaikki osapuolet huomioon. 

Sinä sen sijaan et edelleenkään halua vastata varsinaisiin kysymyksiin. Taidat olla pelkkä trolli. 

En tiedä mihin muihin kysymyksiin olen jättänyt vastaamatta kuin pyyntöösi että kertoisin työstäni anonyymilla keskustelupalstalla. Mutta minua ei taida liioin liikuttaa, mitä sinä minusta ajattelet, joten voit ihan vapaasti ajatella, että minä en osaa keskustella muusta kuin työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Ei vaan uuden tuttavuuden kanssa kartoitetaan kenttää: mitkä asiat meitä voisivat yhdistää, mistä saisimme hyvän jutunaiheen. Usein se omalla kohdallani on työ, koska kohtaan uusia ihmisiä eniten työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Mutta se voi olla muutakin. Esittelijällä on tämän takia erittäin tärkeä rooli kutsuilla. Kun esittelen kaksi ennestään toisilleen vierasta ihmistä toisilleen, yritän aina löytää sen ensimmäisen asian, josta heidän on helppo päästä jutun alkuun. Sen ei suinkaan tarvitse liittyä työhön ellei kyse ole puhtaasti työhön liittyvästä verkostoitumasta. Mutta muilla kutsuilla se voi olla jotain ihan muuta, pääasia että on jotain mistä toisten on helppo päästä jutun alkuun. Vaikka se koiraharrastus ("Tässä on A, hän pohtii juuri koiran ottamista. B tässä kasvattaa lagottoja, montakos sinulla niitä tällä hetkellä onkaan?")

Sinulla on jokin tarve hallita muiden ihmisten elämää. Se, että minua kiinnostaa koirat tai puutarhanhoito, ei tarkoita sitä, että haluan puhua siitä kaikkien kanssa ihan millä tahansa kutsuilla. 

En ymmärrä. Kai se niin on, että rahaan, valtaan, asemaan voi tulla niin suuri himo, että sillä alkaa sitten nostaa itseään jalustalle. Toinen, mikä taitaa kuulua asiaan, on aivan uskomaton pihiys. Yrittäjämieheni, joka työnsä puolesta tapaa ihmisiä kaikista tuloluokista, on kertonut, kuinka usein ne rikkaammat ovat kaikkein eniten vääntämässä hintoja alaspäin, kitisemässä jostain muutamasta eurosta tai tarjoamassa rahaa suoraan kouraan, kun taas keskituloiset tai jopa köyhät ovat liikkeellä asenteella "maksaa sen mitä maksaa, tuleepa kerralla hoidetuksi".

Itse en mielelläni edes kerro ammattiani vapaa-ajalla, mieluummin sanon "työskentelen ihmisryhmän x parissa" tai muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Tuttavuuden alkuun kuuluu jonkinlaista tunnustelua mihin toinen kuuluu, mutta en näe sitä kilpailuna tai pätemisenä. Etkö itse huomaa, että tunnut näkevän ihmisten normaalin kanssakäymisen kilpailun ja pätemisen näkökulmasta? Ei se ole väärin, mutta kyllä siihen ongelma sisältyy, jos kuvittelet kaikkien muidenkin toimivan samoin.

Totta kai maailmassa on myös kilpailua ja pätemistä, mutta ne eivät liity varallisuuteen ja ammattiin, vaan luonteeseen ja persoonallisuuteen. Kun elinpiirissä on erilaisia sosiaalisia asemia, tulee pakostikin tekemään vertailua, mutta sekään ei välttämättä merkitse kilpailua. Jos taas kaikkien asema on suurin piirtein samanlainen niin jos kilpailua on, on keksittävä parempia kilpailun aiheita. Lasten menestys on ehkä yksi sellainen, mihin olen törmännyt, kun taas autot ovat ainakin tässä minun elinpiirissäni suht yhdentekeviä kaikille ja ammatit. Varallisuudesta taas ei ole sopivaa puhua lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään.

Toistetaan sitten vielä kerran: kukaan ei väittänyt, etteikö töistä saisi puhua mitään. Sinä olet kuitenkin se, joka tässä ketjussa on alentanut muut aiheet työaihetta huonommaksi, tylsäksi small talkiksi. 

Eikö tämä ollut sinun kommenttisi, tai ainakin tunnut ajattelevan samalla tavalla:

(kommentti 69) Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Ok, et jaksa kauan puhua säästä, mutta ilmeisesti tarkoitat, että jaksat kauan puhua työstä. Entä jos juttukumppanisi työ on puuduttavaa Excel-taulukointia, eikä hän rivityöntekijänä edes kunnolla tiedä, millä tavalla sitä Exceliä lopulta käytetään? Pidätkö sitten yksinpuhelua omasta työstäsi? Tai entä jos tämä toinen henkilö jäi juuri työttömäksi? Tai ehkä hänen puolisonsa kuoli hiljattain ja vaikka hän normaalisti puhuisi paljonkin työstään bussikuskina, nyt ei vaan jaksa. Siinä tilanteessa hänelle voisi olla kaikkein mieluisin juttukumppani se, joka jaksaa puhua kesäsäästä. 

Tuntuu, ettet huomaa, että jutellessa sinun mielenkiintosi ylläpitäminen ei ole kaikkein tärkeintä. Kyse on vastavuoroisuudesta. Ei siinä ole mitään väärää, että toisen työ kiinnostaa. Kiinnostaa minuakin, mutta pystyn keskustelemaan muustakin ahdistumatta. 

Tuossa lainaamassani tekstissä kysyttiin "mistä sitten pitäisi puhua?" Se on hyvä kysymys. Joskus pitää puhua siitä, mistä juttukumppani tykkää, vaikka niistä asioista, joista tuon kommentin kirjoittaja ei tykännyt, eli säästä, juhlista ja kesän kulumisesta. 

Kysyn ihan asiallisesti: onko sinulle neuropuolen häikkää, kun tulkitset asioita noin mustavalkoisesti ja kirjaimellisesti?

Mikä tuossa oli mustavalkoista? Pyrin nimenomaan ottamaan kaikki osapuolet huomioon. 

Sinä sen sijaan et edelleenkään halua vastata varsinaisiin kysymyksiin. Taidat olla pelkkä trolli. 

En tiedä mihin muihin kysymyksiin olen jättänyt vastaamatta kuin pyyntöösi että kertoisin työstäni anonyymilla keskustelupalstalla. Mutta minua ei taida liioin liikuttaa, mitä sinä minusta ajattelet, joten voit ihan vapaasti ajatella, että minä en osaa keskustella muusta kuin työstä.

Etkö tiedä, että lause, jonka perässä on kysymysmerkki tarkoittaa kysymystä? Niitä on tuossa useampikin edellä olevissa kommenteissa. Sinä olet se, jonka mielestä small talk on typerää ja haluat mieluummin puhua työstä. Ei sinua tunnu liikuttavan muidenkaan ihmisten mielipiteet. Et välitä, vaikka he eivät halua puhua työstä sinun kanssasi. Sinulle se on kaikkein pyhin asia elämässä. Työ. Työ. Työ. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Ei vaan uuden tuttavuuden kanssa kartoitetaan kenttää: mitkä asiat meitä voisivat yhdistää, mistä saisimme hyvän jutunaiheen. Usein se omalla kohdallani on työ, koska kohtaan uusia ihmisiä eniten työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Mutta se voi olla muutakin. Esittelijällä on tämän takia erittäin tärkeä rooli kutsuilla. Kun esittelen kaksi ennestään toisilleen vierasta ihmistä toisilleen, yritän aina löytää sen ensimmäisen asian, josta heidän on helppo päästä jutun alkuun. Sen ei suinkaan tarvitse liittyä työhön ellei kyse ole puhtaasti työhön liittyvästä verkostoitumasta. Mutta muilla kutsuilla se voi olla jotain ihan muuta, pääasia että on jotain mistä toisten on helppo päästä jutun alkuun. Vaikka se koiraharrastus ("Tässä on A, hän pohtii juuri koiran ottamista. B tässä kasvattaa lagottoja, montakos sinulla niitä tällä hetkellä onkaan?")

Kartoitus lienee eri asia kuin päteminen ja kilpailu. Totta kai voi esitellä itsensä ja kertoa ammatin, ihan normaalia. Kertoa ja kysyä harrastuksista. Nyt kyse on siitä, että sen sijaan, että kertoo koirastaan, luettelee heti montako sertiä sillä on ja sen jälkeen pitää itseään koirakeskustelun parhaana asiantuntijana. Tähän koiran tilalle voi vaihtaa myös purjeveneen, lapsen, vaimon, miehen, työpaikan. Miksi minua kiinnostaisi, että sirpan mies on majuri tai että lapsi lukee oikiksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Ei vaan uuden tuttavuuden kanssa kartoitetaan kenttää: mitkä asiat meitä voisivat yhdistää, mistä saisimme hyvän jutunaiheen. Usein se omalla kohdallani on työ, koska kohtaan uusia ihmisiä eniten työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Mutta se voi olla muutakin. Esittelijällä on tämän takia erittäin tärkeä rooli kutsuilla. Kun esittelen kaksi ennestään toisilleen vierasta ihmistä toisilleen, yritän aina löytää sen ensimmäisen asian, josta heidän on helppo päästä jutun alkuun. Sen ei suinkaan tarvitse liittyä työhön ellei kyse ole puhtaasti työhön liittyvästä verkostoitumasta. Mutta muilla kutsuilla se voi olla jotain ihan muuta, pääasia että on jotain mistä toisten on helppo päästä jutun alkuun. Vaikka se koiraharrastus ("Tässä on A, hän pohtii juuri koiran ottamista. B tässä kasvattaa lagottoja, montakos sinulla niitä tällä hetkellä onkaan?")

Sinulla on jokin tarve hallita muiden ihmisten elämää. Se, että minua kiinnostaa koirat tai puutarhanhoito, ei tarkoita sitä, että haluan puhua siitä kaikkien kanssa ihan millä tahansa kutsuilla. 

Eli puhut asiasta innoissasi minulle, tutulle tai puolitutulle, mutta kun esittelen sinut ihmiselle jonka kanssa sinulla saattaisi olla paljon puhuttavaa, en saa kertoa miksi teidän kannattaisi mielestäni tutustua? Saan sanoa vain, että "Tässä on A, tässä on B" ja jättää teidät siihen keksimään puheenaiheita? Wow! No, en usko että me kaksi törmäämme toisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.

Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.

Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.

En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.

Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).

Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa. 

Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia. 

Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?

No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.

Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa? 

Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään.

Toistetaan sitten vielä kerran: kukaan ei väittänyt, etteikö töistä saisi puhua mitään. Sinä olet kuitenkin se, joka tässä ketjussa on alentanut muut aiheet työaihetta huonommaksi, tylsäksi small talkiksi. 

Eikö tämä ollut sinun kommenttisi, tai ainakin tunnut ajattelevan samalla tavalla:

(kommentti 69) Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Ok, et jaksa kauan puhua säästä, mutta ilmeisesti tarkoitat, että jaksat kauan puhua työstä. Entä jos juttukumppanisi työ on puuduttavaa Excel-taulukointia, eikä hän rivityöntekijänä edes kunnolla tiedä, millä tavalla sitä Exceliä lopulta käytetään? Pidätkö sitten yksinpuhelua omasta työstäsi? Tai entä jos tämä toinen henkilö jäi juuri työttömäksi? Tai ehkä hänen puolisonsa kuoli hiljattain ja vaikka hän normaalisti puhuisi paljonkin työstään bussikuskina, nyt ei vaan jaksa. Siinä tilanteessa hänelle voisi olla kaikkein mieluisin juttukumppani se, joka jaksaa puhua kesäsäästä. 

Tuntuu, ettet huomaa, että jutellessa sinun mielenkiintosi ylläpitäminen ei ole kaikkein tärkeintä. Kyse on vastavuoroisuudesta. Ei siinä ole mitään väärää, että toisen työ kiinnostaa. Kiinnostaa minuakin, mutta pystyn keskustelemaan muustakin ahdistumatta. 

Tuossa lainaamassani tekstissä kysyttiin "mistä sitten pitäisi puhua?" Se on hyvä kysymys. Joskus pitää puhua siitä, mistä juttukumppani tykkää, vaikka niistä asioista, joista tuon kommentin kirjoittaja ei tykännyt, eli säästä, juhlista ja kesän kulumisesta. 

Kysyn ihan asiallisesti: onko sinulle neuropuolen häikkää, kun tulkitset asioita noin mustavalkoisesti ja kirjaimellisesti?

Mikä tuossa oli mustavalkoista? Pyrin nimenomaan ottamaan kaikki osapuolet huomioon. 

Sinä sen sijaan et edelleenkään halua vastata varsinaisiin kysymyksiin. Taidat olla pelkkä trolli. 

En tiedä mihin muihin kysymyksiin olen jättänyt vastaamatta kuin pyyntöösi että kertoisin työstäni anonyymilla keskustelupalstalla. Mutta minua ei taida liioin liikuttaa, mitä sinä minusta ajattelet, joten voit ihan vapaasti ajatella, että minä en osaa keskustella muusta kuin työstä.

Etkö tiedä, että lause, jonka perässä on kysymysmerkki tarkoittaa kysymystä? Niitä on tuossa useampikin edellä olevissa kommenteissa. Sinä olet se, jonka mielestä small talk on typerää ja haluat mieluummin puhua työstä. Ei sinua tunnu liikuttavan muidenkaan ihmisten mielipiteet. Et välitä, vaikka he eivät halua puhua työstä sinun kanssasi. Sinulle se on kaikkein pyhin asia elämässä. Työ. Työ. Työ. 

Ok, eiköhän tämä keskustelu ollut minun osaltani tässä. Sinulla tuntuu jo menevän tunteisiin etkä enää kykene asialliseen dialogiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Ei vaan uuden tuttavuuden kanssa kartoitetaan kenttää: mitkä asiat meitä voisivat yhdistää, mistä saisimme hyvän jutunaiheen. Usein se omalla kohdallani on työ, koska kohtaan uusia ihmisiä eniten työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Mutta se voi olla muutakin. Esittelijällä on tämän takia erittäin tärkeä rooli kutsuilla. Kun esittelen kaksi ennestään toisilleen vierasta ihmistä toisilleen, yritän aina löytää sen ensimmäisen asian, josta heidän on helppo päästä jutun alkuun. Sen ei suinkaan tarvitse liittyä työhön ellei kyse ole puhtaasti työhön liittyvästä verkostoitumasta. Mutta muilla kutsuilla se voi olla jotain ihan muuta, pääasia että on jotain mistä toisten on helppo päästä jutun alkuun. Vaikka se koiraharrastus ("Tässä on A, hän pohtii juuri koiran ottamista. B tässä kasvattaa lagottoja, montakos sinulla niitä tällä hetkellä onkaan?")

Kartoitus lienee eri asia kuin päteminen ja kilpailu. Totta kai voi esitellä itsensä ja kertoa ammatin, ihan normaalia. Kertoa ja kysyä harrastuksista. Nyt kyse on siitä, että sen sijaan, että kertoo koirastaan, luettelee heti montako sertiä sillä on ja sen jälkeen pitää itseään koirakeskustelun parhaana asiantuntijana. Tähän koiran tilalle voi vaihtaa myös purjeveneen, lapsen, vaimon, miehen, työpaikan. Miksi minua kiinnostaisi, että sirpan mies on majuri tai että lapsi lukee oikiksessa?

Tästä tulikin mieleen sihteerimme, joka joka välissä kertoi kuinka hänen miehensä on pankinjohtaja. Ei siinä mitään, mutta kaikki aivan varmasti tiesi sen jo.

Ap