Yliopisto ja syrjiminen (epäonnistunut esitelmä)

Vierailija kirjoitti:

Itse en jännitä niinkään esiintymistä mutta olen hyvin introvertti enkä osaa isossa porukassa ottaa puheenvuoroa. En usko että syrjintä johtuu esiintymisestäsi, mutta muuten ehkä luonteestasi sillä itselläni on yliopistolta vastaavia kokemuksia. Jäin ulkopuolelle tahtomattani kun en kokenut luontevaksi osallistua illanistujaisiin, muuten olisin mielelläni ollut osa ryhmää. Se paine mikä lopulta tuli myös professorien tasolta, oli myös minulle liikaa, en osaa sanoa palaanko opintojen pariin. Sain niin usein kokea olevani vääränlainen ihminen ja persoona. Sääli sinällään, sillä ala kiinnostaa ja pärjäsin kyllä hyvin työharjoittelussa. Terkkuja kasvatustieteelliseen.

Minulla on kehnot sosiaaliset taidot ja se näkyy. Jään aina ulkopuoliseksi sen takia, mutta en ajattele että minua syrjitään. Minun kanssani kommunikointi vain vaatisi paljon enemmän yritystä kuin muiden. Miksi kukaan näkisi sitä vaivaa, kun helpompiakin ihmisiä on? Enkä kyllä itsekään panosta tarpeeksi.

Jos olisin ap, en ottaisi asiaa enää esille kesälomien jälkeen. Olettaisin, että muut ovat sen jo unohtaneet. Olisi hieman outoa ruveta kaivelemaan kuukausia vanhoja tapahtumia. Se jos mikä saattaisi herättää kummastusta. On parempi yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä.

Sitä paitsi luokassa oli tuolloin varmasti myös muita, joilla ei ollut paljon (tai kenties yhtään) kavereita. Silloin kun itse on yksinäinen, ei välttämättä huomaa niitä muita yksinäisiä. Huomaa vain ne kaikki, joilla on kavereita ja vertaa itseään heihin.

Suosittelen siis minäkin ammattiauttajan kanssa keskustelua, jos asia kovasti vielä vaivaa. 

Ehkä syy siihen kaverittomuuteen on jossain muualla kuin esityksessä. Esim oletat että nyt kaikki vihaa sinua ja itse vetäydyt pois joukosta. Esiintymisjännitys on todella yleistä enkä ole koskaan kuullut koki yliopiston syrjivän yhtä ihmistä yhden esityksen vuoksi.

Muakin kiusattiin yliopistossa. Löysin ystäväni sitten muualta, netistä etupäässä.                

Mun mielestä on väärin vaatia kouluissa lapsesta asti kaikkia esiintymään samalla lailla ottamatta huomioon ihmisen persoonaa ja ongelmia. Valmiiksi sosiaaliselle, suositulle ja vahvan itsetunnon omaavalle ei esiintyminen aiheuta sellaista tuskaa kuin esim. ujolle syrjitylle/kiusatulle joka valmiiksi pelkää tuomitsevia ihmisiä. Eikä se aina mene todellakaan niin että altistuminen esiintymiselle vähentäisi jännitystä tai pahaa oloa vaan niin kuin tässäkin tapauksessa lisää sitä, koska ihmiset ovat julmia eivätkä siedä toisten heikkouksia. Parempi olisi tehdä esitelmät vain ryhmissä ja antaa sen ryhmän jäsenen esiintyä kuka siihen eniten haluaa ja pystyy.

Ei ole mielestäni oikein vaatia koulu- tai työelämässä kaikilta samanlaista sosiaalista pystyvyyttä varsinkaan jos ei olla kyetty luomaan kaikille lapsesta asti turvallista ja hyväksyvää sosiaalista ympäristöä jossa itsetunto ei tuhoudu.

Itse olen työkyvytön mielenterveyssyistä ja ihmispelosta joka johtuu lapsuudessa/nuoruudessa koetusta ulkopuolelle jättämisestä ja kiusaamisesta. Minusta on ap hienoa että olet uskaltautunut yliopistoon, itse en ikinä sellaiseen pystyisi. Olen pahoillani kokemastasi syrjimisestä, kukaan ei ansaitse sellaista.

Älä nyt yhtä esitelmänpitoa jää murehtimaan. Itse onnistuin käsittämään koko esitelmän aiheen väärin ja komeasti meni jännittämäni esitelmä aiheen vierestä. Jotkut naureskelivat, mutta oli kyllä sellainen ryhmä, johon kuuluviin opiskelijoihin en kovin usein edes törmännyt. Nolottihan se sillä hetkellä, mutta sitten ajattelin, että sattuuhan sitä. Kukaan sitä muista enää muutaman kuukauden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jännitä niinkään esiintymistä mutta olen hyvin introvertti enkä osaa isossa porukassa ottaa puheenvuoroa. En usko että syrjintä johtuu esiintymisestäsi, mutta muuten ehkä luonteestasi sillä itselläni on yliopistolta vastaavia kokemuksia. Jäin ulkopuolelle tahtomattani kun en kokenut luontevaksi osallistua illanistujaisiin, muuten olisin mielelläni ollut osa ryhmää. Se paine mikä lopulta tuli myös professorien tasolta, oli myös minulle liikaa, en osaa sanoa palaanko opintojen pariin. Sain niin usein kokea olevani vääränlainen ihminen ja persoona. Sääli sinällään, sillä ala kiinnostaa ja pärjäsin kyllä hyvin työharjoittelussa. Terkkuja kasvatustieteelliseen.

Minulla on kehnot sosiaaliset taidot ja se näkyy. Jään aina ulkopuoliseksi sen takia, mutta en ajattele että minua syrjitään. Minun kanssani kommunikointi vain vaatisi paljon enemmän yritystä kuin muiden. Miksi kukaan näkisi sitä vaivaa, kun helpompiakin ihmisiä on? Enkä kyllä itsekään panosta tarpeeksi.

Sama. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on väärin vaatia kouluissa lapsesta asti kaikkia esiintymään samalla lailla ottamatta huomioon ihmisen persoonaa ja ongelmia. Valmiiksi sosiaaliselle, suositulle ja vahvan itsetunnon omaavalle ei esiintyminen aiheuta sellaista tuskaa kuin esim. ujolle syrjitylle/kiusatulle joka valmiiksi pelkää tuomitsevia ihmisiä. Eikä se aina mene todellakaan niin että altistuminen esiintymiselle vähentäisi jännitystä tai pahaa oloa vaan niin kuin tässäkin tapauksessa lisää sitä, koska ihmiset ovat julmia eivätkä siedä toisten heikkouksia. Parempi olisi tehdä esitelmät vain ryhmissä ja antaa sen ryhmän jäsenen esiintyä kuka siihen eniten haluaa ja pystyy.

Ei ole mielestäni oikein vaatia koulu- tai työelämässä kaikilta samanlaista sosiaalista pystyvyyttä varsinkaan jos ei olla kyetty luomaan kaikille lapsesta asti turvallista ja hyväksyvää sosiaalista ympäristöä jossa itsetunto ei tuhoudu.

Itse olen työkyvytön mielenterveyssyistä ja ihmispelosta joka johtuu lapsuudessa/nuoruudessa koetusta ulkopuolelle jättämisestä ja kiusaamisesta. Minusta on ap hienoa että olet uskaltautunut yliopistoon, itse en ikinä sellaiseen pystyisi. Olen pahoillani kokemastasi syrjimisestä, kukaan ei ansaitse sellaista.

Ongelmahan tulee siitä, että eri ihmisillä on eri vahvuuksia. Aina joku pakotetaan mukavuusalueen ulkopuolelle.

Itse osaan jotenkuten esiintyä, mutta ryhmätyöt on tuskaa. Toisaalta olen hyvä kirjoittaja, kun taas työkaverini joka on hyvä esiintyjä ja rakastaa ryhmätöitä, ei osaa millään ilmaista itseään kirjallisesti ja ahdistuu siitä.

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tietysti jos pystyisit itse kysymään näiltä ignoorajilta, mikä hiertää pöllönsilmää. Ymmärrän kyllä, jos se tuntuu vaikealta. Ota yhteys johonkin opettajaan/ohjaajaan. Kyllä sinullakin on oikeus opiskella ilman syrjintää, vaikka olisit kuinka ujo.

Tällaisia kiusaajia on myös yliopistoissa.

Ap:tahan ei aktiivisesti kiusata tai syrjitä, vaan muut vaan ei halua erityisesti olla kavereita hänen kanssa. Ei tällaiselle kukaan mitään voi, eikä yliopistoissa ole tapana tällaisesta mitään rutista. Kuulostaa ihan päiväkotitouhulta että opettajien pitäisi puuttua siihen ketkä on kavereita keskenään ja ketkä ei.

Jos he olettavat että olet ääriujo ja jotenkin ahdistunut eivätkä osaa tai uskalla olla tekemisissä.  He ovat oikeassa,  sillä jännitys on turhaa jos hallitset asiasi. On siellä  varmasti muitakin saman  tyyppisiä esiintymisjännittäjiä nuoria ja kokemattomia. Opiskelet vain, kavereita saa muualtakin vaikka ne omat olisikin hyödyllisempiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tietysti jos pystyisit itse kysymään näiltä ignoorajilta, mikä hiertää pöllönsilmää. Ymmärrän kyllä, jos se tuntuu vaikealta. Ota yhteys johonkin opettajaan/ohjaajaan. Kyllä sinullakin on oikeus opiskella ilman syrjintää, vaikka olisit kuinka ujo.

Tällaisia kiusaajia on myös yliopistoissa.

Ap:tahan ei aktiivisesti kiusata tai syrjitä, vaan muut vaan ei halua erityisesti olla kavereita hänen kanssa. Ei tällaiselle kukaan mitään voi, eikä yliopistoissa ole tapana tällaisesta mitään rutista. Kuulostaa ihan päiväkotitouhulta että opettajien pitäisi puuttua siihen ketkä on kavereita keskenään ja ketkä ei.

Juu ei tarvitse olla kavereita, mutta tuon ikäisten pitäisi osata edes moikata ja sanoa jotain. Tuo näkymättömänä pitäminen on pikkulasten touhuja. 

Jos aloittajaa oikeasti pelottaa ja ahdistaa palata yliopistoon, ei ole mikään pikkuongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on väärin vaatia kouluissa lapsesta asti kaikkia esiintymään samalla lailla ottamatta huomioon ihmisen persoonaa ja ongelmia. Valmiiksi sosiaaliselle, suositulle ja vahvan itsetunnon omaavalle ei esiintyminen aiheuta sellaista tuskaa kuin esim. ujolle syrjitylle/kiusatulle joka valmiiksi pelkää tuomitsevia ihmisiä. Eikä se aina mene todellakaan niin että altistuminen esiintymiselle vähentäisi jännitystä tai pahaa oloa vaan niin kuin tässäkin tapauksessa lisää sitä, koska ihmiset ovat julmia eivätkä siedä toisten heikkouksia. Parempi olisi tehdä esitelmät vain ryhmissä ja antaa sen ryhmän jäsenen esiintyä kuka siihen eniten haluaa ja pystyy.

Ei ole mielestäni oikein vaatia koulu- tai työelämässä kaikilta samanlaista sosiaalista pystyvyyttä varsinkaan jos ei olla kyetty luomaan kaikille lapsesta asti turvallista ja hyväksyvää sosiaalista ympäristöä jossa itsetunto ei tuhoudu.

Itse olen työkyvytön mielenterveyssyistä ja ihmispelosta joka johtuu lapsuudessa/nuoruudessa koetusta ulkopuolelle jättämisestä ja kiusaamisesta. Minusta on ap hienoa että olet uskaltautunut yliopistoon, itse en ikinä sellaiseen pystyisi. Olen pahoillani kokemastasi syrjimisestä, kukaan ei ansaitse sellaista.

Esiintymiskammo voi tulla juuri siitä kun vertaa omaa haparoivaa tyyliään johonkin lavatähteen, jota ihaillaan ja usein todella ansaitusti.  Pitää hyväksyä itseltään että tämä oli asiani en ole tässä muuten viihdyttämässä enkä säteilemässä.  Tällaisetkin voi olla nautittavia esiintyjiä.

Samoin täällä pilkattiin Kulmunia jännittämisestä, vaikka itse asiasta oltaisiin samaa mieltä. Saarikko vielä rivien välistä antoi näin ymmärtää, vaikka häntä itseään pilkataan kilojen vuoksi.

Sairasta porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä syy siihen kaverittomuuteen on jossain muualla kuin esityksessä. Esim oletat että nyt kaikki vihaa sinua ja itse vetäydyt pois joukosta. Esiintymisjännitys on todella yleistä enkä ole koskaan kuullut koki yliopiston syrjivän yhtä ihmistä yhden esityksen vuoksi.

Syrjintää tapahtuu hyvin pientenkin seikkojen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tietysti jos pystyisit itse kysymään näiltä ignoorajilta, mikä hiertää pöllönsilmää. Ymmärrän kyllä, jos se tuntuu vaikealta. Ota yhteys johonkin opettajaan/ohjaajaan. Kyllä sinullakin on oikeus opiskella ilman syrjintää, vaikka olisit kuinka ujo.

Tällaisia kiusaajia on myös yliopistoissa.

Ap:tahan ei aktiivisesti kiusata tai syrjitä, vaan muut vaan ei halua erityisesti olla kavereita hänen kanssa. Ei tällaiselle kukaan mitään voi, eikä yliopistoissa ole tapana tällaisesta mitään rutista. Kuulostaa ihan päiväkotitouhulta että opettajien pitäisi puuttua siihen ketkä on kavereita keskenään ja ketkä ei.

Eiköhän tässäkin se syrjiminen ole puhtaasti ap:n omassa päässä. Ei kukaan aikuinen ihminen pidä ihmeenä, jos joku jännittää esitelmöidessään, ihan luonnollista. 

Ja missähän mikä-mikä -maassa sinä elät, jos kuvittelet että aikuiset ihmiset olisivat noin järkeviä?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tietysti jos pystyisit itse kysymään näiltä ignoorajilta, mikä hiertää pöllönsilmää. Ymmärrän kyllä, jos se tuntuu vaikealta. Ota yhteys johonkin opettajaan/ohjaajaan. Kyllä sinullakin on oikeus opiskella ilman syrjintää, vaikka olisit kuinka ujo.

Tällaisia kiusaajia on myös yliopistoissa.

Ap:tahan ei aktiivisesti kiusata tai syrjitä, vaan muut vaan ei halua erityisesti olla kavereita hänen kanssa. Ei tällaiselle kukaan mitään voi, eikä yliopistoissa ole tapana tällaisesta mitään rutista. Kuulostaa ihan päiväkotitouhulta että opettajien pitäisi puuttua siihen ketkä on kavereita keskenään ja ketkä ei.

Eiköhän tässäkin se syrjiminen ole puhtaasti ap:n omassa päässä. Ei kukaan aikuinen ihminen pidä ihmeenä, jos joku jännittää esitelmöidessään, ihan luonnollista. 

Ja missähän mikä-mikä -maassa sinä elät, jos kuvittelet että aikuiset ihmiset olisivat noin järkeviä?

-eri

Ja tähän kommenttiin päätämme keskustelun sivistyneen ja asiallisen osuuden. Jatkossa kommunikoimme loukkauksilla ja piikittelyillä.

Vierailija kirjoitti:

Samoin täällä pilkattiin Kulmunia jännittämisestä, vaikka itse asiasta oltaisiin samaa mieltä. Saarikko vielä rivien välistä antoi näin ymmärtää, vaikka häntä itseään pilkataan kilojen vuoksi.

Sairasta porukkaa.

Sairasta- omahyväistä ja epäoikeudenmukaista

Täällä myös esiintymisjännityksestä kärsivä. AMK:ssa opiskelen ja jännitti jo pelkkä haku kouluun kun mietin tulevia esitelmiä. Kävin lääkärissä ja sain reseptin propraliin ja se on kyllä ollut pelastus. Lääkäri sanoi että itsekin käytti kyseistä lääkettä kun jännitti esiintymistä yliopistossa ollessaan. Ilman tuota olisin varmaan jo jättänyt opinnot kesken. Ja ei, ei ole auttanut mikään "kyllä niihin esiintymisiin tottuu kun tulee toistoa", mitä jotkut yrittää selostaa. Lapsesta asti olen ollut jännittäjä. Työelämässä tämä ei ilmene yhtä voimakkaasti, ainoastaan luokan edessä isolle joukolle puhuessa.

Ikävä juttu nuo ihmiset, jotka syrjivät. Kuulostavat aika veemäisiltä, enkä kyllä sellaisen sakin kanssa itse haluaisi edes tutustua. Keskittyisin sinuna opintoihin ja jättäisin nuo pellet omaan arvoonsa.

Yliopistollahan on ainejärjestöjä, liikuntaa, bileitä ja muuta ihan valtavasti! Jopa sarjakuvakerhoja ja sen sellaisia. Yliopiston lehteäkin tehdään, siihenkin porukkaan voi hakea mukaan. Mukaan vaan johonkin kiinnostavaan. Ei kukaan muistele tuollaisia enää. Ja lähde myös vaihtoon! Ja ulkomaille harjoitteluun! Saat siitä itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tietysti jos pystyisit itse kysymään näiltä ignoorajilta, mikä hiertää pöllönsilmää. Ymmärrän kyllä, jos se tuntuu vaikealta. Ota yhteys johonkin opettajaan/ohjaajaan. Kyllä sinullakin on oikeus opiskella ilman syrjintää, vaikka olisit kuinka ujo.

Tällaisia kiusaajia on myös yliopistoissa.

Ap:tahan ei aktiivisesti kiusata tai syrjitä, vaan muut vaan ei halua erityisesti olla kavereita hänen kanssa. Ei tällaiselle kukaan mitään voi, eikä yliopistoissa ole tapana tällaisesta mitään rutista. Kuulostaa ihan päiväkotitouhulta että opettajien pitäisi puuttua siihen ketkä on kavereita keskenään ja ketkä ei.

Juu ei tarvitse olla kavereita, mutta tuon ikäisten pitäisi osata edes moikata ja sanoa jotain. Tuo näkymättömänä pitäminen on pikkulasten touhuja. 

Jos aloittajaa oikeasti pelottaa ja ahdistaa palata yliopistoon, ei ole mikään pikkuongelma. 

Hmm, ei kyllä mun opiskellessa porukka moikkaillut yliopistossa kuin omia kavereitaan. Niitä oli tiettyjä pääosin bileissä tutustuneita kaveriporukoita jotka jutteli ja moikkaili mutta muuten muut hipsivät paikoilleen luentosalissa ihan hiljakseen eikä kukaan moikannut tai jutellut, eikä odottanut sellaista.