Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko ohjelma on eettisesti väärin. Tuohon ohjelmaan osallistuu ihmisiä, jotka etsii elämänkumppania ja ihan tosissaan ovat menossa naimisiin.. kuvittelevat että jotkut "asiantuntijat" muka tietää paremmin. OIkeasti ohjelmaan vaan haetaan draamaa ja etsitään ehkä yksi semmonen oikeasti sopiva mätsi, ja loput on tahallaan haettu sellaisia mitkä ei olekaan ihan niin hyviä mätsejä. Että saataisiin draamaa. Käytetään hyväksi hyväuskoisia kilpailijoita

Ei ole mielestäni eettisesti väärin. Osallistujat ovat täysjärkisiä, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, jotka haluavat jostain syystä kokeilla tällaista juttua. Ei heitä tarvitse suojella.

Toki itsekin olen joskus ihmetellyt sitä, miksi heidän pitää heti solmia avioliitto. Eivätkö he voisi asua 5 viikkoa yhdessä ja sen jälkeen solmia avioliittoa, jos siltä tuntuu. 

Ajattelen myös, että siviilivihkiminen, joka ensin suoritetaan, katsotaan ehkä vähemmän sitovaksi kuin kirkollinen vihkiminen. 

Vierailija kirjoitti:

 

Toimiiko pelkkä kämppissuhde.. meinaan vaan että heti kyllä tulee mieleen voiskos olla muutakin välillä..

Ainakin näin naisena olisin aika skeptinen jos tuleva kumppanini sanois asuvansa naisen kanssa.. En tiedä miten mies olisi ottanut jos seurusteluaikana olisin sanonut asuvani miehen kanssa.  Ainakin siinä olis voinut herätä kaikenlaista mieleen. No tässä formaatissa on aika selvää että on kyse pelkistä kämppiksistä.

Ei kai kukaan kämppiksen kanssa asuva itse miellä saati ilmaise asiaa niin, että "asun naisen kanssa" tai "asun miehen kanssa". Eikö yleensä silloin sanota esim. että asutaan kommuunissa tai sitten vaan, että kämppiksen kanssa. Kun periaatteessahan kämppiksen kanssa ei "asuta yhdessä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan asutaan erikseen omassa huoneessa, mutta on yhteinen keittiö, kylpyhuone, ulko-ovi ja joskus olohuonekin. Kämppiksen kanssa asuvat kyllä asuavt siinä mielessä yksin, että eivät he jaa elämäänsä tai talouttaan toisen kanssa. Vai mitä mieltä olette, jos nuori opiskelija muuttaa vaikka Helsinkiin ja asuntopulan vuoksi muuttaa kolmen hengen soluun Hoasille, niin mielletäänkö nyt hänen asuvan yhdessä kahden tuntemattoman kanssa?

 

Vierailija kirjoitti:

Pottunenä ei ole miesten mielestä kaunis tai seksikäs.[/quote

Miten voit sanoa kaikkien miesten puolesta?

Pottunenäisenä naisena en ole koskaan saanut myönteistä palautetta nenästäni. Exäni nimitti minua possuksi. Saksassa sain myös kuulla ikäviä kommentteja nenästäni. En myöskään pidä itseäni kauniina tai seksikkäänä. Olen käynyt meikkaajan opissa, mutta eipä nenää saa meikillä muokattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko ohjelma on eettisesti väärin. Tuohon ohjelmaan osallistuu ihmisiä, jotka etsii elämänkumppania ja ihan tosissaan ovat menossa naimisiin.. kuvittelevat että jotkut "asiantuntijat" muka tietää paremmin. OIkeasti ohjelmaan vaan haetaan draamaa ja etsitään ehkä yksi semmonen oikeasti sopiva mätsi, ja loput on tahallaan haettu sellaisia mitkä ei olekaan ihan niin hyviä mätsejä. Että saataisiin draamaa. Käytetään hyväksi hyväuskoisia kilpailijoita

Ei ole mielestäni eettisesti väärin. Osallistujat ovat täysjärkisiä, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, jotka haluavat jostain syystä kokeilla tällaista juttua. Ei heitä tarvitse suojella.

Toki itsekin olen joskus ihmetellyt sitä, miksi heidän pitää heti solmia avioliitto. Eivätkö he voisi asua 5 viikkoa yhdessä ja sen jälkeen solmia avioliittoa, jos siltä tuntuu. 

Ajattelen myös, että siviilivihkiminen, joka ensin suoritetaan, katsotaan ehkä vähemmän sitovaksi kuin kirkollinen vihkiminen. 

Siis millä logiikalla siviilivihkiminen on vähemmän sitova kuin kirkollinen? Ihan samoja ovat juridisesti. Ja ainakin itselleni myös muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää käytöstä teiltä aikuiset ihmiset! Annatteko mammat lastennekin puhua noin toisille lapsille? Ettekö katsoneet jaksoa, kun Emma puhui jotenkin että ei ole kovin kaunis mutta toivottavasti kelpaa. Siis söpö nuori nainen ja noin epävarma, ja täällä te vaan heitätte bensaa liekkeihin.

Emma, olet ihana ja omalaatuinen, etkä todellakaan ansaitse näitä kommentteja mitä täällä viljellään! Uskalla olla oma itsesi, olet kaunis ja sinä kelpaat <3

Aikuisten ihmisten on hyväksyttävä totuus ja elettävä sen kanssa. Jos ei ole kaunis ja mallin mitoissa niin miksi kieltää asia itseltäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Toimiiko pelkkä kämppissuhde.. meinaan vaan että heti kyllä tulee mieleen voiskos olla muutakin välillä..

Ainakin näin naisena olisin aika skeptinen jos tuleva kumppanini sanois asuvansa naisen kanssa.. En tiedä miten mies olisi ottanut jos seurusteluaikana olisin sanonut asuvani miehen kanssa.  Ainakin siinä olis voinut herätä kaikenlaista mieleen. No tässä formaatissa on aika selvää että on kyse pelkistä kämppiksistä.

Ei kai kukaan kämppiksen kanssa asuva itse miellä saati ilmaise asiaa niin, että "asun naisen kanssa" tai "asun miehen kanssa". Eikö yleensä silloin sanota esim. että asutaan kommuunissa tai sitten vaan, että kämppiksen kanssa. Kun periaatteessahan kämppiksen kanssa ei "asuta yhdessä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan asutaan erikseen omassa huoneessa, mutta on yhteinen keittiö, kylpyhuone, ulko-ovi ja joskus olohuonekin. Kämppiksen kanssa asuvat kyllä asuavt siinä mielessä yksin, että eivät he jaa elämäänsä tai talouttaan toisen kanssa. Vai mitä mieltä olette, jos nuori opiskelija muuttaa vaikka Helsinkiin ja asuntopulan vuoksi muuttaa kolmen hengen soluun Hoasille, niin mielletäänkö nyt hänen asuvan yhdessä kahden tuntemattoman kanssa?

 

Tässä erona on se, että Hoas on päättänyt, että keiden kanssa asut ja käsittääkseni samaan kämppään ei tule eri sukupuolen edustajia, kun taas kämppis yksityisessä asunnossa on monesti (ei todellakaan aina) joskin ystävä, tuttu tai kyllä, myös exä. Sen vuoksi on huomattavasti helpompi vetää oletus, että onkohan noilla joskus ollut jotakin. Ja siksi myös Kela yleensä lähettää heille selvityspyyntöjä avopuolison tuloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko ohjelma on eettisesti väärin. Tuohon ohjelmaan osallistuu ihmisiä, jotka etsii elämänkumppania ja ihan tosissaan ovat menossa naimisiin.. kuvittelevat että jotkut "asiantuntijat" muka tietää paremmin. OIkeasti ohjelmaan vaan haetaan draamaa ja etsitään ehkä yksi semmonen oikeasti sopiva mätsi, ja loput on tahallaan haettu sellaisia mitkä ei olekaan ihan niin hyviä mätsejä. Että saataisiin draamaa. Käytetään hyväksi hyväuskoisia kilpailijoita

Ei ole mielestäni eettisesti väärin. Osallistujat ovat täysjärkisiä, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, jotka haluavat jostain syystä kokeilla tällaista juttua. Ei heitä tarvitse suojella.

Toki itsekin olen joskus ihmetellyt sitä, miksi heidän pitää heti solmia avioliitto. Eivätkö he voisi asua 5 viikkoa yhdessä ja sen jälkeen solmia avioliittoa, jos siltä tuntuu. 

Ajattelen myös, että siviilivihkiminen, joka ensin suoritetaan, katsotaan ehkä vähemmän sitovaksi kuin kirkollinen vihkiminen. 

No kun silloin se ei eroaisi mitenkään muista deittiohjelmista. Nyt tuo, että avioliitto on oikeasti virallinen, on joillekin katsojille niin "kova juttu", että se lisää ohjelman kiinnostavuutta. Jotkut oikeasti suhtautuvat tähän (ainakin näiden palstakeskusteluiden perusteella) niin, että oletetaan henkilöiden nyt sitoutuvan toisiinsa, tai ainakin sitä oletetaan - onhan aina välillä täällä sellaisia kommentteja, että "miksi ei yhtään yritä saada juttua toimimaan ja sitoudu". Mutta oikeastihan tässä on kyseessä vaan hassu deittiohjelma, jossa naimisiinmeno on vain eräänlainen leikki, jonka varjolla saadaan mukaan hääkuvastoa ja voidaan puhua avioliiton merkityksestä, vaikka tietenkin tässä on tarkoitus vaan kokeilla erilaista tapaa deittailla JA kun todennäköäisemmin se valittu kumppani ei ole sopiva, saa kuitenkin näkyvyyttä itselle ja voi toivoa jonkun oikeasti kiinnostavan katsojan kiinnostuvan itsestä ja ottavan ohjelman jälkeen yhteyttä.

Miltei jokainen haluaa tehdä itsestään hyvän vaikutuksen. Se ei ole valheellisuutta tai pinnallisuutta. Yleensä se myös on ihmiselle itselleen eduksi.

Miksi ihmeessä joku ihminen haluaisi tahallaan tehdä huonon?

Siinähän vasta ei ole mitään järkeä, missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Toimiiko pelkkä kämppissuhde.. meinaan vaan että heti kyllä tulee mieleen voiskos olla muutakin välillä..

Ainakin näin naisena olisin aika skeptinen jos tuleva kumppanini sanois asuvansa naisen kanssa.. En tiedä miten mies olisi ottanut jos seurusteluaikana olisin sanonut asuvani miehen kanssa.  Ainakin siinä olis voinut herätä kaikenlaista mieleen. No tässä formaatissa on aika selvää että on kyse pelkistä kämppiksistä.

Ei kai kukaan kämppiksen kanssa asuva itse miellä saati ilmaise asiaa niin, että "asun naisen kanssa" tai "asun miehen kanssa". Eikö yleensä silloin sanota esim. että asutaan kommuunissa tai sitten vaan, että kämppiksen kanssa. Kun periaatteessahan kämppiksen kanssa ei "asuta yhdessä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan asutaan erikseen omassa huoneessa, mutta on yhteinen keittiö, kylpyhuone, ulko-ovi ja joskus olohuonekin. Kämppiksen kanssa asuvat kyllä asuavt siinä mielessä yksin, että eivät he jaa elämäänsä tai talouttaan toisen kanssa. Vai mitä mieltä olette, jos nuori opiskelija muuttaa vaikka Helsinkiin ja asuntopulan vuoksi muuttaa kolmen hengen soluun Hoasille, niin mielletäänkö nyt hänen asuvan yhdessä kahden tuntemattoman kanssa?

 

Tässä erona on se, että Hoas on päättänyt, että keiden kanssa asut ja käsittääkseni samaan kämppään ei tule eri sukupuolen edustajia, kun taas kämppis yksityisessä asunnossa on monesti (ei todellakaan aina) joskin ystävä, tuttu tai kyllä, myös exä. Sen vuoksi on huomattavasti helpompi vetää oletus, että onkohan noilla joskus ollut jotakin. Ja siksi myös Kela yleensä lähettää heille selvityspyyntöjä avopuolison tuloista.

Useimmiten itse valittu kämppis tosiaan on varmaan joku oma kaveri tai tuttu. Onko siis oletus, että ihmisillä on todennäköisesti jotain kaverin kanssa? Ja mitä väliä, jos kämppiksillä olisikin joskus aiemmin ollut jotain? Jos ei kerran ole enää. Kelan käytäntöjen vuoksi usein kämppis pitääkin valita samaa sukupuolta olevasta, mutta ei kai se nyt sitäkään tarkoita, että kaikki eri sukupuolta olevat haluavat seksiä tai suhteen keskenään. Ei kai silloin tarvitsisi tuollaiseen ohjelmaan mennäkään, jos oikeasti onkin sutinaa kämppiksen kanssa?

Tuomas solmi avioliiton. Aviopari keskusteli siitä, mitä kumpikin toivoi liitolta. Tuomas sanoi odottavansa liitolta sitä, että erään tv-ohjelman tuotantotiimi alkaa "tentata" heitä.

Tuomaksen vaimo Emma sanoi odottavansa liitolta jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Toimiiko pelkkä kämppissuhde.. meinaan vaan että heti kyllä tulee mieleen voiskos olla muutakin välillä..

Ainakin näin naisena olisin aika skeptinen jos tuleva kumppanini sanois asuvansa naisen kanssa.. En tiedä miten mies olisi ottanut jos seurusteluaikana olisin sanonut asuvani miehen kanssa.  Ainakin siinä olis voinut herätä kaikenlaista mieleen. No tässä formaatissa on aika selvää että on kyse pelkistä kämppiksistä.

Ei kai kukaan kämppiksen kanssa asuva itse miellä saati ilmaise asiaa niin, että "asun naisen kanssa" tai "asun miehen kanssa". Eikö yleensä silloin sanota esim. että asutaan kommuunissa tai sitten vaan, että kämppiksen kanssa. Kun periaatteessahan kämppiksen kanssa ei "asuta yhdessä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan asutaan erikseen omassa huoneessa, mutta on yhteinen keittiö, kylpyhuone, ulko-ovi ja joskus olohuonekin. Kämppiksen kanssa asuvat kyllä asuavt siinä mielessä yksin, että eivät he jaa elämäänsä tai talouttaan toisen kanssa. Vai mitä mieltä olette, jos nuori opiskelija muuttaa vaikka Helsinkiin ja asuntopulan vuoksi muuttaa kolmen hengen soluun Hoasille, niin mielletäänkö nyt hänen asuvan yhdessä kahden tuntemattoman kanssa?

 

Tässä erona on se, että Hoas on päättänyt, että keiden kanssa asut ja käsittääkseni samaan kämppään ei tule eri sukupuolen edustajia, kun taas kämppis yksityisessä asunnossa on monesti (ei todellakaan aina) joskin ystävä, tuttu tai kyllä, myös exä. Sen vuoksi on huomattavasti helpompi vetää oletus, että onkohan noilla joskus ollut jotakin. Ja siksi myös Kela yleensä lähettää heille selvityspyyntöjä avopuolison tuloista.

Useimmiten itse valittu kämppis tosiaan on varmaan joku oma kaveri tai tuttu. Onko siis oletus, että ihmisillä on todennäköisesti jotain kaverin kanssa? Ja mitä väliä, jos kämppiksillä olisikin joskus aiemmin ollut jotain? Jos ei kerran ole enää. Kelan käytäntöjen vuoksi usein kämppis pitääkin valita samaa sukupuolta olevasta, mutta ei kai se nyt sitäkään tarkoita, että kaikki eri sukupuolta olevat haluavat seksiä tai suhteen keskenään. Ei kai silloin tarvitsisi tuollaiseen ohjelmaan mennäkään, jos oikeasti onkin sutinaa kämppiksen kanssa?

Ei tarkoita, että on juuri nyt sutinaa, mutta herkästi oletetaan, että on ollut ja harva haluaa mennä sellaisessa tilanteessa toisen kotiin. Stereotypiat ovat vahvat, oli asialle aihetta tai ei. Kun tuttavani vuokrasi asuntoaan kahdelle opiskelijalle, he korostivat sitä erikseen, kysymättä, että heillä ei ole mitään keskenään ja poika tykkää pojista. He olettivat, etteivät saa kämppää, jos vuokranantaja epäilee, että he seurustelevat, eroavat ja erokiistoissa tuhotaan koti. Ihan niin kuin asiaan ei pystyisi kuka vain ihan muuten vain. Tuttavaani kun kiinnosti vain, että saa kodin vuokrattua, vuokra maksetaan ajallaan ja koti pysyy kunnossa. Muu oli hänelle aivan sama.

Mutta kyllä se silti jotakin meistä kertoo, kun 36v mies, jolla on naispuolinen kämppis, on kuitenkin asia, joka saa ihmiset pohtimaan ja keskustelemaan. Uskoisin siis, että muuttavat Juuditin luokse. =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten, miten monella kaudella lemmikit ovat herättäneet suuria tunteita, eikä aina hyvään suuntaan. Mistä mahtaa johtua, että toisen lemmikki (esim. koira) voi olla epämiellyttävä asia? Kyselläänköhän hakijoilta mahdolliset allergiat tai "voisitko seurustella ihmisen kanssa, jolla on koira?"

Kyllähän se voi johtua monestakin syystä. Itselläni on koirapelkoa, ja minusta on epämiellyttävää olla lähikontaktissa koirien kanssa. Usein koiranomistajan luo mennessä se tarkoittaa sitä, että täytyy päästää koira haistelemaan itseään, joskus koira hyppii vasten, joskus nuolaisee kättä. Minulle olisi vaan todella stressaavaa joutua viettämään koko päivä ja etenkin yö samassa asunnossa koiran kanssa. Olen silloin jatkuvassa jännitystilassa. Ja suoranainen painajainen olisi koiranomistaja, joka on totuttanut koiran nukkumaan samassa huoneessa tai jopa samassa sängyssä.

Jos ihan parisuhdetta mietitään, niin kyllähän tarkoitus olisi löytää kumppani, jonka kanssa elämäntavat osuvat yksiin, ja jonka kanssa olisi mahdollista viettää aikaa mukavasti, ehkä asuakin yhdessä. Ja kaikki eivät halua asua yhdessä koiran kanssa, ja tuskinpa ne koiranomistajatkaan haluavat ensisijassa sellaista kumppania, jonka vuoksi pitäisi luopua koirasta. 

Koirapelon ymmärrän. Jotkut koirien ja muiden eläinten vieroksujat saattavat myös olla patalaiskoja: mitään vaivaa ei haluta nähdä. MInulle tällainen ei kissoja eikä koiria -tyyppi miehenä on täydellinen turn off. Onneksi olen tajunnut, että sellaisiakin ihmisiä on. Mutta kuten sanottu: koirapelko on eri asia.

  

Mitä tarkoitat, ettei haluta nähdä mitään vaivaa? Kissat ja koirat ovat nimenomaan niitä lemmikkejä, jotka vaativat valtavasti harrastuneisuutta, koirat varsinkin, joita täytyy lenkittää ulkona. Kaikki eivät vaan halua, että elämä alkaa pyöriä koiran ehdoilla. Myös matkustaminen voi olla vaikeaa, jos ei hoitopaikkaa ole. Kissa tai koira myös usein tarkoittaa sitä, että lemmikin kanssa pitää olla kosketuksissa, ja niistä lähtee karvaa. Kyllä minusta on ihan fiksua, että jos jollekin tällaisen lemmikit eivät ole ehdottomasti kiva juttu, niin mieluummin laitetaan tiukka "ei" kuin joku että yritetään vaivaa nähden sopeutua ja tottua. Ei siitä luultavasti mitään tule. Usein lemmikkikodeissa myös on lemmikeihin liittyvää hajua, ja ymmärrettävää, ettei tämä kaikkia miellytä.[/quote

Juuri tätä tarkoitan. En oikein jaksa sympatiseerata ihmistä, jolle koiran lenkittäminen on jotain sellaista, johon hän ei mitenkään voi ryhtyä. Totta on, että kun lemmikkejä hankkii, ne sitovat, ja se kansalaisoikeus ja -velvollisuus eli matkustaminen tullee vaikeammaksi. Itselläni kun oli otukset, en edes halunnut matkustaa.

Mutta meitä on moneen junaan, ja eikö ole hyvä havaita tällainen asia, joka todellakin on turn off molemmin puolin? En ryhtyisi sopeuttamaan ketään kumppaniehdokastan eläinfaniksi.

Olen myös todennut, että eläinten aidot ystävät ovat empaattisempia ja luovempia kuin eläinten torjujat.

Jos minun olisi pitänyt valita eläimeni tai joku niitä dissaava mies, olisin tietenkin valinnut eläimet.

   

Teet ehdottomasti fiksusti, kun rajaat pois ihmiset, jotka ovat turn off. Mutta nyt tässä tekstissä teet virheellisen yhtäläisyyden kun ajattelevat, että ihminen DISSAA eläimiä, jos ei halua vaikka koiraa, tai ei halua lenkittää toisen koiraa. Tuo ihmettelysi, miksi joku ei suostu lenkittämään koiraa, on ihan kummallista. Miten voi olla, ettet tajua? Joitain koiria täytyy käyttää ulkona yölläkin, ja koirat tarvitsevat sitä lenkkeilyä ihan riippumatta säästä, ihmisen fiiliksistä tai vaikka voinnista. Koiran pitäminen vaatii tiettyä harrastuneisuutta, ja ihmisiä nyt vaan sattuu kiinnostamaan eri asiat. Ei sellaisella ihmisellä ole välttämättä mitään koiria vastaan, joka ei kuitenkaan halua omaa koiraa, tai joka ei halua hoitaa toisen koiraa.

Mitä empaattisuuteen tulee, niin ei sekään tunnu lemmikkien mukana tulevan. Minulle on käynyt useamman kerran niin, että olen pyytänyt ihan ystävällisesti koiranomistajaa ottamaan koiran kauemmas. Olen saattanut vaikka sanoa, että pelkään vähän koiria. Mutta silti jotkut koiranomistajat vaan antavat koiran tulla kohti, jopa päälle, ja kuittaavat sen vaan sanoilla "se on ihan kiltti" tai "se haluaa vaan tutustua". Törkeintä oli, kun joskus menin lapseni kanssa katsomaan yhtä facebook-kirppiksellä ollutta vaatetta. Kyseessä oli koiratalous, ja sanoin, että lapseni ei ole tottunut koiriin, joten sopisiko, että koira on toisessa huoneessa. Kuulemma oli ok, joten menimme katsomaan vaatetta. No, mitä kävikään? Kun soitimme ovikelloa ja ovi avautui, ensimmäisenä rappukäytävään loikkasi isokokoinen, haukkuva koira.

Tosi empaattista?

Lähinnä ehkä Emmassa kummastuttaa se, että jos itsekin on noin epävarma ulkonäöstään, niin miksi ei sitten edes panosta siihen vähän? Silmälasit voi olla, mutta pitääkö ne olla juuri se malli, joka korostaa aivan erityisesti nenää? Onko pakko pitää sellaista tikkusuoraa otsatukkaa? Tai valita juuri se hääpuku, joka ei istu lainkaan ja korostaa vartalon huonoja puolia avoimine selkineen ja hihattomuuksineen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten, miten monella kaudella lemmikit ovat herättäneet suuria tunteita, eikä aina hyvään suuntaan. Mistä mahtaa johtua, että toisen lemmikki (esim. koira) voi olla epämiellyttävä asia? Kyselläänköhän hakijoilta mahdolliset allergiat tai "voisitko seurustella ihmisen kanssa, jolla on koira?"

Kyllähän se voi johtua monestakin syystä. Itselläni on koirapelkoa, ja minusta on epämiellyttävää olla lähikontaktissa koirien kanssa. Usein koiranomistajan luo mennessä se tarkoittaa sitä, että täytyy päästää koira haistelemaan itseään, joskus koira hyppii vasten, joskus nuolaisee kättä. Minulle olisi vaan todella stressaavaa joutua viettämään koko päivä ja etenkin yö samassa asunnossa koiran kanssa. Olen silloin jatkuvassa jännitystilassa. Ja suoranainen painajainen olisi koiranomistaja, joka on totuttanut koiran nukkumaan samassa huoneessa tai jopa samassa sängyssä.

Jos ihan parisuhdetta mietitään, niin kyllähän tarkoitus olisi löytää kumppani, jonka kanssa elämäntavat osuvat yksiin, ja jonka kanssa olisi mahdollista viettää aikaa mukavasti, ehkä asuakin yhdessä. Ja kaikki eivät halua asua yhdessä koiran kanssa, ja tuskinpa ne koiranomistajatkaan haluavat ensisijassa sellaista kumppania, jonka vuoksi pitäisi luopua koirasta. 

Koirapelon ymmärrän. Jotkut koirien ja muiden eläinten vieroksujat saattavat myös olla patalaiskoja: mitään vaivaa ei haluta nähdä. MInulle tällainen ei kissoja eikä koiria -tyyppi miehenä on täydellinen turn off. Onneksi olen tajunnut, että sellaisiakin ihmisiä on. Mutta kuten sanottu: koirapelko on eri asia.

  

Samaa voisi sanoa heistä, jotka eivät halua lapsia: ovat patalaiskoja, mitään vaivaa ei haluta nähdä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten, miten monella kaudella lemmikit ovat herättäneet suuria tunteita, eikä aina hyvään suuntaan. Mistä mahtaa johtua, että toisen lemmikki (esim. koira) voi olla epämiellyttävä asia? Kyselläänköhän hakijoilta mahdolliset allergiat tai "voisitko seurustella ihmisen kanssa, jolla on koira?"

Kyllähän se voi johtua monestakin syystä. Itselläni on koirapelkoa, ja minusta on epämiellyttävää olla lähikontaktissa koirien kanssa. Usein koiranomistajan luo mennessä se tarkoittaa sitä, että täytyy päästää koira haistelemaan itseään, joskus koira hyppii vasten, joskus nuolaisee kättä. Minulle olisi vaan todella stressaavaa joutua viettämään koko päivä ja etenkin yö samassa asunnossa koiran kanssa. Olen silloin jatkuvassa jännitystilassa. Ja suoranainen painajainen olisi koiranomistaja, joka on totuttanut koiran nukkumaan samassa huoneessa tai jopa samassa sängyssä.

Jos ihan parisuhdetta mietitään, niin kyllähän tarkoitus olisi löytää kumppani, jonka kanssa elämäntavat osuvat yksiin, ja jonka kanssa olisi mahdollista viettää aikaa mukavasti, ehkä asuakin yhdessä. Ja kaikki eivät halua asua yhdessä koiran kanssa, ja tuskinpa ne koiranomistajatkaan haluavat ensisijassa sellaista kumppania, jonka vuoksi pitäisi luopua koirasta. 

Koirapelon ymmärrän. Jotkut koirien ja muiden eläinten vieroksujat saattavat myös olla patalaiskoja: mitään vaivaa ei haluta nähdä. MInulle tällainen ei kissoja eikä koiria -tyyppi miehenä on täydellinen turn off. Onneksi olen tajunnut, että sellaisiakin ihmisiä on. Mutta kuten sanottu: koirapelko on eri asia.

  

Mitä tarkoitat, ettei haluta nähdä mitään vaivaa? Kissat ja koirat ovat nimenomaan niitä lemmikkejä, jotka vaativat valtavasti harrastuneisuutta, koirat varsinkin, joita täytyy lenkittää ulkona. Kaikki eivät vaan halua, että elämä alkaa pyöriä koiran ehdoilla. Myös matkustaminen voi olla vaikeaa, jos ei hoitopaikkaa ole. Kissa tai koira myös usein tarkoittaa sitä, että lemmikin kanssa pitää olla kosketuksissa, ja niistä lähtee karvaa. Kyllä minusta on ihan fiksua, että jos jollekin tällaisen lemmikit eivät ole ehdottomasti kiva juttu, niin mieluummin laitetaan tiukka "ei" kuin joku että yritetään vaivaa nähden sopeutua ja tottua. Ei siitä luultavasti mitään tule. Usein lemmikkikodeissa myös on lemmikeihin liittyvää hajua, ja ymmärrettävää, ettei tämä kaikkia miellytä.[/quote

Juuri tätä tarkoitan. En oikein jaksa sympatiseerata ihmistä, jolle koiran lenkittäminen on jotain sellaista, johon hän ei mitenkään voi ryhtyä. Totta on, että kun lemmikkejä hankkii, ne sitovat, ja se kansalaisoikeus ja -velvollisuus eli matkustaminen tullee vaikeammaksi. Itselläni kun oli otukset, en edes halunnut matkustaa.

Mutta meitä on moneen junaan, ja eikö ole hyvä havaita tällainen asia, joka todellakin on turn off molemmin puolin? En ryhtyisi sopeuttamaan ketään kumppaniehdokastan eläinfaniksi.

Olen myös todennut, että eläinten aidot ystävät ovat empaattisempia ja luovempia kuin eläinten torjujat.

Jos minun olisi pitänyt valita eläimeni tai joku niitä dissaava mies, olisin tietenkin valinnut eläimet.

   

Minä kyllä tunnen erittäinkin epäempaattisen eläintenrakastajan. Haluaa vain elää lemmikkiensä kanssa rauhassa ja on lähes ihmisvihaaja. Ja mikäs siinä, mutta ei hän ole ollenkaan empaattinen, siis ihmisiä kohtaan.

Tulee mieleen lapsuuden kirjeenvaihto-ilmoitukset, joissa luki: Olethan 100% eläinrakas! Suomeksi, jos et rakasta kaikkia maailman ihmisiä, olet hirviö. Sanoisin että erittäin lapsellinen ja kapea-alainen ennakkoluulo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää käytöstä teiltä aikuiset ihmiset! Annatteko mammat lastennekin puhua noin toisille lapsille? Ettekö katsoneet jaksoa, kun Emma puhui jotenkin että ei ole kovin kaunis mutta toivottavasti kelpaa. Siis söpö nuori nainen ja noin epävarma, ja täällä te vaan heitätte bensaa liekkeihin.

Emma, olet ihana ja omalaatuinen, etkä todellakaan ansaitse näitä kommentteja mitä täällä viljellään! Uskalla olla oma itsesi, olet kaunis ja sinä kelpaat <3

Aikuisten ihmisten on hyväksyttävä totuus ja elettävä sen kanssa. Jos ei ole kaunis ja mallin mitoissa niin miksi kieltää asia itseltäsi?

Ulkonäköasioissa ei ole yhtä "totuutta". Kauneus on katsojan silmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten, miten monella kaudella lemmikit ovat herättäneet suuria tunteita, eikä aina hyvään suuntaan. Mistä mahtaa johtua, että toisen lemmikki (esim. koira) voi olla epämiellyttävä asia? Kyselläänköhän hakijoilta mahdolliset allergiat tai "voisitko seurustella ihmisen kanssa, jolla on koira?"

Kyllähän se voi johtua monestakin syystä. Itselläni on koirapelkoa, ja minusta on epämiellyttävää olla lähikontaktissa koirien kanssa. Usein koiranomistajan luo mennessä se tarkoittaa sitä, että täytyy päästää koira haistelemaan itseään, joskus koira hyppii vasten, joskus nuolaisee kättä. Minulle olisi vaan todella stressaavaa joutua viettämään koko päivä ja etenkin yö samassa asunnossa koiran kanssa. Olen silloin jatkuvassa jännitystilassa. Ja suoranainen painajainen olisi koiranomistaja, joka on totuttanut koiran nukkumaan samassa huoneessa tai jopa samassa sängyssä.

Jos ihan parisuhdetta mietitään, niin kyllähän tarkoitus olisi löytää kumppani, jonka kanssa elämäntavat osuvat yksiin, ja jonka kanssa olisi mahdollista viettää aikaa mukavasti, ehkä asuakin yhdessä. Ja kaikki eivät halua asua yhdessä koiran kanssa, ja tuskinpa ne koiranomistajatkaan haluavat ensisijassa sellaista kumppania, jonka vuoksi pitäisi luopua koirasta. 

Koirapelon ymmärrän. Jotkut koirien ja muiden eläinten vieroksujat saattavat myös olla patalaiskoja: mitään vaivaa ei haluta nähdä. MInulle tällainen ei kissoja eikä koiria -tyyppi miehenä on täydellinen turn off. Onneksi olen tajunnut, että sellaisiakin ihmisiä on. Mutta kuten sanottu: koirapelko on eri asia.

  

Mitä tarkoitat, ettei haluta nähdä mitään vaivaa? Kissat ja koirat ovat nimenomaan niitä lemmikkejä, jotka vaativat valtavasti harrastuneisuutta, koirat varsinkin, joita täytyy lenkittää ulkona. Kaikki eivät vaan halua, että elämä alkaa pyöriä koiran ehdoilla. Myös matkustaminen voi olla vaikeaa, jos ei hoitopaikkaa ole. Kissa tai koira myös usein tarkoittaa sitä, että lemmikin kanssa pitää olla kosketuksissa, ja niistä lähtee karvaa. Kyllä minusta on ihan fiksua, että jos jollekin tällaisen lemmikit eivät ole ehdottomasti kiva juttu, niin mieluummin laitetaan tiukka "ei" kuin joku että yritetään vaivaa nähden sopeutua ja tottua. Ei siitä luultavasti mitään tule. Usein lemmikkikodeissa myös on lemmikeihin liittyvää hajua, ja ymmärrettävää, ettei tämä kaikkia miellytä.[/quote

Juuri tätä tarkoitan. En oikein jaksa sympatiseerata ihmistä, jolle koiran lenkittäminen on jotain sellaista, johon hän ei mitenkään voi ryhtyä. Totta on, että kun lemmikkejä hankkii, ne sitovat, ja se kansalaisoikeus ja -velvollisuus eli matkustaminen tullee vaikeammaksi. Itselläni kun oli otukset, en edes halunnut matkustaa.

Mutta meitä on moneen junaan, ja eikö ole hyvä havaita tällainen asia, joka todellakin on turn off molemmin puolin? En ryhtyisi sopeuttamaan ketään kumppaniehdokastan eläinfaniksi.

Olen myös todennut, että eläinten aidot ystävät ovat empaattisempia ja luovempia kuin eläinten torjujat.

Jos minun olisi pitänyt valita eläimeni tai joku niitä dissaava mies, olisin tietenkin valinnut eläimet.

   

Minä kyllä tunnen erittäinkin epäempaattisen eläintenrakastajan. Haluaa vain elää lemmikkiensä kanssa rauhassa ja on lähes ihmisvihaaja. Ja mikäs siinä, mutta ei hän ole ollenkaan empaattinen, siis ihmisiä kohtaan.

Tulee mieleen lapsuuden kirjeenvaihto-ilmoitukset, joissa luki: Olethan 100% eläinrakas! Suomeksi, jos et rakasta kaikkia maailman ihmisiä, olet hirviö. Sanoisin että erittäin lapsellinen ja kapea-alainen ennakkoluulo.

Siis korjaan, tietenkin tarkoitin "kaikkia maailman eläimiä"!

Olen todennut että rillikoobrilla käy huonompi flaksi kuin lasittomilla.

Tämä on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää käytöstä teiltä aikuiset ihmiset! Annatteko mammat lastennekin puhua noin toisille lapsille? Ettekö katsoneet jaksoa, kun Emma puhui jotenkin että ei ole kovin kaunis mutta toivottavasti kelpaa. Siis söpö nuori nainen ja noin epävarma, ja täällä te vaan heitätte bensaa liekkeihin.

Emma, olet ihana ja omalaatuinen, etkä todellakaan ansaitse näitä kommentteja mitä täällä viljellään! Uskalla olla oma itsesi, olet kaunis ja sinä kelpaat <3

Aikuisten ihmisten on hyväksyttävä totuus ja elettävä sen kanssa. Jos ei ole kaunis ja mallin mitoissa niin miksi kieltää asia itseltäsi?

Ulkonäköasioissa ei ole yhtä "totuutta". Kauneus on katsojan silmissä. 

Tähänhän se perustuu se ajattelu, että on kelvattava omana itsenään, ja että jos jollekin oma ulkonäkö ei ole kaunista, niin hän ei sitten ole oikea ihminen itselle. Ja sitten tämän vuoksi ei ulkonäköön panosteta eikä omaa tyyliä mietitä tai parannella, eikä omaa feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta (kumpi nyt sitten onkaan oma juttu) tuoda esiin, koska jotenkin ajatellaan, että Se Oikea on vain se ihminen, joka ihastuu täysin laittautumattomaan versioon itsestä.

Näinkin toki voi ajatella ja tehdä. En vaan tiedä, kuinka toimiva tapa se on.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut että rillikoobrilla käy huonompi flaksi kuin lasittomilla.

Tämä on fakta.

Ja mihin tämä perustuu? Lähipiirini 8 silmälasillista ovat onnellisesti pariutuneet, mutta kaksi rillitöntä ovat pitkäaikaissinkkuja. Kun etsin kumppania, ei ne silmälasit olleet este potentiaalisen kumppanin löytämiselle, vaan ihan muut tekijät ratkaisivat. 

Potkisitko ihannepuolison pihalle vuosien jälkeen, jos hänelle määrätään silmälasit...? ;-)