Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.

ei se ole merkki älykkyydestä. Olet erityisherkkä.

Matemaattisloogista älyä löytyy reilusti. Etenkin tuon loogisuuden kanssa on ongelmia, kun esimerkiksi töissä turhauttaa valtavasti kun asioita hoidetaan vastoin alkeellisintakaan logiikka jonkun yrityspoliittisen/henkilökohtaisen agendan varjolla ja kaikenlaista p*aa koitetaan syöttää/laittaa tekemään.

Rehellisesti voisin säästää firmalta satoja tuhansia viikon työllä, mutta ideoita on turha yrittää ajaa eteenpäin kun astuisi jonkun turhan päällikön (esim HR) alueelle ja paljastaisi näiden hyödyytömyyden, joten kaikki torpataan.

"Oikeasti älykäs" on älykkyydessään kuin kala vedessä. Ei sitä välttämättä yleensä itse huomaa mitenkään.

Mitenkö havainnoin maailmaa? Tämä on oikeasti paha kysymys koska en oikein pysty vertaamaan omaa sisäistä havainnointiani kenenkään toisen vastaavaan.

Tärkeät ykisyiskohdat tuntuvat nousevan itsestään esille erityisesti kaikessa mikä liittyy tietokoneisiin.

Iso osa ihmisistä tuntuu puhuvan hitaasti ja jaaritellen. He saattavat pitkän lauseensa aikana esittää itse argumentteja sen sisältöä vastaan ja samalla ilmaista uskovansa toisensa pois sulkeviin asioihin. Huomattavan monet toistelevat samaa asiaa hieman eri sanoilla ärsyttävyyteen asti.

Sitten on tämä: Hämmästyttävän moni ihminen on päättänyt olevansa tyhmä tai täysin tietämätön jonkin suppean aihealueen piirissä. Tällaisen päätöksen tehneeseen ihmiseen ei mikään määrä selittämistä tai esimerkein opettamista auta koska "Mä en tajuu tätä." Olen vetänyt tästä johtopäätöksen, että älykkyys on osittain asennekysymys.

Varmasti aika moni mielestään oikeasti älykäs ihminen ihmettelee, miten laumasieluiset lampaat ottavat koronarokotteita kaikista ilmiselvistä salaliitoista huolimatta ja ajaa sitten, muita paremmin, 90-luvun Corollalla kaupungin vuokra-asuntoon, kun sai ajokortinkin neljännellä yrittämällä. 

Harvoin tunnen kuuluvani porukkaan. Usein teeskentelen tyhmempää kuin olen. Havainnoin ihmisiä liikaa.

Äo 135 kirjoitti:

Harvoin tunnen kuuluvani porukkaan. Usein teeskentelen tyhmempää kuin olen. Havainnoin ihmisiä liikaa.

Hankkiudu työhön, jossa tietty älykkyystaso on perusvaatimus. Itsellä suurin osa ystävistä tullut työn kautta.

Onkohan älykkyys vähän yliarvostettua? Tai väärin ymmärrettyä? Vähän niinkuin kaikki mikä perustuu mielikuvitukselle.

Vierailija kirjoitti:

Morpho kirjoitti:

Ihmettelen miten ihminen, yksi Afrikan viidestä ihmisapinasta kuvittelee tekevänsä omia päätöksiään, vaikka selvästi toimii kuten muutkin apinat sosiaalisen arvoaseman, hyödykkeiden ja seksin tavoittelun ohjaamalla tavalla.

Ei hän todellakaan teekkään, suurin osa päätöksistämme johtuu vanhempien, muiden perheen jäsenten, ystävien, opettajien, työkavereiden, mainosten, elokuvien ym. ym. luomista näkemyksistä ja oletuksista joita sitten suht surkeasti siivilöimme ja kuvittelemme olevamme todella uniikkeja. 😂

Tätä on yllättävän monen hankala hahmottaa, vielä vaikeampi myöntää.

Esität siis että vain sinä ymmärrät nuo mainitsemasi vaikuttimet, mutta muut tollot eivät. Toisin sanoen, pilkkasit muiden kuvitelmia omasta uniikkiudestaan, mutta sorruit itse samaan eli kuvittelemaan olevasi muka uniikki älyn lumihiutale.

Toisaalta en tiedä mistä älykkyyden määritelmästä lähdit edes pohtimaan esimerkkiäsi. Yleensähän on älykästä toimia tarkoituksenmukaisesti. Se, mikä taas on tarkoituksenmukaista, perustuu siihen mitä arvoja ja tavoitteita pyritään toteuttamaan, eli on hyvin yksilö-, tilanne- ja kulttuurisidonnaista. Usein on tarkoituksenmukaista toimia ympäristön normien mukaan ja ottaa huomioon muut ihmiset ja sosiaaliset suhteet päätöksiä tehdessään.

Lisäksi, mitkähän arvot ja tavoitteet ovat sitten sinun tekemien päätösten perustana? Mistä ne tulevat, elleivät ympäröivästä kulttuurista ja yhteiskunnasta?

AO147 kirjoitti:

"Oikeasti älykäs" on älykkyydessään kuin kala vedessä. Ei sitä välttämättä yleensä itse huomaa mitenkään.

Mitenkö havainnoin maailmaa? Tämä on oikeasti paha kysymys koska en oikein pysty vertaamaan omaa sisäistä havainnointiani kenenkään toisen vastaavaan.

Tärkeät ykisyiskohdat tuntuvat nousevan itsestään esille erityisesti kaikessa mikä liittyy tietokoneisiin.

Iso osa ihmisistä tuntuu puhuvan hitaasti ja jaaritellen. He saattavat pitkän lauseensa aikana esittää itse argumentteja sen sisältöä vastaan ja samalla ilmaista uskovansa toisensa pois sulkeviin asioihin. Huomattavan monet toistelevat samaa asiaa hieman eri sanoilla ärsyttävyyteen asti.

Sitten on tämä: Hämmästyttävän moni ihminen on päättänyt olevansa tyhmä tai täysin tietämätön jonkin suppean aihealueen piirissä. Tällaisen päätöksen tehneeseen ihmiseen ei mikään määrä selittämistä tai esimerkein opettamista auta koska "Mä en tajuu tätä." Olen vetänyt tästä johtopäätöksen, että älykkyys on osittain asennekysymys.

Mielestäni älykäs ihminen voi kuvailla omia tapojaan havainnoida ilman että on pakko vertailla muihin. Havainnointikyvythän eivät ole ainutkertaisia vaan taitoja, joita opetetaan jo lapsille kotona ja koulussa, sekä opitaan että käytetään opiskelussa, harrastuksissa, työelämässä sekä tieteellisessä tutkimuksessa.

Siinä olen samaa mieltä, että monen kanssa keskustellessa puuttuu se looginen ajatuksenjuoksu tai ainakin se ei näy puheessa. Mutta mielestäni älykäs ihminen, etenkin sosiaalisesti älykäs tässä tapauksessa, pystyy ymmärtämään toisia ihmisiä ja sitä kuinka heidän taustansa, persoonansa, tunteensa, elämäntilanteensa ynnä muut seikat vaikuttavat heidän tapaansa esittää ajatuksia -- sekä itseään tarkkailemalla havainnoimaan myös omia ajatuksiaan ja puhetapaansa.

Ajatusten toistaminen ei sekään hullumpi juttu, sitähän sanotaan, että asioiden toistaminen on tapa oppia. Siihenhän opetusmenetelmät usein perustuvat.

Ymmärrän hyvin kuvaamaasi "Mä en tajuu tätä" -asennetta. Tietysti on ihmisiä, joiden on vaikeampi oppia vaikkapa teknisiä asioita tai kieliä, mutta usein jo lapsena ja nuorena saa kuulla itsestään paljon negatiivista palautetta asioista, joita ei ole vielä edes kokeillut. Sellaisen asenteen usein sisäistää helposti eli uskoo, että "en vaan voi oppia tätä asiaa". Ehkä älykkyyttä onkin kyseenalaistaa ennakko-oletukset (sekä muiden että itsensä) ja kokeilla jonkin hankalan asian oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika moni mielestään oikeasti älykäs ihminen ihmettelee, miten laumasieluiset lampaat ottavat koronarokotteita kaikista ilmiselvistä salaliitoista huolimatta ja ajaa sitten, muita paremmin, 90-luvun Corollalla kaupungin vuokra-asuntoon, kun sai ajokortinkin neljännellä yrittämällä. 

Sinustako siis älykkyyttä on omistaa omistusasunto ja uusi auto?

No ei todella. Eikä oikeasti älykäs ihminen usko erilaisten poliittisten ääriryhmien ihmisiä manipuloimaan pyrkivien nettisivustojen levittämiin salaliitto"teorioihin".

Lähinnähän salaliittouskovaiset ovat henkilöitä, joilla on psyykkinen tarve uskoa olevansa älykkäitä ja erityisiä. Ihminen, joka on oikeasti älykäs, yleensä välttää sekoittamasta tiedon hankintaan ja -analysointiin uskomuksia ja omia tunne-elämän tarpeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan älykkyys vähän yliarvostettua? Tai väärin ymmärrettyä? Vähän niinkuin kaikki mikä perustuu mielikuvitukselle.

Älykkyys on kuitenkin se, joka ihmiskuntaa on aina johtanut suurimmaksi osaksi kaikessa mitä kehityksensä pidetään. Ongelmanratkaisukyky on aika keskeinen taito.

Mutta jos nykyisin älykkyyttä ei enää arvosteta ja hyödynnetä, niin sehän sitten alkaa näkyä siinä, että ihmiskunta ei kykene ratkaisemaan ongelmia, eikä pääse eteenpäin vaan tuhoutuu tai taantuu.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan älykkyys vähän yliarvostettua? Tai väärin ymmärrettyä? Vähän niinkuin kaikki mikä perustuu mielikuvitukselle.

On se sillä tavalla että ilman älykkäitä ihmisiä ei olisi ollut niitä keksintöjä joiden johdosta planeettamme on ajautumassa kohti katastrofia.

Toisekseen vähemmän älykkäät ovat usein onnellisempia - löydän usein itseni miettimästä josko hieman vähemmän älykkäänä elämä olisi onnellisempaa kun ei hahmottaisi ikäviä kokonaisuuksia ja muutoinkin koko elämänsä voisi "antaa" valitsemansa (tai sinulle valitun) satuhahmon käsiin. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Morpho kirjoitti:

Ihmettelen miten ihminen, yksi Afrikan viidestä ihmisapinasta kuvittelee tekevänsä omia päätöksiään, vaikka selvästi toimii kuten muutkin apinat sosiaalisen arvoaseman, hyödykkeiden ja seksin tavoittelun ohjaamalla tavalla.

Ei hän todellakaan teekkään, suurin osa päätöksistämme johtuu vanhempien, muiden perheen jäsenten, ystävien, opettajien, työkavereiden, mainosten, elokuvien ym. ym. luomista näkemyksistä ja oletuksista joita sitten suht surkeasti siivilöimme ja kuvittelemme olevamme todella uniikkeja. 😂

Tätä on yllättävän monen hankala hahmottaa, vielä vaikeampi myöntää.

Voisi sanoa, että älykkään ihmisen tunnistaa kyvystä muuttaa näkökantaansa saatuaan lisää tietoa (ei siis pelkkiä mielipiteitä) jostakin. Tyhmempi takertuu valitsemaansa kantaan todisteita vastaan.

Paljon näen mutta vähän tarttuu! Et tee mitään toisten "tekniikoilla".

Voit kehittää omasi, omilla kyvyilläsi.

AO147 kirjoitti:

Äo 135 kirjoitti:

Harvoin tunnen kuuluvani porukkaan. Usein teeskentelen tyhmempää kuin olen. Havainnoin ihmisiä liikaa.

Hankkiudu työhön, jossa tietty älykkyystaso on perusvaatimus. Itsellä suurin osa ystävistä tullut työn kautta.

Vinkkejä? Kiinnostaisi kyllä. Tosin pelkkä älykkyystaso voi olla vain poissulkeva vaatimus.

Voisin tietysti kertoa että miten havainnoin jotakin tiettyä asiaa. Mutta todellisuudessa, kaikkein eniten havainnoin sitä kuinka vähän itse tiedän asioista ja niiden muuttujista, ja ihmettelen niitä jotka kuvittelevat tietävänsä esimerkiksi vain yhden artikkelin perusteella aiheesta kaiken.

Olen usein toivoinut sitä että minäkin voisin olla sellainen joka muodostaa mielipiteen vain heittämällä, eikä murehdi turhia.

Koulussa jo tajusin sen ettei kannata kaikesta puhua, sillä kaverit eivät ymmärtäneet. Oli tavallaan yksinäistä, vaikka minulla oli ystäviä. Huomasin kuitenkin sen että en osannut aina kertoa heille asiasta oikein, koska ajattelin että he ymmärtäisivät sen heti. Siitä syystä sitten aloin opettelemaan puhumista. Valitettavasti se on kuitenkin johtanut siihen että kun yrittää täysin tietämättömälle kertoa jostakin, niin siihen vaaditaan paljon tekstiä tai puhetta, ja yleensä normaalit ihmiset eivät sellaista jaksa. Eli käytännössä joudun tasapainottelemaan sen kanssa mistä voin sanoa, ja mitä ei kannata sanoa.

Toinen mitä olen havainnoinut on netin muuttuminen 90 luvun lopulta tähän päivään ja valitettavasti se ei ole muuttunut hyvään suuntaan vaan sitä sensuroidaan valtavasti ihan vapaassakin maassa. Tietenkin kaikki mielipiteet eivät ole oikeita tai hyväksyttyjä, eikä niitä pidä hyväksyä. Mutta sensuuri on aiheuttanut että juuri nuo epämiellyttävät mielipiteet joita ei pidä hyväksyä, saavat kaikista eniten palstatilaa ja se vaikuttaa ihmisten väliseen kommunikointiin todella paljon. Minulla on tietty ennuste mitä tulee tapahtumaan 2030 mennessä, tai siis mihin vaaka silloin alkaa kallistua, ja se on se että historia tulee toistamaan itseään ja nykyajan nuoret ja lapset joutuvat kärsimään. Syynä on se että tämän sensuurin piirissä on kasvatettu uutta sukupolvea, joka on äärimmäisen vihainen sensuroijille. Vapaan netin itsesäätely ei toimi jos sitä sensuroidaan, mutta jossain vaiheessa sen mätäpaiseen on puhjettava, ja jälki ei tule olemaan mukavaa.

Liika ylianalysointi ihmisistä ja asioista. Ulkopuolisuuden tunne. Tietoisten vai opittujen rooli ja käytösmallien pohtiminen ihmisissä. Ilmeiden ja eleiden tulkitseminen liikaa. Viihdyn nykyään yksikseni, työpäivän jälkeen en kaipaa mitään ulkoista ärsykettä.

Sanoisin, että maailma ja ihmisyys on ihme.

Korrkeen hevosen seläästä.

Juuri mietin tässä joku päivä, että jos olisi leppoisampi aivotoiminta, niin elämä olisi helpompaa. Nyt ei voi nukkua kun aivot raksuttaa asioita ties mistä, jos ei olisi mietittävää, voisi nukkua. Lisäksi ketuttaa vähempiajattelevat ihmiset, eli ne, joiden kanssa ei lennetä samoilla metreillä. Ja kun asia ahdistaa, joutuu käyttämään päihteitä, että sietää näitä toisissa metreissä lentäviä henkilöitä. 

Olen miettinyt että voisi kirjoittaa kokoelman alhaisen älykkyyden aiheuttamista yleisista käyttäytymistavoista. Valitettavasti tämä ei rajaa pois edes perustaviksia.

Näin esimerkkinä vaikka se kaiken jatkuva itseensä vertaaminen, ja etenkin asioista loukkaantuminen, kuten väittely olisi henkilökohtainen loukkaus. Yleisin mihin netissä törmää on se että jos "voitat" toisen väittelyssä, niin vastapuoli suuttuu sinulle, koska kokee mm. itsensä tyhmäksi kun ei osannut perustella asiaa yhtä hyvin. Fiksu osaa erottaa keskustelun kyllä helposti kokonaan minäkuvasta, ei haittaa yhtään jos häviää väittelyn, ennemminkin se on inspiroivaa.

Mitäs toiseksi esimerkiksi ottaisi...

No toinen asia on että ihmisillä on tapa puhua asian vierestä kun vastataan. Se on jännää että vaikkei olisi suoraa kommentoitavaa asiaan niin pitää keksiä jotain sanottavaa aiheen vierestä osoittaakseen paremmuutensa. Parhaimmillaan jankataan sitten että mikset vastaa jos ei huvita täydentää tällaisen persoonan egoa. Sinällään liittyy ensimmäiseen, mutta poikkeuksena on se että tässä tapauksessa ihmiset hakevat konfliktia ja yliotetta toisesta ihmisestä vaikkei kommentoitavaan asiaan olisi edes mitään sanottavaa.

Hauskaa analysoida näitä.