Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Se käsittämätön paska mikä enemmistön aivoista pursuaa tällä palstalla on uskomatonta. "Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?" en ainakaan kysymällä moista sontaa, onko itselläsi mitään fiksua kysyttävää tai kommentoitavaa? Enemmistö kaltaisistasi tolloista ei havainnoi mitään tässä maailmassa, jos havaitsee niin ei kysy moisia tyhmiä kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää, että maailma ei ole ympärillä niin kuin yleisesti luullaan. Vaan maailma on oman pään sisällä. Kaikkeen pystyy vaikuttamaan, kunhan ymmärtää ajan kulkua, sekä miten siihen voi itse vaikuttaa pelkällä ennakoinnilla ja observoinnilla. Asiat tapahtuu yleensä niin kuin niiden haluaa tapahtuvan.

Mikään ei ole siellä missä kuvittelee tai näkee sen olevan.

Kerrotko lisää. Itse olen kiinnostunut mielen voimasta kvanttitasolla ja tuo kuulosti mielenkiintoiselta.

Konkreettisin esimerkki tästä ohjauksesta, ennakko-odotus + observointi on vaikkapa plasebo-lääkkeet. Kun sinulle kerrotaan lääkkeestä (on lääkärin kertomus ja tutkimustyö lääkkeen vaikutuksesta = ennakko-odotus). Tämän jälkeen observoit saavasi lääkkeen sairauteen (on lääkkeen ottaminen fyysisesti), hassusti maailma ympärillä muuttuu vaikka todellisuudessa sait vain palasen sokeria. Paranet sokerin voimalla, jos siis uskoit lääkkeen auttavan.

Monet ymmärtää observoinnin voiman. Mutta unohtuu tuo, että ensin pitää olla suunta mihin observoida. Eli se ennakko-odotus on se vaihe, missä päätät suunnan. Eli tavallaan päätät haluatko "kissan" olevan elossa vai kuollut, ennen kuin "katsot laatikkoon".

Kiitos! Mielenkiintoista. Tavallaan sama asia mihin minä uskon mutta eri lähestymistapa

Sanotaan näin, että elokuva "Matrix" tiivisti asian hyvin.

Se lusikkakohtaus. "Et voi taivuttaa lusikkaa, se on mahdotonta. Sinun pitää ymmärtää totuus. Ei ole mitään lusikkaa".

Oli pakko alkaa tutustumaan tähän. Harvoin törmään asioihin, jotka haastaa ajattelemaan. Tässä ainakin yksi hyvä kirjoitus, jos aihe kiinnostaa muitakin.

https://medium.com/@arielviera/why-there-is-no-spoon-a-reflection-on-th…

Okei. Laitetaan lisää pähkinää. Kuvitellaan nyt, että sinä näet unta. Oot nähnyt vastaavia unia jo moneen kertaan. Olet esimerkiksi ollut oven takana ja avannut oven. Olet ollut jonkin muurin takana, etkä ole päässyt läpi. Istut jossain penkillä. Kävelet jossain. Ihan sama mitä ajattelet nyt, koska kyse on "materiasta".

Yleinen uskomus on, että uni on tavallaan simulaatio, aivojen tekemää kolmiulotteista kuvaa jossa "elät" kuin eräänlaisessa virtuaalitodellisuudessa. Kukaan ei tiedä tietysti miksi. Mutta kaikki ketkä on käyttänyt VR-laseja tietävät ettei se ole noin yksinkertaista. Virtuaalitodellisuudessa et voi istua minkään päällä ja mikään seinä ei estä sinua kävelemästä läpi. Olet vain "käytävässä" niin kauan kun astelet tiukasti käytävän suuntaisesti.

Mutta mikä sinua estää siinä unessa kävelemästä seinän läpi? Mikä on se "este". Miksi et voi ovea avaamatta vain kävellä siitä läpi. Tai minkä päällä yleensä kävelet. Tai juokset. Tai istut? Miten sielä "virtuaalitodellisuudessa" voi olla "fyysiseksi luokiteltuja" asioita ;)?

Miten sielä voi olla "materiaa" on se kysymys? Esteitä.

Kyllähän jotkut myös putoavat unissaan :)

Pitää paikkansa. Mutta jotta "putoat" pitää myös seistä jonkin "reunalla" ennen sitä ja silloinhan sinä "astut materian päältä tyhjään". Miten sitä materiaa voi olla unessa? Siis mitä on ne kaikki esineet jota siis virtuaalitodellisuus-verrainnollisesti et vain NÄE, vaan pystyt myös käyttämään siten kuin ne esineet "tässäkin todellisuudessa" toimii. Kuten vaikka ovenkahvaa vääntämällä ovi aukeaa. Mutta mikä on se ovenkahva. Virtuaalitodellisuudessa sun käsi menee vain siitä kahvan ja ehkä ovenkin läpi. Jos uni on vain kolmiulotteinen renderöinti, miten se voisi renderöidä "esteitä ja toimivia esineitä". Fyysisiä objekteja.

Okei jos uni toimii noin, mitä tämä on missä me nyt ollaan?

p.s. jos putoat unessa ja kuolet, mitä tapahtuu? ;)

Heräät painajaisesta. 

Tai uni voi myös jatkua.

Missä vaiheessa heräät? Saavutatko koskaan sitä "maata"? Tai jos sinua vaikka ammutaan unessa. Missä vaiheessa heräät? Sun pitää muistaa, että tässä puhutaan yksistä ja samoista aivoista "siellä" ja "täällä".

Et ole unessa ja hereillä yhtä aikaa, samat aivot toimii kummassakin tilassa. 

Yhdyn edeltävään kommenttiin Matrix-elokuvasta. Red pill teoria ja sen eri variaatiot eivät ole osoitus älykkyydestä vaan enemminkin sen puutteesta.

Onko uni se väitetty simulaatio vai olisiko sekin kenties paikka? Siellä kuitenkin este on olemassa vain niin kauan kun miellät sen esteeksi. Siellä ovi voi estää sinua kulkemasta, tai voit ottaa asiat omiin käsiisi ja kävellä vain seinän läpi. Ainoa mitä tarvitsee tehdä, on tiedostaa olevansa unessa (lucid-uni). Siitä eteenpäin voit itse päättää onko seinä este vai eikö ole. Voit myös päättää mitä oven toisella puolella on.

Uni on uni, simulaatio on Hollywood hömppää. Unessa voit vaikka lentää ja tehdä mitä kummallisempia päätöksiä jotka toteutuvat, mutta se on siltikin vain unta. 

Ei sitä tässä kiistettykään, etteikö uni olisi unta. Keskustelu oli koko ajan, mitä on se "materia" unen sisällä. Mikä estää sinua painamasta käden seinän läpi. Mikä estää sinua lentämästä pepullesi kun istut? Niin kuin simulaatiossa käy, jos sinulla ei ole oikeaa tuolia alla. Mikä on se "tuoli" unessa? Minkä päältä hyppäät? Mikä on se luoti, joka osuu sinuun?

Unen sisällähän sinulla on täydellinen valta kaikkeen. Silloin sinä itse luot esteet tai poistat ne. Mutta jos luot ne, ne mekaanisesti toimii kuin fyysinen este. Mutta se kuitenkin kaikki on kuviteltua. Eli voit tavallaan luoda pääsi sisällä fyysisiä esteitä itsellesi.

Kohta sata sivua vastauksia oikeasti älykkäiltä palstalaisilta.

En ole mielestäni erityisen älykäs (äo 137) enkä ole akateemikko. Opiskelu ei nuorena kiinnostanut. En muista asioita ulkoa mutta minulla on hyvä looginen päättelykyky, sen avulla pärjään.

Yksi havainto on se että 99,9 % kirjoista mitä olen lukenut/ aloittanut ovat tylsiä tai täynnä itsestäänselvyyksiä.

Onko tää tyhmyyttä vai älykkyyttä? Esim. personal development kirjat ovat lähinnä vahvistaneet omia ajatuksia tai jäsentäneet asioita ja antaneet joillekin asioille minulle vielä tuntemattomia termejä. Ei mitään ahaa-elämyksiä.

Kaunokirjallisuus tylsää ja tuntuu ajanhukalta.

Enemmän nautin videoista eri aiheisista syvällisistä keskusteluista. Tai kvanttifysiikka, se on mielenkiintoinen koska on sellaista mikä ei tunnu helpolta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tässä kiistettykään, etteikö uni olisi unta. Keskustelu oli koko ajan, mitä on se "materia" unen sisällä. Mikä estää sinua painamasta käden seinän läpi. Mikä estää sinua lentämästä pepullesi kun istut? Niin kuin simulaatiossa käy, jos sinulla ei ole oikeaa tuolia alla. Mikä on se "tuoli" unessa? Minkä päältä hyppäät? Mikä on se luoti, joka osuu sinuun?

Unen sisällähän sinulla on täydellinen valta kaikkeen. Silloin sinä itse luot esteet tai poistat ne. Mutta jos luot ne, ne mekaanisesti toimii kuin fyysinen este. Mutta se kuitenkin kaikki on kuviteltua. Eli voit tavallaan luoda pääsi sisällä fyysisiä esteitä itsellesi.

Osallistun keskusteluun sivusta.

Luulen, että uni yksinkertaisesti heijastaa meidän kokemuksia omasta elämästä. Eli se miten näemme maailman ja todellisuuden on pätevä myös unissa. Kyse ei ole mistään erillisestä mystisestä maailmasta. Aivot vain käsittelee kokemamme asioita.

Koska lapsilla mielikuvitus on vielä vilkas ja käsitys maailmasta ei ole vielä täysin rakentunut ja kaavoihin kangistunut, lapsuudessa näkee enemmän epätavallisia unia. Lentämistä ja muuta ”yliluonnollista”.

Seurailen vauvafoorumin tunnelmia ja sen pohjalta teen elämää koskevat suuret suunnitelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää, että maailma ei ole ympärillä niin kuin yleisesti luullaan. Vaan maailma on oman pään sisällä. Kaikkeen pystyy vaikuttamaan, kunhan ymmärtää ajan kulkua, sekä miten siihen voi itse vaikuttaa pelkällä ennakoinnilla ja observoinnilla. Asiat tapahtuu yleensä niin kuin niiden haluaa tapahtuvan.

Mikään ei ole siellä missä kuvittelee tai näkee sen olevan.

Kerrotko lisää. Itse olen kiinnostunut mielen voimasta kvanttitasolla ja tuo kuulosti mielenkiintoiselta.

Konkreettisin esimerkki tästä ohjauksesta, ennakko-odotus + observointi on vaikkapa plasebo-lääkkeet. Kun sinulle kerrotaan lääkkeestä (on lääkärin kertomus ja tutkimustyö lääkkeen vaikutuksesta = ennakko-odotus). Tämän jälkeen observoit saavasi lääkkeen sairauteen (on lääkkeen ottaminen fyysisesti), hassusti maailma ympärillä muuttuu vaikka todellisuudessa sait vain palasen sokeria. Paranet sokerin voimalla, jos siis uskoit lääkkeen auttavan.

Monet ymmärtää observoinnin voiman. Mutta unohtuu tuo, että ensin pitää olla suunta mihin observoida. Eli se ennakko-odotus on se vaihe, missä päätät suunnan. Eli tavallaan päätät haluatko "kissan" olevan elossa vai kuollut, ennen kuin "katsot laatikkoon".

There is no sugar cube. 

Eli et parane sokeripalan voimalla. Paranet (osittain) koska odotat paranevasi, koska uskot siihen ja koska sinä saat hoitoa ja huomiota. 

Käytännössä tämä voi johtua siitä, että joidenkin ongelmien taustalla on joku syy aivoissa, joka pahentaa sitä havaittua ongelmaa. Tai ehkä se, että jonkun sairauden juurisyy voikin olla itse aiheutettua. Tietty aivokemiallinen kombinaatio ehkä laukaisee ihan oikeita oireita, ja kun saat lääkettä, huomiota ja käyt läpi hoitorituaaleja aivot jotka alun perinkin aiheuttivat ongelman myös poistavat sen. Who knows. 

Tämä ei tietenkään päde kaikkeen. Harva toivoo kuolevansa haimasyöpään, vaan ihan todellakin toivoo paranevansa. Se ei vain onnistu, jos se olisi uskosta kiinni ei meillä olisi korkeaa kolesterolia. On ehkä hieman vaarallista ajatella että maailma on rakennettu uskomuksista, että asioita voi muuttaa mielen voimalla. Tuo edessäni oleva seinä on varsin todellinen, eikä sen läpi voi kukaan kävellä. Sellaista mekanismia ei vain ole. 

Voi olla että asioita on löytymättä, ja aihe on mielenkiintoinen. Se mitä tulee vastaan tuskin muuttaa maailmaa matrixiksi, mutta jotain hienovaraisempia tapoja vaikuttaa ja saada vaikutuksia varmaan on olemassa. Voihan olla että ihmisetkin osaavat esimerkiksi aistia magneettikenttiä. Sähkömagnetismia ja kemiaa aivojenkin toiminta on. Millä tasolla ja miten paljon tämä mihinkään vaikuttaa, se tuskin on niin ihmeellistä kuin heti voisi kuvitella. Mutta oikeita tuloksia toivottavasti löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tässä kiistettykään, etteikö uni olisi unta. Keskustelu oli koko ajan, mitä on se "materia" unen sisällä. Mikä estää sinua painamasta käden seinän läpi. Mikä estää sinua lentämästä pepullesi kun istut? Niin kuin simulaatiossa käy, jos sinulla ei ole oikeaa tuolia alla. Mikä on se "tuoli" unessa? Minkä päältä hyppäät? Mikä on se luoti, joka osuu sinuun?

Unen sisällähän sinulla on täydellinen valta kaikkeen. Silloin sinä itse luot esteet tai poistat ne. Mutta jos luot ne, ne mekaanisesti toimii kuin fyysinen este. Mutta se kuitenkin kaikki on kuviteltua. Eli voit tavallaan luoda pääsi sisällä fyysisiä esteitä itsellesi.

Osallistun keskusteluun sivusta.

Luulen, että uni yksinkertaisesti heijastaa meidän kokemuksia omasta elämästä. Eli se miten näemme maailman ja todellisuuden on pätevä myös unissa. Kyse ei ole mistään erillisestä mystisestä maailmasta. Aivot vain käsittelee kokemamme asioita.

Koska lapsilla mielikuvitus on vielä vilkas ja käsitys maailmasta ei ole vielä täysin rakentunut ja kaavoihin kangistunut, lapsuudessa näkee enemmän epätavallisia unia. Lentämistä ja muuta ”yliluonnollista”.

Tämäpä just, unet harvoin ovat täysin surrealistisia. Niissäkin on säännöt, ja säännöt todennäköisesti tulevat siitä että unet kuitenkin pohjautuvat normimaailmaan. Menisi hieman oudoksi, eikä ehkä palvelisi tarkoitustaan jos unessa maailma olisikin täysin minecraftia, kaiken läpi voisi kävellä ja ovenkahvat eivät toimisi. Lentämistä harva tekee valveilla, ainakaan ilman apuvälineitä. Mistähän se on jäänne tai kertoo, mikä juttu se on että sellainen elementti on yleisehkö? Onko kaikissa kulttuureissa tuo, kaikkina aikoina? 

Lyhyesti sanottuna, sisäinen pieni ääni, ohjaa ajattelua.

Parhaiten voin kuvata siten, että alitajuntani syöttää tietoiselle ajattelulle minua kiinnostavia havaintoja, ja käytännössä myös johtopäätökset. En oikeastaan tee päätelmiä itse, vaan kerään tietoa ja lopputulema muodostuu itsestään. Samoin muistan asioita automaattisesti, asioita tarvitsee harvoin muistella. Pystyn välittömästi kertoa mielipiteen lähes mihin tahansa kysymykseen ja huomaan tietäväni asioita, joita en ole edes tietoisesti opiskellut. Nuorena ja erityisesti lapsena tämä ihmetytti itseäni, mutta erityisesti vanhempia ihmisiä, jotka ihmettelivät "mitä oikein olen mietiskellyt päivät pitkät".

Lisäisin vielä sen, että on ihmisiä, joilla edellä kuvattu intuitio on vahva, mutta harkinta on ohuempaa, mikä ilmenee tietynlaisen syvällisyyden puuttumisena ja joskus äärimmäisenä käytännöllisyytenä. Myös tunnepuolen voimakkuus vaikuttaa tähän. Minulla on käsitys, että tunteelliset ihmiset laiskistuvat.

Työmoraali muodostuu siitä, miten ahkerasti haluaa käyttää tätä ongelmanratkaisukonetta. Johtajien kehuskelu pitkillä työpäivillä on huvittavaa, koska kun aivot on luotu ratkaisemaan ongelmia, joista johtajien kuuluu tehdä päätöksiä, on työ automaattisesti palkitsevaa ja tuottaa mielihyvää.

Itseä yksinkertaisempien ihmisten halveksunta on jollakin tasolla sisäänkirjoitettu perimään. Käytännössä aina ohitan tämän tunteen järjellä, koska tiedän, ettei oma älykkyys ole mitenkään omaa ansiota. Viisaus jossakin määrin, älykkyys ei. Ylpeily on siinä määrin vastenmielistä, etten ymmärrä miten jotkut sortuvat ylimielisyyteen. Ilmeisesti heillä sisäinen ääni on erilainen tai tunteilla vahvempi ote. Sisäiseen ääneen vaikuttaa hyvin paljon myös lapsena opetettu arvomaailma.

Muistan lapsuudestani tilanteita, jossa erityisesti perheeseen kuulumattomat kohtelivat tavalla, jossa ei ollut järkeä ja joka ei ollut oikeutettu ja seurauksena oli suuren ristiriidan aiheuttamia raivonpuuskia. Tämän vuoksi pyrin opettamaan omille lapsilleni säännöt ja kohtelen heitä aina loogisesti ja oikeudenmukaisesti näitä sääntöjä noudattaen.

Ehkä suurin se, että aika usein hahmotan yksittäisten ihmisten kohdalla heidän kokonaistarinan vaikutuksen heidän tämän hetkiseen tilanteeseen. Terveys, sosioekonominen tausta, kokemukset ja ihmissuhteet.

Jos joku vaikka uupuu työssä, niin harvoin syynä on vain se työ nyt.

Ei ole oikeastaan mitään kylmiä, tilannekohtaisia ratkaisuja tässä ja nyt, jotka ovat varmuudella oikeita mihinkään tilanteeseen. Tuurilla on aina iso merkitys ja se, että miten ympäröivä maailma toimii suhteessa ratkaisuihimme.

Vierailija kirjoitti:

Se käsittämätön paska mikä enemmistön aivoista pursuaa tällä palstalla on uskomatonta. "Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?" en ainakaan kysymällä moista sontaa, onko itselläsi mitään fiksua kysyttävää tai kommentoitavaa? Enemmistö kaltaisistasi tolloista ei havainnoi mitään tässä maailmassa, jos havaitsee niin ei kysy moisia tyhmiä kysymyksiä?

Sinä ainakin vaikutat todella älykkäältä ihmiseltä.

Ja erittäin mukavalta.

Sosiaalisten suhteiden merkitysten harha.

Vaikka ystävyys, miten se nykypäivänä ymmärretään. Ja kuinka vallalla on käsitys, että ystäviä pitää olla.

Kuitenkaan ystävät sellaisena instituutiona kuin me sen nyt ajattelemme ei ole pysyvä, todellinen tai edes tarpeellinen.

Sen pohjalla on tarve yhteisölle lajin selviytymisen kannalta, myöhemmin muiden etujen saavuttamiselta.

Jos sinulla on hyvä parisuhde, perhettä, kollegat ja tuttuja, niin et välttämättä tarvitse ystäviä.

Nykyään vielä kun kulttuurimme yksilöllistyy eikä ystävyyteen saisi liittää odotuksia, niin ystävyyden sosiaalinen merkitys heikkenee.

Samanlaiset muutosprosessit kohdistuu muihin sosiaalisiin instituutioihin. Parisuhteet, perheet, koulu, valtio. Sadan vuoden päästä niitä ei nähdä samanlaisina kuin nyt.

Siksi kehoitan tässäkin ajassa oman näkemisiin ratkaisuihin kautta elämän.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä suurin se, että aika usein hahmotan yksittäisten ihmisten kohdalla heidän kokonaistarinan vaikutuksen heidän tämän hetkiseen tilanteeseen. Terveys, sosioekonominen tausta, kokemukset ja ihmissuhteet.

Jos joku vaikka uupuu työssä, niin harvoin syynä on vain se työ nyt.

Ei ole oikeastaan mitään kylmiä, tilannekohtaisia ratkaisuja tässä ja nyt, jotka ovat varmuudella oikeita mihinkään tilanteeseen. Tuurilla on aina iso merkitys ja se, että miten ympäröivä maailma toimii suhteessa ratkaisuihimme.

Samalla tavalla ajattelen.

Olen havainnut myös, että aika moni ei hahmota ihmisen kokonaistarinaa tai -tilannetta vaan tuijottaa vain siihen yhteen, senhetkiseen tilanteeseen.

Minulle on monesti sanottu, että tarvitseeko sinun nyt niin kauheasti aina ymmärtää kun sanon ymmärtäväni miksi joku ihminen toimii niin tai näin. Tai miksi asiat ovat menneet ninkuin ovat menneet.

Sanon, että ei tarvitse kaikkea hyväksyä, mutta on eri asia ymmärtää ihmistä ja taustoja miksi joku toimii niinkuin toimii tai on siinä tilanteessa.

Mielestäni myös älykkyys ja empatia ovat usein yhteydessä toisiinsa.

Älykäs ihminen on usein myös empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten suhteiden merkitysten harha.

Vaikka ystävyys, miten se nykypäivänä ymmärretään. Ja kuinka vallalla on käsitys, että ystäviä pitää olla.

Kuitenkaan ystävät sellaisena instituutiona kuin me sen nyt ajattelemme ei ole pysyvä, todellinen tai edes tarpeellinen.

Sen pohjalla on tarve yhteisölle lajin selviytymisen kannalta, myöhemmin muiden etujen saavuttamiselta.

Jos sinulla on hyvä parisuhde, perhettä, kollegat ja tuttuja, niin et välttämättä tarvitse ystäviä.

Nykyään vielä kun kulttuurimme yksilöllistyy eikä ystävyyteen saisi liittää odotuksia, niin ystävyyden sosiaalinen merkitys heikkenee.

Samanlaiset muutosprosessit kohdistuu muihin sosiaalisiin instituutioihin. Parisuhteet, perheet, koulu, valtio. Sadan vuoden päästä niitä ei nähdä samanlaisina kuin nyt.

Siksi kehoitan tässäkin ajassa oman näkemisiin ratkaisuihin kautta elämän.

En ole ehkä älykäs, mutta kysyn silti. Mitäs sitten jos parisuhde ja työ loppuu ja tutut kaikkoavat sen myötä?

No, muu perhe jää, mutta usein sukulaiset ja lapset elävät omaa elämäänsä. Vanhemmat ikääntyvät jne.

Mahdotonta sanoa, missään määrin nämä liittyvät älyyn (miten se sitten määritelläänkin), henkilöhistoriaan tai persoonallisuuden piirteisiin jne., mutta janoan tietoa ja tiedonjyvästen yhdistelyä, joka pakottaa minut tarkastelemaan aiempia uskomuksiani kriittisesti.

Tykkään "oudoista" näkökulmista ja havainnnoista, myös taiteissa. Esteettiset elämykset ovat aivoilleni kuin karkkia, ja etsin niitä semiautomaattisesti. Voin pysähtyä tuijottamaan vaikka betoniseinää ja havaita siinä vaikka mitä mielenkiintoista ja innostavaa.

Minulla ei ole ylipäätään ole tylsää oikeastaan koskaan, paitsi jos minun on pakko tehdä rutiininomaisia ja puuduttavia asioita vasten tahtoani. Viimeksi mainittu tosin liittynee lähinnä ADD:heni. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös älykkyys ja empatia ovat usein yhteydessä toisiinsa.

Älykäs ihminen on usein myös empaattinen.

Vaatii älykkyyttä kyetä asettumaan toisen asemaan, totta. Tosin perinteisesti "älykkyydeksi" ymmärretty matemaattis-looginen prosessointikyky ei millään tavalla takaa empatiakykyä eikä suoraan liity siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielessä kulkee jatkuva kommenttiraita, jota on vaikea sammuttaa edes yöksi. Aiheet vaihtelevat, mutta laajasti yhteiskuntaa, ihmistä, biologiaa, avaruutta, mieltä ja ajattelua, logosentrismiä, Foucaultin vaikutusta uusliberalismiin, uskonnondidaktiikkaa, predikaattilogiikkaa, pornografian suggestiivisuutta, historiankirjoituksen luonnetta, vastaentropiaa, jumaluskoa, ihan mitä vaan. Aina nopeammin ja usein myös laajemmin kuin ympärillä olevat ihmiset. Olen dosenttitason tutkija ja omasta tutkimusaiheestani pystyn keskustelemaan ehkä kymmenen ihmisen kanssa maailmassa. Nauran joukossa aina puoli sekuntia ennen muita ja olen yleiseltä dispositioltani huvittunut tai pohjattoman surullinen, tai molempia samanaikaisesti. Välillä kaikki on ihan liikaa, mutta usein tunnen oloni tyhjäksi.

Sulle vois tehdä hyvää mindfulness meditaatio.

Eikun keskity Totuuden löytämiseen.

Vain Totuus tuo todellisen rauhan ja ilon.

Totuus tekee vapaaksi. Todella vapaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren länsimaisen vapaan aidosti liberaalin kulttuurin rappiota, ja tätä salakavalaa kommunismin uutta nousua, uusilla nimillä ja uusilla ahdistavilla dogmeilla..

Palaa asiaan vaikka sitten, kun olet oikeasti ymmärtänyt kommunismin olemuksen.

Tämä. Ihmiset ymmärtävät kommunismin väärin. Jos et ole lukenut Pääomaa, ei ehkä kannata haukkua kommunismin ideologiaa. Ihmiset rinnastavat kommunismin St*linin luomaan yhteiskuntaan.

Eräässä radio-ohjelmassa tutkija sanoi, että jos Marx tulisi Suomeen, hän kuvittelisi, että täällähän on toteutettu hyvin hänen ajatteluaan.

Kommunismi kuten useimmat -ismit ovat utopiaa jonka ihmisten liha aina voittaa itsekkyydellään ja ahneudellaan. Mainiosti kuvailtu teoksessa

George Orwell 'Eläinten Vallankumous'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tässä kiistettykään, etteikö uni olisi unta. Keskustelu oli koko ajan, mitä on se "materia" unen sisällä. Mikä estää sinua painamasta käden seinän läpi. Mikä estää sinua lentämästä pepullesi kun istut? Niin kuin simulaatiossa käy, jos sinulla ei ole oikeaa tuolia alla. Mikä on se "tuoli" unessa? Minkä päältä hyppäät? Mikä on se luoti, joka osuu sinuun?

Unen sisällähän sinulla on täydellinen valta kaikkeen. Silloin sinä itse luot esteet tai poistat ne. Mutta jos luot ne, ne mekaanisesti toimii kuin fyysinen este. Mutta se kuitenkin kaikki on kuviteltua. Eli voit tavallaan luoda pääsi sisällä fyysisiä esteitä itsellesi.

Osallistun keskusteluun sivusta.

Luulen, että uni yksinkertaisesti heijastaa meidän kokemuksia omasta elämästä. Eli se miten näemme maailman ja todellisuuden on pätevä myös unissa. Kyse ei ole mistään erillisestä mystisestä maailmasta. Aivot vain käsittelee kokemamme asioita.

Koska lapsilla mielikuvitus on vielä vilkas ja käsitys maailmasta ei ole vielä täysin rakentunut ja kaavoihin kangistunut, lapsuudessa näkee enemmän epätavallisia unia. Lentämistä ja muuta ”yliluonnollista”.

Tässä mentiin nyt ihan harha-askelille. En minä tarkoittanut missään välissä keskustelua, mitä unet on. Minä tarkoitin keskustelulla koko ajan, mitä unien sisällä oleva "materia" on.

Tässä hereillä olon maailmassa on helppo ymmärtää, että jos sinun peffasi alle laitetaan tukeva toimiva tuoli, et lennä pepullesi kun siihen istut. Mutta unimaailmassa, mikä on se "objekti" joka estää sinua lentämästä pepullesi. Eihän sielä voi sellaista olla. Tai mikä on se seinä "objekti" joka estää sinua kävelemästä siitä läpi.

Vastauksetkin tähän tiedetään ja siitä mennään ihan alkuperäiseen aiheeseen. Se este on vain kuviteltua. Ei ole oikeasti mitään fyysistä estettä mutta kuitenkin näet sellaisen ja se tekee asiansa. Et pääse seinän läpi, jos et halua siitä läpi.

Siten unimaailma eroaa ihmisen keksimästä virtuaalitodellisuudesta. Siinä vain näet esteen mutta missään tilanteessa se ei oikeasti sinua estä vaan kävelet vain kaikesta läpi.