Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Älykkäästi.

Minua kiinnostaa ihmisten käyttäytyminen. Pyrin ymmärtämään muiden käyttäytymistä ja tapaa ajatella, vaikka olisin eri mieltä. Älykkyyteni ei ole tasaista: kielelliset taitoni ovat reippaasti yli keskitason, vaikken jaksa nipottaa oikeinkirjoituksesta tai kieliopista. Suuntavaistoni on melko surkea ja enkä ole erityisen kätevä käsistäni. Ongelmallista on välillä se, että ajattelen inhimillisiä ilmiöitä monesta eri näkökulmasta. Usein olisi helpompaa ajatella suoraviivaisemmin tai olla analysoimatta. Osa älykkäistä ihmisistä on kuivaa seuraa-kuten myös osa vähemmän älykkäistä-jos heillä on huonot sosiaaliset taidot tai tosikkomainen asenne. Huumori -myös ei-niin-älykäs-... ja suomenkielellä kikkailu, verbaalinen leikittely kohtaamisineen voitelee aivojani.

Vierailija kirjoitti:

Havaitsen maailmaani enimmäkseen sen epätäydellisyyden kautta, ihmetellen jatkuvasti minkä takia niin monen asian pitää olla niin idioottimaisesti.

Joka päivä tuntuu siltä, että minut on asetettu typerysten keskuuteen minne en tule koskaan sopimaan mukaan, siksi en jaksa nykyään edes yrittää juurikaan, aitoudesta saati kauaskantoisesta viisaudesta ei täällä ole palkittu ketään koskaan, vain pinnalliset, teeskentelevät fariseukset menestyy tässä hölmöläisten valtakunnassa.

Siksi puuhastelenkin vaan omia juttujani, pummina ja konnana, koska sitenhän täällä pääsee kaikkein vähimmällä vaivalla, heittäytymällä helvetin tyhmäksi ja osaamattomaksi ihan tahallisesti, samalla aina tietysti luovien pykäläviidakossa oman hyödyn ja mukavuuden maksimoiden.

Kuulostat aivan yhdeltä tutultani. Hän jaksaa aina kritisoida ja valittaa kaikesta, tekemättä asioille ikinä mitään tai tarjoamatta realistisia kehitysideoita. Hänen puheenaiheensa pyörivät sen ympärillä mitä muut tekevät väärin. Hän naureskelee Trumpin kannattajille, tuntien itsensä varmasti superälykkääksi, pohtimatta asioita sen pidemmälle, esimerkiksi mitä oikeistopopulismin nousu Yhdysvalloissa kertoo yhteiskunnan tilasta, muutoksista ja historiasta. Hänen on todella vaikea keskustella asioista ilman tunnelatausta ja kiivasta väittelyä. Hän näkee maailman hyvin mustavalkoisesti, stereotypisoi ja yksinkertaistaa asioita, pitäen raivokkaasti kiinni umpimielisistä johtopäätöksistään.

Sen lisäksi hän töksäyttelee faktoja ja läksyttää ihmisiä heidän virheistään, täysin vailla tilannetajua tai empatiaa. Hän käyttäytyy tyhmästi, eikä ota huomioon että kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen ja että keskustelun toinenkin osapuoli on varmasti tehnyt samat huomiot kuin hänkin, mutta ei ala besserwisseröimään, koska siitä olisi pelkkää haittaa, eikä se muuttaisi mitään. On varmaan sanomattakin selvää että hänen seurassaan harva viihtyy. Hän monesti turhautuu siihen kun muut eivät keskustele tai osaa kuulemma keskustella syvällisistä, filosofisista ja yhteiskunnallisesti merkityksellisistä asioista hänen kanssaan, eli siis hänen raivokas paasaaminen ja kyyninen marmatus joka asiasta ei kiinnosta.

Hänkin on elämäntapatyötön pummi. Sivutuloja hän saa hämäräbisneksestä. Pitää itseään jalona ja kieltää olevansa yhteiskunnan loinen. Ei kuulemma elä tuilla vaikka nostaa niitä maksimimäärän ja keinottelee lisää kaikin mahdollisin keinon. Asia ei ärsyttäisi ehkä niin paljoa, jos hän ei pitäisi itseään moraalisesti ylivertaisena ja muita parempana.

Hän ihailee kovasti korkeasti koulutettuja, arvostetuissa asemissa olevia akateemisia, ja koittaa hakeutua heidän seuraansa. Valitettavasti hänen seuransa ei kiinnosta menestyneitä, työssäkäyviä ihmisiä, joilla on laaja sosiaalinen verkosto ja tavoitteita. Toisten elämätapatyöttömien seura ei kelpaa, kun hän kokee olevansa heitä parempi ja fiksumpi.

Fantasioissaan hän on tyyliin aivokirurgi ja keksii tekosyitä miksi hänen kaltaisensa supernero ei ole saavuttanut tavoitteitaan, vaan on kouluja käymätön pummi, joka hädin tuskin pystyy lukemaan kirjan kannesta kanteen. Hän jaksaa aina puhua klassikkokirjoista ja miten se ja se teos pitäisi lukea, mitä hän tuskin tulee ikinä tekemään.

Hän on myös ääretön snobi mitä tulee mitä tulee harrastuksiin, musiikkimakuun ja vapaa-ajanviettoon, eikä osaa peitellä omahyväisyyttään. Hänen mielenkiinnonkohteensa ovat muita "parempia ja älykkäämpiä".

Hänen päätelmänsä mukaan syy siihen miksi häntä kartetaan, johtuu hänen ylivertaisesta älystään, loogisuudestaan ja suoraselkäisyydestään, eikä tietenkään siitä että on tilannetajuton rasittava besserwisser, jonka pitää päästä aina sanomaan viimeinen sana tai että joku toinen ihminen on ihan tyhmä.

Älykäs on joustava ja valmis muuttamaan toimintamallejaan. En ymmärrä addiktioita tai sitä, että ihmiset eivät "pysty" muuttamaan käyttäytymistään tai käyttäytymistottumuksiaan haluamaansa suuntaan esim. syömisen, kuntoilun, (alkoholin) juomisen, tupakoinnin, pukeutumisen tms. osalta. Hahmotan hyvin sen, mihin voin vaikuttaa enkä ymmärrä sitä, että valitetaan tai kauhistellaan, mutta ei tehdä asialle mitään.

Voi vit tu miten itsekeskeistä porukkaa ja tyhmää. Minä -minä. Todellisuudessa ihmisen älykkyys alenee jatkuvasti.

Ihmettelen, miten ihmiset sanovat vuorotellen itsestäänselvyyksiä ja pitävät sitä keskusteluna. Yhtä hyvin, tai mieluummin, voisivat olla hiljaa.

Aidosti älykkäät ihmiset tuskin tuhlaavat aikaansa notkumalla vauva.fi:ssä, täällä on vain meitä tavallisia tallaajia, jotka kuvittelemme olevamme älykkäitä.

Aloittajan kannattaisi laittaa kysymyksensä esim. Tiede-lehden keskustelufoorumille.

Vierailija kirjoitti:

Aidosti älykkäät ihmiset tuskin tuhlaavat aikaansa notkumalla vauva.fi:ssä, täällä on vain meitä tavallisia tallaajia, jotka kuvittelemme olevamme älykkäitä.

Aloittajan kannattaisi laittaa kysymyksensä esim. Tiede-lehden keskustelufoorumille.

Älykkäät voivat notkua täällä, selvästi he ovat vähemmistö palstalla, mutta viisaat eivät notku.

Yleensä ihmettelen, minkä ihmeen vuoksi ihmiset yleisesti tekevät seinähulluja asioita. Oletan luontaisesti, että muut ihmiset näkevät ihan samalla tavalla kuin minäkin, miksi niitä asioita ei kannata tehdä, mutta oletan heillä olevan jokin hyvä syy taustalla toimia niin pähkähullusti. Ja kun sitä hyvää syytä ei olekaan, joudun lähes paniikkiin tajutessani, että elän hölmöläisten joukossa, ja nämä hölmöläiset päättävät yhteisistä asioista. Hetken päästä saan painettua tämän ajatuksen taas sen verran taka-alalle, että pystyn jättämään asian huomiotta, kunnes se taas  nousee seuraavan kerran esiin.

Sama töiden suhteen. Esim. koodaaminen on niin helppoa, että tuntuu todella oudolta, että on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät pysymään hengissä, mutta eivät opi koodaamaan. Eihän siihen tarvita kuin päättelykykyä... Tunnen itsekin näitä, jotka eivät yrityksistään huolimatta kykene koodaamista oppimaan, joten näin se vain on, isolla joukolla ihmisiä ei ole lainkaan perustavaa päättelykykyä.

Samoin tuntuu hämmentävältä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät opi uutta kieltä sujuvaksi puolessa vuodessa. Olen kasvanut perheessä, jossa tuo oli ihan normisettiä, eli kaikki perheenjäseneni (paitsi veljeni, koska hänellä ei ollut tarvetta) olivat ottaneet uuden kielen haltuun puolessa vuodessa ilman erityistä opetusta. Vähän edelleenkin epäilen, onko se vain yrityksen puutetta, kun joku väittää, ettei tuo häneltä onnistuisi, mutta minulle on vakuutettu, että tuohon ei tavis kykene.

Ja absoluuttinen sävelkorva... Ihmettelin lapsena vuosia, miksi ihmiset eivät vain katso nuotista mikä sävel siinä lukee ja sitten laula sitä? Ei laulua tarvitse tuntea, kun voi vain laulaa jokaisen nuotin yksitellen, vähän niin kuin pianon koskettimia painelisi, ja sitten kuunnella minkälainen melodia siitä muodostuu. Helppoa, eikä vaatinut minultakaan opettelua. Kunnes kävi tässäkin ilmi, että tuokin on asia, jota moni ei kykene oppimaan vaikka kuinka yrittäisi, ja minä olin luullut, että muita ei vain kiinnosta edes yrittää.

Elämä on täynnä tätä, että muut eivät kykene tekemään asioita, jotka minulle ovat luonnollisen helppoja eikä niitä ole tarvinnut opetella. Lapsena ja nuorena suhtautui kaikkiin muihin ihmisiin niin, että he ovat tasavertaisia taidoiltaan ja lahjoiltaan minun kanssani (ja tästä seurasi aina ongelmia), mutta myöhemmin on kyynistynyt ja todennut, että ei, aina pitää esittää muille tyhmää ja tyhmentää puheita kohteiliaisuuttaan, jotta muut eivät kokisi oloaan tyhmiksi. Aikuisille ihmisille ei kannata yrittää selittää mitään, koska jos he kykenisivät jotakin oppimaan, he olisivat jo oppineet sen aikaisemmin. Töissä onneksi asiat ovat tuon suhteen paremmin, ja siellä kollegat ymmärtävät asiat selittämättäkin.

Olen testattu ns keskivertoa älykkäämmäksi. Ei tästä sinällään haittaa ole, koska olen sosiaalisesti ihan taidokas. Usein vieraassa seurueessa olen hiljaa ja havainnoin ihmisten käyttäytymistä ja argumentointia, mutta myönnän sortuvani välillä siihen, että ihmettelen usein hiljaa mielessäni muiden suppeita mielipiteitä, yksioikoista maailmankuvaa ja suoraan sanoen yleissivistyksen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmettelen, minkä ihmeen vuoksi ihmiset yleisesti tekevät seinähulluja asioita. Oletan luontaisesti, että muut ihmiset näkevät ihan samalla tavalla kuin minäkin, miksi niitä asioita ei kannata tehdä, mutta oletan heillä olevan jokin hyvä syy taustalla toimia niin pähkähullusti. Ja kun sitä hyvää syytä ei olekaan, joudun lähes paniikkiin tajutessani, että elän hölmöläisten joukossa, ja nämä hölmöläiset päättävät yhteisistä asioista. Hetken päästä saan painettua tämän ajatuksen taas sen verran taka-alalle, että pystyn jättämään asian huomiotta, kunnes se taas  nousee seuraavan kerran esiin.

Sama töiden suhteen. Esim. koodaaminen on niin helppoa, että tuntuu todella oudolta, että on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät pysymään hengissä, mutta eivät opi koodaamaan. Eihän siihen tarvita kuin päättelykykyä... Tunnen itsekin näitä, jotka eivät yrityksistään huolimatta kykene koodaamista oppimaan, joten näin se vain on, isolla joukolla ihmisiä ei ole lainkaan perustavaa päättelykykyä.

Samoin tuntuu hämmentävältä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät opi uutta kieltä sujuvaksi puolessa vuodessa. Olen kasvanut perheessä, jossa tuo oli ihan normisettiä, eli kaikki perheenjäseneni (paitsi veljeni, koska hänellä ei ollut tarvetta) olivat ottaneet uuden kielen haltuun puolessa vuodessa ilman erityistä opetusta. Vähän edelleenkin epäilen, onko se vain yrityksen puutetta, kun joku väittää, ettei tuo häneltä onnistuisi, mutta minulle on vakuutettu, että tuohon ei tavis kykene.

Ja absoluuttinen sävelkorva... Ihmettelin lapsena vuosia, miksi ihmiset eivät vain katso nuotista mikä sävel siinä lukee ja sitten laula sitä? Ei laulua tarvitse tuntea, kun voi vain laulaa jokaisen nuotin yksitellen, vähän niin kuin pianon koskettimia painelisi, ja sitten kuunnella minkälainen melodia siitä muodostuu. Helppoa, eikä vaatinut minultakaan opettelua. Kunnes kävi tässäkin ilmi, että tuokin on asia, jota moni ei kykene oppimaan vaikka kuinka yrittäisi, ja minä olin luullut, että muita ei vain kiinnosta edes yrittää.

Elämä on täynnä tätä, että muut eivät kykene tekemään asioita, jotka minulle ovat luonnollisen helppoja eikä niitä ole tarvinnut opetella. Lapsena ja nuorena suhtautui kaikkiin muihin ihmisiin niin, että he ovat tasavertaisia taidoiltaan ja lahjoiltaan minun kanssani (ja tästä seurasi aina ongelmia), mutta myöhemmin on kyynistynyt ja todennut, että ei, aina pitää esittää muille tyhmää ja tyhmentää puheita kohteiliaisuuttaan, jotta muut eivät kokisi oloaan tyhmiksi. Aikuisille ihmisille ei kannata yrittää selittää mitään, koska jos he kykenisivät jotakin oppimaan, he olisivat jo oppineet sen aikaisemmin. Töissä onneksi asiat ovat tuon suhteen paremmin, ja siellä kollegat ymmärtävät asiat selittämättäkin.

Vaikutat ainakin todella yksinkertaiselta näiden ihmettelemiesi asioiden kanssa. Et ole tehnyt sitä huomiota, että uusien asioiden oppimiseen, kuten koodaamiseen ja kielten opiskeluun, vaikuttaa myös ihmisen kiinnostus, motivaatio ja tavoitteellisuus?

Vierailija kirjoitti:

Aidosti älykkäät ihmiset tuskin tuhlaavat aikaansa notkumalla vauva.fi:ssä, täällä on vain meitä tavallisia tallaajia, jotka kuvittelemme olevamme älykkäitä.

Aloittajan kannattaisi laittaa kysymyksensä esim. Tiede-lehden keskustelufoorumille.

Vain ei-niin-älykäs voisi uskotella itselleen totena noin ennakkoluuloisen kannanoton. Joka on vielä tuotava esiin "uutuutena" joka ikisellä sivulla jonkun yksinkertaisen toimesta. Tavallinen tallaaja joka kuvittelee olevansa älykäs, kuvittelee voivansa arvioida älykkäiden motivaatioita. Mutta miten? Samalla itseriittoisuudella, jolla kuvittelee tyhjentävänsä pajatson tuolla uskomattoman näppärällä huomiolla joka eittämättä on tosi.

Entä jos käy sekä tiede-foorumilla että täällä? Kumpi silloin on väärä paikka vai onko kyseessä mahdottomuus? Jos onkin vaikea tunnistaa oikeaa älykkyyttä viesteistä, on erittäin helppo tunnistaa kuka ei ole älykäs, eikä myöskään tunne älykkäitä ihmisiä.

Hurja ajatus, että tavis ei tuntisi yhtään älykkäämpää ihmistä, joka sanoisi ettei päätelmissä ole mitään järkeä. Ettei koskaan olisi sitä peiliä, että hetkinen millä tasolla sitä operoidaan? Tietää itse olevansa tavis ja samalla kuitenkin jotenkin luulee ymmärtävänsä älykkäiden ajatuksenjuoksua. Eihän se mitenkään mene niin, mutta ettei sitä ymmärrä, sisäistä? Täysin logiikan vastaista.

Ilmeisesti kapasiteetin loppumista ei itse tajua, eikä se tunnu esim. turhautumisena siitä ettei tajua? Ei tajua, ettei tajua? Tai huomioi ainakin sen todennäköisyyttä vaikkei varmuutta saisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.

Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.

Et ole älykäs ihminen.

Miksi sitten voitan sinut aina kaikessa?

Lol. Mitä sinä voitat? Et edes tunne minua.

Olen onnellinen ihminen jonka ei tarvitse voittaa tai kilpailla yhtään mistään. On älykästä kyetä keskittyä itselleen olennaiseen. Ei muihin ihmisiin, kilpailuun ja vertailuun.

On myös älykästä olla määrittelemättä mikä on älykästä.

Kilpailet itsekin tavallasi.

Älä oleta, ota selvää. Ja aina asiat ei selviä vaikka ottaisitkin selvää.

Et kovin älykkäälle vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmettelen, minkä ihmeen vuoksi ihmiset yleisesti tekevät seinähulluja asioita. Oletan luontaisesti, että muut ihmiset näkevät ihan samalla tavalla kuin minäkin, miksi niitä asioita ei kannata tehdä, mutta oletan heillä olevan jokin hyvä syy taustalla toimia niin pähkähullusti. Ja kun sitä hyvää syytä ei olekaan, joudun lähes paniikkiin tajutessani, että elän hölmöläisten joukossa, ja nämä hölmöläiset päättävät yhteisistä asioista. Hetken päästä saan painettua tämän ajatuksen taas sen verran taka-alalle, että pystyn jättämään asian huomiotta, kunnes se taas  nousee seuraavan kerran esiin.

Sama töiden suhteen. Esim. koodaaminen on niin helppoa, että tuntuu todella oudolta, että on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät pysymään hengissä, mutta eivät opi koodaamaan. Eihän siihen tarvita kuin päättelykykyä... Tunnen itsekin näitä, jotka eivät yrityksistään huolimatta kykene koodaamista oppimaan, joten näin se vain on, isolla joukolla ihmisiä ei ole lainkaan perustavaa päättelykykyä.

Samoin tuntuu hämmentävältä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät opi uutta kieltä sujuvaksi puolessa vuodessa. Olen kasvanut perheessä, jossa tuo oli ihan normisettiä, eli kaikki perheenjäseneni (paitsi veljeni, koska hänellä ei ollut tarvetta) olivat ottaneet uuden kielen haltuun puolessa vuodessa ilman erityistä opetusta. Vähän edelleenkin epäilen, onko se vain yrityksen puutetta, kun joku väittää, ettei tuo häneltä onnistuisi, mutta minulle on vakuutettu, että tuohon ei tavis kykene.

Ja absoluuttinen sävelkorva... Ihmettelin lapsena vuosia, miksi ihmiset eivät vain katso nuotista mikä sävel siinä lukee ja sitten laula sitä? Ei laulua tarvitse tuntea, kun voi vain laulaa jokaisen nuotin yksitellen, vähän niin kuin pianon koskettimia painelisi, ja sitten kuunnella minkälainen melodia siitä muodostuu. Helppoa, eikä vaatinut minultakaan opettelua. Kunnes kävi tässäkin ilmi, että tuokin on asia, jota moni ei kykene oppimaan vaikka kuinka yrittäisi, ja minä olin luullut, että muita ei vain kiinnosta edes yrittää.

Elämä on täynnä tätä, että muut eivät kykene tekemään asioita, jotka minulle ovat luonnollisen helppoja eikä niitä ole tarvinnut opetella. Lapsena ja nuorena suhtautui kaikkiin muihin ihmisiin niin, että he ovat tasavertaisia taidoiltaan ja lahjoiltaan minun kanssani (ja tästä seurasi aina ongelmia), mutta myöhemmin on kyynistynyt ja todennut, että ei, aina pitää esittää muille tyhmää ja tyhmentää puheita kohteiliaisuuttaan, jotta muut eivät kokisi oloaan tyhmiksi. Aikuisille ihmisille ei kannata yrittää selittää mitään, koska jos he kykenisivät jotakin oppimaan, he olisivat jo oppineet sen aikaisemmin. Töissä onneksi asiat ovat tuon suhteen paremmin, ja siellä kollegat ymmärtävät asiat selittämättäkin.

Vaikutat ainakin todella yksinkertaiselta näiden ihmettelemiesi asioiden kanssa. Et ole tehnyt sitä huomiota, että uusien asioiden oppimiseen, kuten koodaamiseen ja kielten opiskeluun, vaikuttaa myös ihmisen kiinnostus, motivaatio ja tavoitteellisuus?

Kyse on kuitenkin ihmisistä, joilla kiinnostusta ja motivaatiota riittää, ihan siinä määrin, että muuttavat elämäänsä oppiakseen noita, eivätkä siltikään opi? Ja toistaalta moni oppii noita ilman erityistä kiinnostusta tai tavoitteellisuuttakin. Ei minulla ole koskaan ollut mitään tavoitetta oppia noita, ne vain ovat olleet itsestään selviä.

Älä ny! Huomasit,että auto oli punainen!

Mä meen kyllä heti huomenna Mensan-testiin, ei sitä tiedä, vaikka olisin huippu älykäs!

Ajattelen aivan liikaa, mikään asia ei ole minulle yksinkertainen ts. itsestään selvä. Olen jäänyt pois kaikista kaveriporukoista, en kertakaikkiaan tahdo pystyä käymään arkipäiväistä keskustelua, kun yksi lause voi olla minulle 10x moniulotteisempi kuin vastapuolelle. Kanssakäymiset on minulle kuin koittaisi puhua suhteellisuusteoriasta taaperoiden kanssa. Joskus olen koittanut viedä keskustelua, lähinnä on aiheutunut hämmennystä ja muuta vastaavaa kun on alkanut mennä yli hilseen.

Yleissivistykseni on korkealla tasolla, olen loistava ihmistuntija, olen kätevä käsistäni, puhun erinomaista englantia, ja sujuvaa saksaa sekä ranskaa. Koulutukseni on peruskoulu. Olen työelämässä perusduunari-alalla. Työ ei tarjoa minulle juuri mitään haasteita, hoidan sen ikäänkuin toisella kädellä ja silmät sidottuna, ja silti olen siinä hyvä.

Vaikea kehityksellinen traumatisoituminen ja äo 131, väitänkin että korkean äo:n omaavat ovat keskivertoa suuremmassa riskissä mielenterveyden häiriöihin. Ja toisaalta uskon mielenterveyshäiriöisten joukossa on todella älykkäitä yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen aivan liikaa, mikään asia ei ole minulle yksinkertainen ts. itsestään selvä. Olen jäänyt pois kaikista kaveriporukoista, en kertakaikkiaan tahdo pystyä käymään arkipäiväistä keskustelua, kun yksi lause voi olla minulle 10x moniulotteisempi kuin vastapuolelle. Kanssakäymiset on minulle kuin koittaisi puhua suhteellisuusteoriasta taaperoiden kanssa. Joskus olen koittanut viedä keskustelua, lähinnä on aiheutunut hämmennystä ja muuta vastaavaa kun on alkanut mennä yli hilseen.

Yleissivistykseni on korkealla tasolla, olen loistava ihmistuntija, olen kätevä käsistäni, puhun erinomaista englantia, ja sujuvaa saksaa sekä ranskaa. Koulutukseni on peruskoulu. Olen työelämässä perusduunari-alalla. Työ ei tarjoa minulle juuri mitään haasteita, hoidan sen ikäänkuin toisella kädellä ja silmät sidottuna, ja silti olen siinä hyvä.

Vaikea kehityksellinen traumatisoituminen ja äo 131, väitänkin että korkean äo:n omaavat ovat keskivertoa suuremmassa riskissä mielenterveyden häiriöihin. Ja toisaalta uskon mielenterveyshäiriöisten joukossa on todella älykkäitä yksilöitä.

Joku aiemmin ehdotti, että hyvin älykkäillä on niin erilaiset aivot, jotta ne älyn lisäksi poikkeavat muutenkin ns. normaalista. Eli voi olla välittäjä-aineissa ja rakenteessa eroja kenties.

On sinänsä mielenkiintoista, että mm. psykoottistasoiset häiriöt oikeasti syövät kognitiota ja toiminta typistyy pikkuhiljaa. Luonnon yritys tasapäistää poikkeuksia pois? Ainakin poikkeavan älykkäälle "mahdollisuus" päästä lähemmäs muita ihan fysiologisen muutoksen sanelemana konkreettisesti. Kapasiteettikin on siten vain aihio, eikä poikkeuksetta muuttumaton olotila. Älykkyyttä pidetään jonain abstraktina omistettavana asiana, vaikka on pitkälti neurokemiaa ja sen tuotosta.

Kaikkea ne aivot ehtii.

Kokonaisuus on varsin pirstaleinen, koska kiinnostus yhdestä asiasta johtaa siihen, että ns. Kiistattomia totuuksia ei ole. Aina on päteviä argumentteja puolesta ja vastaan. Kun oikein perehtyy johonkin, niin voisi väitellä itsensä kanssa.

Suuret asiat etenevät niin hitaasti, että käyn aina kerran vuodessa tsekkaamassa tilanteen. Esimerkkinä vaikka fuusioreaktorin kehittäminen.

Yleensä kiinnostavissa asioissa täytyy aina käydä kaikki mahdolliset lähteet läpi, koska meillä on tarkoitus aina puhua oman agendan mukaan ja uskomme sitä, mitä haluamme uskoa.

Eli perehtyminen jää omasta mielestäni aina jotenkin puoliväliin, koska haluan pitää homman hauskana.

Töllöä katson aika harvoin, koska en voi sietää realitya tai muka hauskoja visailuja. Poikkeuksena tosin Lego-master.

Mutta naisen pyllyt kiinnostaa aina. Varsinkin näin kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen aivan liikaa, mikään asia ei ole minulle yksinkertainen ts. itsestään selvä. Olen jäänyt pois kaikista kaveriporukoista, en kertakaikkiaan tahdo pystyä käymään arkipäiväistä keskustelua, kun yksi lause voi olla minulle 10x moniulotteisempi kuin vastapuolelle. Kanssakäymiset on minulle kuin koittaisi puhua suhteellisuusteoriasta taaperoiden kanssa. Joskus olen koittanut viedä keskustelua, lähinnä on aiheutunut hämmennystä ja muuta vastaavaa kun on alkanut mennä yli hilseen.

Yleissivistykseni on korkealla tasolla, olen loistava ihmistuntija, olen kätevä käsistäni, puhun erinomaista englantia, ja sujuvaa saksaa sekä ranskaa. Koulutukseni on peruskoulu. Olen työelämässä perusduunari-alalla. Työ ei tarjoa minulle juuri mitään haasteita, hoidan sen ikäänkuin toisella kädellä ja silmät sidottuna, ja silti olen siinä hyvä.

Vaikea kehityksellinen traumatisoituminen ja äo 131, väitänkin että korkean äo:n omaavat ovat keskivertoa suuremmassa riskissä mielenterveyden häiriöihin. Ja toisaalta uskon mielenterveyshäiriöisten joukossa on todella älykkäitä yksilöitä.

En ole erityisen älykäs, mutta turhaudun ihmisten kanssa keskustellessa. Puhutaan epäolennaisuuksia, teemat koskevat muita ihmisiä ja heidän tekemisiään, mihinkään asiaan ei päästä syvällisesti, joskus valitetaan paljon. Haluaisin puhua tärkeämmistä asioista ja osata myös keskittyä siihen mitä on tässä ja nyt meidän ollessamme yhdessä.

Jos haluan tietää muista ihmisistä jotain, voin kysyä asioita heiltä itseltään tai viettää aikaa heidän kanssaan.