Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislasten vahtiminen.
Isän uuden vaimon sisko tuli meille usein vierailulle neljän alle kouluikäisen lapsensa kanssa ja minulle (10-12v) nakitettiin niiden ulkoilutus koulumme pihalla, n. 1km päässä.
Olin tosi stressaantunut kun kaikki oli tosi villejä, ei totelleet yhtään mitään ja keksi mitä idioottimaisimpia tempauksia (laski housunsa nilkkoihin tai sylki tai kiroili muille lapsille shokeeraakseen). Ne koulun pihan kiipeilytelineet ja muut oli tarkoitettu kouluikäisille, siis isommille lapsille. Pelkäsin jatkuvasti, että ne putoaa (mitä tapahtuikin) ja sitten kakarat huusi ja raivosi kun en nostellut niitä korkealle jne.Oli tosi kiva sitten illalla saada vihaisia puheluita äitipuolen siskolta ja sättimistä äitipuolelta itseltään kun jollain lapsella oli naarmu tai mustelma kädessä ja jalassa.
Nyt 20v myöhemmin olen todella tarkka siitä, että omat tyttäret ei ole kenenkään ilmaisia piikoja tai lapsenlikkoja ja ettei lapset muutenkaan kanna ikäänsä nähden liian raskaita taakkoja.
Asiaa!
Olin 7-vuotias, leikin pihan lapsien kanssa keinuilla. Seurassa ei ollut yhtään aikuista, minä olin vanhin. Työnsin 3-vuotiasta naapuria keinussa ja kaikilla oli hauskaa. Mutta sitten lapsi putosi vahingossa pää edellä maahan ja juoksi kotiinsa itkien. Äitinsä tuli myöhemmin vihaisena kodistaan ulos pihalle kertomaan minulle että se 3-vuotias oli saanut aivotärähdyksen, että olisin kuulemma vähän voinut varoa.
Kannoin aika pitkään huonoa omaatuntoa tuosta. Vasta lähes aikuisena tajusin ettei ollut minun vikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäisiä kommenttien kirjoittavat ovat. Aika hurjia tarinoita, osa on kuin sadan vuoden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni sitten marttyyriina toiseen huoneeseen katsomaan samaa ohjelmaa kännykästään.
Tämä telkkarin huudattaminen uutisten ja urheilun aikaan on kyllä yksi ikävimmistä lapsuuden muistoista. Telkkari meni aina pikkuhiljaa kovemmalle, jos joku kehtasi vähänkin ääntä päästää. Lopputulema oli, että kaikki muut olivat hiljaa jossain omissa puuhissaan, että isä saa katsottua tärkeät formulat ynnä muut telkkari täysillä. Sellaista passiivis-aggressiivista käytöstä.
Voitte kuvitella kuinka paljon sattuu korviin, kun tuota joutuu kuuntelemaan tuntikausia. En edelleenkään siedä telkkarin pitämistä kovalla. Kärsin lapsena usein päänsärystä näiden urheilupäivien yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muillakin marjojen pakastamisessa niin, ettei silloin samalla saanut syödä? Meillä jos peratessa otti välillä suuhunkin mansikan, tuli heti joku "älkää nyt kaikkia syökö että riittää pakkaseen". Kun ostettiin 20 kiloa pakastamismansikoita, ne todellakin pakastettiin. Kaikki.
Meillä oli tismalleen sama ja niitä saamrin pakastemansikoita ei saanut ottaa ennen talvea, kun kaikki piti säästää kunnes lumi oli maassa. Jos otti välipalaksi mansikoita, se aiheutti hirveää huokailua ja voivottelua, kun talveksi ei jää mitään. Eipä niitä vetisiä marjoja kukaan enää talvella halunut syödä.
Kammottavia henkisiä ongelmia on syntynyt siskosten vahtimisesta ja sängyn petaamisesta.
Ja sitten on joutunut syömään aamulla kaurapuuroa ja vielä keräämään marjojakin.
Johan sitä vähemmästäkin tulee ihan traumatisoituneeksi!
Teen tästä keskustelusta sen johtopäätöksen, että suomalaiset alkavat olla valmiita historian roskapyttyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunan syönti on ollut yhdenaikakauden juttu, ei silloin niin paljon ollut valinnanvaraa kaupoissa. Varmasti parinkymmenen vuoden päästä nauretaan jollekin tämän päivän ruoka-asialle. Ravintoloita oli vähemmän eikä niissä syöminen ollut tavallisten perheiden juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni sitten marttyyriina toiseen huoneeseen katsomaan samaa ohjelmaa kännykästään.
Tämä telkkarin huudattaminen uutisten ja urheilun aikaan on kyllä yksi ikävimmistä lapsuuden muistoista. Telkkari meni aina pikkuhiljaa kovemmalle, jos joku kehtasi vähänkin ääntä päästää. Lopputulema oli, että kaikki muut olivat hiljaa jossain omissa puuhissaan, että isä saa katsottua tärkeät formulat ynnä muut telkkari täysillä. Sellaista passiivis-aggressiivista käytöstä.
Voitte kuvitella kuinka paljon sattuu korviin, kun tuota joutuu kuuntelemaan tuntikausia. En edelleenkään siedä telkkarin pitämistä kovalla. Kärsin lapsena usein päänsärystä näiden urheilupäivien yhteydessä.
Olympialaiset... :( Kesä- tai talvikisat, niitä piti katsoa ihan koko ajan, aina telkkari auki ja autossa tietysti radio. Ei nyt muuten, mutta kun OLYMPIALAISET, niin pakko katsoa kisoja, ei mitään muuta ehdikään kuin katsoa kisoja. Viis siitä, ettei ne lajit niin kiinnostaneet. Jos olin yksin kotona ja katsoin jotain muuta kanavaa, vanhempien ensimmäinen kommentti sisään tullessa: "ai joko kisat loppui" ja sitten vaihdettiinkin taas kanavaa.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perunan syönti on ollut yhdenaikakauden juttu, ei silloin niin paljon ollut valinnanvaraa kaupoissa. Varmasti parinkymmenen vuoden päästä nauretaan jollekin tämän päivän ruoka-asialle. Ravintoloita oli vähemmän eikä niissä syöminen ollut tavallisten perheiden juttu.
Suurin osa kirjoittajista on kai 70- ja 80-luvuilla syntyneitä. Kyllä meidän lapsuudessa ja nuoruudessa oli jo ihan tavanomaisena muitakin vaihtoehtoja kuin perunaa. Ja muitakin tapoja kypsentää perunat kuin kuorineen keittäminen.
En syö ruskeaa kastiketta ja perunoita, enkä todellakaan ruisleipää ruuan kanssa! Lapsuuskodissani oli viikottain niitä pirun keitettyjä perunoita + ruskeaa kastiketta sekä ruisleipää, jonka päälle sai vain sipaisun margariinia.
En kerää ja pakasta marjoja hiki hatussa mutta jos tekisin noin, niitä saisi todellakin napostella. Muistan miten äitini kajahti jos yksikin marja eksyi suuhun ja sitten valitteli, miten pakastin on täynnä marjoja joita kukaan ei syö.
En ala viikonloppuisin kolistella klo 7.00 lastenhuoneen ovella imurin kanssa ja sihistä hampaita kiristellen, miten "kakarat vua makkoo perse hommeessa".
Enkä myöskään revi sulakkeita mielenosoituksellisesti irti kun joku on liian kauan suihkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muillakin marjojen pakastamisessa niin, ettei silloin samalla saanut syödä? Meillä jos peratessa otti välillä suuhunkin mansikan, tuli heti joku "älkää nyt kaikkia syökö että riittää pakkaseen". Kun ostettiin 20 kiloa pakastamismansikoita, ne todellakin pakastettiin. Kaikki.
Meillä oli tismalleen sama ja niitä saamrin pakastemansikoita ei saanut ottaa ennen talvea, kun kaikki piti säästää kunnes lumi oli maassa. Jos otti välipalaksi mansikoita, se aiheutti hirveää huokailua ja voivottelua, kun talveksi ei jää mitään. Eipä niitä vetisiä marjoja kukaan enää talvella halunut syödä.
Mutta huhti-toukokuussa niitä sitten syötiin ihan urakalla. Paksua perunajauhoklimppikiisseliä kokonaisilla löllömansikoilla, naminami.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäisiä kommenttien kirjoittavat ovat. Aika hurjia tarinoita, osa on kuin sadan vuoden takaa.
Omat vanhempani ovat syntyneet juuri sodan jälkeen eli 40- ja 50-luvulla, itse vuonna 1978. Nämä heti sodan jälkeen syntyneet ihmiset elivät sodan läpi käyneiden vanhempiensa kanssa ja silloin oli kaikesta pulaa eli syötiin perunaa, karjalanpiirakkaa ja leipää. Lisäksi kuri oli heidän omassa lapsuudessaan kova ja sitä sitten annettiin eteenpäin omille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni sitten marttyyriina toiseen huoneeseen katsomaan samaa ohjelmaa kännykästään.
Tämä telkkarin huudattaminen uutisten ja urheilun aikaan on kyllä yksi ikävimmistä lapsuuden muistoista. Telkkari meni aina pikkuhiljaa kovemmalle, jos joku kehtasi vähänkin ääntä päästää. Lopputulema oli, että kaikki muut olivat hiljaa jossain omissa puuhissaan, että isä saa katsottua tärkeät formulat ynnä muut telkkari täysillä. Sellaista passiivis-aggressiivista käytöstä.
Voitte kuvitella kuinka paljon sattuu korviin, kun tuota joutuu kuuntelemaan tuntikausia. En edelleenkään siedä telkkarin pitämistä kovalla. Kärsin lapsena usein päänsärystä näiden urheilupäivien yhteydessä.
Meillä sama kaikkien muiden urheilulajien aikana, paitsi jääkiekon tai jalkapallon. Muiden piti tosiaan olla hiljaa. Muistan kerrankin, kun olisin katsonut mieluummin erästä historiadokumenttia, niin selityksenä, miksei sitä voinut katsoa oli älykkönä itseään pitävän isäni mielestä se, että se historiahöpötys on tapahtunut aikoja sitten, mutta Formulat tapahtuvat tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
En syö ruskeaa kastiketta ja perunoita, enkä todellakaan ruisleipää ruuan kanssa! Lapsuuskodissani oli viikottain niitä pirun keitettyjä perunoita + ruskeaa kastiketta sekä ruisleipää, jonka päälle sai vain sipaisun margariinia.
En kerää ja pakasta marjoja hiki hatussa mutta jos tekisin noin, niitä saisi todellakin napostella. Muistan miten äitini kajahti jos yksikin marja eksyi suuhun ja sitten valitteli, miten pakastin on täynnä marjoja joita kukaan ei syö.
En ala viikonloppuisin kolistella klo 7.00 lastenhuoneen ovella imurin kanssa ja sihistä hampaita kiristellen, miten "kakarat vua makkoo perse hommeessa".
Enkä myöskään revi sulakkeita mielenosoituksellisesti irti kun joku on liian kauan suihkussa.
Itse olen syntynyt 80- luvulla, vanhempani 30- ja 50- luvuilla. Lapset ovat syntyneet 2000-luvulla ja heille yllättäen maistuu välillä retroherkkuna perunat ja sianliha-, jauheliha- tai makkarakastike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni sitten marttyyriina toiseen huoneeseen katsomaan samaa ohjelmaa kännykästään.
Tämä telkkarin huudattaminen uutisten ja urheilun aikaan on kyllä yksi ikävimmistä lapsuuden muistoista. Telkkari meni aina pikkuhiljaa kovemmalle, jos joku kehtasi vähänkin ääntä päästää. Lopputulema oli, että kaikki muut olivat hiljaa jossain omissa puuhissaan, että isä saa katsottua tärkeät formulat ynnä muut telkkari täysillä. Sellaista passiivis-aggressiivista käytöstä.
Voitte kuvitella kuinka paljon sattuu korviin, kun tuota joutuu kuuntelemaan tuntikausia. En edelleenkään siedä telkkarin pitämistä kovalla. Kärsin lapsena usein päänsärystä näiden urheilupäivien yhteydessä.
Meillä telkkaria ei huudatettu, mutta kaikki mahdolliset urheiluohjelmat katsottiin. Siis isä katsoi, muut pidätti hengitystä, ettei ylhäisyys häiriinny.
Vielä viiskymppisenä jääkiekkoselostus aiheuttaa hirveän ahdistuksen. En voi olla samassa huoneessa, missä joku katsoo lätkämatsia. Onneksi on iso talo ja piha, että pääsee karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Perunan syönti on ollut yhdenaikakauden juttu, ei silloin niin paljon ollut valinnanvaraa kaupoissa. Varmasti parinkymmenen vuoden päästä nauretaan jollekin tämän päivän ruoka-asialle. Ravintoloita oli vähemmän eikä niissä syöminen ollut tavallisten perheiden juttu.
Oli myös pakko osallistua perunoiden kasvatukseen. Potunpano keväällä, ruohominen kesällä ja nosto syksyllä. Voi kun sitä sai kuulla olevansa laiska, jos tästä ei tykännyt. Aikuisena en ole kasvattanut ainoatakan perunaa, koska niitä saa aina kaupasta ja montaa sorttia, jos sattuisi tarvitsemaan. Yleensä ei tarvitse, vaan pussi jää itämään, jos tulee ostettua.
Muistan parhaten lapsuudestani, että vanhemmat tuntuivat jatkuvasti olevan hermoromahduksen partaalla! Etenkin äiti.
Äiti konttasi suoristelemassa mattoja ja nyppimässä kukkien kuolleita lehtiä ellei sitten leiponut pullaa, imuroinut tai silittänyt. Isä tuli hakkaamaan ovea ja karjumaan jos suihkutteli kauemmin kuin 5min tai jos joku puhui kovaa kun telkkarista tuli jalkapalloa.
-suihkussa/saunassa sai käydä vain ti, pe ja su.
Muina päivinä suorastaan syntiä. Omassa kodissa peseydyn vaikka 10 kertaa päivässä jos siltä tuntuu.
-raivosiivous myös tuttua. Itse siivoan pitkin viikkoa miten tahdon.
-Tuhahtelua ja suutahtelua, jos lapselle sattui vahinko. Esim. maito kaatui.
-Säntilliset ruoka-ajat, vaikka kellään ei olisi nälkä.
Mulla on 40-luvulla syntyneet vanhemmat ja me lapset ollaan synnytty 70-luvulla.
Meillä oli siivouspäivä aina lauantaisin, silloin piti puistella matot ja imuroida - aina. Juhannuspäivä oli poikkeus, silloin siivottiin perjantaina, ja aina ennen joulua piti siivota erityisen hyvin. Joulupäivänä ei siivottu.
Saunapäivä aina keskiviikkoisin ja lauantaisin, paitsi ei juhannuspäivänä eikä joulupäivänä (jos osui noille viikonpäiville), koska silloin aattona oli sauna. No, tätä ehkä noudatan jossain määrin vieläkin, joskaan en kieltäydy juhannuspäivän saunasta.
Meillä syötiin kans tosi paljon keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Voisin melkeinpä olla loppuelämäni syömättä keitettyjä perunoita, poislukien kesän maukkaimmat uudet perunat. Kyllä niitä välillä syön, mutta mieluiten syön perunaa jossain muussa muodossa kuin keitettynä.
Verhojen vaihto - voi luoja.... Oli kesäverhoa ja talviverhoa, joskus muistaakseni jouluverhoa myös. Omassa kodissani on ikkunoita, joissa on pelkkä sälekaihdin, enkä suin surminkaan vaihda kahta, kolmea kertaa vuodessa niitä verhoja, jotka olen jaksanut ripustaa. Ne saa ihan olla siellä ikkunassa läpi vuoden. En myöskään pese ikkunoita säännöllisesti, vaikka ehkä pitäis.
Tätä oli meilläkin. Ärsyttää vieläkin ajatella kuinka isä herätti minut lauantaina ennen kymmentä riuhtomalla huoneeni oven auki, päällä oleva imuri kourassa merkkinä siitä että nukun muka liian pitkään.
Tuota lauantaihääräystä en halua omassa kodissani, en halua vapaapäiviä viettää noin. Meillä pyritään siivoamaan pahimmat arjen sotkut torstaina iltapäivällä/illalla, jolloin perjantaina töiden/koulun jälkeen saa tulla puhtaaseen kotiin viikonloppua viettämään.