Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Olen sen verran nuori, että omassa perheessä nuo pahimmat pakot oli jo karsiutuneet vanhempieni toimesta, esim. pakkosiivous. Mummoni harrastaa tätä pakkosiivousta varsinkin jouluna, jolloin hän käy läpi kaikki nurkat ja kaapit kotonaan ja sitten valittelee lapsilleen ja lapsenlapsilleen, miten paljon sitä hommaa onkaan. Omien vanhempien joulusiivous on lattioiden imurointi.
Vaikka vanhempani ovat aika hölliä siivouksen kanssa, niin ruuan suhteen alkaa varsinkin jouluna kauhea show. Äiti haluaa tehdä kaiken itse: laatikot juuresten kuorimisesta lähtien, majoneesisalaatit alusta asti (majoneesi tehdään tottakai itse!), graavi- ja savukalat sekä savulihat valmistetaan itse, joululeivät, kotikaljat.. Jokaisissa perhejuhlissa sama rumba, sillä kaikki pitää tehdä itse. Ei kai tässä mitään vikaa ole, mutta yleensä minut valjastettiin silloin keittiöpiiaksi kuorimaan ja pilkkomaan asioita, joita en syö eikä kukaan muukaan syö, mutta pöydän pitää notkua niinkuin kunnon pohojaalaisilla taloilla kuuluukin. Jossain vaiheessa äiti saa hermoromahduksen ja sitten ei ole kellään kivaa.
Tätä pakkoperinnettä en ole halunnut jatkaa. En tee kaikkea itse vaan sen takia, että niin kuuluu enkä tee ruokapöytääni ruokia, joita ei kukaan syö. Se on epäekologista ja täyttä rahan hukkaamista. Oma joulupöytä on hyvin riisuttu. Minulle tärkeää on porkkanalaatikko, peruna ja silli, puolisolle tärkeää on karjalanpaisti, kinkku ja peruna. Meidän joulupöydässä ei ole mitään muuta. Kaikkea on maltillisesti ja mitään ei tarvitse heittää hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kanssa joka lauantaiaamu tuota raivosiivoamista. Itse leikein aina sen ajan ulkona, koska en viitsinyt sisällä olla tiellä ja siivota en saanut, koska se oli äidin marttyyrimaista hommaa, jonka vain hän osaa tehdä. Kerran yritin lattiaa lakaista mutta en tehnyt sitä "oikein" ja äitini hermostui. Nykyään siivoan itse milloin haluan ja miten haluan.
Lisäksi en muutenkaan saanut lapsena tehdä mitään kotijuttuja. En yläasteella osannut köksässä edes kananmunaa rikkoa, koska äitini ei koskaan antanut minun osallistua ruoanlaittoon tai ottanut mukaan leipomiseen, koska tein kaiken hänen mielestään väärin ja ruoanlaitto ja leipominen oli äidille rasittavia arkitöitä, joissa ei ollut lainkaan iloa.
Vierailija kirjoitti:
Kovin katkeroitunutta kommenttia on tullut. Itse olen aina tykännyt tehdä kodin eri askareita. Siinä pääsi oppimaan monenlaista. Tämmöinen kommentti tähän väliin. Jos ei muuta niin,houkuttelemaan lisää kommentteja....
Ei tässä keskustelussa ole kyse pelkästään kodin askareiden tekemisestä, vaan siitä, että onko askareet aina tehtävä samalla tavalla ja samana ajankohtana vain siksi ”että näin on aina tehty”.
Olisi ihan fiksua pysähtyä miettimään, että voiko asiat tehdä tehokkaammin, järkevämmin, tai jättää kokonaan tekemättä. Ei mikään kodinhoitopoliisi tule pidättämään, jos lauantain sijaan siivoatkin sunnuntaina, tai siirrät siivouksen vaikka seuraavalle maanantaille. Jos kukaan ei syö punaviinimarjoja, niin onko niitä ihan pakko pakastaa tolkuttomat määrät? Onko lakanat pakko silittää tai mankeloida, sillä ruttuunhan ne menevät kuitenkin? Täytyykö lomalla herätä klo 6, vain nukkuisiko klo 10:een asti, on sitä päivää silloinkin vielä jäljellä? Voisiko joululaatikot ostaa pitopalvelusta, eikä tehdä kaikki alusta alkaen itse?
Monet tuntuvat pelkäävän, että joku sukulainen/naapuri/työkaveri/muu mikä, pitää huonona ja laiskana ihmisenä, jos ei raada kellon ympäri verenmaku suussa. Ihmisillä on kaikilla kuitenkin oma elämänsä, ja aika vähän me loppujen lopuksi mietimme muiden tekemisiä.
Pojat ja tytöt ovat samanarvoisia. Eivät olleet lapsuudenkodissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin katkeroitunutta kommenttia on tullut. Itse olen aina tykännyt tehdä kodin eri askareita. Siinä pääsi oppimaan monenlaista. Tämmöinen kommentti tähän väliin. Jos ei muuta niin,houkuttelemaan lisää kommentteja....
Ei tässä keskustelussa ole kyse pelkästään kodin askareiden tekemisestä, vaan siitä, että onko askareet aina tehtävä samalla tavalla ja samana ajankohtana vain siksi ”että näin on aina tehty”.
Olisi ihan fiksua pysähtyä miettimään, että voiko asiat tehdä tehokkaammin, järkevämmin, tai jättää kokonaan tekemättä. Ei mikään kodinhoitopoliisi tule pidättämään, jos lauantain sijaan siivoatkin sunnuntaina, tai siirrät siivouksen vaikka seuraavalle maanantaille. Jos kukaan ei syö punaviinimarjoja, niin onko niitä ihan pakko pakastaa tolkuttomat määrät? Onko lakanat pakko silittää tai mankeloida, sillä ruttuunhan ne menevät kuitenkin? Täytyykö lomalla herätä klo 6, vain nukkuisiko klo 10:een asti, on sitä päivää silloinkin vielä jäljellä? Voisiko joululaatikot ostaa pitopalvelusta, eikä tehdä kaikki alusta alkaen itse?
Monet tuntuvat pelkäävän, että joku sukulainen/naapuri/työkaveri/muu mikä, pitää huonona ja laiskana ihmisenä, jos ei raada kellon ympäri verenmaku suussa. Ihmisillä on kaikilla kuitenkin oma elämänsä, ja aika vähän me loppujen lopuksi mietimme muiden tekemisiä.
Juuri näin! Se oli varmana se sodan perintö mikä pakotti tähän pakkotahtisuuteen. Sotien jälkeen rintamamiestalojen pihat oli täynnä omenapuita, viinimarjapensaita, peruna- ja porkkanapenkkejä, koska ruokaa oli pakko hankkia heikon elintason vuoksi omiin tarpeisiin, jotta talven yli selvittiin. Ja lisäksi haettiin metsistä sienet ja marjat takaamaan ruuan riittävyys. Ne meidän 50-luvun vanhemmat olivat lapsiapureina marjojen keruussa, mehujen keitossa ja juuresten kasvatuksessa. Se iskostui heille selkäytimeen ja meille se opetettiin 70-80 luvuilla.
Nyt on kuitenkin elintaso noussut ja kaiken saa kaupasta valmiina. Nyt on aikaa rentoutua ja nauttia olosta, kun marketeista saa valmiit laatikot, kinkut, rosollit jne perinneruuat, jos niistä tykkää. Aika harva 2000- luvulla syntynyt lapsi niitä syö ilolla.
Nyt on aika nauttia ja hakea jouluksi vaikka valmis raputarjotin, laadukasta viiniä, sisäfilettä, valmista sushia ja tapaksia. Ja jakaa ne lahjat vaikka jo klo 13 niin lapset saa nauttia usista leluista koko jouluaaton eikä sitten yömyöhään pienen hetken juuri ennen nukkumaanmenoa.
Ajat muuttuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen puolisoni oli kasvanut konservatiivisessa ja uskonnollisessa kodissa, minä taas vapaan kasvatuksen tulosta. Meillä oli jatkuvia ristiriitoja, koska mies halusi elää perheensä tavoin, ja koko ajan piti tehdä jotain ja mennä johonkin. Kaikki oli aikataulutettua ja perinteistä. Samat mökkireissut, sukulaisvierailut, työnjaot ja puurotarjoilut aina. Anoppilassa tehtiin niin kuin vanhanaikainen anoppi halusi, ja silti kaikki oli väärin ja arvostelun alla. Päämääränä näytti olevan, ettei ainakaan hauskaa saa olla. Nyt minulla on uusi rento puoliso ja meillä menee hyvin, olemme samanlaisia ja elämme samaan tahtiin, leppoisasti. Eksä on hyvä mies ja arvostan häntä sekä hänen perinteisiä vanhempiaan, se elämäntyyli ei vaan ole minua varten. "Näin tehdään, kun aina on näin tehty" vaikutti olevan perheen tunnuslause.
"Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia ettei jaksa niitä itse hoitaa?!!"
- joutuu helvettiin jos itse rupeaa lapsentekoa mestaroimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun lukeminenhan on kuin pelaisi bingoa omasta lapsuudesta!
Meillä äiti heräsi lauantaisin aamuseitsemältä raivosiivoamaan ja tuntia myöhemmin karjui meille lapsille kun oltaisiin haluttu syödä aamupalaa (=keittiöön olisi tullut sotkua).
Muistan aina sen mahakivun ja itkukiukun kun siivosin omia vastuualueitani. Pahinta oli kun äiti siivotessaan aina aloitti kunnon marttyyriesityksen, mm. marssi kiukkuisena paikasta toiseen, paiskoi ovia ja siivousvälineitä, puhisi ja pihisi ja jos häneltä kysyi jotain normaalia kuten "Mihin tää kuuluu laittaa?“, vastaus oli tyyliä "Älä multa kysy, mä oon vaan palvelija täällä." tai "Menkää te vaan istumaan ja olemaan, kyllä minä siivoan! Kyllä minä hoidan ja jynssään muiden p*skat!"
Koko päivänä ei leluja saanut ottaa pois laatikoistaan, koska siitä olisi tullut sotkua ja ruuan perään jos kyseli, tuli lisää kiljumista.
Kerran isä erehtyi kysymään, eikö siivousta voisi hoitaa muulloin kuin lauantaiaamuna klo 7. Äiti kilahti niin että oli "lakossa" seuraavan viikon tai pari. Voi apua, lapsena tämä tuntui tosi pahalta, mutta nyt jälkikäteen naurattaa :D äiti siis lakkasi tekemästä arkisia kotitöitä ja muisti joka välissä ilmoittaa että "Jätän nämä sakset tähän kun ei täällä kukaan muukaan mitään tee!" tai "Siinähän meet kouluun p*skasissa vaatteissas, ei se näköjään mulle kuulu!"
Toinen oli edellä mainittu verhohulluus. Verhoja piti jokaisesta huoneesta vaihtaa vuodenajan/juhlapyhän/viikonpäivän/minkä ikinä mukaan ja sitten kovaan ääneen valitettiin kun ne vie paljon kaappitilaa jne.
Ne jouluvalmistelut, voi hyvää päivää... Jos intoili tulevasta joulusta, äiti tiuskaisi aina jotain tyyliin "Hyvä se on sun siinä höyrytä kun et joudu niska limassa ratamaan“, mutta apua ei ottanut vastaan, koska kaikki piti tehdä alusta loppuun itse "ja sun tekemät tähtitortut/piparit on nähty ennenkin". Sitten se mesosi miten hän vaan tekee ja tekee, kukaan ei eväänsä liikauta jne.
Raivosiivouksesta huolimatta meitä lapsia ei ohjattu eikä neuvottu hampaiden pesemisessä, alusvaatteiden vaihtamisessa jne.
Muutin pois alaikäisenä enkä ottanut mitään noista tavoista mukaani. Ikää nyt 26v.
Vierailija kirjoitti:
- En halua sukuloida säännöllisesti kaikkien mahdollisten verisukulaisten kanssa, enkä varsinkaan niiden joita näen max kerran 20 vuodessa. Miehen mielestä sukulaisiin pidetään yhteyttä, ne kutsutaan kylään tai me mennään kylään kutsumatta koska sukulaisuus.
Kirjoituksessasi on asiaakin, mutta mitä ihmettä tarkoittaa tuo, ettei halua tavata säännöllisesti verisukulaisia, ainakaan niitä, joita ei näe säännöllisesti.
Itselleni lapsuudessa parhaita kokemuksia oli juuri sukulaisreissut ja sukulaisten kanssa tehdyt reissut. Esimerkiksi serkkujen kanssa oli ihan huippua. Lapsuusperheen kanssa vietetty aika ei yleensä ollut kovinkaan kivaa, valitettavasti. Meillä ei ollut juurikaan sääntöjä, ja niitä, esimerkiksi yhteistä ruokailuhetkeä päivittäin tiettyyn aikaan olisin kaivannut kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siivottiin joka lauantai vietiin matot ulos ja tampattiin.
nyt aikuisena siivoan vielä huolellisemmin joka viikko mutta en lauantaina vaan perjantaina koska lauantain vietän lepo päivää. mattoja en tamppaa koska eivät ole käsinkudottuja räsymattoja. matot osaksi muovipolyesteria joten ei ole pölypunkkeja. ohjeiden mukainen imurointi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli varmaan niin fiksu äiti, että nyt kolmekymppisenä kaikki "tota en tee ikinä, kun muutan pois" - tavat on itsellä.
En syö ikinä ranskanleipä, vaan aina ruisleipää tai täysjyvää
ruoka syödään ruokapöydän ääressä eikä tv:n ja yhdessä, jos ollaan kotona
Siivoan joka päivä vähän ja pidän kodin siistinä
Ulkoilen lähes joka päivä (myös oman pihan ulkopuolella 😀)
Sama juttu❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaislasten vahtiminen.
Isän uuden vaimon sisko tuli meille usein vierailulle neljän alle kouluikäisen lapsensa kanssa ja minulle (10-12v) nakitettiin niiden ulkoilutus koulumme pihalla, n. 1km päässä.
Olin tosi stressaantunut kun kaikki oli tosi villejä, ei totelleet yhtään mitään ja keksi mitä idioottimaisimpia tempauksia (laski housunsa nilkkoihin tai sylki tai kiroili muille lapsille shokeeraakseen). Ne koulun pihan kiipeilytelineet ja muut oli tarkoitettu kouluikäisille, siis isommille lapsille. Pelkäsin jatkuvasti, että ne putoaa (mitä tapahtuikin) ja sitten kakarat huusi ja raivosi kun en nostellut niitä korkealle jne.
Oli tosi kiva sitten illalla saada vihaisia puheluita äitipuolen siskolta ja sättimistä äitipuolelta itseltään kun jollain lapsella oli naarmu tai mustelma kädessä ja jalassa.
Nyt 20v myöhemmin olen todella tarkka siitä, että omat tyttäret ei ole kenenkään ilmaisia piikoja tai lapsenlikkoja ja ettei lapset muutenkaan kanna ikäänsä nähden liian raskaita taakkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvimaan kitkeminen. Helteellä sain kerran puoli päivää vapaata kun pyörryin. Silloin päätin, että kasvimaata en laita. Hyvin olen saanut porkkanat ym. marketistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- En halua sukuloida säännöllisesti kaikkien mahdollisten verisukulaisten kanssa, enkä varsinkaan niiden joita näen max kerran 20 vuodessa. Miehen mielestä sukulaisiin pidetään yhteyttä, ne kutsutaan kylään tai me mennään kylään kutsumatta koska sukulaisuus.
Kirjoituksessasi on asiaakin, mutta mitä ihmettä tarkoittaa tuo, ettei halua tavata säännöllisesti verisukulaisia, ainakaan niitä, joita ei näe säännöllisesti.
Itselleni lapsuudessa parhaita kokemuksia oli juuri sukulaisreissut ja sukulaisten kanssa tehdyt reissut. Esimerkiksi serkkujen kanssa oli ihan huippua. Lapsuusperheen kanssa vietetty aika ei yleensä ollut kovinkaan kivaa, valitettavasti. Meillä ei ollut juurikaan sääntöjä, ja niitä, esimerkiksi yhteistä ruokailuhetkeä päivittäin tiettyyn aikaan olisin kaivannut kovasti.
Tarkoitin tuolla kommentilla sitä, että en ymmärrä miksi pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä vain sen vuoksi, että ne ovat verkisukulaisia. Meillä on siis paljon sukulaisia, joita näemme tosi harvoin ja he tuntuvat vieraammilta kuin vaikka naapurini. En tunne näitä harvoin nähtäviä sukulaisia, joten miksi yhteyttä on pakko pitää vain sen vuoksi että ovat verisukulaisia? Mielelläni olen tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa koen olevani samalla aaltopituudella henkisesti ja joiden kanssa kanssakäyminen on mutkatonta ja luontevaa.
Se, että miehen isotäti nähtiin viimeksi jonkun sukulaisten 60-vuotisjuhlissa 10 vuotta sitten ei ole peruste sille että ensi viikonloppuna lähdetään kutsumatta tuon tädin luo kahville. Se kahvittelu on vain sellaista vaivaannuttavaa 'hyvää päivää kirvesvartta'- keskustelua, kun ollaan tosi vieraita toisillemme. Mutta se sukulaisuusvelvoite miehen mielestä.
Oliko teillä muillakin marjojen pakastamisessa niin, ettei silloin samalla saanut syödä? Meillä jos peratessa otti välillä suuhunkin mansikan, tuli heti joku "älkää nyt kaikkia syökö että riittää pakkaseen". Kun ostettiin 20 kiloa pakastamismansikoita, ne todellakin pakastettiin. Kaikki.
Lauantaiaamun siivouksen lisäksi oli pakko siivota aina kun lähdettiin lomalle vaikka olisi tehty viikkosiivous juuri edellisenä päivänä, koska reissusta on mukavampi tulla puhtaaseen kotiin. Eikä sekään vielä riittänyt, vaan siivous uusittin lomalta tullessa, koska on mukavampi olla loman jälkeen puhtaassa kodissa.
Kaappien siivous, etenkin vaatekaappien. En edes muista koska olen siivonnut vaatekaappini. Ruokakaapin siivoan jos saan insipiraation, eli kerran viidessä vuodessa. Ja erityisen tarkasti pidän huolen että kaappien siivous ei osu joulun aikaan. Hiton joulusiivouksista saanu ikuisen trauman.
No kyllä pihanhoidossa oli paljon asioita, joita nykyään en tee, mutta joita pedantti isäni teetti.
Esimerkiksi pihan sorastettujen polkujen nurmikkoreunojen jatkuva suoristelu, pihateiden jatkuva haravoiminen, suihkulähdepatsaan ja -altaiden hankaaminen (kaikki levät ja tummentumat, viimeisteltiin vanhoilla hammasharjoilla).
Tässä vain joitakin juttuja.
Meillä ei siivota koskaan lauantaisin tai viikonloppuna, paitsi jos on jotkut juhlat tms. mutta niitä on ehkä kerran viidessä vuodessa Muuten siivous tehdään silloin kun on likaista. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin lapset tamppaamaan mattoja ulos räntäsateessa. Toki välillä ärsyttää kun nukkuvat kesälomalla iltapäivään ja koko yö kukutaan netissä, vaikka seuraavana päivänä olisi oikeasti menoa jonnekin: kuten nyt kesällä siskon tytön rippijuhlat ja vanhin oli mennyt nukkumaan kello 6 ja kirkossa piti olla kello 10. Silloin kyllä olin vihainen kun tämä yksi käveli haamuna juhlissa ja haukotteli kirkossa. Mutta sitä vartenhan se loma toisaalta on, joten annan heidän nukkua.
Lapsuudenkodissa ei koskaan meilläkään saanut nukkua pitkään. Kesälomalla piti mennä nauttimaan "hienosta ilmasta" ja joulu- tai hiihtolomalla piti mennä ulos raikkaaseen talvi-ilmaan jo aamull, koska äiti alkoi kiukutellen siivoamaan. Meillä siivottiin myös joka lauantai koko talo, vaikka ei olisi oltu edes kotona. Silti lauantaina alkoi SIIVOUS. Nyt loppuu se porsastelu, oli aina äidin kommentti ennenkuin imuri meni päälle. Sitten imuroitiin ja huudettiin jostain toiseesta huoneesta imurin äänen päälle, että kenen kirja täällä on levällään ja kukaan ei tietenkään kuullut mitään. Aina kun imuri meni pois päältä niin tiesi, että nyt tulee huutoa, koska äiti oli löytänyt jostain jotain mikä ei sinne kuulu.
Isä kantoi matot ja tyynyt ulos ja tamppasi niitä räntäsateessa ja äiti huusi, että nyt lapset ulos auttamaan isää mattojen kanssa. Sitten odoteltiin ulkona isän kanssa, että äiti antoi luvan tuoda matot sisälle. Sitten ne matot imuroitiin vielä eteisessä varmuuden vuoksi.
Joulu oli kuten monella muullakin täällä. Viimeistään 17. päivä alettiin tekemään laatikoita ja suursiivousta. Kaikki kannettiin monta kertaa ulos ja takaisin sisään ja keittiö pestiin varmaan kolme kertaa päivässä kun kaikkialla oli siirappia, korppujauhoa, jauhoa jne. Joulukuusi tuotiin sisään 23. päivän illalla ja koristeltiin, mutta kun se varisti niitä neulasia niin äiti sai aina hermoromahduksen ja aatonaaton iltana piti vielä kerran imuroida koko talo, jottei niitä neulasia löydy lattialta. Sitten äiti meni nukkumaan ja heräsi aattona kuudelta tekemään riisipuuroa. Vielä kerran piti imuroida ennenkuin joulurauhan julistus tuli ja sitten mentiin saunaan. Kello 15 tulivat isovanhemmat, käytiin kirkossa ja sitten pitikin jo äkkiä syödä. Se koko 2 viikkoa kestänyt jouluruokaruljanssi oli ohi 45 minuutissa kun pitikin jo alkaa lukemaan evankeliumia ja sitten avattiin lahjat. Lopulta kello 20 isovanhemmat lähtivät kotiin ja äiti lysähti sohvalle syömään suklaata ja kiukuttelemaan, että ensi vuonna meillä ei tehdä mitään jouluaskareita, hän lähtee jouluksi Kanarialle.