Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä, vanhempani 50-luvun alkupuolella. Meillä oli sellaista, että vanhempani viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa töitä tehden. Kumpikin oli kokopäivätyössä, äitini teki kolmivuoroa. Asuimme maalla omakotitalossa jossa oli iso puutarha. Vanhempani viettivät varhaislapsuudessani kaikki päivät kasvimaata kitkien tai puutarhahommia tehden, jos eivät sitten olleet polttopuiden teossa, siivoamassa, kunnostamassa rakennuksia, siistimässä metsää jne. Heiltä ei juuri liiennyt aikaa ihan vain olla meidän lasten kanssa, tai jos olikin, niin se oli jokin lyhyt hetki. Kyllä meidän kanssa käytiin joka kesä esim. huvipuistossa, Puuhamaassa, uimarannalla jne. mutta sellainen kiireetön yhdessäolo puuttui. Jos lähdettiin vaikka lähimpään kaupunkiin, sieltäkin oli jollain tavalla kiire pois jotain tekemään. Äitini esim. sanoi aina, että pitää lähteä kotiin tekemään/lämmittämään isälle ruokaa (ihmettelin jo lapsena, että eikö aikuinen mies voi sitä itse tehdä!).

Ei ollut sellaista, että aamulla mietittiin mitä tänään tehtäisiin, tai ihan ex tempore vaikka pelattu lautapelejä, lähdetty piknikille tai jotain. Sellaista pakotonta, kiireetöntä yhdessäoloa ei ollut, vaan koko ajan piti olla tekemässä jotain, niinkuin oltaisiin oltu jotain muurahaisia. 

Vanhempani ovat nyt jo lähemmäs 70-vuotiaita, mutta sama touhu jatkuu edelleen. Äitini on haalinut itselleen joukon vapaaehtoistyötä. 

Vanhempieni käytöstä tosin selittänee kasvatus ainakin siltä osin, että muistan äitini joskus sanoneen joutuneensa lapsena piilottelemaan lainaamiaan nuortenromaaneja, koska hänen perheessään oltiin sitä mieltä, että lukeminen on laiskottelua. 

Jos minulla on joskus lapsia, aion viettää heidän kanssaan säännöllisesti kiireetöntä aikaa, jolloin olen heille läsnä. Aion järjestää yllätysaktiviteetteja, tai sitten ihan vain hetken mielijohteesta mennä vaikka puistoon tai leffaan tai pelata lautapelejä. En aio tulla sellaiseksi, että kaikki vapaa-ajan kanssakäyminen lasteni kanssa tapahtuu jostain kasvimaan laidalta huudellen tai että lapset joutuvat pyörimään jossain risusavotassa päiväkausia kesälomallaan. 

Noin tekivät suuret ikäluokat, jotka ovat nyt eläkkeellä ja kohta soten vaivoina.

Maat ja metsät on hoidettu ja hoidetaan vieläkin, jotta jotakin ehkä jäisi jälkipolvillekin.

Pihat hoidettu ja marjat poimittu nytkin pensaista ja metsistä. Niitä riittää vielä lapsillekin.

Koronaa on piiloteltu keväästä lähtien ja joudutaan piilottelemaan edelleen, koska nuoremmat haluavat toteuttaa itseään ja matkustaa koronamaihin. Sieltä sitten tullaan koronalinkoina koti-Suomeen. Seuraavaksi alkavat syyttelemään vanhempia, jos näkevät heitä ruokakaupoissa, apteekeissa tai syrjäisillä lenkkipoluilla. "Ovat niin tottelemattomia nuo 70+ tai yleensäkin vanhemmat ihmiset."

STM:n Varhila piti hyvänä sitä, että nyt ovat nuoremmat saaneet Koronan, koska kestävät sitä paremmin. Ruotsin Tegnell taas piti sitä huonona asiana, koska nuoret liikkuvat paljon ja levittävät sitä siksi myös vanhempiin ihmisiin, vaikka nämä kuinka yrittävät pysyä eri paikoissa. Eli hakevat "järkeä" vaikkapa metsistä ja lenkkipoluilta.

Näyttää siltä, että eri sukupolvet toteuttavat itseään eri tavoilla arvojensa, mahdollisuuksiensa, ominaisuuksiensa ja kykyjensä mukaan. Aikakausi on nyt eri kuin 1970-1980 luvulla. Kun suuren ikäluokan nuoret lähtivät "maailmalle", kotoa saattoi saada mukaan 50 mk ja viltin. Sen jälkeen ei edes iletty rahaa pyytää vanhemmilta. Kovaa oli. Ei ole ihme, että ovat tehneet kaikkensa, että jatkossa olisi lapsilla helpompaa.

Usein esimerkin voimalla saatiin/saadaan lapsien kanssa parempia tuloksia aikaan kuin käskemällä. Lapsista tuli oma-aloitteisia. Ei ollut kenelläkään vapaa-ajan ongelmia eikä masennuksesta puhuttu missään. Ilmapiiri oli positiivinen, oli iloa ja naurua.

Suurten ikäluokkien Ihmiset ovat tehneet lastensa eteen kaiken mahdollisen. Lapset on koulutettu/kouluttautuneet ja ovat hyvissä ammateissa. Lasten kanssa on harrastettu ja kuskattu ympäriinsä eli jo silloin oltiin harrastuksissa todella paljon mukana. Nyt sitten nämä jälkeläiset valittavat ja ovat saaneet traumoja lapsuuden "kovista" kokemuksista.

Tuliko kuitenkin näistäkin lapsista omatoimisempia ja itsenäisempiä kuin tulee myöhemmistä sukupolvista, joilta ei ehkä haluta/edellytetä osallistumista perheen töihin samalla tavalla kuin aikaisemmilta sukupolvilta? Yhdessäoloa on myös se, että tehdään yhdessä töitä.

"Masennuksesta ei puhuttu missään. Ilmapiiri oli positiivinen, oli iloa ja naurua."  Ei puhuttu, kun ajan ja maan tapa oli se, että ongelmista vaiettiin kuoliaaksi. Ei se tarkoita sitä, etteikö masennusta ja muitakin mielenterveysongelmia ollut ihan yhtä lailla. Se jos mikä on positiivista kehitystä, että nykyään näistä voi jo puhua, ja kynnys avun hakemiseen on madaltunut.  Ei tarvitse kärsiä hiljaa sisimmässään.

"Yhdessäoloa on myös se, että tehdään yhdessä töitä." 

Lasten ei tarvitse tehdä työtä. Sen aika on myöhemmin. Lapset ovat lapsia, ja heidän työkseen riittää leikki, koulunkäynti ja se, että opettelee pärjäämään tässä maailmassa. Kaikkien toki tulee hoitaa kotiaskareita ikänsä ja kykyjensä mukaisesti, mutta lapsilla ei ole mitään pakkoa viettää kesäänsä raataen. [/quo

Edellisillä vuosikymmenillä lapset osallistuivat työntekoon kukin kykyjensä mukaan ainakin maaseudulla. Olivat ainakin mukana. Ei heitä jätetty yksin kotiin, kun muut olivat pelloilla. Ei heidän tarvinnut raataa. Lapset myös leikkivät ja urheilivat paljon ihan kotipihalla tai naapureissa. Vapaa-aikaakin oli. Nykyisin työtavat maaseudullakin ovat muuttuneet, joten lapsia ei tarvita samanlaisissa töissä kuin ennen vanhaa.

Nykyisin lapsilla ei etenkään kaupungeissa ole mitään "järkevää" tekemistä kotona ellei lasketa huoneensa siivoamista ja roskien vientiä.

Lapset pärjäävät tässä maailmassakin paremmin, jos heillä on jotakin tekemistä; jos he oppivat kotonaankin jotakin hyödyllistä.

Suomessa ei ole ollut koskaan kyse mistään lapsityövoiman hyväksikäytöstä samalla tapaa kuin jossakin Aasiassa tai Intiassa jne. Siinä mielessä ei tarvitse muistuttaa lasten oikeuksista.

Masentuneisuudesta en muista kuulleeni tai nähneeni koskaan mitään juttuja, en televisiosta enkä lehdistä. Onko se enemmän etenkin tämän aikakauden ongelma, kun mikään ei riitä tai kaikkea on jo riittävästi eikä ole tavoitteita ja ihmissuhteita ei ole tai ne katkeavat; ollaan yksinäisiä.

Toki masentuneitakin on ollut aina ja aikuiset ovat noista asioista puhuneet, mutta lapset harvemmin olivat noista tietoisia.

On paljon sairauksia, joista ennen ei juurikaan yleisesti puhuttu eikä niistä edes tiedetty. Onhan niitä vielä nykyisinkin. Olisi outoa, ellei kymmenien vuosien aikana maailma ja toimintatavat muuttuisi.

...ja hän päätti osallistua keskusteluun kirjoittamalla esseen mutta ei ymmärtänyt mistä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa ei saanut ottaa itse mutta kaikki piti syödä. Jänteitä ja rustoja myöten.

Tämän samaisen pakotuksen takia ryhdyin vegaaniksi. Liha on niin ällöttävää, lukemattomat on ne kerrat kun oksennusta pidätellen koitti järsiä jotain räkäklimpiltä tuntuvaa jännettä. Oksennan lihasta, kasvikset ovat onneksi parempia, terveellisempiä ja eettisempiä muutenkin. Vahinkovegaani?

mummo vaan kirjoitti:

Kyllä kodin siivous on paikallaan, että siellä viihtyy. Ikkunan pesu on myös hauskaa, siinäkin näkee kättensä jäljen, ja ihana katsoa ulos puhtaiden lasien läpi.

Vaatteet pysyvät siisteinä ja parempina kun ne silittää. Olipa kerran todellisuus, kun kesäjuhlissa vaimo oli viimeisen päälle pukeutunut ja maskissa, mutta mies oli ottanut paidan varmaan pyykkikorista ja aivan ryttynen. Siinä he vierekkäin juttelivat. HUH.huh mikä näky.

Tee iloisin mielin kodin siivous se ei tunnu niin pahalta, ja nauti siitä.

Tulin syöpäleikkauksesta kotiin ja siinä samassa kotisairaalan hoitajat tulivat. Hoitaja totesi saako tähän

istua kun on valkoinen nahkasohva, vastasin, kyllä se on tarkoitettu sitä varten, siihen hyppäävät koululaiset

tulleessaa ja kouluvaatteissa. Koti on käyttöä varten. Vaatimatonkin koti kun on siisti se näyttää kodilta.

Panostakaa kaikki siisteyteen.

Ovat nämäkin jutut :siivottiin niin että maalit lähti, jotenkin ymmärrettäviä.  Mutta nähty toiseenkin äärilaitaan menemistä tuo entisaikojen himosiivous mielessä, että kuraa vain sekoitetaan.   En ymmärrä ketään jolla oma talous, etteivät vaikka haisevat keittiöpyyhkeet haittaa.

En vedä lakanoita, en mankeloi mitään, ja silitän vaatteen vain, jos ei se kuivausrummussa tai henkarissa ole kuivunut sileäksi. Yleensä sellaiset vaatteet heitän poiskin. Enkä osta uusia silitettäviä.

En pidä marjapuskia. Ostin talon jossa oli puskia, hävitin ne kaikki ensi tilassa.

Kukkapenkit muutin pensasistutuksiksi.

Ei ole pakko katsoa päihtyneitä ihmisiä enää!

Miten tämä ketju poikkeaa

Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt? -ketjusta?

Ei saa olla kuin yksi ketju /aihe.

Myös minä opin jo lapsuudessani vihaamaan perunaa niin paljon, että aikuisena omillani asuessa meni monta vuotta, ennen kuin tein siitä itse mitään. Nykyään syön perunaa kyllä, mutta aika harvoin ja sekin on joko ranskalaisina tai muuna herkullisena muotona: perunamuusi, makkarakeitto, pyttipannu ja mitä ikinä keksinkään. Kuoripottuja en syö enää lainkaan.

Siivouspäivä on myös sellainen, mistä olen luopunut kokonaan. Siivoan kyllä ja yleensä siivoan yhtenä päivänä kerralla koko huushollin, mutta sille ei ole olemassa mitään tiettyä päivää, kuten lapsuudenkodissa oli. Lapsuudessa siivottiin aina lauantaina. Herätys viimeistään kahdeksalta ja siivous alkoi heti aamupalan jälkeen. Nykyään siivoan sitten kun huvittaa siivota ja en vedä siitä mitään pultteja, enkä aseta itselleni aikarajoja. Asun todella perussiistissä kaksiossa, minkä siivoamiseen ei todellisuudessa menisi kovinkaan kauan jos oikeasti rupeaa laittamaan tehoja siihen, mutta minä nautin, kun saan tehdä monta tuntia omaan tahtiini. Tähän vaikuttaa osaltaan myös se, että siivoan työkseni ihmisten koteja, eikä sama kiire kiinnosta omassa kodissa.

Jatkuva vieraiden kestitseminen ja vierailu muilla. Sen olen aikalailla jättänyt, vaikkakin välillä otan vastan vieraita ja menen kylään. En kuitenkaan samaan tahtiin, mitä lapsuudenkodissa meillä kävi porukkaa. Nautin rauhasta. Kerrankin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: En yritä olla kokoajan tuottava ja työteliäs. Vapaa-aikani rötkötän rennosti ja olen tekemättä vaikka koko sen ajan yhtään mitään jos haluan. Laiskottelen niin kovin, että vanhempani varmaan katsovat kieroon. Siinäpähän katsovat.

Kaikkia ruokia oli pakko syödä mitä tarjottiin ja aina piti syödä lautanen tyhjäksi. Muistan vieläkin miltä tuntui istua ikuisuudelta tuntuva aika ruokapöydässä syömässä jotain pahaa ruokaa, vatsa oli jo aivan täynnä mutta pakko oli vain jatkaa syömistä kun lautasella oli ruokaa. Vaikka yritit selittää, että olet ihan oikeasti jo kylläinen etkä pysty syömään enää yhtään enempää niin silti piti vain jatkaa syömistä kun lautasella oli vielä ruokaa. Sitten kun lopulta vatsa oli liian täynnä ja oksennus tuli sen takia väkisin niin siitä seurasi selkäsauna ja ankara puhuttelu siitä että kuinka olit tuhlannut hyvää ruokaa. Kaikkia ruokia oli siis pakko syödä vaikka ne olisivat maistuneet kuinka pahalta tahansa ja piti olla kiitollinen, että on ruokaa koska "Afrikan lapsilla ei ole ruokaa ja he kuolevat siellä nälkään". Koskaan ei uskaltanut kysyä, että mitä se Afrikan lasten tilannetta parantaa jos minä syön jotain ruokaa joka maistuu minulta pahalta tai että joudun syömään lautasen tyhjäksi vaikka vanhemmat eivät olleet osanneet arvioida meidän lasten tarvitsemaa ruokamäärää vaan olivat laittaneet jokaiselle selvästi isommat annokset mitä he olisivat tarvinneet. 

Tiistaisin ja lauantaisin oli pakko käydä saunassa. Joskus teini-iässä minä en olisi enää halunnut enää saunoa vaan käydä ainoastaan pesulla mutta minut pakotettiin mukaan saunomaan "koska ei sitä muuten puhtaaksi tule" kuten minulle sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nämä tässä ketjussa mainitut 70-80 luvun perinnetyöt ovat jo lähes aiheuttaneet avioeron. Miehen perhe on juuri tällainen perinnetöistä elänyt uskovainen perhe. Mun perhe taas osti kaiken valmiina ja meillä sai elää just kuten tykkää, omassa tahdissa ja kotipizzaa syöden jos se oli se mitä halusi. 

Meillä on nyt kolme teiniä ja mies pitää järkyttävää huutoa ja perheh elvettiä , koska:

- En halua sukuloida säännöllisesti kaikkien mahdollisten verisukulaisten kanssa, enkä varsinkaan niiden joita näen max kerran 20 vuodessa. Miehen mielestä sukulaisiin pidetään yhteyttä, ne kutsutaan kylään tai me mennään kylään kutsumatta koska sukulaisuus.

- Lomilla ja viikonloppuna herätään viimeistään klo 9, koska muuten päivä meni jo ja niin miehen kodissakin tehtiin. Ja siis miehellä ei ole mitään erityistä tekemistä lomapäivinä, paitsi netissä roikkumista mutta silti pitää herätä ajoissa koska hänen lapsuudenkoti.

- Sängyssä ei saa olla päivällä, sänky on nukkumista varten, koska miehen lapsuudenkoti. Mä löhöän sängyssä just silloin kun halua, katon vaikka Netflixiä jos ei muuta.

- Lomamatkatkoilla ulkomailla pitää myös miehen mielestä olla koko ajan liikkeellä aamuvarhaisesta lähtien ja kiertää eri paikkoja, koska hänen lapsuudessaankin. Mies saa raivokohtauksen kun huomaa hotellissa, että teinit makaa sängyllä kännykkää näpräten. Heti ajetaan teinit vaikka uima-altaaseen, mutta ei sänkyä, ei sohvaa koska jotain pitää tehdä.

- Kaikki ruuat pitää tehdä alusta asti itse, niin arki kuin juhlapyhien ruuat, koska miehen lapsuus. Meillä meinasi oikeasti tulla yhtenä jouluna ero, kun sanoin miehelle että en tee yhtään lanttulaatikkoa roskiin heitettäväksi, koska kukaan ei sitä syö ja tilataan mieluummin noutoruokaa. 

- Haluan jouluna löhötä ja rentoutua. Miehelle se ei käy, koska lapsuudenkoti. Siellä jouluaatto käytettiin aamuvarhaisesta iltaan ruuan tekoon. Haudutettiin laatikoita ja puuroja, paistettiin kinkkua ja kalkkunaa ja sitten ruokailu on ohi vartissa. Mä en halua käytää joulupyhiä hellan edessä seisomiseen kun vaikkapa Stockalta saa kaiken laadukkaana valmiina ruokana.

- Vanhempien ihmisten pokkurointi ja nuoleskelu, varsinkin jos ne on sukulaisia koska miehen lapsuudenkoti. Meillä on suvussa alkoholisteja, mt- ongelmaisia ja muuten vaan ylpeitä ihmisiä ja niitä tulee miehen mielestä kohdella kunnioituksella ja olla niiden kanssa säännöllisesti tekemisissä koska miehen lapsuus. Mä en halua olla alkoholisti- ja mt-ongelmasukulaisten kanssa missään tekemisissä koska ne ei tuo mulla ja lapsilleni mitään hyvää elämään. Miksi lasteni pitäisi kyläillä ympärikännissä olevien setien ja tätien luona ?

Onkohan sun miehesi suku Itä-Suomesta/Karjalasta? Tiedän yhden tutun, jonka mies on Karjalan evakkojen jälkeläinen. Tuo kuulosti ihan heidän arjeltaan. Pitää herätä todella aikaisin, myös viikonloppuina ja lomina. Ruoka pitää tehdä itse alusta alkaen. Perunaa syödään joka päivä. Joulut ym. juhlat ovat suvun naisille todella väsyttävää aikaa, kun pitäisi tehdä kaikki itse ja ruokkia koko suku. Mitään uutta ei saa ostaa, ellei se ole aivan rikki/hajonnut. Toistetaan vanhempien elämää ja mallia lähes täysin.

Vai tunnet oikein yhden Karjalan evakon ja vedät siitä johtopäätöksen, millaisia loputkin 430 000 ovat! Eiköhän siinäkin porukassa oikeasti ole joka lähtöön, aivan kuin muidenkin maakuntien asukkaissa.

Minut (syntynyt-64) kasvatti Karjalan evakko-mummo. Sai osallistua siivoukseen ja kotitöihin jos halusi mutta ei koskaan ollut pakko. Sai lukea ihan joka paikassa, ruokapöydässäkin eikä ikinä sanottu että nyt se kirja pois. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin ja jos halusi keikoille tai festareille niin sai rahaa ja ruokaa mukaan. Sai nukkua niin pitkään kuin halusi ja naapureiden sanomisista ei piitattu pätkääkään. Minua ei myöskään kasvatettu häpeämään.

Olin vilkas lapsi ja lukemisen ansiosta luokan priimus. Tykkään edelleen siivota ja tehdä käsitöitä ja remppahommia ja olen utelias ja kiinnostunut kaiken maailman asiosta. Kiitos mummo hyvistä eväistä.

Lapsuudenkodissani oli tiettyjä velvollisuuksia, joita en enää noudata:

Ruoka-aikojen täsmällisyys: En pidä tiukkoja aikatauluja ruokailuille ja syön silloin kun nälkä yllättää. En sido itseäni tiettyyn kellonaikaan.

Saunominen: En enää noudata tiukkaa saunomisaikataulua. Saunaan menen silloin kun haluan ja voin saunoa eri päivinä viikossa.

Ikkunoiden pesu ja verhojen vaihto: Pesen ikkunat harvemmin kuin lapsuudenkodissani ja vaihdan verhot vain silloin kun haluan vaihtelua sisustukseen.

Siivouspakot: En noudata tiukkoja siivousaikatauluja ja suursiivousta kerran vuodessa. Siivoan tarpeen mukaan ja pidän joustavuutta toiminnassani.

Pyrin säilyttämään joustavuuden, inspiroituneen toiminnan ja välttämään ehdottomia pakkoja omassa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruna kuului tiettyyn aikakauteen ja parikymmentä vuotta taaksepäin ei ollut pasta ja riisi kovin yleistä. Kanafileetkin on tulleet tosi myöhään kauppoihin.

Onko sinulla mitään käsitystä, milloin parikymmentä vuotta sitten oli?

Niinpä sillä meillä ainakin syötiin pastaa ja riisiä yleisesti 2000 luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa ei saanut ottaa itse mutta kaikki piti syödä. Jänteitä ja rustoja myöten.

Tämän samaisen pakotuksen takia ryhdyin vegaaniksi. Liha on niin ällöttävää, lukemattomat on ne kerrat kun oksennusta pidätellen koitti järsiä jotain räkäklimpiltä tuntuvaa jännettä. Oksennan lihasta, kasvikset ovat onneksi parempia, terveellisempiä ja eettisempiä muutenkin. Vahinkovegaani?

Onneksi aina saanut itse ottaa ruuan lautaselle, kun kumminkin itsehän se mitä ottaa on syötävä. Näin olen tehnyt myös omassa kodissani.

Vierailija kirjoitti:

En vedä lakanoita, en mankeloi mitään, ja silitän vaatteen vain, jos ei se kuivausrummussa tai henkarissa ole kuivunut sileäksi. Yleensä sellaiset vaatteet heitän poiskin. Enkä osta uusia silitettäviä.

En pidä marjapuskia. Ostin talon jossa oli puskia, hävitin ne kaikki ensi tilassa.

Kukkapenkit muutin pensasistutuksiksi.

Meillä lakanat tai siis pussilakanat vedetään. Ei silitetä. Aluslakanat ovat muotoon ommellut, joten niille ei tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani oli tiettyjä velvollisuuksia, joita en enää noudata:

Ruoka-aikojen täsmällisyys: En pidä tiukkoja aikatauluja ruokailuille ja syön silloin kun nälkä yllättää. En sido itseäni tiettyyn kellonaikaan.

Saunominen: En enää noudata tiukkaa saunomisaikataulua. Saunaan menen silloin kun haluan ja voin saunoa eri päivinä viikossa.

Ikkunoiden pesu ja verhojen vaihto: Pesen ikkunat harvemmin kuin lapsuudenkodissani ja vaihdan verhot vain silloin kun haluan vaihtelua sisustukseen.

Siivouspakot: En noudata tiukkoja siivousaikatauluja ja suursiivousta kerran vuodessa. Siivoan tarpeen mukaan ja pidän joustavuutta toiminnassani.

Pyrin säilyttämään joustavuuden, inspiroituneen toiminnan ja välttämään ehdottomia pakkoja omassa elämässäni.

Lasten kanssa pitää toimia hieman eri tavalla, yleensä ruoka-ajoista ainakin neuvolassa melkein pakotetaan pitämään kiinni.

Mustikoiden poimiminen vaikka mulla on tuskainen heinäallergia.

Siivoaminen ennen pyhiä jotta pyhinä voi sitten ikävystyä

Tuo lauantaisiivous kuulostaa tosi karsealta.

Meillä oli perjantaisiivous. Omat huoneet, ihan sama mihin kellonaikaan, valmista oli kuitenkin tultava ja tupatarkastus kun oli ilmoittanut valmiiksi. Sitten sai viikkorahan ja pääsi viikonlopun viettoon, kotiintulo ajat oli tarkat, mikä sai tekemään ajoissa. Saunakin oli perjantai-iltana, jos halusi siivouksen jälkeen mennä ja ihana kun pääsi puhtaisiin lakanoihin.

Lauantaina sai nukkua. Ei kyllä niin pitkään että aamiainen olisi mennyt ohi eli max 10 ja puolilta päivin koko perhe lähdettiin yhdessä tekemään kaikkea kivaa.

Mutta nyt yritän keksiä sitä mistä olisi tullut pahat etten ikinä itse... osallistu suvun kissanristiäisiin.  Joihinkin menen mielelläni, mutta kyllä osa on sellaista teeskentelyä etten todellakaan osallistu sellaisiin pönötys-tekohymy-omakehu-valekehu tilaisuuksiin.

Sängyn pelaaminen ja mankelointi. Meillä on iso talo, makkareissa ei kukaan vietä aikaa päivisin. Petaan ainoastaan kun tulee vieraita. Mankelia en edes omista.

Vierailija kirjoitti:

Herätä lomilla ja vapaapäivinä viimeistään klo 7.00, avata verhot ja laittaa valot päälle, jotta naapurit ei pidä laiskana.

Ihan oikeasti? Melkoista silmänpalvontaa

Vierailija kirjoitti:

Jauhelikakastike ja perunaa, nakkikastike ja perunaa, lohta ja perunaa, pinaattiletut ja perunaa, kalapuikkoja ja perunaa hitto perunaa perunalla. Ihan mitä vaan ja perunaa. Eikä perunaa minkäänlaisessa maistuvaa muodossa kuten lohkoperunoita tai muussia, vaan keitettyä Kuoriperunaa. Ai että.

Avauduin kyllä useamman kerran että voisiko joskus vaikka keittää makaronia. Jonnet ei muista, mutta ei ollut kustannuskysymys edes 80-luvulla. Ei onnistunut.

En ole 20 vuoteen syönyt keitettyä perunaa pl. Varhaisperuna.

Vihaan keitettyjä perunoita!

Itse olisin halunnut joskus perunaa, meillä ei ikinä ollut ! Meillä oli aina nuudelia ja joskus makaronia tai riisiä mut yleensä aina nuudelia nuudelia nuudelia erilaisten lihojen kanssa.