Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?

Silittäminen ei kuuluu elämääni muutoin kuin juhlavaatteiden osalta.

Näitä on paljonkin, mutta omaan hyvinvointiini vaikuttaa eniten se, että kaikkia sähkövaloja ei ole pakko sammuttaa yöksi.

Nukun paljon paremmin kun jostain tulee ihan aavistus valoa.

Käydä pikasuihkussa. Muuten loppui vesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saunon ainoastaan mökillä. Meillä oli pakko käydä saunassa joka keskiviikko ja lauantai.

Hiukset sai pestä vain saunapäivinä. Hirveä huuto, kun hiukset rasvottui. "Saatanan rasvaletti!"

Meillä ei arvostella lasten ulkonäköä. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole lihava.

Lapsille ei kerrota, että olisivat vastenmielisiä rumiluksia.

Kehittyvät tytön vartaloa ei kommentoida sukulaisille, tai kenellekään.

Annetaan kasvurauha.

Näistä viesteistä paljastuu suomalaisen kulttuurin kieroutuneisuus. Miksi lapsia on pitänyt haukkua ja vähätellä? Kerroin pari viestiä aiemmin omista kokemuksista, kuinka koko ajan sai kuulla, että on kaikin tavoin epäkelpo ja mitä muut ihmiset on mieltä mahdollisesti. Miksi lapsia on kohdeltu näin? Luulot pois ettei vaan kuvittele olevansa mitään? Joskus tuntui, että vanhemmat oikein inhosivat minua, vaikka ihan tavallinen tyttö olin.

Samaa on myös tuo raivosiivoaminen ja lasten mielivaltainen komentelu. Eihän lapsia ole pakko tehdä, jos ei heistä pidä. Vai onko sekin joku mitä muut ajattelee -kunniakysymys?

Ei ole välttämättä kauhean kaukana todellisuudesta. Lapsia varmaan ”kuului” tehdä. Mitä sukulaisetki ajattelis jos ei paria lasta tee... vaikka luonne olisi tyyliin narsistisosiopaatti.

Viikosiivous lauantaisin ja erityisesti lattian pesu konttaamalla työvälineenä joku vanha rätti tai kalsarinlahje. Kaikki piti tehdä vaikeimman kautta. Kuvittelikohan äiti saavansa kirkkaamman kruunun, kun piti kärsiä. Helpottavat työkalut olivat pahasta, edustivat laiskuutta. Siis ei sinipiikaa tai moppia, vaan se rätti ja konttaus, ei pidempivartista lattiajarjaa, vaan se, jota käyttäessä selkä varmasti kipeytyi, kun asento oliniin epäergonominen. 

Saunomisesta sen sijaan olen aina nauttinut, joten kyllä sauna lämpiää ainakin kahdestiviikossa. Eri asia sitten, keskiviikkona ja lauantainako, vain jonain muina päivinä. Pihatöistä pidin myös, paitsi porkkanan harventamisesta, ja tekisin niitä vieläkin, mutta selkä ei salli.

Se jatkuva sama virsi ja samat sanonnat siitä, kuinka vaarallista on olla laiska.

”Laiska töitään luettelee”.

”Ken ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä”.

”Illan virkku, aamun torkku; se tapa talon hävittää”.

”Laiskan leipää ei pidä syödä”.

”Jää niinkuin luu laiskalle käteen”.

Ja sitten nämä ohjenuorat mielessä siivottiin, silitettiin, kontattiin kasvimaalla, pestiin, leivottiin, keitettiin, niin ettei ajatuksiinsa ehtinyt.

Jos sitten joskus iltaisin ehti telkkaria katsomaan, niin senkin sai tehdä halveksuvan tuhahtelun säestämänä, koska laiskuuttahan sekin oli. Olisi varmaan pitänyt edes kutoa sukkaa samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saunon ainoastaan mökillä. Meillä oli pakko käydä saunassa joka keskiviikko ja lauantai.

Hiukset sai pestä vain saunapäivinä. Hirveä huuto, kun hiukset rasvottui. "Saatanan rasvaletti!"

Meillä ei arvostella lasten ulkonäköä. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole lihava.

Lapsille ei kerrota, että olisivat vastenmielisiä rumiluksia.

Kehittyvät tytön vartaloa ei kommentoida sukulaisille, tai kenellekään.

Annetaan kasvurauha.

Näistä viesteistä paljastuu suomalaisen kulttuurin kieroutuneisuus. Miksi lapsia on pitänyt haukkua ja vähätellä? Kerroin pari viestiä aiemmin omista kokemuksista, kuinka koko ajan sai kuulla, että on kaikin tavoin epäkelpo ja mitä muut ihmiset on mieltä mahdollisesti. Miksi lapsia on kohdeltu näin? Luulot pois ettei vaan kuvittele olevansa mitään? Joskus tuntui, että vanhemmat oikein inhosivat minua, vaikka ihan tavallinen tyttö olin.

Samaa on myös tuo raivosiivoaminen ja lasten mielivaltainen komentelu. Eihän lapsia ole pakko tehdä, jos ei heistä pidä. Vai onko sekin joku mitä muut ajattelee -kunniakysymys?

Ei ole välttämättä kauhean kaukana todellisuudesta. Lapsia varmaan ”kuului” tehdä. Mitä sukulaisetki ajattelis jos ei paria lasta tee... vaikka luonne olisi tyyliin narsistisosiopaatti.

Kyllä, ainakin meidän suvussa minä olen paheksunnan aihe, kun ei ole lapsia. Oman näköinen elämä ja säännöstä poikkeavat valinnat on muutenkin kauhistus. Viis siitä, että olen onnellinen näin.

Äiti pesi ja säästi jogurttipurkit ja muitakin tyhjiä elintarvikepakkauksia. Minä pistän ne muovi-, kartonki-, metalli- ja lasikeräykseen.

Meillä oli aika vähän asioita, joita olisin pitänyt ahdistavina ja siksi tekisin itse toisin. Asioita kyllä on, jotka teen toisin mutta ihan vain siksi, että koen järkevämmäksi niin.

Ikkunoiden pesu 2x vuodessa. Itse pesen ehkä kerran vuodessa.

Jouluverhot, kesäverhot, talviverhot. Meillä on samat verhot ympäri vuoden.

Saunassa 3x vkossa. Itsekin kävin kortina asuessa, ei ahdistanut. Mutta nykyään käyn kun huvittaa eli aika harvoin.

Keitettyjä perunoita joka aterialla. Meillä on aika harvoin. Ei tykätä, ei lapsetkaan.

Asioita joita teen kuten lapsuudenkotona:

Viikkosiivous perjantaisin.

Jouluaaton ohjelma, jouliruokien reseptit.

Sellaisia pieniä arkisia asioita, joita huomaan tekevän samoin kuin äitini (esim siivoukseen, ruuanlaittoon liittyvää).

Valoja ei saanut käyttää ja lämmitys minimissä talvellakin. Pipot päässä katottiin pakkasella televisiota. Omassa kodissa valot on päällä kun huvittaa eikä palele kun patterit on käyttöä varten. Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhemmat 50--luvulla.

Oli montakin asiaa pakko tehdä, mutta jälkeenpäin ajateltuna siitä ei ole ollut mitään haittaa.

Kotona oppi ahkeruuteen ja siihen, että oma mukavuus on joskus laitettava syrjään.

Siitä on ollut elämässä pelkästään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta

Tämähän se itsellänikin on. Kotona oli joka aterialla ja joka päivä perunaa, perunaa, aina vain sitä stanan perunaa! Ja huipuksi äiti jätti jostain syystä aina hieman raa´aksi. Tosin tämä oli joka ruokalajin kohdalla ja on edelleen, ottaa uunista aina ihan hieman liian aikaisin. Tajusin vasta aikuisena, etten ollut nirso lapsi/nuori, äiti on vain aika onneton kokki. Opettelinkin melko nuorena laittamaan ruokaa juuri tuosta syystä. Niin ja mausteena toki lähinnä pelkkä suola.

Omat lapseni ovat valittaneet kun perunaa on niin harvoin ja ovat kyllästyneet pastaan ja riisiin. Niin se ympyrä sulkeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta

Sama. Keitetty peruna oli pääruoka, sen lisäksi yleensä jotain kuivaa ja ankeaa, ei kastikettakaan. Viikonloppuna saatettiin tehdä juhlan kunniaksi muusia tai pakasteranskalaisia. Joskus arkena jos oli kiirettä ja ruoka myöhässä, keitettiin makaronia mutta se oli vain hätävara, jos olisi ollut aikaa oltaisiin keitetty perunoita.

Paitsi kun olin jossain vaiheessa hyvissä ajoin ennen muita kotona, pystyi sanomaan että on jo riisiä tai spagettia tulossa, kun tuli soitto että laitatko perunat kiehumaan.

Nämä perunakommentit naurattavat, kun tulee niin oma kasarilapsuus mieleen :D

Sängyn kyllä petaan itsekin joka aamu, petaamaton on jotenkin... avoin, vähän kuin olisi alusvaatteita levällään. En osaa selittää. Lasten ei tarvi pedata kun huoneet ovat yläkerrassa. Jos kavereita tai muita vieraita tulee, niin silloin jonkun räsyn voi heittää sängylle. Tuo raivosiivoaminen lauantaisin on tuttua minullekin, joka lauantai heräsi siihen imurin kolisteluun ja herättelyyn. Omieni annan nukkua niin pitkään kuin haluavat ja siivotaan jos siivotaan. Yleensä pikkusiivouksia pitkin viikkoa, niin ei ole tarvetta millekään viikottaisille suursiivouksille. Koti voi olla vähän levällään myös, mehän siellä asumme eikä sen tarvi näyttää armeijan kasarmilta. Toki perussiisteys on tärkeää. Vaatteita en myöskään ikinä silitä eikä vaimokaan, tuntuu täydeltä ajanhukalta varsinkin lastenvaatteiden kohdalla, kun saa pistää aina illalla suoraan pesuun taas. Usein kuivataan vaatteet saunassa, meillä on tosi iso sauna, missä pesutila samassa tilassa joten hyvin ja turvallisesti mahtuvat sinne, niin siliävät siellä löylyissä ihan riittävästi. 

Se mikä eniten nyppi oli pyhäkoulu/kirkko joka sunnuntai. Ja kun se alkoikin lapsen silmin kukonlaulaulun aikaan, kun olisi ollut niin mahdottoman kiva ihan vain nukkua ja levätä. Vanhempani ovat hyvin uskonnollisia ja käyvät edelleen kirkossa. Itse lopetin siinä yläasteelle mennessä ja olen tainnut tässä viimeiseen 25 vuoteen käydä pari kertaa joulukirkossa vain ikäänkuin perinteen vuoksi, mutta viimeisimmästäkin on vuosia aikaa. Olen tietoisesti pyrkinyt eroon kaikenlaisesta suorittamisesta aikataulujen tai minkään muunkaan mukaan. Elämä on paljon lupsakampaa näin.

Saunakin lämpeää kun siltä tuntuu.

Ja joskus keitän niitä perunoitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saunon ainoastaan mökillä. Meillä oli pakko käydä saunassa joka keskiviikko ja lauantai.

Hiukset sai pestä vain saunapäivinä. Hirveä huuto, kun hiukset rasvottui. "Saatanan rasvaletti!"

Meillä ei arvostella lasten ulkonäköä. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole lihava.

Lapsille ei kerrota, että olisivat vastenmielisiä rumiluksia.

Kehittyvät tytön vartaloa ei kommentoida sukulaisille, tai kenellekään.

Annetaan kasvurauha.

Näistä viesteistä paljastuu suomalaisen kulttuurin kieroutuneisuus. Miksi lapsia on pitänyt haukkua ja vähätellä? Kerroin pari viestiä aiemmin omista kokemuksista, kuinka koko ajan sai kuulla, että on kaikin tavoin epäkelpo ja mitä muut ihmiset on mieltä mahdollisesti. Miksi lapsia on kohdeltu näin? Luulot pois ettei vaan kuvittele olevansa mitään? Joskus tuntui, että vanhemmat oikein inhosivat minua, vaikka ihan tavallinen tyttö olin.

Samaa on myös tuo raivosiivoaminen ja lasten mielivaltainen komentelu. Eihän lapsia ole pakko tehdä, jos ei heistä pidä. Vai onko sekin joku mitä muut ajattelee -kunniakysymys?

Ei ole välttämättä kauhean kaukana todellisuudesta. Lapsia varmaan ”kuului” tehdä. Mitä sukulaisetki ajattelis jos ei paria lasta tee... vaikka luonne olisi tyyliin narsistisosiopaatti.

Olen syntynyt -75 ja luulen, että 70- luvulla ihanteena oli 2- lapsinen perhe, jossa tyttö- ja poikalapsi.

Muistan omasta lapsuudestani 80- luvulta kuinka aikuiset arvuuttelivat 3- tai useampilapsisten perheiden kohdalla, että onko lapset yli 2 lapsen vahinkoja vai onko yritetty saada toista sukupuolta (jos 2 ekaa lasta oli samaa sukupuolta). Samoin muistan aikuisten arvuutelleen jos perheessä ei ollut ollenkaan lapsia tai oli vain 1 lapsi, että onko lastensaantiongelmaa mahdollisesti kyseisellä pariskunnalla. 

Eli 2 lasta, tyttö+poika, oli silloin "oikea" perhe. No mun perheessä tämä tavoite täyttyi, koska sain pikkuveljen jossain vaiheessa.

Syödä hirvenlihaa.

Pahimmillaan useampana päivänä viikossa.

Isä oli hirviporukassa ja parhaimmillaan (pahimmillaan) lihaa tuli satoja kiloja.

Sitä sitten syötiin koko talvi, olipa liharuoka mikä tahansa niin... hirvenlihaa. Kaikissa eri muodoissa.

Jossain vaiheessa lihaa alettiin laittaa purkkiin niin, että sekaan tuli hieman sianlihaa tai sitten ei.

Isän herkku oli tästä purkkilihasta tehty lihakeitto.

Olen saanut näitä lihapurkkeja vanhemmiltani ihan näihin päiviin saakka. Syömättä ovat jääneet.

En vaan pysty.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa saunomisessa mahtaa olla, meillä oli myös sauna aina keskiviikkona ja lauantaina. Omakotitalo, oma sauna. Olisi voinut lämmittää milloin vaan. Nyt minulla on oma omakotitalo ja oma sauna ja äitini jaksaa ihmetellä aina, jos mainitsen että saunomme vaikka sunnuntaina tai tiistaina. Se on vanhojen ihmisten mielestä jotenkin todella väärin.

Kaksi kertaa viikossa saunominen lienee sitä, että lauantai on ollut pesupäivä varmaan aina, koska sunnuntai on ns. pyhäpäivä ja silloin ei saa tehdä töitä, on lisäksi puhdas sunnuntaikirkkoon. Keskiviikko taas on siinä kahden lauantain välissä niin, ettei haisi sitten liikaa jos vain kerran viikossa peseytyy.

Itse saunon kolmisen kertaa viikossa aina kun sille tuntuu tai vaimo/lapset haluavat saunoa. Kuitenkin usein sekä perjantaina että lauantaina, koska rakastan saunomista ja sen tuomaa euforista puhtaudentunnetta ja viikonloppuisin voi hyvin saunoa mylhään muutaman, muutaman oluen ja ehkä jopa saunamakkaran voimalla. Viikolla en yleensä ota saunakaljaa...tai no yhden nyt voi aina ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tee lapsia :D Tajusin tässä muistellessa, että minut laitettiin hoitamaan lapsia ollessani sellainen 12-14 vuotias, mutta paria vuotta vanhempaa veljeäni ei. Nyt se kostautui..

Ai että tämä! Itsellänikin veli, mutta minä olin joka kissanristiäisissä aina se, joka patistettiin kaitsemaan vieraiden pieniä lapsia enkä ujona tyttönä uskaltanut kieltäytyä, koska meidät lapset pyrittiin kasvattamaan Laura Ingallseiksi. Kuulin kerran eräissä juhlissa teininä tätini tokaisseen, että toi pienten perään katsominen on hyvää harjoitusta tälle teidän Hannalle, kun kohta se jo muuttaa pois kotoa ja saa vauvoja.

Niin mitä vauvoja? Olen nykyään 34v vela. :)

Onko vapaaehtoinen lapsettomuus siis tyypillistä traumoista johtuvaa denialismia? "Kostetaan" äidille?

Vierailija kirjoitti:

Joka-aamuinen suolaton kaurapuuro. En ole syönyt kaurapuuroa lapsuudenkodin jälkeen. Kiintiö täyttyi.

Purjehtiminen. Sitä tuli koettua lapsena vaikka minkälaisten viritysten kyydissä, jopa ihan laivallakin. Ei ole minkäänlaista himoa hankkia omaa purjevenettä.

Raivoraittius ja jatkuva pelottelu alkoholin vaaroilla. Faija tunki koulureppuun raittiustarroja väkisin, jaa kavereille! Olin kymmenvuotias. Aikuisena olen juonut, ihan huolella.

Se omien eväiden puputus kaikkialla. Autoon aina etupenkkien väliin valtava kylmälaukku, ja täyteen eväitä. Eväiden tekoon aamulla meni miltei yhtä kauan kuin itse mökkimatkaan. Ei voinut ostaa huoltoasemalta mitään muuta kuin polttoainetta, ei, ei ei ei. Puhumattakaan muista ruokapaikoista. Emme syöneet kertaakaan valmista, missään, ja me matkustimme paljon. Jenkeissä lähdettiin ensimmäiseksi etsimään sopivia kaurahiutaleita kaupoista, ja sitten eikun iso kattilallinen kaurapuuroa. Se oli se pääpuheenaihe menolennon aikana, löytyyköhän sieltä kunnon kaurahiutaleita. Jos ei löydy, niin paska maa.

Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? Omani syntyivät 50-luvulla ja meillä oli tuo omien evästen evästely myös todella vankkaa. Kaikkialle otettiin jopa omat pullat ja tripit mukaan ettei vain tarvi ostaa mitään. Jopa laivan kahviossa omat leivät laukusta, pelkkä kahvi kahviosta riitti. Itse en ota ikinä mitään eväitä ja reissuilla käydään huolella lounaspöydät ja hesburgerit läpi. Ei kyse edes ollut rahasta, vanhemmat ovat melko hyvätuloisia, tai olivat ennen eläkkeelle siirtymistä. Itselläni meni kauan oppia käyttämään rahaa itseeni, esimerkiksi uusiin vaatteisiin kun oli oppinut nuukailemaan.

Tämä ketju on mahtavaa vertaistukea ❤️

Olen syntynyt 1980-luvulla ja tunnistan täältä paljon asioita! Luulin, että nämä pakko syödä perunaa, pakko raivosiivota, pakko tehdä kaikki alusta alkaen itse, mitä naapurit/muut sanovat- asiat olivat vain omien vanhempieni oikkuja, mutta ei, kohtalotovereita löytyy!

Itse olen ajattelut asian niin, että vanhempani ovat saaneet omassa lapsuuskodissaan kovan ja tunnekylmän kasvatuksen. Eihän 1940-1950- luvuilla puhuttu mistään kasvatuksesta, lapset taisivat olla pieniä aikuisia ja sillä hyvä. Äidinisä oli rintamalla ja vasta hänen kuolemansa jälkeen olen kuullut hänestä kamalia juttuja, minulle oli aina mukava. Ajattelen, että äitini teki parhaansa, mutta nykyään se ”tehdä parhaansa” ja lastenkasvatus on erilaista kuin ennen.

No okei. Tämä on omien vanhempien kokemus. Molemmat ovat kertoneet, kun 70-luvulla oli hirveä vaiva perunoiden kuokkimisessa, ja lopulta niitä ei edes käytetty mihinkään, vaan vietiin elukoiden ruoaksi.