Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?

Vierailija kirjoitti:

PERUNA

Läpi vuosikymmenten, jolloin olen jo asunut omassa kodissani, äiti on aina ollut ehdottamassa, että söisin perheeni kanssa enemmän perunaa. Erityisesti, jos on ollut puhetta rahojen vähyydestä. Kumpikin vanhempi on ollut tyytymätön siihen, että minulla ei ole omaa perunamaata jossakin. En tiedä, miten se onnistuisi täällä kaupungin keskustassa, kun viljelypalstatkin (jos sellaisen edes haluaisin enkä halua) on niin haluttuja, ettei niitä niin vain saa. Ei mene perille se, että rahaa voi säästää muullakin tavalla ja tehokkaammin kuin perunaa syömällä.

Peruna, pula-ajan polven Pyhä Juures ja epävirallinen jumala.

Vaihdettiin aina joululiinat ja jouluverhot ja sama pääsiäisenä. En tee kotonani.

Perunamaalta rikkakasvit pois.

Meillä oli pakko puhdistaa lattiat lakaisemalla. Matot tuuletettiin sillä välin ulkona. Tapa oli takuulla jokin jäänne isäni lapsuudesta 50-luvulta. Tietysti omassa kodissa voin joskus muutaman irtoroskan ottaa harjalla pois lattialta, mutta tuolla lakaisutyylillä siivottiin yli 100 neliön talo joka ikinen lauantai. Meillä oli myös kiveen hakatut saunaillat joka tiistai ja lauantai. Aikuisena en ole juuri saunonut.

Jouluna kämppä täytettii ikivanhoilla rikkinäisillä ja rumilla joulutontuilla. Koitettii siskon kanssa valita vaa hienot ja ok kuntoset esille mut saatii huudot ku ei pistetty kaikkia esille.

En omista yhtää joulutonttua enkä ostakkaan. Yhä ku käyn vanhempien luona jouluna nii ne samat tontut on esillä ja ku vihasin et jos pukki tois uusia nii lähtiskö vanhat mut ei kuulemma. En siis osta heille uusia lahjaksi.

Äkkiseltään tulee mieleen vain se, että äiti silitti kaikki petivaatteet ja pyyhkeet. Minä en silitä juuri mitään.

Farkkujen/suorien housujen käyttäminen joka päivä. Meillä oli siis verkkarien käyttäminen kielletty siitä lähtien, kun meni ekalle luokalle. Vain liikuntatunneilla ja liikuntaharrastuksissa sai olla colleget päällä, muuten ei koskaan, ei vapaapäivänä, ei sairaana jne.

Tippe tippe tap oli pakko, mutta ei sentään tarvinnut tykätä pakosta, siis kieltää tunteita kuten edellinen sukupolvi.

Kyllä joillakin on ollut todella hirveä lapsuus, mikäli näistä edes osa on totta. Miten olette järjissänne tänä päivänä...

Kyllä vaan vahvistuu se ajatus että kaikkien ei todellakaan pidä hankkia lapsia, kun ne omat lapset on vaan jotain mini-ihmisiä joita voi kiduttaa mielin määrin. Valitettavasti 40-vuotta sitten ei ajateltu, että "vanhemmuus ei varmaan sovi minulle".

Vierailija kirjoitti:

Pyhäkoulu sunnuntaiaamuisin, vaikka perheestä vain yksi (äiti) oli uskonnollinen. Tätä tapaa vastaan kapinoitiin ja siitä valitettiin vuosia, mutta aina oli pakko mennä.

Sänkyä en ole juurikaan pedannut sen jälkeen kun kotoa muutin pois. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin olen omassa kodissani 26 vuoden aikana sängyn pedannut.

Meilläkin oli raivokas viikkosiivous aina lauantaiaamuisin, mitä en itse harrasta. Mieluummin siivoan joka päivä aina pikkkuisen siellä missä sitä tarvitaan. Mutta erityisesti vihasin sitä lattioiden pesemistä. Enkä tarkoita mitään moppaamista vaan juuriharjalla ja mäntysuovalla hinkkaamista. En ymmärrä sitä edelleenkään. Missään ei koskaan edes ollut niin likaista, että juuriharjapesuja olisi edes tarvittu. Tuulikaappia lukuun ottamatta. Miksi ei vain imuroitu, ja sitten pesty kun jossain on jotain likaa, mistä pitää päästä eroon? Järjetöntä hinkata puhtaita lattioita kontillaan joka viikko.

Raivosta.  Isoveljeni sai ahdistuskohtauksen kun aiottiin tehdä joulusiivo, hän kielsi.  Koska naiset olivat aina pahalla päällä silloin, hiukan nauratti.  Kun muut teki työt ja hän vain lojui sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin juonti lasten seurassa. Sitä tehtiin surutta ja tapeltiin kännissä, me lapset jouduttiin vaan olemaan mukana eikä yleensä saatu edes mehua tms. ja piti pönöttää jossain olohuoneessa kuuntelemassa aikuisten kännijorinoita. Itse olen sitä mieltä että lasten kanssa ei vedetä övereitä, alkoholia vaan kohtuudella ja aina pitää siitäkin huoli että lapsilla jotain ajanvietettä, eikä vaan raahata niitä mukaan kun ei ole lapsenvahtia.

Toisaalta alkoholi ei saisi olla myöskään tabu. Vanhempani olivat raivoraittiita, eikä alkoholista puhuttu. Tästä puhumattomuudesta johtuen sain käsityksen, että alkoholi on jotain hirveän väärää ja syntistä. Eikä edes ollut kyseessä vl-perhe... Teini-iässä näitä rajoja sitten tulikin koeteltua urakalla, vanhemmilta salassa totta kai. Olisin kuollut häpeästä, jos olisin jäänyt kiinni. Onneksi ei tapahtunut mitään, sillä en olisi voinut soittaa vanhempiani apuun. Jälkeen päin olen miettinyt, että ehkä he arvasivatkin, mutta eivät vaan koskaan sanoneet mitään, koska tabu mikä tabu.

Meilläkin alkoholi oli tabu. Vanhemmat ottivat alkumaljan jos juhlissa tarjottiin, mutta muuten ei koskaan mitään. Olin lentää selälleni, kun 19-vuotiaina mentiin poikaystävän vanhempien mökille viikonlopuksi ja poikaystävä antoi vanhemmilleen viinipullon ja juotiin se ruuan kanssa, niin kuin se olisi ihan normaalia.

Jos kaikille lapsille opetettaisiin että alkoholi on kakkaa ja elämä ilman sitä paljon parempaa niin muutamassa sukupolvessa moni asia muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin j7uonti lasten seurassa. Sitä tehtiin surutta ja tapeltiin kännissä, me lapset jouduttiin vaan olemaan mukana eikä yleensä saatu edes mehua tms. ja piti pönöttää jossain olohuoneessa kuuntelemassa aikuisten kännijorinoita. Itse olen sitä mieltä että lasten kanssa ei vedetä övereitä, alkoholia vaan kohtuudella ja aina pitää siitäkin huoli että lapsilla jotain ajanvietettä, eikä vaan raahata niitä mukaan kun ei ole lapsenvahtia.

Toisaalta alkoholi ei saisi olla myöskään tabu. Vanhempani olivat raivoraittiita, eikä alkoholista puhuttu. Tästä puhumattomuudesta johtuen sain käsityksen, että alkoholi on jotain hirveän väärää ja syntistä. Eikä edes ollut kyseessä vl-perhe... Teini-iässä näitä rajoja sitten tulikin koeteltua urakalla, vanhemmilta salassa totta kai. Olisin kuollut häpeästä, jos olisin jäänyt kiinni. Onneksi ei tapahtunut mitään, sillä en olisi voinut soittaa vanhempiani apuun. Jälkeen päin olen miettinyt, että ehkä he arvasivatkin, mutta eivät vaan koskaan sanoneet mitään, koska tabu mikä tabu.

Meilläkin alkoholi oli tabu. Vanhemmat ottivat alkumaljan jos juhlissa tarjottiin, mutta muuten ei koskaan mitään. Olin lentää selälleni, kun 19-vuotiaina mentiin poikaystävän vanhempien mökille viikonlopuksi ja poikaystävä antoi vanhemmilleen viinipullon ja juotiin se ruuan kanssa, niin kuin se olisi ihan normaalia.

Jos kaikille lapsille opetettaisiin että alkoholi on kakkaa ja elämä ilman sitä paljon parempaa niin muutamassa sukupolvessa moni asia muuttuisi.

Oli pakko juoda maitoa.

Olen se 50-luvulla syntynyt, 80-luvun lasten vanhempi. Eläkkeellä on ollut aikaa ruotia tehtyjä virheitä, lapsena nujerrettu itsetunto ei auta asiaa. Kadun monia asioita, mm siivoamista, mut perhe oli iso ja koti pieni.....puolison ennakoimaton käytös tekemisteni suhteen ei auttanut asiaa. Lapsena koin kolmantena lapsena äitini taholta mitätöintiä, vähättelyä ja tunteettomuutta, isosisko ja varsinkin veli olivat jalustalla. Koskaan ei ollut tunnetta, että minusta kannettaisiin huolta, töitä piti tehdä paljon suhteessa ikään, naapurit huomauttivat siitä vanhemmille. Kun lapseni menestyivät opinnoissaan paremmin (akateemisia) kuin sisarusten lapset, äiti pyysi anteeksi käytöstään. Hän odottaa minun muuttavan luokseen nyt, kun voimat vähenee.........en muuta, enkä odota omien lastenikaan hoitavan minua, heillä on omat elämät. Tiedän olevani masentunut, vain kuolema armahtaa enää.

Peruna!

Mitta kirjoitti:

Olen se 50-luvulla syntynyt, 80-luvun lasten vanhempi. Eläkkeellä on ollut aikaa ruotia tehtyjä virheitä, lapsena nujerrettu itsetunto ei auta asiaa. Kadun monia asioita, mm siivoamista, mut perhe oli iso ja koti pieni.....puolison ennakoimaton käytös tekemisteni suhteen ei auttanut asiaa. Lapsena koin kolmantena lapsena äitini taholta mitätöintiä, vähättelyä ja tunteettomuutta, isosisko ja varsinkin veli olivat jalustalla. Koskaan ei ollut tunnetta, että minusta kannettaisiin huolta, töitä piti tehdä paljon suhteessa ikään, naapurit huomauttivat siitä vanhemmille. Kun lapseni menestyivät opinnoissaan paremmin (akateemisia) kuin sisarusten lapset, äiti pyysi anteeksi käytöstään. Hän odottaa minun muuttavan luokseen nyt, kun voimat vähenee.........en muuta, enkä odota omien lastenikaan hoitavan minua, heillä on omat elämät. Tiedän olevani masentunut, vain kuolema armahtaa enää.

Voi että, lämmin halaus! Menneille ei mahda mitään. Mutta hienoa, että teillä näyttää suvussa kulkevan kuitenkin taito pohtia vanhemmallakin iällä omia tekemisiä ja tarvittaessa pyytää anteeksi. Merkityksellisiä suhteita sukupolvien välillä voi rakentaa vielä aikuisiälläkin - oletko miettinyt tätä mahdollisuutta?

Meillä piti aina ja vieläki tehdä iso joulu siivous missä yleensä kesti 2-3 päivää

Täytyy sanoa, että monella on ollut kyllä aikamoinen "kuri ja järjestys" lapsuudenkodissaan. Olen vasta päälle parikymppinen ja vanhempani ovat syntyneet 50-luvulla. Itselläni ei juurikaan ole kokemusta raivosiivoamisesta tai pakkosyöttämisestä.

Suurin asia, mikä lapsuudenkodissani ärsytti ja ärsyyntyminen lisääntyi vanhemmaksi tullessani oli vanhempien alkoholin käyttö. Mitään alkoholismia se ei ollut, vaan sitä, että olipa joulu, juhannus tai pääsiäinen tai joku muu "juhlapyhä", niin aina oltiin enemmän tai vähemmän humalassa. Sitten sai kuunnella vanhempien jonninjoutavia riitelyitä ja väittelyitä aivan turhista asioista. Tyyliin tarvitaanko mökille kolme vai viisi maitopurkkia, ja kuka sanoi ja mitä joskus vuosia sitten. Ja se, että humalapäissään isä lupaili, että mennään ensi kesänä käymään siellä ja siellä, ja hups, eipä käyty.

Toinen asia, mikä otti päähän, niin se, että joskus, kun käytiin kahvilla (yleensä huoltoasema) tai jossain syömässä, niin heti oli kiire pois. Kahvi ja ruoka naamaan, ja isä oli autossa tai pihalla odottamassa. Joskus kaupunkilomalla jossain Suomen kaupungissa minusta olisi ollut mukavaa esim. käydä torilla tai vaikka jossain museossa, niin käytiin lähikaupasta ostamassa jotain ja mentiin hotellihuoneeseen makoilemaan. Nykyään asun toisella paikkakunnalla, ja ei oikein edes huvita mennä käymään vanhempien luona, kun ei jaksa katsoa sitä pelkkää makoilua. Käytän viikonloput mieluummin kumppanin kanssa tekemällä jotain mielekästä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joillakin on ollut todella hirveä lapsuus, mikäli näistä edes osa on totta. Miten olette järjissänne tänä päivänä...

Kyllä vaan vahvistuu se ajatus että kaikkien ei todellakaan pidä hankkia lapsia, kun ne omat lapset on vaan jotain mini-ihmisiä joita voi kiduttaa mielin määrin. Valitettavasti 40-vuotta sitten ei ajateltu, että "vanhemmuus ei varmaan sovi minulle".

Mikä v i t u n 40-vuotta???? 😑😑 Jessus...

Vierailija kirjoitti:

Peruna!

Minä olen nyt keski-ikäisenä löytänyt perunan ilot, siitähän saa vaikka mitä. Nykyperunat on hyviä ja eri tarkoitukseen on eri perunalajikkeet. Lapsena meillä on lähes ainoastaan kuoriperunoita, niitä teen korkeintaan kerran vuodessa.