Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂
1929
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sisaruksiaan mielellään hoitanut kirjoitti:
Häh? Olen ihan ymmälläni. Saman argumentinhan voisi vetää mihin tahansa: Pakkoko hankkia niin paljon lapsia että sotkevat talon eikä sitten vanhemmat jatka yksin siivota? On se kumma että lasten pitää tehdä kotitöitä, eivätkö muka aikuiset ihmiset jaksa itse sitä tiskikonetta tyhjentää yms. Onko tullut mieleen että pikkusisarusten hoito lähentää sisaruksia toisiinsa ja opettaa vastuuta? Ihan siinä missä muutkin työt. Eri asia sitten, jos jätetään huutava vauva ja pari taaperoa 12-vuotiaan hoiviin joka lauautai-ilta ja lähdetään moneksi tunniksi viihteelle. Mutta kyllä se murrosikää lähentelevä isosisarus (siis sisko tai veli) voi viedä vauvan pikku lenkille niin että vanhemmat saavat vaikka rauhassa siivota. Tai juoda sen kahvikupposen, jos sitä tarvitsevat. Voisiko joku selittä, mikä tässä on niin kamalaa?
Ei lähennä, vaan juuri päinvastoin. Minulla on käynyt niin, että siskoni seura assosioituu kaikkiin inhottaviin asioihin vielä aikuisiässäkin.
Minä ajattelin lapsenvahtina toimiessani, että on epäreilua, ettei pienemmän sisarukseni tarvitse tehdä samaa minun iässä ollessani. Se oli siis sisarkateutta, joka vain vahvistui, kun hän alkoi kulkea kodin ulkopuolella ja elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan vapaana kuin taivaan lintu. Sitten jos puhuin tästä siskolleni, hän ei tietenkään osannut arvostaa omaa asemaansa. Minä olen nähnyt ja muistan hänen lapsuutensa, hän taas ei minun. Vieläkin tämä hiertää välejämme.
Aina syötiin vanhaa leipää, koska uusi oli muka pahaksi vatsalle. Sitten se tuore leipä vanheni vanhaa jäystettäessä.
Joskus leipä homehtui ja syötiin silti: äiti rapsutti homeiset kohdat veitsellä ja lämmitti leivän uunissa ja homeellehan se silti maistui. Äidiltä puuttui osittain hajuaisti, joten joskus kylään mennessä haistoin jo ulko-ovella että kaapissa on homeinen leipä.
Nykyään tiedetään, että hometoksiinit ovat myrkyllisiä. En todellakaan syö enkä syötä homeista leipää kellekään ja todellakin syön leivän tuoreena.
Vähän aiheen ohi jäin miettimään tätä joka viikonloppuista ”lattian pesua”. Minkälainen lattia kestää pesua joka päivä. Oon 40v ja lapsuudenkodissa oli jo parketit joita ei todellakaan pesty vaan nihkeällä mopilla ja sekin oli vain suursiivouksen aikaan.
Yksi muistui vielä mieleen, eli joulukorttien pakkolähettäminen. Kärttyisenä kaivoi äiti niitä osoitteita esiin joka vuosi, mietti minkä niminen se "Meikäläisten" nuorin olikaan, kauhealla ryysiksellä postiin viemään niitä pirun kortteja ja sitten kun niitä alkoi muilta tulla, niin kauhea kiroilu kun oli unohtanut jollekkin itse pistää.
En lähetä koskaan kellekkään joulukortteja, joskus saatan joulun aikoihin, jos käyn kylässä jossain, viedä suklaata ja kortin mutta siihen hössötykseen en lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaisin aika paljon, että saisin nyt oikein hyviä perunoita. Suomalaiset perunat ovat parasta mitä tiedän. Olen aina tykännyt perunoista, ja parhaita ne ovat kuorineen keitettynä tai höyrytettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Oletko varma etteivät vanhempasi panneet sillä aikaa kun olit ulkona...
Häiritseekö sinua jotenkin tuo ajatus? Minua ei. Mutta todennäköisesti ei, koska isä ei useinkaan silloin ollut kotona vaan kolmivuorotöissä. Ellei nukkunut yövuoroa varten.
Siinä olikin sitten 2000-luvun joutilaan jonnen panos tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin viikonlopun aamusiivoukset raivon vallassa muistuu mieleen, mutta eräs raivostuttava asia oli lehtien myynti ovelta ovelle. Äiti tilasi jostain postimyynnistä jotain joululehtiä yms. joita piti lähteä kaupittelemaan koulun jälkeen ja viikonloppuisin.
Voitte kuvitella kävikö kauppa! Muistaakseni yhden lehden kun sai myytyä jäi siitä näppeihin 5 markkaa.
Sen sai sentään itse pitää...joka käänteessä muistuteltiin ja painostettiin lähteä kauppaamaan niitä hemmetin lehtiä mitä kukaan ei osta!
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin viikonlopun aamusiivoukset raivon vallassa muistuu mieleen, mutta eräs raivostuttava asia oli lehtien myynti ovelta ovelle. Äiti tilasi jostain postimyynnistä jotain joululehtiä yms. joita piti lähteä kaupittelemaan koulun jälkeen ja viikonloppuisin.
Voitte kuvitella kävikö kauppa! Muistaakseni yhden lehden kun sai myytyä jäi siitä näppeihin 5 markkaa.
Sen sai sentään itse pitää...joka käänteessä muistuteltiin ja painostettiin lähteä kauppaamaan niitä hemmetin lehtiä mitä kukaan ei osta!
Kamalaa tollanen pakkomyynti. Onneksi nykyään ei koulusta lapsiakaan laiteta myymään mitään ihmisten vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Poimi marjoja
-Vaihda verhoja ja mattoja kesä-/talvikauteen
-Mankeloi
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen reilu 50 ja vanhemmat syntyneet 20-l lopussa.
Ei meillä mitään negoja pakkoja ollut.
Kyllä meillä jouluksi laitettiin mutta siitä nautittiin.
Nk nykyajan väen mielestä joululaatikoita, joita nykyihmisten mielestä nyt kukaan syö, meillä tehtiin jo kun juurekset korjattiin syksyllä. Ne oli syksystä kevääseen ruokaa. Riisipuuroa meillä on aina marjasopan kanssa syöty arjessa. Tai mannaryynipuuroa tai marjapuuroja tai omenoista tai hilloista. Kinkkuja meni useampi talvessa. Ei meillä tehty mitään joulupöytään mitä ei olisi haluttu syödä. Pääasiassa joulua varten leivottiin kovin keskitetysti. Meillä oli mm yksi syntymäpäivä joulupäivänä.
Kyllä meillä marjastettiin omassa metsissä omiin tarpeisiin ja omista puskista omiin tarpeisiin viinimarjoja ja ihania karviaisia. Pihlajista mehuja ja hilloja. Puolukoita ja mustikkaakin vähän. Vadelmapuskia oli. Oli mansikoita vähän ja raparperia, omenoita, vihannes- ja juurikasmaa, perunat, lehmien laitumet ja viljapellot.
Olen ollut niin pienestä kuin osasin kävellä muiden perheen naisten kanssa marjassa ja rakastanut marjassa oloa ja mehujen ja hillojen keittoa ja muuta säilöntää aina samoinkuin niiden säilöttyjen käyttöä ruuanlaitossa. Niin syön tänä päivänä sen minkä kykenen jos saan käsiini vain ja kykenen laittamaan mikä on ongelma kaupungissa köyhälle joka on autoton, kulkukelvoton ja kyyditön. Ei minusta ole marjaan enää millään tavoin. En ole pystyssä pysyä. Olen niin kipeä. Suren sitä ihan hirveästi. Kaipaan matjametsään ja viinimarjapuskaan niin, itku tulee.
Mitä pahaa on pölyyntyvien verhojen vaihdossa???? Mitä vikaa on haluta vaihtaa sisustuskangasta vuodenajan mukaan? Te ette sitten ripusta joulukoristeita ettekä jouluvaloja? Miksi on paha käyttää päiväpeitettä?
Ilmankos - no, olkoon.
Lukiessa hyppien eteenpäin ketjua en voinut kuin ihmetellä. Onpa erikoista ettei missään hyvässä kasvatuksessa nähdä perimmäistå arvoa osaten suodattaa väsyneiden äitien "raivoja" aikuiset ihmiset ja miten uppiniskaisia, typeriä ja huonotapaisia suomalaisia on. Kuin ääripäähän hyppiviä uhmaikäisiä. Ällistyttävää.
Meilläkin kerran viikossa lauantaina raivosiivottiin ja aina jollain kulahtaneella rätillä, mikä varmaan sotki enemmän kuin puhdisti. Omassa kodissa siivoan kun on vapaapäivä ja mielellään lapseton sellainen (lapset koulussa/päiväkodissa).
Muuten lapsuudenkodissa oltiin kyllä kuin pellossa. Muistan, että hävetti oikein tuoda kavereita kun oli niin likaista, vaikka äitini oli käytännössä koko ajan kotona. Tuijotti telkkaria ja veti röökiä tukka pystyssä. Meitä sisaruksia ei opetettu juuri tavoille ja huoneet olivat järkyttävässä sotkussa koko ajan. Tämä oli vanhemmista meidän vika, vaikka mitään muuta ei opetettu tai vaadittu.
Omassa kodissa olen käytännössä opetellut siivoamisen ihan alusta uudelleen. Esimerkiksi lattioita ei pesty lapsuudenkodissa koskaan ja kaikki siivousvälineet olivat huonoja ja likaisia. Lakanoita ja käsipyyhkeitä ei vaihdettu melkein koskaan. Vanhempien luona on edelleen vastenmielistä käydä, kun asunto haisee hieltä ja p****lta. Minulle on jäänyt tästä syystä kamala pakkomielle siitä, että kotia pitää tuulettaa ja kaikki tekstiilit pestä säännöllisesti, ettei vaan olisi mitään tunkkaista tuoksua missään.
Ylipäätään koteja ei ollut tapana sisustaa ja kodin miljöö ei tuntunut kovin tärkeältä. Itselle taas koti on melkeinpä tärkein juttu, että siellä on kaunista ja viihtyisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toki myös SYÖTIIN mitä säilöttiin ja laitettiin. Ei pihdattu.Ja meillä tehtiin ruoka hyvää omaan makuun eikä tarvinnut suu mutrussa syödä mutta ei meillä mitään ihme kumma ronkeleitakaan nähty. Ei tarvinnut. Meilläpäin oli hieno leipä- ja puurokulttuuri mitä ei joka osasta maata voi sanoa. Yhtäällä nyt esimerkiksi luullaan puuron tarkoittavan jotain ihme kaurapuuroja ja ruisleipä on tyyliä voisi jonkun kolkata, plus mauttomuus ja maustamattomuus sekä vaihtoehtona mauton rieskan plättänä kun taas meillä kotona ihana pehmeä ruisreikäleipä, itse maitoon tehty kakko, hienot maustelimput, piimä- ja perunalimput, setsuurit, joulu- ja pääsiäislimput vielä erikseen jotka kaikki tuoksuvatkin taivaisiin asti ja pulla ja muut päälle. Pikkuleivät, kuivakakutn marja - ja hedelmäpiirakat. Osassa maata käsitetään perunakeitolla vedessä käytännössä kokonaisina keitettyjä perunoita joiden sekaan kypsinä heitetään vähän maitoa jaeditellään se sitten jonain keittona ja ruokalajina. Normaali ihminen katsoo silmät pitkänä mitä ihmisiä tällaiset oikein ovat. Ei osata edes perustavinta perunasoppaa tehdä. Edes keittojuurespussia, pippureita, laskerinlehteä ja liemikuutiota kaupasta jollei viitsitä laiskuuttaan esimerkiksi tuorejuurespaloista itse paloa. Kaikenlaista vastaavaa niin ehkä osa on sitten syönyt myös vain pelkkää perunaa tai pelkkää perunaa ja kastiketta eikä mitään muuta. Todella outo idea.
Meillä syötiin myös rannikolta Merukarvialta päin tuotua kalaa. Laatikoita syötiin paljon, hyviä laatikoita. Keittoja, perunaa ja kastiketta lisukkeilla. Riisiä ei pääruoissa vaan puuroissa tai appelsiiniriisissä viikonloppuna ja makaronia harvoin. Eihän se nyt mitenkään erikoista kyllä ole.
Siihen kaurapuuroon on pakko nauraa. Muistan kun äiteni sanoi että ei meillä ole sorkkia kellään täällä sisällä viitaten siihen kun joku vieras puheli jotain omituisia kaurapuuroista aamulla. Meillä syötiin ruispuuroa hiutaleista tai marjoihin ja ruisjauhoon tehtyä marjapuuroa tai grahampuuroa, ohrapuuroa. Omenariisipuuroa. Luumuriisipuuroa. Riisi tai manna tai ohra, eri ryyneihin, milloin mehukeiton luumu - tai rusinasopan tai maidon kanssa. Joskus jokin kiisseli. Puuroja on jumalaton määrä.
Täälläkin on jokin hirveä perunaviha ja leipäviha ja soosiviha jaja ja mitä kaikkea näistä tulvii esille. En tiedä mitä nykyajan nuoriso sitten niin ihmeellisiä syö kun jostain perustavallisesta makaroninkin "saamisesta" jossain kohtaa puhuttiin niin kuin jokin ihme. Olen yli 50 ja olen jo pienenä joskus saanut makaronilaatikkoa. Siihen aikaan oli hyvää paksua pitkää makaronia joka oli pitkää kuin spagetti mutta eri. Siitä tuli hyvää laatikkoa. Harvoin tehtiin kuitenkaan mutta vaihtelu virkistää syystä.
Meillä kotona on ollut perunat ja kastike -pohjainen ruoka rakastettua, hyvää ja omaan makuun tehtyä maukkain lisukkein. Meillä on tarjottu tuorekurkkua, etikka-sokeri-suola-veteen siivutettua tuorekurkkua, raasteita kuten porkkana tai lanttu tai omena-punajuuri esimerkiksi, salaattia, itse tehtyjä tai ostettuja etikkasäilykkeitä suola- ja maustekurkusta sekä punajuuresta kurpitsaan ja puolukka- tai pihlajanmarjahyytelöön
Kastikekin pitäisi varmaan olla jotain mihin on jotain hyperkallista hinkhoolia oikein lyöty. Ollaan niin olevinaan niin olevinaan niiiiiin erinomaista ja kaikki vanha on pskaa.
En ihmettele että itketään miten eivät raha riitä vaikka on monen tonnin palkat. Pitäähän nyt jotain enkelten ambroosiaa vartaan saada, entrecotea vähintään. Jos löytyy avaruusolioita, niemisen tai mäntylän liisan ja pekan perusoikeuksiin kuuluu varmaan saada sieltä marsista asti jotain eksotiikkaa kun eihän nyt kotimainen ruoka ole kuin pskaa.
Kasvatus on mennyt tosi radikaalisti pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toki myös SYÖTIIN mitä säilöttiin ja laitettiin. Ei pihdattu.Ja meillä tehtiin ruoka hyvää omaan makuun eikä tarvinnut suu mutrussa syödä mutta ei meillä mitään ihme kumma ronkeleitakaan nähty. Ei tarvinnut. Meilläpäin oli hieno leipä- ja puurokulttuuri mitä ei joka osasta maata voi sanoa. Yhtäällä nyt esimerkiksi luullaan puuron tarkoittavan jotain ihme kaurapuuroja ja ruisleipä on tyyliä voisi jonkun kolkata, plus mauttomuus ja maustamattomuus sekä vaihtoehtona mauton rieskan plättänä kun taas meillä kotona ihana pehmeä ruisreikäleipä, itse maitoon tehty kakko, hienot maustelimput, piimä- ja perunalimput, setsuurit, joulu- ja pääsiäislimput vielä erikseen jotka kaikki tuoksuvatkin taivaisiin asti ja pulla ja muut päälle. Pikkuleivät, kuivakakutn marja - ja hedelmäpiirakat. Osassa maata käsitetään perunakeitolla vedessä käytännössä kokonaisina keitettyjä perunoita joiden sekaan kypsinä heitetään vähän maitoa jaeditellään se sitten jonain keittona ja ruokalajina. Normaali ihminen katsoo silmät pitkänä mitä ihmisiä tällaiset oikein ovat. Ei osata edes perustavinta perunasoppaa tehdä. Edes keittojuurespussia, pippureita, laskerinlehteä ja liemikuutiota kaupasta jollei viitsitä laiskuuttaan esimerkiksi tuorejuurespaloista itse paloa. Kaikenlaista vastaavaa niin ehkä osa on sitten syönyt myös vain pelkkää perunaa tai pelkkää perunaa ja kastiketta eikä mitään muuta. Todella outo idea.
Meillä syötiin myös rannikolta Merukarvialta päin tuotua kalaa. Laatikoita syötiin paljon, hyviä laatikoita. Keittoja, perunaa ja kastiketta lisukkeilla. Riisiä ei pääruoissa vaan puuroissa tai appelsiiniriisissä viikonloppuna ja makaronia harvoin. Eihän se nyt mitenkään erikoista kyllä ole.
Siihen kaurapuuroon on pakko nauraa. Muistan kun äiteni sanoi että ei meillä ole sorkkia kellään täällä sisällä viitaten siihen kun joku vieras puheli jotain omituisia kaurapuuroista aamulla. Meillä syötiin ruispuuroa hiutaleista tai marjoihin ja ruisjauhoon tehtyä marjapuuroa tai grahampuuroa, ohrapuuroa. Omenariisipuuroa. Luumuriisipuuroa. Riisi tai manna tai ohra, eri ryyneihin, milloin mehukeiton luumu - tai rusinasopan tai maidon kanssa. Joskus jokin kiisseli. Puuroja on jumalaton määrä.
Täälläkin on jokin hirveä perunaviha ja leipäviha ja soosiviha jaja ja mitä kaikkea näistä tulvii esille. En tiedä mitä nykyajan nuoriso sitten niin ihmeellisiä syö kun jostain perustavallisesta makaroninkin "saamisesta" jossain kohtaa puhuttiin niin kuin jokin ihme. Olen yli 50 ja olen jo pienenä joskus saanut makaronilaatikkoa. Siihen aikaan oli hyvää paksua pitkää makaronia joka oli pitkää kuin spagetti mutta eri. Siitä tuli hyvää laatikkoa. Harvoin tehtiin kuitenkaan mutta vaihtelu virkistää syystä.
Meillä kotona on ollut perunat ja kastike -pohjainen ruoka rakastettua, hyvää ja omaan makuun tehtyä maukkain lisukkein. Meillä on tarjottu tuorekurkkua, etikka-sokeri-suola-veteen siivutettua tuorekurkkua, raasteita kuten porkkana tai lanttu tai omena-punajuuri esimerkiksi, salaattia, itse tehtyjä tai ostettuja etikkasäilykkeitä suola- ja maustekurkusta sekä punajuuresta kurpitsaan ja puolukka- tai pihlajanmarjahyytelöön
Kastikekin pitäisi varmaan olla jotain mihin on jotain hyperkallista hinkhoolia oikein lyöty. Ollaan niin olevinaan niin olevinaan niiiiiin erinomaista ja kaikki vanha on pskaa.
En ihmettele että itketään miten eivät raha riitä vaikka on monen tonnin palkat. Pitäähän nyt jotain enkelten ambroosiaa vartaan saada, entrecotea vähintään. Jos löytyy avaruusolioita, niemisen tai mäntylän liisan ja pekan perusoikeuksiin kuuluu varmaan saada sieltä marsista asti jotain eksotiikkaa kun eihän nyt kotimainen ruoka ole kuin pskaa.
Kasvatus on mennyt tosi radikaalisti pieleen.
Ylenkatsetta puurosta ja leivästä. Vain Pohojammaalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toki myös SYÖTIIN mitä säilöttiin ja laitettiin. Ei pihdattu.Ja meillä tehtiin ruoka hyvää omaan makuun eikä tarvinnut suu mutrussa syödä mutta ei meillä mitään ihme kumma ronkeleitakaan nähty. Ei tarvinnut. Meilläpäin oli hieno leipä- ja puurokulttuuri mitä ei joka osasta maata voi sanoa. Yhtäällä nyt esimerkiksi luullaan puuron tarkoittavan jotain ihme kaurapuuroja ja ruisleipä on tyyliä voisi jonkun kolkata, plus mauttomuus ja maustamattomuus sekä vaihtoehtona mauton rieskan plättänä kun taas meillä kotona ihana pehmeä ruisreikäleipä, itse maitoon tehty kakko, hienot maustelimput, piimä- ja perunalimput, setsuurit, joulu- ja pääsiäislimput vielä erikseen jotka kaikki tuoksuvatkin taivaisiin asti ja pulla ja muut päälle. Pikkuleivät, kuivakakutn marja - ja hedelmäpiirakat. Osassa maata käsitetään perunakeitolla vedessä käytännössä kokonaisina keitettyjä perunoita joiden sekaan kypsinä heitetään vähän maitoa jaeditellään se sitten jonain keittona ja ruokalajina. Normaali ihminen katsoo silmät pitkänä mitä ihmisiä tällaiset oikein ovat. Ei osata edes perustavinta perunasoppaa tehdä. Edes keittojuurespussia, pippureita, laskerinlehteä ja liemikuutiota kaupasta jollei viitsitä laiskuuttaan esimerkiksi tuorejuurespaloista itse paloa. Kaikenlaista vastaavaa niin ehkä osa on sitten syönyt myös vain pelkkää perunaa tai pelkkää perunaa ja kastiketta eikä mitään muuta. Todella outo idea.
Meillä syötiin myös rannikolta Merukarvialta päin tuotua kalaa. Laatikoita syötiin paljon, hyviä laatikoita. Keittoja, perunaa ja kastiketta lisukkeilla. Riisiä ei pääruoissa vaan puuroissa tai appelsiiniriisissä viikonloppuna ja makaronia harvoin. Eihän se nyt mitenkään erikoista kyllä ole.
Siihen kaurapuuroon on pakko nauraa. Muistan kun äiteni sanoi että ei meillä ole sorkkia kellään täällä sisällä viitaten siihen kun joku vieras puheli jotain omituisia kaurapuuroista aamulla. Meillä syötiin ruispuuroa hiutaleista tai marjoihin ja ruisjauhoon tehtyä marjapuuroa tai grahampuuroa, ohrapuuroa. Omenariisipuuroa. Luumuriisipuuroa. Riisi tai manna tai ohra, eri ryyneihin, milloin mehukeiton luumu - tai rusinasopan tai maidon kanssa. Joskus jokin kiisseli. Puuroja on jumalaton määrä.
Täälläkin on jokin hirveä perunaviha ja leipäviha ja soosiviha jaja ja mitä kaikkea näistä tulvii esille. En tiedä mitä nykyajan nuoriso sitten niin ihmeellisiä syö kun jostain perustavallisesta makaroninkin "saamisesta" jossain kohtaa puhuttiin niin kuin jokin ihme. Olen yli 50 ja olen jo pienenä joskus saanut makaronilaatikkoa. Siihen aikaan oli hyvää paksua pitkää makaronia joka oli pitkää kuin spagetti mutta eri. Siitä tuli hyvää laatikkoa. Harvoin tehtiin kuitenkaan mutta vaihtelu virkistää syystä.
Meillä kotona on ollut perunat ja kastike -pohjainen ruoka rakastettua, hyvää ja omaan makuun tehtyä maukkain lisukkein. Meillä on tarjottu tuorekurkkua, etikka-sokeri-suola-veteen siivutettua tuorekurkkua, raasteita kuten porkkana tai lanttu tai omena-punajuuri esimerkiksi, salaattia, itse tehtyjä tai ostettuja etikkasäilykkeitä suola- ja maustekurkusta sekä punajuuresta kurpitsaan ja puolukka- tai pihlajanmarjahyytelöön
Kastikekin pitäisi varmaan olla jotain mihin on jotain hyperkallista hinkhoolia oikein lyöty. Ollaan niin olevinaan niin olevinaan niiiiiin erinomaista ja kaikki vanha on pskaa.
En ihmettele että itketään miten eivät raha riitä vaikka on monen tonnin palkat. Pitäähän nyt jotain enkelten ambroosiaa vartaan saada, entrecotea vähintään. Jos löytyy avaruusolioita, niemisen tai mäntylän liisan ja pekan perusoikeuksiin kuuluu varmaan saada sieltä marsista asti jotain eksotiikkaa kun eihän nyt kotimainen ruoka ole kuin pskaa.
Kasvatus on mennyt tosi radikaalisti pieleen.
Huomaatkos, että teillä on ollut tosi monipuolista ruokaa!
Ei ihan oikeasti ole ollut hääviä syödä laihaa kaurapuuroa tai perunaa ja ruskeaa kastiketta ilman sen kummempia lisukkeita. Teillä ruokaa on osattu tehdä todella rikkaasti - esim. meillä ei todellakaan ollut tuollaista vaan paljon yksinkertaisempaa. Mitään uutta ei haluttu kokeilla. Äiti ei olisi ikinä suostunut kokeilemaan mitään mannapuuroa!
Itse tykkään puuroista, mutta laihat kaurapuuro olen jättänyt menneisyyteen. Perunaakin syön, mutta sitä voi työstää muutenkin, kun vain keittää.
Aamupalan syönti heti herätessä. Muistan miten ylä-asteella söin väkisin jopa niin että oikeasti yökötti. Kun muutin kotoa pois Ennen ammattikoulua, sen jälkeen en ole aamupalaa syönyt. Valvon ensin muutaman tunnin ja syön sitten kun käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meidän oli pakko syödä joka aterialla perunaa, olipa sen kanssa tarjolla mitä hyvänsä. Pasta tai riisi ei ollut oikeaa ruokaa. Ruoka-ajat myös venyi sen takia, perunoita ryhdyttiin keittämään vasta kun olimme jo nälkäisiä. Niitä sitten odoteltiin...
Komppi. ”Laitetaan perunat kiehumaan” oli ruuanlaiton synonyymi.
Meillä ei nipoteta ja eletään suht "boheemisti", mitä kotona ei tehty. Meillä imuroitiin aina tiistaisin ja perjantaisin oli siivous niin että matot vietiin pihalle ja äiti pyyhki lattiat ja pölyt, jos ei perjantaina niin kukonlaulun aikaan lauantaina. Nykyään me siivotaan silloin kun tarvitsee. En todellakaan jaksa ottaa paineita siitä. Meillä on kyllä tälläkin aikataululla ihan perussiistiä, aina välillä jynssään enemmän kun tarve vaatii. Sängyn petaan edelleen, mutta mitään päiväpeittoja ja koristetyynyjä en harrasta. Meillä oli ruoka aina klo 5 ja 99% ajasta oli keitettyjä perunoita. Me syödään silloin kun on nälkä, joskus se on viidelta, joskus vasta pari tuntia myöhemmin. Aikuisena en ole ikinä laittanut keitettyjä perunoita, perunaa on ihan missä vaan muussa muodossa, mutta ei "vain keitettynä". Joulusiivouksia ym en harrasta, mulla ei ole kesä- ja talviverhoja (ja jouluverhoja siihen päälle), vaihdan silloin kuin tuntuu, olkkarissa on nyt ollut samat verhot 4v enkä edelleenkään ole vaihtamassa. Meillä saa syödä olkkarissa sipsejä tms kun katsoo elokuvaa. En silitä, äiti aina pakonomaisesti silitti kaikki vaatteet. Silitän juhlavaatteita ja työvaatteita kun on pakko.
Jännä miten äiti nipotti silloin joka asiasta, mutta on nyt eläkkeellä rauhoittunut ja kaikella ei ole enää niin väliä...
Tämä on ymmärrettävää ja tuttua, mutta samalla surullista.
Perunahan on paitsi edullista, myös helppo maustaa ja väsätä minkälaiseen muotoon ja koostumukseen vain, mutta me kaikki varmaan muistamme väitteet "mausteet ärsyttävät vatsaa", "mausteista tulee hiki", "mausteet nostavat verenpainetta" ja siksi yhäkin kaikki laitosruoka on täysin mautonta. Monesti myös ravintolaruoka, ellei ole gourmet-paikka.
Mä rakastan nykyään pottuja henkeen ja vereen, mutta en tosiaan niitä iänikuisia mauttomia kuoriperunoita.