Lue keskustelun säännöt.
Elämää rajoittavat teinit
30.01.2025 |
Uudella kumppanilla on kotonaan kaksi teiniä tai myöhäisteiniä joka toinen viikko. Näinä viikkoina ollaan sitten joko töissä tai kotona, parisuhteelle ei silloin ole aikaa.
Olen aiemminkin ollut parisuhteessa yhteishuoltajan kanssa, mutta koskaan ennen eivät tämän lapset ole muodostaneet tällaista muuria väliimme. Mahtaakohan tällainen olla kovinkin yleistä, vai olenko onnistunut löytämään yksisarvisen?
Kommentit (57)
Minä menin nuorimman ja viimeisenä kotona olleen lapseni kohdalla ikään kuin sellaiseen moodiin, että kun tuo tuosta lähtee, niin minulla ei ole enää lapsia eli ollaan nyt viimeisen päälle äitiä sen aikaa kun vielä voidaan. Kahden vanhemman pesästä lähtö ei ollut mikään juttu, koska jäihän minulle vielä "äidin pikkuinen" kotiin.
No eihän äitiyteni siijen kotoa muuttoon loppunut ja muuttomatkakin oli vain viisi kilometriä kotoa. Yksi lupaava parisuhde siihen kaatui, että priorisoin liikaa nuoren aikuisen passaamista ja seuraa ja laiminlöin omat tarpeeni ja oman yksityiselämäni. Miesystävä jaksoi odottaa aikansa, yllättävän pitkään näin jälkikäteen ajatellen, mutta sanoi lopulta että nyt on pakko luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, jolla on lapsia: Danger, red flag, stay away!!!
Älä siis astu miinaan, vaan valitse lapseton nainen.
Been there, done that. Älä sinä mokaa.
Mikä niihin teineihin on mennyt? Olla nyt himassa mutsin kanssa, haloo. Tai sitten ovat tosi nynnyjä tai kirjoilla olevia.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin nuorimman ja viimeisenä kotona olleen lapseni kohdalla ikään kuin sellaiseen moodiin, että kun tuo tuosta lähtee, niin minulla ei ole enää lapsia eli ollaan nyt viimeisen päälle äitiä sen aikaa kun vielä voidaan. Kahden vanhemman pesästä lähtö ei ollut mikään juttu, koska jäihän minulle vielä "äidin pikkuinen" kotiin.
No eihän äitiyteni siijen kotoa muuttoon loppunut ja muuttomatkakin oli vain viisi kilometriä kotoa. Yksi lupaava parisuhde siihen kaatui, että priorisoin liikaa nuoren aikuisen passaamista ja seuraa ja laiminlöin omat tarpeeni ja oman yksityiselämäni. Miesystävä jaksoi odottaa aikansa, yllättävän pitkään näin jälkikäteen ajatellen, mutta sanoi lopulta että nyt on pakko luovuttaa.
Parempi kuitenkin noin, kuin toisin päin. Älä soimaa itseäsi. Nuoret voivat alkaa arvostaa erilailla välittämistäsi siinä kolmenkymmenenviiden pintaan.
Menin viime vuonna treffeille miehen kanssa joka jo ensimmäisillä treffeillä kertoi,että hänen 19v teinipoikansa on aina sitten ykkönen. Hän myös kertoi,että hyväksi kakkoseksi voi päästä joku nainen. Hän toitotti kuinka hän laittaa poikansa aina edelle.
Tätä jatkui viesteissä ja yhdessä näkemisessä. En koskaan päässyt ideasta jyvälle koska jokaiselle oma lapsi on tärkein aina. En tiedä miksi hän korosti sitä näin voimakkaasti kun en minä teinipojaksi voisi edes muuttua enkä täten kilpailla millään lailla.
Poika on nykyään armeijassa ja kuulemma edelleen ikuisesti maailman tärkein.muuta en tuosta tyypistä enään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin viime vuonna treffeille miehen kanssa joka jo ensimmäisillä treffeillä kertoi,että hänen 19v teinipoikansa on aina sitten ykkönen. Hän myös kertoi,että hyväksi kakkoseksi voi päästä joku nainen. Hän toitotti kuinka hän laittaa poikansa aina edelle.
Tätä jatkui viesteissä ja yhdessä näkemisessä. En koskaan päässyt ideasta jyvälle koska jokaiselle oma lapsi on tärkein aina. En tiedä miksi hän korosti sitä näin voimakkaasti kun en minä teinipojaksi voisi edes muuttua enkä täten kilpailla millään lailla.
Poika on nykyään armeijassa ja kuulemma edelleen ikuisesti maailman tärkein.muuta en tuosta tyypistä enään tiedä.
Etkö nyt ymmärrä. Että poika on aina tärkein? Et voi voittaa.
Miksi edes aloitatte parisuhteen, jos ette halua siihen panostaa tai siihen ei ole ylipäätään aikaa? Tosi itsekästä raukkamaista sitä toista osapuolta kohtaan.
Kyllä, minun sydämeni on särkynyt.
T. Kesäkissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin nuorimman ja viimeisenä kotona olleen lapseni kohdalla ikään kuin sellaiseen moodiin, että kun tuo tuosta lähtee, niin minulla ei ole enää lapsia eli ollaan nyt viimeisen päälle äitiä sen aikaa kun vielä voidaan. Kahden vanhemman pesästä lähtö ei ollut mikään juttu, koska jäihän minulle vielä "äidin pikkuinen" kotiin.
No eihän äitiyteni siijen kotoa muuttoon loppunut ja muuttomatkakin oli vain viisi kilometriä kotoa. Yksi lupaava parisuhde siihen kaatui, että priorisoin liikaa nuoren aikuisen passaamista ja seuraa ja laiminlöin omat tarpeeni ja oman yksityiselämäni. Miesystävä jaksoi odottaa aikansa, yllättävän pitkään näin jälkikäteen ajatellen, mutta sanoi lopulta että nyt on pakko luovuttaa.
Parempi kuitenkin noin, kuin toisin päin. Älä soimaa itseäsi. Nuoret voivat alkaa arvostaa erilailla välittämistäsi siinä kolmenkymmenenviiden pin
Ei se todellakaan ole välttämättä mikään optimiratkaisu, jos ihminen ajattelee aina muita, silloinkin kun pitäisi ajatella itseään. Sitten ollaan katkeria vanhojapiikoja tai -poikia kun ei ole ystäviä, kavereita, omaa rakasta,... Ja lapsetkin muistaa ruuhkavuosien keskeltä kiittää kerran vuodessa joulukortilla.
Ajatelkaa myös itseänne ja omia tarpeitanne.
Terveisin,
Tera Peutti
Vierailija kirjoitti:
Yleistä on. Siksi patchwork-jutut eivät usein toimi. Oma lapsi on aina oma, ja TÄRKEIN elämässä. Et sitä sitten tiennyt?
Mitä tarkoittaa patchwork-juttu. Non comprende.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri on seurustellut jo viisi vuotta eikä ole esitellyt lapsiaan ystävättärelleen.
Lapset ovat hänellä joka toinen viikonloppu.
Olen ihmetellyt miten se on edes mahdollista etteivät vahingossakaan ole törmänneet.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on seurustellut jo viisi vuotta eikä ole esitellyt lapsiaan ystävättärelleen.
Lapset ovat hänellä joka toinen viikonloppu.
Olen ihmetellyt miten se on edes mahdollista etteivät vahingossakaan ole törmänneet.
En minä niitä lapsia kaipaa. Vaan sitä ihmistä, joka halusi alkaa kanssani parisuhteeseen ja johon olen rakastunut. En vaan tiedä, jaksanko odottaa.
Lapset, työ, oma aika, harrastukset, kaverit, liikunta, matkailu,...sitten ehkä minä. Ei tämä kovin itsetuntoa kohota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes aloitatte parisuhteen, jos ette halua siihen panostaa tai siihen ei ole ylipäätään aikaa? Tosi itsekästä raukkamaista sitä toista osapuolta kohtaan.
Kyllä, minun sydämeni on särkynyt.
T. Kesäkissa
Täällä kohtalotoveri. Hauskaa ajanvietettä ja seksiä naiselle, silloin kun hänelle sattuu sopimaan.
- Kolli varjoisilta kuvilta
Vierailija kirjoitti:
Minä menin nuorimman ja viimeisenä kotona olleen lapseni kohdalla ikään kuin sellaiseen moodiin, että kun tuo tuosta lähtee, niin minulla ei ole enää lapsia eli ollaan nyt viimeisen päälle äitiä sen aikaa kun vielä voidaan. Kahden vanhemman pesästä lähtö ei ollut mikään juttu, koska jäihän minulle vielä "äidin pikkuinen" kotiin.
No eihän äitiyteni siijen kotoa muuttoon loppunut ja muuttomatkakin oli vain viisi kilometriä kotoa. Yksi lupaava parisuhde siihen kaatui, että priorisoin liikaa nuoren aikuisen passaamista ja seuraa ja laiminlöin omat tarpeeni ja oman yksityiselämäni. Miesystävä jaksoi odottaa aikansa, yllättävän pitkään näin jälkikäteen ajatellen, mutta sanoi lopulta että nyt on pakko luovuttaa.
Urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes aloitatte parisuhteen, jos ette halua siihen panostaa tai siihen ei ole ylipäätään aikaa? Tosi itsekästä raukkamaista sitä toista osapuolta kohtaan.
Kyllä, minun sydämeni on särkynyt.
T. Kesäkissa
Tätä mäkin ihmettelen. Jos tietää, että oma lapsi on aina ykkönen ja kaiken edellä, samalla kuvittelee, että se kumppani voidaan ottaa käyttöön kun sattuu huvittamaan tai on aikaa, ja olla välittämättä hänen tarpeistaan sillon kun ei ole aikaa tai huvita, miksi edes lähteä suhteeseen? Tää on lähinnä julmaa leikkimistä toisen tunteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on seurustellut jo viisi vuotta eikä ole esitellyt lapsiaan ystävättärelleen.
Lapset ovat hänellä joka toinen viikonloppu.
Olen ihmetellyt miten se on edes mahdollista etteivät vahingossakaan ole törmänneet.
En minä niitä lapsia kaipaa. Vaan sitä ihmistä, joka halusi alkaa kanssani parisuhteeseen ja johon olen rakastunut. En vaan tiedä, jaksanko odottaa.
Lapset, työ, oma aika, harrastukset, kaverit, liikunta, matkailu,...sitten ehkä minä. Ei tämä kovin itsetuntoa kohota.
Kyllä siinä helposti alkaa tuntemaan itsensä jämäpalaksi, kun aina kaikki muu menee edelle, eikä kukaan koskaan kysy, miltä se susta tuntuu tai mitä sä tarvitsisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistä on. Siksi patchwork-jutut eivät usein toimi. Oma lapsi on aina oma, ja TÄRKEIN elämässä. Et sitä sitten tiennyt?
Mitä tarkoittaa patchwork-juttu. Non comprende.
Mitä kieltä on non comprende? Ei ainakaan italiaa tai espanjaa. Mikä sanassa patchwork on sinulle outoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin nuorimman ja viimeisenä kotona olleen lapseni kohdalla ikään kuin sellaiseen moodiin, että kun tuo tuosta lähtee, niin minulla ei ole enää lapsia eli ollaan nyt viimeisen päälle äitiä sen aikaa kun vielä voidaan. Kahden vanhemman pesästä lähtö ei ollut mikään juttu, koska jäihän minulle vielä "äidin pikkuinen" kotiin.
No eihän äitiyteni siijen kotoa muuttoon loppunut ja muuttomatkakin oli vain viisi kilometriä kotoa. Yksi lupaava parisuhde siihen kaatui, että priorisoin liikaa nuoren aikuisen passaamista ja seuraa ja laiminlöin omat tarpeeni ja oman yksityiselämäni. Miesystävä jaksoi odottaa aikansa, yllättävän pitkään näin jälkikäteen ajatellen, mutta sanoi lopulta että nyt on pakko luovuttaa.
Parempi kuitenkin noin, kuin toisin päin. Älä soimaa itseäsi. Nuoret voivat alkaa arvostaa erilailla välittämistäsi siinä kolmenkymmenenviiden pin
Mun lapsi ei asunut luonani viimeisiä teinivuosiaan, ja hän kyllä arvosti välittämistäni jo parikymppisenä. Miehen lapset eivät asuneet koskaan mieheni luona, ja he ovat koko ajan arvostaneet mieheni välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Menin viime vuonna treffeille miehen kanssa joka jo ensimmäisillä treffeillä kertoi,että hänen 19v teinipoikansa on aina sitten ykkönen. Hän myös kertoi,että hyväksi kakkoseksi voi päästä joku nainen. Hän toitotti kuinka hän laittaa poikansa aina edelle.
Tätä jatkui viesteissä ja yhdessä näkemisessä. En koskaan päässyt ideasta jyvälle koska jokaiselle oma lapsi on tärkein aina. En tiedä miksi hän korosti sitä näin voimakkaasti kun en minä teinipojaksi voisi edes muuttua enkä täten kilpailla millään lailla.
Poika on nykyään armeijassa ja kuulemma edelleen ikuisesti maailman tärkein.muuta en tuosta tyypistä enään tiedä.
Meillä meidän parisuhde on lasten koti. Jos ei ole tätä suhdetta, ei ole kotiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on seurustellut jo viisi vuotta eikä ole esitellyt lapsiaan ystävättärelleen.
Lapset ovat hänellä joka toinen viikonloppu.
Olen ihmetellyt miten se on edes mahdollista etteivät vahingossakaan ole törmänneet.
En minä niitä lapsia kaipaa. Vaan sitä ihmistä, joka halusi alkaa kanssani parisuhteeseen ja johon olen rakastunut. En vaan tiedä, jaksanko odottaa.
Lapset, työ, oma aika, harrastukset, kaverit, liikunta, matkailu,...sitten ehkä minä. Ei tämä kovin itsetuntoa kohota.
Eli ongelma ei oikeastaan ole lapset vaan kaikki muu joka menee parisuhteen edelle.
Yleistä on. Siksi patchwork-jutut eivät usein toimi. Oma lapsi on aina oma, ja TÄRKEIN elämässä. Et sitä sitten tiennyt?