Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hieman päinvastainen kokemus kuin monilla muilla. Oma äitini (50-luvun lopulla syntynyt) kasvoi siivoushullun äitinsä (30-luvun puolivälissä syntynyt) nuhteessa, ja hänen kokemuksensa vastasivat monia tässä ketjussa kuvattuja kauhutarinoita. Tästä traumatisoituneena hänen omassa taloudessaan – eli minun (90-luvun alussa syntynyt) lapsuudenkodissani – ei ollut pakkosiivousta, pakkomarjastamista tai joulusiivouksia. Se kyllä valitettavasti myös näkyi.
Lapsuudenkodissani oli jatkuva sekamelska ja kaaos. Millekään tavaralle ei ollut omaa paikkaa, ja jokainen taso oli täynnä rojua ja paperikasoja, jollloin kunnollinen siivoaminen oli tuon tavarapaljouden takia käytännössä mahdotonta. Lattioita ei luututtu ikinä, minkä vuoksi viikottaisesta imuroinnista huolimatta sukanpohjiin jäi joka päivä kunnon likakerros. Ruoan laittaminen keittiössä oli mahdotonta, koska jokainen taso oli täynnä kaiken maailman maustepurnukkaa ja leipäpussia. Kaikki tärkeä oli aina hukassa, ja tavaroiden etsimiseen meni päivästä suunnattoman paljon aikaa.
Nyt omassa kodissani olen pyrkinyt kultaiseen keskitiehen tuon mummini raivohullusiivouksen ja äitini hällä väliä -asenteen välillä. Siivoan jonkin verran joka päivä, jottei yhtenä päivänä tarvitsisi siivota tuntitolkulla. Yritän myös panostaa paitsi tavaran määrän hillitsemiseen myös säilytysratkaisuihin, etteivät tavarat päätyisi vaeltamaan ympäri kotia pitkin tasoja.
Näin meilläkin ja lisäksi totuin jo lapsena siivoamaan mm jääkaapista vanhat ruoat pois, äiti pisti usein uudet ruoat vanhojen eteen ja vanhat jäi homehtumaan uusien taakse. Lapsena se kaappien järjesteleminen ei tuntunut mitenkään oudolta, mutta menihän siinä rahaa hukkaan ja kun sitä ei muutenkaan liiaksi ollut. Ei tulisi nyt mieleenkään että omat lapset joutuisivat tekemään samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Kesäkuumallakaan ei olisi saanut suihkutella joka päivä, järvi oli kuulemma sitä varten mutta kun lähimpään rantaan oli noin 5km niin matkalla ehti tulla uudestaan hiki. Omat lapset saa helteellä ottaa mielin määrin välisuihkuja!
- Viikonloppuisin äiti herätti aamuvarhaisella jysäyttämällä imurin huoneeni lattialle. Omat lapseni imuroivat huoneensa mutta sitä ei tarvitse tehdä lauantai-aamuna kello kahdeksan.
´- Vaatteita parsittiin, kunnes hajosivat päälle. Itse heitän surutta reikäisiä sukkia ja pikkuhousuja roskiin, paidassa olevan reiän voin ommella mutta sukat menee roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ripusta pyykkejä tiettyyn järjestykseen narulle..
Tästä muistin yhden asian minkä opin kotona ja mitä toisin vuosia itsekin, kunnes valaistuin. Puhtaat astiat piti aina laittaa tiettyyn järjestykseen astiankuivauskaappiin. Samanlaiset lautaset vierekkäin, lasit omaan ryhmään, kupit toiseen, jne. Järkytyin kun mieheni mätti kamat kaappiin IHAN MITEN SATTUU. Siis matala lautanen, sitten syvä, sitten kattila, ja lautanen. Kupit ja lasit ja kaikki iloisesti sekaisin. Muistan motkottaneeni tästä ja .. hävettää.. järjestelleeni niitä sitten "oikeaan" järjestykseen.
Kunnes yhden kerran koin jonkin valaistuksen hetken ja ajattelin, et mitä ihmettä teen? MITÄ VÄLIÄ? Ja sen jälkeen olen laittanut astiat miten haluan, ja kun mies laittaa niin laittaa miten haluaa enkä minä välitä. En vaikka joku kauha ja kippo sieltä sekamelskasta joskus vierähtäisi alas. Siinäpä vierähtää.
Mä saisin paniikkikohtauksen, jos joutuisin asumaan teillä :D meillä kukaan muu ei voi tyhjentää astianpesukonetta, koska ne laitta mukit kahvat eri suuntaan kaapissa!! Tämän olen perinyt isältäni. Meille voit tulla koska vaan kuvaamaan kaapin sisällöt sisustuslehteen, kaikki on tasan paikallaan. Mutta en pakota perhettä samaan ja jos joku muu vahingossa laittaa tavaroita väärin, en sano mitään, korjaan sen oikein vaan myöhemmin, kun eivät ole kotona. Onneksi tunnistan, että minä olen se hullu.
Meillä kotona ei tehty noin, pääasia että joku tiskasi, ja mies joka meillä pääasiassa tiskaa laittaa usein myös sekaisin. Täytyy myöntää että joskus järjestän kuivauskaapissa olevat astiat vaikka mies on ne pessyt, ja silloin kun minä pesen niin laitan kyllä ne tiettyyn järjestykseen, mahtuu paremmin ja on helpompi ottaa käyttöön sieltä mitä haluaa.
Moni ei tätä minusta uskoisi kun kämppä on muuten aina kuin pommin jäljiltä. Minä en vaan hallitse enää tätä tavaramäärää mitä meillä on, mutta tiskikaapin vielä pystyy hallitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut kotona ihmeempiä pakkoja. Äidin oma siivousangsti jätti silti jälkensä: imuroin ja pesen lattioita aniharvoin, en petaa sänkyä, tiskit odottelevat pöydillä, tavarat siellä täällä. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa verhoja, vetää lakanoita tai silittää yhtään mitään. Matoista luovuimme vuosia sitten (laitettiin kiva parketti sitä varten, kerrostalossa oli karmea muovimatto joka oli pakko peittää jollain). Eihän meillä aina kovin siistiä ole, mutta en halua käyttää elämääni siivoamiseen.
En myöskään käy välttämättä joka päivä suihkussa; pesen vain kasvot yms. muuten.
Jos olisi lapsia, tilanne olisi varmaan eri. Mutta en silti siivoaisi niin paljoa, ettei olisi aikaa lapsille. Äiti oli kai tyypillinen sukupolvensa edustaja: elämäntehtävä talouskoulun oppien toteuttaminen käytännössä, lapset meni siinä sivussa.
Kommenttini näkyy kirvoittaneen muutamia alapeukkuja, joten kerron vielä vähän lisää.
Äidilläni oli joku pakkomielle peseytymisestä. Suihkussa oli pakko käydä joka ilta ja jos siellä oli liian pitkään, tuli sanomista, mikä tapahtui melkein joka ilta. Ovea ei saanut laittaa kiinni kun kävi vessassa sen vuoksi, että joku muu ehkä halusi lavuaarille tai suihkuun samaan aikaan kun istuit pöntöllä. Jossain vaiheessa äidillä karkasi mopo käsistä ja nykyisin hän käy suihkussa ja vaihtaa vaatteet jopa kolmasti päivässä.
Äitini oli kotiäiti, mikä ehkä selittää sen että hän koki kodinhoidon elämäntehtäväkseen, eikä muiden apu kelvannut. Kukaan muu ei osannut tehdä mitään oikein, jonka vuoksi hänen täytyi. Opin esim. keittämään vettä vasta, kun muutin kotoa pois. Samaan aikaan minulle puhkesi OCD, josta jäi muistoksi tuo etten käy välttämättä joka päivä suihkussa, jatkuva peseytyminen kun ei ole minulle iloinen asia. Pakko-oireet palaavat helposti edelleenin aina, kun elämässäni on stressiä.
Onneksi koulussa oli kotitaloutta kaikilla edes se vuosi.
Kaipa sinullakin ja tuo veden keittäminen on liioittelua.
Päätin jo lapsena, että aikuisena valvon myöhään, enkä petää petiä ikinä. Jälkimmäisestä olen joustanut silloin kun tulee vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ripusta pyykkejä tiettyyn järjestykseen narulle..
Tästä muistin yhden asian minkä opin kotona ja mitä toisin vuosia itsekin, kunnes valaistuin. Puhtaat astiat piti aina laittaa tiettyyn järjestykseen astiankuivauskaappiin. Samanlaiset lautaset vierekkäin, lasit omaan ryhmään, kupit toiseen, jne. Järkytyin kun mieheni mätti kamat kaappiin IHAN MITEN SATTUU. Siis matala lautanen, sitten syvä, sitten kattila, ja lautanen. Kupit ja lasit ja kaikki iloisesti sekaisin. Muistan motkottaneeni tästä ja .. hävettää.. järjestelleeni niitä sitten "oikeaan" järjestykseen.
Kunnes yhden kerran koin jonkin valaistuksen hetken ja ajattelin, et mitä ihmettä teen? MITÄ VÄLIÄ? Ja sen jälkeen olen laittanut astiat miten haluan, ja kun mies laittaa niin laittaa miten haluaa enkä minä välitä. En vaikka joku kauha ja kippo sieltä sekamelskasta joskus vierähtäisi alas. Siinäpä vierähtää.
Mä saisin paniikkikohtauksen, jos joutuisin asumaan teillä :D meillä kukaan muu ei voi tyhjentää astianpesukonetta, koska ne laitta mukit kahvat eri suuntaan kaapissa!! Tämän olen perinyt isältäni. Meille voit tulla koska vaan kuvaamaan kaapin sisällöt sisustuslehteen, kaikki on tasan paikallaan. Mutta en pakota perhettä samaan ja jos joku muu vahingossa laittaa tavaroita väärin, en sano mitään, korjaan sen oikein vaan myöhemmin, kun eivät ole kotona. Onneksi tunnistan, että minä olen se hullu.
Meillä kotona ei tehty noin, pääasia että joku tiskasi, ja mies joka meillä pääasiassa tiskaa laittaa usein myös sekaisin. Täytyy myöntää että joskus järjestän kuivauskaapissa olevat astiat vaikka mies on ne pessyt, ja silloin kun minä pesen niin laitan kyllä ne tiettyyn järjestykseen, mahtuu paremmin ja on helpompi ottaa käyttöön sieltä mitä haluaa.
Moni ei tätä minusta uskoisi kun kämppä on muuten aina kuin pommin jäljiltä. Minä en vaan hallitse enää tätä tavaramäärää mitä meillä on, mutta tiskikaapin vielä pystyy hallitsemaan.
Tuollainen on oikeasti aika yleistäkin, ainakin kaikki minun tuntemani sotkuiset ihmiset ovat niitä, joilla joku kohta on tip top. Lisäksi osa tekee siisteydestä liian vaikeaa perfektionismin tai hyvin monimutkaisten siivoustapojen takia. Itsellenikin oli kotoa muuttaessa yllätys se, että imuria ei tarvitsekaan huudattaa tuntitolkulla. Pyyhin aluksi pölyt kuin äitini: pesusankoon mäntysuopaliuos ja oikein märällä rätillä jokaisen pinnan ja esineen pyyhkiminen. Sattuneesta syystä puuhaan ei viitsinyt ryhtyä usein, pölypinnat olivat jo paksuja ja sitä märkää töhnää levittelin ympäriinsä. Huiskin nykyään pölyhuiskalla sieltä täältä, eikä edes tule pölykertymiä. Yksittäiset tahrat nihkeällä mikrokuituliinalla.
Kaikkien oli pakko mennä nukkumaan ennen äitiä. Pieni asunto, äiti uneton hermoheikko.
Ei ihme, että nyt aikuisena vitkuttelen nukkumaan menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän oli pakko syödä joka aterialla perunaa, olipa sen kanssa tarjolla mitä hyvänsä. Pasta tai riisi ei ollut oikeaa ruokaa. Ruoka-ajat myös venyi sen takia, perunoita ryhdyttiin keittämään vasta kun olimme jo nälkäisiä. Niitä sitten odoteltiin...
Iltakahvit uutisten aikaa joka ilta. Lämmintä ruokaa ei ollut arkisin ja kun iltakahviaika oli sai syödä leipää. Muuta ei arkisin ollut kun satunnaisia eineksiä ja leipää. Viikonloppuna äiti sitten tohusi keittiössä tunti tolkulla perunaa ja kyljyksiä. Näin meillä 90 luvulla.
Edelleen vanhemmat noudattavat samaa kaavaa, kyljykset jäi sentään 90-luvulle.
Äitini pelko on kun isäni jää pian eläkkeelle että hän joutuisi tekemään joka päivä ruokaa. Meidän perheessä on joka päivä lämminruoka vaikka tarhassa / koulussa ja töissä on lämmin lounas syöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon tuttuja kokemuksia tässä ketjussa. Juurikin tuo siivousnatseilu ja pakkoulkoilu, hyi helvetti. Asuttiin ihan normaalissa ison perheen kodissa, jossa oli ainakin lapsen silmin ihan normaalin siistiä koko ajan. Perjantaisin oli siivouspäivä, mutta silti isä saattoi koska vaan kilahtaa jostain ja pakottaa moppaamaan lattioita. Ja lattian jynssäyksen jälkeen sitten ulos vähintään tunniksi istumaan vaikka keskellä talvea. Pihasta ofc ei saanut poistua ja itse vanhimpana jouduin vahtimaan pikkusisaruksia. Asuttiin vielä niin pöndellä ettei ollut edes mitään valoja pimeään aikaan.
Oma kotini on perussiisti koko ajan, mutta en raivoile lapselle siisteyttä ylläpitäessäni. Ulkoilua vihaan edelleen.
En ota kakkoseen, kuten kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät lapset syötettiin puhkuviksi - perunalla ja ruskeakastikkeella tietenkin ! - aina ennen sukulaisvierailulle lähtöä.
Syy: "Ette sitten ahmi siellä kylässä! Mitä ihmisetkin ajattelee, kun meidän kakarat siellä vahtaavat tarjoomisia! Yhtään kakkoa ette ota!!"
Oli äidin mielestä HIEEENOA, jos kieltäydyttiin herkuista, joita meillä ei kotona koskaan ollut, esim. täytekeksit.
Vielailupaikan emäntä ihmetteli, kun meille ei maistunut, mutta äiti köyhän mäkitupalaisen lapsi tunsi jotain kieroutunutta ylpeyttä siitä, että hänen lapsensa "eivät piitanneet" herkuista, joita hänellä ei ollut itsellään ollut lupaa edes haaveksia.
Voi äiti. Kerrankin kun vein hänelle vanhuudenpäivänään paketin Domino-keksejä, hän rupesi huutamaan, että TAAS on haaskattu rahaa.."..minä en noita syö!" Ehdotin, että pitäisi vaikka vierasvarana, mutta hän alkoi kaivamaan Elannon (!!!) muovikassia kaapistaan, iski Domino-paketin siihen ja tyrkkäsi kassin käteeni. "Kalliita keksejä ostellaan. Niin aina! Nyt vie nämä teijjän lapsille!"
Ei ole rivitalossa asuessa tullu käytyä pensaan takana kusella. On joskus kyllä mielessä käynyt,että jos joskus vielä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidät lapset syötettiin puhkuviksi - perunalla ja ruskeakastikkeella tietenkin ! - aina ennen sukulaisvierailulle lähtöä.
Syy: "Ette sitten ahmi siellä kylässä! Mitä ihmisetkin ajattelee, kun meidän kakarat siellä vahtaavat tarjoomisia! Yhtään kakkoa ette ota!!"Oli äidin mielestä HIEEENOA, jos kieltäydyttiin herkuista, joita meillä ei kotona koskaan ollut, esim. täytekeksit.
Vielailupaikan emäntä ihmetteli, kun meille ei maistunut, mutta äiti köyhän mäkitupalaisen lapsi tunsi jotain kieroutunutta ylpeyttä siitä, että hänen lapsensa "eivät piitanneet" herkuista, joita hänellä ei ollut itsellään ollut lupaa edes haaveksia.
Voi äiti. Kerrankin kun vein hänelle vanhuudenpäivänään paketin Domino-keksejä, hän rupesi huutamaan, että TAAS on haaskattu rahaa.."..minä en noita syö!" Ehdotin, että pitäisi vaikka vierasvarana, mutta hän alkoi kaivamaan Elannon (!!!) muovikassia kaapistaan, iski Domino-paketin siihen ja tyrkkäsi kassin käteeni. "Kalliita keksejä ostellaan. Niin aina! Nyt vie nämä teijjän lapsille!"
Tuttua. En muista tarkkaan, mitä äiti sanoi, mutta aina ennen vierailuja tuli tarkkoja ohjeita, miten kahvipöydässä sai toimia ja miten ei, ja muutenkin sellainen ihmeellinen nihkeys ja jatkuva kauhu virheiden tekemisestä liittyi aina noihin tilanteisiin. Tämä tosin koski vain äidin sukulaisia ja tuttuja, isän suvun luona sai ahmia. Nykyäänkin hermostuttaa, jos vähänkin vieraammassa paikassa kahvittelen, että teenkö jonkun virheen.
sisaruksiaan mielellään hoitanut kirjoitti:
Häh? Olen ihan ymmälläni. Saman argumentinhan voisi vetää mihin tahansa: Pakkoko hankkia niin paljon lapsia että sotkevat talon eikä sitten vanhemmat jatka yksin siivota? On se kumma että lasten pitää tehdä kotitöitä, eivätkö muka aikuiset ihmiset jaksa itse sitä tiskikonetta tyhjentää yms. Onko tullut mieleen että pikkusisarusten hoito lähentää sisaruksia toisiinsa ja opettaa vastuuta? Ihan siinä missä muutkin työt. Eri asia sitten, jos jätetään huutava vauva ja pari taaperoa 12-vuotiaan hoiviin joka lauautai-ilta ja lähdetään moneksi tunniksi viihteelle. Mutta kyllä se murrosikää lähentelevä isosisarus (siis sisko tai veli) voi viedä vauvan pikku lenkille niin että vanhemmat saavat vaikka rauhassa siivota. Tai juoda sen kahvikupposen, jos sitä tarvitsevat. Voisiko joku selittä, mikä tässä on niin kamalaa?
Ei lähennä, vaan juuri päinvastoin. Minulla on käynyt niin, että siskoni seura assosioituu kaikkiin inhottaviin asioihin vielä aikuisiässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Hiihdä
Jep, hiihto ja pesäpallo. Tunsin miltei perverssiä iloa sahatessani perheen sukset ja sauvat jäteastiaan kun muutama vuosi sitten muutin.
(Kierrätysihmisille lohdutus, ne olivat 1980-luvun mallia, ei ne olis enää kellekään kelvanneet).
Vierailija kirjoitti:
Sisempien ikkunoiden vieminen kesäksi varastoon. Äiti luuli että talo pysyy silloin viileämpänä... Liekö syy sittenkin ollut se että silloin kukat sai paremmin ikkunalaudalle?
Joka tapauksessa aivan älytön tapa. En ole koskaan kuullut kenenkään muun tekevän tätä.
Kyllä meillä maalla tehtiin näin. "Tuplat" vietiin kesäksi vinttiin ja syksyllä laitettiin takaisin ikkunoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalanpalveluksen aikaan teen mitä haluan, en rauhoitu kuuntelemaan sitä.
Yyh, sama muisto minullakin. Kirkon aika piti istua hiljaa paikoillaan. Sunnuntaina ei saanut lukeakaan mitään muuta kuin läksyjä. Me ei käyty kirkossa edes joulunakaan, mutta joulupäivän aamuna jokaisen piti herätä aamulla katsomaan jumalanpalvelusta telkkarista. En minä koskaan nukkunut myöhään, mutta tuo tuli tosi aikaisin.
Mummola oli yli sadan kilometrin päässä ja siellä käytiin joskus päiväseltään. Herätys oli aamuneljältä ja usein me oltiin perillä heti aamukuuden jälkeen. Istupa siellä sitten päivä sohvalla aikuisten juttuja kuunnellen. Tyttönä sain kattaa pöytää ja tiskata yli kymmenenkin hengen tiskejä koko päivän useaan kertaan.
...veljen irvistellessä vieressä. Tuosta poikalapsen pippeliperusteisesta joutilaisuudesta ärsyynnyin kerran niin, että heitin häntä haarukalla reiteen. Olen huono heittämään, mutta toki sillä kertaa osuin miltei palleihin ja piikit vähän upposivatkin.
T. Eri
Marjastus ja säilöminen. Mennään mustikkaan, kerätään ja siivotaan, kerätään ja siivotaan. 20 ämpäriä myöhemmin huokaillaan kun ei enää jaksaisi ja mitä näillä kaikilla marjoilla nyt tehdään....sitten takaisin metsään. Mansikat, vatut, mustikat, viinimarjat, omenat....marjoina pakkaseen, mehuna pulloon, hilloa purkkiin. Ja sitten vielä sieneen.
Ei ole tullut marjastettua tai säilöttyä...kaupasta saa.
Päinvastoin. Näissä on yleensä ajettu takaa sitä, että se olisi lapsista kivaa. Lapsilta vaan jää (onneksi) ottamatta huomioon, mikä olisi ollut vaihtoehto. Kivempi se ajelu, vaikka päämäärätönkin, kun esin isän sotapainajaiset ja paniikkikohtaukset kotona.