Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Voi ei, minä teen yhä mielelläni monia täällä listattuja asioita! Perunat ja kaurapuuro on hyvää ja marjastus kiva harrastus. Mehumaija on käytössä ja mankelikin, tykkään kun on napakkaa ja sileää, mutta siltystä inhoan. Vaatteita ei siis silitetä, paitsi pakolliset kauluspaidat tms. Ei niitä kyllä lapsuudenperheessänikään silitetty.
Inhoan siivoamista, se tapahtuu kiukutellen vaikkei olisi ketään kuulemassa. Mutta pidän siististä kodista, joten viikottain on imuroitava ja pyyhittävä lattiat ja vessa pestävä.
Suihkussa säästän vettä.
Moni tapa on kotoa, ja nyt kun ajattelee niin tuon kiukkuamisen voisi kyllä jättää pois ja vaikka lanata ne lattiat vähän harvemmin, eihän täällä ole kuin kaksi aikuista, ei edes lemmikkiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeissäni olen ihan näistä pakkosaunotuksista ynnä muista. Tällaiset asiat oli onneksi meillä aina vapaaehtoisia, mutta yksi pakkoasia mitä vihasin oli: nurmikon leikkuu! Jotenkin koin sen sellaiseksi ettei olisi minulle edes kuulunut tuo homma (sisällä kyllä ihan mielelläni tein perusjuttuja) Tuntui, että kesä oli yhtä hikoilua tuon parissa. Kun suuri piha oli vihdoin saatu leikattua melkein heti koko ruljanssi alkoikin sitten alusta. Onneksi asun kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 82 syntynyt, äiti ja isä vuonna 30, uudellamaalla kasvanut äidin ja siskon kanssa.
Meillä oli monet näistä ketjun rutiineista; mankeloinnit, verhojen vaihdot vuodenaikojen mukaan, sängyn petaus, valtava joulusiivous ym. Mutta äiti ei kyllä pakottanut mua tekemään näitä asioita eikä kiukutellut. Se oli isosisko joka pakotti ja kiukutteli, kun yritti laittaa mua ojennukseen. Sisko oli just tollanen pirttihirmu, mitä muut on kuvailleet ketjussa.
Olen aika boheemi ihminen nyt aikuisena, en tykkää rutiineista, en intoile siivouksesta, en stressaa oikein mistään. En kuitenkaan ole uusavuton.
Lapseni olen kasvattanut olemaan ystävällinen muille ja on kyllä hyväkäytöksinen tapaus. Saas nähdä mitä hän ajattelee myöhemmin lapsuusajastaan, tuntuuko joku traumaattiselta. Sisko sitten taas on aivan älytön stressaaja ja rutiini-ihminen.
Onkohan suurin osa ketjun kirjoittajista muuten samasta osasta Suomea?
Luin postauksesi alun ensin ilman ensimmäistä pilkkua ja ajattelin, että nyt on vanhemmilla ikäeroa!
Sitten luin uudestaan. Oliko äitisi tosiaan 52v, kun sai sinut?
Haha, kylläpä nauratti tuo sinun kommenttisi ikäerosta. 😂 Ei tosiaan äitini ollut vuonna 82 syntynyt, muttei vuonna 30 myöskään, vaan vuonna 40. Virhe minulta 🙈
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varmaan ollut outo lapsuus, koska en muista, että mitään pakkoa olisi ollut mihinkään, eikä vanhemmilla ollut mitenkään omituisia tapoja tai rajoituksia. Elettiin toki säännöllistä elämää, syötiin keittiön pöydän ääressä ruoka-aikoina, ja oli aamupuurot, päiväkahvit ym. tiettyinä aikoina. Muinakin aikoina sai syödä ja ottaa itse ruokaa, mutta yleensä ei tarvinnut edes, koska ruoka-aikoin syötiin. Siivoamaan opittiin aika nuorena, kun siivottiin oma huone, ja voin sanoa, että äiti ja tädit näyttivät hyvää esimerkkiä. Meillä siivottiin viikkosiivous ja kahdesti vuodessa suursiivous, juhannukseksi ja jouluksi. Ei sekään tuottanut kenellekään ahdistusta. Marjanpominta oli kesän kohokohta, ja marjat olivat meidän herkkua, ja kun itse poimittiin, niin niitä sai myös syödä. Oli meilläkin vitsinä, kun isä sanoi, että ei ole yhtään marjaa syönyt, kun pitää talveksi pakastaa. Minusta oli ihanaa kun oli kasvimaa ja perunpeltoja. Tunnustan, että näitä samoja tapoja noudatetaan ja on aina noudatettu omassa kotonani. Osataan myös joustaa jos ei huvita, mutta on kyllä selkärangassa se oppi, että ensin työ ja sitten lepo.
Puolisoni kotona on ollut ihan eriaiset tavat, ja hän kokee marjanpominnat ja kyläilyreissut ym. osittain pakotettuna, ja on kokenut muitakin asioita ahdistavina. Hän ei ainakaan muista, että olisi kotonaan ollut säännölliset ruokatavat, ja nukkuminenkin ollut epäsäännöllistä. Hänelle ei ole tullut sitä mentaliteettia, että ensin työ ja sitten lepo, vaan hän toimii ja tekee silloin kun huvittaa. Hän arvostaa kovasti tätä meidän noudattamaa säännöllistä elämän rytmiä, vaikka itse kärsii joskus aloitekyvyttömyydestä, koska ei kotona nähnyt tätä säännöllisen tekemisen mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 82 syntynyt, äiti ja isä vuonna 30, uudellamaalla kasvanut äidin ja siskon kanssa.
Meillä oli monet näistä ketjun rutiineista; mankeloinnit, verhojen vaihdot vuodenaikojen mukaan, sängyn petaus, valtava joulusiivous ym. Mutta äiti ei kyllä pakottanut mua tekemään näitä asioita eikä kiukutellut. Se oli isosisko joka pakotti ja kiukutteli, kun yritti laittaa mua ojennukseen. Sisko oli just tollanen pirttihirmu, mitä muut on kuvailleet ketjussa.
Olen aika boheemi ihminen nyt aikuisena, en tykkää rutiineista, en intoile siivouksesta, en stressaa oikein mistään. En kuitenkaan ole uusavuton.
Lapseni olen kasvattanut olemaan ystävällinen muille ja on kyllä hyväkäytöksinen tapaus. Saas nähdä mitä hän ajattelee myöhemmin lapsuusajastaan, tuntuuko joku traumaattiselta. Sisko sitten taas on aivan älytön stressaaja ja rutiini-ihminen.
Onkohan suurin osa ketjun kirjoittajista muuten samasta osasta Suomea?
Luin postauksesi alun ensin ilman ensimmäistä pilkkua ja ajattelin, että nyt on vanhemmilla ikäeroa!
Sitten luin uudestaan. Oliko äitisi tosiaan 52v, kun sai sinut?
Haha, kylläpä nauratti tuo sinun kommenttisi ikäerosta. 😂 Ei tosiaan äitini ollut vuonna 82 syntynyt, muttei vuonna 30 myöskään, vaan vuonna 40. Virhe minulta 🙈
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuveljen vahtiminen ja hoitaminen
Meillä nukkuma ajat pakollisia ja ”iltaisin sänkyyn men”, pidettiin rytmistä kiinni. En muista että olisi pakotettu mitään erikoista tekemään, tai pakkotapoja. Perinteitä noudatettiin kuten jouluna haustausmaalle meno ja tälläisiä mutta ei muuten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Se tunti oli vanhempiesi yhteistä/omaa aikaa.
Meinaakkos,ettö kun ipanat oli ajettu pirtistä ulkosalle,niin isä ja äiti tehtailivat lisää sisaruksia?
Kyllä ennenkin on seksiä harrastettu. Luulitko sen olevan nykyajan keksintöä? Vanhempasikin ovat tehneet ” sitä”. Yäk.
Lapsuudenkodissa tapana että illalla ei syödä, koska se on epäterveellistä. Turhaan kinusin voileipää nälkäisenä iltaisin. "Ei voi syödä, koska se lihottaa". Kavereiden luona yökylässä olin ihan ihmeissäni asiasta nimeltä iltapala.
Nykyisin syön kun on nälkä, illallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Rakkaus perunaan. Tätä syötiin paljon, kesät talvet. Nykyään en syö talvisin lainkaan perunaa
-Mökkeily on synonyymi orjaleirille. Koko ajan täytyy tehdä jotain, joutenolo ei ole vaihtoehto. Nykyään mökkeilen viikon vanhempieni kanssa. Nyt kun heille on tullut ikää, niin on alkanut ”kuka tämänkin tien hoitaa, kun meistä aika jättää”- huokailuja
-Kamala miettiminen siitä, mitä muut ajattelevat meistä. Äitini suuttui, kun kerroin, että meillä käy siivooja. Ihmetteli myös, miksi en tee lasten ristiäisiin kaikkia ruokia itse, vaan käytämme pitopalvelua. Hänellä ennen muuta huoli siitä, mitä anoppini ajattelee, kun olen niin ”laiska ja saamaton” em asioista johtuen
-Kamala pohtiminen siitä, mitä muut tekevät. Mökkinaapurit heräävät kesäisin yhdeksältä, menee koko päivä hukkaan! Yleistäminen, miten työttömät ovat laiskoja, lihavat saamattomia jnejne
Minä ja veljeni olemme syntyneet 80-luvun alussa, vanhempani -48 ja -50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity kodinhoitoon vaan enemmänkin kasvatukseen. Olen syntynyt -93.
Meillä oli pakko jakaa kaikki lelut ja tavarat, myös ne synttäri- tai joululahjaksi saadut eikä tästä tingitty ikinä missään olosuhteissa. Olen itse esikoistytär ja minulla oli kolme nuorempaa sisarpuolta, kaikki poikia. Monet lelut ja tavarat hajosi veljien käsissä heti saamispäivänä, mutta yksi on erityisesti jäänyt mieleen. Olin silloin edesmenneeltä biologiselta isoäidiltäni saanut Suuri Satuaarteeni -kirjan, paksun ja punaisen, jota hänellä oli tapana lukea minulle iltaisin. Vaalin sitä kirjaa kuin aarretta, kunnes yksi sisaruksista keksi haluta "lainata" sitä. Kieltäydyin hanakasti, mutta kovan huudon ja tukkapöllyjen avulla pakotettiin, ja myöhemmin sain kirjan takaisin revittynä ja kuulakärkikynällä tuhrittuna.
Pahinta oli, etten saanut olla vihainen enkä pahoillani, koska vahingosta ei saa olla vihainen, itsekäs ei saa olla ja oma vikani oli kun en pitänyt tavaroistani huolta. Muistan vieläkin miten lohduttomasti itkin salaa vielä päiviä tapahtuneen jälkeen ja lopulta piilotin kirjan ja muut rakkaimmat aarteeni lippaaseen, jonka hautasin lähimetsään.Toinen älytön pakko koski syömistä. Lautanen, johon ei itse saanut annostella, oli syötävä tyhjäksi vaikkei ollut nälkä tai vaikka oksennus nousi suuhun. Pöydästä ei saanut lähteä ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kerran meillä oli ruokana jotain, joita en vaan saanut alas pahan maun ja hajun takia. Istuttuani yksin pöydän ääressä muutaman tunnin, äiti tuli kotiin ja sai kuunnella valitusta miten nirso "Nimeni" on. Hän haistoi annostani ja ruuan olevan pilaantunutta.
Siis tämä väkisin syöttäminen. Miettikää kun aikuinen ihminen olisi ihan täynnä ja hänet pakotettaisiin syömään lisää? Ihan kidutusta!! Mutta lapsille tuo oli jostain syystä ihan ok ja ”kasvatti.”
50-luvulla syntyneet vanhempani ovat muistelleet usein kansakoulun pakkosyömistä. Jos ei syönyt, joutui silti istumaan opettajan vahdittavana lautasen vieressä ja lopulta sai itse kantaa kylmän ruuan keittolaan, kaikkien muiden oppilaiden nähdenettä häpeä olisi mahdollisimman paha. Siihen päälle vielä sekä opettajan että keittäjän syyllistäminen. Pakkosyöttäminen saattaa olla joillakin seuraavalle sukupolvelle siirretty trauma, onhan niitä muitakin vastaavia.
Minä olen syntynyt 1964 ja ihan samaa pakkosyöttämistä oli kyläkoulussa. Paitsi että oli tosiaan pakko syödä, lopulta vieressä vahtivat sekä opettaja että keittäjä. Olen kala-allergikko, mutta ei sitä silloin koulussa tunnustettu, kunhan yritin kranttuilla.
Olen syntynyt 67 ja kävin ala-asteen 70-luvulla. Ruoka oli pakko syödä. Minua istutettiin ruokalassa ja kerran pääsin pälkähästä, koska oksensin lautaselle. Kiitos keittäjätäti.
Kauppilanmäen koulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin keittoja- jauhelihakeittoa, kesäkeittoa ja varsinkin makkarakeittoa- vaihteluna nakkikeittoa, joka on ihan eri ruoka kuin makkarakeitto. Pikaruokana hernekeittoa. Sunnuntaisin jos oli tarjouksessa kanankoipia ja riisiä, ei toki mitään kastiketta. Pahinta oli, että mausteina käytettiin vain pippuria ja suolaakin hyvin vähän, koska se nostaa verenpainetta. Riisiin sai laittaa currya. Keitot oli pannassa pitkään meillä... Olin aikuinen, kun söin ensimmäistä kertaa esim. lasagnea.
Niin ja klimppistä kiisseliä oli hyvin usein välipalaksi tai iltapalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity kodinhoitoon vaan enemmänkin kasvatukseen. Olen syntynyt -93.
Meillä oli pakko jakaa kaikki lelut ja tavarat, myös ne synttäri- tai joululahjaksi saadut eikä tästä tingitty ikinä missään olosuhteissa. Olen itse esikoistytär ja minulla oli kolme nuorempaa sisarpuolta, kaikki poikia. Monet lelut ja tavarat hajosi veljien käsissä heti saamispäivänä, mutta yksi on erityisesti jäänyt mieleen. Olin silloin edesmenneeltä biologiselta isoäidiltäni saanut Suuri Satuaarteeni -kirjan, paksun ja punaisen, jota hänellä oli tapana lukea minulle iltaisin. Vaalin sitä kirjaa kuin aarretta, kunnes yksi sisaruksista keksi haluta "lainata" sitä. Kieltäydyin hanakasti, mutta kovan huudon ja tukkapöllyjen avulla pakotettiin, ja myöhemmin sain kirjan takaisin revittynä ja kuulakärkikynällä tuhrittuna.
Pahinta oli, etten saanut olla vihainen enkä pahoillani, koska vahingosta ei saa olla vihainen, itsekäs ei saa olla ja oma vikani oli kun en pitänyt tavaroistani huolta. Muistan vieläkin miten lohduttomasti itkin salaa vielä päiviä tapahtuneen jälkeen ja lopulta piilotin kirjan ja muut rakkaimmat aarteeni lippaaseen, jonka hautasin lähimetsään.Toinen älytön pakko koski syömistä. Lautanen, johon ei itse saanut annostella, oli syötävä tyhjäksi vaikkei ollut nälkä tai vaikka oksennus nousi suuhun. Pöydästä ei saanut lähteä ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kerran meillä oli ruokana jotain, joita en vaan saanut alas pahan maun ja hajun takia. Istuttuani yksin pöydän ääressä muutaman tunnin, äiti tuli kotiin ja sai kuunnella valitusta miten nirso "Nimeni" on. Hän haistoi annostani ja ruuan olevan pilaantunutta.
Siis tämä väkisin syöttäminen. Miettikää kun aikuinen ihminen olisi ihan täynnä ja hänet pakotettaisiin syömään lisää? Ihan kidutusta!! Mutta lapsille tuo oli jostain syystä ihan ok ja ”kasvatti.”
50-luvulla syntyneet vanhempani ovat muistelleet usein kansakoulun pakkosyömistä. Jos ei syönyt, joutui silti istumaan opettajan vahdittavana lautasen vieressä ja lopulta sai itse kantaa kylmän ruuan keittolaan, kaikkien muiden oppilaiden nähdenettä häpeä olisi mahdollisimman paha. Siihen päälle vielä sekä opettajan että keittäjän syyllistäminen. Pakkosyöttäminen saattaa olla joillakin seuraavalle sukupolvelle siirretty trauma, onhan niitä muitakin vastaavia.
Minä olen syntynyt 1964 ja ihan samaa pakkosyöttämistä oli kyläkoulussa. Paitsi että oli tosiaan pakko syödä, lopulta vieressä vahtivat sekä opettaja että keittäjä. Olen kala-allergikko, mutta ei sitä silloin koulussa tunnustettu, kunhan yritin kranttuilla.
Olen syntynyt 67 ja kävin ala-asteen 70-luvulla. Ruoka oli pakko syödä. Minua istutettiin ruokalassa ja kerran pääsin pälkähästä, koska oksensin lautaselle. Kiitos keittäjätäti.
Kauppilanmäen koulu?
Ei. Pohjois-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan viinimarjapensaat (ja karviaiset). Varsinkaan punaherukkaa ei kukaan syö irvistelemättä, se on pahaa ja hapanta niin tuoreeltaan, hillona kuin mehunakin. Miksi sitä on pakko kylvää kaikkialla ja säilöä niitä marjoja, joista ei tykkää kukaan?
Punaherukka on muuten taivaallisen hyvää itsetehdyn kinuskikastikkeen kanssa
Siis yäk! Äitelän imelää itse tehtyä kinuskia ja karvaita punaviinimarjoja? Voihan makuhermonsa turruttaa monella tavalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Se tunti oli vanhempiesi yhteistä/omaa aikaa.
Meinaakkos,ettö kun ipanat oli ajettu pirtistä ulkosalle,niin isä ja äiti tehtailivat lisää sisaruksia?
Kyllä ennenkin on seksiä harrastettu. Luulitko sen olevan nykyajan keksintöä? Vanhempasikin ovat tehneet ” sitä”. Yäk.
En tiedä, mistä vuosikymmenestä puhutaan, mutta ainakin 40-50-luvulla syntyneillä ei ole ollut tapana panna pentuja pihalle ja irstailla keskellä kirkasta päivää. Ne asiat oli tapana hoitaa yömyöhällä aviovuoteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan viinimarjapensaat (ja karviaiset). Varsinkaan punaherukkaa ei kukaan syö irvistelemättä, se on pahaa ja hapanta niin tuoreeltaan, hillona kuin mehunakin. Miksi sitä on pakko kylvää kaikkialla ja säilöä niitä marjoja, joista ei tykkää kukaan?
Punaherukka on muuten taivaallisen hyvää itsetehdyn kinuskikastikkeen kanssa
Siis yäk! Äitelän imelää itse tehtyä kinuskia ja karvaita punaviinimarjoja? Voihan makuhermonsa turruttaa monella tavalla...
Offtopic, mutta pakko kommentoida punaherukka-keskustelua. Olin varmaan outo lapsi, sillä rakastin punaherukoita ja edelleen aikuisenakin pistän niitä puuron päälle. Joskus ostan k-kaupasta sellaisen herukkasekoituspussin ja napsin marjoja suoraan pussista kuin ne olisi karkkeja. 200g menee helposti yhdellä kerralla. Punaherukkakiisseli kaurapuuron päällä on mun yksi lohturuuista. Mummolassa mummo keitti usein herukkakiisseliä ja yökyläreissujen aamupalana oli usein kaurapuuroa ja punaherukkakiisseliä. Se makuyhdistelmä vie suoraan lapsuuteen ja joskus se pistää itkettämään, kun on ikävä mummoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan viinimarjapensaat (ja karviaiset). Varsinkaan punaherukkaa ei kukaan syö irvistelemättä, se on pahaa ja hapanta niin tuoreeltaan, hillona kuin mehunakin. Miksi sitä on pakko kylvää kaikkialla ja säilöä niitä marjoja, joista ei tykkää kukaan?
Punaherukka on muuten taivaallisen hyvää itsetehdyn kinuskikastikkeen kanssa
Siis yäk! Äitelän imelää itse tehtyä kinuskia ja karvaita punaviinimarjoja? Voihan makuhermonsa turruttaa monella tavalla...
Offtopic, mutta pakko kommentoida punaherukka-keskustelua. Olin varmaan outo lapsi, sillä rakastin punaherukoita ja edelleen aikuisenakin pistän niitä puuron päälle. Joskus ostan k-kaupasta sellaisen herukkasekoituspussin ja napsin marjoja suoraan pussista kuin ne olisi karkkeja. 200g menee helposti yhdellä kerralla. Punaherukkakiisseli kaurapuuron päällä on mun yksi lohturuuista. Mummolassa mummo keitti usein herukkakiisseliä ja yökyläreissujen aamupalana oli usein kaurapuuroa ja punaherukkakiisseliä. Se makuyhdistelmä vie suoraan lapsuuteen ja joskus se pistää itkettämään, kun on ikävä mummoa.Minä suorastaan rakastan herukoita, ja punaiset olivat lapsena suosikkejani. Kun meille istutettiin mustaherukoita, niin rakastuinpa niihinkin. Herukat ovat hyvin monikäyttöisiä, ja näin mummonakin vielä niihin hulluna.
En tiedä, onko tämä nyt mitään ”tekemistä”, mutta en muutakaan keksi, kun meillä ei siivottu joka lauantai eikä käyty kirkossa kuin rippijuhlissa, häissä ja hautajaisissa. Meillä kuitenkin haisi usein kaivosmiehen p*ska vessassa. Asuttiin kaivoksen vieressä, minkä takia tuttuja kaivosmiehiä kävi meidän vessassa ruokatauoilla ja työpäivien jälkeen. Vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut, mutta sieltä kiisukaivoksesta tarttui oma arominsa näiden kaivostyöläisten ulosteisiin. Ne haisivat ”kiisulle”, enkä oikein osaa paremmin kuvata. Mutta se ällöttävää löyhkä jäi joka tapauksessa aina meidän vessaan. Aikuisiällä en ole päästänyt työmiestä minkäänlaista tarpeilleen omaan vessaani, vaikken asu kaivosten lähelläkään. Muistan sen hajun koko ikäni, miltä haisi kaivosmiesten p*ska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Se tunti oli vanhempiesi yhteistä/omaa aikaa.
Ulkona hekin olivat. Eikä siinä että kotipihan ulkopuolella ulkoilua ei laskettu ollut yksinkertaisesti mitään järkeä.
Meinaakko,että vanhemmat oli ihan pihalla?
Alue: Aihe vapaa
Minulla on varmaan ollut outo lapsuus, koska en muista, että mitään pakkoa olisi ollut mihinkään, eikä vanhemmilla ollut mitenkään omituisia tapoja tai rajoituksia. Elettiin toki säännöllistä elämää, syötiin keittiön pöydän ääressä ruoka-aikoina, ja oli aamupuurot, päiväkahvit ym. tiettyinä aikoina. Muinakin aikoina sai syödä ja ottaa itse ruokaa, mutta yleensä ei tarvinnut edes, koska ruoka-aikoin syötiin. Siivoamaan opittiin aika nuorena, kun siivottiin oma huone, ja voin sanoa, että äiti ja tädit näyttivät hyvää esimerkkiä. Meillä siivottiin viikkosiivous ja kahdesti vuodessa suursiivous, juhannukseksi ja jouluksi. Ei sekään tuottanut kenellekään ahdistusta. Marjanpominta oli kesän kohokohta, ja marjat olivat meidän herkkua, ja kun itse poimittiin, niin niitä sai myös syödä. Oli meilläkin vitsinä, kun isä sanoi, että ei ole yhtään marjaa syönyt, kun pitää talveksi pakastaa. Minusta oli ihanaa kun oli kasvimaa ja perunpeltoja. Tunnustan, että näitä samoja tapoja noudatetaan ja on aina noudatettu omassa kotonani. Osataan myös joustaa jos ei huvita, mutta on kyllä selkärangassa se oppi, että ensin työ ja sitten lepo.