Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Mummon luona piti siivota ja hän tarkisti sormella että yläpölyt on pyyhitty. Myös seinät piti aina jynssätä joka viikko. Kaikista kamalinta oli pestä ikkunoiden välissä olevat sälekaihimet kostealla niin, ettei niihin jää rantuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakanoiden ja pussilakanoiden vetäminen ja rullaaminen. Ymmärrän että ne vievät vähemmän tilaa rullalla, mutta se tärkein syy siihen lakanoiden kiskomiseen oli se että pysyvät paremmin rypyttöminä. Jokaisen sängyssä oli kuitenkin päiväpeitto niin ei niitä lakanoita kukaan edes nähnyt. Itse vain viikkaan kaappiin ja ihan yhtä rypyttöminä pysyvät.
Toinen on keitetyt perunat lisukkeena. Keitetyt perunat oli ainoa oikea lisuke ruualla. Oli sitten mitä tahansa kastiketta, niin peruna piti olla. Samoin jos oli vaikka kanankoipia tai harvoin jotain pihvejä niin perunaa kaveriksi ilman mitään kastiketta, ketsuppia päälle jos oli kuivaa ruokaa. Keitettyjä perunoita en ole syönyt omassa kodissani.
Ei saanut vetää vessaa kun kävi pissalla. Siis voi helvetti sentään.
Valmistaa kaikkiin juhliin kaikki itse. Syntymäpäivät, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat. Ennen yo-juhliani äiti itki väsymyksestä, kun pitää tehdä niin monta voileipäkakkua/ lusikkaleipää/ täytekakkua. Juhlissa äiti tietysti vähetteli, että ”ei nämä nyt kummoisia ole”. Suuttuu minulle, kun käytän pitopalvelua, ennen muuta siksi, ”mitä muut ajattelevat, kun olet noin laiska, ettet tee itse”.
Pakottaminen hiihtämään (murtomaa). Asuttiin Etelä-Suomessa, silloin 80-90- luvuilla oli vielä hyviä talvia. Ja sitten hiihdettiin, kelillä kuin kelillä. Teini-iässä yhdet sukset/monot jäivät pieniksi, ei ostettu uusia, sitä edeltävä talvi oli ollut huutoa ladulla. En edelleenkään suostu hiihtämään.
Marjastaminen. Kunnon ihminen poimii marjansa itse. Metsään mentiin, kerran astuin vahingossa kusiaispesään, sattui todella paljon, tälle naurettiin vuosia. Onneksi tajusin tässä(kin), että kun tarpeeksi huutaa teini-iässä siellä metsässä, niin vanhemmat eivät enää vie sinne.
Mökkeily on kivaa. Paitsi vanhempieni mielestä koko ajan täytyy tehdä jotain, paras ilma on nimeltään ”hyvä työilma”. Tänä kesänä on siirrelty tontin isoja kiviä kaivinkoneella paikasta toiseen. Kun vanhempani olivat työelämässä meno mökillä oli vähän rauhallisempaa (itsekin viihdyin mökillä teininä), mutta nyt eläkkeellä on lähtenyt mopo käsistä.
Aamupuuro ja marjanpoiminta. Marjojen poimiminen oli vielä sellainen lasten homma, kun metsän reunassa asuttiin. Eli aikuisten ei tarvinnut ajaa mihinkään vaan lapset käskettiin ämpärien kanssa takametsään ja vanhemmat jäivät tekemään aikuisten töitä. Sienestettiin myös, mutta se oli kivaa, kun oli kuin aarteenetsintää eikä pelkkää raatamista.
Syksyisin piti syödä kilotolkulla viinimarjaa ja omenoita omasta pihasta. Suurin osa oli inhoamaani punaviinimarjaa ja osa omenapuista tuotti semmoisia jauhoisia, hailakan imeliä ja rupisia pikkuomppuja. Mutta syötävä oli ettei mene haaskuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katso väkisin kaikkia tiede- ja luontodokumentteja. Siis ihan mielelläni katson vaikka Areenasta Sinistä planeettaa silloin tällöin, kun siltä tuntuu ja huvittaa. Lapsena piti aina mennä telkkarista katsomaan kaikki luontodokumentit, ja keskeyttää mikä tahansa muu homma. Esim. kirjan lukeminen, leikkiminen, läksyt. Tässä pitää kyllä tunnustaa, ettei silloin ollut mitään areenoita tai suoratoistopalveluita. Oli vaan se yksi telkkari olohuoneessa ensi alkuun, ja siinä pari kanavaa.
Toivottavasti nykyään kaikki arvostaa näitä palveluita ja myös nettiä ja läppäriä / kännykkää omassa huoneessa, vapautta katsoa ja kuunnella omassa rauhassa mitä haluaa. Ja kuulokkeita!
Vierailija kirjoitti:
Valmistaa kaikkiin juhliin kaikki itse. Syntymäpäivät, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat. Ennen yo-juhliani äiti itki väsymyksestä, kun pitää tehdä niin monta voileipäkakkua/ lusikkaleipää/ täytekakkua. Juhlissa äiti tietysti vähetteli, että ”ei nämä nyt kummoisia ole”. Suuttuu minulle, kun käytän pitopalvelua, ennen muuta siksi, ”mitä muut ajattelevat, kun olet noin laiska, ettet tee itse”.
Pakottaminen hiihtämään (murtomaa). Asuttiin Etelä-Suomessa, silloin 80-90- luvuilla oli vielä hyviä talvia. Ja sitten hiihdettiin, kelillä kuin kelillä. Teini-iässä yhdet sukset/monot jäivät pieniksi, ei ostettu uusia, sitä edeltävä talvi oli ollut huutoa ladulla. En edelleenkään suostu hiihtämään.
Marjastaminen. Kunnon ihminen poimii marjansa itse. Metsään mentiin, kerran astuin vahingossa kusiaispesään, sattui todella paljon, tälle naurettiin vuosia. Onneksi tajusin tässä(kin), että kun tarpeeksi huutaa teini-iässä siellä metsässä, niin vanhemmat eivät enää vie sinne.
Mökkeily on kivaa. Paitsi vanhempieni mielestä koko ajan täytyy tehdä jotain, paras ilma on nimeltään ”hyvä työilma”. Tänä kesänä on siirrelty tontin isoja kiviä kaivinkoneella paikasta toiseen. Kun vanhempani olivat työelämässä meno mökillä oli vähän rauhallisempaa (itsekin viihdyin mökillä teininä), mutta nyt eläkkeellä on lähtenyt mopo käsistä.
Sama homma täälläkin. Vanhemmat myös eläkkeellä, toisella astma ja toisella sydänvika, aina saa pelätä mökkeilevätkö itsensä hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei liity kodinhoitoon vaan enemmänkin kasvatukseen. Olen syntynyt -93.
Meillä oli pakko jakaa kaikki lelut ja tavarat, myös ne synttäri- tai joululahjaksi saadut eikä tästä tingitty ikinä missään olosuhteissa. Olen itse esikoistytär ja minulla oli kolme nuorempaa sisarpuolta, kaikki poikia. Monet lelut ja tavarat hajosi veljien käsissä heti saamispäivänä, mutta yksi on erityisesti jäänyt mieleen. Olin silloin edesmenneeltä biologiselta isoäidiltäni saanut Suuri Satuaarteeni -kirjan, paksun ja punaisen, jota hänellä oli tapana lukea minulle iltaisin. Vaalin sitä kirjaa kuin aarretta, kunnes yksi sisaruksista keksi haluta "lainata" sitä. Kieltäydyin hanakasti, mutta kovan huudon ja tukkapöllyjen avulla pakotettiin, ja myöhemmin sain kirjan takaisin revittynä ja kuulakärkikynällä tuhrittuna.
Pahinta oli, etten saanut olla vihainen enkä pahoillani, koska vahingosta ei saa olla vihainen, itsekäs ei saa olla ja oma vikani oli kun en pitänyt tavaroistani huolta. Muistan vieläkin miten lohduttomasti itkin salaa vielä päiviä tapahtuneen jälkeen ja lopulta piilotin kirjan ja muut rakkaimmat aarteeni lippaaseen, jonka hautasin lähimetsään.
Toinen älytön pakko koski syömistä. Lautanen, johon ei itse saanut annostella, oli syötävä tyhjäksi vaikkei ollut nälkä tai vaikka oksennus nousi suuhun. Pöydästä ei saanut lähteä ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kerran meillä oli ruokana jotain, joita en vaan saanut alas pahan maun ja hajun takia. Istuttuani yksin pöydän ääressä muutaman tunnin, äiti tuli kotiin ja sai kuunnella valitusta miten nirso "Nimeni" on. Hän haistoi annostani ja ruuan olevan pilaantunutta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäisiä kommenttien kirjoittavat ovat. Aika hurjia tarinoita, osa on kuin sadan vuoden takaa.
No mä olen syntynyt 1975 eli olen 45v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muillakin marjojen pakastamisessa niin, ettei silloin samalla saanut syödä? Meillä jos peratessa otti välillä suuhunkin mansikan, tuli heti joku "älkää nyt kaikkia syökö että riittää pakkaseen". Kun ostettiin 20 kiloa pakastamismansikoita, ne todellakin pakastettiin. Kaikki.
Meillä oli tismalleen sama ja niitä saamrin pakastemansikoita ei saanut ottaa ennen talvea, kun kaikki piti säästää kunnes lumi oli maassa. Jos otti välipalaksi mansikoita, se aiheutti hirveää huokailua ja voivottelua, kun talveksi ei jää mitään. Eipä niitä vetisiä marjoja kukaan enää talvella halunut syödä.
Mutta huhti-toukokuussa niitä sitten syötiin ihan urakalla. Paksua perunajauhoklimppikiisseliä kokonaisilla löllömansikoilla, naminami.
Tai keitettiin pakastemarjoja mehuksi, kun pakastin piti saada tyhjäksi ennen seuraavaa satoa.
Mankelointi! Inhosin sitä todella paljon, mankelia ei minun talouteeni ikinä tule.
Perunan syöminen joka ruoalla, sekä se ettei mausteena ole muuta kuin suola.
Joka aamu piti tulla syömään aikaisin. Aamupalalla piti käydä vähintään sotkimassa lautanen, arkena ja viikonloppuna klo 7.00.
Siivoaminen ja kaupassakäynti aina lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauantaina piti lähteä kauppaan mahdollisimman aikaisin. Oli ylpeyden aihe, kun kaupassa ehdittiin käydä ajoissa (heti avaamisen jälkeen) ja paheksuttiin laiskoja naapureita, jotka menivät vasta iltapäivällä. Tunnen vieläkin tietynlaista häpeää, jos lähden ostoksille vasta klo 14, mutta haluan nauttia rauhallisesta vapaapäivästä ja menen silloin, kun mieli tekee. Kaapissa on yleensä sen verran ruokaa, että nälkäkuolema ei uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin katkeroitunutta kommenttia on tullut. Itse olen aina tykännyt tehdä kodin eri askareita. Siinä pääsi oppimaan monenlaista. Tämmöinen kommentti tähän väliin. Jos ei muuta niin,houkuttelemaan lisää kommentteja....
Ei tässä keskustelussa ole kyse pelkästään kodin askareiden tekemisestä, vaan siitä, että onko askareet aina tehtävä samalla tavalla ja samana ajankohtana vain siksi ”että näin on aina tehty”.
Olisi ihan fiksua pysähtyä miettimään, että voiko asiat tehdä tehokkaammin, järkevämmin, tai jättää kokonaan tekemättä. Ei mikään kodinhoitopoliisi tule pidättämään, jos lauantain sijaan siivoatkin sunnuntaina, tai siirrät siivouksen vaikka seuraavalle maanantaille. Jos kukaan ei syö punaviinimarjoja, niin onko niitä ihan pakko pakastaa tolkuttomat määrät? Onko lakanat pakko silittää tai mankeloida, sillä ruttuunhan ne menevät kuitenkin? Täytyykö lomalla herätä klo 6, vain nukkuisiko klo 10:een asti, on sitä päivää silloinkin vielä jäljellä? Voisiko joululaatikot ostaa pitopalvelusta, eikä tehdä kaikki alusta alkaen itse?
Monet tuntuvat pelkäävän, että joku sukulainen/naapuri/työkaveri/muu mikä, pitää huonona ja laiskana ihmisenä, jos ei raada kellon ympäri verenmaku suussa. Ihmisillä on kaikilla kuitenkin oma elämänsä, ja aika vähän me loppujen lopuksi mietimme muiden tekemisiä.
Tuttuni, alle nelikymppinen perheenäiti, päivittää säännöllisesti someen listaa kotihommista mitä on tehnyt. Juhlapyhinä muistaa aina mainita että pari päivää on nyt eletty rennommin mutta laiskoteltu ei silti olla. Paras oli kun laittoi ranskalaisilla viivoilla listan kaikista tehdyistä töistä. Muuttivat vielä maalle ”leppoisamman elämän perässä”, mutta ei tuo meno järin leppoisalta kuulosta. Mietin aina että ketä varten tuo noita töitään listaa. Ei varmaan kuolisi jos joskus nukkuisi lomalla vähän pidempään eikä sitäkään tietysti tarvitsisi somessa paljastaa niin imagokin säilyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siivoa joka ikinen perjantai, kun tulen töistä kotiin. En myöskään syö perunoita ruskean kastikkeen kanssa tai nauta-sika-säilykkeestä tehtyä keittoa. En laita pyykkejä heti pois telineeltä, kun ovat kuivuneet.
Mielenkiintoinen kysymys otsikossa, mutta mulle ei tule mieleen yhtäkään negatiivisessa mielessä pakollista asiaa.
Ehkäpä vanhempani olivat leppoisia nuorimpien lasten (minä nuorimmasta päästä) kanssa, kun olivat itse jo iäkkäämpiä.
- Puuroa, sitä Nallen neljän viljan, piti syödä joka aamu ilman mitään liian iso annos.
- Siivousmarttyroinnit alkoi lauantaiaamuna ja sunnuntaina kiukuteltiin kun huomenna on jo työpäivä eikä olla yhtään saatu taaskaan levättyä. Jos siivottavaa ei ollut, sitä keksittiin.
- Sängyllä ei saanut olla päiväsaikaan, esim. lueskella kirjaa tmv.
- Äidillä oli ja on edelleen tosi nolo tapa kytätä naapureita ja sitten päpättää isälle miten "Mäkinen" on taas jättänyt autonsa tuohon oven eteen, kauanko sillä oikeen kestää nakata kauppakassit sisälle ja ajaa auto sitten parkkipaikalle!" Äiti hiippaili aina liimailemassa valituksia pitkin taloyhtiötä, Mäkisten tuulilasiin oli laittanut lapun jossa luki TÄMÄ EI OLE PARKKIPAIKKA!!!!
- Pitkään sai nukkua vain jos äitikin nukkui. Hänen "yli" ei saanut kukaan nukkua.
Onhan näitä muitakin jos jaksaisi kirjoittaa.
En vie mattoja ulos tampattaviksi vaan imuroin silloin kun siltä tuntuu. Yleensä kun rappuset ylä- ja alakerran välillä ovat sennäköiset että tarvetta olisi. Siinä menee sitten keittiökin samalla. Olohuonetta emme siivoa kuin joskus ja jouluna.
Lapsuudenkodissa oli pakollinen viikkosiivous ja tuo mattojen tamppaaminen oli kauhistus kun olen allerginen ja atooppinen. Siitä nyt äiti ei korviaan lotkauttanut. Isä taas oli jostain syystä vapautettu siivoamisesta.
Olen itse 1990 luvun alkupuoliskolla syntynyt ja vanhempani ovat 1960 vaihteen molemmin puolin.
Meillä syötiin lähes aina perunaa. Joskus harvoin makaronilaatikkoa tai spagettia jauhelihakastikkeen kanssa. Perunan kanssa oli kastiketta. tai keittoa jossa perunaa. yli jääneistä perunoista tehtiin pyttipannua tai perunamunakasta. Uuniperunoita tai muusia oli viikonloppuisin ja Salaattia syötiin vain viikonloppuisin. Vasta kun lapset aloimme itse kokkaamaan, tuli riisi ja pasta useammin lisukkeeksi. Nykyään Itselläni lisukkeet vaihtelee, voin syödä jopa höyrystettyjä kasviksia tai salaatin lisukkeena!
Siivouspäivä oli jokatoinen lauantai, aamusta iltaan ja äiti tietysti pahalla tuulella. Matot ulos, tamppaus, imurointi, pölyjen pyyhintä, vessojen siivous, lattioiden pyyhintä. Suursiivous kahdesti vuodessa, silloin pyyhittiin listat ja kaapit sisältä ja ja ja.... Nykyään itse siivoan tarpeen mukaan enkä mielellään vapaapäivinä. Ja yritän siivota iloisella mielellä.
Saunasta on täälläkin ollut puhetta, meillä oli lauantai sauna ja sen jälkeen katsottiin joku ohjelma ( iltalypsy?! myöhemmin uutisvuoto). Mulla ei mitään traumaa tästä, enkä muista oliko saunaan pakko mennä. Itse menin mielellään. Nykyään käyn saunassa silloin kun sattuu taloyhtiön vuoro olemaan ( pe tai la).
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muillakin marjojen pakastamisessa niin, ettei silloin samalla saanut syödä? Meillä jos peratessa otti välillä suuhunkin mansikan, tuli heti joku "älkää nyt kaikkia syökö että riittää pakkaseen". Kun ostettiin 20 kiloa pakastamismansikoita, ne todellakin pakastettiin. Kaikki.
Voi itku, oli juuri sama. Mansikkaa ja vadelmaa ostettiin kilotolkulla, tosin yleensä itsepoimintana, mutta syödä sitä ei saanut. Kaikki meni pakkaseen. Mansikat piti siivuttaa ja sokeroida ja sitä tehdessä yritin kähveltää muutaman mansikan suuhun --> tuli huutoa ja jos toisen kerran jäi kiinni, läimäisy näpeille ja syyllistäminen siitä, että nyt ei jää mitään talvea varten. Tosin talvellakaan sitä mansikkaa ei yleensä saanut. Pakastin sulatettiin talven pakkasilla, eikä silloinkaan avattu marjapakasteita. Keväällä sitten syötiin väkipakolla pakastemarjoja, jotta tilaa olisi uudelle sadolle. Osasta pakastemarjoja tehtiin hilloa ja mehua, jotta ne saatiin vaan pois pakkasesta. Mehuilla ja hilloilla ei ollut sen kovempi menekki mitä pakastemarjoilla. Mehua juotiin ns. juhlajuomana tai flunssassa, ei arkisin. Hilloja lähinnä jos tehtiin täytekakkuja.
Täytekakuista tuli mieleen: kesällä jos oli jotkut juhlat tai tuli vieraita, tehtiin mansikkatäytekakkua tuoreista mansikoista. Nekin mansikat meni vain siihen kakkuun, ei saanut syödä. Kakkua sai vasta, kun vieraat olivat ottaneet parit santsiannoksetkin, "ettei lopu kesken" ja niinhän se yleensä kyllä myös loppui ennen kuin olisi ollut lasten aika syödä.
Nykyään en pidä mansikoista, en marjamehuista, en perinteisistä täytekakuista. Pitäkööt tunkkinsa!
20 vuotta sitten (vuonna 2000!) oli jo vaikka mitkä couscousit ihan kaikkien saatavilla. 30 vuotta sitten joka kaupasta sai makaronia ja riisiä, niin varmaan myös 40 vuotta sitten vaikkei siitä olekaan omia muistikuvia.