Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Tuttuja juttuja paljon tässä ketjussa. Vaikka näin anonyymisti voin tunnustaa syyllistyneeni joskus raivosiivoamiseenkin, niin yritän kuitenkin toimia nyt itse vanhempana toisin, ja samoin yritän opettaa lapsiani. Sellainen ongelma on tullut kuitenkin vastaan, että on vaikeaa löytää miestä joka ei olisi ”vanhanaikainen” näissä asioissa. Olen eron jälkeen deittaillut jonkun verran, mutta kaikilla järkevän oloisilla miehillä (40+) tuntuu olevan tämä, että perjantaina siivotaan, lauantai-iltana saunotaan, viikonloppunakaan ei voi nukkua pitkään yms. kuviot. Jos haluan tuosta kaavasta poiketa niin olen vähintään epäilyttävä enkä ainakaan vaimomatskua ja tapailut päättyvät nopeasti. Jokseenkin vaikeaa löytää miestä joka olisi sopivan boheemi mutta kuitenkin asiansa hoitava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain iloa näköjään alkoholistivanhemmista, meillä ei tosiaan mitään raivokkaita viikkosiivouksia tai aamuherätyksiä ollut. Olenkin itse ottanut tavaksi siivota kerran viikossa, koska tykkään siitä, että on puhdasta. En kuitenkaan saa mitään hermoromahdusta jos se jää väliin, mutta tykkään että viikossa on jotain rakennetta. Lapsena sitä ei ollut
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity kodinhoitoon vaan enemmänkin kasvatukseen. Olen syntynyt -93.
Meillä oli pakko jakaa kaikki lelut ja tavarat, myös ne synttäri- tai joululahjaksi saadut eikä tästä tingitty ikinä missään olosuhteissa. Olen itse esikoistytär ja minulla oli kolme nuorempaa sisarpuolta, kaikki poikia. Monet lelut ja tavarat hajosi veljien käsissä heti saamispäivänä, mutta yksi on erityisesti jäänyt mieleen. Olin silloin edesmenneeltä biologiselta isoäidiltäni saanut Suuri Satuaarteeni -kirjan, paksun ja punaisen, jota hänellä oli tapana lukea minulle iltaisin. Vaalin sitä kirjaa kuin aarretta, kunnes yksi sisaruksista keksi haluta "lainata" sitä. Kieltäydyin hanakasti, mutta kovan huudon ja tukkapöllyjen avulla pakotettiin, ja myöhemmin sain kirjan takaisin revittynä ja kuulakärkikynällä tuhrittuna.
Pahinta oli, etten saanut olla vihainen enkä pahoillani, koska vahingosta ei saa olla vihainen, itsekäs ei saa olla ja oma vikani oli kun en pitänyt tavaroistani huolta. Muistan vieläkin miten lohduttomasti itkin salaa vielä päiviä tapahtuneen jälkeen ja lopulta piilotin kirjan ja muut rakkaimmat aarteeni lippaaseen, jonka hautasin lähimetsään.Toinen älytön pakko koski syömistä. Lautanen, johon ei itse saanut annostella, oli syötävä tyhjäksi vaikkei ollut nälkä tai vaikka oksennus nousi suuhun. Pöydästä ei saanut lähteä ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kerran meillä oli ruokana jotain, joita en vaan saanut alas pahan maun ja hajun takia. Istuttuani yksin pöydän ääressä muutaman tunnin, äiti tuli kotiin ja sai kuunnella valitusta miten nirso "Nimeni" on. Hän haistoi annostani ja ruuan olevan pilaantunutta.
Voi miten tuli paha mieli sinun puolesta. Hirveää tuollainen kirjojen turmeleminen. Yksi lapsistani on syntynyt samana vuonna mitä sinä, ehkä siksi kirjoituksesi kosketti.
Melkein tekisi mieli pyytää omia lapsiani kirjoittamaan lapsuusmuistojaan. Inhosin siivoamista, mutta pakko oli. Sen muistan, että olen lapsille sanonut heidän huoneensa muistuttavan "koiran oksennusta".
Vierailija kirjoitti:
Lauantaina piti lähteä kauppaan mahdollisimman aikaisin. Oli ylpeyden aihe, kun kaupassa ehdittiin käydä ajoissa (heti avaamisen jälkeen) ja paheksuttiin laiskoja naapureita, jotka menivät vasta iltapäivällä. Tunnen vieläkin tietynlaista häpeää, jos lähden ostoksille vasta klo 14, mutta haluan nauttia rauhallisesta vapaapäivästä ja menen silloin, kun mieli tekee. Kaapissa on yleensä sen verran ruokaa, että nälkäkuolema ei uhkaa.
Lauantaina piti ehtiä ajoissa kaupallle/kaupoille, koska ne meni kiinni klo 14 tai jopa klo 13.
80-luvun lopulla ne aukioloajat piteni klo 17-18, joten nykyinen 24h kaupat auki on luksusta.
R-kioskilta sai varmaan maitoa tms. sen jälkeenkin, mutta kuka sitä kalliiseen hintaa ostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni sitten marttyyriina toiseen huoneeseen katsomaan samaa ohjelmaa kännykästään.
Tämä telkkarin huudattaminen uutisten ja urheilun aikaan on kyllä yksi ikävimmistä lapsuuden muistoista. Telkkari meni aina pikkuhiljaa kovemmalle, jos joku kehtasi vähänkin ääntä päästää. Lopputulema oli, että kaikki muut olivat hiljaa jossain omissa puuhissaan, että isä saa katsottua tärkeät formulat ynnä muut telkkari täysillä. Sellaista passiivis-aggressiivista käytöstä.
Voitte kuvitella kuinka paljon sattuu korviin, kun tuota joutuu kuuntelemaan tuntikausia. En edelleenkään siedä telkkarin pitämistä kovalla. Kärsin lapsena usein päänsärystä näiden urheilupäivien yhteydessä.
Meillä telkkaria ei huudatettu, mutta kaikki mahdolliset urheiluohjelmat katsottiin. Siis isä katsoi, muut pidätti hengitystä, ettei ylhäisyys häiriinny.
Vielä viiskymppisenä jääkiekkoselostus aiheuttaa hirveän ahdistuksen. En voi olla samassa huoneessa, missä joku katsoo lätkämatsia. Onneksi on iso talo ja piha, että pääsee karkuun.
Hyi että, olinkin unohtanut lapsuuden kammotuksen 70-luvulta eli sunnuntai-illan radio-ohjelman "Musiikkia ja urheilua". Kaikkien piti istua hiljaa, kun isä kuunteli radiota. Sunnuntait oli muutenkin ankeita päiviä, kun se piti pyhittää Jumalalle (äidin sanojen mukaan) ja tuo oli kaiken kruununa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkkari ei huuda meillä koko päivää, lapset saavat media-aikaa puolituntia päivässä.
Meillä ei silitetä kuin paitapuserot ja verhot.
Ei raivosiivouksia. Siivouksen hoitaa siivooja.
Ei syödä epäterveellistä yhdistettyä lounasta/päivällistä (makaroonivelliä, makkarakstiketta mm.) kello kolme. Syödään terveellistä ruokaa säännöllisesti. Vähän tyhjiä hiilihydraatteja, paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja proteiinia.
Ei käytetä aikaa urheilun katsomiseen telkkarista. Käytetään aikaa urheiluun, mm. laskettelu, pyöräily, rullaluistelu.
Ei olla työnorjia. Osataan rentoutua, käydään kylpylöissä, lomilla ym.
Vierailija kirjoitti:
Lauantaiaamun raivosiivous seiskalta. Kiva herätä kolisteluun, imurin hurinaan ja kärttyisään äitiin. :(
Tämä!!!!! Ja eikä se kolina ja kärttyisyys vielä, mutta aina kehitettiin joku riita jossa minut todettiin syylliseksi laiskuuteen, liian myöhään nukkumiseen, liian myöhään valvomiseen, kylällä luuhaamiseen, silmille hyppimiseen ja kaikkeen muuhun mahdolliseen mistä äiti keksi minua sättiä.
Nykyään siivoan ja varsinkin imuroin todella harvoin. Inhoan sitä hommaa. Tulee heti ne kireät ja masentavat aamut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vadelmien poiminta ja lakkasoilla juokseminen. Oli pakolliset vattureissut monta kertaa elokuun alussa, jopa parin päivän välein. Lakkaa käytiin poimimassa kaukanakin, ravattiin pitkin soita pari päivää. Meillä jostain syystä rakastettiin 1. vadelmahilloa ja 2. lakkahilloa. Mustikka tai puolukka eivät olleet oikein mitään, vaan vadelma ja lakka olivat ne ”ainoat oikeat” herkut.
Asuimme pienellä paikkakunnalla. Lauantaina isä ja äiti lähtivät heti aamulla klo 9 kaupoille viereiseen kaupunkiin. Jos oli ostettava jotain esim. vaatteita, piti lähteä mukaan. Kaupat tosin olivat auki jonnekin klo 18 asti, mutta kaikki piti tehdä heti aamulla. Kun tultiin kotiin kaupasta, oli ruoka ja sitten aloitettiin siivoaminen. Oli turha pyytää että pääsisi kaverin luo, kun piti siivota ensin. Illalla sitten voi tehdä jotain kivaa, kun vanhemmat katsoivat BumtsiBumia ja kävivät saunassa. Meillä tosin ei ollut saunomispakkoa, niin kuin ilmeisesti monella muulla.
Jos ei mennyt kirkkoon, piti kuunnella Jumalanpalvelus kotona ja veisata mukana. Oli asioita, joita sunnuntaina paheksuttiin vaikkei suorastaan kielletty, esim. videopelit ja TV:n katselu. Äitini harrasti sellaista syyllistämistä tyyliin "Onko sun sunnuntainakin pakko katsoa telkkaria/pelata pelejä, eikö edes pyhäpäivää voi viettää ilman?" Myös pop/rock-musiikin kuuntelu sunnuntaina oli paheksuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantaina piti lähteä kauppaan mahdollisimman aikaisin. Oli ylpeyden aihe, kun kaupassa ehdittiin käydä ajoissa (heti avaamisen jälkeen) ja paheksuttiin laiskoja naapureita, jotka menivät vasta iltapäivällä. Tunnen vieläkin tietynlaista häpeää, jos lähden ostoksille vasta klo 14, mutta haluan nauttia rauhallisesta vapaapäivästä ja menen silloin, kun mieli tekee. Kaapissa on yleensä sen verran ruokaa, että nälkäkuolema ei uhkaa.
Lauantaina piti ehtiä ajoissa kaupallle/kaupoille, koska ne meni kiinni klo 14 tai jopa klo 13.
80-luvun lopulla ne aukioloajat piteni klo 17-18, joten nykyinen 24h kaupat auki on luksusta.
R-kioskilta sai varmaan maitoa tms. sen jälkeenkin, mutta kuka sitä kalliiseen hintaa ostaisi.
Juuri noin oli minunkin lapsuudessani, kaikki kaupat meni kiinni lauantaisin klo 13 tai 14. Siksi sinne kauppaan mentiin ajoissa, koska muuten oli leipähyllyt tyhjänä, lähellä sulkemisaikaa. Kaupat yritti myydä leivät ja pullat pois, ettei tule hävikkiä, koska sunnuntaisin ei ollut mikään kauppa auki. Maanantaiaamuna tuli tuoreet leivät leipomoista.
Kauas puusta pudonnut omena kirjoitti:
Telkkari ei huuda meillä koko päivää, lapset saavat media-aikaa puolituntia päivässä.
Meillä ei silitetä kuin paitapuserot ja verhot.
Ei raivosiivouksia. Siivouksen hoitaa siivooja.
Ei syödä epäterveellistä yhdistettyä lounasta/päivällistä (makaroonivelliä, makkarakstiketta mm.) kello kolme. Syödään terveellistä ruokaa säännöllisesti. Vähän tyhjiä hiilihydraatteja, paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja proteiinia.
Ei käytetä aikaa urheilun katsomiseen telkkarista. Käytetään aikaa urheiluun, mm. laskettelu, pyöräily, rullaluistelu.
Ei olla työnorjia. Osataan rentoutua, käydään kylpylöissä, lomilla ym.
Suoraan sanottuna teidän elämä kuulostaa paljon tiukkapipoisemmalta ja tylsemmältä kuin monien lapsuus täällä. Puoli tuntia päivässä media-aikaa, voi elämä. Teidän lapset jää syrjään siitä kulttuurista, jota toiset saman ikäiset elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 1990 luvun alkupuoliskolla syntynyt ja vanhempani ovat 1960 vaihteen molemmin puolin.
Meillä syötiin lähes aina perunaa. Joskus harvoin makaronilaatikkoa tai spagettia jauhelihakastikkeen kanssa. Perunan kanssa oli kastiketta. tai keittoa jossa perunaa. yli jääneistä perunoista tehtiin pyttipannua tai perunamunakasta. Uuniperunoita tai muusia oli viikonloppuisin ja Salaattia syötiin vain viikonloppuisin. Vasta kun lapset aloimme itse kokkaamaan, tuli riisi ja pasta useammin lisukkeeksi. Nykyään Itselläni lisukkeet vaihtelee, voin syödä jopa höyrystettyjä kasviksia tai salaatin lisukkeena!
Siivouspäivä oli jokatoinen lauantai, aamusta iltaan ja äiti tietysti pahalla tuulella. Matot ulos, tamppaus, imurointi, pölyjen pyyhintä, vessojen siivous, lattioiden pyyhintä. Suursiivous kahdesti vuodessa, silloin pyyhittiin listat ja kaapit sisältä ja ja ja.... Nykyään itse siivoan tarpeen mukaan enkä mielellään vapaapäivinä. Ja yritän siivota iloisella mielellä.
Saunasta on täälläkin ollut puhetta, meillä oli lauantai sauna ja sen jälkeen katsottiin joku ohjelma ( iltalypsy?! myöhemmin uutisvuoto). Mulla ei mitään traumaa tästä, enkä muista oliko saunaan pakko mennä. Itse menin mielellään. Nykyään käyn saunassa silloin kun sattuu taloyhtiön vuoro olemaan ( pe tai la).
"Itse menin mielellään."
Viittaatko johonkuhun toiseen? Vähän ristiriitaista, kun samalla käytät sanaa 'itse'.
Ehkä kuitenkin tarkoitit kirjoittaa "Minä menin mielelläni."
Illalla ei enää päässy ulos tarpeilleen,kun ovi oli jo laitettu säppiin. Oli pissattava laskiämpäriin. Enää en kuseksi lieden vieressä olevaan ämpäriin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silittäminen. Kenkien plankkaus. Sauna joka oli aina lauantai-illalla kerran vkossa, nyt menen vaikka joka päivä tai kerran kk. Tietty klonaika kun oli ns lounas, meillä syödään kun syödään. Jääkaapissa ei saanut könytä, eli ei saanut hakea välipaloja, meillä saa milloin vaan. Jos yöllä ei nukuttanut, ei saanut nousta ylös, meillä saa ja voi vaikka mennä syömään ym. Jos ei lomapäivinä noussut ajoissa ylös, heti oltiin ihmettelemässä, meillä saa nukkua just niin kauan miltä tuntuu.
Ostetaan aina edullisimmasta päästä, estetiikasta viis.
Jatkuva tekeminen, keksimällä keksitään projekteja, remontteja ja taloustöitä, mitä hankalampi, sen parempi. Itse pyrin tekemään tarpeelliset työt järkevästi ja tehokkaasti, mutta haluan myös olla rauhassa ja rentoutua.
Näitä on kyllä kiva lukea, kun itsellä on just samat kokemukset. Lauantaisiivous, jonka jälkeen ei tapahdu mitään. Korkeintaan sauna ja saunalimppari. Tämän pakkomielteisen siivoamisen vuoksi astmasairauksista on tullut yleinen kansanrautimme. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut. Vähempikin olisi riittänyt. Joka perheessä marttyyriäidit ovat heittäytyneet polvilleen luutun kanssa joka lauantai aamu. Siitä maanisesta kuuraamisesta itsensä katkeroittamina ovat sitten sättineet lapset, niin että krooninen häpeä ja syyllisyys ovat saaneet säännöllisen ravintonsa. Ja just tuo, että marjat oli show, mutta ne sai syödä vasta kun niistä oli kaiken käsittelyn ja säilömisten ja mehustusten jälkeen jäljellä enää rusehtunut kuori, maku ja ravintoaineet ei. Ankaran kommunismin vuoksi meillä ei kuitenkaan menty kirkkoon, eikä pyhitetty lepopäivää sunnuntaisin. Silloin kyläiltiin. Ne oli tylsiä reissuja kyläpaikoissa, joissa lapsille ei ollut mitään tekemistä. Silloin ei kyllä lapsen toivomuksia otettu perheen vapaa-ajan suunnittelussa juurikaan huomioon. Lähes kaikki meni täysin aikuisten intressien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muillakin marjojen pakastamisessa niin, ettei silloin samalla saanut syödä? Meillä jos peratessa otti välillä suuhunkin mansikan, tuli heti joku "älkää nyt kaikkia syökö että riittää pakkaseen". Kun ostettiin 20 kiloa pakastamismansikoita, ne todellakin pakastettiin. Kaikki.
Meillä sai syödä mansikkaa mielin määrin. Yleensä niin pitkään kun torilta mansikkaa sai, ostettiin joka toinen päivä vähintään litra, joskus 2 litraa. Pakastin oli pieni, joten kun ostettiin 10 kiloa (2 isoa laatikkoa), jäi aina yli vähintään pari kiloa, joita syötiin ähkyyn asti. Kerran oksentelin rajusti, kun olin mättänyt koko päivän pelkkiä mansikoita, ainakin kilon.
Kaikkialle mentiin ns. hyvissä ajoin eli liian aikaisin. Sitten odoteltiin. Esim. joulukirkkoon mentiin niin, että istuttiin siellä tuntia aikaisemmin, koska "silloin siellä on enemmän väkeä". Tavallisiin kirkonmenoihinkin mentiin ennen aikojaan ja istuttiin puoli tuntia kovassa penkissä. Tämä tapa jäi mulle ja olen hyvin hitaasti pyristellyt siitä eroon. Olen aina mennyt "hyvissä ajoin" ja sitten odotellut. Tunnen yhä lievää kauhua ja paniikkia, jos menen jonnekin niin että olen paikalla 10 min ennen sovittua aikaa. Varmaan tästä johtuen minulle kehittyi hyvä mielikuvitus, kun piti viihdyttää itseään jotenkin ajattelemalla ja kuvittelemalla.
Kirkossa ei menty "erikoisiin" paikkoihin kuten ylös parvelle tai etupenkkiin tai ihan taakse. Ei myöskään penkin reunaan. Vaan keskelle salia, penkin keskelle. Nyt aikuisena menen tilaisuuksissa aina reunaan tai johonkin mihin oikeasti haluan.
Huomaa, että äitini sukupolvi on täysin eri porukkaa. Pakastepullat ovat synti ja häpeä, kyllä pullat pitää tehdä itse alusta loppuun! Samoin täytekakku, luonnotonta jos se haetaan konditoriasta tai pakastealtaasta. Ja perunaa, perunaa pitää syödä! Mieluiten sen käristetyistä vehnäjauhoista tehdyn kastikkeen kanssa. Verhot pitäisi vaihtaa ainakin jouluksi ja on käsittämätöntä, että meillä vaan roikkuu ympäri vuoden samat verhot. Lipputanko pitäisi olla, jos kerran asuu omakotitalossa ja samoin omenapuu ehdottomasti.
No todellakin oli. Puhuuko joku vuodesta 2000 muinaisena aikana? 1970-luvun lapsuudessani oli riisiä ja makaronia saatavilla. Spagetti ja jauheliha oli yhtä yleinen lapsiperheiden ruoka kuin nykyään. Jos joidenkin perheissä syötiin vain perunaa, se oli valinta.