Lue keskustelun säännöt.
Milloin huomasit tulleesi "vanhaksi"`?
Milloin tai oikeastaan minkä ikäisenä tunsit, ettei kroppasi toimi enää "niinkuin ennen"?
Nivelet kolottaa, noustessa tai kyykkyyn mennessä ähkäiset, jne.. Kertokaa ihmeessä, koska itse koen kärsiväni näistä oireista ja olen vielä "nuori" (27v).
Kommentit (325)
ihan viimeaikoina. Enään ei jaksa olla niin "avoin" uusille ideoille ja innostua niistä.
En jaksa seurata muoti-ja meikkitrendejä. Ne ei "kolahda", niin kuin nuorena.
Haluan käyttää "ajattomia" ja "omannäköisiä" vaatteita.
En myöskään innostu siitä, että enää ei saa käyttää biologiseen sukupuoleen viittaavia sanoja: "tyttö, poika, mies, nainen".
Itse järkyttyisin enemmän, jos neuvola-henkilö kirjaisi papereihin: "terve, peniksellinen lapsi" kuin että terve poika. Tai että lääkäri kirjais mun papereihin: "35-vuotias vaginallinen potilas".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut olevani vanha.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä vieläkään tunnu vanhalta tai ruho bragaa. N39
No olisikin liian aikaista.
Vasta vaihdevuodet mielestäni muuttavat fysiikkaa vaikka kuinka tappelisi vastaan tai yrittäisi joustaa tai luontaislääkitä tai joogata.
Vierailija kirjoitti:
Huh, onpas täällä vanhaa väkeä! Ei uskoisi palstan keskustelunaloitusten tason perusteella. Olen aina luullut, että vanhuus ja viisaus käyvät käsi kädessä.
Koetappa vaan kestää, tai vaihda ketjua.
Kyllä tuo fysiikka on vähän heikentynyt ja naamakin muuttunut sitten nuoruuspäivien. Henkisesti en tunne itseäni vanhaksi. N63v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, 62, harmaa pantteri, vanhuus tulee joskus kahdeksankympin jälkeen jos syö hyvin, liikkuu hieman, eikä murehdi.
Psyykkisesti 12 vee, fyysisesti noin 55 vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joskus 44-vuotiaana. Niveliä kolottaa, seksi ei kiinnosta, kaipaan sosiaalisen työn vastapainoksi paljon enemmän yksinoloa ja rauhoittumista.
Ikänäköä tulee ja keskivartalo pyöristyy.
Mutta toisaalta myös ihan kaikki asiat ei saa enää raivon partaalle esim työelämässä. Huomaan ajattelevani että ai tämmöistä tällä kertaa, no ihan sama. Pidän tätä hyvänä asiana kun työelämän muutokset ei aiheuta enää verenpaineen nousua vaan oon oppinut hyväksymään ne.
Shoppailu ja pinnalliset asiat ei kiinnosta myöskään millään tavalla. Ilmastoasiat ja se, millaisen maailman jätämme jälkipolville, kiinnostaa ja ahdistaa eniten.
Huomaan siis olevani se mummo joka maksaisi elokapinalaisten sakot :)
Kun sain tietää, että nykyään on tyypillistä deittailla useampaa ihmistä samaan aikaan ennen kuin ollaan "virallisesti" parisuhteessa yhden henkilön kanssa.
Tai kun 2010-luvusta puhutaan nostalgisesti.
Tai että on olemassa täysi-ikäisiä ihmisiä, jotka eivät muista finanssikriisiä.
Tai että Lord of the Rings -elokuvat ovat nuorille "vanhoja klassikoita" niin kuin itselle alkuperäiset Star Wars -elokuvat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alamäkeeee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alamäkeeee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omat vanhemmat kuolee, sitten se muuttuu.
Tämä on niin totta. Minulla asia jysähti päähän 50+-ikäisenä. Huomasi, että täytyykin nyt itse alkaa hoitaa asioita, joita ei ole ikinä tarvinnut joitaa, joista ei ole ymmärtänyt mitään. Tajuaa, että on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea. Sen rinnalla pikku rypyt ja kankeudet ovat aika vähäisiä ongelmia.
Mitä nämä tällaiset asiat on, joita vanhemmat hoiti vielä 5-kymppiselle?
Aivan ensiksi hautajaiset, perunkirjoitukset sun muut. Vastuun ottaminen metsätilan hoidosta. Kyllä vanhempani metsät hoitivat kuolemaansa saakka, eivätkä minulle opettaneet mitään. Vanhempieni talon remppa ja myyminen. Kinastelu muiden perillisten kanssa jäämistöstä. Kesämökin ja rannan hoito ja huolto. Eihän nuoren, kaupunkiin muuttaneen ihmisen tarvinnut miettiä, mistä kohtaa pitäisi nyt metsää harventaa, tai milloin mökille on kutsuttava nuohooja tai ojien kaivaja. Nyt pitää oppia, vaikka jo itsekin vanhenee, eikä jaksaisi liikaa miettiä.
Mä jouduin kokemaan tämän kaiken 30- vuotiaana vanhempieni kuoltua. Sillä erotuksella että en tuntenut itseäni vanhaksi vaan orvoksi lapsiparaksi. Kesti hetken kun sai asiat hoidettua ja pääsi tasapainoon.
Sama täällä, olin ensimmäisellä kerralla toisen vanhempani kuollessa 27-vuotias. Tuntuu että en saanut viettää huoletonta nuoruutta vaan elämä on mennyt siitä eteenpäin pohtien asioita joita ihmiset tekevät 40-vuotiaina.
Oma isäni kuoli kun olin 19v, siihen päivään tuntui loppuvan 'lapsuus' ja tietynlainen lapsenmielisyys. Suruajan jälkeen jouduin opetella ajattelemaan kuin aikuinen, isältä ei voinut kysyä enää neuvoja. Nyt olen 27v ja kantapään kautta opeteltu asioita. Tunnen joskus olevani henkiseltä iältäni joku 40v täti.
Vierailija kirjoitti:
Kun puheet samanikaisten ystavien kanssa keskittyivat erilaisiin sairauksiin ja muihin vikoihin. Kun ystavat alkoivat ymparilta kuolla pois. Hyvin harvat uudet asiat kiinnostavat. Annan keski-ikaisten lasteni ja nyt jo lastenlasteni hoidella kaikki tekniset jutut. Aamuisin sangysta nouseminen on hankalampaa, joka aamu uusi kipu jossakin. Olen 75 vuotias .
Mihin se elama meni?
Ei se mennyt mihinkään, siinähän sinä olet. Hyvä lihaskunto on erityisen tärkeää tuossa iässä, eli salikortti vaan käteen ja huhkimaan, varovasti aloittaen. Käyn itse aamuisin 6:30 ja silloin on useampi eläkeikäinen treenaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini nukkui pois muutama päivä sitten 92-vuotiaana, mutta ei kokenut koskaan olevansa vanha.
Nyt itse olen sukumme vanhin 67 vuotiaana. En koe olevani vanha, mutta taidan olla kuitenkin.
3-vuotias lapsenlapseni totesi minua katsoessaan "Mummi, sinä olet vanha".
Kun kolmikymppinen rouvitteli. Olen 50. Ja luulin olevani nuoren näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun Marinin vedettyä kännit/nokat ja sekoiltuaan bileissä/yökerhossa, huomasin, etten oikeastaan millään tasolla pysty samaistumaan häntä asiassa puolustaviin ihmisiin.
T. N46
Jaa! Kyllä minä pystyn! Hienoa kun on ministeri (tai minkä tahansa alan ihminen) joka voi myös näyttää olevansa ihan tavallinen inhimillinen ihminen.
Nuorempana olisin kyllä järkyttynyt, että miten ei osaa pitää rooliaan yllä vapaallakin.
N 52 :)
Huomasin tulleeni vanhaksi noin 45-50-vuotiaana. Sain nuorimman lapseni 42-vuotiaana. Nainen on niin kauan nuori, kun hän voi tulla luonnollisesti raskaaksi, synnyttää ja imettää vauvansa.
Vanheneminen ja hedelmättömyys on tuntunut todella surulliselta ja pahalta. Tunnen olevani jonkin sortin turhake. Vanheneminen myös pelottaa. Vanhenemiseen liittyy alamäki ja fyysinen ja henkinen rapistuminen.
Vanhuudessa pahinta olisi avuttomuus, raihnaisuus, liikuntarajoitteisuus, muistamattomuus, muistisairaus, fyysiset sairaudet ja toisten ihmisten hoidettavaksi ja toisten armoille joutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 37v, ei kolota paikkkoja. Sen sijaan olen havainnut, että en enää voi sietää kovalla soivaa jumputusmusiikkia. Se bassonjumputus on vaan niin hermoille käyvää.
Kun viimeksi kävin Weekend festivaaleilla, en enää jaksanut pomppia ja tanssia niin kuin ennen. Harmitti.
Valvoa kyllä jaksoin. Olen 53v.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä vieläkään tunnu vanhalta tai ruho bragaa. N39
Sanavalintasi kyllä kuulostavat seitsemänkymppiseltä!
Vierailija kirjoitti:
Kun kauppahallissa myyjä rouvitteli😓
Olet siis yli 18 ja mahdollisesti naimisissa?
en tunne olevani wanha toki olen vasta 65 vuotias ja olen vanhuus eläkkeellä kaikkea on koettu on ollut aivoinfakti mut toivuttu mutta nää kaikki pikku vaivat kuuluu ikääntymiseen jokin aika sitten käin vuosi kontrollissa tuon infaktin
takia ja kaikki veri ja muut arvot olivat huippu hyvät testien mukaan
joten en tunne olevani wanha täytyy vain pitää kunnostaan huolta
Tämä on niin totta! Kun katsoin ensimmäisen kerran Gilmoren tytöt, samastuin Roryyn. Kun katsoin dvd-boxin yli kolmekymppisenä, samastuin Loreleihin. Nyt lähes viisikymppisenä katsoin sen vielä uudelleen Netflixistö ja se isoäiti Emilyhän oli hyvö tyyppi, ja ymmörsin hönen ajatusmaailmaansa todella hyvin. 🤣