Lue keskustelun säännöt.
Milloin huomasit tulleesi "vanhaksi"`?
Milloin tai oikeastaan minkä ikäisenä tunsit, ettei kroppasi toimi enää "niinkuin ennen"?
Nivelet kolottaa, noustessa tai kyykkyyn mennessä ähkäiset, jne.. Kertokaa ihmeessä, koska itse koen kärsiväni näistä oireista ja olen vielä "nuori" (27v).
Kommentit (325)
Muutokset tulevat pikkuhiljaa
20+ ei enää jaksa bilettää joka yö, välillä pitää nukkuakin. Ja pohjaton ruokahalu / jatkuva nälkä alkaa helpottaa.
30+ krapulat pahenevat niin ettei juhliminen ole enää sen arvoista. Urheilua tilalle.
40+ liikunnasta palautuminen hidastuu. No mitäs hittoa nyt sitten sen tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin eläkkeelle 5 vuotta sitten ja aloin seurata tätä Vauva-palstaa. Tajusin olevani täysin ajastani jäljessä, koska en tiennyt keitä ovat Marina Aitolehti, Maisa Torppa, Janita Lukkarinen ja Sofia Belorf. Googlettamalla on toki selvinnyt nämä nuoremman väen idolit.
Tukka alkoi ohentua 45 jälkeen.Takaraivossa sisäkumi loistaa.Naisten jahtaaminenkin tuntuu jo tylsältä.
Kävellessäni toinen hanskani putosi takin taskusta viime talvena. Takanani kävellyt parikymppinen kaveri hölkkäsi rinnalleni ja ojensi hanskan. Kiitin lämpimästi, johon nuori herra totesi "olkaa hyvä".
Se että minua teititeltiin oli toisaalta mieltä lämmittävää (onpa meillä hyvätapaisiakin nuoria) ja toisaalta vähän lannistavaa :) Ikää on vähän päälle 50.
Isäni totesi minulle ja miehelleni, että 50-vuotiaasta se tasainen alamäki alkaa.
Mieheni totesi 50-60 ikävuosien välissä, että aina kun yksi kolotus,kipu, särky loppuu, niin toinen alkaa ja jos ensin kuvittelee, että kyllä tämä polvi on sitten kipeä, niin selkäkivun alkaessa unohtuu polvikipu jne.
Eli jos hammasta särkee, niin laita tikku varpaankynnen alle ja potkaise seinää, niin loppuu hampaasta valitus.
Pakko sanoa, että kyllä 60 ikävuotta lähennellessä on myönnettävä ettei naamataulu ole enää entisensä, ei edes hyvinä päivinä löydy peilikuvasta sitä hehkeyttä, minkä saattoi löytää vielä 45-vuotiaana, jopa joskus harvoin 50-vuotiaanakin vielä.
Kuitenkin vielä näin lähes kuuskymppisenäkin pystyy näkemään tuloksia kropassaan melko nopeastikin, kun enemmän liikkuu ja puuhailee monipuolisesti - naamataulussa sitä muutosta ei kyllä erota vaikka kuinka tiirailisi ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27 ja viimeisten parin vuoden aikana huomannut, että ihan millä tahansa alustalla en enää pysty nukkumaan ilman selkäkipuja, enkä pomppimaan trampoliinilla ilman, että päätä alkaa särkeä. Lisäksi roskaruoka tai karkit ei enää sula niin sujuvasti, kuin ennen, eikä niitä enää samalla tavalla tee mielikään.
Viimeinen naula nuoruuden arkkuun oli kuitenkin tänä kesänä löytämäni vitivalkoinen hius muuten tummasta tukastani, tästä se tätiytyminen kai sitten alkaa
Vierailija kirjoitti:
Kun aloin tuntea ärtymystä tästä feministisestä maailmasta. Olisiko ensimerkit olleet siinä 45v iässä.
Esim. Sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin investoiminen, koululaitokseen jossa opettaja avustaa lapsia sukupuolen määrittelyssä, Eski.. jäätelöpuikko jonka nimi katsottiin loukkaavaksi. Jne.
Joidenkin pitää vaan päästä inisemään joka helvetin paikassa vaikkei aihe liittyis mitenkään mihinkään politiikkaan, feminismiin tai muuhunkaan :DD Joo, uskon kyllä että oot n 50v, oikea valittajamummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin keski-iässä, kun tuntee ja sitten näkyykin. Osa näyttää nuoremmilta; ero noin 10v. Jopa 40-60v voi olla se liukuma näössä, ja se vaikuttaa useimmiten eniten naisiin, kun naishormonit vähenee.
Paljon riippuu myös läskikertoimesta. Kun tuntuu, että vanhalta alkaa näyttää hiljalleen, siis mummolta, vaarilta, niin sitä on keski-iässä siten, että voi pitää itseään vanhana.
Jos pitää itsestään hyvää huolta ja asenteet on kohdillaan, ei ikä välttämättä vaikuta kuin suhteessa nuoriin, eikä välttämättä heihinkään; riippuen henkilöstä ja tekemisistä.
Olin noin 40 paikkeilla, kun kiinnostuin suunnattomasti lasiesineistä. Luin niistä kirjoja ja opiskelin, aloin kiertää kirpputoreja, tehdä löytöjä. Silloin mies naureskeli, että ainakin henkinen keski-ikä alkaa olla vahvasti läsnä.
Ei se haittaa, olen tehnyt hienoja löytöjä ja tienannut muutaman euronkin lisäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutokset tulevat pikkuhiljaa
20+ ei enää jaksa bilettää joka yö, välillä pitää nukkuakin. Ja pohjaton ruokahalu / jatkuva nälkä alkaa helpottaa.
30+ krapulat pahenevat niin ettei juhliminen ole enää sen arvoista. Urheilua tilalle.
40+ liikunnasta palautuminen hidastuu. No mitäs hittoa nyt sitten sen tilalle?
Nukkumista
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 40 paikkeilla, kun kiinnostuin suunnattomasti lasiesineistä. Luin niistä kirjoja ja opiskelin, aloin kiertää kirpputoreja, tehdä löytöjä. Silloin mies naureskeli, että ainakin henkinen keski-ikä alkaa olla vahvasti läsnä.
Ei se haittaa, olen tehnyt hienoja löytöjä ja tienannut muutaman euronkin lisäksi
Kyllä, keski-ikäisenä syttyi palo astioihin! Ihan hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuukautiset alkoi reistaamaan ekaa kertaa elämässä. Eli 50v. Myös sellaista on itselläkin mitä muistaa lapsuudesta " vanhojen ihmisten tekevän" eli kun nousee ylös ni pari askelta tuntuu välillä jalat ja selkä jäykältä vaikkei mitään varsinaisia särkyjä ole vielä ollutkaan. Usein myös tokaisee " ohhoh" ku lähtee liikkeelle. Apua.. Ryhmäliikunnassa huomaa, että on vanhempi kuin 30 vuotta nuorempi vieruskaveri....
Vierailija kirjoitti:
Huh, onpas täällä vanhaa väkeä! Ei uskoisi palstan keskustelunaloitusten tason perusteella. Olen aina luullut, että vanhuus ja viisaus käyvät käsi kädessä.
Kyllä tätä palstaa seuraavat seniorinaisetkin. Ja olet oikeassa siinä, että vanhuus ja viisaus
käyvät käsikädessä 👍.
Hämäränäön huononeminen ärsyttää, ja hiusten ohentuminen ja karheutuminen. Noin viiskymppisenä alkoi muutos.
Vierailija kirjoitti:
Olen 35, enkä meinaa jaksaa enää nuorison elämöintiä tai mekkalaa.
Nuorison elämöinti, erityisesti tyttöjen kimakat äänet, sattuu ihan fyysisesti. Ja uuvuttaa.
Urheilun aktiiviharrastajana vanhenemisen huomasin 33 vuotiaana. Vauhti pelikentällä ei ollut enää samaa ja nuoret parikymppiset jullit meni lujaa! 37 vuotiaana huomasin hiusten harvenevan päälaelta ja 40 vuotiaana aamulla sängystä noustessa nilkkoihin särkee silloin tällöin.
Vanheneminen on tällaiselle joukkueurheilua rakastavalle kirous. On ollut pakko siirtyä enenevässä määrin yksilölajeihin.
Olisinpa taas nuori ja vetreä.
75-vuotiaana. Ei jaksa enää seisoen kuoria 2 kiloo perunoita, kun alkaa pyörryttää ja tekemään huonoa. Selän kivistyksen kanssa.
Varmaan kun täytin 50. Näen häiritsevän usein unta kakkaamisesta ja pinnistän ja ponnistan. Sitten herään ja kolmesta viiteen senttiä pökälettä on jo ilmoilla ja tämä toistuu joka viikko. Kiva kun ei ole vielä tullut kaikki ulos :)