Abortti rv14?

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen masentunut ydinperheen lapsi, en edes siis adoptoitu tai muuten traumatisoitu millään (traumojahan mammojen mukaan saa vain vanhempien avioerosta käytännössä). Silti toivoisin että mua ei olisi koskaan tehtykään. Elämä on yhtä helvettiä vaikka kaikki ihanat eväät elämään on annettu ja kaiken ns pitäisi olla hyvin. Toivoisin että mut olisi abortoitu.

Että ei elämä ole aina lahja muuta kuin niille prolifereille jotka haluavat vain päättää naisen kehosta ja ihan sama se lapsi sen jälkeen kun on syntynyt. Ja joita asia ei kosketa mitenkään.

Mikä mättää? Mulla ollut järkyttäviä juttuja mutta en valita.

Aina on tarkoitus miksi tänne synnytään.

Ei ihminen päätä elämästä ja kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole katunut omaa aborttiani RV 17. Ei ollut hiuksia ei, vain ylimääräinen kromosomi. Mutta tiedän että en olisi järjissäni selvinnyt ellen olisi vuotta myöhemmin lasta saanut.

Kaikilla vastasyntyneilläkään ei ole hiuksia juurikaan. Olemme yksilöitä. 

Tiedätkö mitä tehtiin Saksassa muutama vuosikymmen sitten, kun jollain oli ylimääräinen kromosomi? Samaa kuin nykyään. Mikä tekee sinusta paremman ihmisen kuin he?

Ei olekaan. Tosin mun neljällä muulla lapsella on ollut hiukset syntyessäänkin. Sikiö ei ole ihminen, ero on siinä. Ja siitä katsomisesta vielä, että omani ainakin jäi roikkumaan napanuoresta jalkojen väliin, vaikea olla näkemättä. Tosin pyysin muutenkin nähdä, että sain hyvästellä.

No sikiöstä tulee ihminen jos et sitä tiennyt.

Eli suakaan ei olisi jos et olisi käynyt sikiövaihetta läpi.

Niin yksinkertaista se on.

Toivoisin että voisimme ihan oikeasti auttaa sinua ap, mutta nyt jos koska on sinun (ja miehesi, eli tulevan lapsen isän) aika kätyäsosiaalitoimen puoleen tämän koliikki ym huolten kanssa ja selittää siellä: tarvitsemme apua. Muutenhan koko perhe kärsii.

Siinä se menee 4 kuin 3,kin.  Minun äiti aikoi antaa minut 4nen pois kun olin vatsassa, kuitenkaan ei kyennyt kun synnyin:).  Lapset ovat lahjoja ja mikä voi olla suloisempaa kuin tuhiseva vauva.

Älkää luovuttako vaan taistelkaa. Hakekaa apua jne.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia, ja tosiaan tehkää päätös itse, mutta teitä on päätöksessä 3 ei vain 2, tai peräti vain 1.

Tulin 20-vuotiaana raskaaksi silloiselle poikaystävälleni pillereistä huolimatta. Viikkoja taisi tuolloin olla 9, kun huomasin raskauden. Kahden viikon päästä tein sairaalassa abortin. Muistan edelleen, kuinka makasin siellä tuskissa 9h. Hoitaja kävi luonani vain kerran tarkistamassa tilanteen eikä tuolloinkaan suostunut antamaan lääkkeitä kipuun. Tuon jälkeen sain vielä kohtutulehduksen ja jouduin kaavintaan. Tavallaan ymmärrän hoitajien nihkeän asenteen abortin tekoon, mutta ihmisen pitäminen kivuissa ei mene jakeluun. Tapahtumasta on nyt 8-vuotta aikaa ja todellakin toivon, että hoitajien suhtautuminen abortin tekijöihin olisi muuttunut. Kukaan ei aborttia varmastikaan heppoisin perustein tee ja jos elämäntilanne olisi sen sallinut niin minäkin olisin pitänyt lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen masentunut ydinperheen lapsi, en edes siis adoptoitu tai muuten traumatisoitu millään (traumojahan mammojen mukaan saa vain vanhempien avioerosta käytännössä). Silti toivoisin että mua ei olisi koskaan tehtykään. Elämä on yhtä helvettiä vaikka kaikki ihanat eväät elämään on annettu ja kaiken ns pitäisi olla hyvin. Toivoisin että mut olisi abortoitu.

Että ei elämä ole aina lahja muuta kuin niille prolifereille jotka haluavat vain päättää naisen kehosta ja ihan sama se lapsi sen jälkeen kun on syntynyt. Ja joita asia ei kosketa mitenkään.

Mikä mättää? Mulla ollut järkyttäviä juttuja mutta en valita.

Aina on tarkoitus miksi tänne synnytään.

Ei ihminen päätä elämästä ja kuolemasta.

Hyvä että sä et valita, ansaitset mitalin.

Se mättää että elämä ei mitenkään tunnu elämisen arvoiselta, eikä sillä ole tasan mitään tarkoitusta. Ei lahja vaan tuomio. Ja väärin, ihminen voi päättää noista molemmista. Jos elämä tuntuu yhtä kärsimykseltä vielä kun vanhempani kuolevat, saatan poistaa itseni täältä omin avuin.

Ap lle viisautta ja voimia. Puhun sinusta tuonne ylöspäin ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Mikä tilanne ap?

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yäk miten pro lifeä täynnä oleva ketju

Ne mitään "pro lifeja" ole...  haluavat vain ja ainoastaan kontrolloida naisten oikeutta omaan kehoonsa. 

Nainen saa tehdä kehollaan käytännössä mitä haluaa. Mutta toisen kehoa se vapaus ei koske. Abortissa ei nimittäin päätetä äidin elämää vaan lapsen. Lapsella on täysin äidistä erillään oleva verenkiertonsa ja usein myös eri veriryhmä kuin äidillä. Ja heillä on myös erilainen DNA. He ovat eri yksilöitä. Se, että toinen on x-aikaa riippuvainen toisen avusta, ei tee lapsesta äidin kehon osaa, jonka voi poistaa kuin umpisuolen tai kuolioituneen varpaan. Pro life, tuo radikaali ajatus siitä, että on väärin päättää toisen puolesta tämän elämän jatkumisesta. Se pitäisi olla itsestään selvää. 

Sinunlaiset kusipäät aiheuttaa juurikin mentaali ongelmia abortin tekijöille. Se on terveydenhoitoa ei MURHA! paina se typerään kalloosi. Vielä 2020 joku palikka jaksaa toitottaa tätä sontaa.[/quote]

Raskaus ei ole sairaus eikä lapsi ole tauti, joka pitää nujertaa. Abortti ei ole terveydenhuoltoa, se on elävän, olemassaolevan, kasvavan ihmisen elämän päättämistä. Murha se on siksi, koska se tehdään suunnitellusti ja vakaasti harkiten. Ja usein vieläpä repien lapsi kappaleiksi tervävin instrumentein. Googlaa niin tiedät.

On mahdollinen

Sain keskenmenon rv 12 ja sikiö meni sairaalajätteeseen. Ei ihailtu sormia eikä varpaita, eikä tarjottu keskusteluapua.

Suosittelen adoptiota.