Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti rv14?
30.07.2020 |
Onko mahdollinen? Entä jos valitsee lapsesta luopumisen? Meneekö lapsi adoptioon vai mihin?
Kommentit (174)
Yäk miten pro lifeä täynnä oleva ketju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on murha kohdun ulkopuolella mutta ei mukamas ole( lain mukaan) kun lapsi on kohdussa.
Sama asiahan siinä tapahtuu.
Suunniteltu tappo.Sinunlaiset kusipäät aiheuttaa juurikin mentaali ongelmia abortin tekijöille. Se on terveydenhoitoa ei MURHA! paina se typerään kalloosi. Vielä 2020 joku palikka jaksaa toitottaa tätä sontaa.
Miksi tehdä jos ei pää kestä? Outoa olisi jos ei mitään tuntisi.
Vierailija kirjoitti:
Noilla viikoilla ei tosiaan kannata tehdä enää kuin todella, todella painavista syistä. Jos itse huomaisin olevani raskaana yrittäisin tehdä abortin ihan varhaisilla viikoilla, ennen kun sydän lyö... Myöhemmin tuskin enää pystyisin ellei lapsella olisi joku todella vakava vamma.
Sydän on alkanut lyödä jo ennen kuin tiedät olevasi raskaana. Niin aikaisin se alkaa lyödä.
Vierailija kirjoitti:
Yäk miten pro lifeä täynnä oleva ketju
Niin. Onhan se iljettävä ajatus, että puolustuskyvytöntä yksilöä puolustetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla viikoilla ei tosiaan kannata tehdä enää kuin todella, todella painavista syistä. Jos itse huomaisin olevani raskaana yrittäisin tehdä abortin ihan varhaisilla viikoilla, ennen kun sydän lyö... Myöhemmin tuskin enää pystyisin ellei lapsella olisi joku todella vakava vamma.
Sydän on alkanut lyödä jo ennen kuin tiedät olevasi raskaana. Niin aikaisin se alkaa lyödä.
Joopa joo. Jos esim joutuisit raiskatuksi useamman kerran niin antaisit tietysti ne lapset adoptioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sosiaalisin perustein sain abortin Valviralta noilla viikoilla. Olin 19 v. Itse raskaus todettiin rv 13-14, mutta itse luvan saamisessa kesti about 2 viikkoa(?).
Eli sairaalassa kirjoitin omin sanoin kirjeen Valviralle että miksi haluan abortin jne. Sieltä lähettivät sen eteenpäin (ja ainakin vuonna 2011 käsittelivät keskeytyspyyntöjä muistaakseni vain kahtena päivänä viikossa.)
Sitten odottamaan vastausta joka tuli kirjeellä kotiin.
Sain luvan, mutta edelleen näin useamman vuoden jälkeen kyseistä asiaa kadun, enemmän kuin mitään muuta.
Ehdin näkemään sikiön ennen kuin se vietiin pois. Oli jo ihan vauvan näköinen. Ja iso. :( En unohda sitä koskaan ja etenkin viime aikoina tuo on alkanut kummittelemaan päässä.
Sairaalapastori kävi kanssani asiasta keskustelemassa, mutta eipä se huono omatunto mihinkään hävinnyt. Jos nyt saisin valita niin tekisin toisin.
Taidat narrata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut tilanteeseen jossa päädyin raskaudenkeskeytykseen rv17. Tapahtumasta on noin neljä vuotta, en kadu päätöstäni, enkä ole "ajautunut vaikeuksiin itseni kanssa". Valinta oli samalla vaikea ja helppo, abortti tuntui ainoalle oikealle ratkaisulle. Haluan tuoda tämänkin näkökulman esille - ettei keskeytys aina kaduta vaan voi olla myös helpotus.
Samoin minä. Päätös oli elämäni vaikein, eikä itse toimenpidekään helppo, mutta kun se oli tehty tunsin valtavaa helpotusta. En ole katunut sitä keskeytystä koskaan.
Ja kyllähän se näyttää jo aika lailla vauvan kaltaiselta, mutta kuitenkin erilaiselta. Tietoisuutta sillä ei ole, eikä se pystyisi selviämään naisen kehon ulkopuolella.
Helppohan se on muita syyllistää. N50
Tottakai on helppo syyllistää koska olet syyllinen siihen että lapsesi on nyt kuollut. Se on ihan silkkaa faktaa, ei siitä pääse mihinkään. Jos estät jotain kehittymästä joka on jo alkanut kehittyä niin se on murha. Hyvin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla viikoilla ei tosiaan kannata tehdä enää kuin todella, todella painavista syistä. Jos itse huomaisin olevani raskaana yrittäisin tehdä abortin ihan varhaisilla viikoilla, ennen kun sydän lyö... Myöhemmin tuskin enää pystyisin ellei lapsella olisi joku todella vakava vamma.
Sydän on alkanut lyödä jo ennen kuin tiedät olevasi raskaana. Niin aikaisin se alkaa lyödä.
Joopa joo. Jos esim joutuisit raiskatuksi useamman kerran niin antaisit tietysti ne lapset adoptioon?
Onko ap nyt tullut raiskatuksi? Sanoi että halusivat pitää lapsen, sitten eivät halunneetkaan niin lapsen voi huoleti kopsauttaa kylmään ämpäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla viikoilla ei tosiaan kannata tehdä enää kuin todella, todella painavista syistä. Jos itse huomaisin olevani raskaana yrittäisin tehdä abortin ihan varhaisilla viikoilla, ennen kun sydän lyö... Myöhemmin tuskin enää pystyisin ellei lapsella olisi joku todella vakava vamma.
Sydän on alkanut lyödä jo ennen kuin tiedät olevasi raskaana. Niin aikaisin se alkaa lyödä.
Joopa joo. Jos esim joutuisit raiskatuksi useamman kerran niin antaisit tietysti ne lapset adoptioon?
Raiskattu yleensä saa pillerin jolla hedelmöittyminen ehkäistään. Raiskauksista raskaaksi tulleita on äärivähän joten vertaaminen heihin on typerää.
Suomessa tapetaan kohtuun 10 000 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla viikoilla ei tosiaan kannata tehdä enää kuin todella, todella painavista syistä. Jos itse huomaisin olevani raskaana yrittäisin tehdä abortin ihan varhaisilla viikoilla, ennen kun sydän lyö... Myöhemmin tuskin enää pystyisin ellei lapsella olisi joku todella vakava vamma.
Sydän on alkanut lyödä jo ennen kuin tiedät olevasi raskaana. Niin aikaisin se alkaa lyödä.
Joopa joo. Jos esim joutuisit raiskatuksi useamman kerran niin antaisit tietysti ne lapset adoptioon?
Raiskattu yleensä saa pillerin jolla hedelmöittyminen ehkäistään. Raiskauksista raskaaksi tulleita on äärivähän joten vertaaminen heihin on typerää.
Suomessa tapetaan kohtuun 10 000 lasta.
10 000 lasta per vuosi siis... miettikää mikä määrä, todella surullista
Älkää ehdotelko mitään adoptioita. Se on paljon raskaampi tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut tilanteeseen jossa päädyin raskaudenkeskeytykseen rv17. Tapahtumasta on noin neljä vuotta, en kadu päätöstäni, enkä ole "ajautunut vaikeuksiin itseni kanssa". Valinta oli samalla vaikea ja helppo, abortti tuntui ainoalle oikealle ratkaisulle. Haluan tuoda tämänkin näkökulman esille - ettei keskeytys aina kaduta vaan voi olla myös helpotus.
Samoin minä. Päätös oli elämäni vaikein, eikä itse toimenpidekään helppo, mutta kun se oli tehty tunsin valtavaa helpotusta. En ole katunut sitä keskeytystä koskaan.
Ja kyllähän se näyttää jo aika lailla vauvan kaltaiselta, mutta kuitenkin erilaiselta. Tietoisuutta sillä ei ole, eikä se pystyisi selviämään naisen kehon ulkopuolella.
Helppohan se on muita syyllistää. N50
Näytät sinäkin nyt erilaiselta kuin vastasyntyneenä. Vanhuksetkin näyttää erilaisilta kuin he itse pikkulapsina. Näytät todennäköisesti myös erilaiselta kuin vaikkapa 5 vuotta sitten. Muutumme läpi elämän, hedelmöityksestämme alkaen.
Aivosähkökäyrä on mitattavissa masuvauvoilla ihan muutaman viikon ikäisestä alkaen. Mutta tietenkään et voi keskustella tämän kanssa vielä vähään aikaan. Se ei tarkoita, ettei sillä ole tietoisuutta. Eläintenkään kanssa emme pysty keskustella, muttei se tarkoita etteivät ne tuntisi mitään. Jos sinä olet kunnolla nukutettuna, niin silloin sinulla ei ole tutkitusti ole tietoisuutta etkä pärjäisi ilman hengityskonetta. Tarkoittaako se, että sinut saisi tappaa? Ei tietenkään! Jos palokunta aikoo polttaa talon (harjoituksissa näin joskus tekevät purkutaloille) ja on pienikin mahdollisuus siihen, että siellä olisi elossa oleva ihminen sisällä, poltettaisiinko talo? Ei. Vaan ensin varmistettaisiin turvallinen ulospääsy sille ihmiselle.
Astronautit eivät selviäisi avaruudessa ilman avaruusalusta, ilmaletkuja ja muita apuvälineitä. Saisiko heidät siis tappaa? Ei tietenkään.
Entä sukeltaja, joka tarvitsee happipullot? No ei.
Jokainen joka puolustaa aborttia, on jo syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko jutellut tilanteesta neuvolassa? Saat aivan varmasti kotiapua ja muutakin apua. Mieti vielä :(
En ole neuvolassa jutellut. Ei ole oikein mahdollista saada sellaista apua kuin tarvitsisin. Lapsilla on kaikilla ollut koliikki, joten varmaan tälläkin olisi. Päivät pärjää ihan hyvin, mutta yöllä en selviä yksin niistä monen tunnin huutoputkista. Ja sitten pitäisi aikaisin aamulla nousta hoitamaan muut lapset. Ei se vaan yksin onnistu, ja kuka tänne voisi yöksi tulla auttamaan ensimmäiset kuukaudet. Sen jälkeen sitä pärjäisikin.
-Ap
Entä jos kyselisit sijaisperhettä? Minusta nyt vaikuttaisi siltä että abortti on liian raskas taakka kantaa joten kääntelisin vielä muita kiviä. Minkä ikäisiä ne kolme muuta ovat? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain todella kylmää täytyy olla ihmisessä, joka pystyy oman lapsensa elämän lopettamaan heppoisin perustein. Jos et voi huolehtia lapsestasi, niin hänet voi antaa rakastavaan perheeseen. Kyse on vain siitä ettei viitsitä. Helpompaa on kun revitään lapsi ulos ennen aikojaan.
Öööööh, täällä puhutaan ihan järjetöntä palturia abortoiduista "isoista vauvoista", jotka potilas pääsee näkemään. Satutäti hei, keksi itsellesi parempaa puuhaa, jooko? Mun mies on lääkäri ja tarkistin häneltä väitteiden paikkaansapitävyyden. Hän katsoi mua ihmetellen ja kysyi, minkä kehitysmaan asioista oikein höpisen.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ehdotelko mitään adoptioita. Se on paljon raskaampi tie.
En tule tätä ymmärtämään. Nainen voi synnyttää kuolleen lapsen, mutta ei elävää, se on jo liikaa.
Tuttava teki abortin vuosia sitten ja nyt hän ei tule raskaaksi, ja itkeskelee valtoimenaan. Olen ihan varma että Jumala rankaisee häntä ja hän katuu tekoaan. Ehkä hän tulee vielä joskus raskaaksi kun oikein toivoo ja jumala suo. Tosiasia on siis se, että lapsia ei tehdä, niitä siunaantuu. Ei kannata ajatella että tulet seuraavalla kerralla välttämättä raskaaksi ja suhtautua lastentekoon itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain todella kylmää täytyy olla ihmisessä, joka pystyy oman lapsensa elämän lopettamaan heppoisin perustein. Jos et voi huolehtia lapsestasi, niin hänet voi antaa rakastavaan perheeseen. Kyse on vain siitä ettei viitsitä. Helpompaa on kun revitään lapsi ulos ennen aikojaan.
Vai rakastavaan perheeseen? Minä annoin ja siitä vasta ongelmat alkoivat.
päätä mitä päätät. kunhan muistat tulevaisuudessa, että silloiseen päätökseesi vaikutti mielentilasi ja elämäntilanteesi. Et jaksanut ja olit yksin, ahdistunut ja lopussa.
Vanhemmiten, kun asiat ovat "hyvin", ehkä kadut päätöstäsi ja soimaat itseäsi, mutta muista silloin olla armelias itsellesi.
Alue: Aihe vapaa
Samoin minä. Päätös oli elämäni vaikein, eikä itse toimenpidekään helppo, mutta kun se oli tehty tunsin valtavaa helpotusta. En ole katunut sitä keskeytystä koskaan.
Ja kyllähän se näyttää jo aika lailla vauvan kaltaiselta, mutta kuitenkin erilaiselta. Tietoisuutta sillä ei ole, eikä se pystyisi selviämään naisen kehon ulkopuolella.
Helppohan se on muita syyllistää. N50