Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti rv14?
30.07.2020 |
Onko mahdollinen? Entä jos valitsee lapsesta luopumisen? Meneekö lapsi adoptioon vai mihin?
Kommentit (174)
- 9.raskausviikko: oltiin noin mansikan kokoisia (pää-peppumitta 15-22 mm + siihen jalkojen mitta), painoa meillä oli noin puoli grammaa silkkaa elämää. Liikuttiin kovasti ympäri kohtua kuten aiempinakin viikkoina. Oltiin jo minivauvan näköisiä niskaa myöden. Aivomme kasvoivat hurjaa vauhtia ja saatiin aivolisäke. Saatiin henki- ja ruokatorvet ja meidän keuhkot kasvoivat kovaa vauhtia, samoin suolisto. Meidän maksa alkoi tuottaa verisoluja (niitähän kasvaa useassa paikassa näin aikuisinakin) ja sen takia ruskuaispussi surkastui pois. Meillä oli silmäluomet, korvat ja sieraimetkin mininenissämme. Saatiin kivekset tai munasarjat (ja munasarjoihin tulevien lastemme perimästä puolet munasoluissamme). Munuaiset paikoillaan.
- 10.raskausviikko: me venyttiin tällä viikolla hurjasti pituutta. Painoa meillä oli 1-2 grammaa ja pituuttu päästä peppuun 2,3 cm - 3,2 cm. Tähän jalkojen pituus päälle. Meidän lihakset ja rustot muuttui kovemmiksi. Meidän sisäelimet oli täysin kehittyneet ja tämän jälkeen ne on vaan kasvaneet kunnes saavuttivat joskus aikuisuuden kynnyksellä tai aikuisuudessa täyden mittansa. Meidän aivosähkökäyrä on voitu mitata jo joitain viikkoja. Käsiemme rakenteet oli nähtävissä. Pissasimme lapsiveteen näiltä viikoilta alkaen. Meillä oli sisäkorvan rakenteet ja pienet hampaiden alut ikenien sisällä.
- 11.raskausviikko: valmis! Kaikki elimet paikoillaan ja valmiita kypsymistä vailla enää jotkut kuten keuhkot. Painoa 2,5 - 4 grammaa ja pää-peppumittaa meillä oli 3,3 -4,1 cm + ne pienet jalkamme. Hurja koon kasvuvauhti jatkuu seuraavinakin viikkoina. Me availtiin suutamme, haukoteltiin, nikoteltiin, sormissamme oli ainutlaatuiset sormenjälkemme. Meillä oli iho ja ulkoiset sukupuolielimet oli nähtävissä.
- 12.raskausviikko: painoa meillä oli 5-10 g ja päästä peppuun mittamme oli 4,1 - 5,2 cm. Saatiin kynnet.
- 13.raskausviikko: oltiin päästä peppuun reilun 5 cm pitkiä ja painoa meillä oli 10 - 20 grammaa. Kaikki meidän elimet, luut, hermot ja lihakset oli valmiina, joten keskenmenomme riski oli enää tilastollisesti pieni. Oltiin selvitty tähän asti. Meillä oli kasvot kaikkineen, kurkku, äänihuulet, me harjoiteltiin hengittämistä syntymään asti, jotta sitten oli lihakset vahvoina tositoimiin ryhtyessä. Meidän iho oli erittäin herkkä edelleen. Hikirauhaset oli, muttei kohdussa tarvinnut meidän vielä hikoilla vaikka liikuttiinkin kuin hullut.
- 14.raskausviikko: meidän pituus oli jalkojen kera 8,5 cm luokkaa ja painoa meillä oli noin 35 g. Edelleen mahduttiin liikkumaan kohdussa kunnon uimamaisterin tavoin. Meillä oli hiuksia ja kulmakarvat (breznevit jos sulla semmoset on). Näkyvissä oli meidän kasvoissa se isovaarilta peritty pottunenä tai mummuvainaalta peritty ylähuulen muoto.
- 15.raskausviikko: strategiset mittamme olivat 50 grammaa ja 8 cm (koipien kanssa noin 10 cm). Meillä oli jo nähtävissä ne ongelmahiuspyörteemme ja muutkin söpöt hiuspyörteet. Se maantienharmaa ja tai muu aito hiustenvärimme oli myös nähtävissä. Hikoteltiin usein ja hartaasti. Imeskeltiin sormiamme tai puristettiin minisormemme nyrkkiin. Vauvanpyöreyttä oli jo poskissa. Vehkeet oli sen verran isot jo koska oltiin kasvettu, että ultralla oli nähtävissä ulkoiset sukupuolielimemme.
Siitäpä sitä kasvettiin ja opittiin uutta viikko viikolta. Rypisteltiin otsaamme ja kuulosteltiin ulkomaailmaa ja äipän sydämensykettä ja mahan lurinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on terve, ainoa oikea ratkaisu on synnyttää se lapsi ja antaa adoptioon.
Abortti on murha. Katsele lapsia seuraavalla kauppareissullasi ja mieti kuinka monet niistä olisit valmis tappamaan.
Olen kokenut muutaman abortin ja adoption. Ehdottomasti abortit helpompia. Eikä vastuu ollut pelkästään minun sillä silloinen aviomieheni raiskasi minut useasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman abortin ja adoption. Ehdottomasti abortit helpompia. Eikä vastuu ollut pelkästään minun sillä silloinen aviomieheni raiskasi minut useasti.
Kyllä vastuu oli sinun, jos ensimmäisen raiskauksen jälkeen jäit suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman abortin ja adoption. Ehdottomasti abortit helpompia. Eikä vastuu ollut pelkästään minun sillä silloinen aviomieheni raiskasi minut useasti.
Helpottaako raiskausrikoksen tuottamaa tuskaa se, että riistää ko.rikokseen syyttömän henkilön elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs sitten jos joutuisi raiskatuksi ja tulisit raskaaksi etkä haluaisi pitää sitä mitäs sitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman abortin ja adoption. Ehdottomasti abortit helpompia. Eikä vastuu ollut pelkästään minun sillä silloinen aviomieheni raiskasi minut useasti.
Kyllä vastuu oli sinun, jos ensimmäisen raiskauksen jälkeen jäit suhteeseen.
Ei minulla ollut mitään paikkaa minne mennä. Olin nuori ja täysin yksin, ilman mitään tukea. Olisi pitänyt lähteä mutta en osannut ja uskaltanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten jos joutuisi raiskatuksi ja tulisit raskaaksi etkä haluaisi pitää sitä mitäs sitte?
A d o p t i o.
Ei lapsi ansaitse kuolemanrangaistusta isänsä tekemästä rikoksesta.
Just googlasin 20vk sikiö (kun joku oli abortoinut täällä viikolla 20) ja sieltä kuvahausta tuli lapsi joka oli syntynyt viikolla 21 ja näytti aivan vauvalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten jos joutuisi raiskatuksi ja tulisit raskaaksi etkä haluaisi pitää sitä mitäs sitte?
Googlaa nainen nimeltä Rebecca Kiessling. Hän on yksi monista raiskauksessa hedelmöittyneistä ihmisistä. Heidän taustansa ei määrittele heitä ihmisinä. Rikoksentekijä oli heidän isänsä, äitinsä ja he itse olivat kyseisen rikoksen uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman abortin ja adoption. Ehdottomasti abortit helpompia. Eikä vastuu ollut pelkästään minun sillä silloinen aviomieheni raiskasi minut useasti.
Kyllä vastuu oli sinun, jos ensimmäisen raiskauksen jälkeen jäit suhteeseen.
Ei minulla ollut mitään paikkaa minne mennä. Olin nuori ja täysin yksin, ilman mitään tukea. Olisi pitänyt lähteä mutta en osannut ja uskaltanut.
Jos et ole saanut terapiaa, voi olla että se olisi hyvää muistojen käsittelyä.
Omalta osaltani: anna itsellesi anteeksi, pyydä lapselta (syntymättömältä) anteeksi ja jos joskus kykenet anna ne raiskauksetkin anteeksi. Abortin tehdessäsi olet ollut traumatisoitunut, eli osin vastuusta vapaa:). Täällä on kummia kivenheittäjiä, en ymmärrä. Siksi herra ristiiinaulittiiin että me saamme vapauden, ja anteeksiannon ja rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun rakkaudella annettu neuvo:
Yritä löytää mahdollisimman pian 1 päivä aikaa vain itsellesi, ees pari tuntia jos se on mahdollista. Saisitko esim lapset hoitoon johonkin, aktiviteettiin tms.?
Koita rauhottua ees hetkeks, kasata ajatukset, tee jotain, mikä saa sut ees vähän tuntemaa paremmalta. Sitten ota toi kysymys ittes kanssa esille. Soita jollekki oikeasti välittävälle ihmiselle jos tarttii. Mieti pitkälle tulevaisuuteen, mitä seurauksia molemmilla valinnoilla on. Mieti, miten voisit selvitä esim mainitsemistasi haasteista, jos haluat pitää lapsen.
Mä en sano, että älä tee aborttia. Joskus se voi olla oikea ratkaisu. Mut itse oon eräässä elämän kriisitilanteessa tehnyt todella tyhmiä ratkaisuja, koska siinä 24/7 paniikkitilassa en pystynyt ajattelemaan selkeästi, en nähnyt muuta kuin sen hetken, ja halusin vaan epätoivosesti millä tahansa minkä luulin auttavan päästä siitä tunteesta. Sen takia tää on mun neuvo.
Listaa vaikka kaiken hyvät ja huonot puolet, mieti kumpi voittaa. Kuukausien kuluttua sun elämä voi olla aivan erilainen kun nyt, jos vaan nyt tästä lähin joka päivä teet yhden asian, vaikka kuinka pieni, joka auttaisi sua esim tukiverkon vahvistamisessa jne.
Kukaan täällä vaivapalstalla ei voi tehdä näin iso päätöstä sun puolesta, vaikka ymmärrän hyvin miks kirjoitit. Kunhan sä seisot loppujen lopuks oikeasti päätöksen takana.
Tsemppiä. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Naiset on ultimaattisen vahvoja.
Onko muuten niin että aborttiin pääsee vasta kun sykkeet näkyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla viikoilla ei tosiaan kannata tehdä enää kuin todella, todella painavista syistä. Jos itse huomaisin olevani raskaana yrittäisin tehdä abortin ihan varhaisilla viikoilla, ennen kun sydän lyö... Myöhemmin tuskin enää pystyisin ellei lapsella olisi joku todella vakava vamma.
Tarkoitus oli alunperin pitää tämä vauva. Kävin ultrassa katsomassa ja tiedän tarkalleen miltä sikiö näyttää tällä hetkellä. Nyt kun olen yön yli kypsytellyt asiaa, niin ajatus abortista ei ole enää yhtä vahvana. Mutta mieli saattaa taas muuttua. Elän kriisiä ja tunteet vaihtelee. Piti tänään varata aika lääkärille aborttiasiasta. Voihan sen varata valmiiksi. Käydä paikalla ja varata aika lopulliseen aborttiin. Täytyy kuitenkin vielä miettiä mitä tässä loppujen lopuksi tekisi.
-Ap
Ap sanoit yhdessä viestissä että koliikkiaika on pahin, sen jälkeen helpottanut.
Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyetä ajasta ihmiselämässä.
Tiedän että tällaiset puhu neuvolassa/perheneuvolassa-neuvot ovat ärsyttäviä, mutta mietin vaan saisko sitä kautta jotain hoitoapua kunnalta? Esim pääsisikö joku hoitamaan lapsia päiväsaikaan että saisit aina hetken levättyä tai jotain sinnepäin? Siis jos pidät lapsen.
Tunnen sijaiskotiperheen johon on sijoitettu lapsi siksi aikaa kun äiti toipuu sairaudesta. Sama periaate pätenee uupumukseen kuin leikkaukseen tms, jossa ei vain jaksa tai kykene kaikkeen itse. Se jos vauva on sijaisperheessä vaikka eka vuoden antaen sinulle aikaa toipua nykyhetkestä jne on pieni hinta kaikille siitä että hän saa elää. Parin vuoden päästä sinulla on terve taapero ja niin sinä kuin lapsen isäkin olette hänestä iloisia ja ylpeitä. Koska ymmärrät tilanteesi vaikeuden nyt, hae ihmeessä apua ja ole siinä peräänantamaton.
Kuka pystyy abortoimaan sikiön noin myöhäisillä viikoilla ilman painavaa syytä (esimerkiksi sikiön todella vakava sairaus)? Julmaa... RV 22+0 ja sen jälkeen syntyneitä voidaan alkaa jo aktiivisesti hoitamaan, jos syntyvät keskosina. Itse olette niitä lapsia olleet tekemässä. Jos ei rahkeet riitä kantaa vastausta ja huolehtia itse niin antakaa adoptioon mitä täällä ehdotettu.
Alue: Aihe vapaa
Näin me ollaan kasvettu äitiemme kohdussa:
- hedelmöityshetki: ainutlaatuinen DNA:mme, perimämme muodostui, "heräsimme" eloon. Tästä hetkestä alkaen me vaan kasvettiin kunnes saavutettiin täysi mitta ja sen jälkeen ollaan kasvettu vaan leveyssuunnassa :D ja rapistuttu
- 3.raskausviikko: oltiin kulkeuduttu äidin kohtuun, kiinnityttiin sen seinämään ja istukka muodostui
- 4.raskausviikko: oltiin tyyliin kokoa puoli milliä, mutta meillä oli jo verisoluja, napanuora ja hermosoluja
- 5.raskausviikko: oltiin kokoa seesaminsiemen, mutta meillä oli vartalon ja pään muotoa ja kun meillä oli ikää vasta 16-22 päivää, meidän sydän alkoi lyödä! Se samainen sydän joka edelleen jumputtaa rinnassasi ellet ole kokenut sydämensiirtoa. Se sytän on vaan kasvanut hippasen tuosta ajasta :D. Tuolloin 5.raskausviikolla sydämemme löi jo 150-200 kertaa minuutissa kuten masuvauvojen sydän tapaa tehdä. Meillä alkoi olla myös keskushermostoa, luita ja lihaksia. Aivomme jakautuivat kahteen puoliskoon.
- 6.raskausviikko: kokoa meillä oli jo pikkusormen kynnen verran (pää-peppumitta 3-7 mm), mutta kasvoimme nopeasti niin että kokomme kolminkertaistui tämän viikon aikana. Aivoihimme kasvoi hermosoluja noin 100 000 kappaletta joka minuutti. Meidän silmät ja korvat alkoivat kasvaa, samoin ruoansulatus- ja hengityselimistömme
- 7.raskausviikko: oltiin noin herneen kokoisia ja kasvoimme pituutta noin millin vuorokaudessa tämän viikon aikana (Pää-peppumitta 4-8 mm). Silmät, korvat, sisäelimet kasvaa. Napanuora on täysin muodostunut. Meidän kädet ja jalat on kehissä! Ja me liikuttiin :).
- 8.raskausviikko: oltiin pavun kokoisia (pää-peppumitta 9-14 mm) ja meidän sydän oli jo oikean muotoinen ja löi edelleen vähintään 150 kertaa minuutissa (näin ainakin täysiaikaisuuteen asti). Meillä oli jo selvät kasvopiirteet nenänpäätä myöden. Meidän käsissä näkyi sormien muotoa ja jaloissa varpaiden muotoa.