Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapsi ahdistaa.
02.07.2013 |
Hei kaikki! Onko teillä jotka olette menneet uusiperheisiin lähtenyt miten käyntiin? Onko samanlaisia kokemuksia kun minä nyt kerron jos se auttaisi tähän oloon. Muutin viime vuonna mieheni mikä on minulle eka kunnon suhde ja rakastan häntä todella paljon. Hän on yksinhuoltaja 8v pojan isä. Asumme kaikki kolme saman katon alla. Aluksi ei ollut mitään ongelmaa mutta nyt kun odotamme yhteistä lastamme ja minun esikoista tuntuu että en millään jaksaisi että poika asuu meidän luona. Haluaisin vaan olla mielen ja meidän tulevan lapsen kanssa kolmistaan. Poika on vaikee luonne välilä ja todella vilkas. Itse olen aina ollut se "rauhallinen" ihminen. Mutta nyt tuntuu että kaikki ahdistaa ja mistään ei tule mitään. Mies tietää tunteeni etten pidä pojasta ja hänen luonteestaan. Koen sen haitaksi. Enkä haluaisi koko aika ressata itseeni tällä asialla kun en halua missään nimessä eroakaan miehestä kun rakastan häntä enkä halua että tämä tuleva lapsi tulee kasvamaan ilman isää. Itselläni on ollut hyvä lapsuus ja haluan että tulevallakin on. Ei ole kun muutama viikko laskettuun aikaan. Tunteet ihan sekasin enkä halua pistää kaikkia raskauden piikkin,koska tien että tämä tunne on samanlainen sen jälkeenki. Tuntuu että olen kamala ihminen kun aattelen tälleen mutta en voi sille mitää :( onko kellään samanlaisia kokemuksia? mitä voisi tehdä? olen puhunut tästä jopa vanhemmilleni mutta ei se auta. Sanoo vaan että tultava toimeen kun on ryhnyt tähän..olisi kiva saada juttu seuraa joltakin..
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tapailin vuosi takaisin miestä jolla oli kaksi lasta ja yhteishuoltajuus meni viikko/viikko. Nämä vanhennat miehet, joilla on lapsia ovat yleensä kokeneet kaikenlaista, ymmärtävät naista ja ei tarvitse selittää joka asiaa arjessa. Siksi hän vetosi. Ja yleensä isät saattavat olla parempia ihmisiä..Minä en ainakaan jaksa oli miesehdokas lapsen kanssa tai ei niin alkaa "kouluttamaan ketään"..luonnostaan pitää tulla se että naista kohtelee hyvin ja ihmisenä..eikä ole parikymppisen pojan klopin pornounelmat päällä naisesta ja epärealistinen kuva toisesta! Hyi! No, mutta en ollut valmis kuitenkaan "äitipuoleksi" ja alkaa lässytyämään vieraille geeneille tai paapomaan heitä niin suhteemme ei onneksi vakavoitunut. Ja lisäksi se menee niin että uusioperheessä kun muuttaa miehen kanssa kaksin, on pakko elättää toisen pentua jollain tapaa ja kokata tms.istua samassa ruokapöydässä kitisevien kakaroiden kanssa ja ei ole omaa aikaa..hiljaisuutta. En ainakaan jaksa sellaista, valmistuin viime vuonna yliopistosta ja sekö olisi osani alkaa hyysäämään valmiita kakaroita kun haluan aikaa miehen kanssa KAKSIN ja omia lapsia.
Ymmärrän tunteesi..ehkä raskaus aiheuttaa osittain uupumusta vilkkaaseen lapseen. Toivottavasti tilanteenne on helpottanut, mutta et kyllä voi sille mitään että miehellä on poika..Hän tulee olemaan kuvioissa jokatapauksessa.
Olen tavannut taas hiukan kypsemmän miehen, jolla on kaksi lasta..järkevä ja kiva palkkaisessa työssä ja ihanan tunteellinen..mutta ne valmiit kitisevät kakarat 24/7 jaloissa..ei kiitos! Pitänee alkaa metsästämään lapsetonta urosta..ikävä kyllä vapaa testosteroni on typeryyden huipentuma ja haluaa naida ympäri kaupunkia..Siksi miehet jotka joutuvat ajattelemaan toisia ovat ihanempi ja inhimillisempi vaihtoehto.
Toivon sisar -hyvä että olette löytäneet ratkaisun ja sulla on aikaa daddyn kanssa ihan kaksisteen ilman vierasta nappulaa.