Miehen lapsi ahdistaa.

eihän lapsen tarvitse jäädä isättömäksi, jos eroatte, Kun kerran mies on selvinnyt vaikealuonteisen ja vilkkaan pojan kanssa yksin, niin jätä vauva hänelle ja muuta itse pois. Näin lapsesi ei ole isätön.

Vähän ajan kuluttua voi sitten joku uusi naisihminen muutttaa taloon ja inhota sitä sinun lastasi.Voit sitten lukea täältä palstalta, kun hän haluasisi olla miehen kanssa ihan vain yksinään ja lapsi on haittatekijä...

Millä tavalla pojalla on vaikea luonne?

Olisi sinullakin, jos vuosi sitten on muuttanut äitiupli taloon, heti tulee raskaaksi ja äitipuoli inhoaa sinua niin paljon, että miettii, että miten saisi olla miheh ja oman lapsen kanssa kolmistaan...

Vaikee tällästä selittää täällä. Ja kertoa. Ei tällästä voi sanoin kuvailla. Onneks en ote oo lapsen hylkäävä ym. Ja kyllä miehelläkin menee hermo poikaansa aika useesti se luonne on varmasti periytyny äiteltänsä. Ettekä tajua jos kukaan ei ote koe tällästä. Ja oon täs puol vuotta sanonu että ei tuu mitää mutta se sanonu ettei jätä Mua. Naimisiinki pitäs täs mennä:) no mutta toivotaan että suhtautuminen johtuu väsymyksestä kun täytyy aina myös olla kieltämässä ym kun tekee asioita mitä on kymmenen kertaa sanottu mitä ei saa trhä ja mitä saa ym. Silliä ei oo mitää rajaa tai sääntöjä ennen ollut. Ja sellaset negatiiviset kommentoijat voivat lähteä täältä muualle kirjottelee :D kyllä me pojan kansa hyvin toimeen tullaa ja pitää Mua äiti hahmona. Mutta oma kuitenkin tulossa ja annan sille kaikkeni miehen kanssa. Siitä oon elämäni onnellisin kun on tollanen mies joka tekee kuitenki kaikkensa että mulla/meillä on hyvä olla. <3 ollaan yritetty saada pojalle EES kavereita vapaa ajalle mutta ei oo tuttavia jolla olis sen ikäsiä. Viihtyy enemmmän aikuisten seurassa...

Kyllä olet lapsellinen ja itsekäs ihminen. Mietipä nyt ihan ensiksi sitä miehen lasta! En tiedä syytä miksi mies on yh, mutta poika on jo ennen sinua kokenut jollain lailla äitinsä menettämisen, joko erossa tai äiti kuollut. Sitten kuvioon tulee uusi nainen, joka muuttaa omaan kotiin, eikä tykkää lapsesta. Luuletko että kukaan lapsi olisi tällaisessa tilanteessa helppo tapaus? Oletko oikeasti miettinyt, miksi lapsi on välillä hankala? Oletko sitä mieltä, että oma lapsesi ei koskaan tule olemaan hankala ja vilkas, ainoastaan tuo miehen paha poika?

Sinä olet ottanut koko paketin, valitessasi miehen olet valinnut myös miehen pojan. Et voi noukkia rusinoita pullasta. Tai voit yrittää, mutta joko ajat tällä miehen tiehensä tai rikot miehen ja lapsen välit ja löydät tämän edestäsi sitten kun poika aikuistuu. Eli nyt lopetat asiasta puhumisen miehelle ja yrität sopeutua tilanteeseen. Tai muutat pois, yksin tai lapsesi kanssa. Mutta tuon pienen viattoman pojan elämää et pilaa. Hän ei ole tehnyt mitään ansaitakseen tuollaisen äitipuolen.

Tähän täytyy vielä sanoa, että meidän sukuun on nyt tullut sinunkaltainen nainen. Hän valittaa usein miehelleen, meidän sukulaiselle että kun lapsi on isällään, mies ei ole tarpeeksi hänen kanssaan vaan on liikaa isä?! Aikuinen ihminen on mustasukkainen lapsen saamasta huomiosta, sairasta! Ja kaiken huippu tässä on, että nyt on tulossa yhteistä jälkikasvua sitten. Kyllä sääliksi käy tämä ihana sukulaislapsemme, taatusti muuttuu äitipuolen silmissä vielä kamalammaksi kun oma kullannuppu syntyy. Ettet vain sinä ap ole tämä sukumme uusi ei-pidetty tulokas? Valehtelit lapsen iän?

ot, tulet menettämään hermosi joskus siihen sun omaankin lapseen, joten älä puolustele sillä, että miehelläkin menee poikaansa välillä hermot, totta hitossa menee. Ja on perinyt luonteesa äidiltään? Just :) Ainahan ne lapsen luonteet ovat vain äidiltä tai isältä periytyviä, en tajua, kun mun lapset eivät ole kummankaan vanhempansa luonnetta perineet...

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 14:39"]

Aloittaja on varmaan niitä leijonanaaraita, jotka tappavat edellisen uroksen pennut, jotta voivat keskittyä uuden uroksen siitosten hoivaamiseen.

[/quote]

FYI: ne on kyllä leijonaurokset, jotka niitä edellisen uroksen pentuja tappaa, ei naaraat. Luonto ei tunne yh-leijonaisiä, sen sijaan jokainen leijonanaaras on sellainen.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 15:12"]

Vaikee tällästä selittää täällä. Ja kertoa. Ei tällästä voi sanoin kuvailla. Onneks en ote oo lapsen hylkäävä ym. Ja kyllä miehelläkin menee hermo poikaansa aika useesti se luonne on varmasti periytyny äiteltänsä. Ettekä tajua jos kukaan ei ote koe tällästä. Ja oon täs puol vuotta sanonu että ei tuu mitää mutta se sanonu ettei jätä Mua. Naimisiinki pitäs täs mennä:) no mutta toivotaan että suhtautuminen johtuu väsymyksestä kun täytyy aina myös olla kieltämässä ym kun tekee asioita mitä on kymmenen kertaa sanottu mitä ei saa trhä ja mitä saa ym. Silliä ei oo mitää rajaa tai sääntöjä ennen ollut. Ja sellaset negatiiviset kommentoijat voivat lähteä täältä muualle kirjottelee :D kyllä me pojan kansa hyvin toimeen tullaa ja pitää Mua äiti hahmona. Mutta oma kuitenkin tulossa ja annan sille kaikkeni miehen kanssa. Siitä oon elämäni onnellisin kun on tollanen mies joka tekee kuitenki kaikkensa että mulla/meillä on hyvä olla.

[/quote]

Luuletko sinä tuollaisella kirjoituksella saavasi sitten oikein kovastikin positiivista ja kannustavaa viestiä? Että tapu tapu, hieno nainen olet, jatka samaa rataa?! Olipa se poika miten hankala hyvänsä, se on LAPSI, sinä ja miehesi aikuisia (vai oletteko edes, ei kuulosta siltä?!).

Hankkikaa apua ihan mistä tahansa, mutta hyväksyttävää tuo EI ole, eikä oikein, että sinä yrität perustaa pikku perhettäsi ja heivata pojat henkisesti kaiken ulkopuolelle, miehen poikaa vastaan. Mieti, jos kuolet, ja joku kohtelisi SINUN lastasi tuolla tavalla? Sinä voit kuolla vaikka synnytykseen, haluaisitko omalle lapsellesi äitipuolen, joka ajattelee samalla tavalla kuin sinä? Nyt nainen järki käteen ja kohtele lasta samalla tavalla, kuin toivoisit omaasi kohdeltavan!

Ja hae miehesi kanssa apua, jos arki pojan kanssa on todella vaikeaa. Vai onko se vaikeaa vain siitä syystä, kun ei ole oma?

Jotta Voisin antaa äitipuolena jotain neuvoja ja vinkkejä, niin pitäisi tietää seuraavat asiat?

Kuinka vanha poika oli, kun vahemmat erosivat? (Vaikuttaa psyykeen),

Miksi vanhemmat erosivat?

Millainen oli lapsen elämä ennen eroa?

Kuina kauan lapsi on asunut isällään?

Miten tapaamiset on sovittu?

Miten tapaamiset sujuvat?

Onko lapsen äiti läsnä arjessa vaikka ei olisi paikalla? Puhuuko miehesi lapselle tämän äidistä ja kertoo nyt esim. sinun ollessa raskaana muistoja siitä, kun tämä lapsi oli äitinsä massussa ja kuinka vanhemmat olivat iloisia kun hän oli tulossa?

Kuuleeko lapsi lähes joka päivä myönteistä äidistään teillä kotona vai kuuleeko negatiivisia asioita?

Miten on lapsen suhteet äitinsä puoleiseen sukuun?

Ja todellakin äitipuolena kysyn, joten äitipuolelle voin sitten neuvoja antaa.

ap, oletko jo täysi-ikäinen? Kirjoitat hyvin naiviisti ja ajatuksesi ovat niin epäkypsiä, että joudut opettelemaan paljon jo sen oman lapsesi hoitamisen kanssa. Jos et kykene suhtutuman lapsipuoleesi aikuisen tapaan, lähde hyvän sään aikana opettelemaan äitiyttä vanhempiesi helmoihin.

Jos sen sijaan olet provoilija, niin onnittelut ja 10 pistettä. Sait todellakin niskavillat pystyyn myös minulta, joka skippaan vastaavat ärsytysyritykset järjestelmällisesti.

mulla on itselläni yhdeksänvuotias poika ja aivan yhtälailla mulla on välillä mennyt häneen hermot. lapset ovat äärimmäisen harvoin niin tasaisia, ettei heidän kanssaan tulisi mitään ongelmia, oli kyseessä sitten puolison lapsi tai oma. kannattaa miettiä todella tarkkaan, millaisesta käytöksestä lapsi sitten leimataan kokonaisuudessaan hankalaksi ja milloin kyse on ihan tavallisista lapsen mielialanmuutoksista.

tottahan toki toisen ihmisen lapseen on vaikeampi suhtautua kuin omaan, mutta omaa käytöstään voi kuitenkin kontrolloida, mikäli haluaa elää parisuhteessa henkilön kanssa, jolla on lapsia toisesta suhteesta. lapsesta valittaminen suhteen toiselle osapuolelle ei ole hedelmällistä, mutta mikäli välit vaikuttavat tulehtuvan lapsen kanssa kokonaan, siitä täytyy keskustella ja miettiä sitä miten asiat uusperheessä hoidetaan jatkossa. ottaako isä enemmän vastuuta pojasta ja sinä ehkä syntyvästä lapsesta, yritättekö parantaa välejä lapseen molemmat ja kumpikin aikuinen osallistuu yhtä paljon molempien lasten hoitoon ja elämään, tarvitseeko tämä "hankalaksi" leimattu lapsi kenties jotain ulkopuolista tukea ja apua... ja ylipäätään, mitkä ovat ne pelisäännöt, joilla hankaliin tilanteisiin suhtaudutaan. ja tämä pätee kyllä ihan molempiin lapsiin, koska tulevakaan lapsi tuskin tulee aina olemaan aurinkoinen pikku keijukainen, joka ei koskaan aiheuta mitään ongelmia.

8

Huvittaa kyllä ap:n tekstissä, että miehen poika on hankala kun joutuu sanomaan asioista, joista sanottu kymmeniä kertoja (vai miten se nyt tarkalleen menikään). Semmoista se katsos on lasten kanssa. Ihan joutuu itsekin tässä huomauttelemaan lapsille (ihan ikiomille) asioista, joista on tullut sanottua jo varmaan satoja kertoja. Ne on lapsia :)

Kyllä kannattaa miettiä aika useaan kertaan, onko valmis noihin uusperhekuvioihin - ja nimenomaan ennen kuin niihin lähtee. Itse olen kolmen lapsen totaaliyh ja silloin tällöin kaverit/tutut kyselee, että enkö mä kaipaa parisuhdetta muka. No, en tod. En missään nimessä halua itselleni enkä lapsilleni uusperhekuvioita. En sillä, että tuomitsisin uusperheet, vaan siksi, että tiedän ja tunnen itseni ja tiedän, että musta ei ois siihen. En kertakaikkiaan pystyisi hyvin monestakaan syystä.

Nyt on sunkaan turha siinä enää pullikoida. Sä olet valinnut ottaa koko paketin ja sä elät sen asian kanssa. Käyt itse oman pääsi sisällä läpi noi omat ongelmasi. Ei ne ole sen miehen pojan syytä. Ne on sun tunteita ja sä olet itse vastuussa niistä. Ei se poika ole sua valinnut äitipuolekseen, ei ole tehnyt niitä teidän yhteenmuuttopäätöksiä, lapsen hankkimispäätöksiä jne... Te olette ne miehen kanssa tehneet. Poika on täysin syytön niihin. Käsittele omat asiasi äläkä pura viattomaan lapseen.

Suvaitsevaisuutta! sitä tarvitaan, eri toten uusperheessä! 

Tuntuu tylylle kun kirjoitat pienestä pojasta noin :( . Kukas meistä on täydellinen? toiset on eloisampi ja toiset rauhallisempia, se pitää vain hyväksyä. Ja mistäs tiedät miten villi lapsi tämä uusi tulokas sitten on? 

Koita keskittyä niihin hyviin hetkiin mitä pojan kanssa on ja unohtaa niitä huonompia hetkiä. Uskon että sinunkin ajatusmaailmasi sitten hieman jalostuu kun saat itse lapsen, ... toivottavasti ainakin.

T. yh-iskä

Huhhuh....ne omatkin lapset ovat toisinaan todella rasittavia...sinun hormoonisi ei todellakaan ole syy pojan kohteluun. Mene peilin eteen ja mieti oikeasti, miten voit olla parempi aikuinen....lapset ei koskaan oo ongelmia, ne on vaan ne kypsymattomat aikuiset...

Lapsen oma äiti asuu samassa kaupungissa eikä halua olla tekemisssä lapsen kanssa. Miehellä myös toinen lapsi eri naisen kanssa joka asuu vähä kauempana ja ei nää varmaa kun 2keraa vuodes. Ja voin olla mikä ihminen kenenki mielestä mutta ei kiinnosta sellaset mielipiteet päinvastoin :D jos jostain en pidä niin en pide se on mulle ku ilmaa. Miehestä ja tulevasta lapsestamme pidän JA PISTE. Ei siinä vaihees muut kiinnosta tai mielipiteet. Ja en oo onneks ainut tässä asiassa.. Ja kavereille oon tietty puhunu ja kyllä ne ymmärtää. Ei tällästä tiennyt tai tie ennen kun kokee. Ja ei tää ny elämää kaada. Joskus on hyviä ja joskus huonoja päviä. Tänään on taas huono ku kaikki vituttaa. Mutta en halua ressata tulevan takia enempää. Ja kaikki kotihommat ja pojan ruokkiminen ym kasvatus jääny mulle kun mies tulee töistä ja rupee tekeen autoproktia niin en mä kaikkee yksin jaksa. Kaks viikkoo laskettuun aikaan!!! jännittää pelottaa...Ja OOn myös ilonen tästä kaikesta mitä mulla on vaikka välillä vituttaakin ja ottaa päähän kaikki. Onneks projekti on kohta valmis niin mieskin sais olla oman lapsen kanssa ja tehdä sen kanssa asioista...en kaikkee yksin jaksa niinkun oon sille sanonutkin...

ja edelleenkin sellaset ihmiset voi painu kirjottelemasta täältä joilla ei oo hajuakaan tai kokemusta yhtään mistään elämässä. Ja tää voi tuntua monesta tosi negatiiviseltä en oo sanonut et kaikki olis huonosti..välillä vaan tuntuu että kaikki on päin peetä...ja sitte toisena päivänä elämän on ihanaa ja täydellistä :D

vastauksesta 23 tulee pikemminkin mieleen, että ongelma ei sitten loppujen lopuksi olekaan se lapsi, vaan osallistumaton isä. sitä suuremmalla syyllä niitä pelisääntöjä rukkaamaan.

8

kuinka vanha miehen toinen lapsi on? Miksi miehesi ei halua tavata tätä lasta useammin? Onko tämä teillä asuva lapsi ollut ennen sinua sitten täysin yksin, kun mies on tehnyt autoprojektejaan?

Miksi teet lapsen miehen kanssa joka ei halua tavat yhtä lastaan useammin ja ja joka ei huolehdi lapsesta, joka asuu hänen luonansa?

No mutta sellaista elämä on! välillä on mukavaa ja välillä vituttaa :D

Normaali ihminen ymmärtää tämän eikä jää haikailemaan sitä että koskaan ei olisi mitään ongelmia

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 15:43"]

ja edelleenkin sellaset ihmiset voi painu kirjottelemasta täältä joilla ei oo hajuakaan tai kokemusta yhtään mistään elämässä. Ja tää voi tuntua monesta tosi negatiiviseltä en oo sanonut et kaikki olis huonosti..välillä vaan tuntuu että kaikki on päin peetä...ja sitte toisena päivänä elämän on ihanaa ja täydellistä :D

[/quote]

ukollasi on siis tulossa jo kolmas lapsi? kuulostaa jotenkin huolestuttavalta, jos oletkin kohta yksin oman vauvasi kanssa..

MIetippäs sitä että sun tuleva lapsesi tulee rakastamaan tätä isovelipuoltaan ehdoitta ja ei varmastikkaan ymmärrä miksi äiti kohtelee sitä huonosti..

Mun miehen äiti kohtelee oman miehensä lapsia edellisestä liitosta eriarvoisesti kuin omiaan edellisestä liitosta. Ja tämä on suututtanut myös hänen omat lapset evätkä he voi ymmärtää miksi näin. !!!

Koita siinä pienessä naivissa päässäsi tajuta että se lapsi ei katoa mihinkään, se on aina sun miehesi poika vaikka sä kuinka yrittäisit tehdä teistä vaan kolmen hengen perhettä ei se tule onnistumaan ! Koita nyt ystävystyä sen lapsen kanssa ja kehua sitä edes kerran päivässä niin että lakkaisi hakemasta sinulta huomiota huonolla käytöksellä.  Se on pieni ihminen joka tarvitsee turvaa ympärilleen eikä vihaa ja hyljeksintää. Jos et yksin onnistu niin olis korkea aika hakea apua vaikka perheneuvolasta. Tai oikeesti jättää se mies ja lapsi rauhaan ennenkuin pilaat niiden elämää enempää.