Lue keskustelun säännöt.
Isoisä tekee kaiken väärin
Isäni ja minä olemme (kutsuttuina) vierailulla veljen ja tämän perheen mökillä. Minua surettaa, kun isä yrittää koko ajan kauheasti, mutta veljen ja tämän vaimon mielestä hän tekee kaiken väärin:
Esim.
Isäni oli rakentanut veljeni tyttärille nukkekodin, mutta veljen vaimo käski viedä sen pois, koska siinä käytetyt maalit voivat olla myrkyllisiä. Isä toi ruokaa useiksi päiviksi sekä suklaajäätelöä, mutta olisi pitänyt tuoda vaniljaa, kun suklaajätski ei kuulemma sovi yhteen mansikoiden kanssa. Isä teki puita, mutta pinosi ne vajassa väärään kulmaan. Isä korjasi laiturin, mutta käytti nauloja, jotka veli oli varannut muihin projekteihin. Isä tiskasi, mutta käytti väärää tiskiharjaa. Isä leikki lastenlastensa kanssa ulkona, mutta ei levittänyt näihin aurinkovoidetta etukäteen. Isä vei lapset soutamaan, mutta ei ottanut perheen koiraa mukaan ja koiran olisi myös kuulemma pitänyt päästä.
Harmittaa, kun vanha mies yrittää niin kauheasti ja kaikista yrityksistä seuraa vain kritiikkiä. Isä on sellainen jäyhä hämäläinen, joka ei sanallakaan valita, mutta näen hänen mielialansa latistuvan. Hän oli koko kevään eristyksissä ja odotti kovasti tätä reissua.
En oikein tiedä, mitä tekisin. Haluaisin jotenkin auttaa, mutta en halua aiheuttaa konfliktia, joka pilaisi isän mökkireissun lopullisesti. Neuvoja? Vastaavia kokemuksia? Kiitos.
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Tämä on totta, olen elänyt samaa aikaa. Tämä aika tuntuu kylmältä ja itsekeskeiseltä sekä epäystävälliseltä siihen verrattuna, vaikkei sekään mikään onnela ollut, ilkeitä ihmisiä oli silloinkin - mutta vähemmän kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan puhuis mun lähipiirissä olevalle ihmiselle noin. Ei kukaan, varsinkaan vanhalle ihmiselle. Jos en riitaa, niin olisin todennut jotain "jaa pitäiskö jonku käydä itse kaupassa, niin saa vaniljajäätelöä? Miten et ole tajunnut varata sitä vaikka sulla on mansikoita? Suklaa on mun lempijäätelöä" Olisin myös varmaan pyytänyt vasaran ja käynyt kiskomassa naulat irti laiturista tai mennyt suuri eleisesti nettiin ja tilannut veljelle nauloja. Tämmöistä pientä, jotta ne ehkä tajuaa. Toteaisin kyl myös, että pitäiskö ne lapset ja koirat kasvattaa, että ne osaa olla kuolematta ja huutamatta. Olisin myös varmaan mennyt ja tiskannut ne astiat uudelleen.
Ärsyttäviä ihmisiä.Jestas, tällainen "suurieleisyys" ja marttyyriys se vasta onkin ärsyttävää!
No ärsyttäville ihmisille pitää yleensä olla ärsyttävä, jotta ne tajuaa kuinka tyhmiä ne on. Omassa tapauksessa mä sanoisin ihan suoraan ja oltais saatu mun broidi kanssa huutotappelu aikaa.
Se nyt vaan yleensä tarkoittaa, jos ei ole käytöstapoja itsellä, niin ei niitä voi toiseltakaan vaatia.Alkeellisiin käytöstapoihin ei kuulu toisen kotona ”auttelu” omin päin.
Alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu sopia isokokoisista lahjoista sopiminen etukäteen.
Alkeellisiin käytöstapoihin ei kuulu se, että maailmanpoliisina vartioi aikuisten ihmisten välejä.
Mitä paskaa sä jauhat? Mä sanoisin ihan kelle tahansa tosta jäätelöhommasta. On myös täysin kyseenalaista tunkea toisen ihmisen vastuulle lapset ja koirat.
Mitä se sinulle kuuluu?
Jos huomaa, että läheinen ihminen saa koko ajan jostain siipeensä ja käyttäydytään tahallaan huonosti, niin kyllä siihen pitää puuttua.
Saako hän?
Kenen syy tuo tilanne on?
Miksi juuri sinä olet nimittänyt itsesi maailmanpoliisiksi?
Miksi sinä ja läheisesi ette osaa olla asiallisesti kylässä?
Jos joku saa käyttäytyä törkeästi, niin kyllä siihen saa puuttuakin.
Niin. Vahdi sitä isoisää. Hänhän tilanteen aiheuttaa.
Sinä et ole mikään etikettipoliisi eikä kylään mennä loukkaamaan isäntäväkeä.
Loukkaamaan niinkin pahasti, että ostetaan väärää jäätelöä?
Niin ja loukkasi vielä piskiäkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Eli mitään yllätyslahjoja ei saa tuoda, ja kaikki ruokatuomiset pitää kysyä etukäteen? Vanhemman puoleinen ihminen on sitä sukupolvea, että kaikki jäätelö on hyvää. Ei osannut varautua nykyisen sukupolven vaatimustasoon...
Mielellään ei. Varsinkaan isoja ja varsinkaan mökille josta ne pitäisi saada kuskattua poiskin.
Jäätelön vieminen mökille ex tempore on myös typerä ajatus.
Ihan sama se ns vaatimustaso on ollut ennenkin.
Olen vanhemmanpuoleinen ihminen, elänyt aikaa ennen jääkaappeja. Jos sellainen onni sattui, että joku toi kesällä tuliaisiksi jäätelöä, se kietaistiin naamariin kiitollisina ilman sen kummempia komplikaatioita, - ennen kuin se suli.
Moukkalandiassa?
Ja sillä ei sitten ole väliä vaikka se sitten hotkittiinkin juuri ennen ruokaa ja sitten samalla pilattiin myös kyläpaikan emännän suunnittelema jälkiruoka?
Ja joku märisee sitten käytöstavoista...
Mihin perustat sen, että noin tehtiin?
Meillä kotona saatiin niin harvoin jäätelöä, että se syötiin todellakin aina ihan heti, ja sitäpaitsi elettiin aikaa, kun kenelläkään ei ollut pakastimia. Aina syötiin jäätelöt heti, oli sitten ruoka-aika tai ei. Kyläpaikan emännillä mitään jälkiruokia ollut ja jos oli, niin syötiin molemmat.
Kyllä te ootte yksiä sääntöpoliiseja te nykyajan nuoremmat.
Ennen ei valitettu olemattomista. Osattiin elää jopa soveltaen. Ja hengissä ollaan.
Ethän sinäkään mitään tiedä.
Se ei silti estä sinua solvaamasta kokonaista sukupolvea.
Nykyään vanhemmuus on huomattavan paljon vaativampaa (minunkin lpseni kasvoi viidessä vuodessa 0,4 senttiä liikaa ja jouduin viemään kahedsti lääkäriin vaikka syy oli astmalääkkeessä) ja vanhemmat haluaa muutakin kuin pitää lapsensa nippa nappa hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Täutän syksyllä 60.
Eikä meidän metsään todellakaan kukaan omin päin mennyt metsuroimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan naulat sentään.
Jospa ostaa vaan kaupasta uusia nauloja, eihän ne edes maksa melkein mitään. Ja laituri on sentään korjattu.
Kaksi asiaa. Nainen vihaa isääsi ja sinä naista. Asiaa ei uskalleta käsitellä, purkautuu sitten asian vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitsisi loukata jos toinen tarkoittaa vain hyvää, vaikka nyt ei olisikaan ihan onnistunut tarkoituksissaan.
Syö sen suklaajäätelön ja pitää turpansa kiinni. Mansikat sitten vaikka myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiaa. Nainen vihaa isääsi ja sinä naista. Asiaa ei uskalleta käsitellä, purkautuu sitten asian vierestä.
Tämän naisen inho anoppiaan kohtaan lienee tosiaan se ongelman ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin ärähtänyt jo. Mikään ei ole hyvin, vaikka toinen on noinkin touhukas.
Eniten ehkä olisi vituttanut toi jätskinipotus. Mä kyllä tykkään, että suklaa ja mansikat sopii aivan huipusti yhteen. Tai koiran ottaminen veneeseen, sehän oli isoisä lapsenlapsi aikaa. Nukkekodista piutpaut, ei ne pennut sitä syö. Uusia nauloja ja tiskiharjoja saa kaupasta ja niin edelleen.
Tsemppiä sulla ja isällesi.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tulee mieleen että olisiko taustalla jotain vanhaa kinaa tai katkeruutta, jos ihan kaikesta pitää valittaa. Jonkun pitäisi tuossa tilanteessa rohkeasti kysyä että mistä kiikastaa, kun pitää käyttäytyä kun jotkut uhmaikäiset.
Tuskin veli vaimoineen noin käyttäytyisivät, ellei taustalla jotain aika suurta kaunaa olisi. Passiivisaggressiivista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voihan naulat sentään.
Jospa ostaa vaan kaupasta uusia nauloja, eihän ne edes maksa melkein mitään. Ja laituri on sentään korjattu.
Jospa ei halua käyttää lomapäiviä siihwn että ajelee kahteen kertaan 40 kilsan päässä olevaan rautakauppaan.
Vastaa jokaiseen kritiikkiin oma kehusi. "Minusta tuo on upea nukkekoti. Oletpa jaksanut nähdä vaivaa." Jne. Ehkä naukuminen loppuu. Ja ainakin isäsi tietää, että sinä näet ja arvostat hänen yritystään. Sekin merkitsee hänelle varmasti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Täutän syksyllä 60.
Eikä meidän metsään todellakaan kukaan omin päin mennyt metsuroimaan.
No ei. Mutta ajattelin, että tuossakin puunkaatojutussa saattoi aivan hyvin olla sellainen tilanne, että oli puhuttu, että ne puut sieltä mökiltä pitää kaataa ja sitten tämä sukulainen (oliko nyt appiukko) avuliaana meni ja kaatoi ne, kaverinsa oli mukana. Kun sattui sopiva tilaisuus siihen. Eivät vain maininneet etukäteen sinne menemisestä.
Aikanaan se olisi ollut ihan normaalia, koska työt tehtiin silloin kun oli mahdollista eikä aina ollut. Ei ollut sopivaa aikaa, ei sitä sahaa, ei ollut sitä kaatokaveria tms. Kenties näin. En tietenkään tiedä tämän nimenomaisen esimerkin todellisia taustoja, mutta näinkin se olisi voinut olla. Mutta tietenkinhän se nyt oli niin, että mistään puitten kaatamisesta ei ollut ikinä puhuttu, niitä ei ollut edes tarkoitus kaataa, ja hullu appiukko vaan yks kaks meni sinne ja yhtä hullun kaverinsa kanssa kaatoi puut omine lupineen. Näinhän se oli.
Tai jotain siitä väliltä.
Nykyään ei enää passaa tehdä mitään. Kumpa nyt oppisimme sen. Tosin saamme siitä vihat niskaamme sitten siitä, että olemme itsekkäitä emmekä auta. Mutta kun se auttaminen pitää tehdä kaavojen mukaan, ei sekään kivalta tunnu. Ikään kuin mitään ei osattaisi tehdä ilman ohjeistuksia ja määräyksiä. Parempi silloin on antaa nuoremman polven tehdä itse vaan. Näin se elämässä aina menee.
Tämän ketjun rohkaisemana keskustelin tilanteesta veljeni kanssa. Aluksi veli ei tuntunut oikein ymmärtävän, mutta kun nostin esiin esimerkkejä, hän sanoi, ettei ollut "edes huomannut", ja meni aika hiljaiseksi. Hän oli hiljainen koko illan, mutta pyysi sitten isän kanssaan saunomaan. En tiedä, mitä siellä puhuttiin (tai puhuttiinko mitään), mutta lähemmäs puolta yötä he saunoivat ja uivat.
Tänään veli haki isän tekemän nukkekodin vajasta ja sanoi, että se voi hyvin olla mökillä nukkekotina, kun siellä ei ole paljon leluja muutenkaan. Vaimonsa kanssa he tosin pesivät sen ensin. On hellyyttävää katsoa, kuinka ihastuneita pikkutytöt nukkekotiin ovat. Isäni istuu jakkaralla tyttöjen takana ja osallistuu leikkiin ojentelemalla tytöille pullonkorkkeja ym. joista tytöt tekevät tuoleja ja vessanpönttöjä sun muita. Veljen vaimo antoi vanhan virkatun patalapun matoksi. Olohuoneen lamppu on ihan hitti.
(Koira ei ole vieläkään päässyt veneilemään. Suklaajäätelö maistui ilman mansikoitakin.)
Kiitos teille keskustelusta ja neuvoista!
Ap
En ehdi nyt lukea kommentteja, mutta mulla on tapana vastaavissa vähättely- ym. tilanteissa asettua korostetusti "altavastaajan" puolelle.
Esim. emäntä käskee viemään nukkekodin pois, koska maalit. Mä sanoisin tähän, että todella hieno nukkekoti (vaikkei niin kummonen oliskaan) kelpais kyllä mulle / mun lapsille. Voisitko tehdä mulle samanlaisen / saanko tai voinko ostaa tuon, jos täällä ei ole sille käyttöä?
Suklaajäätelön kohdalla sanoisin, että mun mielestä suklaa ja mansikat sopii erinomaisesti yhteen, sillain aina kotonakin jäätelöä syön. (Ei haittaa, vaikkei olis niin just tottakaan.)
Koira veneessä. Olisin ollut hyvin huolestunut, että ei kai emäntä olisi laittanut koiraa veneeseen ilman pelastusliivejä! Lisäksi koira olisi voinut läkähtyä kuumana päivänä järvenselällä.
Aurinkovoide. Olisin vedonnut tutkimuksiin, jossa ihon peittäminen (lippalakki, ohuet pitkähihaiset paidat tms.) on todettu paljon terveellisemmäksi vaihtoehdoksi. Lisäksi olisin tolkuttanut, että helteillä pitää oleskella paljon varjossa!
Itselläkin on vähän samanlainen "perfektionisti" (aka. mulk ku) suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap:n vaari vaikuttaa ärsyttävältä. Touhuaa ja aiheuttaa enempi vahinkoa, kuin iloa. Oma isäni osaa kysyä, että mitä voisi tehdä ja ei p.rseile omiaan. Ja on jo vanha mies hänkin. Rakensimme kuistin juuri mökille ja lapset hällä välillä hoidossa ja osaa kysyä mitä jäätelöä haluavat.
Mulla on lapsia ja koiria. Ei meillä tenavat valita, jos joku tuo jäätelöä, että se ei ole oikeaa makua (tässä tais olla veli ja hänen vaimonsa, joka valittu, ei lapset). En mä ainakaan alkais kuuntelee sellaista, sit ovat ilman.
Koiran omistajana, niin eieieieieiei. Vaikka koira voidaan kokea turvana, niin aina täytyy ottaa huomioon se, että isoisä ei ole koiran ohjaaja /omistaja ja veneessä tulee aina ottaa erityisesti huomioon turvallisuus. Koira tulee opettaa myös siihen, että se ei aina pääse mukaan. Mulla itsellä (tai miehellä /jollakin joka on asian kanssa sinut ja tietää miten koira käyttäytyy ja miten sen saa uskomaan) saattaa olla koira ja lapset veneessä, mutta keltään en sitä vaatisi kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Täutän syksyllä 60.
Eikä meidän metsään todellakaan kukaan omin päin mennyt metsuroimaan.
No ei. Mutta ajattelin, että tuossakin puunkaatojutussa saattoi aivan hyvin olla sellainen tilanne, että oli puhuttu, että ne puut sieltä mökiltä pitää kaataa ja sitten tämä sukulainen (oliko nyt appiukko) avuliaana meni ja kaatoi ne, kaverinsa oli mukana. Kun sattui sopiva tilaisuus siihen. Eivät vain maininneet etukäteen sinne menemisestä.
Aikanaan se olisi ollut ihan normaalia, koska työt tehtiin silloin kun oli mahdollista eikä aina ollut. Ei ollut sopivaa aikaa, ei sitä sahaa, ei ollut sitä kaatokaveria tms. Kenties näin. En tietenkään tiedä tämän nimenomaisen esimerkin todellisia taustoja, mutta näinkin se olisi voinut olla. Mutta tietenkinhän se nyt oli niin, että mistään puitten kaatamisesta ei ollut ikinä puhuttu, niitä ei ollut edes tarkoitus kaataa, ja hullu appiukko vaan yks kaks meni sinne ja yhtä hullun kaverinsa kanssa kaatoi puut omine lupineen. Näinhän se oli.
Tai jotain siitä väliltä.
Nykyään ei enää passaa tehdä mitään. Kumpa nyt oppisimme sen. Tosin saamme siitä vihat niskaamme sitten siitä, että olemme itsekkäitä emmekä auta. Mutta kun se auttaminen pitää tehdä kaavojen mukaan, ei sekään kivalta tunnu. Ikään kuin mitään ei osattaisi tehdä ilman ohjeistuksia ja määräyksiä. Parempi silloin on antaa nuoremman polven tehdä itse vaan. Näin se elämässä aina menee.
Ei ollut sellainen tilanne.
Pariskunta ostanut unelmiensa mökin, kutsunut papan kerran kylään. Puista ei ollut mitään puhetta. Tämä pappa ( ei ole dementikko) sitten omin päin soitellut kaverilleen.
He ajelleet mökille ja parturoineet mökkipihan puita.
Ei siis mitään metsäpalstaa vaan mökkipihaa. Arvopuita summamutikassa jne.
Ja jälkeenpäin pariskunta vielä kuuli että ko pappa haukkunut mökkiä sukulaisille ja vielä valitellut miten hänet pantiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa jokaiseen kritiikkiin oma kehusi. "Minusta tuo on upea nukkekoti. Oletpa jaksanut nähdä vaivaa." Jne. Ehkä naukuminen loppuu. Ja ainakin isäsi tietää, että sinä näet ja arvostat hänen yritystään. Sekin merkitsee hänelle varmasti paljon.
Niin tai sano, että säästetään tuo nukkekoti minun tuleville lapsilleni! Minä kyllä sen huolin! Tai minäpä maksan sulle siitä ja annan sen lahjaksi kummitytölleni, jooko! Tuo on niin hieno, että tuollaisia ei mistään saa, aitoa käsityötä vielä! Ja sanot tämän sen miniän kuullen.
Mielikuvituksesi lentää! :) Ehkä vieraat tulivat yllätyksenä tai lyhyellä varoitusajalla, niin että tarjottiin vain kahvit, jotka ehtii keittää ennen kuin jäätelö sulaa. Jos olivat pitempiaikaisia vieraita, usein ennen vanhaan tarjottiin tulokahvit ja myöhemmin ruoka, joten jäätelö ei pilannut ruokahalua. :) :D Älä väännä ja niuhota.