Lue keskustelun säännöt.
Isoisä tekee kaiken väärin
Isäni ja minä olemme (kutsuttuina) vierailulla veljen ja tämän perheen mökillä. Minua surettaa, kun isä yrittää koko ajan kauheasti, mutta veljen ja tämän vaimon mielestä hän tekee kaiken väärin:
Esim.
Isäni oli rakentanut veljeni tyttärille nukkekodin, mutta veljen vaimo käski viedä sen pois, koska siinä käytetyt maalit voivat olla myrkyllisiä. Isä toi ruokaa useiksi päiviksi sekä suklaajäätelöä, mutta olisi pitänyt tuoda vaniljaa, kun suklaajätski ei kuulemma sovi yhteen mansikoiden kanssa. Isä teki puita, mutta pinosi ne vajassa väärään kulmaan. Isä korjasi laiturin, mutta käytti nauloja, jotka veli oli varannut muihin projekteihin. Isä tiskasi, mutta käytti väärää tiskiharjaa. Isä leikki lastenlastensa kanssa ulkona, mutta ei levittänyt näihin aurinkovoidetta etukäteen. Isä vei lapset soutamaan, mutta ei ottanut perheen koiraa mukaan ja koiran olisi myös kuulemma pitänyt päästä.
Harmittaa, kun vanha mies yrittää niin kauheasti ja kaikista yrityksistä seuraa vain kritiikkiä. Isä on sellainen jäyhä hämäläinen, joka ei sanallakaan valita, mutta näen hänen mielialansa latistuvan. Hän oli koko kevään eristyksissä ja odotti kovasti tätä reissua.
En oikein tiedä, mitä tekisin. Haluaisin jotenkin auttaa, mutta en halua aiheuttaa konfliktia, joka pilaisi isän mökkireissun lopullisesti. Neuvoja? Vastaavia kokemuksia? Kiitos.
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Isäsi moka on se ettei kysynyt etukäteen neuvoja. Olis voinut kysyä haluuko lapset nukkekodin (ei kai kukaan enään nykyään edes leiki niillä?) ja olis voinut pyytää tarkan ostoslistan etukäteen jos halus jotai ostaa. Olis kannattanu kysyä mihin nurkkaan puut menee ja sit tietysti et saako laituria korjata näillä nauloilla vai millä. Aurinko rasvaa tietty pitää käyttää, itsestään selvää. Ja musta on aika kurjaa jättää koira ulko puolelle. Se on kuitenkin monesti perheen jäsen eikä vaan lemmikki. Ei tietenkään aina mut usein kuiteski. Ja varmaan lapsetki olis mieluummin ottaneet sen mukaan.
Et musta tässä on kyllä kaikissa vikaa.
Et oo tosissasi?
No ainakin suurin osa noista on ihan pikkuasioita. Jos joku korjaisi hyvää hyvyyttään sun laiturin, niin alkaisitko tosissaan nipottamaan noista nauloista?! Itse kiittelisin kovasti (ja hankkisin uudet naulat, jos niitä vielä tarvitaan johonkin muuhunkin.)
Joku toisi sulle jäätelöä, missä ei muuta vikaa kuin ei muka sovi mansikoiden kanssa? hohhoijaa. Kohteliaat käytöstavat vähintäänkin puuttuu. Ei osalta nähdä sitä isompaa hyvää mitä toinen tekee.
Kyllä ottaisin veljeni kanssa tuon asia nätisti puheeksi, ihan kehden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Suomeksi: sun elämäsi on helppoa, kunhan vain kaikki käyttäytyvät juuri niin kuin sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kommentteja, mutta mulla on tapana vastaavissa vähättely- ym. tilanteissa asettua korostetusti "altavastaajan" puolelle.
Esim. emäntä käskee viemään nukkekodin pois, koska maalit. Mä sanoisin tähän, että todella hieno nukkekoti (vaikkei niin kummonen oliskaan) kelpais kyllä mulle / mun lapsille. Voisitko tehdä mulle samanlaisen / saanko tai voinko ostaa tuon, jos täällä ei ole sille käyttöä?
Suklaajäätelön kohdalla sanoisin, että mun mielestä suklaa ja mansikat sopii erinomaisesti yhteen, sillain aina kotonakin jäätelöä syön. (Ei haittaa, vaikkei olis niin just tottakaan.)
Koira veneessä. Olisin ollut hyvin huolestunut, että ei kai emäntä olisi laittanut koiraa veneeseen ilman pelastusliivejä! Lisäksi koira olisi voinut läkähtyä kuumana päivänä järvenselällä.
Aurinkovoide. Olisin vedonnut tutkimuksiin, jossa ihon peittäminen (lippalakki, ohuet pitkähihaiset paidat tms.) on todettu paljon terveellisemmäksi vaihtoehdoksi. Lisäksi olisin tolkuttanut, että helteillä pitää oleskella paljon varjossa!
Itselläkin on vähän samanlainen "perfektionisti" (aka. mulk ku) suvussa.
Eli olisit mennyt kylään ja sen jälkeen keskittynyt kaikin mahdollisin tavoin ylikävelemään sen isäntäperheen.
Nice!
Sinusta on kuitenkin reilua, että isäntäväki ylikävelee vieraansa?
Tuo ylempi viestini on lähinnä "lähestymistä positiivisen kautta".
Sano veljellesi ja tämän vaimolle kahden kesken. Tosin eiköhän isäsi kestä kiukuttelun. Ikävää silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quo
te=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Suomeksi: sun elämäsi on helppoa, kunhan vain kaikki käyttäytyvät juuri niin kuin sinä haluat.
Neljä asiaa:
1. Normaalit käytöstavat. Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä. Tuskin se pappa ystöviensä mökilläkään omin päin häärää.
2. Lasten kasvatukseen ei sekaanuta, eikä anneta herkkuja ennen kuin on tarkistettu käykö se vanhemmille.
3. Kun ollaan toisen kotona, ollaan toisen kotona. Ei omassa kodissa.
4. Pappa opettelee itse kommunikoimaan lapswnsa kanssa. Ei raahaa sinne lapsen sisarusta sekaantumaqn joka asiaan ja hämmennä sitwn sisarusyen välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ärähtäsin noille nirppanokille ja kunnolla, on se nyt perkele kun mikkän teille ei kelpaa
tai arvostelisin samanlailla jokaista asiaa mitä he tekee
sanoisin en halua mansikoita haluan vadelmia sille kälylle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta koira asiasta. Vastaavan kokeneena.
Lähdin siskon lasten kanssa soutelemaan. Myöhemmin sain mäkin kuulla, että koirakin olisi pitänyt ottaa mukaan, kun se tykkää veneilystä ja uimisesta.
"Jaa, mä koirien kanssa kokematon ihminen olisin ottanut sen teidän puolivallattoman jekkuilijan mukaan vesille? Se olisi sitten ollut teillekin ihan ok, että kun se koira hyppää veneestä uimaan, niin se sitten jää sinne veteen ellei jaksa rantaan uida?"
Enhän mä olisi sitä saanut sieltä ongittua pois, kun ei se tottele ketään. Lisäksi painaa kuin synti ja on aika hömelö. Siinäkö olisi sitten pitänyt lapset (vaikka liiveissä onkin) vaarantaa myös, kun ronttaa isoa rakkia takaisin kannelle?
Ymmärsihän sisko pointini.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Minulla on kokemusta tuollaisesta isovanhemmasta.
Tuo kotiin/mökille sopimatta isoja leluja. Mihin ne laitetaan? Miten ne kuskataan sieltä mökiltä kotiin?
Häärää ja ährää ”auttaen” omin luvin koko ajan niin että kaikki menee sekaisin.
Tuo ruokia joita kukaan ei syö. Ei voi kysyä mitä haluttaisiin.
Aiheuttaa sekaantuvalla käytöksellään koko ajan harmia ja kaaosta.
Ei osaa olla kutsuttuna vieraana kuten toivoisimme.
Ja tää toistuu joka hiivatin käyntikerta. Ja kyljessä tosiaan vielä lapseton siskoni joka kyttää ja paheksuu.
ei ne teidänkään lahjat kaksinaisia ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MItäs jos papparainen olisi vaan istuskellut koko mökkeilyn ajan? Kuinka häntä olisi parjattu sitten siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Eli mitään yllätyslahjoja ei saa tuoda, ja kaikki ruokatuomiset pitää kysyä etukäteen? Vanhemman puoleinen ihminen on sitä sukupolvea, että kaikki jäätelö on hyvää. Ei osannut varautua nykyisen sukupolven vaatimustasoon...
Mielellään ei. Varsinkaan isoja ja varsinkaan mökille josta ne pitäisi saada kuskattua poiskin.
Jäätelön vieminen mökille ex tempore on myös typerä ajatus.
Ihan sama se ns vaatimustaso on ollut ennenkin.
Olen vanhemmanpuoleinen ihminen, elänyt aikaa ennen jääkaappeja. Jos sellainen onni sattui, että joku toi kesällä tuliaisiksi jäätelöä, se kietaistiin naamariin kiitollisina ilman sen kummempia komplikaatioita, - ennen kuin se suli.
Moukkalandiassa?
Ja sillä ei sitten ole väliä vaikka se sitten hotkittiinkin juuri ennen ruokaa ja sitten samalla pilattiin myös kyläpaikan emännän suunnittelema jälkiruoka?
Ja joku märisee sitten käytöstavoista...
Mihin perustat sen, että noin tehtiin?
Meillä kotona saatiin niin harvoin jäätelöä, että se syötiin todellakin aina ihan heti, ja sitäpaitsi elettiin aikaa, kun kenelläkään ei ollut pakastimia. Aina syötiin jäätelöt heti, oli sitten ruoka-aika tai ei. Kyläpaikan emännillä mitään jälkiruokia ollut ja jos oli, niin syötiin molemmat.
Kyllä te ootte yksiä sääntöpoliiseja te nykyajan nuoremmat.
Ennen ei valitettu olemattomista. Osattiin elää jopa soveltaen. Ja hengissä ollaan.
Ethän sinäkään mitään tiedä.
Se ei silti estä sinua solvaamasta kokonaista sukupolvea.
Nykyään vanhemmuus on huomattavan paljon vaativampaa (minunkin lpseni kasvoi viidessä vuodessa 0,4 senttiä liikaa ja jouduin viemään kahedsti lääkäriin vaikka syy oli astmalääkkeessä) ja vanhemmat haluaa muutakin kuin pitää lapsensa nippa nappa hengissä.
Puuttuuko ns. maalaisjärki?
Lapsen kasvattaminen ei ole sen kummempaa nyt kuin ennenkään ja ennenkin vanhemmat halusivat lapsilleen hyviä asioita eikä vain pitää nippa nappa hengissä. Tuo nyt oli kyllä ihan älytön heitto.
Ei kaikkeen tarvitse mennä mukaan, lapset on aina kasvaneet eri tahtiin. Ja mitä väliä sillä on, jos pitää käydä lääkärissä kaksi kertaa jonkun asian takia? Niin käytiin ennenkin. Minä sairastin tuhkarokon ja hinkuyskän, käytettiin lääkärissä ja hoidettiin, niin kuin tehdään nykyäänkin. Pikkusiskoni sai lapsireuman, hoidettiin hyvin niin kotona kuin reumasairaalassakin, on elossa ja kunnossa edelleenkin.
Ehkä sitten olikin niin, että lapsetkin pysyi terveinä, kun elettiin siinä yhteisössä, missä ei varjeltu jokaista askelta. Hinkuyskän sairasti samaan aikaan pari kaverianikin ja tuhkarokossa oltiin vanhemman veljeni kanssa yhtäaikaa. Saatiin kuulemma elinikäinen immuniteetti, näin ainakin meille kerrottiin.
Ei vanhemmuus ole sen vaativampaa, vanhemmat vain menee mukaan jokaiseen kotkotukseen. Vakavat sairaudet on tietysti eri asia, mutta onko jotain kasvukäyriä tasan pakko seurailla tai pitääkö lapsen todella olla jossakin keskiarvojen sisällä kaikessa esim. kouluopetuksessa, kun kuitenkin ollaan kaikki yksilöitä. Ainoa, mitä minä pitäisin huolestuttavana, on lasten ylipaino nykyään. Jos siihen vanhemmat panostaisivat paremmin, ettei lapset liho yli äyräitten, niin se sitten olisi sitä vaativampaa lasten kasvattamista nykyään. Ennen ylipainoinen lapsi oli harvinaisuus. Meidän vanhemmat ei syöttäneet lapsilleen kaloripommeja, eikä niin tehnyt minunkaan sukupolveni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quo
te=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Suomeksi: sun elämäsi on helppoa, kunhan vain kaikki käyttäytyvät juuri niin kuin sinä haluat.
Neljä asiaa:
1. Normaalit käytöstavat. Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä. Tuskin se pappa ystöviensä mökilläkään omin päin häärää.
2. Lasten kasvatukseen ei sekaanuta, eikä anneta herkkuja ennen kuin on tarkistettu käykö se vanhemmille.
3. Kun ollaan toisen kotona, ollaan toisen kotona. Ei omassa kodissa.
4. Pappa opettelee itse kommunikoimaan lapswnsa kanssa. Ei raahaa sinne lapsen sisarusta sekaantumaqn joka asiaan ja hämmennä sitwn sisarusyen välejä.
Lue tuo boldattu oikein ajatuksella, ja sitten Ap:n aloitus uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
No en minä ääneen noista sanoisi. Mutta jos kysymättä tehdään asiat niin, että ne on periaatteessa väärin tehty, niin ei se mukavalta tunnu. Apu menee tavallaan hukkaan. Ajatus auttamisesta on ihana ja pappa on ihana. Itselläni tulee vain mieleen, että autetaan siten, miten apua tarvitaan. Minusta joka tilanteessa (oli se sairastuminen ym) kysytään, että miten voin parhaiten auttaa.
Itsehän he virheen tekevät, jos eivät osaa oikeita nauloja ja harjoja osoittaa. Tai puupinon paikkaa ja rasvaa omille lapsilleen.
Ai että apu mennyt hukkaan?
Mieluummin rikkinäinen laituri kuin "väärillä" nauloilla korjattu. (kaupasta saa nauloja). Mieluummin puut kokonaan tekemättä kuin "väärällä" seinustalla. Ne voi vaikka itse pinota oikeaan paikkaa, jos on niin tärkeää. Puut on kuitenkin jo tehty.
Mieluummin ei olisi lähtenyt ollenkaan lasten kanssa veneilemään, kun koira ei ollut mukana?
Mieluummin kaikki olisivat ilman jäätelöä, kuin että yksi syö mansikat ja jäätelön erikeseen..? Ja muutkin ruokatarvikkeet olisi kannattanut jättää kauppaan, jos yksi jäätelö on yhden mielestä "väärä"?
joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quo
te=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Suomeksi: sun elämäsi on helppoa, kunhan vain kaikki käyttäytyvät juuri niin kuin sinä haluat.
Neljä asiaa:
1. Normaalit käytöstavat. Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä. Tuskin se pappa ystöviensä mökilläkään omin päin häärää.
2. Lasten kasvatukseen ei sekaanuta, eikä anneta herkkuja ennen kuin on tarkistettu käykö se vanhemmille.
3. Kun ollaan toisen kotona, ollaan toisen kotona. Ei omassa kodissa.
4. Pappa opettelee itse kommunikoimaan lapswnsa kanssa. Ei raahaa sinne lapsen sisarusta sekaantumaqn joka asiaan ja hämmennä sitwn sisarusyen välejä.
Lue tuo boldattu oikein ajatuksella, ja sitten Ap:n aloitus uudelleen.
Ei se isäntäväki yhdessäkään kphdassa itse ensin epäkunnioittava vaan pappa tyri joka ikinen kerta.
He reagoivat.
Kad kun ei se niin mene että hyökätääb toisen mökille kuin miehittävä hunnilauma ja sittem aletaam rääkyä vielä kunnioitustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quo
te=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Suomeksi: sun elämäsi on helppoa, kunhan vain kaikki käyttäytyvät juuri niin kuin sinä haluat.
Neljä asiaa:
1. Normaalit käytöstavat. Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä. Tuskin se pappa ystöviensä mökilläkään omin päin häärää.
2. Lasten kasvatukseen ei sekaanuta, eikä anneta herkkuja ennen kuin on tarkistettu käykö se vanhemmille.
3. Kun ollaan toisen kotona, ollaan toisen kotona. Ei omassa kodissa.
4. Pappa opettelee itse kommunikoimaan lapswnsa kanssa. Ei raahaa sinne lapsen sisarusta sekaantumaqn joka asiaan ja hämmennä sitwn sisarusyen välejä.
Lue tuo boldattu oikein ajatuksella, ja sitten Ap:n aloitus uudelleen.
Ei se isäntäväki yhdessäkään kphdassa itse ensin epäkunnioittava vaan pappa tyri joka ikinen kerta.
He reagoivat.
Kad kun ei se niin mene että hyökätääb toisen mökille kuin miehittävä hunnilauma ja sittem aletaam rääkyä vielä kunnioitustakin.
Korjaa sitten tuo käskylistasi ensimmäinen kohta: "Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä, paitsi jos he ostavat vääränmakuista jäätelöä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Täutän syksyllä 60.
Eikä meidän metsään todellakaan kukaan omin päin mennyt metsuroimaan.
No ei. Mutta ajattelin, että tuossakin puunkaatojutussa saattoi aivan hyvin olla sellainen tilanne, että oli puhuttu, että ne puut sieltä mökiltä pitää kaataa ja sitten tämä sukulainen (oliko nyt appiukko) avuliaana meni ja kaatoi ne, kaverinsa oli mukana. Kun sattui sopiva tilaisuus siihen. Eivät vain maininneet etukäteen sinne menemisestä.
Aikanaan se olisi ollut ihan normaalia, koska työt tehtiin silloin kun oli mahdollista eikä aina ollut. Ei ollut sopivaa aikaa, ei sitä sahaa, ei ollut sitä kaatokaveria tms. Kenties näin. En tietenkään tiedä tämän nimenomaisen esimerkin todellisia taustoja, mutta näinkin se olisi voinut olla. Mutta tietenkinhän se nyt oli niin, että mistään puitten kaatamisesta ei ollut ikinä puhuttu, niitä ei ollut edes tarkoitus kaataa, ja hullu appiukko vaan yks kaks meni sinne ja yhtä hullun kaverinsa kanssa kaatoi puut omine lupineen. Näinhän se oli.
Tai jotain siitä väliltä.
Nykyään ei enää passaa tehdä mitään. Kumpa nyt oppisimme sen. Tosin saamme siitä vihat niskaamme sitten siitä, että olemme itsekkäitä emmekä auta. Mutta kun se auttaminen pitää tehdä kaavojen mukaan, ei sekään kivalta tunnu. Ikään kuin mitään ei osattaisi tehdä ilman ohjeistuksia ja määräyksiä. Parempi silloin on antaa nuoremman polven tehdä itse vaan. Näin se elämässä aina menee.
Ei ollut sellainen tilanne.
Pariskunta ostanut unelmiensa mökin, kutsunut papan kerran kylään. Puista ei ollut mitään puhetta. Tämä pappa ( ei ole dementikko) sitten omin päin soitellut kaverilleen.
He ajelleet mökille ja parturoineet mökkipihan puita.
Ei siis mitään metsäpalstaa vaan mökkipihaa. Arvopuita summamutikassa jne.
Ja jälkeenpäin pariskunta vielä kuuli että ko pappa haukkunut mökkiä sukulaisille ja vielä valitellut miten hänet pantiin töihin.
Heh heh. Otan osaa. Myönnän että tuo jo ihan nauratti. Tuo pappa onkin sitten aivan omanlaisensa. Hänen kanssaan pitää ollakin tarkkana, voi tehdä mitä vaan. Jospa pappa luuli kuitenkin tekevänsä hyvänkin työn ja kuvitteli olleensa avuksi. Kun ei ne nuoret kuitenkaan...
Ehkä niistä puista on kuitenkin jossain sivulauseessa sanottu jotakin, mitä ei olisi pitänyt sanoa. Vaikka että joskus sitten voidaan vaikka semmoista ja semmoista tehdä, täytyy miettiä noita puita jne. Papat voi olla herkkäkorvaisia.
Uskoisin, että tuo on kuitenkin aika harvinaista.
En edes tiedä mitä sanoisi.... Kyllä ihmiset osaa olla raakoja voi herranjumala sentään. 😩 En osaa antaa muita neuvoja, kun toivon vaan että seko veljesi ja hänen vaimonsa oppivat tapoja joskus. Onneksi sinä välität isästäsi, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quo
te=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään otetan huomioon, mitä VANHENEMINEN tekee ihmiselle. Olen seurannut omien vanhempieni vanhenemista, äiti jo kuoli 88-vuotiaana, isä on 95. Vanha ihminen, jo näitä nuorempikin, hidastuu, reaktiot ja kaikki, yrittää pysyä nuorten ja terveiden mukana, vaikka ei kaikkea enää ymmärräkään. Myös tunneherkkyys lisääntyy, vanha ihminen pahoittaa mielensä helpommin kuin voimansa tunnossa oleva nelikymppinen. Aistit heikentyy, esim. heikkenevä kuulo eristää aika lailla muista.
Vanha ihminen haluaisi olla edelleen osa sukua ja yhteisöä, ja saattaa sotkea asioita, kun ei enää osaa.Oma aikuinen lapsi voisi hänelle osoittaa hieman lempeyttä ja pitkämielisyyttä, ja myös hieman seurata, mitä vanha kyläillessään luonaan puuhaa, että voi mennä väliin ennen kuin sattuu vahinkoja.
Usein dementia alkaa huomaamatta, esim. Alzheimer. Ja saattaa aiheuttaa outoa ja jopa muiden silmissäomavaltaista käytöstä,kun vanhus vain haluaa olla "mukana". Itse en toitottanut äidilleni, että nyt teit väärin, kun hän Alzheimer-päissään sekoili, vaan yritin häivyttää epäonnistumiset häneltä.
"Kunnioita vanhusta" -sääntö on varoitusvalo nuorille ja vahvoille, jotka eivät vielä mitään vanhenemisen kiroista tiedä. Vanhuus riisuu ihmisen lopulta kaikesta, siksi vanhat tarvitsevat myötätuntoa ja lämpöä nuoremmilta.
Ap, yritä jotenkin lohduttaa isääsi.
Missään ei ole kerrottu isoisän ikää. Hän voi yhtä hyvin olla vielä alle 50-vuotias.
Ap käyttäytyy joka tapauksessa äärimmäisen huonosti. Hän voisi auttaa tilanteessa ohjaamalla sitä isoisää, huolehtimalla kaikesta siitä, misssä tämä kämmää ja ennen kaikkea auttaa rakentavasti isäntäväkeä.
Ei. Hän kyttää ja tarkkailee vihamielisenä ja vahtii sisaruskateudesta vihreänä kaikkea.
Ja pyh. Koiria ja lapsia ei laiteta kenenkään vastuulle, eikä varsinkaan yhdessä kenenkään vastuulle jos hän ei sitä halua. Tämä on ihan ehdoton, varsinkin vesistössä.
Ja jos haluaa tiettyä jäätelö käy itse ostamassa.
Kuka on laittanut kenenkään vastuulle. Isoisä itse lähtenyt lasten kanssa ilman sitä koiraa turvana.
Ja miksi tuoda väärää jäätelöä kun kysymällä ja noudattamalla pyyntöä voi yhtä hyvin viedä oikeanlaista?
Sun elämän täytyy olla iha hirveää.
Miten niin? Helppoa se elämä on kun kaikki osaa käyttäytyä.
Suomeksi: sun elämäsi on helppoa, kunhan vain kaikki käyttäytyvät juuri niin kuin sinä haluat.
Neljä asiaa:
1. Normaalit käytöstavat. Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä. Tuskin se pappa ystöviensä mökilläkään omin päin häärää.
2. Lasten kasvatukseen ei sekaanuta, eikä anneta herkkuja ennen kuin on tarkistettu käykö se vanhemmille.
3. Kun ollaan toisen kotona, ollaan toisen kotona. Ei omassa kodissa.
4. Pappa opettelee itse kommunikoimaan lapswnsa kanssa. Ei raahaa sinne lapsen sisarusta sekaantumaqn joka asiaan ja hämmennä sitwn sisarusyen välejä.
Lue tuo boldattu oikein ajatuksella, ja sitten Ap:n aloitus uudelleen.
Ei se isäntäväki yhdessäkään kphdassa itse ensin epäkunnioittava vaan pappa tyri joka ikinen kerta.
He reagoivat.
Kad kun ei se niin mene että hyökätääb toisen mökille kuin miehittävä hunnilauma ja sittem aletaam rääkyä vielä kunnioitustakin.
Korjaa sitten tuo käskylistasi ensimmäinen kohta: "Sukulaisia kohdellaan yhtä kunnioittavasti kuin hyviä ystäviä, paitsi jos he ostavat vääränmakuista jäätelöä."
Rautalangasta väännän kohdan viisi:
Jos mokaat edeltäviä kohtia, varaudu siihen että saat paskaa myös takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut sellainen asia kuin vanhempien kunnioitus? Mä olen ihan järkyttyneenä lukenut näitä juttuja.
Kaikentietävät aikuiset lapset ”kouluttaa” vanhempiaan, voi jeesus. Sen kovasti trendikkään suvaitsevaisuuden voisi aloittaa ihan omasta perheestä ensin.Mihin on kadonnut semmonen asia kuin rajat?
Miksi nykyään isovanhempien sukupolvi tulee karmit niskassa toisen kotiin/mökille ja häärää kuin kotonaan?
Meilläkin isoisä meni meidän mökille ilmoittamatta metsurikaverinsa kanssa puita kaatamaan.
Noista rajoista on tullut nykyään näköjään muotisana.
"Mihin on kadonnut sellainen asia kuin rajat?"
Ei mihinkään. Oletko elänyt ajan, jolloin oli "rajoja," jotka nyt on kadonneet? Mitä rajoja tarkoitat?
Ennen mentiin kylään ilmoittamatta etukäteen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei ollut mahdollisuutta ilmoittaa mitään. Siksi sitä ei pidetty minään vielä sittenkään, kun olisi ollutkin mahdollista ilmoittaa. Meillä kotona istui vähän väliä jotain lähistön naisia kahvittelemassa äidin kanssa ja äiti heidän luonaan. Meidän pihassa oli välillä isokin liuta akkoja istuskelemassa rappusilla ja kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja. Joku saattoi tulla melkein mihin aikaan vaan vaikka ompelemaan jotain kiireellistä äidin koneella, kun ei ollut omaa konetta tai se reistasi. Kaikki oli ihan luonnollista, mutta nyt pitää olla rajoja.
Sukulaiset tekivät toisilleen palveluksia välttämättä sopimatta sen kummemmin etukäteen. Tehtiin vaan. Siihen rajaan sopii ihan hyvin vaikkapa se, että mentiin tekemään toiselle vaikka metsähommia, kun tiedettiin, että ne on tehtävä.
Ennen elettiin enemmän yhteisöllisesti. Apu otettiin aina mielellään vastaan. Kylän naiset kävivät yhdessä pesemässä mattojaan rannassa ja auttoivat samalla toisiaan, pesivät ja ripustelivat mattoja yhdessä. Nykyään ei uskaltaisi tuollaista tehdä, kun joku kärttyämmä siellä heti mielensä pahoittaisi.
Pihojen rajatkin on nykyään niin tarkat, jos naapurin lapsi yhtään astuu väärälle pihamaalle jossain rivarissa, ollaan naama punaisena valittamassa. RAJAT!
Milloin ihmisistä on tullut tuollaisia rajojen rakentajia?
Täutän syksyllä 60.
Eikä meidän metsään todellakaan kukaan omin päin mennyt metsuroimaan.
No ei. Mutta ajattelin, että tuossakin puunkaatojutussa saattoi aivan hyvin olla sellainen tilanne, että oli puhuttu, että ne puut sieltä mökiltä pitää kaataa ja sitten tämä sukulainen (oliko nyt appiukko) avuliaana meni ja kaatoi ne, kaverinsa oli mukana. Kun sattui sopiva tilaisuus siihen. Eivät vain maininneet etukäteen sinne menemisestä.
Aikanaan se olisi ollut ihan normaalia, koska työt tehtiin silloin kun oli mahdollista eikä aina ollut. Ei ollut sopivaa aikaa, ei sitä sahaa, ei ollut sitä kaatokaveria tms. Kenties näin. En tietenkään tiedä tämän nimenomaisen esimerkin todellisia taustoja, mutta näinkin se olisi voinut olla. Mutta tietenkinhän se nyt oli niin, että mistään puitten kaatamisesta ei ollut ikinä puhuttu, niitä ei ollut edes tarkoitus kaataa, ja hullu appiukko vaan yks kaks meni sinne ja yhtä hullun kaverinsa kanssa kaatoi puut omine lupineen. Näinhän se oli.
Tai jotain siitä väliltä.
Nykyään ei enää passaa tehdä mitään. Kumpa nyt oppisimme sen. Tosin saamme siitä vihat niskaamme sitten siitä, että olemme itsekkäitä emmekä auta. Mutta kun se auttaminen pitää tehdä kaavojen mukaan, ei sekään kivalta tunnu. Ikään kuin mitään ei osattaisi tehdä ilman ohjeistuksia ja määräyksiä. Parempi silloin on antaa nuoremman polven tehdä itse vaan. Näin se elämässä aina menee.
Ei ollut sellainen tilanne.
Pariskunta ostanut unelmiensa mökin, kutsunut papan kerran kylään. Puista ei ollut mitään puhetta. Tämä pappa ( ei ole dementikko) sitten omin päin soitellut kaverilleen.
He ajelleet mökille ja parturoineet mökkipihan puita.
Ei siis mitään metsäpalstaa vaan mökkipihaa. Arvopuita summamutikassa jne.
Ja jälkeenpäin pariskunta vielä kuuli että ko pappa haukkunut mökkiä sukulaisille ja vielä valitellut miten hänet pantiin töihin.
Heh heh. Otan osaa. Myönnän että tuo jo ihan nauratti. Tuo pappa onkin sitten aivan omanlaisensa. Hänen kanssaan pitää ollakin tarkkana, voi tehdä mitä vaan. Jospa pappa luuli kuitenkin tekevänsä hyvänkin työn ja kuvitteli olleensa avuksi. Kun ei ne nuoret kuitenkaan...
Ehkä niistä puista on kuitenkin jossain sivulauseessa sanottu jotakin, mitä ei olisi pitänyt sanoa. Vaikka että joskus sitten voidaan vaikka semmoista ja semmoista tehdä, täytyy miettiä noita puita jne. Papat voi olla herkkäkorvaisia.
Uskoisin, että tuo on kuitenkin aika harvinaista.
Puista ei ollut sanallakaan puhetta.
Eli olisit mennyt kylään ja sen jälkeen keskittynyt kaikin mahdollisin tavoin ylikävelemään sen isäntäperheen.
Nice!