Lue keskustelun säännöt.
Pyörittelen silmiäni....yksi mamma taas leikkipuistossa tänään...
Vierailija
01.07.2013 |
kehuskeli koko ajan ainokaisellaan, pojallaan joka on viisivuotias. poika on pitkä ja hoikka.
istuimme penkillä ja katselimme kun lapset leikkivät.
tämä mamma: "minun poikani söi tänään paketillisen keksejä."
me muut mammat: "kokonaisen? eikö se ole vähän liikaa?"
mamma: "no minä sanoin hänelle että saat ottaa viisi keksiä. sitten menin leikkaamaan ruohoa. kun tulin takaisin, poika oli syönyt peittonsa alla koko keksipaketin tyhjäksi. sänky oli ihan muruissa."
me muut mammat: "huh, aika paljon söi kerralla"
mamma: "niin mutta minkäs mahtaa. hänelle maistuu kaikki. hän syö jopa karkkipussin ihan tyhjäksi ja pyytää lisää. annan hänen syödä mitä vaan kun on niin laiha, katsokaa nyt miten laiha, neuvolassakin sanottiin että poika saisi painaa kuusi kiloa enemmän! katsokaa millainen luipero! hän syö mitä vaan eikä silti liho."
me muut mammat: "mutta eihän tuollainen ole terveellistä jos se on jatkuvaa, hampaatkin kärsii vaikka ei liho."
mamma: "tällä pojalla on todella hyvät hampaat ja kun hän kävi hammaslääkärissä käskin pojan sanoa hammaslääkärille että poika pesee hampaat kaksi kertaa päivässä. poika sanoi hammaslääkärille että äiti käski sanoa että pesen hampaat kaksi kertaa päivässä vaikka en pesekään kuin iltaisin."
me muut mammat: pyörittelimme silmiämme.
mamma: "niin ja kananuggetit maistuu, niitä saan paistaa joka ilta pojalle. kananuggetit ja perunamuussi! muuta hän ei kaipaakaan! joskus syö ehkä pikku palan omenaa mutta ei joka päivä. tuo poika eläisi kananuggeteilla ja muussilla! kastiketta ei saa laittaa."
me muut mammat: "syökö hän muuta kuin muussia ja kananuggetteja?"
mamma: "aamupalalla minun poikani vetää kolme tai neljä sämpylää pähkinälsuklaaevitteellä! aikamoinen syöjä vai mitä."
me muut mammat: "syökö hän joka aamu sämpylöitä pähkinäsuklaalevitteellä?"
mamma: "joo syö, ainakin kolme, joskus neljä. sillä on hyvä ruokahalu!"
me muut mammat: "aika epäterveellistä vai mitä?"
mamma: "no enpä tiiä, katsokaa nyt miten hoikka hän on, tuollainen hongankolistaja, läpipasko!"
me muut mammat: "syödäänkö teillä joskus vihanneksia tai jotain terveellistä?"
mamma: "joskus teen pannukakkua missä on ihan pieniä omenanpalasia seassa, se menee jos ne omenanpalat on tosi pieniä! sitä poika syö kyllä. vihanneksista hän ei välitä. mutta kaksi kertaa viikossa me haetaan mäkistä ruokaa ja poika saa aina ne kananuggettinsa ja ranskalaiset maistuu kanssa, niitä hän vetää ihan kaksin käsin. ja juo fantaa."
me muut mammat: "mäkkiruokaa kaksi kertaa viikossa? eikö se ole vähän usein?"
mamma: "ei tuolle pojalle, tuo voi syödä mitä vaan eikä liho! hän saa aina päiväkodista tultuaan karkkipussin ja pikku sipsipussin ettei kiukuttele matkalla mutta ei tuo poika liho, ei tarvi huolehtia"
mitä tuollaiselle voisi edes sanoa? eikö tuollainen ruokavalio ole epäterveellinen, vaikka lapsi ei liho ja hampaat on ok?
Kommentit (43)
Lapsella voi myös olla neurologinen häiriö. En sano sen nimeä, koska se on "muoti"diagnoosi mammojen mukaan. Mutta sen omaavilla lapsilla on usein hyvin rajoittunut ruokavalio, eivätkä uudet kelpaa. Juuri noin, että keksit ja mehut on oltava aina sitä samaa, saman valmistajankin tekemiä. Siis, vaikka lapsi ei näkisi pakkausta, niin maistaa, ovatko marie-keksit juuri oikeita.
Olisi tärkeätä huomata, onko kyse tuollaisesta rajoittuneisuudesta. Siihen auttaa vain sinnikäs totuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, musta tuntuu, että teitä vedätettiin! Mä meinaan joskus teen samaa puistossa, kun ne kuorossa mainostaa omaa erinomaisuuttaan ja myönnän, etten ole niin pedantti. Alan tarkoituksella heittää vettä myllyyn korostamalla surkeuttani ja kärjistän tilannetta. Saatan vaikka huokailla, että "tää meidän jätkä elää näin lomalla pelkillä hampurilaisilla, niitä syö koko ajan". Oikeasti lapsi on ehkä syönyt viimeisen viikon poikkeuksellisen monta hampparia, mutta kai se nyt muutakin on syönyt. Tai saatan todeta, että "kyllä tälle herkut maistuu, ruokaa ei mene, mutta suklaavanukas uppoaa heti perään..." Oikeasti lapsi yrittää tuota usein ja joskus on käynyt niin, että söi tosi huonosti, mutta jälkkäriä olisi vetänyt vaikka kuinka. Sitä paitsi ei meillä ole vanuja jatkuvasti.
Kyse on osittain sitäkin, että mulla on itseironiaa ja tykkään ruoskia itseäni. Tuntuu vaan, että puistomammat ei sitä aina tajua vaan omassa pikkumaailmassaan ottavat mun kärjistykset sananmukaisesti ja kauhistelevat niitä. Siitä vaan. Mun maailma ei siihen hötky. Joskus tekisi vaan purra kieleen, kun möhlin taas jotain suustani ulos. Esimerkiksi ystäväpiirissä ja töissä on tuollaisia juttuja ja siellä me kilpaillaan, kuka on surkein äiti.:)
Ei se oo pelkkä lihominen vaan huono ruokavalio vaikuttaa myös mieleen ja jaksamiseen. Kiukuttaa, väsyttää, masentaa, kun ei saa ravinnepitoista ruokaa ja keho on tukossa. Ruokavalio vaikuttaa hormoneihin, ja vaikutukset näkyvät silloin todella monella elämän alueella: unirytmissä jne. Sääliksi käy. Tuota menoa on vaikea aikuisenakaan muuttaa ruokavaliota, kun on niin tottunut syömään potaskaa.