Tekstiviestit parisuhteessa

Herranjumala sä ap olet raskas ihminen! Ihme että sun mies ensinnäkään tuli enää kotiin.

Ap, et ole raskas ihminen. Sinulla on ilmeisesti hätä ja toimintasi on sen vuoksi ahdistavaa. Sinun pitää opetella rauhoittumaan niin saat viestisi (ei ääniviestinä töihin) perille ja mikä sitäkin tärkeämpää, panosta yhteyden uudelleenlöytämiseen. Teidän molempien pitää puhua ja kuunnella. Teistä molemmista. 

Vierailija kirjoitti:

No oli kontaktimuoto mikä hyvänsä, kyllä minusta kumppanin viestiin reagoidaan, jotenkin edes. Todella törkeää vallankäyttöä tuo tuollainen.

Itse en lähetä kenellekään ikinä ääniviestejä mutta ollaan puolison kanssa tapeltu näistä jutuista aikanaan paljonkin; olen ollut se aktiivisempi ja hän sitten se ”saaja”puolella enempi. Noh ei kuulemma ”ehtinyt” vastata, mulle, mutta ehti kuiten pettää minua alaisensa kanssa vallan hyvin (ja sehän alkoi tietysti töissä viestipommituksin). Joten joo tuosta ku ny jotenki ehkä selvittiin, päätin etten ikinä enää laita viestiä miehelle. Enkä ole laittanut. Nyt tosiaan syyttää kun en kerro mitään ja kaikki pitää nyhtää.. Noh voi voi.

Joten ymmärrän hyvin ap eikä tuollainen käytös parisuhteessa ole ok. Jätäpä kaikki viestintä miehelle muutamaksi kuukaudeksi ja rupattele myöskin niitä näitä kengän sävyistä. Luulenpa että mieli muuttuu kohta tai ainakin havaitsette että ette ole toisillenne sopivia.

Se että alkaa draamailla ja vaatia toisen huomiota p*rseilylleen kesken työpäivän on törkeää vallankäyttöä.

Voitko ap edes selittää, mikset kirjoittanut asiaasi miehelle? Ei kukaan - siis yhtään kukaan - tykkää kuunnella mitään ääniviestejä ellei kyseessä ole jokin poikkeuksellisen suloinen asia (oman vauvan ensimmäiset sanat) tai joku hirmuisen hauska (ja lyhyt!) huumoripläjäys.

En voi kuvitella mitään ahdistavampaa kuin kuusi minuuttia jonkun angstista pohdintaa/tilitystä.

Ja oletko ajatellut, että ehkä mies jopa kuunteli ekan viestin alun ja ajatteli ”v—-u mitä pas—a” muttei kehtaa sanoa sitä sinulle joten välttelee.

Avaan asiaa sen verran, että ainoa lapseni 17v on pahassa huume koukussa, jonka takia olen erityisesti viime aikoina ollut todella huolissani koska käyttö on mennyt pahemmaksi. Pelkään siis koko ajan pahimpaa. Lapsi ei ole meidän yhteinen. Mies on joskus sanonut, että ei jaksaisi kuunnella murheitani ko. aiheesta. Ja tänään todellakin tuntui siltä. Koska ehkä arvasi miksi halusin avata sydäntäni ja ajatuksiani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole puhelimeen sopivia kuulokkeita töissä, joten en saisi kuunneltua viestejä.

Enkä nyt muutenkaan käytä taukojani tuollaiseen. Muun työn lomassa viestittelen puolisoni kanssa ihan kirjoitettuna chatissa.

Nämä ovat yhtä kuin chat. En usko, että olisi siis niitäkään avannut. Pahalta vaan tuntuu. Itselleni ei tulisi mieleenkään kriisi tilanteessa olla kuuntelematta kumppanin viestejä

Ap

Vaikutat läheisriippuvaiselta ihmiseltä. Oletko miettinyt terapiaa?

Ap on öykkäri ja uhriutumisen kautta miestään pompottava hirviö. Anna sen mennä ja löytää joku järkevä ihminen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Avaan asiaa sen verran, että ainoa lapseni 17v on pahassa huume koukussa, jonka takia olen erityisesti viime aikoina ollut todella huolissani koska käyttö on mennyt pahemmaksi. Pelkään siis koko ajan pahimpaa. Lapsi ei ole meidän yhteinen. Mies on joskus sanonut, että ei jaksaisi kuunnella murheitani ko. aiheesta. Ja tänään todellakin tuntui siltä. Koska ehkä arvasi miksi halusin avata sydäntäni ja ajatuksiani.

Ap

Mä luulen, että sun kannattaisi etsiä joku toinen ihminen, jolle purkautua tuosta aiheesta. Joku, joka jaksaa kuunnella ja kenties voisi antaa vertaistukea. Älä kaada kaikkea pahaa oloasi ja pelkojasi tuosta aiheesta miehesi niskaan, jos hän ei selvästikään jaksa ottaa sitä vastaan.

On ymmärrettävää että sulla on hätä, todella!

Mutta miehesikin voi olla hajalla ja voimaton eikä pysty kantaa jatkuvasti molempien taakkaa.

Jatkuva tukena oleminen ja samojen asioiden puiminen on tosi raskasta ja vaikka kurjalta tuntuu, mues ei vain jaksa.

Sun tarvii mennä ammattiauttajalle purkamaän oloa, koska todella tarvit apua. Ei tuommoisessa tilanteessa tarvi jaksaa yksin.

Ja kun haet apua muualta, suhteennekin ehkä selviää.

Edelliseen vielä jatkoa että miehestä ehkä tuntuu että teidän elämään ei muuta enää mahdu kuin tuota samaa tuskaa.

Mikä sekin on ymmärrettävää että sinä et pysty muuta ajatella kuin rakasta lastasi.

Mutta mies ehkä haluaisi, ihan jaksamisenkin kannalta.

Mun mieheni on myös tottunut ratkaisemaan mua vaivaavat käytännön asiat, ja hermostuu ja turhautuu jos onkin jokin mitä ei pysty ratkaista.

Ap, tärkeät, henkilökohtaiset asiat tulis aina puhua kasvotusten. Tiedän tapauksia, joissa mies on nauhoittanut naisen valittamisen puhelimessa, ja käyttänyt sitä huoltajuuskiistassa edukseen. On loukkaavaa, ellet halua antaa hänelle mahdollisuutta tulla kuulluksi eli keskustella, vaan häiriköit häntä kesken työpäivän. Pyydä häntä poistamaan viestit, ja pyydä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tärkeät, henkilökohtaiset asiat tulis aina puhua kasvotusten. Tiedän tapauksia, joissa mies on nauhoittanut naisen valittamisen puhelimessa, ja käyttänyt sitä huoltajuuskiistassa edukseen. On loukkaavaa, ellet halua antaa hänelle mahdollisuutta tulla kuulluksi eli keskustella, vaan häiriköit häntä kesken työpäivän. Pyydä häntä poistamaan viestit, ja pyydä anteeksi.

Anteeks mutta mitä mun pitää pyytää anteeksi? Hän ei keskustele niin kuin jo sanoin. Ja olen todella yrittänyt olla puhumatta aiheesta, mutta välillä huoli vyöryää ylitse. Jos en voi tukeutua edes lähimpään ihmiseen siinä tilanteessa, niin kehen sitten? Psykologilla olen muutamia kertoja käynyt. Ei juurikaan apua ole tullut.

Ap

Eihän se psykologi voikaan sellaista apua tarjota että voisi ratkaista ongelman, samoin kuin ei miehesikään. Sen huumeiden käytön voi lopettaa ainoastaan itse käyttäjä.

Silti siellä kannattaa käydä puhumassa koska sun pitää saada purkaa itseäsi.

Ja miehen päälle et voi koko ajan kaikkea tuskaa kaataa.

Ei kai se ole keskustelua, että toinen kaataa tuskan ja ahdistuksen toisen syliin ja sitten se toinen vain yrittää parhaansa mukaan kantaa sitä toista.

Sekavasti selitetty mutta toivottavasti ymmärrät.

Mies ei vaan jaksa enää ottaa vastaan kun ei pysty sille sun tuskalle tehdä yhtään mitään.

Sun pitää saada puhua, purkaa ja itkeä, varmasti usein, ja siksi on olemassa ammattilaiset.

Suhteessa keskustellaan sitten kyllämuista asioista jos se on hyvässä kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tärkeät, henkilökohtaiset asiat tulis aina puhua kasvotusten. Tiedän tapauksia, joissa mies on nauhoittanut naisen valittamisen puhelimessa, ja käyttänyt sitä huoltajuuskiistassa edukseen. On loukkaavaa, ellet halua antaa hänelle mahdollisuutta tulla kuulluksi eli keskustella, vaan häiriköit häntä kesken työpäivän. Pyydä häntä poistamaan viestit, ja pyydä anteeksi.

Anteeks mutta mitä mun pitää pyytää anteeksi? Hän ei keskustele niin kuin jo sanoin. Ja olen todella yrittänyt olla puhumatta aiheesta, mutta välillä huoli vyöryää ylitse. Jos en voi tukeutua edes lähimpään ihmiseen siinä tilanteessa, niin kehen sitten? Psykologilla olen muutamia kertoja käynyt. Ei juurikaan apua ole tullut.

Ap

Sinun pitää pyytää anteeksi sitä, että pilaat toisen työpäivää lähettämällä viestejä. Ei aikuiset hoida asioita noin!! Miehesi lienee voimaton lapsesi huumeongelman kanssa. Koetapa pyytää apua jostakin vertaistukiryhmästä.

Ja siis tietenkin lähimpään pitää voida tukeutua, mutta jos toinen vaan joutuu kannatella toista, jatkuvasti samasta asiasta, ei se toimi.

Kukaan ei jaksa sellaista vaikka haluaisi.

Käy siellä psykologilla, on se hyvä siellä puhua vaikka tuntuu ettei se auta.

Voimia sulle paljon, ap!

Ymmärrän huolesi ja ahdistuksesi. Mutta ymmärrän myös miestäsi. Mitä hän olisi voinut tehdä tai sanoa sinulle sieltä töistä, vaikka olisi kuunnellutkin ääniviestit. Ei siellä voi alkaa pohtia ja miettiä kotiasioita. Vaikka haluaisikin.

Jos sinulla on päivällä niin paha olla, että tarvitset juuri silloin kuuntelijaa, niin sen pitää olla silloin joku muu kuin miehesi.

Eikö paikkakunnallasi ole mitään tahoa joka auttaa huumeiden käyttäjän omaisia? Missä voi käydä juttelemassa ja saada vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Avaan asiaa sen verran, että ainoa lapseni 17v on pahassa huume koukussa, jonka takia olen erityisesti viime aikoina ollut todella huolissani koska käyttö on mennyt pahemmaksi. Pelkään siis koko ajan pahimpaa. Lapsi ei ole meidän yhteinen. Mies on joskus sanonut, että ei jaksaisi kuunnella murheitani ko. aiheesta. Ja tänään todellakin tuntui siltä. Koska ehkä arvasi miksi halusin avata sydäntäni ja ajatuksiani.

Ap

Eiköhän tällaisessa asiassa auta ihan muu taho, kuin se mies, joka ei ole edes kyseisen lapsen isä . Onko lapsen isä täysin hulttio vai miksi et voi puida toisen vanhemman kanssa SINUN lapsesi ongelmaa ? Asuuko tämä 17 vuotias teidän kanssanne vai ei ?  

Jos olette parisuhteeseen ryhtyneet ilman, että kuvioissa pyörii lapsia, niin toisaalta ymmärrän myös miehesi mielipidettä. Kaadat ihan väärän henkilön niskaan SINUN lapsesi ongelmat. Omaan huoleesi saat parhaan tuen juurikin psykologilta/psykiatrilta, miehesi ei sellainen ole. Annat sen käsityksen, että olet koko ajan ollut kaatamassa huoltasi miehesi niskaan. Vähemmästäkin kyllästyy.

Huumeongelmaisen kanssa , ongelma loppuu vasta, kun se ongelmainen kuolee tai tulee järkiinsä ja sinä et voi sitä päättää kumpi tapahtuu.

Mitä miehesi sinun mielestäsi voi asialle tehdä ? Ei yhtään mitään, niinkuin et sinäkään. Huumeongelmaisten omaisille on tukiryhmiä, jotka ovat aivan varmasti se paras vaihtoehto. 

Siellä tulet toivottavasti ymmärtämään, että sinä et voi asialle myöskään tehdä yhtään mitään. 

Riippuvainen lopettaa käytön vain omasta halustaan, tai kuolemaan, oli riippuvuus mikä hyvänsä.

Tottakai sinulla on huoli, onhan kyseessä oma lapsi, mutta oman mielenterveytesi kannalta on paras, että menet ihan ammattiauttajalle tai sinne tukiryhmään. Sieltä saa sitä kaipaamaasi vertaistukea.

Mä en kyllä kuuntelis töissä yhtään 1,5 minuutin ääniviestiä, saati neljää. Teinikin saattaa yrittää laittaa välillä ääniviestejä, pyydän kirjoittamaan asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä jaksaisi mitään asioiden selvittely -ääniviestejä töihin. En luultavasti kuuntelisi niitä myöhemminkään. Asiat tulee selvitellä kasvotusten ja sitten kun ne on selvitetty jatkaa elämää. Jatkuva selvittelyviestittely olisi vallankäyttöä minun näkökulmastani.

Täysin samaa mieltä! Oikeasti, ihan painajaismainen tilanne, että töissä pitäis kuunnella jotain puolison yksinpuhelua peloistaan "nauhalta" ja samalla yrittää keskittyä duuneihin ja näyttää työkavereille iloista naamaa. Teen asiantuntijatyötä, jossa voin itse määrittää ajankäyttöni eli sen puolesta pystyn kyllä henkilökohataisiakin asioita työaikana hoitamaan, mutta en todellakaan halua. Myös minun pääni ajatuksineen kuuluu työnantajalle siltä ajalta, kun hän siitä maksaa.

Tällainen olisi oikeasti niin kamalan ahdistavaa ja koen myös kontrolloivana, että olisi mulle oikeissa olosuhteissa perusteltu syy lopettaa suhde. Ryhdistäydy nyt ihminen!