Lue keskustelun säännöt.
Pojat eivät pärjää koulussa huonon kotikasvatuksen vuoksi! T. ope
28.07.2020 |
Jos kotona eletään "pojat on poikia" -mentaliteetilla, kasvaa pojista peliriippuvaisia häiriköitä, jotka eivät pysty keskittymään saati oppimaan.
Peruskoulu ei ehkä ole kaikin puolin täydellinen oppimisympäristö, mutta väitän, että iso osa poikien oppimisongelmista luodaan jo kotona. Yhä edelleen vanhemmat ja muut läheiset kohtelevat poikia ja tyttöjä eri tavalla. Pojat mm. saavat riehua, tyttöjä kehutaan rauhallisista leikeistä. Pojilta ei kotona vaadita hyvää ja asialliasta toiset huomioivaa käytöstä.
Koulussa näkyy valtava ero tyttöjen ja poikien käyttäytymisen välillä. Pojat ovat epäkohteliaita ja häiritsevät muita, tytöt jaksavat motivoitua koulutehtävistä, vaikka aihe ei aina olisikaan niin kiinnostava. Pojat jaksavat toimia asiallisesti ehkä vain toiminnallisilla tunneilla - sikäli mikäli puuha heitä sattuu kiinnostamaan. Jos vaaditaan vähänkin keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä, eivät pojat siihen kykene, vaan alkaa riehuminen ja häiriköinti.
Tämä ei missään nimessä koske kaikkia poikia eikä kaikkia tyttöjä; on paljon hyväkäytöksisiä poikia ja muutamia huonokäytöksisiä tyttöjä. Sukupuolten välinen ero koulukäytöksessä on kuitenkin niin valtava, että opettajana minun on nyt pakko herätellä keskustelua asiasta. Kerro: olenko väärässä siinä, että syytän tässä kotikasvatusta?
Kommentit (638)
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmenet on koulua yritetty muutta pojille suotuisammaksi, esim. toiminnallisuuden lisääminen johti kuitenkin vain tyttöjen ja poikien oppimiserojen kasvamiseen eli se paikoillaan hiljaa kuunnellen tapahtuva opetustyyli olisikin pojille parempi.
Opettajat vielä käyttävät poikiin suhteettomasti aikaa luokassa, tyttöjen uskotaan pärjäävän siinä sivussa.
Onko missään mitattu, kuinka paljon tyttöjen potentiaalia menetetään tässä poikiin ja poikien ongelmiin keskittymisessä?
Isiltä myös vaatisin enemmän kiinnostusta poikiensa koulunkäyntiin ja koulutusmyönteistä roolimallia.
Nykyisellä menolla poikien heikko koulunkäynti kostautuu sekä tytöille että pojille oppimistuloksissa.
Samaa voi sanoa että kuinka paljon menetetään top poikien potentiaalia kun keskitytään tyttöjen ja huonompien poikien opettamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumateriaalikin on suunnattu tytöille.
Omat poikani ovat oppineet lukemaan historia lehdistä.
Ei oikein kiinnostanut Perhonen lentää. Liisa kampaa Omarin hiuksia.Kva kieli ja ilmaisu oppikirjoissa tosi feminiiniksi suunnattu. Faktat ei ole tärkeitä.
Esim 4. luokan ympän kokeessa virhepiste kun kirjoitti, että kasvit tarvitsevat hiilidioksiidia.
Opetussuuunnitelman mukaan EI.Eli kuuliaiset tytöt pärjäävät jos uskovat koulun faktat
Varmastikaan ei tule kokeessa miinuspistettä, jos kirjoittaa kasvun tarvitsevan hiilidioksidia. Mutta jos kysytään, että mitä SINUN pitää antaa kasville, ei ensimmäinen vastaus ole hiilidioksidi, koska ihan ilma riittää.
Minä näkisin, että yksi poikien ja miesten ongelma on lähteä mukaan kaikenlaiseen mediavellontaan ja salaliittoteorioihin, niin kuin tämä hiilidioksidijuttukin.
Kiitos, että kerrot miten minun todellisuus onkin virhe ja että numeron alemmus olikin vain kupru matriisissa.
Koulu on voimakkaasti kirjoittamiseen nojaava instisuutti. Suuri osa opettajista ovat niin sanottuja hyviä tyttöjä. Varsin monella on oikein kirjoittaminen todella tärkeää. Se sitten näkyy muiden aineiden vastauksissa myös. Samoin wilma takaa sen ettei oppilaat saa uutta alkua kovin helpolla. Eli ensimmäisellä luokalla heitetty lumipallo voi aiheuttaa kovasti ongelmia viellä 9. luokalla.
Omalla vanhimmalla pojallani musiikin opettajan kiusaaminen laski matematiikan numeroita 2 pykälää.
Todella harvoin tytöt joutuvat samanlaisen kiusaamisen kohteeksi. Pojat helpommin kun uskaltavat ilmaista voimakkaammin jos eivät tule toimeen jonkun opettajan kanssa.
Oma kokomukseni. Lukio; opetteja luokan edessä "Olisin ehkä antanut kympin jos kyseessä olisi joku toinen oppilas." Sain 8+ ja todistukseen 7 kursista. Käytös ei aina ollut parasta vaikka tiedot ja äly pelasivat. Sama uskonnossa, biologiassa, maantiedossa.
Poikien pärjäämistä lisäisi mies opettajat ala-asteella. Siis minusta
Tosi surullista, kun pojat ei saa pärjätä koulussa vaan heidän täytyy alisuoriutua. Pojat ”saa” olla hyviä vain urheilussa, mutta muuten pitää käyttäytyä huonosti ja saada huonoja numeroita. Muuten putoaa helposti pois kaveriporukoista ja sehän on teinille kaikista pahinta mitä voi tapahtua.
Olen kolmen pojan ja yhden tytön äiti ja aikamoisen mankelin käynyt läpi. Ajattelin itse ennen, että minun pojat ovat sitten rauhallisia ja kuuliaisia. Eivät he huonosti käyttäydy, mutta ovat kyllä erilaisia kuin tytöt. Fyysisiä ja aina täynnä energiaa. En minä voi koulia heistä väkisin sellaisia kuin itse haluan.
Kyllä me useimmat äidit ja isät yritetään parhaamme ja olisi joskus kiva lukea pojista myös jotain positiivista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan että elektroniset pelit ovat kaiken pahan takana. Pojat koukuttuvat peleihin herkemmin.
Paljon pelaava voi olla todella hyvä koulussa.
Yleensä ei kuitenkaan ole. Puhutaan nyt jo alle kouluikäisenä riippuvaiseksi tulleista, joita on nykyään suuri osa pojista. Silloin vääjäämättä jää lukeminen, se että vanhempi lukee lapselle (tietysti, helpompaa on antaa taaperolle peli käteen kuin vaivautua lukemaan) olemattomiin. Sanavarasto ja sitä myötä luetun ymmärtäminen jää heikoksi. Keskittymiskyky on huono koulussa ja läksyt tehdään hutaisten jos ollenkaan että pääsee pelaamaan. Päivärytmi on sekaisin kun pelataan yötä myöten ja väsyneenä oppiminen on mahdotonta.
Tällaisia esimerkkejä on tuttavapiirissä valitettavasti. Vanhemmat ei herää vaikka koulusta on tullut viestiä että koulu kärsii ja terveyskin, lapsi ei liiku eikä syö kunnolla. Ei ehdi kun pitää pelata. Ei tosiaankaan mene hyvin koulussa, ja syynä on jo pienenä mahdollistettu peliriippuvuus.
Juuri näin. Peliriippuvuus (pelataan lähes koko valveilla olo aika ja lintsataan koulusta pelaamisen takia) tuhoaa terveyden, heikentää aivojen kehitystä merkittävästi ja lopulta aiheuttaa syrjäytymisen. Ihan fiksuja poikia muuttuu tylsistyneeksi aikuisiksi pelkästään liiallisen pelaamisen vuoksi. He eivät koskaan kehity täyteen potentiaaliinsa.
Yläkouluikäiset pojat saavat tunneilla 80% huomiosta ja 90% tuesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistovimma taas ilmoilla. Koitetaan vielä uusittuna versiona ja viimeisen kappaleen kielletty aihe poistettuna:
Juuri näin. Suurin ongelma on opettajien naisvaltaisuus. Naisopettajat eivät osaa käsitellä sielukkaampia poikia. Ei häiriköitseviä, eikä lahjakkaita poikia, jotka turhautuvat jonnin joutavaan mateluun. Mekin kehittelimme poikain kanssa aina lisäpuuhia ja välillä jopa koiruuksia, kun tuntui ettei tunnilla tapahtunut mitään merkittävää. Kaikki eivät toki olleet varsinaisen lahjakkaita, mutta "häiriköistä" useampi oli. Naisopettajat lisäksi suosivat huomaamatta kuuliaisesti napottavia tyttöjä, mikä vähentää koko laitoksen arvostusta lahjakkuuksien silmissä. Ei pitäisi aliarvioida lapsia.
Oma keskiarvo pyöri lukematta yli ysin läpi koulujen ja kympin tytöt on aikoja sitten ohitettu menestyksessä ja urakehityksessä. Koulun pitäisi valmistaa elämään, eikä jähmettyä peesailuun ja muilta apinoimiseen, mikä tuntuu olevan nykyisin vallitseva näkemys.
(Poistettu kappale)
Sinulta ilmeisesti jäi huomaamatta, että ne nopeasti oppivat tytöt laitettiin näiden häiriköiden viereen istumaan apuopettajiksi, sen sijaan että heille olisi annettu lisää vaativampia tehtäviä. Siinä opettajalta saatu erityishuomio.
Suomen peruskoulu keskittyy koko ikäluokan läpiraahaamiseen oppivelvollisuuden läpi. Jopa eriyttäminen alaspäin onnistuu, ylöspäin eriytys on lähinnä sanahelinää.
Vierailija kirjoitti:
Olet ja et ole oikeassa. Ongelma on myös suomalaisessa peruskoulussa. Ala-astella mm. luonnontieteiden, jotka nyt yleensä kiinnostavat poikia enemmän kuin esim äidinkieli, opetus on suoraan sanottuna ala-arvoista. Joku 24v tyttönen, jonka erikoistumisala on ollut vaikka tanssi tai musiikkipedagokiikka, yrittää keksiä lisätekemistä matemaattisesti lahjakkaalle pojalle, kun alueen perus- ja lisätehtävät on jo tehty? Joo ei onnistu. Ja kun on tylsää, alkaa häiriköinti ja pyöriminen luokassa ja muiden häirintä. Ja kun sitä onnistumisen tunnetta ei saa mistään, ei sitä työnteon kulttuuria niiden vaikeampien asioiden eteen opi. Edes siellä koulussa. Eli katso, että oppilailla on oman tasonsa ylärajalta ne hommat JOKA aineessa, niin homma toimii. Onnistuneita esimerkkejä tästä on omien lasten kohdalla tullut nähtyä.
Tässä on niin paljon asiavirheitä ja ennakkoluuloja, että ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Luokanopettaja ei voi olla lähtökohtaisesti erikoistunut tanssiin tai musiikkipedagogiikkaan. Jotta olisi pätevä toimimaan luokanopettajana, on suoritettava vaaditut opinnot kaikissa niissä aineissa, joita opettaa. Tämän päälle voi ottaa toki sivuaineita ja hankkia lisäpätevyyksiä.
Toisekseen tyttöjen ja poikien matemaattisessa osaamisessa ei ole merkittävää eroa. Nykyään tytöt ovat jopa ohittaneet pojat mm. PISA-testeissä. Pojat eivät osoita koulussa tyttöjä suurempaa kiinnostusta matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin alaluokilla. Tyttöjen parempi menestys johtuu siitä, että näissä aineissa vaaditaan keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä, ja juuri näissä taidoissa pojilla on nykyään puutteita.
Ajatus siitä, että koulu ei tarjoa tarpeeksi haastetta lahjakkaille pojille, ei sekään perustu todellisuuteen. Sellaisia erityislahjakkuuksia, joille oikeasti ei koulussa riitä haasteita, on hyvin vähän kaikista oppilaista, eikä tässäkään ole eroa tyttöjen ja poikien välillä. On huomattavasti yleisempää, että kamppaillaan ihan perusasioiden kanssa kuin että koulutehtävät olisivat liian helppoja. Nykyään pedagogiikassa sitäpaitsi pyritään huomioimaan eritasoiset oppijat. Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin eri tahdissa eteneviin ryhmiin.
Lahjakkuus tai motivaatio jossain tietyssä oppiaineessa eivät myöskään ole välttämättä mitenkään pysyviä ominaisuuksia. Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja välillä lapsi voi edetä nopeasti ja välillä taas hitaammin. Tästä syystä esimerkiksi luokkien yli hyppäämistä vältetään nykyään.
Lopuksi haluaisin vielä kiinnittää huomion viestin naisia vähättelevään asenteeseen. Miksi 24-vuotias naisopettaja on huonompi kuin samanikäinen miesopettaja? Naiset ovat vielä yli 20-vuotiaanakin niin paljon miehiä henkisesti kyvyttömämpiä, että he eivät voi opettaa alakouluikäisiä poikia? Vai miksi tämä näkökulma piti ottaa esille? Ylipäänsä pätevän alan ammattilaisen kutsuminen "tyttöseksi" on todella alentavaa.
Olen itse työssäni opettajana huomannut, että vanhemmilla on liioiteltuja kuvitelmia useammin nimenomaan poikien osaamisesta. Jos tähän yhdistyy vanhemman, yleensä isän, vähättelevä asenne naisopettajia kohtaan, oppii lapsi kyllä, mistä narusta vetää kotona. Se, että koulu ei suju, ei tietenkään johdu omasta laiskuudesta vaan tyhmästä naisopettajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on vähän se, että koulussa pärjää, jos mukautuu eikä mieti kiinnostaako asiat itseä tai onko todella noin ja voisiko asiasta oppia lisääkin, tekee vaan niin kuin sanotaan. Myöhempää elämää varten neuvo vain on todella huono. Olin itse se arka ja mukautuva tyttö, helppo ja hyvä oppilas, mutta myöhemmin olenkin ollut ihan pihalla sen kanssa, kuka olen, mitä haluan, mitä teen. Ja kuten joku kirjoitti, aiemmin kun myös pojat saatiin kuriin ehkä jopa väkivallalla, ongelmat ryöpsähtivät myöhemmin esiin. Mutta miten ihmeessä toimii vaikka 25 oppilaan luokka, jossa jokainen on se uniikki lumihiutale: ei mitenkään. En suoraan sanoen tiedä millainen koulun edes pitäisi olla, jotta se tukisi lapsia ja sitä myötä yhteiskuntaa.
Itselläni on kaksi poikaa. Kumpikin on ihan älykäs ja temperamentiltaan rauhallinen. Ovat tykänneet kyllä esim. pallopeleistä, mutta eivät todellakaan halua juosta aamusta iltaan. Isommalla on Aspergerin syndrooma ja ehkä siihen liittyen hän on luonteeltaan hyvin itseohjautuva. Hän ei haasta kovaäänisesti riitaa tms., mutta jos jokin asia ei häntä kiinnosta, niin se ei kiinnosta, eikä häntä ole ikinä motivoinut mikään tällainen "sitten saan sosiaalista arvostusta, kun olen kuten muut". Nykyisin hän opiskelee ammattikoulussa alaa, josta on todella kiinnostunut ja koulu sujuu hyvin, eikä muutenkaan ole mitään ongelmia. Nuorempi poikani taas on selvästi "sosiaalisista palkinnoista" kiinnostuneempi ja jaksaa mukautua. Kumpi on "parempi" ihminen? Enpä osaisi vastata.
Vierailija kirjoitti:
Yläkouluikäiset pojat saavat tunneilla 80% huomiosta ja 90% tuesta.
Tuo tilanne oli jo alakoulussa. Opettajat vielä pahoittelivat sitä, että tytöt eivät saa riittävästi huomiota, kun kaikki aika menee poikien touhuja selvitellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumateriaalikin on suunnattu tytöille.
Omat poikani ovat oppineet lukemaan historia lehdistä.
Ei oikein kiinnostanut Perhonen lentää. Liisa kampaa Omarin hiuksia.Kva kieli ja ilmaisu oppikirjoissa tosi feminiiniksi suunnattu. Faktat ei ole tärkeitä.
Esim 4. luokan ympän kokeessa virhepiste kun kirjoitti, että kasvit tarvitsevat hiilidioksiidia.
Opetussuuunnitelman mukaan EI.Eli kuuliaiset tytöt pärjäävät jos uskovat koulun faktat
Varmastikaan ei tule kokeessa miinuspistettä, jos kirjoittaa kasvun tarvitsevan hiilidioksidia. Mutta jos kysytään, että mitä SINUN pitää antaa kasville, ei ensimmäinen vastaus ole hiilidioksidi, koska ihan ilma riittää.
Minä näkisin, että yksi poikien ja miesten ongelma on lähteä mukaan kaikenlaiseen mediavellontaan ja salaliittoteorioihin, niin kuin tämä hiilidioksidijuttukin.
Kiitos, että kerrot miten minun todellisuus onkin virhe ja että numeron alemmus olikin vain kupru matriisissa.
Koulu on voimakkaasti kirjoittamiseen nojaava instisuutti. Suuri osa opettajista ovat niin sanottuja hyviä tyttöjä. Varsin monella on oikein kirjoittaminen todella tärkeää. Se sitten näkyy muiden aineiden vastauksissa myös. Samoin wilma takaa sen ettei oppilaat saa uutta alkua kovin helpolla. Eli ensimmäisellä luokalla heitetty lumipallo voi aiheuttaa kovasti ongelmia viellä 9. luokalla.Omalla vanhimmalla pojallani musiikin opettajan kiusaaminen laski matematiikan numeroita 2 pykälää.
Todella harvoin tytöt joutuvat samanlaisen kiusaamisen kohteeksi. Pojat helpommin kun uskaltavat ilmaista voimakkaammin jos eivät tule toimeen jonkun opettajan kanssa.Oma kokomukseni. Lukio; opetteja luokan edessä "Olisin ehkä antanut kympin jos kyseessä olisi joku toinen oppilas." Sain 8+ ja todistukseen 7 kursista. Käytös ei aina ollut parasta vaikka tiedot ja äly pelasivat. Sama uskonnossa, biologiassa, maantiedossa.
Poikien pärjäämistä lisäisi mies opettajat ala-asteella. Siis minusta
Vaikeaa on saada lukiossa kymppejä ja menestyä kirjoituksissa, jos ei pysty ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Ihan sama kyllä pätee matematiikkaankin: jos lasket väärin, et saa kymppiä.
Oletko yrittänyt saada apua lukihäiriöösi?
Tyypillistä menoa... Kun tytöt/naiset eivät jossain ole yliedustettuna, niin kyse on syrjinnästä. Jos esimerkiksi insinöörikoulussa on enemmän poikia, niin johan käynnistyy erilaisia ohjelmia, joilla helpotetaan tyttöjen/naisten pääsyä kyseiselle alalle koska tyttöjähän on selvästi syrjitty. Mutta jos pojilla/miehillä menee huonosti jossain (peruskoulussa), niin se on tietysti poikien omaa syytä ja asialle ei tarvitse siis tehdä yhteiskunnallisesti mitään.
Meillä on kaksi poikaa, joista toinen suorituskeskeinen kympin oppilas ja toinen vastakohta. Sama kotikasvatus on molemmilla ollut. Kokemattomat opettajan alut kuvittelee, että kasvatus on ainoa asia, joka vaikuttaa. Ilmeisesti persoonallisuuspsykologia on ala, jota ei opeteta OKL:ssä tai vaihtoehtoisesti kyseinen alottaja on nukkunut niillä tunneilla.
Peruskoulu on pitkälti edelleen tuotantotyöhön tähtäävää opi matkimalla tyyppistä. Nykyajan työelämässä pitää olla luovuutta ja kyvykkyyttä ongelmaratkaisuun. Näitä asioita ei koulussa paljon suosita. Kunhan osaa istua koko koulupäivän hiljaa paikoillaan, niin pääsee jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sekä tyttö että poika. Tyttö on todella helppo ja kiltti ollut aina syntymästään lähtien. Rakastaa koulunkäyntiä, on kympin oppilas aineessa kuin aineessa. Ei ole erityisen kiinnostunut peleistä, pelailee jotain ehkä kerran viikossa. On taitava esimerkiksi koodaamisessa. Sitten on poika, joka useimmiten käyttäytyy hienosti koulussa ja on saanut hyvää palautetta käytöksestään paljon, toki joskus myös huonoa. Hän pärjää myös kiitettävällä tasolla koulussa, luonteeltaan ei ole ahkera kouluasioissa. On kuitenkin ahkera niissä asioissa mistä aidosti pitää. Häntä pitää patistella paljon, pelaamisasioissa oltava todella tiukka, muuten menee aivan överiksi ja ihan riippuvuudeksikin. Kotona on usein todella itsepäinen ja hankalakin. Mutta me vanhemmat vedämme yhtä köyttä ja vaadimme kunnollista käytöstä. Hän ei esimerkiksi saa puhua epäkunnioittavasti muille perheenjäsenille. Melko hyvin menee näin, mutta silti pojan kanssa on hankalampaa. Sanoisin näin ihan tieteenkin perusteella, että temperamentti vaikuttaa, samoin sukupuoli, mutta kasvatuksella saa paljon aikaan. Mutta syy ei ole pelkästään perheissä. Myös kouluissa tietyt pojat saavat olla aivan kamalia ja tästä ei seuraa mitään. Näin on ollut molempien lasten luokilla. Toisaalta tytötkin osaavat olla ilkeitä ja julmia. Paljon riippuu siitä, mitä/miten vanhemmat kotona puhuvat lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Tosi surullista, kun pojat ei saa pärjätä koulussa vaan heidän täytyy alisuoriutua. Pojat ”saa” olla hyviä vain urheilussa, mutta muuten pitää käyttäytyä huonosti ja saada huonoja numeroita. Muuten putoaa helposti pois kaveriporukoista ja sehän on teinille kaikista pahinta mitä voi tapahtua.
Olen kolmen pojan ja yhden tytön äiti ja aikamoisen mankelin käynyt läpi. Ajattelin itse ennen, että minun pojat ovat sitten rauhallisia ja kuuliaisia. Eivät he huonosti käyttäydy, mutta ovat kyllä erilaisia kuin tytöt. Fyysisiä ja aina täynnä energiaa. En minä voi koulia heistä väkisin sellaisia kuin itse haluan.
Kyllä me useimmat äidit ja isät yritetään parhaamme ja olisi joskus kiva lukea pojista myös jotain positiivista :)
Veljeni pärjäsi hyvin koulussa ja oli kavereita. Nämä alisuoriutumisjutut ovat ihan mystisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkouluikäiset pojat saavat tunneilla 80% huomiosta ja 90% tuesta.
Tuo tilanne oli jo alakoulussa. Opettajat vielä pahoittelivat sitä, että tytöt eivät saa riittävästi huomiota, kun kaikki aika menee poikien touhuja selvitellessä.
Ei se kuitenkaan niiden poikien vika ole vaan resursseja on sitten liian vähän, jos niitä ei riitä kaikille.
Janne kirjoitti:
Tyypillistä menoa... Kun tytöt/naiset eivät jossain ole yliedustettuna, niin kyse on syrjinnästä. Jos esimerkiksi insinöörikoulussa on enemmän poikia, niin johan käynnistyy erilaisia ohjelmia, joilla helpotetaan tyttöjen/naisten pääsyä kyseiselle alalle koska tyttöjähän on selvästi syrjitty. Mutta jos pojilla/miehillä menee huonosti jossain (peruskoulussa), niin se on tietysti poikien omaa syytä ja asialle ei tarvitse siis tehdä yhteiskunnallisesti mitään.
Meillä on kaksi poikaa, joista toinen suorituskeskeinen kympin oppilas ja toinen vastakohta. Sama kotikasvatus on molemmilla ollut. Kokemattomat opettajan alut kuvittelee, että kasvatus on ainoa asia, joka vaikuttaa. Ilmeisesti persoonallisuuspsykologia on ala, jota ei opeteta OKL:ssä tai vaihtoehtoisesti kyseinen alottaja on nukkunut niillä tunneilla.
Peruskoulu on pitkälti edelleen tuotantotyöhön tähtäävää opi matkimalla tyyppistä. Nykyajan työelämässä pitää olla luovuutta ja kyvykkyyttä ongelmaratkaisuun. Näitä asioita ei koulussa paljon suosita. Kunhan osaa istua koko koulupäivän hiljaa paikoillaan, niin pääsee jo pitkälle.
Minulla ei ollut mitään ongelmia hakeutua DI opintojen pariin jo 80-luvulla. Myöskään työelämässä ei ole ollut mitään ongelmaa töiden löytymisessä. Olen päässyt sinne minne olen hakenutkin.
Kiintiöt miehille tai naisille kuulostavat kovin omituisilta. Ihmiset hakeutuvat aloille, joista he ovat kiinnostuneita ja joihin heidän kykynsä riittävät.
Janne kirjoitti:
Tyypillistä menoa... Kun tytöt/naiset eivät jossain ole yliedustettuna, niin kyse on syrjinnästä. Jos esimerkiksi insinöörikoulussa on enemmän poikia, niin johan käynnistyy erilaisia ohjelmia, joilla helpotetaan tyttöjen/naisten pääsyä kyseiselle alalle koska tyttöjähän on selvästi syrjitty. Mutta jos pojilla/miehillä menee huonosti jossain (peruskoulussa), niin se on tietysti poikien omaa syytä ja asialle ei tarvitse siis tehdä yhteiskunnallisesti mitään.
Meillä on kaksi poikaa, joista toinen suorituskeskeinen kympin oppilas ja toinen vastakohta. Sama kotikasvatus on molemmilla ollut. Kokemattomat opettajan alut kuvittelee, että kasvatus on ainoa asia, joka vaikuttaa. Ilmeisesti persoonallisuuspsykologia on ala, jota ei opeteta OKL:ssä tai vaihtoehtoisesti kyseinen alottaja on nukkunut niillä tunneilla.
Peruskoulu on pitkälti edelleen tuotantotyöhön tähtäävää opi matkimalla tyyppistä. Nykyajan työelämässä pitää olla luovuutta ja kyvykkyyttä ongelmaratkaisuun. Näitä asioita ei koulussa paljon suosita. Kunhan osaa istua koko koulupäivän hiljaa paikoillaan, niin pääsee jo pitkälle.
Ei opeteta juurikaan. Pedagogiset ovat pinnallista diipadaapaa ainakin aineenopettajilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkouluikäiset pojat saavat tunneilla 80% huomiosta ja 90% tuesta.
Tuo tilanne oli jo alakoulussa. Opettajat vielä pahoittelivat sitä, että tytöt eivät saa riittävästi huomiota, kun kaikki aika menee poikien touhuja selvitellessä.
Ei se kuitenkaan niiden poikien vika ole vaan resursseja on sitten liian vähän, jos niitä ei riitä kaikille.
Mitä resursseja? Yksi opettaja opettaa ja 20 oppilasta kuuntelee. Ei valitettavasti onnistu kaikilta oppilailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsään mennään. Pojat eivät pärjää koulussa, koska koulussa pärjääminen tahtoo kääntyä pikemminkin negatiiviseksi kuin positiiviseksi asiaksi. Pitää olla vahva luonto ja itsetunto, että uskaltaa erottautua. Pelaaminen tai nykykasvatus ei ole tätä muuttanut mihinkään vaan poikien välinen nokkimisjärjestys muodostuu edelleen aivan toisilla säännöillä kuin vanhemmat tai opettajat toivoisivat.
Pojat ovat laumasieluisia pelkureita, siitä siis johtuu poikien huono koulumenestys. Tytöt ovat vahvaluontoisia, itsenäisempiä ja ajattelevat omilla aivoillaan. Pojat vain menevät lauman mukana.
Just ennen koronaa olin eskarilaisten naamiaisissa. Poikien joukossa oli kuningas, poliisi, pari supersankaria, pari eläintä ja mitä lieneekään. Tyttöjen joukossa oli kuusi prinsessaa ja kaksi keijua. Että se siitä laumasieluisuudesta.
Yhdet naamiaiset ei muuta sitä tosiasiaa, että pojat ja miehet ovat laumasieluisempia kuin tytöt ja naiset. Tytöt ja naiset ajattelevat omilla aivoillaan, ja pojat ja miehet ovat sieluttomia pelkureita.
Koittakaahan nyt päättää että onko ne tytöt yhtä massaa vai ei. Pojissa on paljon enemmän variaatiota. Voit mennä vaikka vankilaan katsomaan tai sitten yhteiskunnan ylimpiin osiin.
Ihminen on sukupuolesta riippumatta laumaeläin. Naisilla on kuninkaallisensa ja julkkiksensa ja miehillä urheilutähdet. Jotkut jumaloivat jopa pahoja poikia kuten Ted Bundya, Breivikia tai Trumpia ja aivan aikuisiällä. Yksilö on kuitenkin omilla aivoilla varustettu ja aikuisena tästä hömpästä on huomattavasti helpompi irtisanoutua kuin kehittymättömän lapsen.
Janne kirjoitti:
Tyypillistä menoa... Kun tytöt/naiset eivät jossain ole yliedustettuna, niin kyse on syrjinnästä. Jos esimerkiksi insinöörikoulussa on enemmän poikia, niin johan käynnistyy erilaisia ohjelmia, joilla helpotetaan tyttöjen/naisten pääsyä kyseiselle alalle koska tyttöjähän on selvästi syrjitty. Mutta jos pojilla/miehillä menee huonosti jossain (peruskoulussa), niin se on tietysti poikien omaa syytä ja asialle ei tarvitse siis tehdä yhteiskunnallisesti mitään.
Meillä on kaksi poikaa, joista toinen suorituskeskeinen kympin oppilas ja toinen vastakohta. Sama kotikasvatus on molemmilla ollut. Kokemattomat opettajan alut kuvittelee, että kasvatus on ainoa asia, joka vaikuttaa. Ilmeisesti persoonallisuuspsykologia on ala, jota ei opeteta OKL:ssä tai vaihtoehtoisesti kyseinen alottaja on nukkunut niillä tunneilla.
Peruskoulu on pitkälti edelleen tuotantotyöhön tähtäävää opi matkimalla tyyppistä. Nykyajan työelämässä pitää olla luovuutta ja kyvykkyyttä ongelmaratkaisuun. Näitä asioita ei koulussa paljon suosita. Kunhan osaa istua koko koulupäivän hiljaa paikoillaan, niin pääsee jo pitkälle.
Minullakin on poikia peruskoulussa, ja mielestäni nimenomaan luovuutta ja ongelmanratkaisua siellä nykyään vaaditaan. Omalle lapselleni on annettu mm. ylöspäin eriytettyä matematiikan opetusta, josta minulla on vain hyvää sanottavaa.
Kannattaa kuitenkin myös muistaa, että alakoulun tärkein tehtävä on antaa lapsille hyvä lukutaito. Siihen lukutaitoon pohjautuvat insinööriopinnotkin. Joku tässä ketjussa aiemmin kaipaili pojille enemmän luonnontieteitä alakouluun. Mielestäni tämän tulisi tapahtua äidinkielen puitteissa, eli enemmän tietokirjoja pakollisiksi ja valinnaisiksi lukukirjoiksi.
Oikeastaan näistä havainnoista päästään koko suomalaisen yhteiskunnan ominaispiirteisiin.
Esimerkiksi Jenkeissä lapsia kilpailutetaan ja pisteytetään jo pienestä saakka. Se ei ole täysin hyvä ilmiö, mutta älykkäät ja lahjakkaat lapset poimitaan joukosta, heille tarjotaan virikkeitä ja heidän annetaan itsensäkin ymmärtää, että he ovat muita parempia.
Suomessa taas lahjakkaasta lapsesta oikein pyritään löytämään heikkouksia. Vasu- sun muissa keskusteluissa aina korostetaan, miten lapselle saattaa olla suorastaan haitaksi osata lukea kolmevuotiaana. Koska päiväkodissa on tärkeintä oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ihannelapsi on reipas ja keskinkertainen.
Suomalainen yhteiskunta on erittäin toimiva konsensusyhteiskunta. Suomalainen mies tukee naistaan ehkä enemmän kuin kukaan muu koko maailmassa (vaikkei sitä tällä palstalla pyöriessään uskoisi). Täällä on paljon hyvää. Mutta mikään systeemi ei sovi kaikille, ja Suomessa ehkä kärsivät lahjakkaimmat.