Lue keskustelun säännöt.
Pojat eivät pärjää koulussa huonon kotikasvatuksen vuoksi! T. ope
28.07.2020 |
Jos kotona eletään "pojat on poikia" -mentaliteetilla, kasvaa pojista peliriippuvaisia häiriköitä, jotka eivät pysty keskittymään saati oppimaan.
Peruskoulu ei ehkä ole kaikin puolin täydellinen oppimisympäristö, mutta väitän, että iso osa poikien oppimisongelmista luodaan jo kotona. Yhä edelleen vanhemmat ja muut läheiset kohtelevat poikia ja tyttöjä eri tavalla. Pojat mm. saavat riehua, tyttöjä kehutaan rauhallisista leikeistä. Pojilta ei kotona vaadita hyvää ja asialliasta toiset huomioivaa käytöstä.
Koulussa näkyy valtava ero tyttöjen ja poikien käyttäytymisen välillä. Pojat ovat epäkohteliaita ja häiritsevät muita, tytöt jaksavat motivoitua koulutehtävistä, vaikka aihe ei aina olisikaan niin kiinnostava. Pojat jaksavat toimia asiallisesti ehkä vain toiminnallisilla tunneilla - sikäli mikäli puuha heitä sattuu kiinnostamaan. Jos vaaditaan vähänkin keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä, eivät pojat siihen kykene, vaan alkaa riehuminen ja häiriköinti.
Tämä ei missään nimessä koske kaikkia poikia eikä kaikkia tyttöjä; on paljon hyväkäytöksisiä poikia ja muutamia huonokäytöksisiä tyttöjä. Sukupuolten välinen ero koulukäytöksessä on kuitenkin niin valtava, että opettajana minun on nyt pakko herätellä keskustelua asiasta. Kerro: olenko väärässä siinä, että syytän tässä kotikasvatusta?
Kommentit (638)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan että elektroniset pelit ovat kaiken pahan takana. Pojat koukuttuvat peleihin herkemmin.
OLET VÄÄRÄSSÄ! Ongelma ei ole pelit. Ongelma on kasvatus! Tutkitusti tyttöjen peliaikaa rajataan tiukemmin kuin poikien.
Ongelma on kummatkin. Pelit, kännykkä ja tietokoneet passivoivat lapsia ja vaikuttavat kehitykseen varsinkin jos niitä tungetaan heidän naaman eteen todella nuorina.
Pelit ovat myös todella koukuttavia ja pelifirmat jatkuvasti keksivät keinoja, jolla koukuttaa vielä enemmän. Tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon voittoa ja suurin ryhmä heille on nimenomaan nuoret lapset ja teinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen - enkä ole ainoa - että pojallani on adhd. Tutkimukset ovat kesken.
Voin kertoa, että paraskaan kasvatus käyttäytyä kunnolla ei kaikkiin lapsi vain pure. Lisäksi adhd-lapsiin ei kaikkiin pure edes lääkitys. Älkää yleistäkö kun ette tiedä lapsen ja kasvatuksen todellisuutta.
Todella raskasta on muutenkin elää tuommoisen lapsen kanssa. Sitten vielä julkisilla paikoilla katsotaan pahasti.
Itsellä on kyllä pokkaa kasvattaa ja rajata ja karehtuakin hänelle julkisillakin paikoilla kun tarpeeksi töpeksii, mutta siinä ainoastaan ne ulkopuoliset töllöttäjät näkevät että mikään kielto riehua tms ei vain mene jakeluun vaikka on oikeasti huippuälykäs poika. (Sekään ei ole vain minun mielipiteeni.)
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulun aikana paljastui, että muutamat oppilaat käyttivät pelaamiseen yli 12h päivässä. Poikia tietysti.
Kouluhommat jäivät kokonaan rästiin vaikka älykkyys olisi hyvin riittänyt niiden tekemiseen.Valitettavasti pelaaminen ei ole kovin kehittävää, eikä pelaamalla kehity mm. pelejä koodaavaksi nörtiksi.
Pelaaminen kehittää silmä-käsi kordinaatiota mikä auttaa esimerkiksi hävittäjälentäjäksi hakiessa (tai kaivinkoneen kuljettajaksi).
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näin ei saisi ajatella, mutta itse uskon, että jollain tasolla kyse on ainakin osittain biologiasta. Itselläni on sekä poikia ja tyttöjä ja heidän kaveripiirissä kautta huomaa eron sisäsyntyisessä käytöksessä. Joku siinä vain on, että pojat (ei tietenkään kaikki) ovat asteen verran levottomampia ja leikkivät toiminnallisen Pia leikkejä.
Jos asiaa tarkastelee globaalisti, tiedetään, että nuoret työttömät miehet ovat iso riski yhteiskunnalle. Samaa ei koskaan todeta nuorten työttömien naisten osalta. Ehkä meissä on jotain sukupuoleen liittyvää eroa, mikä ei tietenkään poissulje sitä, että huono käytös on aina huonoa käytöstä ja siihen pitäisi aina puuttua.
Millä perusteella syy on biologiassa eikä kasvatuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulun aikana paljastui, että muutamat oppilaat käyttivät pelaamiseen yli 12h päivässä. Poikia tietysti.
Kouluhommat jäivät kokonaan rästiin vaikka älykkyys olisi hyvin riittänyt niiden tekemiseen.Valitettavasti pelaaminen ei ole kovin kehittävää, eikä pelaamalla kehity mm. pelejä koodaavaksi nörtiksi.
Pelaaminen kehittää silmä-käsi kordinaatiota mikä auttaa esimerkiksi hävittäjälentäjäksi hakiessa (tai kaivinkoneen kuljettajaksi).
Ja sinne hävittäjälentäjäksi ei päästä lihavina, huonokuntoisina syrjäytyneinä poikina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhärien 'kasvattamilta' pojilta puuttuu miehen malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan että elektroniset pelit ovat kaiken pahan takana. Pojat koukuttuvat peleihin herkemmin.
OLET VÄÄRÄSSÄ! Ongelma ei ole pelit. Ongelma on kasvatus! Tutkitusti tyttöjen peliaikaa rajataan tiukemmin kuin poikien.
Mutta kun se peliajan rajaus ei riitä. Pitää keksiä tilalle jotain muuta tekemistä.
Toki jokainen lapsi on yksilö, mutta yleisellä tasolla pojilla nyt sattuu olemaan vähän enemmän virtaa. Eli kysymys on vähän samasta kuin että kingcharlesinspanielin omistaja kauhistelee labradorinnoutajan omistajalle, että miten tuo sun koirasi on niin kauhean energinen. No niin se vaan on, ja sen mukaan on arki järjestettävä ja koira koulutettava. Ikävä kyllä koiran rodun voi valita perheeseen sopivaksi, lasta ei.
No MIKSI poikien vanhemmat eivät keksi sitä tekemistä? MIKSI he syyttävät tyttöjä, opettajia ja koulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä taas kirjoittelee.
Biologisista eroista: Itselläni on tyttö ja poika. Vaikka olemme lasten isän kanssa yrittäneet kasvattaa lapsemme siten, että sukupuoli ei määräisi käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita, ovat lapset kovasti (sattumalta?) oman sukupuolensa stereotypian mukaisia: poika matemaattisesti huippulahjakas, tyttö kielissä hyvä, poika on villi, mutta osaa onneksi keskittyä kun on sen aika, tyttö on hiljainen runotyttö. En lähde vetämään mitään yleistettyjä johtopäätöksiä oman perhekokemukseni pohjalta kuitenkaan. Mutta siltikin, ennen en paljonkaan uskonut poikien ja tyttöjen biologispohjaiseen eroavaisuuteen, vaan vasta omien lasten kautta olen vähän avoin myös sille selitykselle, kun tarkastellaan sukupuolten eroja.
Silti en hyväksy biologista sukupuolta syyksi käyttäytyä koulussa huonosti. Jos on villi lapsi, kotona pitäisi keskittyä kasvattamaan hänet toiset huomioivaksi ihmiseksi, joka pystyy laittamaan riehumisviettinsä tauolle, kun on tarvis. Ja hiljasta lasta tulisi rohkaista uskaltautumaan näkymään enemmän ja osallistumaan jne.
On oikeasti järkyttävää tajuta vuosi toisensa jälkeen, itse ja kollegojen juttuja kuunnellessa myös, että monet pojat eivät pärjää koulussa, koska eivät pysty keskittymään.
Kyllä te niitä rooleja olette niille lapsille jo pienestä lähtien kasvattanut antanut. Tytölle on varmasti ostettu tytöille sopivampia vaatteita ja värejä, pojalle taas pojalle sopivampia. Myös te itse olette olleet roolimalleina sille, miten naiset ja miehet käyttäytyvät. Eli ette todellakaan ole kasvattaneet lapsia sukupuoliittomassa ympäristössä.
Pojat eivät pärjää koulussa, koska tytöt eivät tykkää koulussa hyvin pärjäävistä pojista vaan raggareista
t. toinen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulun aikana paljastui, että muutamat oppilaat käyttivät pelaamiseen yli 12h päivässä. Poikia tietysti.
Kouluhommat jäivät kokonaan rästiin vaikka älykkyys olisi hyvin riittänyt niiden tekemiseen.Valitettavasti pelaaminen ei ole kovin kehittävää, eikä pelaamalla kehity mm. pelejä koodaavaksi nörtiksi.
Vanhempien hommana on varmistaa, että läksyt on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan että elektroniset pelit ovat kaiken pahan takana. Pojat koukuttuvat peleihin herkemmin.
OLET VÄÄRÄSSÄ! Ongelma ei ole pelit. Ongelma on kasvatus! Tutkitusti tyttöjen peliaikaa rajataan tiukemmin kuin poikien.
Ongelma on kummatkin. Pelit, kännykkä ja tietokoneet passivoivat lapsia ja vaikuttavat kehitykseen varsinkin jos niitä tungetaan heidän naaman eteen todella nuorina.
Pelit ovat myös todella koukuttavia ja pelifirmat jatkuvasti keksivät keinoja, jolla koukuttaa vielä enemmän. Tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon voittoa ja suurin ryhmä heille on nimenomaan nuoret lapset ja teinit.
Pojat pelaa, tytöt ovat sosiaalisessa mediassa. Kumpikaan ei ole suuressa määrin hyväksi, mutta näkisin pelit jopa kehittävämpinä, kuin momiot, tiktokit, instat jne. Tytöt myös altistuvat häirinnälle ja riidoille, kiusaamiselle median käytössään. Tämä aiheuttaa myös isojakin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä taas kirjoittelee.
Biologisista eroista: Itselläni on tyttö ja poika. Vaikka olemme lasten isän kanssa yrittäneet kasvattaa lapsemme siten, että sukupuoli ei määräisi käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita, ovat lapset kovasti (sattumalta?) oman sukupuolensa stereotypian mukaisia: poika matemaattisesti huippulahjakas, tyttö kielissä hyvä, poika on villi, mutta osaa onneksi keskittyä kun on sen aika, tyttö on hiljainen runotyttö. En lähde vetämään mitään yleistettyjä johtopäätöksiä oman perhekokemukseni pohjalta kuitenkaan. Mutta siltikin, ennen en paljonkaan uskonut poikien ja tyttöjen biologispohjaiseen eroavaisuuteen, vaan vasta omien lasten kautta olen vähän avoin myös sille selitykselle, kun tarkastellaan sukupuolten eroja.
Silti en hyväksy biologista sukupuolta syyksi käyttäytyä koulussa huonosti. Jos on villi lapsi, kotona pitäisi keskittyä kasvattamaan hänet toiset huomioivaksi ihmiseksi, joka pystyy laittamaan riehumisviettinsä tauolle, kun on tarvis. Ja hiljasta lasta tulisi rohkaista uskaltautumaan näkymään enemmän ja osallistumaan jne.
On oikeasti järkyttävää tajuta vuosi toisensa jälkeen, itse ja kollegojen juttuja kuunn
Kuulostaa oudolta. Minä ja veljeni olemme olleet huonoja kielissä, vaikka olemme eri sukupuolta. Muutenkin havaintojeni mukaan lahjakkuudet menevät enemmän suvuittain kuin sukupuolittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä taas kirjoittelee.
Biologisista eroista: Itselläni on tyttö ja poika. Vaikka olemme lasten isän kanssa yrittäneet kasvattaa lapsemme siten, että sukupuoli ei määräisi käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita, ovat lapset kovasti (sattumalta?) oman sukupuolensa stereotypian mukaisia: poika matemaattisesti huippulahjakas, tyttö kielissä hyvä, poika on villi, mutta osaa onneksi keskittyä kun on sen aika, tyttö on hiljainen runotyttö. En lähde vetämään mitään yleistettyjä johtopäätöksiä oman perhekokemukseni pohjalta kuitenkaan. Mutta siltikin, ennen en paljonkaan uskonut poikien ja tyttöjen biologispohjaiseen eroavaisuuteen, vaan vasta omien lasten kautta olen vähän avoin myös sille selitykselle, kun tarkastellaan sukupuolten eroja.
Silti en hyväksy biologista sukupuolta syyksi käyttäytyä koulussa huonosti. Jos on villi lapsi, kotona pitäisi keskittyä kasvattamaan hänet toiset huomioivaksi ihmiseksi, joka pystyy laittamaan riehumisviettinsä tauolle, kun on tarvis. Ja hiljasta lasta tulisi rohkaista uskaltautumaan näkymään enemmän ja osallistumaan jne.
On oikeasti järkyttävää tajuta vuosi toisensa jälkeen, itse ja kollegojen juttuja kuunnellessa myös, että monet pojat eivät pärjää koulussa, koska eivät pysty keskittymään.
Kyllä te niitä rooleja olette niille lapsille jo pienestä lähtien kasvattanut antanut. Tytölle on varmasti ostettu tytöille sopivampia vaatteita ja värejä, pojalle taas pojalle sopivampia. Myös te itse olette olleet roolimalleina sille, miten naiset ja miehet käyttäytyvät. Eli ette todellakaan ole kasvattaneet lapsia sukupuoliittomassa ympäristössä.
Tytär pukeutuu tällä hetkellä mustaan, siniseen, harmaaseen ja valkoiseen.
Pienenä pinkkiin 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi pelaajateiniä. Toinen käy lukiota (poika) ja toinen (tyttö) menossa sinne. Koskaan ei ole rajoitettu pelaamista.
Eli en allekirjoita tekstiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä taas kirjoittelee.
Biologisista eroista: Itselläni on tyttö ja poika. Vaikka olemme lasten isän kanssa yrittäneet kasvattaa lapsemme siten, että sukupuoli ei määräisi käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita, ovat lapset kovasti (sattumalta?) oman sukupuolensa stereotypian mukaisia: poika matemaattisesti huippulahjakas, tyttö kielissä hyvä, poika on villi, mutta osaa onneksi keskittyä kun on sen aika, tyttö on hiljainen runotyttö. En lähde vetämään mitään yleistettyjä johtopäätöksiä oman perhekokemukseni pohjalta kuitenkaan. Mutta siltikin, ennen en paljonkaan uskonut poikien ja tyttöjen biologispohjaiseen eroavaisuuteen, vaan vasta omien lasten kautta olen vähän avoin myös sille selitykselle, kun tarkastellaan sukupuolten eroja.
Silti en hyväksy biologista sukupuolta syyksi käyttäytyä koulussa huonosti. Jos on villi lapsi, kotona pitäisi keskittyä kasvattamaan hänet toiset huomioivaksi ihmiseksi, joka pystyy laittamaan riehumisviettinsä tauolle, kun on tarvis. Ja hiljasta lasta tulisi rohkaista uskaltautumaan näkymään enemmän ja osallistumaan jne.
On oikeasti järkyttävää tajuta vuosi toisensa jälkeen, itse ja kollegojen juttuja kuunnellessa myös, että monet pojat eivät pärjää koulussa, koska eivät pysty keskittymään.
Kyllä lapset ottavat vaikutteita muualtakin kuin kotoa. Ja paljon. Kun yhteiskunnan asenteet ovat pielessä, vanhemmat eivät mahda mitään.
On ollut ihan järkyttävää katsoa jotain lapsille tarkoitettuja ohjelmia missä on kaikissa tiukka hierarkia. Poika on johtaja, toimija, sankari ja koko ajan äänessä. Tyttö vain tukee pojan hahmonkehitystä. Näön vuoksi tytölle annetaan nykyään miekka käteen tms. mutta tytön tehtävä on sama kuin ennenkin. Mikään ei ole muuttunut omasta lapsuudestani. Ja tuota sontaa lapset tuijottavat telkkarista kaiken päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan että elektroniset pelit ovat kaiken pahan takana. Pojat koukuttuvat peleihin herkemmin.
OLET VÄÄRÄSSÄ! Ongelma ei ole pelit. Ongelma on kasvatus! Tutkitusti tyttöjen peliaikaa rajataan tiukemmin kuin poikien.
Ongelma on kummatkin. Pelit, kännykkä ja tietokoneet passivoivat lapsia ja vaikuttavat kehitykseen varsinkin jos niitä tungetaan heidän naaman eteen todella nuorina.
Pelit ovat myös todella koukuttavia ja pelifirmat jatkuvasti keksivät keinoja, jolla koukuttaa vielä enemmän. Tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon voittoa ja suurin ryhmä heille on nimenomaan nuoret lapset ja teinit.Pojat pelaa, tytöt ovat sosiaalisessa mediassa. Kumpikaan ei ole suuressa määrin hyväksi, mutta näkisin pelit jopa kehittävämpinä, kuin momiot, tiktokit, instat jne. Tytöt myös altistuvat häirinnälle ja riidoille, kiusaamiselle median käytössään. Tämä aiheuttaa myös isojakin ongelmia.
Sosiaalisessa mediassa on muutakin, kuin pyllyn pyöritystä. Siellä on paljon artisteja, kuten laulajia, piirtäjiä, näyttelijöitä, runoilijoita, kirjailijoita, jne.. Näissä piireissä tytöt voivat myös liikkua. Pelaamisessa pojat passivoituvat, eivätkä ajattele mitään muuta kuin peliä. Aivot passivoituvat eivätkä pääse kehittymään yksipuolisessa ympäristössä.
En sano, ettäkö pelaaminen olisi pahasti, mutta luin, että jotta pelaamisesta saisi sen positiivisen ilman negatiivisia, tulisi pelaamista olla vain 1 tunti maksimissaan päivässä ja senkin pitäisi olla aivoja kehittävää pelaamista, ei mitään räiskintäpelejä.
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen täälläkin kuinka kilttejä miehiä halveksitaan ja mitä nämä kiltit miehet ovat muuta kuin hetki sitten olleita kiltejä poikia...
No joo. Tämä oli edellinen (lainaamani kohta) ilmeisen provosoivaksi kommentiksi tarkoitettu. Mutta oikeasti tuossa on minusta se arkoius, että miehiltä ja nuoremmilta pojilta odotetaan sopeutumista ja omaksumisa melko kapeaan ja ahtaaseen "pojan rooliin". Eivät tietenkään kaikki. Kuienkin poika, joka on hyvin arka ja on kiinnostunu vaikka runoista ja kasveista ei jääkiekosta tai muusta actionista on sellainen, joka saattaa helposti jäädä vaille kavereita ja siten tulla mahd. kiusatuksikin .
Aikuiset saattavat kohdata pojan rauhallisena ja kohteliaana poikana. Ikätoverit sinä hieman outona nörttinä. Pojan vanhemmille tilanne saattaa myös näyttäytyä haastavana. Kuinka tukea poikaa kasvamaan mieheksi. Toisaalta on mielessä pelko, etä poika tulee tällaisilla kiinnosuksilla muiden yliajamaksi toisaalta ilo siitä, että poika on rauhallinen ja jotenkin "aikuismainen".
Sama jatkuu kouluvuosien edetessä. Poika on yläkouluun siirrytäessä kiinnostunu lähinnä historiasta. Niin matikka kuin vieraat kielet ova hänelle hyvin haastavia. Liikunnasa ja urheilussa hän on korkeinaan keskinkertainen. Kysymys alkaa hiipiä mieleen ai sitten kaikki etenee kuvielmassa, etä kyllähän noin rauhallinen ja kiltti poika menee lukioon.,
Mutta mikä voisi olla hänelle spoiva jatko-opiskelu paikka? Ei poikaa tunnu kiinostavan sen paremmin koneet kuin tekiniikka ja opiskelu takkuaa sen verran, että lukioon pääsy on mahd. siinä hilkulla. Pienemmällä paikkakunnalla ennen mahd. jatko-opintojaa hän saattaisi päästä lukioon vielä kypsymään kun taas isommilla paikkakunnilla keskiarvot ovat jo nousseet niin korkeaksi, niin entä jos lukion ovet eivät avaudukkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä taas kirjoittelee.
Biologisista eroista: Itselläni on tyttö ja poika. Vaikka olemme lasten isän kanssa yrittäneet kasvattaa lapsemme siten, että sukupuoli ei määräisi käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita, ovat lapset kovasti (sattumalta?) oman sukupuolensa stereotypian mukaisia: poika matemaattisesti huippulahjakas, tyttö kielissä hyvä, poika on villi, mutta osaa onneksi keskittyä kun on sen aika, tyttö on hiljainen runotyttö. En lähde vetämään mitään yleistettyjä johtopäätöksiä oman perhekokemukseni pohjalta kuitenkaan. Mutta siltikin, ennen en paljonkaan uskonut poikien ja tyttöjen biologispohjaiseen eroavaisuuteen, vaan vasta omien lasten kautta olen vähän avoin myös sille selitykselle, kun tarkastellaan sukupuolten eroja.
Silti en hyväksy biologista sukupuolta syyksi käyttäytyä koulussa huonosti. Jos on villi lapsi, kotona pitäisi keskittyä kasvattamaan hänet toiset huomioivaksi ihmiseksi, joka pystyy laittamaan riehumisviettinsä tauolle, kun on tarvis. Ja hiljasta lasta tulisi rohkaista uskaltautumaan näkymään enemmän ja osallistumaan jne.
On oikeasti järkyttävää tajuta vuosi toisensa jälkeen, itse ja kollegojen juttuja kuunnellessa myös, että monet pojat eivät pärjää koulussa, koska eivät pysty keskittymään.
Kyllä lapset ottavat vaikutteita muualtakin kuin kotoa. Ja paljon. Kun yhteiskunnan asenteet ovat pielessä, vanhemmat eivät mahda mitään.
On ollut ihan järkyttävää katsoa jotain lapsille tarkoitettuja ohjelmia missä on kaikissa tiukka hierarkia. Poika on johtaja, toimija, sankari ja koko ajan äänessä. Tyttö vain tukee pojan hahmonkehitystä. Näön vuoksi tytölle annetaan nykyään miekka käteen tms. mutta tytön tehtävä on sama kuin ennenkin. Mikään ei ole muuttunut omasta lapsuudestani. Ja tuota sontaa lapset tuijottavat telkkarista kaiken päivää.
Onhan sellaisia sarjojakin joissa tyttö on päähenkilö. Sä oot sisäistänyt väärät sarjat. Ketä kiinnostaa jotkut miekka ja väkivaltaleikit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä taas kirjoittelee.
Biologisista eroista: Itselläni on tyttö ja poika. Vaikka olemme lasten isän kanssa yrittäneet kasvattaa lapsemme siten, että sukupuoli ei määräisi käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita, ovat lapset kovasti (sattumalta?) oman sukupuolensa stereotypian mukaisia: poika matemaattisesti huippulahjakas, tyttö kielissä hyvä, poika on villi, mutta osaa onneksi keskittyä kun on sen aika, tyttö on hiljainen runotyttö. En lähde vetämään mitään yleistettyjä johtopäätöksiä oman perhekokemukseni pohjalta kuitenkaan. Mutta siltikin, ennen en paljonkaan uskonut poikien ja tyttöjen biologispohjaiseen eroavaisuuteen, vaan vasta omien lasten kautta olen vähän avoin myös sille selitykselle, kun tarkastellaan sukupuolten eroja.
Silti en hyväksy biologista sukupuolta syyksi käyttäytyä koulussa huonosti. Jos on villi lapsi, kotona pitäisi keskittyä kasvattamaan hänet toiset huomioivaksi ihmiseksi, joka pystyy laittamaan riehumisviettinsä tauolle, kun on tarvis. Ja hiljasta lasta tulisi rohkaista uskaltautumaan näkymään enemmän ja osallistumaan jne.
On oikeasti järkyttävää tajuta vuosi toisensa jälkeen, itse ja kollegojen juttuja kuunnellessa myös, että monet pojat eivät pärjää koulussa, koska eivät pysty keskittymään.
Kyllä te niitä rooleja olette niille lapsille jo pienestä lähtien kasvattanut antanut. Tytölle on varmasti ostettu tytöille sopivampia vaatteita ja värejä, pojalle taas pojalle sopivampia. Myös te itse olette olleet roolimalleina sille, miten naiset ja miehet käyttäytyvät. Eli ette todellakaan ole kasvattaneet lapsia sukupuoliittomassa ympäristössä.
En ole tuo, jota kommentoit. Mutta itse kyllä pystyin tarjoamaan melko sukupuolineutraalin kasvatuksen pojilleni, kunnes he menivät päiväkotiin. Siellä sitä tulikin ammattikasvattajilta pojan mallia, huh huh.
Aloittaja on oikeassa.
Erilaiset neuropsykiatriset haasteet, kuten ylivilkkauden, tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden häiriöt, ovat pojilla paljon yleisempiä. Näitä on perinteisesti nuijittu nyrkillä sellaisiksi, että lapset ovat koulussa häiritsemättä. Oppiminen ei ole välttämättä kuitenkaan ollut kummoista ja ongelmat ovat näkyneet sitten aikuisena rikollisuutena, mt-ongelmina, masennuksena, lähisuhdeväkivaltana, avioeroina jne. Näitä poikia on nyt aikuisina paljon.
Nykyään nyrkkiä ei saa käyttää, joten pojat ovat koulussa hankalia.
Tytöillä on todennäköisesti yhtä paljon häiriöitä, mutta heillä se painottuu tarkkaavaisuuteen jne. Osa tytöistä voi olla ahdistuneita, masentuneita ja alisuoriutujia. He eivät kuitenkaan häiriköi koulussa, joten heihin ei kiinnitetä huomiota. Aikuisena kuitenkin oireilu voi ryöpsähtää, ja tämä näkyykin masennuksena, syrjäytymisenä työelämästä, ammattiopintojen epäonnistumisena, uupumisena perhe-elämään.
Koulussa tärkeintä on olla häiriköimättä. Koulua ei kiinnosta tukea lasten kehitystä tai pyytää tutkimuksia. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät osaa tunnistaa ongelmia itse, jolloin koulun kasvatustieteilijät ja oppilashuolto on avainasemassa tunnistamisessa.
Jos nyrkki sallitaan taas kasvatuskeinona, niin kouluihin saadaan rauha ja ongelma räjähtävät vasta kouluvaiheen jälkeen. Halutaanko tätä edelleen?