Ihminen ei olisi yksiavioinen ilman sosiaalisia/ympäristön painostusta?

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan moraali menee jatkuvasti löyhempään suuntaan ja sitämyötä lisääntyy ihmisten ympäriinsä paneskelu, koska se nähdään ookoona. Joten eiköhän se sosiaalisesta painostuksesta ole johtunut, että ennen kituutettiin samassa liitoissa vaikka väkisin. Samoin yhteiskunnan lait pitää ihmiset muutenkin sivistyneinä ja estää taantumisen apinatasolle, missä riehutaan, rikotaan ja tapetaan. Huomaa noissa tietyissä anarkistisissa tilanteissa tämän ilmiön hyvin, kun jotkut ajattelee että nyt ei tule seurauksia niin aletaan nakkomaan puistonpenkkejä näyteikkunoista sisään ja muuta eläimellistä riehumista.

Toisaalta myös ihmisten tyytymättömyys kasvaa sitä mukaa kuin perhearvot tuhoutuu. Ja hyvin moni (varsinkin nainen) on mieluummin kokonaan yksin kuin jonkun vaan kanssa pelkän seksin ja lastensaannin perusteella. Jos ihmiselle riittäisi pelkkä seksi ihan kylmästi, mitään emotionaalisia ongelmia ei edes olisi. Joillekin se riittää, mutta moni on monogaamisia omasta halustaan, vaikkei se nykyään ole mikään pakko.

Kyllä minusta onnellisimmat ihmiset ovat he jotka ovat pitkässä HYVÄSSÄ parisuhteessa. Ei tietenkään ne, jotka ovat suhteessa jossa ei yhteiselämä toimi.

En tiedä mitä, mutta eikö ole olemassa muitakin eläimiä, joilla lisääntyminen ei vaikuta kauhean järkevältä. Esim. että suuri prosentti jälkeläisistä kuolee synnyttyään, vaikka ne ovat raskauden aikana vaatineet emältä paljon. Sen ainakin muistan, että norsulla raskaus kestää vielä kauemmin kuin ihmisellä. En kylläkään tiedä, onko siitä pitkästä kestosta sinänsä kauheasti haittaa, muuta kuin että jälkeläisten tuottaminen on hidasta.

Kovasti ihmiset halutaan nähdä vain yhtenä eläinlajina.

Ymmärrettävästi, voidaanhan sillä oikeuttaa esim. pettäminen ("olen vain eläin, en voi mitään").

Kuitenkin meille on annettu tämä ominaisuus nimeltä inhimillisyys. Osaamme halutessamme olla loukkaamatta ihmisiä jotka rakastavat meitä. Kysymys on nimenomaan halusta ja oikeudesta. "Koska haluan, minulla on oikeus". Toki jokainen voi tehdä kuten haluaa mutta jokainen ymmärtää samalla että teoilla on seuraukset. Muiden reaktioihin ei sentään voi vielä vaikuttaa.

Lähtökohtaisesti kai ajatellaan että kaikista rakkaimpien mielipiteet ovat kaikista tärkeimpiä. Siksi on ymmärrettävää että heitä ei haluta loukata tarpeettomasti.

Nuo ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta aivan oma päätös haluaako niistä tehdä syrjähypyn tai sivusuhteen vai ei.

Tuossa, kun toiseen ihmiseen sitoutuu, kahden ihmisen välille muodostuu voimakas side ja luottamus. Ei ole toisen puolison velvollisuus pitää toista "kaidalla tiellä" vaan jokaisen ollessa vastuussa omista teoistaan, jokaisen on pidettävä itse huoli että mikään ei vaaranna nykyistä suhdetta (jos siis sitä mielii vielä jatkaa). Eri asia jos haluaa pysyä sinkkuna ja mennä niiden viettiensä vietävänä, sekin on täysin ok. Mutta silloin ei pidä valehdella arvostavansa parisuhdettaan ja haluavansa seurustella jos niin ei todellisuudessa ole. Rehellisyydellä pärjää pitkälle. 

Jos kaikki menisivät viettiensä vietävänä, miehet harrastaisivat seksiä kaiken kanssa millä on pulssi ja naiset vaihtaisivat miestä parempaan aina parin vuoden välein. Harvemmin näin kuitenkaan tapahtuu, koska parisuhde ja yhteys toiseen ihmiseen on tärkeämpi. Tietysti silloin, jos toinen ihminen ei merkinnyt mitään itselle alunperinkään, häntä on helppo loukata pahasti ja jatkaa elämäänsä seuraavan merkityksettömän ihmisen kanssa. Koska "minulla on oikeus". 

Sellaista se on, parisuhteessa olo. Kaikki mitä toinen tekee vaikuttaa myös omaan elämään. Jos kokee että oman mielensä mukaan meno on tärkeintä, jatkaa iloista sinkkuelämää.

Jos taas tekee lupauksen suojella toista ja parisuhdetta, mutta ei sitten käytännössä haluakaan toimia niin koska silloin ei voi tehdä kokonaan oman mielensä mukaan, niin ei yksiavioinen parisuhde olekaan se oikea vaihtoehto. Jokaisella on velvollisuus tuntea edes itse itsensä ja omat toimintapansa. Ratkaisuksi tarjotaan monesti avointa suhdetta tai useampia partnereita. Muuten hyvä, mutta tämä henkilö joka kokee ettei voi/halua vastustaa impulssejaan, ei kuitenkaan halua seurustella ihmisen kanssa joka ei voi/halua vastustaa impulssejaan. Eli ei halua suoda toiselle samaa mitä itse harrastaa. "Minulla on oikeus! Sinulla ei". 

Pohjimmiltaan kysymys on itsekkyydestä. Haluaa antaa toisen sitoutua itseensä emotionaalisesti tietäen että tämä toinen on ainoa joka tulee noudattamaan yhdessä tehtyä sopimusta.

Mitä muuta tuo on kuin hyväksikäyttöä? 

Tarinan opetus : älä väitä haluavasi sitoutua, jos et oikeasti halua. Kiusauksia tulee ja menee, niihin ei tarvitse suostua jos ei itsellä ole vahvaa halua toimia niin. Samalla tavalla kuin ei tarvitse suostua kaikkiin työtarjouksiin joita joku keksii sinulle tehdä. Nuo ovat pelkkiä ehdotuksia, valta päättää asioista on henkilöllä itsellään. 

Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät että elämässä on kyse valinnoista.

Jos loukkaat muita ihmisiä tieten tahtoen, saat elää itsekkäästi "itsesi näköistä elämää" mutta kukaan ei koskaan oikeasti rakasta sinua. Vanhempasi ovat sinua vanhempia joten he todennäköisesti kuolevat ennen sinua. Sitten olet totaalisen yksin. 

Jos taas priorisoit, asetat huolellisesti elämäsi asiat arvojärjestykseen ja mietit mikä on sinulle kaikista tärkeintä, todennäköisesti saat sen mikä on sinulle kaikista tärkeintä. Ehkä jopa toisiksi tärkeimmän. Jos olet superonnekas, mahdollisesti jopa kolme tärkeintä asiaa. Mutta silloin et voi elää täydellisen itsekästä elämää.

Kaikkea ei voi saada, näin se vain menee. Mitä aikaisemmin sisäistät tämän asian, sitä onnellisemmaksi tulet elämäsi aikana. 

Ei rakkaus ole kaikille niin kovin tärkeä asia, vapaus on tärkeämpää. Se on täysin ok, ja heillä on oikeus elää haluamallaan tavalla. 

Eivätkö "ihminen ei ole yksiavioinen"- henkilöt siis haluaisi elää parisuhteessa ja nauttia sen eduista?

Se, että ihminen ei ole biologisesti yksiavioinen, ei tietenkään tarkoita sitä, että on pakko pettää tai että yksiavioisesta suhteesta ei olisi iloa ja hyötyä. Vaikka olisi sitä mieltä että ihminen ei ole yksiavioinen eläin, voi silti valita olla yksiavioisessa suhteessa ja panostaa siihen.

Olen itse todennut vähän myöhemmällä iällä (yli 30) että nämä kahlitsevat ja normittavat perhearvot ovat se syy, miksi koen lasten hankkimisen vastenmielisenä. Tuntuu että nyt lapsivapaana voin tehdä ihmissuhteillani mitä haluan (onneksi jo nykyaikana!) , mutta heti kun lapset tulee mukaan kuvioon niin astun johonkin normittavaan vankilaan, jossa pitäisi edes pyrkiä elämään tietyllä konservatiivisella tavalla jotta on kelvollinen ihminen. Yksi kumppani, suljettu suhde, mielellään avioliitto, pyrkimys loppuelämän suhteeseen (ettei lapsi kärsi ja joku tee lasua), lasten ehdoilla aina eläminen (ns hiekkalaatikkoelämä jossa vanhemman tehtävä on vain seisoa katsomassa kun lapsi tekee jotain ja saada siitä tyydytystä elämäänsä). Hyi helv. Pitäkää perhearvonne, persut ja koodeet. Tuohon ansaan en astu.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö "ihminen ei ole yksiavioinen"- henkilöt siis haluaisi elää parisuhteessa ja nauttia sen eduista?

Kyllä, mutta avoimessa (tietyin säännöin jotka sovitaan suhteen sisällä). Yksi kumppani ei tule riittämään minulle kaikkiin asioihin koko elämäksi, enkä koe että pitää väkisin tunkea itseä siihen ahdistavaan muottiin. Enkä odota sitä kumppaniltakaan.

Käsittääkseni miesten kohdalla yksiavioisuus tulee luonnostaan siksi että halutaan pitää kumppani yksiavioisena? Ei naisilla ole läheskään yhtä paljoa monogamian rikkomista vastaan, jos se on neuvoteltua ja koskee tietysti molempia osapuolia. Monet naisetkin haluaisivat naiskennella ympäriinsä, huomaahan tuon jo siitä miten naiset sinkkuina yleensä käyttäytyvät. Mutta miehet eivät kannata naisten moniavioisuutta, itseasiassa se saa heidät raivon valtaan. Jos naisella on paljon seksikumppaneita, se kertoo siitä että hänen elämässään ei ole miehen vaikutusta, ei kontrolloivaa isää eikä puolisoa.

Miehen päässä elää mielikuva siitä että nainen pettää koska näkee toisen miehen parempana kuin oman miehensä. Mikä pitää paikkansa. Ja monesti tullaankin siihen lopputulokseen että nainen päätyy parisuhteeseen saman miehen kanssa jonka kanssa petti. Mies ei ymmärrä sitä pohjimmaista totuutta että hän ei omista naista, eikä pysty rajoittamaan mitään naisen elämässä ilman naisen päätöstä. 

Mutta niin, takaisin miehiin. Eli syy monogamiaan on se että olettaa naisen haluavan sitä ja tarjotessaan sen hänestä tulee parempi mies kuin ne jotka eivät tarjoa monogamiaa. Syy on halussa peitota kilpailijat, päästä parittelemaan ja saada omia jälkeläisiä. 

Ihminen on niin paljon enemmän kuin pelkkä biologiansa ja geeninsä. 

Sosiaaliset konstruktiot ovat elintärkeitä ihmislajille. Jos ne puretaan, tilalle syntyy ällistyttävän nopeasti uusia. Hätkähdyttävän samankaltaisia kuin edellisetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pohtinut asiaa usein, samoin, kuin aloittaja. Aihetta voi varmasti lähestyä tuollakin tavalla, mutta itse entisenä helluntailaisena pidin joskus avioliittoa todella Jumalan säätämänä, pyhänä instituutiona, jonka rikkominen on kuolemansynti: " ..sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee." ja näin ajatteli ainakin päällepäin, myös yhteisö, jossa aikaani vietin. Mieleeni ei koskaan tullut kunnolla oikeastaan kysyä, miksi tuomitsee ja missä historiallisessa kontekstissa/ aikakaudella tuo teksti on kirjoitettu. Ensin on kysyttävä: Miksi ihminen kaipaa kumppania? Mitä on avioliitto tai yksiavioisuus? Miksi avioliitto on " pyhä"? Milloin avioliittokäsitys sellaisena kuin sen länsimaissa nykyään tunnemme, on tänne rantautunut? Mitä hyvää/huonoa on ajatuksessa yksiavioisuudesta? Aiheesta löytyy siis kirjallisuutta, nämä vain omia pohdintojani. Ainakin seuraavanlaisia tietoja olen löytänyt:Avioliitto on alkujaan ollut kirkon/ kruunun keino kerätä rahaa. Avioliitto on ollut nimenomaan patriarkaatin tapa hallita "omaisuuttaan" eli naista. Toisaalta mies on ( teoriassa) joutunut vastuuseen,mikäli nainen saa osakseen huonoa kohtelua. Esim.juutalaisessa kulttuurissa naimaton/ leskinainen oli yhteiskunnan alinta pohjasakkaa, silloin ei sosiaaliturvaa tai naisten ansiotyötä tunnettu ja raamatussa käsketäänkin kuolleen puolison veljen/ seuraavaksi lähimmän miespuolisen sukulaisen ottamaan leski huolehtiakseen/ tuottamaan lesken kanssa jälkeläisiä. Samoin raamatussa käsketään esim.raiskauksen uhria ja raiskajaa menemään naimisiin, jotta nainen ei joutuisi häpeään. Siinä vasta murto-osa niistä hullutuksista,joita Isosta Kirjasta löytyy, mutta ei nyt menmä siihen. Lukutaito tai äänioikeus ovat paljon myöhäisempiä naisille suotuja oikeuksia, avioeroahan ei nainen edes saanut,ellei mies kuollut/ avioitunut uudelleen,keskiajan katolinen kirkko pitivät siitä huolta. Polygamia oli siis ankarasti kielletty, mutta huorissahan miehet ovat osanneet ravata kautta aikojen. Voidaan kuitenkin ajatella, että avioliiton perimmäinen tarkoitus on ollut nimenomaan suojella puolisoita ja täyttää heidän fyysisiä,taloudellisia ja henkisiä tarpeitaan turvallisessa ympäristössä, lisäksi lasten kannalta pysyvyys läheisissä ihmissuhteissa on myös kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta oleellista. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Itse jouduin kuitenkin kyseenalaistamaan sen, mitä raamattu sanoo avioliiton pyhyydestä ja avionrikkomisesta. Uskon siis silti yhä avioliiton ( tai elämänmittaisten yksiavioisten ihmissuhteiden) olevan erittäin tärkeitä niin yhteiskunnallisessa mielessä,kuin on myös yksilötasolla, JOS avioituneet todella ovat valmiit elämänmittaiseen sitoumukseen ja kykenevät pysymään yhdessä tuli mitä tuli ja kohtelemaan toisiaan rakkaudella ja kunnoituksella. Omalla kohdallani uskonto kuitenkin aikaansai sen,miten käy niin monille muillekkin; liian nopeasti naimisiin, liian nopeasti lapsia, nopeasti vaikeita ongelmia. Sinnittelin vääristyneiden uskonnollisten vaatimusten vuoksi 5 v äärimmäisen väkivaltaisessa avioliiton irvikuvassa. Ihan todella konkreettisesti pelkäsin joutumista helvettiin avioeron johdosta..huoh. Liian pitkä tarina kerrottavaksi,mutta lopputulos on,että en enää uskalla ajatellakaan naimisiin menoa ja riskeerata omaa vapauttani. Mitään turvaa ei koettu avioliitto ainakaan minulle tuonut, vaan se päinvastoin tuhosi elämäni pitkiksi ajoiksi. Yksiavioisuutta (siis myös ilman papin aamenta) tietysti kannatan juurikin siitä syystä, että se suojelee kaikkia osapuolia valheilta, sydänsuruilta ja pettymyksiltä. Olen siis elänyt myös suhteessa,jossa toinen osapuoli petti minua hyvin raskaalla tavalla enkä kykene koskaan sitä unohtamaan tai anteeksiantamaan. Totuus on kuitenkin aina parempi kuin valheet, aina.

Kappalejako kannataisi opetella.

Jätä lukematta? Käytöstapoja kannattaisi opetella.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni miesten kohdalla yksiavioisuus tulee luonnostaan siksi että halutaan pitää kumppani yksiavioisena? Ei naisilla ole läheskään yhtä paljoa monogamian rikkomista vastaan, jos se on neuvoteltua ja koskee tietysti molempia osapuolia. Monet naisetkin haluaisivat naiskennella ympäriinsä, huomaahan tuon jo siitä miten naiset sinkkuina yleensä käyttäytyvät. Mutta miehet eivät kannata naisten moniavioisuutta, itseasiassa se saa heidät raivon valtaan. Jos naisella on paljon seksikumppaneita, se kertoo siitä että hänen elämässään ei ole miehen vaikutusta, ei kontrolloivaa isää eikä puolisoa.

Miehen päässä elää mielikuva siitä että nainen pettää koska näkee toisen miehen parempana kuin oman miehensä. Mikä pitää paikkansa. Ja monesti tullaankin siihen lopputulokseen että nainen päätyy parisuhteeseen saman miehen kanssa jonka kanssa petti. Mies ei ymmärrä sitä pohjimmaista totuutta että hän ei omista naista, eikä pysty rajoittamaan mitään naisen elämässä ilman naisen päätöstä. 

Mutta niin, takaisin miehiin. Eli syy monogamiaan on se että olettaa naisen haluavan sitä ja tarjotessaan sen hänestä tulee parempi mies kuin ne jotka eivät tarjoa monogamiaa. Syy on halussa peitota kilpailijat, päästä parittelemaan ja saada omia jälkeläisiä. 

Ihminen on niin paljon enemmän kuin pelkkä biologiansa ja geeninsä. 

Sosiaaliset konstruktiot ovat elintärkeitä ihmislajille. Jos ne puretaan, tilalle syntyy ällistyttävän nopeasti uusia. Hätkähdyttävän samankaltaisia kuin edellisetkin. 

Patriarkaatti pähkinänkuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus ja avioliitto on luotu turvaamaan omaisuuden siirtyminen ja säilyminen suvussa. Se on täysin sosiaalinen, lähinnä talouteen liitttyvä konstruktio. Ei siihen alkuun liittynyt mitään romantiikkaa. Tästä löytyy helposti tietoa googlettamalla avioliiton historia.

Ihmislapsi tarvitsee pitkään hoivaa, eiköhän ihmisuros jollain tapaa auttaisi naarasta hoidossa esim. tuomalla ruokaa, mutta kävisi samalla kylvämässä siementä muuallekin. Naaraskin voisi hyötyä useamman uroksen jälkeläisistä, jos saisi enemmän auttajia sillä.

Elinikäisiä suhteita on olemassa myös ilman papin vihkiliturgiaa. Ajatus siitä, että ihmissuhteet olisivat olemassa vain seksin takia, on edelleenkin kylmä ja ontto lähestymistapa. Sille on syynsä, ettemme elä esim simpanssien hallitsemalla planeetalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus ja avioliitto on luotu turvaamaan omaisuuden siirtyminen ja säilyminen suvussa. Se on täysin sosiaalinen, lähinnä talouteen liitttyvä konstruktio. Ei siihen alkuun liittynyt mitään romantiikkaa. Tästä löytyy helposti tietoa googlettamalla avioliiton historia.

Ihmislapsi tarvitsee pitkään hoivaa, eiköhän ihmisuros jollain tapaa auttaisi naarasta hoidossa esim. tuomalla ruokaa, mutta kävisi samalla kylvämässä siementä muuallekin. Naaraskin voisi hyötyä useamman uroksen jälkeläisistä, jos saisi enemmän auttajia sillä.

Elinikäisiä suhteita on olemassa myös ilman papin vihkiliturgiaa. Ajatus siitä, että ihmissuhteet olisivat olemassa vain seksin takia, on edelleenkin kylmä ja ontto lähestymistapa. Sille on syynsä, ettemme elä esim simpanssien hallitsemalla planeetalla.

"Mutta kun ihmiset on ihan kuin simpansseja!" = tahtoisin elää niinkuin simpanssi ja että muilla ihmisillä ei olisi ongelmaa asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö "ihminen ei ole yksiavioinen"- henkilöt siis haluaisi elää parisuhteessa ja nauttia sen eduista?

Eivät nämä sulje toisiaan pois. Olen itse sitä mieltä että ihminen ei olisi luonnostaan yksiavioinen, ilman yhteiskunnan asettamia normeja. Mutta haluaisin silti yksiavioisen parisuhteen.

Tähän mennessä en vaan ole sellaiseen kyennyt. Olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa. Kaksi niistä olen päättänyt itse rakastuttuani toiseen ihmiseen, ja yhden päätti silloinen kumppanini olemalla uskoton.

En olisi valmis jatkamaan kumppaniani toisen kanssa, mutta tiedostan myös omat vajaavaisuuteni ja tiedän että saattaisin rakastua toiseen ja päättää sen takia meneillään olevan suhteeni.

Tämän takia pysyn sinkkuna. En halua satuttaa ketään, enkä myöskään tulla satutetuksi.

Monogamia ei tule ihmiseltä luonnostaan, vaan se on loputonta taistelua viettejämme ja halujamme vastaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus ja avioliitto on luotu turvaamaan omaisuuden siirtyminen ja säilyminen suvussa. Se on täysin sosiaalinen, lähinnä talouteen liitttyvä konstruktio. Ei siihen alkuun liittynyt mitään romantiikkaa. Tästä löytyy helposti tietoa googlettamalla avioliiton historia.

Ihmislapsi tarvitsee pitkään hoivaa, eiköhän ihmisuros jollain tapaa auttaisi naarasta hoidossa esim. tuomalla ruokaa, mutta kävisi samalla kylvämässä siementä muuallekin. Naaraskin voisi hyötyä useamman uroksen jälkeläisistä, jos saisi enemmän auttajia sillä.

Elinikäisiä suhteita on olemassa myös ilman papin vihkiliturgiaa. Ajatus siitä, että ihmissuhteet olisivat olemassa vain seksin takia, on edelleenkin kylmä ja ontto lähestymistapa. Sille on syynsä, ettemme elä esim simpanssien hallitsemalla planeetalla.

"Mutta kun ihmiset on ihan kuin simpansseja!" = tahtoisin elää niinkuin simpanssi ja että muilla ihmisillä ei olisi ongelmaa asian kanssa.

Täh!?

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Mikä noissa muissa tavoissa sitten on vikana?

Sinkkuna pysyminen : elämästä voi tulla puisevaa kun kukaan ei rakasta. Sisältöä voi toki elämäänsä rakentaa lähes rajattomasti mutta taustalla nakertaa ikävä ja kaipuu...yksiavioiseen parisuhteeseen. 

Polyamoria : useampi kumppani, jotka ovat itselle rakkaita, mutta oma asema kumppanien elämässä on epäselvä. Kukaan ei priorisoi eikä itse voi priorisoida ketään. Ongelmia voi syntyä myös siitä jos kaksi tai useampi muu kumppani eivät ole yhtä rakastuneita toisiinsa, jolloin voi syntyä mustasukkaisuutta ja omistushalua. Jos suhteessa on nainen, hän ajautuu helposti huolehtimaan muiden tarpeista ja tuntee itsensä niin tehdessään porukan äidiksi. Tämä johtaa seksin loppumiseen. Sitten kämppäkaveruuteen. Ja sen jälkeen, seuraavan, yksiavioisen kumppanin löytyessä lopulliseen eroon. Loput jäsenet joko löytävät itselleen myös yksiavioiset kumppanit tai pysyvät sinkkuina. 

Avoin suhde (yhden kumppanin kanssa) :

Tämän ovat monet nähneet omin silmin. Tähän ajaudutaan naiivisti, joko toisen pettämisen jälkeen tai sitten alusta asti yhteisellä sopimuksella. Kuvitellaan että voidaan päättää olla välittämättä sen aiheuttamista epäonnistumisen tunteista, että kumppanilla on muitakin merkittäviä ihmisiä elämässään. Hän voi väittää että ei priorisoi näitä kumppaneita, mutta tulee ennen pitkää joka tapauksessa tekemään niin. Ja tämä tulee harmittamaan "ensimmäistä" kumppania, koska hän pitää itseään silti ykkösenä (monogamisesti). Näin tekee myöskin toinen kumppani, joka puolestaan ei tykkää katsella toisen puoliskon vastaavia suhteita. Molemmat myös tietävät että molempia harmittaa. Jos kuitenkin ollaan yhdessä ja siitä lähtökohdasta käsin harrastetaan muita suhteita, "pääsuhteella" on kuitenkin joku merkitys, muuten sitä ei olisi olemassa. Monesti avoimessa suhteessa on kysymys taloudellisesta tai lasten aiheuttamasta pakosta jäädä suhteeseen, ja koko suhde on pelkkä kulissi. Sitten kun tosirakkaus leimahtaa jonkun sivusuhteista kanssa, päättyy avoin suhde alkuperäiseen kumppaniin.

Uusi suhde on suurella todennäköisyydellä yksiavioinen. 

77

Yhtälaisen listan voisi runoilla yksiavioisesta parisuhteesta, mitkä kaikki asiat voisivat mennä pieleen ja liitto epäonnistua.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen nyt on aika kaukana muista eläinlajeista. Me varmaan voimme itse valita millaisia olemme, jotkut tykkää etsiä yhtä oikeaa, kun taas toisten on kivaa hässiä ympäriinsä eikä etsiä mitään pysyvämpää. Ihan oma valintasi on siis, mitä teet, ei sinun tarvitse miettiä mitä muut tekevät, eikä tuputtaa heille omaa mieltymystäsi oikeana ja muiden mieltymystä vääränä.

Miten me voimme sen valita? Miten voimme valita ettemme ihastu koskaan kehenkään toiseen? Miten voimme valita että rakkautemme ei koskaan lopu sitä kumppania kohtaan? Ei nuo minun mielestäni ainakaan ole valintoja, vaan ihminen on tunteidensa vietävissä. Sen voimme toki valita toimimmeko näiden tunteiden mukaan vai emme.

Tämä kysymys on askarruttanut itseäni jo vuosia. Ja on yksi iso syy sille että olen ollut viimeiset 6v sinkkuna. Koska en kykene lupaamaan kenellekään ettenkö voisi ikinä rakastua toiseen. Tai että tunteeni kumppania kohtaan eivät koskaan voisi sammua ja lopahtaa. Joten tällöin minusta on väärin vaatia sitä keneltäkään toiseltakaan. 

-Ap

Eivät ne tietysti valintoja olekaan. Eikä voi luvata varmasti, ettei koskaan rakastu toiseen. Kyse on vain siitä, että juuri nyt en ole rakastunut keneenkään toiseen enkä pidä todennäköisenä että niin kävisi, ja ilmoitan jos tilanne muuttuu.