Ihminen ei olisi yksiavioinen ilman sosiaalisia/ympäristön painostusta?

Ihminen nimenomaan on. Eläimet eivät ole pääosin. Tämä on yksi eroavaisuus meidän välillä

mies52v

Vierailija kirjoitti:

77

Yhtälaisen listan voisi runoilla yksiavioisesta parisuhteesta, mitkä kaikki asiat voisivat mennä pieleen ja liitto epäonnistua.

En sanonut että yksiavioinen suhde on täydellinen, vaan että se on paras tarjolla olevista suhdemalleista.

Voihan sitä olla uskollinen vaikka yksipuolisen rakkauden kohteelle, jos ei tunne mitään vetoa keneenkään muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla uskollinen vaikka yksipuolisen rakkauden kohteelle, jos ei tunne mitään vetoa keneenkään muuhun.

Mutta silloin tuntee olonsa laiminlyödyksi eikä ole onnellinen. Ja jos kohde tietää yksipuolisesta rakkaudesta mutta ei laita touhulle stoppia, on kyse hyväksikäytöstä. 

Minulla on sisäinen hylkimisreaktio muihin miehiin. Tykkään vain siitä yhdestä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen nyt on aika kaukana muista eläinlajeista. Me varmaan voimme itse valita millaisia olemme, jotkut tykkää etsiä yhtä oikeaa, kun taas toisten on kivaa hässiä ympäriinsä eikä etsiä mitään pysyvämpää. Ihan oma valintasi on siis, mitä teet, ei sinun tarvitse miettiä mitä muut tekevät, eikä tuputtaa heille omaa mieltymystäsi oikeana ja muiden mieltymystä vääränä.

Miten me voimme sen valita? Miten voimme valita ettemme ihastu koskaan kehenkään toiseen? Miten voimme valita että rakkautemme ei koskaan lopu sitä kumppania kohtaan? Ei nuo minun mielestäni ainakaan ole valintoja, vaan ihminen on tunteidensa vietävissä. Sen voimme toki valita toimimmeko näiden tunteiden mukaan vai emme.

Tämä kysymys on askarruttanut itseäni jo vuosia. Ja on yksi iso syy sille että olen ollut viimeiset 6v sinkkuna. Koska en kykene lupaamaan kenellekään ettenkö voisi ikinä rakastua toiseen. Tai että tunteeni kumppania kohtaan eivät koskaan voisi sammua ja lopahtaa. Joten tällöin minusta on väärin vaatia sitä keneltäkään toiseltakaan. 

-Ap

Eivät ne tietysti valintoja olekaan. Eikä voi luvata varmasti, ettei koskaan rakastu toiseen. Kyse on vain siitä, että juuri nyt en ole rakastunut keneenkään toiseen enkä pidä todennäköisenä että niin kävisi, ja ilmoitan jos tilanne muuttuu.

No mutta eihän tämä ole yksiavioisuutta. Tällöin pidättää itsellään oikeuden päättää suhde jos jotain kiinnostavampaa ilmaantuu näköpiiriin. Eihän tässä vaihtoehdossa olla ikuisesti yhdessä kunnes kuolema erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Unohdat taas sen että sille on syynsä miksi nykymallista tuli nykymalli. Se vain yksinkertaisesti on paras ja kaikille osapuolille turvallisin. Näin siis käytännössä, ideoiden tasollahan nuo muut mallit ovat paljon vähemmän rajoittavia ja jalompia kuin ahdistava yksiavioisuus.

Pettäminen ja eroluvut johtuvat pääosin siitä että osa ihmisistä antaa itselleen luvan olla totaalisen itsekkäitä parisuhteessa, taantua eläimen tasolle ja mennä omien itsekkäiden pyrkimystensä johdattelemana. Tällöin on kyse nimenomaan siitä että he haluavat loukata kumppaniaan. He toivovat että kumppani huomaa pettämisen. Ja jotenkin paradoksaalisesti samaan aikaan kumppani tajuaisi heidän erinomaisuutensa, tajuaisi uhrautua heidän eteensä enemmän, samalla pettäjän kuitenkin jatkaen pettämistä vannottuaan ettei jatka sitä, ja kieltäen kumppaniltaan mahdollisen pettämisen, raivostuen siitä että kumppani on pettänyt, vaikka hän itse aloitti koko pettämisen kulttuurin. Kyse on omasta ylivertaisesta asemasta, ja vilpitön usko siihen että itse on maailman napa ja että muiden pitäisi palvella ja nöyristellä. Ei tuolla ajatusmallilla varustettu ihminen tule löytämään onnellista parisuhdetta, se on mahdottomuus. Ja näistä luvuista siis, käsittelevät usein samoja parisuhteita ja liittoja, ensin tulee pettäminen ja sitä seuraa ero, koska pettämistä ei hyväksytä nykyisin laajalti. 

Edelleenkin, kysymys on valinnoista ja siitä mikä on itselle tärkeintä. 

Tuo polygamia vs. avoin suhde-kommentti : niinhän avoin suhde alkaa useinmiten että kumpikin vannoo että ei rakastu muihin kumppaneihin ja että "oma" puoliso säilyy ykkösenä. Käytännössä näin käy vain harvoin. Eli siis hieno idea, mutta ei toimi käytännössä niin että molemmat osapuolet olisivat onnellisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen nyt on aika kaukana muista eläinlajeista. Me varmaan voimme itse valita millaisia olemme, jotkut tykkää etsiä yhtä oikeaa, kun taas toisten on kivaa hässiä ympäriinsä eikä etsiä mitään pysyvämpää. Ihan oma valintasi on siis, mitä teet, ei sinun tarvitse miettiä mitä muut tekevät, eikä tuputtaa heille omaa mieltymystäsi oikeana ja muiden mieltymystä vääränä.

Miten me voimme sen valita? Miten voimme valita ettemme ihastu koskaan kehenkään toiseen? Miten voimme valita että rakkautemme ei koskaan lopu sitä kumppania kohtaan? Ei nuo minun mielestäni ainakaan ole valintoja, vaan ihminen on tunteidensa vietävissä. Sen voimme toki valita toimimmeko näiden tunteiden mukaan vai emme.

Tämä kysymys on askarruttanut itseäni jo vuosia. Ja on yksi iso syy sille että olen ollut viimeiset 6v sinkkuna. Koska en kykene lupaamaan kenellekään ettenkö voisi ikinä rakastua toiseen. Tai että tunteeni kumppania kohtaan eivät koskaan voisi sammua ja lopahtaa. Joten tällöin minusta on väärin vaatia sitä keneltäkään toiseltakaan. 

-Ap

Eivät ne tietysti valintoja olekaan. Eikä voi luvata varmasti, ettei koskaan rakastu toiseen. Kyse on vain siitä, että juuri nyt en ole rakastunut keneenkään toiseen enkä pidä todennäköisenä että niin kävisi, ja ilmoitan jos tilanne muuttuu.

No mutta eihän tämä ole yksiavioisuutta. Tällöin pidättää itsellään oikeuden päättää suhde jos jotain kiinnostavampaa ilmaantuu näköpiiriin. Eihän tässä vaihtoehdossa olla ikuisesti yhdessä kunnes kuolema erottaa.

Tuo "kunnes kuolema meidät erottaa" on enemmäkin lopputulema, jonka voi todeta sitten kun se on tapahtunut. Kukaan ei voi sitä luvata etukäteen. Toista ei voi myöskään luvata rakastaa koko loppuelämäänsä. Siksi vihkikaavakin on muotoa "tahdotko rakastaa" eikä "lupaan rakastaa".

Koska kysymys on suurelta osin tahdosta ja prioriteeteista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sisäinen hylkimisreaktio muihin miehiin. Tykkään vain siitä yhdestä kerrallaan.

Muuttuuko halusi jatkaa suhdetta siitä että sinua itseäsi on kohdeltu julmasti, keskinäinen luottamuksenne petetty ja oma asema kumppanin silmissä suurin piirtein lattiarätin tasoa? 

En tarkoita sitä lakkaatko rakastamasta, sitä ei voi itse hallita. Mutta otatko tällaiseen henkilöön etäisyyttä?

Avioliitto on miesten keksimä instituutio. Ainoa tapa varmentaa isyys menneinä aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sisäinen hylkimisreaktio muihin miehiin. Tykkään vain siitä yhdestä kerrallaan.

Niin, koska haluat olla uskollinen miehelle, jonka kuvittelet ansaitsevan kiintymyksesi. Tilanne muuttuu jos käy ilmi ettei hän olekaan kintymyksesi arvoinen/hän ei ole se henkilö joksi häntä kuvittelit. Silloin kiintymyksen tilanne astuu yökötys, ihan fyysiseen pahonvointiin asti. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on miesten keksimä instituutio. Ainoa tapa varmentaa isyys menneinä aikoina.

Ellei kyse ole orjuudesta/vapaudenriistosta, sellaista tapaa ei olekaan joka isyyden "varmistaisi". 

Nykyisin tuntuu olevan niin että kaikki haluavat olla palvottuja mutta vain harva haluaa palvoa. 

Ja sitten kun ajattelee parisuhdetta, joka perustuu rakkaudelle, joka on taas itsekkyyden vastakohta. Parisuhteessa keskeisintä on rakkaan ihmisen ilahduttaminen, ei se mitä itse saa. Tämä osaltaan selittää miksi monelta kestää niin kauan aikaa huomata mistä oma epämääräinen huono olo johtuu. Siitä että omistautuu toiselle mutta kukaan ei pidä huolta itsestä, eikä omistaudu itselle. 

Itsekkäille ihmisille sopisi paremmin jonkinlainen järkiperäinen kumppanuussopimus, jossa molempien velvoitteet toisiaan kohtaan ja halu sellaisia suorittaa ovat minimissä. Mutta sitten taas toisaalta, myös nämä ihmiset kaipaavat pohjimmiltaan sitä siirappista rakkausavioliittoa, jossa molempien huolenpito tulisi luonnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Unohdat taas sen että sille on syynsä miksi nykymallista tuli nykymalli. Se vain yksinkertaisesti on paras ja kaikille osapuolille turvallisin. Näin siis käytännössä, ideoiden tasollahan nuo muut mallit ovat paljon vähemmän rajoittavia ja jalompia kuin ahdistava yksiavioisuus.

Pettäminen ja eroluvut johtuvat pääosin siitä että osa ihmisistä antaa itselleen luvan olla totaalisen itsekkäitä parisuhteessa, taantua eläimen tasolle ja mennä omien itsekkäiden pyrkimystensä johdattelemana. Tällöin on kyse nimenomaan siitä että he haluavat loukata kumppaniaan. He toivovat että kumppani huomaa pettämisen. Ja jotenkin paradoksaalisesti samaan aikaan kumppani tajuaisi heidän erinomaisuutensa, tajuaisi uhrautua heidän eteensä enemmän, samalla pettäjän kuitenkin jatkaen pettämistä vannottuaan ettei jatka sitä, ja kieltäen kumppaniltaan mahdollisen pettämisen, raivostuen siitä että kumppani on pettänyt, vaikka hän itse aloitti koko pettämisen kulttuurin. Kyse on omasta ylivertaisesta asemasta, ja vilpitön usko siihen että itse on maailman napa ja että muiden pitäisi palvella ja nöyristellä. Ei tuolla ajatusmallilla varustettu ihminen tule löytämään onnellista parisuhdetta, se on mahdottomuus. Ja näistä luvuista siis, käsittelevät usein samoja parisuhteita ja liittoja, ensin tulee pettäminen ja sitä seuraa ero, koska pettämistä ei hyväksytä nykyisin laajalti. 

Edelleenkin, kysymys on valinnoista ja siitä mikä on itselle tärkeintä. 

Tuo polygamia vs. avoin suhde-kommentti : niinhän avoin suhde alkaa useinmiten että kumpikin vannoo että ei rakastu muihin kumppaneihin ja että "oma" puoliso säilyy ykkösenä. Käytännössä näin käy vain harvoin. Eli siis hieno idea, mutta ei toimi käytännössä niin että molemmat osapuolet olisivat onnellisia. 

Aikamoisia olkiukkoja kehittelet siitä millainen pettäjä on. Itse en tunnista kuvauksesta itseäni. En halunnut loukata, en pitänyt itseäni ylivertaisena vaan nimenomaan huonona ja heikkona, en halunnut jäädä kiinni. Olin vain heikko ja ihastunut, ja aivan pyörällä päästäni.

Tietenkin on paatuneita sarjapettäjiä mutta on meitä muitakin, ihan tavallisia ihmisiä jotka tekee typeriä virheitä ja katuvat niitä.

Opin omasta kokemuksesta sen että en lähde enää parisuhteeseen jossa ei ole edes optiota avata sitä jossain vaiheessa. Uskon että saatan ajautua vastaavaan myöhemminkin eli että yksi kumppani ei riitä ihan kaikkeen elämässä. Mutta en halua enää koskaan loukata ketään eli tehdä mitään salassa. Toki suon samat vapaudet myös kumppanilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Unohdat taas sen että sille on syynsä miksi nykymallista tuli nykymalli. Se vain yksinkertaisesti on paras ja kaikille osapuolille turvallisin. Näin siis käytännössä, ideoiden tasollahan nuo muut mallit ovat paljon vähemmän rajoittavia ja jalompia kuin ahdistava yksiavioisuus.

Pettäminen ja eroluvut johtuvat pääosin siitä että osa ihmisistä antaa itselleen luvan olla totaalisen itsekkäitä parisuhteessa, taantua eläimen tasolle ja mennä omien itsekkäiden pyrkimystensä johdattelemana. Tällöin on kyse nimenomaan siitä että he haluavat loukata kumppaniaan. He toivovat että kumppani huomaa pettämisen. Ja jotenkin paradoksaalisesti samaan aikaan kumppani tajuaisi heidän erinomaisuutensa, tajuaisi uhrautua heidän eteensä enemmän, samalla pettäjän kuitenkin jatkaen pettämistä vannottuaan ettei jatka sitä, ja kieltäen kumppaniltaan mahdollisen pettämisen, raivostuen siitä että kumppani on pettänyt, vaikka hän itse aloitti koko pettämisen kulttuurin. Kyse on omasta ylivertaisesta asemasta, ja vilpitön usko siihen että itse on maailman napa ja että muiden pitäisi palvella ja nöyristellä. Ei tuolla ajatusmallilla varustettu ihminen tule löytämään onnellista parisuhdetta, se on mahdottomuus. Ja näistä luvuista siis, käsittelevät usein samoja parisuhteita ja liittoja, ensin tulee pettäminen ja sitä seuraa ero, koska pettämistä ei hyväksytä nykyisin laajalti. 

Edelleenkin, kysymys on valinnoista ja siitä mikä on itselle tärkeintä. 

Tuo polygamia vs. avoin suhde-kommentti : niinhän avoin suhde alkaa useinmiten että kumpikin vannoo että ei rakastu muihin kumppaneihin ja että "oma" puoliso säilyy ykkösenä. Käytännössä näin käy vain harvoin. Eli siis hieno idea, mutta ei toimi käytännössä niin että molemmat osapuolet olisivat onnellisia. 

Aikamoisia olkiukkoja kehittelet siitä millainen pettäjä on. Itse en tunnista kuvauksesta itseäni. En halunnut loukata, en pitänyt itseäni ylivertaisena vaan nimenomaan huonona ja heikkona, en halunnut jäädä kiinni. Olin vain heikko ja ihastunut, ja aivan pyörällä päästäni.

Tietenkin on paatuneita sarjapettäjiä mutta on meitä muitakin, ihan tavallisia ihmisiä jotka tekee typeriä virheitä ja katuvat niitä.

Opin omasta kokemuksesta sen että en lähde enää parisuhteeseen jossa ei ole edes optiota avata sitä jossain vaiheessa. Uskon että saatan ajautua vastaavaan myöhemminkin eli että yksi kumppani ei riitä ihan kaikkeen elämässä. Mutta en halua enää koskaan loukata ketään eli tehdä mitään salassa. Toki suon samat vapaudet myös kumppanilleni.

"Olin heikko". Ei sinun tarvinnut olla heikko, sinä päätit sen itse. 

Totesit että ansaitset parempaa kuin nykyinen suhteesi ja sinulle kuuluu nyt tämä pikku palkinto. 

Turha selitellä. 

Veikkaan että tulet elämään aika lailla yksinäsi mutta ehkä se on kaikille osapuolille parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Unohdat taas sen että sille on syynsä miksi nykymallista tuli nykymalli. Se vain yksinkertaisesti on paras ja kaikille osapuolille turvallisin. Näin siis käytännössä, ideoiden tasollahan nuo muut mallit ovat paljon vähemmän rajoittavia ja jalompia kuin ahdistava yksiavioisuus.

Pettäminen ja eroluvut johtuvat pääosin siitä että osa ihmisistä antaa itselleen luvan olla totaalisen itsekkäitä parisuhteessa, taantua eläimen tasolle ja mennä omien itsekkäiden pyrkimystensä johdattelemana. Tällöin on kyse nimenomaan siitä että he haluavat loukata kumppaniaan. He toivovat että kumppani huomaa pettämisen. Ja jotenkin paradoksaalisesti samaan aikaan kumppani tajuaisi heidän erinomaisuutensa, tajuaisi uhrautua heidän eteensä enemmän, samalla pettäjän kuitenkin jatkaen pettämistä vannottuaan ettei jatka sitä, ja kieltäen kumppaniltaan mahdollisen pettämisen, raivostuen siitä että kumppani on pettänyt, vaikka hän itse aloitti koko pettämisen kulttuurin. Kyse on omasta ylivertaisesta asemasta, ja vilpitön usko siihen että itse on maailman napa ja että muiden pitäisi palvella ja nöyristellä. Ei tuolla ajatusmallilla varustettu ihminen tule löytämään onnellista parisuhdetta, se on mahdottomuus. Ja näistä luvuista siis, käsittelevät usein samoja parisuhteita ja liittoja, ensin tulee pettäminen ja sitä seuraa ero, koska pettämistä ei hyväksytä nykyisin laajalti. 

Edelleenkin, kysymys on valinnoista ja siitä mikä on itselle tärkeintä. 

Tuo polygamia vs. avoin suhde-kommentti : niinhän avoin suhde alkaa useinmiten että kumpikin vannoo että ei rakastu muihin kumppaneihin ja että "oma" puoliso säilyy ykkösenä. Käytännössä näin käy vain harvoin. Eli siis hieno idea, mutta ei toimi käytännössä niin että molemmat osapuolet olisivat onnellisia. 

Aikamoisia olkiukkoja kehittelet siitä millainen pettäjä on. Itse en tunnista kuvauksesta itseäni. En halunnut loukata, en pitänyt itseäni ylivertaisena vaan nimenomaan huonona ja heikkona, en halunnut jäädä kiinni. Olin vain heikko ja ihastunut, ja aivan pyörällä päästäni.

Tietenkin on paatuneita sarjapettäjiä mutta on meitä muitakin, ihan tavallisia ihmisiä jotka tekee typeriä virheitä ja katuvat niitä.

Opin omasta kokemuksesta sen että en lähde enää parisuhteeseen jossa ei ole edes optiota avata sitä jossain vaiheessa. Uskon että saatan ajautua vastaavaan myöhemminkin eli että yksi kumppani ei riitä ihan kaikkeen elämässä. Mutta en halua enää koskaan loukata ketään eli tehdä mitään salassa. Toki suon samat vapaudet myös kumppanilleni.

"Olin heikko". Ei sinun tarvinnut olla heikko, sinä päätit sen itse. 

Totesit että ansaitset parempaa kuin nykyinen suhteesi ja sinulle kuuluu nyt tämä pikku palkinto. 

Turha selitellä. 

Veikkaan että tulet elämään aika lailla yksinäsi mutta ehkä se on kaikille osapuolille parempi.

Itse tunnut selittävän ventovieraan puolesta.

En ajatellut ansaitsevani parempaa. Olin tuolloin masentunut ja hukassa elämäni kanssa ylipäänsä. Sitten harhauduin viettien valtaan, enkä vieläkään ymmärrä miksi niin kävi. Ei varmaan ollut voimia ajatella kokonaiskuvaa tai tulevaisuutta. Suhteessa ei ollut siis mitään vikaa vaan mussa oli.

Kiitos tuosta ilkeydestä. Parempi tietenkin että elän yksinäni jos näissä asioissa samaa rataa ajattelevaa ei tule vastaan. Uskon kuitenkin että on mahdollista löytää avoimen suhteen haluava mies, joka ei myöskään usko että tiukka suljettu suhde sopii hänelle luontaisesti. Itse en enää aio pettää yhtään ketään elämässäni.

Turha kirkkoa on syyttää ihmisen yksiavioisuudesta, ei kukaan halua elättää mitään postimiehen tai naapurin tai koulukiusaajansa lapsia, saatika sitten jättää niille tai petolliselle eukolle mitään perinnöksi.

Näyttäkää minulle mies(ei mikään soijapoikacuck), joka haluaa jakaa rakkaansa tai ei tunne itseään nöyryytetyksi jos ei riitä naisellensa vaan tämän täytyy juosta kylillä naapurin kylän poikien sängyissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Unohdat taas sen että sille on syynsä miksi nykymallista tuli nykymalli. Se vain yksinkertaisesti on paras ja kaikille osapuolille turvallisin. Näin siis käytännössä, ideoiden tasollahan nuo muut mallit ovat paljon vähemmän rajoittavia ja jalompia kuin ahdistava yksiavioisuus.

Pettäminen ja eroluvut johtuvat pääosin siitä että osa ihmisistä antaa itselleen luvan olla totaalisen itsekkäitä parisuhteessa, taantua eläimen tasolle ja mennä omien itsekkäiden pyrkimystensä johdattelemana. Tällöin on kyse nimenomaan siitä että he haluavat loukata kumppaniaan. He toivovat että kumppani huomaa pettämisen. Ja jotenkin paradoksaalisesti samaan aikaan kumppani tajuaisi heidän erinomaisuutensa, tajuaisi uhrautua heidän eteensä enemmän, samalla pettäjän kuitenkin jatkaen pettämistä vannottuaan ettei jatka sitä, ja kieltäen kumppaniltaan mahdollisen pettämisen, raivostuen siitä että kumppani on pettänyt, vaikka hän itse aloitti koko pettämisen kulttuurin. Kyse on omasta ylivertaisesta asemasta, ja vilpitön usko siihen että itse on maailman napa ja että muiden pitäisi palvella ja nöyristellä. Ei tuolla ajatusmallilla varustettu ihminen tule löytämään onnellista parisuhdetta, se on mahdottomuus. Ja näistä luvuista siis, käsittelevät usein samoja parisuhteita ja liittoja, ensin tulee pettäminen ja sitä seuraa ero, koska pettämistä ei hyväksytä nykyisin laajalti. 

Edelleenkin, kysymys on valinnoista ja siitä mikä on itselle tärkeintä. 

Tuo polygamia vs. avoin suhde-kommentti : niinhän avoin suhde alkaa useinmiten että kumpikin vannoo että ei rakastu muihin kumppaneihin ja että "oma" puoliso säilyy ykkösenä. Käytännössä näin käy vain harvoin. Eli siis hieno idea, mutta ei toimi käytännössä niin että molemmat osapuolet olisivat onnellisia. 

Aikamoisia olkiukkoja kehittelet siitä millainen pettäjä on. Itse en tunnista kuvauksesta itseäni. En halunnut loukata, en pitänyt itseäni ylivertaisena vaan nimenomaan huonona ja heikkona, en halunnut jäädä kiinni. Olin vain heikko ja ihastunut, ja aivan pyörällä päästäni.

Tietenkin on paatuneita sarjapettäjiä mutta on meitä muitakin, ihan tavallisia ihmisiä jotka tekee typeriä virheitä ja katuvat niitä.

Opin omasta kokemuksesta sen että en lähde enää parisuhteeseen jossa ei ole edes optiota avata sitä jossain vaiheessa. Uskon että saatan ajautua vastaavaan myöhemminkin eli että yksi kumppani ei riitä ihan kaikkeen elämässä. Mutta en halua enää koskaan loukata ketään eli tehdä mitään salassa. Toki suon samat vapaudet myös kumppanilleni.

"Olin heikko". Ei sinun tarvinnut olla heikko, sinä päätit sen itse. 

Totesit että ansaitset parempaa kuin nykyinen suhteesi ja sinulle kuuluu nyt tämä pikku palkinto. 

Turha selitellä. 

Veikkaan että tulet elämään aika lailla yksinäsi mutta ehkä se on kaikille osapuolille parempi.

Itse tunnut selittävän ventovieraan puolesta.

En ajatellut ansaitsevani parempaa. Olin tuolloin masentunut ja hukassa elämäni kanssa ylipäänsä. Sitten harhauduin viettien valtaan, enkä vieläkään ymmärrä miksi niin kävi. Ei varmaan ollut voimia ajatella kokonaiskuvaa tai tulevaisuutta. Suhteessa ei ollut siis mitään vikaa vaan mussa oli.

Kiitos tuosta ilkeydestä. Parempi tietenkin että elän yksinäni jos näissä asioissa samaa rataa ajattelevaa ei tule vastaan. Uskon kuitenkin että on mahdollista löytää avoimen suhteen haluava mies, joka ei myöskään usko että tiukka suljettu suhde sopii hänelle luontaisesti. Itse en enää aio pettää yhtään ketään elämässäni.

Kuulostaa siltä, että valehtelet edelleenkin itsellesi etkä itsekään edes tunne omia todellisia vaikuttimiasi. -eri

Olisin sarjamonogamisti ihan laatusyistä. Seksi on vaan parempaa tutun kumppanin kanssa ja ilman kortsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näille, jotka kuvittelevat itse keksineensä kaiken, mieleen että noita muita tapojahan on jo kokeiltu maailman sivu? Ja ne eivät ole koskaan toimineet pidemmän päälle, sen takia on ajauduttu aina takaisin yksiavioisuuteen, koska se on kaikenkattavasti paras ratkaisu. Ihmiset ovat onnellisimpia silloin kun ovat yksiavioisessa suhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Toimiiko nykymalli sitten? Pettämisluvut ja eroluvut ovat sen verran isoja että tää on vain naiivi ihanne johon harva pystyy. Ja kun ei pysty, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta kun tähän ns hyvien ihmisten malliin ei sitten kyennytkään.

Mun mielestä myös tuo avoin suhde teoriasi kuulostaa enemmän polyilulta. Kai avoimessa suhteessa yleensä tarkoitus on että niistä mahdollisista muista keiden kanssa on esim seksi tai vastaavaa ei tulisi kovin merkittäviä ihmisiä puolison elämässä?

Unohdat taas sen että sille on syynsä miksi nykymallista tuli nykymalli. Se vain yksinkertaisesti on paras ja kaikille osapuolille turvallisin. Näin siis käytännössä, ideoiden tasollahan nuo muut mallit ovat paljon vähemmän rajoittavia ja jalompia kuin ahdistava yksiavioisuus.

Pettäminen ja eroluvut johtuvat pääosin siitä että osa ihmisistä antaa itselleen luvan olla totaalisen itsekkäitä parisuhteessa, taantua eläimen tasolle ja mennä omien itsekkäiden pyrkimystensä johdattelemana. Tällöin on kyse nimenomaan siitä että he haluavat loukata kumppaniaan. He toivovat että kumppani huomaa pettämisen. Ja jotenkin paradoksaalisesti samaan aikaan kumppani tajuaisi heidän erinomaisuutensa, tajuaisi uhrautua heidän eteensä enemmän, samalla pettäjän kuitenkin jatkaen pettämistä vannottuaan ettei jatka sitä, ja kieltäen kumppaniltaan mahdollisen pettämisen, raivostuen siitä että kumppani on pettänyt, vaikka hän itse aloitti koko pettämisen kulttuurin. Kyse on omasta ylivertaisesta asemasta, ja vilpitön usko siihen että itse on maailman napa ja että muiden pitäisi palvella ja nöyristellä. Ei tuolla ajatusmallilla varustettu ihminen tule löytämään onnellista parisuhdetta, se on mahdottomuus. Ja näistä luvuista siis, käsittelevät usein samoja parisuhteita ja liittoja, ensin tulee pettäminen ja sitä seuraa ero, koska pettämistä ei hyväksytä nykyisin laajalti. 

Edelleenkin, kysymys on valinnoista ja siitä mikä on itselle tärkeintä. 

Tuo polygamia vs. avoin suhde-kommentti : niinhän avoin suhde alkaa useinmiten että kumpikin vannoo että ei rakastu muihin kumppaneihin ja että "oma" puoliso säilyy ykkösenä. Käytännössä näin käy vain harvoin. Eli siis hieno idea, mutta ei toimi käytännössä niin että molemmat osapuolet olisivat onnellisia. 

Aikamoisia olkiukkoja kehittelet siitä millainen pettäjä on. Itse en tunnista kuvauksesta itseäni. En halunnut loukata, en pitänyt itseäni ylivertaisena vaan nimenomaan huonona ja heikkona, en halunnut jäädä kiinni. Olin vain heikko ja ihastunut, ja aivan pyörällä päästäni.

Tietenkin on paatuneita sarjapettäjiä mutta on meitä muitakin, ihan tavallisia ihmisiä jotka tekee typeriä virheitä ja katuvat niitä.

Opin omasta kokemuksesta sen että en lähde enää parisuhteeseen jossa ei ole edes optiota avata sitä jossain vaiheessa. Uskon että saatan ajautua vastaavaan myöhemminkin eli että yksi kumppani ei riitä ihan kaikkeen elämässä. Mutta en halua enää koskaan loukata ketään eli tehdä mitään salassa. Toki suon samat vapaudet myös kumppanilleni.

"Olin heikko". Ei sinun tarvinnut olla heikko, sinä päätit sen itse. 

Totesit että ansaitset parempaa kuin nykyinen suhteesi ja sinulle kuuluu nyt tämä pikku palkinto. 

Turha selitellä. 

Veikkaan että tulet elämään aika lailla yksinäsi mutta ehkä se on kaikille osapuolille parempi.

Itse tunnut selittävän ventovieraan puolesta.

En ajatellut ansaitsevani parempaa. Olin tuolloin masentunut ja hukassa elämäni kanssa ylipäänsä. Sitten harhauduin viettien valtaan, enkä vieläkään ymmärrä miksi niin kävi. Ei varmaan ollut voimia ajatella kokonaiskuvaa tai tulevaisuutta. Suhteessa ei ollut siis mitään vikaa vaan mussa oli.

Kiitos tuosta ilkeydestä. Parempi tietenkin että elän yksinäni jos näissä asioissa samaa rataa ajattelevaa ei tule vastaan. Uskon kuitenkin että on mahdollista löytää avoimen suhteen haluava mies, joka ei myöskään usko että tiukka suljettu suhde sopii hänelle luontaisesti. Itse en enää aio pettää yhtään ketään elämässäni.

Kuulostaa siltä, että valehtelet edelleenkin itsellesi etkä itsekään edes tunne omia todellisia vaikuttimiasi. -eri

Huokaus. Niin varmaan, koska sinä olet Kunnon Ihmisenä päättänyt että kaikki koskaan pettäneet ovat keskenään samanlaisia. Kerrohan nyt sitten, viisaamman ja koskaan hairahtumattoman, monogamistin kokemuksella että mitä nämä vaikuttimeni sitten todella ovat? Olenhan niitä vuosia tässä pohtinut mutta varmasti sinä tiedät paremmin.