Ihminen ei olisi yksiavioinen ilman sosiaalisia/ympäristön painostusta?

Kaiken pohjalla ja ytimessä on tietysti sukupuolivietti. Luonto on nähnyt hyväksi liittää seksuaalisuuteen nautinnollisia elementtejä. Olisikin hyvin kiintoisaa tietää, mitä tapahtuisi, ellei niin olisi.

Mustasukkaisuus on ikiaikainen, jälkeläisten selviämistä tukenut ilmiö. Ei voida sanoa, että ihmiselle on epäluonnollista olla yksiavioinen ja luonnollista olla polyamorinen. Ihmiselle on luonnollisinta haluta itselleen mahdollisimman hyvä ja mieluiten mahdollisimman yksiavioinen parittelukumppani, mutta usein haluta itselleen vähän enemmän valinnan- ja liikkumavaraa tässä asiassa. Näiden asioiden kanssa on jotenkin tasapainoiltava ja kehitettävä kompromisseja sekä itsensä että toisten kanssa. Ei näitä ristiriitoja ole koskaan voitu ratkaista sillä, että päätetään joku systeemi tai periaate (avioliitto, polyamoria, mitä milloinkin) ja se toimii sitten ja ihmiset voivat elää täydessä harmoniassa.

Tuntuu muutenkin että ihmiset avioituvat ilman että ovat oikeasti koskaan edes pysähtyneet miettimään koko instituution tarkoitusta. Mennään vaan naimisiin kun muutkin menee, ja koska "kuuluu" mennä.

Eikö ole aika itserakasta olettaa että jonkun tulee olla kiinnostunut minusta koko loppu elämänsä ajan? Että hän ei voisi kyllästyä minuun, tai kiinnostua jostain toisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Kaiken pohjalla ja ytimessä on tietysti sukupuolivietti. Luonto on nähnyt hyväksi liittää seksuaalisuuteen nautinnollisia elementtejä. Olisikin hyvin kiintoisaa tietää, mitä tapahtuisi, ellei niin olisi.

Jos seksi ei olisi ollenkaan mieluisaa, niin sitä ei silloin harrastettaisi. Ihmiset ilman teknologiaa kuolisivat sukupuuttoon. Ihmiset, joilla on teknologiaa käytössään, tekisivät tietoisesti ylimääräisiä jälkeläisiä sen avulla, koska vapaaehtoisia siittäjiä ja siitettäviä olisi muuten liian vähän suvun jatkamiseksi.

Näinhän on tavallaan käynytkin, vaikka seksuaalisuus periaatteessa on yhä nautinnollista. Ihminen on kehittänyt muuta, keinotekoista nautinnollista tekemistä niin hyvin, että seksi on jäänyt taka-alalle. Esimerkiksi Japanissa on pitkään havaittu modernissa maailmassa syntynyt ongelma, että nuoret eivät ylipäätään tapaa toisiaan, varsinkaan vastakkaista sukupuolta, eivät seurustele eivätkä ole kovin kiinnostuneita yhdynnöistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu muutenkin että ihmiset avioituvat ilman että ovat oikeasti koskaan edes pysähtyneet miettimään koko instituution tarkoitusta. Mennään vaan naimisiin kun muutkin menee, ja koska "kuuluu" mennä.

Eikö ole aika itserakasta olettaa että jonkun tulee olla kiinnostunut minusta koko loppu elämänsä ajan? Että hän ei voisi kyllästyä minuun, tai kiinnostua jostain toisesta? 

Nähdäkseni avioliitossa on ideana luvata sitoutumista. Rakennetaan yhdessä elämää, turvataan lasten elämä, kerätään yhteinen omaisuus, on tällainen yhteinen suunnitelma tukea juuri tätä ihmistä tulevaisuudessa, myös siinä tapauksessa jos kaikki ei mene hienosti. Jos ihastuminen avioliiton ulkopuoliseen tapahtuu, sitä ei lähdetä ruokkimaan, koska on sanottu "tahdon". Mikään sormus ei tietenkään ole takuu siitä, että puoliso todella pysyy rinnalla ja uskollisena, mutta se nostaa kynnystä lähteä toisen matkaan.

Silloin jos toisen kanssa seurustelee ilman lupauksia, yhteisiä suunnitelmia tai sopimuksia ja olettaen, että jossain vaiheessa kumpikin haluaa muutakin, onhan se ihan erilainen systeemi. Silloin ei itse välttämättä halua panostaa paljon resursseja tähän ihmiseen, koska jos jotain sattuu - työttömyys tai sairastuminen - kumppanin on helppo nostaa kytkintä säilyttäen kuitenkin sosiaalisen asemansa kunnon ihmisenä.

Totta kai mutta eipä tämä mikään yllätys pitäisi olla kellekään? Kulttuurievoluutio on asettanut monia muitakin rajoitteita ihmiselle, joita ei eläinmaailmassa esiinny. Jos tarkastellaan ihmistä vain yhtenä eläimenä niin aika moni asia on vinksallaan.

Esimerkiksi murha, miksi se on niin tuomittavaa vaikka sitä tapahtuu eläinmaailmassa?

Tai perhesurma/poikasten surmaaminen? Eläinmaailmassa vieras uros usein surmaa naaraan poikaset jos ne ovat toisen uroksen jälkeläisiä. Sai emo surmaa/syö poikaset jos ei kykene niistä huolehtimaan/on stressaantunut.

Yms.

Vierailija kirjoitti:

Nähdäkseni avioliitossa on ideana luvata sitoutumista. Rakennetaan yhdessä elämää, turvataan lasten elämä, kerätään yhteinen omaisuus, on tällainen yhteinen suunnitelma tukea juuri tätä ihmistä tulevaisuudessa, myös siinä tapauksessa jos kaikki ei mene hienosti. 

Mihin tässä sitä avioliittoa tarvitaan? Voihan pari sopia toimivansa näin ilman avioliittoakin.

Sen näkee jo pikkujouluaikaan ravintoloissa ja risteilyillä kuinka paljon ne avioliittolupaukset painaa vaakakupissa.

Jos avioliitoista yli 50% päätyy eroon, niin eikö se jo pelkästään todista että avioliitto "ei sovi" suurimalle osalle ihmisistä? Kuka menisi esim lentokoneeseen jos tiedossa olisi että 50% todennäköisyydellä kone putoaa? 

Pari vuotta sitten luin jonkun jutun alkuasukasheimosta. Siellä naiset parittelivat aina useampien kanssa, ja lapsista ei tiedetty kenen ne ovat. Koko kylä auttoi kasvattamaan lapsia. Uskoisin tämän kuvaavan aika hyvin sitä, millainen ihminen on luonnontilassa. Ilman voimakasta kulttuurien ja uskontontojen muokkaamista. Eli ei olla yksiavioisia.

Miehen penis on todiste siitä, ettei olla yksiavioisia. Sen sienimäinen on muoto on sitä varten, että se kauhoo vieraat siemenet pois emättimestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdäkseni avioliitossa on ideana luvata sitoutumista. Rakennetaan yhdessä elämää, turvataan lasten elämä, kerätään yhteinen omaisuus, on tällainen yhteinen suunnitelma tukea juuri tätä ihmistä tulevaisuudessa, myös siinä tapauksessa jos kaikki ei mene hienosti. 

Mihin tässä sitä avioliittoa tarvitaan? Voihan pari sopia toimivansa näin ilman avioliittoakin.

Sen näkee jo pikkujouluaikaan ravintoloissa ja risteilyillä kuinka paljon ne avioliittolupaukset painaa vaakakupissa.

Jos avioliitoista yli 50% päätyy eroon, niin eikö se jo pelkästään todista että avioliitto "ei sovi" suurimalle osalle ihmisistä? Kuka menisi esim lentokoneeseen jos tiedossa olisi että 50% todennäköisyydellä kone putoaa? 

Voihan pari sopia joo. Mutta kun sopimus on tehty julkisesti ja sosiaalisesti, on saatu suvun ja papin todistus koko hommalle, on paperi asiasta ja sormus sormessa, niin on se astetta vakavamman tuntuista vielä.

Niin, ei varmaan ole kauhean hyvä idea mennä naimisiin, jos sitoutumisesta ei oikeasti ole tosissaan eikä ole ajatellut kovin pitkälle. Sitten on näitä pareja, jotka pettävät molemmatkin toisiaan, mutta avioliitto on silti tärkeä status josta ei päästetä irti. Aika tekopyhää ja epärehellistähän se on, mutta ilmeisesti jotkut kokevat, että pystyvät noin elämään.

Lentokonevertaus on vähän huono siitä, että jos lentokone tippuu 50% todennäköisyydellä, niin kuolet lentoon 50% todennäköisyydellä. Avioliitossa se pahin uhka on melkeinpä se ero, joka johtaa mielipahaan ja epäonnistumisen tunteeseen, mutta hengissä kuitenkin selviää. Ja monia kuitenkin houkuttaa se onnistumisen mahdollisuus ja moni optimistisesti toivoo ja luulee kuuluvansa tietysti juuri siihen osaan, joilla menee kaikki hyvin, joita ei petetä jne.

Ihminen on muutenkin suunniteltu lisääntymisen kannalta huonosti. Raskaus kestää pitkään, siihen sisältyy paljon riskejä, synnytettävä jälkeläinen on verraten suuri suhteutettuna naisen kokoon, mikä tekee synnytyksestä kivuliasta ja vaarallista, jälkeläisiä syntyy vain yksi kerrallaan yleensä, ja vauva/lapsi kasvaa ja kehittyy todella hitaasti muihin eläinlajeihin verrattuna ja täten on riippuvainen vanhemmistaan pitkään. Silti meitä vaan on tällä planeetalla aivan liikaa.

Mikä evoluutiossa on saanut meidät kokemaan mustasukkaisuutta pettämisestä.?Tai moniavioisuudesta yleensäkin.?Miten se on meiltä pois jos kumppani harrastaa seksiä toisen kanssa? Jos siis miettii vaan ihan rationaalisesti ilman tunnepuolta. 

Miksi haluamme omistaa kumppanimme kokonaan?

Jos ihminen tietää käytöksensä pahoittavan hänelle tärkeän ihmisen mielen, hänen ei tarvitse toteuttaa mielihalujaan. Eli jos olet liitossa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä siitä, että olet seksuaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa, älä ole, vaikka tekisikin mieli.

Ihmisen ei tarvitse olla viettiensä orja, ja yhteiskunnassa on säännöt moniin muihinkin asioihin. Kivaa olisi olla rikaskin, mutta harva on kuitenkaan varas.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ei tarvitse olla viettiensä orja, ja yhteiskunnassa on säännöt moniin muihinkin asioihin. Kivaa olisi olla rikaskin, mutta harva on kuitenkaan varas.

Onko varastamisen halu mielestäsi yhtä yleinen ja verrattavissa oleva voimakas vietti kuin seksuaalisuus?

Luulen että ne ihmiset keillä on matala seksuaalivietti tai ovat demiseksuaaleja, niillä on helppoa olla normien mukainen tässä yhteiskunnassa, ja varmaan helposti tuomitsevat toisenlaisia. Koska he eivät mitenkään voi käsittää miksi kukaan koskaan haluaisi ketään muuta tai ihastuisi muihin kuin kumppaniinsa. Tai jos niin tekee niin sitten heidän mielestään ei ole koskaan oikeasti rakastanut kumppaniaan.

Uutisia teille: kaikki ei ole samanlaisia kuin te, joillain on vähän hankalampaa tämän yksi ikuinen elämänkumppani -ihanteen kanssa. Jotkut myös tajuavat vähän liian myöhään että sellainen normien mukainen elämä ei tulekaan heiltä luonnostaan.

Juu sitten pitää erota tietty, eroaminen parin vuoden välein on tietenkin hyväksyttävää. Mutta ei niin yksioikoisen helppoa jos on jo lapsia tai muuta. Sitten pitäisi kai tukahduttaa itsensä ja luonnolliset viettinsä näissä liitoissa, koska muuten lapset kärsiiiii. Mutta ainakin on eletty normien mukaan!

Edellisestä tuli mieleen: oletteko sitä mieltä te yksiavioisuuden kannattajat että jos joku kokee että ei kykene täysin uskolliseen koko elämän suhteeseen, niin ei pitäisi saada haluta lapsiakaan? Että vain noiden tiettyjen sääntöjen mukaan elävät saisivat saada lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä evoluutiossa on saanut meidät kokemaan mustasukkaisuutta pettämisestä.?Tai moniavioisuudesta yleensäkin.?Miten se on meiltä pois jos kumppani harrastaa seksiä toisen kanssa? Jos siis miettii vaan ihan rationaalisesti ilman tunnepuolta. 

Miksi haluamme omistaa kumppanimme kokonaan?

Kumppani muodostaa tunnesiteen seksikumppaninsa kanssa, ja laittaa resurssejaan sinne suuntaan. Jos kumppani antaa toiselle ruokaa, suojelua, ystävyyttä, tässä maailman ajassa rahaa... Sitä ON vähemmän minulle joten se on pois minulta. Ne resurssit kuitenkin ovat rajallisia, ovat olleet myöskin tai ehkä varsinkin metsästys-keräilijäaikoina. Jos kumppani harrastaa seksiä muualla ja rakastaa toista, antaa toiselle/toisille paljon omasta ajastaan ja omaisuudestaan, millä perusteella se edes on "minun" kumppani? Ainoa tapa millä tuo olisi mitenkään järkevää, on juuri se, että minulla olisi paljon myös muita kumppaneita. Tällöin en kuitenkaan voi sitoutua kuhunkin yhtä voimakkaasti kuin jos kumppaneita olisi vähemmän. Pitäisi pelata aina sen varaan, että pari voi menettää, ja että mahdollisimman monta pystyy pitämään mahdollisimman vähällä.

Miehelle suurin riski on laittaa resurssejaan naiseen, joka on raskaana toiselle. Mieshän ei ole aina kautta aikain näistä raskausasioista tietänyt hölkäsen pölystä, mutta ne miehet, jotka ovat "omistaneet" naisensa tehokkaimmin eli olleet mustasukkaisia - häätäneet kilpailijat, vahtineet naista - ovat saaneet jälkeläisensä evoluution ketjussa eteenpäin ja näin mustasukkaisten geenit ovat jatkuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ei tarvitse olla viettiensä orja, ja yhteiskunnassa on säännöt moniin muihinkin asioihin. Kivaa olisi olla rikaskin, mutta harva on kuitenkaan varas.

Onko varastamisen halu mielestäsi yhtä yleinen ja verrattavissa oleva voimakas vietti kuin seksuaalisuus?

Kyllä jokainen varastaa, jos tarpeeksi jotain tarvitsee eikä muuten siihen mahdollisuutta ole. Varastaminen nyt ei varsinaisesti taida olla vietti, mutta selviämisviettiin kuuluu se, että nälässä ei voi olla. - eri

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on muutenkin suunniteltu lisääntymisen kannalta huonosti. Raskaus kestää pitkään, siihen sisältyy paljon riskejä, synnytettävä jälkeläinen on verraten suuri suhteutettuna naisen kokoon, mikä tekee synnytyksestä kivuliasta ja vaarallista, jälkeläisiä syntyy vain yksi kerrallaan yleensä, ja vauva/lapsi kasvaa ja kehittyy todella hitaasti muihin eläinlajeihin verrattuna ja täten on riippuvainen vanhemmistaan pitkään. Silti meitä vaan on tällä planeetalla aivan liikaa.

En nyt tiedä voiko sanoa suunniteltu huonosti. Ihmisen älykkyys on ylivertainen eläimiin verrattuna ja tämä se saa meidät selviämään, vaikka fyysisesti olemme surkeita ja lisääntyminen ja elossapysyminen vauvana on epäkäytännöllistä. Eikös ne aivot ja äly ole se syy, miksi lapsella on oltava suuri pää, joka hädin tuskin mahtuu naisesta ulos? Eli jos olisimme pienipäisempiä, syntyisimme helpommin, mutta olisimme tyhmempiä, joten kuolisimme enemmän. Näin onkin ollut ja tämän takia isopäisyys on yleistynyt kaikesta hankaluudesta huolimatta, alkuihmisillä ja apinoillahan pää on pienempi.

Kannattaa katsoa Netflixistä "Pikakuva: Yksiavioisuus". Tuossa Pikakuvassa on paljon muitakin kiinnostavia aiheita.