Ihminen ei olisi yksiavioinen ilman sosiaalisia/ympäristön painostusta?
Mitä mieltä olette?
Jos ihminen olisi tarkoitettu olemaan yksiavioinen (biologialtaan/geneettisesti) niin miksi parisuhteet ei kestä? Miksi puolet avioliitoista päättyy eroon? Miksi ihastutaan toisiin, ja käydään vieraissa?
Jos vertaa tähän tunnettuun esimerkkiin eli joutseneen joka on "oikeasti" yksiavioinen. Niin ihminen on kaukana siitä.
Onko yksiavioisuus vaan yhteiskunnan ja kirkon luoma normi, jonka noudattaminen ei todellakaan ole meille ihmisille luonnollista. Vaan taivumme siihen vaan siksi koska luulemme että niin kuuluu tehdä? Kun niin on aina tehty.
Saadaanko laajempaa pohdintaa ja järkevää keskustelua aikaiseksi? Ilman näitä "kyl mä ainakin olen yksiavioinen ja myös mieheni on (koska mä vaadin että se on).. " ;)
Mulla syy olla yksiavioinen on se, jos rakastun ihmiseen, jolle se on se suhdemuoto mikä hänelle on ainoa, kuten myös mulle on. Itse en harrasta monia suhteita samaan aikaan, joten jos rakastumani ihminen on polyilija niin joudun poistumaan takavasemmalle.
Uskon, että kyse on eniten omasta taipumuksesta ja sitoutumisen asteen toivomuksesta. Itse en ole edes niin sosiaalinen, että jaksaisin pitää monta parisuhdetta, enkä näe kovin järkevänä antaa kumppanille riskialtista etua, mitä itse en edes halua. Tietenkin jos kulttuurinen ilmapiiri olisi lapsesta asti ollut eri, olisin kasvanut erilaiseksi. En voi sitä varmaksi tietää, olisiko minulle helppoa silloin olla moniavioinen. En ainakaan koe, että olen kulttuurin painostaa nyt, vaan niin päin, että yksiavioisuuskulttuuri sattuu sopimaan persoonani kanssa hyvin.