Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat kommentit, jotka TODELLA ovat satuttaneet
17.06.2013 |
En loukkaanu vähästä, mutta jotkut kommentit ovat kyllä satuttaneet hyvin paljon. Jotkut ihmiset eivät vain välitä muiden tunteista, tai siitä mitä sanovat.
Sairastuessani rintasyöpään, eräällä työkaverillani oli hyvin omituisia tapoja kommentoida, hän sanoi, että kaikille, joille tulee syöpä on tehnyt aikoinaan jotain pahaa ja se kostautuu nyt. Sekä, " No et sä nyt niin vakavasti voi olla sairas kun sulla on liikakilojakin." " onneksi sulla on c kupit, a kupeissa se kauhee möykky varmaan näkyis tosi ällöttävästi"
Otimme monta kertaa yhteen ja hän ei kuulemma välitä muiden kommenteista, eikä siis minunkaan pitäisi. Monta kertaa sain purra huulta kahvihuoneessa, enkä voinut työpaikalla räjähtää niin kuin raketti.
Mitä loukkaavia kommentteja teille on sanottu?
Kommentit (72)
Appiukkoni vauvan ristiäispäivänä katsoi mahaani ja sano "taitaa vielä toinen olla mahassa".Kyllä loukkasi ja vituttaa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 20:40"]
Annas kun arvaan, kukaan näistä loukkaantuneista ei ole elänyt päivääkään koulukiusattuna? Nimittäin jos olisi OIKEASTI joutunut sietämään typeriä kommentteja vuosi toisensa jälkeen joka ikinen päivä, ei korviaan lotkauttaisi tuollaisille satunnaisille kommenteille, mistä keskiverto-av-mamma vetää herneet nenään. Taas tuli todistettua, että av-mammat tosiaan elävät elämäänsä jossain ihme pinkissä kuplassa ja pumpulissa, huh huh.
[/quote]
No tässä nyt olikin kyse jokaisen omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta. Varmasti tuntuu kauhealta koulukiusattujen kommentit, mutta jokaisella oma kokemus.
Tämäkin sinun kommenttisi kyllä vähän loukkasi, koska jos pidät syöpäpotilaan kommentointia siitä, miten pitkät hiukset olisivat paremmat, ja kuinka vain ilkeälle ihmisille tulee syöpä, ja kuinka epäillään onko oman lapsen isä oikea, on TODELLA loukkaavaa, ja vähättelyä. Siinä asiassa on kyllä todella kaukana pelkkä herneen ottaminen nenään. Jos pidät vain omaa kokemusta ainoana oikeutettuna loukkaantumisella, älä vaivaudu sitten kommentoimaan, jos ei muiden loukkaantumiset miellytä. Jokaisella oma kokemus, eikä sitä pitäisi arvostella. Voit sitten perustaa oman keskustelun kuinka vain koulukiusattujen haukkumiset ovat niitä ainoita oikeita loukkaantumisen aiheita.
Äitini arvosteli hyvin lievää ylipainoani koko lapsuusikäni aina 11-vuotiaaksi asti. Se, että olen kuullut 7-vuotiaasta lähtien kuullut olevani liian lihava ( 5 kg ylipainoa)on murskannut itsetuntoni täysin. Ensimmäisen kerran tunsin itsevarmaksi ja kauniiksi vasta 20-vuotiaana. Äidilläni on ollut itsellään ylipanoa aina 20 kiloa. Itselläni on ollut aina se muutama.
Äitini sisko sanoi minulle että "tapan oman äitini ongelmillani" (tarkoitti että äidin mielenterveys ei kestä minun ongelmia). Olemme äidin kanssa läheisiä.
Sama ihminen oli kertonut myös toiselle sukulaiselle ollessaan lapseni ristiäisissä että tuli sinne vain koska ei halunut loukata äitiäni. Kuulin tämän vasta jälkeenpäin.
Emme ole puheenväleissä enää. Anteeksi en anna. En pysty.
Äitini sisko sanoi minulle että "tapan oman äitini ongelmillani" (tarkoitti että äidin mielenterveys ei kestä minun ongelmia). Olemme äidin kanssa läheisiä.
Sama ihminen oli kertonut myös toiselle sukulaiselle ollessaan lapseni ristiäisissä että tuli sinne vain koska ei halunut loukata äitiäni. Kuulin tämän vasta jälkeenpäin.
Emme ole puheenväleissä enää. Anteeksi en anna. En pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni petti ja asia tuli minulle täysin yllätyksenä, olin ihan sokissa. Asiaa sulateltuani päätin, että ero on ainoa vaihtoehto. Kerroin sitten isälleni, että aion hakea avioeroa. "No et siekään varmastikaan mikään puhdas pulmunen oo ollut, että kestä pois vaan ja anna liiton jatkua."
Isäni kommentti tuli ihan puskista. Isäni piti minua siis lumppuna. Miksi, en käsitä? Ja ei, koskaan en ollut pettänyt miestäni (nykyistä ex-miestäni). Joten satutti tuo isäni suhtautuminen etenkin hetkellä, jolloin olisin tarvinnut tukea... :(
Mun mummo sanoi kun kerroin keskenmenosta:"olipas hyvä juttu, onneks ette saaneet lasta" sit meni reilusti vuosi kun mulla oli viikko laskettuun aikaan ja kerroin pakosta mummolle olevani raskaana, niin hän melkei pillahti itkuun "voi että, minä kun niin olin iloinen ettei teille tullut toista.
Itkuhan siinä tuli kummallakin kertaa, paljon muutakin samantapaista laukoi. Kuulema ei vaan ajatellut mitä sanoi. Niimpä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minullekin on monenlaista paskaa sanottu mutta toisesta korvasta sisään toisesta ulos, en muista.
Oletko ajatellut asiaa niin, ettei sinun tai lapsiesi ole mikään pakko olla lainkaan tekemisissä äitisi kanssa? Jos hän ei toistuvista huomautuksista huolimatta osaa käyttäytyä, ei hän myöskään ole ansainnut tavata lapsenlapsiaan.
Kuulostaa vain jotenkin siltä, että olet alistunut tilanteeseen, etkä tajua, että siitä on hyvin yksinkertainen ulospääsy.
t. 25
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:59"]
Nro 20 jatkaa. Enhän minä annakaan äitini puhua lapsilleni noin ja sanon kyllä vastaan . Mutta en voi tuon naisen suutakaan teipata kiinni ja noita kammotuksia vaan välillä tulee. Koitan toimia niin , että tapaamme äitiäni max kerran kuussa , mutta ei mikään minun sanomiseni ole muuttanut äidin käytöstä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 20:40"]
Annas kun arvaan, kukaan näistä loukkaantuneista ei ole elänyt päivääkään koulukiusattuna? Nimittäin jos olisi OIKEASTI joutunut sietämään typeriä kommentteja vuosi toisensa jälkeen joka ikinen päivä, ei korviaan lotkauttaisi tuollaisille satunnaisille kommenteille, mistä keskiverto-av-mamma vetää herneet nenään. Taas tuli todistettua, että av-mammat tosiaan elävät elämäänsä jossain ihme pinkissä kuplassa ja pumpulissa, huh huh.
[/quote]
Itseäni kiusattiin 2luokasta lähtien mutta kyllä jotkin letkautukset mitä nykyisin saattaa kuulla niin ei aina hirveän kivalta kuulosta. Kun ottaa vielä huomioon että edelleenkin huono itsetunto niistä kiusausvuosista
Isä on sanonut, että tapan äitini ongelmillani ja että rikon heidän avioliittonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempien suusta...
Kysyivät mieheltäni onko tämä tosiaan esikoisen isä. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jolloin sain kuulla olevani vain laiska ja kamala ämmä. Nämä vain jäävuoren huippuja, mutta laitoin välit poikki. Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi paskiaisten sietämiseen.
"oletko muuten ajatellut vaihtaa miestä vähän urheilullisempaan? nääthän sen itsekkin, että tuo jarmo on vähän pullea"
"ystäväni" puolen vuoden jälkeen häistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukkoni myös letkauttelee näitä "vitsiksi" tarkoitettuja. Muistan ihan ensimmäisistä kerroista kun mieheni vei minut näytille hän totesi " vitsillä"
"No vesa, mitä vikaa siinä edellisessä tyttöystävässä oli vikana? Ainaki sillä oli isommat hinkit." Ja siihen päälle hervoton räkänauru.....
Eksä sanoi, että hänellä seisoisi paremmin kanssani, jos hän olisi "sokea ja kuuro".
Kuulin pienenä että vanhempani olisivat toivoneet minusta poikaa, erityisesti isäni. Hän leikki ja rakensi minulle vain poikien leluja, tyttöjen leikkejä leikin sitten yleensä yksin. Isäni on ammatiltaan autonasentaja. ja tietää niistä lähes kaiken. Minä en ymmärrä niistä juuri mitään, ja koitin joskus opetella miellyttääkseni isää edes "autoista tajuavana tyttönä" kun ei poikaa ollut, kommentti jonka sain: "älä nyt yritä päteä autotiedoillasi joita ei sinulla ole" ei tuon kummempi kommentti, mutta satutti murrosikää lähestyvää tyttöä kovasti :( Nykyään en puhu autoista mitään isäni läsnäollessa.
Mä olen ulkosuomalainen, naimisissa täkäläisen miehen kanssa ja meillä on lapsia.
Oltiin oltu Suomessa lomalla, juuri vanhemmiltani lähdössä kotiin. Olin itku kurkussa, mutta mieheni vain tokaisi että tänne ei sitten ihan heti tulla. :(
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 21:09"]
Mieheni petti ja asia tuli minulle täysin yllätyksenä, olin ihan sokissa. Asiaa sulateltuani päätin, että ero on ainoa vaihtoehto. Kerroin sitten isälleni, että aion hakea avioeroa. "No et siekään varmastikaan mikään puhdas pulmunen oo ollut, että kestä pois vaan ja anna liiton jatkua."
Isäni kommentti tuli ihan puskista. Isäni piti minua siis lumppuna. Miksi, en käsitä? Ja ei, koskaan en ollut pettänyt miestäni (nykyistä ex-miestäni). Joten satutti tuo isäni suhtautuminen etenkin hetkellä, jolloin olisin tarvinnut tukea... :(
[/quote]
Onkohan isäsi pettäjä, ja kuvittelee pettämisen olevan ihan ok. Ja tavallaan puollusti ex-miestäsi ja samalla omia tekojaan...
Anteeksi en tarkoita loukkaavaksi kommentiksi tätä...
Äitini iloisesti jutustellen: "minä aina sanon kaikille, että minulla on kolme tyttöä: A, B ja C!" (A ja B pikkuiset lapsenlapset, C tuolloin parikymppinen siskoni.) Minulla ei sitten vissiin ole äitiä ollenkaan. Satutti ja satuttaa edelleen todella pahasti.
Alue: Aihe vapaa
Kun exäni heitti minut ulos, hän kertoi että hänelle parasta seksiä on katsoa pornoa yksin. ei ollut koskaan minua halunnutkaan vaan teeskennellyt mielikseni. Minulle se oli ollut jotain kaunista ja ihanaa, miksei vaan voinut olla hiljaa ja antaa minun pitää harhaluuloni :( Itsetunnossani ei muutenkaan ole hurraamista ja tuo kaivelee joskus vieläkin, vaikka on uusi suhde ja asiat hyvin.