Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit 100% varmuudella tietää, että lapsesi on vaihtunut synnytysosastolla niin haluaisitko vaihtaa kasvattaman lapsesi biologiseen lapseesi?
Kommentit (108)
En vaihtaisi. Osa omista lapsistamme on biologisia, osa adoptoituja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No toki sitten maksaisitte oman lapsenne elatusmaksut perheelle jolle tämä on päätynyt?
Taitais olla aika lailla plus miinus nolla, kun hekin maksaisi meille lapsestaan, joka päätyi meille.
Olen itse adoptoitu ja minulla on kolme biologista lasta. En tiedä, onko omalla taustallani tässä paljon merkitystä, mutta totta kai haluaisin tuntea sen biologisen lapseni, ja antaa omalle (sille vaihdokkaalle) mahdollisuuden tuntea hänen biologiset vanhemmat).
Mutta en osaa edes kuvitella, että vaihtaisin noista kolmesta ketään! En antaisi pois, ellei se olisi heidän turvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Rakastan lapsiani valtavasti, enkä pysty kuvittelemaan sitä tuskaa ja pelkoa joka lapselle syntyisi siitä, että antaisin hänet nyt pois koska biologia.
Tuollainen tilanne olisi hirveä nimenomaan niille lapsille. Yhdellä tiedolla heidät tehtäisiin erilaisiksi, heillä ei olisikaan biologista sidettä mahdollisiin sisaruksiin eikä kehenkään, joihin on luullut sellaisen olevan.
Yhtäkkiä olisi tietoisuus siitä, että tämä ei olekaan minun sukuni, minun juureni. Ja riippuen luonteesta, lapsi voisi katkeroitua pahastikin jos kokee, että biologisten vanhempien luona olisi paremmat oltavat. Ja samalla syyllisyys, että tuntee näin. Ja niin edelleen.
Kertomatta jättäminen voisi olla armollista lapselle, mutta ei reilua eikä moraalisesti oikein.
En vaihtaisi, mutta haluaisin pitää yhteyttä.
Ja taas tähänkin ketjuun tuli joku jossittelija hullunkiilto silmissä jankkamaan jostain kidnappauksesta ja olkiukkoilemaan että ai antaisit oman lapsesi tyyliin hirviön kasvatettavaksi etkä yhtään välittäisi jos sitä tai tätä. Jotenkin tylsää, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu...
Vallitseva ajatus tuntuu mammoilla olevan, että olisi ihan kammottavaa yht’äkkiä saada tieto, ettei lapsi olekaan oma!
Tätähän se tietysti onkin, kiistämättä.
Te naiset voitte lohduttautua sillä, että teillä tällaisen tapahtuman todennäköisyys on häviävän pieni, me miehet ei olla yhtä onnekkaassa asetelmassa tässä asiassa :(
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu...
Vallitseva ajatus tuntuu mammoilla olevan, että olisi ihan kammottavaa yht’äkkiä saada tieto, ettei lapsi olekaan oma!Tätähän se tietysti onkin, kiistämättä.
Te naiset voitte lohduttautua sillä, että teillä tällaisen tapahtuman todennäköisyys on häviävän pieni, me miehet ei olla yhtä onnekkaassa asetelmassa tässä asiassa :(
Mistähän tällaisen ajatuksen sait päähäsi? Vallitseva ajatushan tässä on se, että olisi kammottavaa saada tieto, että jossain on se oma biologinen lapsi eikä tilanteeseen ole helppoa ratkaisua. Missään vaiheessa ongelma ei ole se, että kasvattilapsi ei olekaan oma. Tässä siis ei haluta ehdoin tahdoin luopua siitä ei-biologisesta lapsesta vaan halutaan yhteys myös siihen biologiseen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä pitäisi ennenkaikkea ajatella lasta. Millasta jollekin 6-vuotiaalle olisi joutua muuttamaan vieraiden ihmisten luo toiselle puolelle suomea ja kuulla ettei enää ole Tiina Virtanen vaan Tiina Korhonen? Ja tälle toiselle 6-vuotiaalle joutua meidän, vieraiden ihmisten luo. Melkoisen irvokas kotileikki. Kyllä siinä ikävä tulisi puolin ja toisin, kaipaisin kasvattamaani "tytärtäni" ja kokisi tämän toisen lapsen vieraaksi. Ei lapsikaan minua varmaan ilomielin äidiksi kutsuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu...
Vallitseva ajatus tuntuu mammoilla olevan, että olisi ihan kammottavaa yht’äkkiä saada tieto, ettei lapsi olekaan oma!Tätähän se tietysti onkin, kiistämättä.
Te naiset voitte lohduttautua sillä, että teillä tällaisen tapahtuman todennäköisyys on häviävän pieni, me miehet ei olla yhtä onnekkaassa asetelmassa tässä asiassa :(
Mistähän tällaisen ajatuksen sait päähäsi? Vallitseva ajatushan tässä on se, että olisi kammottavaa saada tieto, että jossain on se oma biologinen lapsi eikä tilanteeseen ole helppoa ratkaisua. Missään vaiheessa ongelma ei ole se, että kasvattilapsi ei olekaan oma. Tässä siis ei haluta ehdoin tahdoin luopua siitä ei-biologisesta lapsesta vaan halutaan yhteys myös siihen biologiseen lapseen.
No kyllähän se tuolta vähintään rivien välistä huokuu, hyvin monestakin kommentista.
Teillä naisilla on aina olemassa se mahdollisuus että etsitte sen oman biologisen lapsenne.
Miehellä vastaavassa tilanteessa ei tätä mahdollisuutta ole :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villakoiran ydinhän asuu jo avausviestin otsikossa...
Nainen haluaa 100% varmuuden, suuntaan taikka toiseen.
Mies tyytyköön 50 prosenttiin, plus miinus jotain :-/
Vierailija kirjoitti:
Villakoiran ydinhän asuu jo avausviestin otsikossa...
Nainen haluaa 100% varmuuden, suuntaan taikka toiseen.
Mies tyytyköön 50 prosenttiin, plus miinus jotain :-/
Vaiettu totuus on juuri tämä.
Lisääntyminen on naisille niin primitiivinen ja hormonien ohjaama tapahtuma, että harvaa naista jaksaa suuremmin edes kiinnostaa kuka loppujen lopuksi on lapsen biologinen isä.
Jos ja kun raskaaksi ei tulla oman miehen kanssa heti ensi yrittämällä, ”tarkoitus pyhittää keinot”-fraasi ottaa vallan hyvin nopeasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon miettinyt tätä kun lapsi oli pieni. Mulle annettiin sairaalassa hetkeksi syliin väärä lapsi ja siitä jäi joku pelko, että onko mun lapsi mun lapsi (on se, teetin testin varmistuakseni) ja mietin kotiuduttuamme, että mitä mä tekisin jos lapset ois ihan oikeasti nyt vaihtuneet. Muistan tuijottaneeni sitä nukkuvaa lasta viikko sen jälkeen, kun tultiin kotiin ja totesin, että en mä vois luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villakoiran ydinhän asuu jo avausviestin otsikossa...
Nainen haluaa 100% varmuuden, suuntaan taikka toiseen.
Mies tyytyköön 50 prosenttiin, plus miinus jotain :-/
Vaiettu totuus on juuri tämä.
Lisääntyminen on naisille niin primitiivinen ja hormonien ohjaama tapahtuma, että harvaa naista jaksaa suuremmin edes kiinnostaa kuka loppujen lopuksi on lapsen biologinen isä.
Jos ja kun raskaaksi ei tulla oman miehen kanssa heti ensi yrittämällä, ”tarkoitus pyhittää keinot”-fraasi ottaa vallan hyvin nopeasti...
Jep.
Piirakka levällään luuhataan ympäri kyliä, ja siementä otetaan vastaan sumeilematta ihan kaikilta.
Sairasta, niin sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu...
Vallitseva ajatus tuntuu mammoilla olevan, että olisi ihan kammottavaa yht’äkkiä saada tieto, ettei lapsi olekaan oma!Tätähän se tietysti onkin, kiistämättä.
Te naiset voitte lohduttautua sillä, että teillä tällaisen tapahtuman todennäköisyys on häviävän pieni, me miehet ei olla yhtä onnekkaassa asetelmassa tässä asiassa :(
Mistähän tällaisen ajatuksen sait päähäsi? Vallitseva ajatushan tässä on se, että olisi kammottavaa saada tieto, että jossain on se oma biologinen lapsi eikä tilanteeseen ole helppoa ratkaisua. Missään vaiheessa ongelma ei ole se, että kasvattilapsi ei olekaan oma. Tässä siis ei haluta ehdoin tahdoin luopua siitä ei-biologisesta lapsesta vaan halutaan yhteys myös siihen biologiseen lapseen.
No kyllähän se tuolta vähintään rivien välistä huokuu, hyvin monestakin kommentista.
Teillä naisilla on aina olemassa se mahdollisuus että etsitte sen oman biologisen lapsenne.
Miehellä vastaavassa tilanteessa ei tätä mahdollisuutta ole :(
No ei kyllä huo'u, luet nyt ihan omiasi ja puhut ihan puutaheinää. Etkö siis ymmärrä, mikä ero on 1) päästä eroon ei-biologisesta lapsesta 2) saada yhteys biologiseen lapseen. Tässä on puhuttu koko ajan kohdasta 2, mikä ei millään tavalla automaattisesti ole synonyymi kohdalle 1. Näytäs nyt sitten yksikin kommentti, missä nimenomaan on kyse kohdasta 1 eikä kyse ole omasta virhepäätelmästäsi näiden kohtien yhtäläisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Villakoiran ydinhän asuu jo avausviestin otsikossa...
Nainen haluaa 100% varmuuden, suuntaan taikka toiseen.
Mies tyytyköön 50 prosenttiin, plus miinus jotain :-/
Argumenttisi kääntyy nyt kyllä itseäsi vastaan. Huomaatko, että tuossahan nimenomaan oletus on se, että nainen ei vaihtaisi sitä ei-biologista lastaan ellei ole 100 % varma ei-biologisuudesta. Eli kääntäenhän tämä tarkoittaa sitä, että vaikka olisi 99 % epäily, nainen ei silti haluaisi luopua ei-biologisesta lapsestaan, vaan on valmis kasvattamaan tämän omanaan. Ja vaikka olisi varmakin tieto, vastauksista huomaat, että siltikään moni ei noin vain sitä ei-biologista lasta hylkäisi. Niin, tässä se miehen ja naisen ero on, vaikka yritit väittää jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu...
Vallitseva ajatus tuntuu mammoilla olevan, että olisi ihan kammottavaa yht’äkkiä saada tieto, ettei lapsi olekaan oma!Tätähän se tietysti onkin, kiistämättä.
Te naiset voitte lohduttautua sillä, että teillä tällaisen tapahtuman todennäköisyys on häviävän pieni, me miehet ei olla yhtä onnekkaassa asetelmassa tässä asiassa :(
Mistähän tällaisen ajatuksen sait päähäsi? Vallitseva ajatushan tässä on se, että olisi kammottavaa saada tieto, että jossain on se oma biologinen lapsi eikä tilanteeseen ole helppoa ratkaisua. Missään vaiheessa ongelma ei ole se, että kasvattilapsi ei olekaan oma. Tässä siis ei haluta ehdoin tahdoin luopua siitä ei-biologisesta lapsesta vaan halutaan yhteys myös siihen biologiseen lapseen.
No kyllähän se tuolta vähintään rivien välistä huokuu, hyvin monestakin kommentista.
Teillä naisilla on aina olemassa se mahdollisuus että etsitte sen oman biologisen lapsenne.
Miehellä vastaavassa tilanteessa ei tätä mahdollisuutta ole :(No ei kyllä huo'u, luet nyt ihan omiasi ja puhut ihan puutaheinää. Etkö siis ymmärrä, mikä ero on 1) päästä eroon ei-biologisesta lapsesta 2) saada yhteys biologiseen lapseen. Tässä on puhuttu koko ajan kohdasta 2, mikä ei millään tavalla automaattisesti ole synonyymi kohdalle 1. Näytäs nyt sitten yksikin kommentti, missä nimenomaan on kyse kohdasta 1 eikä kyse ole omasta virhepäätelmästäsi näiden kohtien yhtäläisyydestä.
Mielenkiintoista...
Aina kun tämän tietyn epäkohdan nostaa esille,
denialismi nostaa päätään välittömästi! ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu...
Vallitseva ajatus tuntuu mammoilla olevan, että olisi ihan kammottavaa yht’äkkiä saada tieto, ettei lapsi olekaan oma!Tätähän se tietysti onkin, kiistämättä.
Te naiset voitte lohduttautua sillä, että teillä tällaisen tapahtuman todennäköisyys on häviävän pieni, me miehet ei olla yhtä onnekkaassa asetelmassa tässä asiassa :(
Mistähän tällaisen ajatuksen sait päähäsi? Vallitseva ajatushan tässä on se, että olisi kammottavaa saada tieto, että jossain on se oma biologinen lapsi eikä tilanteeseen ole helppoa ratkaisua. Missään vaiheessa ongelma ei ole se, että kasvattilapsi ei olekaan oma. Tässä siis ei haluta ehdoin tahdoin luopua siitä ei-biologisesta lapsesta vaan halutaan yhteys myös siihen biologiseen lapseen.
No kyllähän se tuolta vähintään rivien välistä huokuu, hyvin monestakin kommentista.
Teillä naisilla on aina olemassa se mahdollisuus että etsitte sen oman biologisen lapsenne.
Miehellä vastaavassa tilanteessa ei tätä mahdollisuutta ole :(No ei kyllä huo'u, luet nyt ihan omiasi ja puhut ihan puutaheinää. Etkö siis ymmärrä, mikä ero on 1) päästä eroon ei-biologisesta lapsesta 2) saada yhteys biologiseen lapseen. Tässä on puhuttu koko ajan kohdasta 2, mikä ei millään tavalla automaattisesti ole synonyymi kohdalle 1. Näytäs nyt sitten yksikin kommentti, missä nimenomaan on kyse kohdasta 1 eikä kyse ole omasta virhepäätelmästäsi näiden kohtien yhtäläisyydestä.
Mielenkiintoista...
Aina kun tämän tietyn epäkohdan nostaa esille,
denialismi nostaa päätään välittömästi! ;)
Lopeta tuo vihjailu ja osoita väitteesi todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista...
Aina kun tämän tietyn epäkohdan nostaa esille,
denialismi nostaa päätään välittömästi! ;)Lopeta tuo vihjailu ja osoita väitteesi todeksi.
Ei minun tarvitse. Ilmiön sinnikkäät kiistäjät teki sen jo minun puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villakoiran ydinhän asuu jo avausviestin otsikossa...
Nainen haluaa 100% varmuuden, suuntaan taikka toiseen.
Mies tyytyköön 50 prosenttiin, plus miinus jotain :-/
Vaiettu totuus on juuri tämä.
Lisääntyminen on naisille niin primitiivinen ja hormonien ohjaama tapahtuma, että harvaa naista jaksaa suuremmin edes kiinnostaa kuka loppujen lopuksi on lapsen biologinen isä.
Jos ja kun raskaaksi ei tulla oman miehen kanssa heti ensi yrittämällä, ”tarkoitus pyhittää keinot”-fraasi ottaa vallan hyvin nopeasti...
Jep.
Piirakka levällään luuhataan ympäri kyliä, ja siementä otetaan vastaan sumeilematta ihan kaikilta.
Sairasta, niin sairasta
Just näin.
Mutta auta armias mikäli mies alkaa ehdotella isyystestiä, siitä vasta helvetti repeää :-/
Mietin asiaa kun lapsi oli vauva ja totesin etten pystyisi vaihtamaan. Kaikki ne muistot ja ensimmäiset hymyt ja kokemukset otettaisiin pois ja tilalle annettaisiin joku tuntematon. Ei ikinä.
Ja siinä vaiheessa kun lapsi oli 1v niin olisin ennemmin kuollut kuin antanut häntä pois.