Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Menestyskirjailija, jonka teoksia on käännetty useille kielille ja ainakin yhdestä on tehty Hollywood-elokuva. Ei olisi uskonut, opiskeluaikana ei ollut kummoinenkaan kirjoittaja. Opiskelin siis ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Kiva näitä lukea. Monessa kommentissa kuitenkin paistaa, että ei olla yhteyttä vanhoihin koulukavereiden pidetty. Miksi näin? Sen verran menneisyys yhdistää ja on paremmin asioista perillä. Liikaa näkee "ei minua kiinnosta" asennetta!!

Varmaankin vanhoihin koulukavereihin ei pidetä yhteyttä jos ja kun ei koe omaavansa mitään yhteistä heidän kanssaan. Ainakin minun kohdallani on näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva näitä lukea. Monessa kommentissa kuitenkin paistaa, että ei olla yhteyttä vanhoihin koulukavereiden pidetty. Miksi näin? Sen verran menneisyys yhdistää ja on paremmin asioista perillä. Liikaa näkee "ei minua kiinnosta" asennetta!!

Varmaankin vanhoihin koulukavereihin ei pidetä yhteyttä jos ja kun ei koe omaavansa mitään yhteistä heidän kanssaan. Ainakin minun kohdallani on näin.

Itselläni ei siis ollut ainuttakaan koulukaveria. Lähdin opiskelemaan jo keskikoulusta, suoritin lukion vasta paljon myöhemmin aikuislukiossa ja olen nykyisin FT valtion virassa.

Vierailija kirjoitti:

Ennätysajassa lääkäriksi, ennätysajassa väitteli, huippututkija.

14/25 väitellyt. Minä ja 11 muuta ei, mut kaikilla taitaa olla akateeminen loppututkinto.

Vaikuttaa niin uskomattomalta, että kertoisitko vielä koulun nimen?

Mulla oli paras todistus, mutta en toki ollut suosituin. Nyt vajaa 30-vuotiaana masentunut kotiäiti 😁 no ei vaan, on myös korkeakoulututkinto ja vakaa elämä ja töihin kyllä pääsen takas, mutta aika pysähtyneeltä tuntuu elämä välillä. Joku myöhemmin tapaamani opettaja oli kyllä pettynyt, kun kuuli että opiskelin "vain" nykyiseen ammattiini. Mutta kaikkea tätä toivoin ja enempää en ainakaan vielä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli paras todistus, mutta en toki ollut suosituin. Nyt vajaa 30-vuotiaana masentunut kotiäiti 😁 no ei vaan, on myös korkeakoulututkinto ja vakaa elämä ja töihin kyllä pääsen takas, mutta aika pysähtyneeltä tuntuu elämä välillä. Joku myöhemmin tapaamani opettaja oli kyllä pettynyt, kun kuuli että opiskelin "vain" nykyiseen ammattiini. Mutta kaikkea tätä toivoin ja enempää en ainakaan vielä kaipaa.

Hups, ajattelin että kysyttiin silloin menestyneintä. Nykyisin menestyneimmästä ei minkäänlaista käsitystä, en tiedä miten koulukavereilla menee.

Yhdestä tuli  valokuvaaja asuu Pariisissa.  Kaverista tuli pingisammattilainen, en tiennyt, että sekin on mahdollista. Julkkiskokki.

Voitte Ohittaa mielipiteeni, mutta kyllä suomalaisessa peruskoulussa  jo vuonna -82 tartuttiin tiukasti n- sanaan.  Ihmiset puhuu, että tietyt sanat olisivat olleet jotenkin normaalia - no ei ollut,  eikä ole. 

Itse yritin vähän kitaraa soitella ja kai tein levynkin, mutta sitten piti mennä oikeisiin hommiin.

Yksi tyttö ei tainnut ollakaaan tyttö?  Oltiin 9 vuotta samalla luokalla, pyysin usein pelaamaan esim. lätkää, mutta vanhemmat eivät antanneet lupaa/luistimia.  En ollut lainkaan yllättynyt, kun soitn hänelle ja sukupuoli vaihtunut. Anteeksi, että en osaa uusimpia sanoja - tarkoitan hyvää.

Minä olen varmaan oikein joidenkin toiveuni eli kympin tyttö, josta ei tullut mitään erikoista. Minunlaisianihan on nähtävästi joidenkin jo lapsena kateellisten kauhean kiva ilkkua ja nostaa esimerkiksi, miten koulumenestyksellä ei ole mitään merkitystä "oikeassa elämässä".

Sanon vain teille: Kyllä sillä koulumenestyksellä voi hyvinkin olla merkitystä siinä tapauksessa, jos siitä saa kivaa ja kannustavaa palautetta ympäriltään. Nyt jälkikäteen kun ajattelen, niin on ihan hullua, että edes kukaan opettaja ei ikinä koulussa kysynyt mitään minun tulevaisuudensuunnitelmistani  eikä varsinkaan kannustanut minua yhtään mihinkään. Sain rauhassa kirjoitella laudaturin paperit eikä niistäkään puhuttu mitään. Vanhemmillani ei ollut itsellään mitään korkeaa koulutustaustaa, äiti oli pelkän kansakoulun käynyt, joten ei heistä ollut tukea.

Ne jotka meidän luokalta ovat menestyneet myöhemmässä elämässä olivat keskitason oppilaita, joiden perheet olivat siinä pienessä ja tiiviissä yhteisössä hyvässä asemassa ja jotka olivat aktiivisia urheilussa ja saivat siitä hyvää palautetta. Heitä nostettiin muutenkin koulussa opettajien toimesta esille eri tilaisuuksissa. Sosiaaliset suhteet ratkaisivat. Myös koulun pahin kiusaaja, jonka tekemisiin ei kukaan puuttunut, saavutti siinä  samassa pienessä kunnassa myöhemmin merkittävän aseman kunnallispolitiikan kautta.

Minun perheeni oli ulkopuolinen, muualta muuttanut, eikä vanhemmistani pidetty. Se heijastui koko minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni ja söi itsetuntoani niin, että sillä on ollut seurauksia myöhemmässäkin elämässä. Lähdin sieltä pois niin pian kuin vain pääsin ja valitsin opiskelutkin sillä perusteella, että varmasti pääsin ilman mitään välivuotta heti opiskelemaan.

Töissä olen ihan tavallisessa paikassa aika huonolla palkalla. Minun suurin menestymiseni on ollut se, että olen saanut asua 18-vuotiaasta asti kaupungissa, jossa viihdyn. Juurettomuus kyllä vaivaa silloin tällöin. Ei ole yhtään kiva, jos ihmiset kyselevät, mistä olen kotoisin. 

Nurminen

Pallon kosketus kultainen

Olisi ammattilainen

Jos ei ois kännipäissään pudonnut louhokseen

Yksi taiteellisesti hyvin lahjakas ja lapsena siihen onnekkaasti meidän luokalla runsaaseen hikkepoikien porukkaan kuulunut on perustamansa menestyksekkään tietokonepeligrafiikkayrityksen johtaja. On myös kaunis vaimo ja lapsia, Lontoon vuosien jälkeen palasi kotikonnuille koska hankittuaan nimeä pystyy tekemään mistä päin maailmaa tahansa ko. työt. Useampi konttori jo firmalla. Siinä menestynein, koska vaikuttaa onnelliselta.

On myös pari DI:tä, matematiikanope, muusikko ym. Erittäin normoa, nämä siis yläasteelta. Itse landasin tutkijanuran tökättyä virkamieheksi valtiolle näin +-40v. Lukiosta on sitten jo enemmän lääkäriä ja juristia, liuta inssejä ja birkamiehiä ja tutkijaa, pianisti jne. muttei ketään kuuluisaa tai isopomoa/poliitikkoa.

Koulun pahimpia häirikköjä.. kävi peruskoulun, siitä sit aikuiskoulutuksen kautta prosessi alalle.

Ilmeisesti on työssään todella hyvä ja nyt 20v jälkeen näyttäisi siltä että kylpee rahassa.

"Kympin tyttö" Elina, näyttää nykyään olevan suurlähettiläs.

Tunnollinen ja jämäkkä Reijo, poliisipäällikkö.

Tytöstä jolla oli paras koulumenestys tuli eläinlääkäri. Olemme edelleen tekemissä ja saavutti oikeastaan sen josta ekalta luokalta lähtien haaveili: opiskeli eläinlääkäriksi, osti maatilan, sai lapsia ja hankki vielä kaksi hevosiakin. On tyytyväinen kaikkeen.

Luokan huonoiten koulussa menestynyt on yhden suomalaisen startupin toimari, asuu merenrantatontille rakennetussa linnassa, matkustaa, golfaa ja on hyväntekeväisyystyössä.

Minä olin keskitasoa ja myös saavutin unelmani täydellisesti. Asun ihanassa vanhassa talossa, minulla on paljon lapsia ja eläimiä ja vuositulot 100 000e joten pystyn helposti ylläpitämään myös tuon kaiken.

ei todellakaan kirjoiteta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy mm. toimitusjohtajaa ja NHL-pelaajaa. Eräs on yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa ja aika usein häntä haastatellaan uutisiin.

Toisessa ääripäässä yhdestä tuli perhesurmaaja. Istunee mielisairaalassa loppuikänsä. Se yllätti, en olisi hänestä uskonut.

Tampere? Taidan olla samasta koulusta. Niin ja minusta ei tullut mitään muuta kuin harmaaseen massaan uppoava tavis.

Mun luokalla oli änäri-pelaaja Tampereella mut ollaan varmaan eri ikäluokkaa sun kaa. Itse jo yli 40 eikö tää pelaaja ollut mikään superjulkkis.

Enkä tiedä että meidän luokalla olis kukaan myöhemmin tappanut yhtään ketään tai olis toimari missään.

Huvittavaa kun täällä monet puhuvat rumasti luokan "bimboista" tytöistä jotka joivat siideriä ja iskivät poikia, ja sitten hämmästyvät, että niistä tytöistä tulikin jotain ihan kelvollista ja hienoa.

Tattadaa, me fiksut tytöt voidaan samaan aikaan pitää hauskaa ja menestyä. T. Keskiarvo 9,2 (kympin tyttö olin), siiderikännejä silti takana mukava määrä jo yläasteella, nykyään mielestäni ihan menestynyt, edennyt media-alalla esihenkilötasolle ja kirjoittanut kirjan, kasvattanut varallisuutta osakkeilla. Kaverini myös kympin tyttöjä, yhden keskiarvo 9,8, pitelin hiuksia 15-vuotiaana kun yhdessä vuorotellen oksennettiin, nykyään varakas talousalan asiantuntija.

T. Villit kympin tytöt :)

Ei hajuakaan, en tiedä yhtään mitä kukakin tekee. Eikä edes kiinnosta.

Tiedäpä siitä menestyksestä, mutta yksi julkkis tuli, tunnettu sääkasvo televisiosta. Häntä pidetään nykyään kovin kauniina ja miehet häntä kuolaa.

Mielenkiintoista on, että hänellä ei ollut tuollaista asemaa yhtään kotipaikkakunnallaan. Puhkesi kukkaan jotenkin myöhemmin. Hänellä oli maine nörttihikipinkona, jolloin kukaan ei tainnut mieltää häntä kauniiksi. Ne "koulun kauneimmat" oli ihan eri mimmit, jotka nykyään on aika kulahtaneen näköisiä (liikaa juhlimista varmaan, alkoholi vanhentaa)

Toisesta tuli aika menestyksekkään rockfestivaalin perustaja, jolla menee hyvin yrittäjänä tänä päivänä. Festari on paisunut pienestä paikallisfestarista suureksi kansallisen tason tapahtumaksi, alunperin bändit oli jotain paikallisia bändejä, nykyään kansainvälisiä isoja nimiä.

Lukiossa hän oli sellainen komea ja ulospäinsuuntautunut jolla oli kaunis tyttöystävä. Mutta oli sellainen hangaround bändijätkien seurassa pyörivä joka ehkä toivoi että osaisi soittaa, mutta ei osannut soittaa yhtään mitään, oli tavallaan jonkinlainen miespuolinen bändäri lähinnä. Näin ne bändikontaktit kuitenkin johti hyvään lopputulokseen, niistä soittajista ei tainnut mitään tulla vaan menivät normiammatteihin

Yhdestä lukion luokasta on tullut merkittävä poliitikko. Toisesta menestynyt liikemies. Me muut ei kai niinkään. Parille kolmelle kävi huonosti ennen 30v luokkakokousta. Sen jälkeen en taviksista tiedä.

Menestynein on nykyään kovapalkkainen asianajofirman osakas, ja somen perusteella elelee todella hulppeaa elämää.

Oli myös luokkamme pahin henkistä väkivaltaa käyttänyt kiusaaja, eikä koko peruskoulun aikana jättänyt tilaisuutta väliin sanoa jotain ilkeää. Erityisesti hiljaiset ja kiltit saivat osakseen, ja opettajat ummistivat silmänsä hänen menestyvien ja tärkeiden (ja hyvin ikävän oloisten) vanhempiensa takia.

En jotenkin osaa olla kateellinen tuolle vanhempiensa luomalle ihmishirviölle, vaikka itse olen alimmassa tulodesiilissä osittain koulukiusatuksi tulemisen ja sen jättämien syvien haavojen takia. (Ja yritän kyllä parantaa elämääni, nyt terapian avulla)