Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Lukion pitkän matematiikan linjalta pieneltä paikkakunnalta samalta vuosiluokalta on valmistunut mm. insinööri, sairaanhoitaja, toimittaja, lääkäri, psykologi, ekonomi, mallitoimiston pomo. Vaikea arvottaa tittelien perusteella, kuka on menestynein. Olen itse yksi noista edellä mainituista ja pidän lähtökohtiini nähden itseäni kyllä erittäin menestyneenä.

Menestynein on ollut pitkään mm. Amerikassa ja työskentelee YK:ssa hallinnollisissa hommissa. Siitä on vaikea enää vetää paremmaksi.

En kans tiiä kun ne karttaa mua kuin ruttoa..

No, minun ala- tai yläasteluokilta ei tullut yhtäkään kovin menestynyttä. Suurin osa ei edes suorittanut toisen asteen jälkeistä tutkintoa. Varmaan menestyneimpinä voisi pitää yhtä, joka kirjoittaa väitöskirjaa, tai toista, joka työskentelee korkealla tasolla isossa yrityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan oikein joidenkin toiveuni eli kympin tyttö, josta ei tullut mitään erikoista. Minunlaisianihan on nähtävästi joidenkin jo lapsena kateellisten kauhean kiva ilkkua ja nostaa esimerkiksi, miten koulumenestyksellä ei ole mitään merkitystä "oikeassa elämässä".

Sanon vain teille: Kyllä sillä koulumenestyksellä voi hyvinkin olla merkitystä siinä tapauksessa, jos siitä saa kivaa ja kannustavaa palautetta ympäriltään. Nyt jälkikäteen kun ajattelen, niin on ihan hullua, että edes kukaan opettaja ei ikinä koulussa kysynyt mitään minun tulevaisuudensuunnitelmistani  eikä varsinkaan kannustanut minua yhtään mihinkään. Sain rauhassa kirjoitella laudaturin paperit eikä niistäkään puhuttu mitään. Vanhemmillani ei ollut itsellään mitään korkeaa koulutustaustaa, äiti oli pelkän kansakoulun käynyt, joten ei heistä ollut tukea.

Ne jotka meidän luokalta ovat menestyneet myöhemmässä elämässä olivat keskitason oppilaita, joiden perheet olivat siinä pienessä ja tiiviissä yhteisössä hyvässä asemassa ja jotka olivat aktiivisia urheilussa ja saivat siitä hyvää palautetta. Heitä nostettiin muutenkin koulussa opettajien toimesta esille eri tilaisuuksissa. Sosiaaliset suhteet ratkaisivat. Myös koulun pahin kiusaaja, jonka tekemisiin ei kukaan puuttunut, saavutti siinä  samassa pienessä kunnassa myöhemmin merkittävän aseman kunnallispolitiikan kautta.

Minun perheeni oli ulkopuolinen, muualta muuttanut, eikä vanhemmistani pidetty. Se heijastui koko minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni ja söi itsetuntoani niin, että sillä on ollut seurauksia myöhemmässäkin elämässä. Lähdin sieltä pois niin pian kuin vain pääsin ja valitsin opiskelutkin sillä perusteella, että varmasti pääsin ilman mitään välivuotta heti opiskelemaan.

Töissä olen ihan tavallisessa paikassa aika huonolla palkalla. Minun suurin menestymiseni on ollut se, että olen saanut asua 18-vuotiaasta asti kaupungissa, jossa viihdyn. Juurettomuus kyllä vaivaa silloin tällöin. Ei ole yhtään kiva, jos ihmiset kyselevät, mistä olen kotoisin. 

Suomessahan on yleensä niin että älyä kadehditaan ja mieluummin tuetaan keskinkertaisuuksia tai tiettyihin kerhoihin kuuluvia. Pyrkimys on tasapäistää kaikki. Halutaan tehdä huonoista hyviä ja hyvistä huonoja.

Pitäisi enemmän tutkia mitä tapahtui niille jotka olivat koulussa hyviä mutta joilla itseluottamus ei ehkä kantanutkaan, taidoista huolimatta. Elämä voi tietysti olla palkitsevaa myös ilman huippumenestystä, mutta olen vuosikymmeniä ihmetellyt miksi lahjakkaiden ihmisten alisuoriutumista näkee niin paljon juuri Suomessa. Jos olisin tutkija, tämä voisi olla kiinnostava aihe.

Kaksi entistä luokkatoveria ovat tohtoreita, en tiedä kuinka ovat menestyneet !

Vierailija kirjoitti:

Olin just luokkakokouksessa, joten aika tuoreita tietoja. 

Mikä on menestyksen määritelmä? Hienoin titteli, eniten rahaa?

Akateemisesti menestyneimmät luokaltani ovat professoreja, eri aloilta.  Näitä kaksi. Sitten on paljonkin akateemisesti koulutettuja, jotka ei nyt varsinaisesti yllättäneet ketään, matikanopettaja ja lääkäri tiesivät uransa jo yläkouluikäisnä ja olivat niitä hyvin pärjääviä. Oli kauppatieteilijää, DI:tä yms. Hienoinen yllätys oli se, että luokan priimustyttö oli "vain" sairaanhoitaja, teho-osastolla. Mutta hyvin näytti työssään viihtyvän ja elämäänsä tyytyväiseltä. 

Yksi on julkisuudessakin mainittu taitelija, oman alansa huippuja mutta ei mikään pintaliitojulkkis. 

Laskisin kyllä menestykseksi senkin, että yksi "ehdot joka kesänä"-ihminen on nyt ison liikkeen myyntipäällikkönä. Toinen koulunkäyntiavustajana ja rakastaa työtään. Kuulemma helppo samaistua ja olla tukena niille, joille opiskelu ei ole helppoa. Paljon löytyi perusduunaria: metallimiestä, LVI-asentajaa, myyjää ja taksiyrittäjää. 

Kaksi on kuollut, toinen onnetoomuudessa ja toinen viinaan. Yksi vankilassa. Se ei yllättänyt ketään. 

Parhaalta tuntui se, että moni oli aidosti tyytyväinen elämäänsä. Niin sekin, jonka työura on kaikkea muuta kuin hohdokas, mutta on ihana perhe joka on kaikki kaikessa ja nämä samat rakkaat tyypit ympärillä edelleen, viitaten meidän luokkaan. 

Olipas kivasti kirjoitettu kuulumisia, toki auttoi, kun oli niin tuoretta tietoa. Tällaisia kommentteja "asenteeltaan" täällä kun olisi useammin, niin olisi mielekästä lukea tätä palstaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennätysajassa lääkäriksi, ennätysajassa väitteli, huippututkija.

14/25 väitellyt. Minä ja 11 muuta ei, mut kaikilla taitaa olla akateeminen loppututkinto.

Ettei vaan Akseli Hemminki?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa : Menestyjät on ne suurimmat idiootit AINA !!

Miksikö??! No, siksi että ne ajattelee vähiten ketään muita, MENESTYVÄT TEIDÄN KUSTENNUKSELLA !!!!

Älä nyt jaksa. Kateellisen panettelua. Yritä menestyä itse samalla tavoin.

Muista en tiedä mitään, mutta yhdestä tuli menestynyt kirjailija. Tämä tuleva ammatti oli nähtävissä jo ala-asteella.

Rahallisesti menestynein lienee eräs NHL-jääkiekkoilijan puolisoksi päätynyt nainen, joka saa elää miljonäärielämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan kiinnosta. Jotkut alakoulun kaverit niin olis kiva tietää. Yläasteen  tyypit hyi helvata. En ehkä muutenkaan olisi kiinnostunut.

Kai nyt sentään koulutit itseäsi yläastetta enemmän? Lukio? Amis?

Aika tavallista sakkia. Minä tohtorina taida olla koulutetuin. Olin luokan hylkiö. Yksi on opettaja ja yksi liike-elämässä menestynyt ekonomi, muut AMK:n tai amiksen käyneitä.

Jaa'a. En tiedä. En ole ollut läheskään kaikkien kanssa tekemisissä. Luulen että itse olen parhaiten palkatussa työssä, mutta parilla tyypillä on pieni yritys, mutta en tiedä miten hyvin heidän yritysoimintansa pyörii.

Minun luokalta on ainakin Finnairin lentäjä, lääkäri ja yritysjohtaja. Tuossa varmaan menestyneimmät. Sitten on kolme rakennusinsinööriä, yksi iki-opiskelija, huoltamomyyjä. Lopuista en tiedä.

Minusta tuli menestynein, kiusaajat käärmeissään vieläkin. Se kenestä povattiin menestyneintä on tutkijana yliopistolla ja on edelleen hieman koulukiusaaja, nyt vaan kiusaa yliopistolla. Muutama lehtimies, jotka ovat sosialisteja, kuten meidän alueelle kuuluu ja luokan pelle puukotettiin kuoliaaksi huumetouhuissa jo teini-iässä. Kaikken lahjakkain tyttö opinnoissa meni erääseen lahkoon synnyttään heti 18-vuotiaana ja jätti kaikki koulut lukion jälkeen käymättä.

En ole juuri kenenkään kanssa tekemisissä, ehkä kahden yliopistossa vielä, mutta sitten en heidänkään.

Minä ja mun bestis.   Ollaan aika varakkaita tai rikkaita. Kivat perheet, hyvät ammatit. Hyvät aviomiehet. Mökit ja etäasunnot, purjevene. Luokalla paljon lääkäreitä ,  juristeja  , dipl.inssejä ja pari politiikassa mukana.

Valitettavasti se olen kai minä, ainakin pojista. Akateemisesti koulutettu pikkuvirkamies. Muut keskittyivät lähinnä opettajien solvaamiseen, tupakan polttoon ja pikkurikoksiin. Luulen ettei ysiluokan jälkeen muutama noista osannut edes lukea kunnolla. Kumma juttu sinänsä, siellä olisi ns. sosiaalisen taustan puolesta ollut kavereita, joilla olisi  ollut edellytykset vaikka mihin. Mutta laumassa noilla oli ankara vastarinta opettajia ja koululaitosta kohtaan. Kaikki eivät ole edes hengissä. 

Rahallisesti luulen että joku on voinut tehdä parempaa tiliä välillä, mutta mistäs noita tietää. 

Luultavimmin menestynein on älä droppaa mun tunnelmaa