Koska olen köyhä, en suostu avioehtoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on avioliiton funktio nykyään? Avioehdolla poistetaan huonompiosaisen taloudellinen turva ja leskeneläke lasketaan vain kymmeneksi vuodeksi. Lapsia avioliitto ei koske mitenkään, se on laadittu entisaikaan lesken suojaksi. Nyt kun kaikki taloudellinen turva murennetaan, miksi avioitua lainkaan?

Nykyajan näkökulmasta kirjoituksesi on sairas. Siinä avoimesti todetaan, että no rahojenhan takia ihmiset sitä liittolaista itselleen etsii.

Tietenkin, näin on aina tehty. Miten kuvittelet entisaikojen köyhien leskien selvinneen lapsikatraan kanssa?

Ihan erikseen sanoin, että nykyajan näkökulmasta. Silti sinä kuka oletkin tulet avaamaan pääsi kun et ymmärtänyt.

Tottakai, raha ja avioliitto liittyvät toisiinsa. Jos ei liity, ei avioliitossa ole mitään järkeä. Sama hengata silloin avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto nimenomaan on osoitus rakkaudesta. Se todistaa puolisolle että suhteessa ei olla vain tämän omaisuuden vuoksi. Avioehto ei näy jokapäiväisessä elämässä mitenkään eikä sitä myöskään tulla tarvitsemaan mikäli avioliitto ei pääty eroon.

Mihin tässä tarvitaan avioliittoa?

1. Ollaan virallisessa suhteessa, se helpottaa monia asioita virallisten tahojen kanssa.

2. Saadaan mahdollisuus yhteiseen sukunimeen.

3. Avioehdon ei tarvitse olla täydellinen kaikkia mahdollisia oikeuksia poissulkeva vaan sillä voidaan suojata esimerkiksi yritysvarallisuutta tai perintöjä.

4. Avio-oikeus itsessään ei koskaan ole syy avioliittoon joten myöskään sen puuttuminen ei ole validi peruste avioliiton väliin jättämiseen.

Kaikki nämä voidaan hoitaa ilman avioliittoa.

Kerro ihmeessä, miten avopuolisot saavat yhteisen sukunimen. Tai miten lapsi saadaan automaattisesti ilman tunnustuksia isänsä lapseksi ilman avioliittoa (viittaus kohtaan yksi)

Ihan vaihtamalla nimen.

Ei ole ihan niin yksinkertaista. Jos esim. halutaan molemmat puolison harvinainen sukunimi, jota ei ole mahdollista saada kuin avioliiton kautta. Ja vieläkin jää tuo lapsiasia ratkaisematta, vaikka nimi onnistuisi. Ja muutama muukin asia, joka vain on helpompaa, kun on naimisissa. Esim. toisen kotimaahan muuttaminen. 

Avoliitossakin saa nykyään yhteisen nimen, sen kun tekee hakemuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintason menetyskö siinä suhteen päättymisessä eniten pelottaa?

Juuri se. Olen ollut ikäni köyhä. Nuoruudessa nuoruuden vuoksi, myöhemmin kääntäjän työn mitättömän tulotason vuoksi.

Olen tottunut siihen. Minulla ei ole koskaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Se ei tunnu pahalta, koska elämäni on rakentunut tulotasoni mukaiseksi.

Jos avioliiton myötä mahdollisuuteni nauttia elämästäni lisääntyisivät merkittävästi, niin totta kai avioliittoon samalla tulisi epätasa-arvoinen sävy, koska rupeaisin pelkäämään nautinnollisemman elämän menetystä.

Mikä tässä on se epätasa-arvo?

Se, että liitossa ollessani joutuisin myötäilemään miestäni, koska pelkäisin eroa. Minun pitäisi koko ajan yrittää miellyttää, ettei mies jättäisi. Minun täytyisi sietää mahdolliset pettämiset ja epäoikeudenmukainen kohtelu, että elintasoni säilyisi.

Elintaso, elintaso, elintaso... Kyllä käy selväksi mikä sinulle on tärkeintä elämässä ja suhteessa. Toivottavasti mies säästyy tuollaiselta vaimolta.

Vierailija kirjoitti:

Ole sitten suostumatta. Toivottavasti mies on sen verran fiksu, että tekee tästä omat johtopäätöksensä.

Olen jo ollut, lopetin suhteen. Mies ei vain suostu hyväksymään eroa, vaan raivoaa ja soittelee perään. Hänen on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta minun näkökulmastani.

Mielestäni avioehdon pitäisi olla ihan automaattinen naimisiin mentäessä. Tällä ehkäistäisiin se, että köyhät varastaisivat varakkaammalta puolisoltaan. Ajatelkaa nyt, että olette vuosien ajan kerryttäneet omaisuuttanne ja lopulta menette naimisiin köyhän kanssa. Sitten parin vuoden päästä köyhä päättääkin, että ei olekaan oikeasti rakastunut ja ottaa avioeron. Ja simsalabim, menetät puolet kaikesta kerryttämästäsi omaisuudesta. Eli ehdottomasti avioehto automaatioksi.

Olin samaa mieltä aikanaan, miehellä oli menestyvä yritys ja omakotitalo. Kielsin avioehdon ehdottomasti!

Voitin lotossa, en tosin mitään isoa summaa, mutta sen verran, että ostettiin yhteinen uusi omakotitalo ja yhteinen kesämökki. Sitten miehen yritys teki konkurssin ja päädyimme eroon. Minulta meni kaikki, ihan kaikki. Jos olisi ollut avioehto, olisin saanut pitää oman omaisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintason menetyskö siinä suhteen päättymisessä eniten pelottaa?

Juuri se. Olen ollut ikäni köyhä. Nuoruudessa nuoruuden vuoksi, myöhemmin kääntäjän työn mitättömän tulotason vuoksi.

Olen tottunut siihen. Minulla ei ole koskaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Se ei tunnu pahalta, koska elämäni on rakentunut tulotasoni mukaiseksi.

Jos avioliiton myötä mahdollisuuteni nauttia elämästäni lisääntyisivät merkittävästi, niin totta kai avioliittoon samalla tulisi epätasa-arvoinen sävy, koska rupeaisin pelkäämään nautinnollisemman elämän menetystä.

Mikä tässä on se epätasa-arvo?

Se, että liitossa ollessani joutuisin myötäilemään miestäni, koska pelkäisin eroa. Minun pitäisi koko ajan yrittää miellyttää, ettei mies jättäisi. Minun täytyisi sietää mahdolliset pettämiset ja epäoikeudenmukainen kohtelu, että elintasoni säilyisi.

Eli olet menossa naimisiin rahan takia ja siksi et suostu avioehtoon. Silloinhan kaikki mainitsemasi on täysin omaa valintaasi. Mihin kaikkeen olet valmis rahan takia?

Avioehtojakin on erilaisia. Itse voisin hyvin suostua sellaiseen, jossa rajattaisiin pois esim. kummankin tulevat perinnöt ja jos vaikka olisi jommalla kummalla jo ollut joku kiinteistö tai pullea osakesalkku olemassa ennen suhteen alkua.

Sellaiseen en lähtisi että avioliiton aikana hankittu varallisuus olisi avioehdon puitteissa. Tosin itse tienaan hiukan enemmän kuin puoliso, eikä erotus ole kauhean suuri, eli sikäli helppo sanoa näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintason menetyskö siinä suhteen päättymisessä eniten pelottaa?

Juuri se. Olen ollut ikäni köyhä. Nuoruudessa nuoruuden vuoksi, myöhemmin kääntäjän työn mitättömän tulotason vuoksi.

Olen tottunut siihen. Minulla ei ole koskaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Se ei tunnu pahalta, koska elämäni on rakentunut tulotasoni mukaiseksi.

Jos avioliiton myötä mahdollisuuteni nauttia elämästäni lisääntyisivät merkittävästi, niin totta kai avioliittoon samalla tulisi epätasa-arvoinen sävy, koska rupeaisin pelkäämään nautinnollisemman elämän menetystä.

Mikä tässä on se epätasa-arvo?

Se, että liitossa ollessani joutuisin myötäilemään miestäni, koska pelkäisin eroa. Minun pitäisi koko ajan yrittää miellyttää, ettei mies jättäisi. Minun täytyisi sietää mahdolliset pettämiset ja epäoikeudenmukainen kohtelu, että elintasoni säilyisi.

Eli olet menossa naimisiin rahan takia

Miten voin olla menossa naimisiin rahan takia, kun olen jättänyt mieheni?

Jos olisin rahan perässä, olisin yrittänyt hyötyä tilanteesta mahdollisimman pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintason menetyskö siinä suhteen päättymisessä eniten pelottaa?

Juuri se. Olen ollut ikäni köyhä. Nuoruudessa nuoruuden vuoksi, myöhemmin kääntäjän työn mitättömän tulotason vuoksi.

Olen tottunut siihen. Minulla ei ole koskaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Se ei tunnu pahalta, koska elämäni on rakentunut tulotasoni mukaiseksi.

Jos avioliiton myötä mahdollisuuteni nauttia elämästäni lisääntyisivät merkittävästi, niin totta kai avioliittoon samalla tulisi epätasa-arvoinen sävy, koska rupeaisin pelkäämään nautinnollisemman elämän menetystä.

Mikä tässä on se epätasa-arvo?

Se, että liitossa ollessani joutuisin myötäilemään miestäni, koska pelkäisin eroa. Minun pitäisi koko ajan yrittää miellyttää, ettei mies jättäisi. Minun täytyisi sietää mahdolliset pettämiset ja epäoikeudenmukainen kohtelu, että elintasoni säilyisi.

Eli olet menossa naimisiin rahan takia

Miten voin olla menossa naimisiin rahan takia, kun olen jättänyt mieheni?

Jos olisin rahan perässä, olisin yrittänyt hyötyä tilanteesta mahdollisimman pitkään.

No mitä sinä avioehtoa sitten mietit, jos ei suhdettakaan ole?

Isämme on ollut naimisissa 4 kertaa. Lapsia hänellä on 1. liitosta 4 ja 2. liitosta 2. Jos jokaisessa avioliitossa ei olisi ollut avioehtoa, niin hän ei olisi pystynyt tarjoamaan lapsilleen kotia omakotitalossa Espoossa, ei tukea opiskeluaikana eikä edes kohtuullista elintasoa.

Kerrottakoon vielä, että ei ole kysymys varallisuutta perineestä, vaan säästäväisesti eläneestä valtion keskipalkkaisesta virkamiehestä, joka onnistui hieartuttamaan omaisuuttaan sen jälkeen kun lapset oli saatu maailmalle.

Nyt isä on kuollut ja me 6 lasta perimme isämme. Hän määräsi viimeiselle vaimolleen testamentissa saman, minkä me lapset saamme. testamentti sulkee lasten puolisot avio-oikeuden ulkopuolelle.

Mielestäni isä toimi vastuullisesti ja ajatteli sekä leskensä että lastensa parasta kun  hänellä oli avioehto jokaisessa avioliitossaan.

Avioliitto on taloudellinen sopimus ja ap:n miesystävä olisi halunnut solmia sen ap:lle vakioehtoja heikommilla ehdoilla.

Ap:lla on tästä tietenkin oikeus kieltäytyä. Mies sitten päättää itse, haluaako heikentää ehtoja itsensä kannalta, jotta liitto toteutuu.

Oletko ap asunut miehen kanssa saman katon alla yli viisi vuotta? Jos olet, niin pääset miehen rahoihin erotessa kuten naimisiin menneetkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elintasosi romahtaisi jos menet naimisiin?

En ole ap, mutta kuvitellaan, että ap ja mies menevät naimisiin. Mies ostaa talon jostain hyvältä paikalta, kartuttaa omaisuutta hyvässä työpaikassa ja Ap on kotona lasten kanssa. Myöhemmin ap pääsee ehkä töihin, mutta jollekin huonopalkkaiselle alalle, mutta se ei haittaa, koska asuu jo kivassa talossa kivalla paikalla, ajaa kivaa autoa ja nauttii hieman luksuksesta, koska mies tuo talouteen lisää boostia. 20 vuoden päästä eroavat, ja ap joutuukin luopumaan siitä kaikesta, mitä ovat miehen kanssa 20 vuotta rakentaneet - suurin osa siitä ehkä on miehen varoin hankittua, mutta myös ap on osallistunut kuluihin sen minkä huonoilla tuloillaan pystyy. Ap ei saa erossa mitään tuon 20 vuoden ajalta, vaan joutuu luopumaan yhteisestä kodista, joka ei yhtäkkiä tosiaan olekaan yhteinen, samoin kaikesta muusta.

Ymmärrän aloittajaa hyvin, vaikken samassa tilanteessa olekaan.

Naisen on päästävä naimisiin että pärjäisi taloudellisesti kuten mies.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on taloudellinen sopimus ja ap:n miesystävä olisi halunnut solmia sen ap:lle vakioehtoja heikommilla ehdoilla.

Näin juuri. Nykyaikana ei ole ainuttakaan järkevää syytä mennä naimisiin, jos ei tahdo avioliiton tuomaa taloudellista sopimusta. Aivan hyvin voi elää avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Olin samaa mieltä aikanaan, miehellä oli menestyvä yritys ja omakotitalo. Kielsin avioehdon ehdottomasti!

Voitin lotossa, en tosin mitään isoa summaa, mutta sen verran, että ostettiin yhteinen uusi omakotitalo ja yhteinen kesämökki. Sitten miehen yritys teki konkurssin ja päädyimme eroon. Minulta meni kaikki, ihan kaikki. Jos olisi ollut avioehto, olisin saanut pitää oman omaisuuteni.

Se, että sinulta meni kaikki liittyi ex-miehesi yrityksen yritysmuotoon, ei avioehdon puuttumiseen. Jos asiat menivät siis tässä järjestyksessä kuin kerroit. Eli ensin konkurssi, sitten ero.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap asunut miehen kanssa saman katon alla yli viisi vuotta? Jos olet, niin pääset miehen rahoihin erotessa kuten naimisiin menneetkin

Höpöhöpö. Jos viisi vuotta täyttyisikin, ap saisi maksimissaan pari tonnia, jos olisi jollain merkittävällä tavalla vaikuttanut siihen, että mies on pystynyt kasvattamaan omaisuuttaan.

Jos lapsia aiotte hankkia, niin tuohan on fiksua. Ei naisen kannata avioehtoihin lähteä, jos lapsia on tulossa. Tottakai sellainen avioehto, jossa esim perintö erotilanteessa pysyy miehellä on ihan mielestäni järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elintasosi romahtaisi jos menet naimisiin?

En ole ap, mutta kuvitellaan, että ap ja mies menevät naimisiin. Mies ostaa talon jostain hyvältä paikalta, kartuttaa omaisuutta hyvässä työpaikassa ja Ap on kotona lasten kanssa. Myöhemmin ap pääsee ehkä töihin, mutta jollekin huonopalkkaiselle alalle, mutta se ei haittaa, koska asuu jo kivassa talossa kivalla paikalla, ajaa kivaa autoa ja nauttii hieman luksuksesta, koska mies tuo talouteen lisää boostia. 20 vuoden päästä eroavat, ja ap joutuukin luopumaan siitä kaikesta, mitä ovat miehen kanssa 20 vuotta rakentaneet - suurin osa siitä ehkä on miehen varoin hankittua, mutta myös ap on osallistunut kuluihin sen minkä huonoilla tuloillaan pystyy. Ap ei saa erossa mitään tuon 20 vuoden ajalta, vaan joutuu luopumaan yhteisestä kodista, joka ei yhtäkkiä tosiaan olekaan yhteinen, samoin kaikesta muusta.

Ymmärrän aloittajaa hyvin, vaikken samassa tilanteessa olekaan.

Mä en kyllä mitään älypuhelimia ala suunnittelee!!!!!!!!!!!!! Se on miesten hommaa, mulle suorittava työ sopii paremmin. Lisäännyn niin sillä saan elatuksen mieheltä. PITÄÄHÄN SEN AJATELLA NIITÄ LAPSIA!!!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on taloudellinen sopimus ja ap:n miesystävä olisi halunnut solmia sen ap:lle vakioehtoja heikommilla ehdoilla.

Näin juuri. Nykyaikana ei ole ainuttakaan järkevää syytä mennä naimisiin, jos ei tahdo avioliiton tuomaa taloudellista sopimusta. Aivan hyvin voi elää avoliitossa.

Tuossa aiemmin listasin nämä järkevät syyt avioliittoon mutta otetaan pikakertaus yksinkertaistettuna. Kun ollaan avioliitossa ollaan lain edessä toistensa lähimmät sukulaiset, tällöin esimerkiksi puolison joutuessa sairaalaan tietoja terveydentilasta henkilökunnalta saa puoliso ei eikä se mahdollisesti paha anoppi. Lisäksi avioliitto yksinkertaistaa monia muitakin asioita.