Koska olen köyhä, en suostu avioehtoon

Vierailija kirjoitti:

Köyhäkin voi suostua avioehtoon mutta ei sellaiseen jossa mies vie kaiken

Mies?

Avioliitossa mies voi olla köyhä ja varakas nainen on viemässä kaiken.

En minäkään ymmärrä miten köyhän elintaso voi vielä romahtaa? Pysy vaan köyhänä äläkä mene naimisiin, jolloin elintaso voi jopa vahingossa nousta 

Avioliitto päättyy joskus kuitenkin, vaikka miten päin pyörisi, joko avioeroon tai kuolemaan. Mikäli toinen tahtoo avioehdon, sellainen mielestäni tehdään, kun omaisuus menee jakoon, se on sen hetken murhe/ilo/ongelma.

Jos olet köyhä, niin miksi pelkäät avioehtoa? Eihän sinulla ole mitään menetettävää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tavallaan idean tämän provon takana.

Jos avioliitossa ei olla samalla lähtöviivalla varallisuuden suhteen, köyhemmälle saattaa tulla tunne, että toista pitää miellyttää ettei eroa tulisi. Siis jos haluaa pitää saman elintason. Kukapa pitää tunteesta ettei voi olla oma itsensä.

Mutta miksi mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka tunteisiin ei luota? Näytteletkö vihkimiseen asti mukavampaa kuin olet? Ei mikään ole varmaa, ei varsinkaan avioliitto.

Jenkeissä on tällä hetkellä muodostunut ongelmaksi korkeastikoulutetut naiset jotka ei halua avioitua alaspäin. Miehet ihmettelee tätä kovasti, vaan sinäpä osasit pukea sanoiksi niitä ajatuksia joita ollaan varmasti puntaroitu ennen lopullisen päätöksen tekemistä sinkuksi jäämisessä. Moni valitsee mielummin sinkkuna olemisen kuin eri pari suhteessa/liitossa elämisen.

Kautta aikain on ollut  tavanomaista että nainen pyrkii avioitumaan ylöspäin, mutta nyt kun tilanne on se että myös mies voi olla pyrkimässä avioitumaan ylöspän, niin koko avioliittoinstituutio uhkaa romuttua. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet köyhä, niin miksi pelkäät avioehtoa? Eihän sinulla ole mitään menetettävää? 

Jos ei ole omaisuutta eikä luvassa huikeaa työuraa, niin voihan sitä ryhtyä kotiäidiksi tai -isäksi ja tukea puolisonsa urakehitystä, mutta eihän sitä kannata tehdä pelkästään omalla riskillä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen suhdetta ja mahdollisesti perintönä tuleva omaisuus on yksityistä, yhdessä olo aikana hankittu yhteistä. Jos tämä ei kelpaa niin voi lähteä menemään.

Siis ilman avioehtoa kaikki omaisuus pistetään puoliksi, riippumatta milloin se on hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto päättyy joskus kuitenkin, vaikka miten päin pyörisi, joko avioeroon tai kuolemaan. Mikäli toinen tahtoo avioehdon, sellainen mielestäni tehdään, kun omaisuus menee jakoon, se on sen hetken murhe/ilo/ongelma.

Minusta on ihan ok päättää itse että suostuuko avioehtoon vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nyt köyhä, niin miten avioliitto romahduttaa elintasosi? En ymmärrä logiikkaa.

Ap:n huoli oli siis se, että avioliiton myötä hänen elintaso nousisi ja hänen pitäisi avioliitossa pelätä, että avioero romahduttaisi sen. 

Elintaso usein kyllä romahtaa avioerossa vaikka sitä avioehtoa ei olisikaan. Kyllähän yhteisellä omaisuudella porskuttaa paljon paremmin. Ihan ymmärrettävä huoli tuo on, että tottuu uuteen elintasoon. Ja jos itselle ei avioerossa jäisi mitään, niin kyllä se voisi vaikuttaa siihen parisuhteen dynamiikkaan ja mies voisi käyttää väärin taloudellista ylivaltaansa. 

Avioehdon voi kuitenkin räätälöidä ihan millaiseksi haluaa. Tässä ap:nkin tilanteessa avioehdon olisi voinut laatia niin, että se on voimassa vain avioliiton päättyessä eroon, mutta ei siinä tapauksessa että avioliitto päättyy jomman kumman puolemaan. Jos siis miehen huoli on, että ap nostaa kytkintä ja vie puolet omaisuudesta. 

Omissa tutuissani on yksi, joka meni aika nuorena naimisiin ja tämä mies oli pelialalla töissä ja sai isot rahat firman myynnistä. Hän osti ison omakotitalon ilman velkaa. Kun ero myöhemmin miehen aloitteesta tuli, niin ei se vaimo ihan tyhjän päälle jäänyt. Mutta onhan se vähän karua lähteä isosta omakotitalosta kerrostalokolmioon lapsen kanssa. Onneksi sai edes sellaisen asunnon ostettua, vielä karumpaa olisi ollut muuttaa vuokralle. 

Tärkeintä kai on, etteivät raha-asiat aiheuttaisi riitaa. Että olisi jonkinlainen yhteinen näkemys, miten kumpikin osallistuu perheen menoihin ja askareisiin. Monille on ihan ok käyttää palkka perheen hyväksi, jos toinenkin osapuoli osallistuu kykyjensä mukaan. Mutta sitten on niitä kitupiikkejä, jotka katsovat että kaikki lasten menot kuuluvat äidille o_O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet köyhä, niin miksi pelkäät avioehtoa? Eihän sinulla ole mitään menetettävää? 

Jos ei ole omaisuutta eikä luvassa huikeaa työuraa, niin voihan sitä ryhtyä kotiäidiksi tai -isäksi ja tukea puolisonsa urakehitystä, mutta eihän sitä kannata tehdä pelkästään omalla riskillä.

No miksi tuollaiseen edes ryhtyy, kun lapset voi viedä päivähoitoon. Itse olen hieman katkera, että äiti ryhtyi kotiäidiksi ja vähän eristäydyin muista lapsista. Olin niin kateellinen muille lapsille, kun pääsivät päivähoitoon leikkimään toisten lasten kanssa. 

Miksi ap ei ymmärrä ettei mies halua menettää puolta omaisuuttan?

Ja miksi ap edes haluaa naimisiin jos jo pakko varautua eroon?

Meillä anoppi halusi avioehdon. En suostunut avioehtoon ja olen päätöksestä hyvin kiitollinen itselleni.

Avioliitossa molemmilla puolisoilla pitää olla sama elintaso.

Jos toisen palkka on suurempi, pitää pienempi tuloiselle avata eläkevakuutus, jotta eläkkeelläkin olisi tasapuolisesti turvaa. Äitiyslomat usein pienentävät eläkettä naisilla.

Rakastaminen, toisen kunnioittaminen ja yhteinen tahtotila ovat liitossa tärkeitä.