Lue keskustelun säännöt.
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Markkina-arvo taloustieteessä ja sama termi pariutumiskäyttäytymisessä ovat eri asioita. Miksi esität tyhmää jos et sellainen ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
No, sun ei tartte asialla spekuloida koska sitä on tutkittukin. Älyllä on merkitystä työelämässä, muttei niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi. Jos mitataan palkkatuloilla tai uraetenemänä, niin hyödyllisintä näyttäisi olevan olla hieman (ehkä noin keskihajonnan verran) keskimääräistä älykkäämpi. Huippuälykkyys alkaa näkyä haitallisena työmenestyksessä. Analogian relevanssia parisuhde"markkinoihin" on kuitenkin hankala nyt käsittää, koska parisuhteet tai sellaisen hakeminen eivät ole suoranaisesti mikään yhtenäinen kilpailuympäristö kaikille. Työelämässä voidaan olettaa yksinkertaistaen, että kaikki tavoittelevat enemmän palkkaa ja/tai korkeampaa asemaa (mikä ei kylläkään ole totta), mutta ihmissuhdemarkkinoilla on totaalisen katastrofaalinen virheolettama, että kaikki tavoittelisivat samoja, parhaita kumppaneita. Ymmärrän että eräästä hyvin harhaisesta vinkkelistä asioiden oikeasti kuvitellaan olevan näin, mutta totuus ei juuri kauempana voisi olla.
Autolla on tietenkin merkitystä autokilpailussa. Se ei ole enää analogia vaan tautologia. Autokilpailu on määritelty autojen paremmuuskilpailuna. Parisuhdetta ei taas missään järjellisessä kontekstissa ole määritelty ihmisten paremmuuskilpailuksi.
No nyt kun mainitsit tulot, niin tulojen vaikutus pariutumiseen ja jälkikasvun saamiseen on tilastollisesti todennettavissa.
Alimman tuloviidenneksen miehillä verrattuna ylimmän tuloviidenneksen miehiin on yli 15-kertainen riski jäädä kokonaan vaille avioliittoa ja jälkikasvua.
Huomionarvoista on että naisilla pienituloisuus ei juuri vaikuta pariumisen todennäköisyyteen, mutta suurituloisuus vähentää jonkin verran pariutumisen todennäköisyyttä.
Ok. Jälleen julistit, huomaatko? Ei pienintäkään yritystä viedä keskustelua eteenpäin.
Mutta olen armelias ja vien sitä itse eteenpäin: Mitä tuo tieto tarkoittaa sen toimistoapulaismiehen näkökulmasta? Miten hän hyötyy siitä, että hänelle on kerrottu MAT:sta ja selitetty, kuinka se toimii?
Jos toimistoapulaismies on kuunnellut naisia ja uskonut ettei ammatilla ole väliä, kunhan tekee jotain kunniallista työkseen ja tasoteoria koskee vain NHL-jääkiekkoilijoita ja missejä, hän hyötyy tajuamalla ettei asia ole näin.
Toimistoapulainen ja toimistopäällikkö voivat olla molemmat keskiluokkaa, mutta ero on suuri. Naiset arvostavat statusta ja ominaisuuksia joilla statusta hankitaan (itsevarmuus, kunnianhimo, määrätietoisuus).
Toimistoapulaismiehen on siis mietittävä haluaako hän panostaa korkeampaan statukseen, vai hyväksyä että ammatti on hänen heikkoutensa parisuhdemarkkinoilla, jolloin on mietittävä muita keinoja herättää naisten kiinnostus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
I n c e l-hyypiöiden? Minä jo luulin ja toivoin, että myrkkymieli olisi poistunut palstalta...
Suosituimmillahan on aina sitä paitsi seuraa odottamassa reservissä ja uusia faneja jonossa - usein myös salaa rinnalla.
Ja tuo loppuosio oli taas vaihteeksi jotain ihan oman sairaan mielesi tuotoksia.
Olisi kiva kyllä tietää mikä sinua noin riivaa.
Volloti volloti kyynelten kyynel.
Uhriutumalla ja henkilöhyökkäyksellä sivuutit taas kerran asia-argumenttini. No, siinä se kuitenkin lukee, minkä vuoksi yhden ihmisen subjektiivisilla tulkinnoilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa nk. teorian suhteen. sitä et osannut kiistää ja sen näkeekin reaktiostasi, joka oli paniikinomainen.
Haa! Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Nyt luulen havainneeni, mitä oikeastaan ajat takaa. Käyttämäsi tekniikka on tullut vastaan viimeksi yliopistossa, josta on hetki aikaa. Se tuntuu olevan tyypillinen älykkäille, ja nimenomaan teoreettisesti ja filosofisesti suuntautuneille ihmisille. Luonnontieteellinen koulutus auttaa lisäksi merkittävästi.
"Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus."
Nyt siis havaitaan, että on olemassa ilmiö, jonka ihan jokainen pystyy havaitsemaan todeksi (eli markkina-arvo ja se, että tämä arvo vaihtelee yksilöiden kesken). Samaan aikaan todetaan, ettei sitä syistä a ja b haluta tunnustaa todeksi (en lähde tässä veikkailemaan syitä). Tehdään myös kaksi lisähavaintoa: 1) ilmiötä on hyvin vaikeaa määritellä yksiselitteisesti ja aukottomasti ja 2) ilmiötä on hyvin vaikeaa mallintaa luvuilla muun muassa siksi, etteivät ihmiset useinkaan ole rehellisiä vastauksissaan ja toiseksi siksi, että ilmiöön vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä, jotka ovat vieläpä tilanteesta riippuvaisia (humalatila, kavereiden sosiaalinen paine jne.).
Käydään siis itse ilmiön kimppuun toteamalla, että koska ei ole sen-ja-sen tieteenfilosofisen koulukunnan tekemän määritelmän puitteissa mahdollista esittää tarkasti kuvailtua teoriaa havaitulle ilmiölle, ja lisäksi vahvistaa sitä yhtälöillä (ja laittaa tarvittaessa eteen korjaava kerroin tehtyjen empiiristen kokeiden osoittamana) niin todetaan, että koko ilmiötä ei ole olemassa.
Eihän se näin tietenkään toimi. Ties kuinka kauan oletettiin palamisessa syntyvän "flogistonia", mikä on puutaheinää. Itse ilmiö ei kuitenkaan muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä kuvattiin vääränlaisella selitysmallilla. Palamisessa syntyy "jotain", ja palaminen vaatii "jotain muuta", vaikka silloiset havaintovälineet eivät kyenneetkään osoittamaan, mitä syntyy, ja mitä palaminen vaatii.
Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina.
(En ole ihan hetkeen tällaista aivojumppaa saanutkaan, ja haluan siitä kiittää jo nyt. Oi niitä aikoja silloin joskus yliopistolla. Se oli aikaa se.)
Kun sitä on hankala (siis mahdoton) ilmoittaa lukuarvona, ei voida verrata kahden ihmisen markkina-arvoa. Olipa kyseessä lukuarvo tai diskreetti lokerointi tasoihin, miten vaan. Markkina-arvomalleille aina ja ehdottomasti on keskeistä, että on jokin yhtenäinen, vertailukelpoinen kehikko, jossa on määriteltävissä yksiselitteisesti arvojärjestys. Minkäänlaista markkinaa ei voi olla, jos ei ole sitä vertailusuuretta, hintaa. Kyseessä on täysin mielikuvituksellinen jossain muussa kuin vallitsevassa todellisuudessa pyörivä höpöhöpömarkkina, jollei markkinoilla tarjolla olevia kandidaatteja voida asettaa jonoon paremmuusjärjestyksessä.
Pojut yrittää väsätä teoriaa, joka kertoo, kannattaako kurpitsan kilohintaa alentaa, jos omena on keltainen.
Vahvistit juuri sen, mitä tuossa yllä kuvailin. Kiitokset siitä. Jos ilmiön eksakti määrittely on hankalaa niin siitä seuraa, ettei mitään ilmiötä oikeasti olekaan.
Jep. Aivojakaan ei tunneta vielä kovin hyvin eikä sen toimintoja voida laitaa yksiselitteisen numeerisiksi arvoiksi, joten aivoja ei ole olemassa.
Aivot on kiistatta havaittu olemassaoleviksi ruumiinavauksissa. Voin kertoa, että aivot eivät ole myöskään mikään ilmiö, vaan elin. Kokeilepas vähemmällä innolla ja enemmällä aivojen käytöllä seuraavaa pikkunäppäryyttä väistääksesi kiusallisen argumentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Markkina-arvo taloustieteessä ja sama termi pariutumiskäyttäytymisessä ovat eri asioita. Miksi esität tyhmää jos et sellainen ole?
Nyt erehdyt haukkumaan tietämätöntä tyhmäksi, vaikka kyse on tässä vain informaatiovajeesta. Jos markkina-arvo pariutumismielessä on jossain määritelty toisin, niin ainakaan sitä ei ole missään kohtaa kukaan tuonut esiin. Olisitko hyvä ja valaisisit minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Lähtökohtaisesti kyllä. Tietenkään en rakastu keneen tahansa, mutta sen tiedän jo varmuudella, että rakastumisen suhteen on absoluuttisen merkityksetöntä mikään ammatin tai rahan kaltainen materialistinen. Rakastun henkisesti tietynlaisiin ihmisiin ja se ei ole riippuvaista muusta.
Minäkin rakastun henkisesti, mutta siitä huolimatta kaikki poikaystäväni ja aviomieheni ovat hyvin samanlaisia ulkoisesti. Ja samantyyppisiä myös huumoriltaan. Koskaan en ole kriteerejä asettanut tai deittipalveluja käyttänyt, mutta silti näin.
Aika monilla naisilla tuttavapiirissäni on sama juttu, mutta sitten on sellaisiakin, joiden miehet ovat täysin erilaisia ulkoisesti.
Miehenikin tyttöystävät ovat ihan samaa tyyppiä kaikki, samannäköisiä ja samantyylisiä kuin minä.
Minulle on tästä joskus huomautettu, jolloin huomasin sen itsekin.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
No, sun ei tartte asialla spekuloida koska sitä on tutkittukin. Älyllä on merkitystä työelämässä, muttei niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi. Jos mitataan palkkatuloilla tai uraetenemänä, niin hyödyllisintä näyttäisi olevan olla hieman (ehkä noin keskihajonnan verran) keskimääräistä älykkäämpi. Huippuälykkyys alkaa näkyä haitallisena työmenestyksessä. Analogian relevanssia parisuhde"markkinoihin" on kuitenkin hankala nyt käsittää, koska parisuhteet tai sellaisen hakeminen eivät ole suoranaisesti mikään yhtenäinen kilpailuympäristö kaikille. Työelämässä voidaan olettaa yksinkertaistaen, että kaikki tavoittelevat enemmän palkkaa ja/tai korkeampaa asemaa (mikä ei kylläkään ole totta), mutta ihmissuhdemarkkinoilla on totaalisen katastrofaalinen virheolettama, että kaikki tavoittelisivat samoja, parhaita kumppaneita. Ymmärrän että eräästä hyvin harhaisesta vinkkelistä asioiden oikeasti kuvitellaan olevan näin, mutta totuus ei juuri kauempana voisi olla.
Autolla on tietenkin merkitystä autokilpailussa. Se ei ole enää analogia vaan tautologia. Autokilpailu on määritelty autojen paremmuuskilpailuna. Parisuhdetta ei taas missään järjellisessä kontekstissa ole määritelty ihmisten paremmuuskilpailuksi.
No nyt kun mainitsit tulot, niin tulojen vaikutus pariutumiseen ja jälkikasvun saamiseen on tilastollisesti todennettavissa.
Alimman tuloviidenneksen miehillä verrattuna ylimmän tuloviidenneksen miehiin on yli 15-kertainen riski jäädä kokonaan vaille avioliittoa ja jälkikasvua.
Huomionarvoista on että naisilla pienituloisuus ei juuri vaikuta pariumisen todennäköisyyteen, mutta suurituloisuus vähentää jonkin verran pariutumisen todennäköisyyttä.
Ok. Jälleen julistit, huomaatko? Ei pienintäkään yritystä viedä keskustelua eteenpäin.
Mutta olen armelias ja vien sitä itse eteenpäin: Mitä tuo tieto tarkoittaa sen toimistoapulaismiehen näkökulmasta? Miten hän hyötyy siitä, että hänelle on kerrottu MAT:sta ja selitetty, kuinka se toimii?
Jos toimistoapulaismies on kuunnellut naisia ja uskonut ettei ammatilla ole väliä, kunhan tekee jotain kunniallista työkseen ja tasoteoria koskee vain NHL-jääkiekkoilijoita ja missejä, hän hyötyy tajuamalla ettei asia ole näin.
Toimistoapulainen ja toimistopäällikkö voivat olla molemmat keskiluokkaa, mutta ero on suuri. Naiset arvostavat statusta ja ominaisuuksia joilla statusta hankitaan (itsevarmuus, kunnianhimo, määrätietoisuus).
Toimistoapulaismiehen on siis mietittävä haluaako hän panostaa korkeampaan statukseen, vai hyväksyä että ammatti on hänen heikkoutensa parisuhdemarkkinoilla, jolloin on mietittävä muita keinoja herättää naisten kiinnostus.
Onko toimistoapulaismiehelle jokin rajoite, mikä estää häntä vastaanottamasta ja prosessoimasta ristiriitaista informaatiota? Vai miksi hän on kuunnellut ja kuullut vain naisia, jotka sanovat, ettei ammatilla ole väliä? Onko tämä se sama mies, jolle äiti on lapsena kertonut, että riittää kun on kunnon mies, niin naisen kyllä saa?
Kyllä minulle ainakin on miehen ammatilla väliä enkä ole sitä koskaan epäröinyt kertoa. Ihan kuten ulkonäölläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Lähtökohtaisesti kyllä. Tietenkään en rakastu keneen tahansa, mutta sen tiedän jo varmuudella, että rakastumisen suhteen on absoluuttisen merkityksetöntä mikään ammatin tai rahan kaltainen materialistinen. Rakastun henkisesti tietynlaisiin ihmisiin ja se ei ole riippuvaista muusta.
Minäkin rakastun henkisesti, mutta siitä huolimatta kaikki poikaystäväni ja aviomieheni ovat hyvin samanlaisia ulkoisesti. Ja samantyyppisiä myös huumoriltaan. Koskaan en ole kriteerejä asettanut tai deittipalveluja käyttänyt, mutta silti näin.
Aika monilla naisilla tuttavapiirissäni on sama juttu, mutta sitten on sellaisiakin, joiden miehet ovat täysin erilaisia ulkoisesti.
Miehenikin tyttöystävät ovat ihan samaa tyyppiä kaikki, samannäköisiä ja samantyylisiä kuin minä.
Minulle on tästä joskus huomautettu, jolloin huomasin sen itsekin.
Noinhan se useimmilla menee.
Kuvitellaan että henkisyys ja kemia ratkaisevat, mutta "sattumalta" se kumppani oli tietyn näköinen. Ja "sattumalta" hyvin kauniiden naisten kumppanit sattuivat olemaan menestyviä, menestymään myöhemmin.
Naiset ei itsekään tajua miten ulkoiset seikat vaikuttavat siihen tunteeseen, eivätkä selästikään osaa katsella ihmisiä joukkona vaan kaikkea pitää katsoa juuri omasta näkövinkkelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset: "ammatilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, mies on typerä jos kuvittelee että tuollaiset asiat ratkaisevat"
Myös naiset: "totta kai ammatilla ja ulkonäöllä on väliä, mies on typerä jos uskoo satuihin mitä äiti ja naiskaverit kertoivat"
Tästä syystä kukaan ei usko teitä, naiset. Koska te ette koskaan kerro mitään suoraan, kaikki pitää lukea rivien välistä. Tai vielä parempi:
don't listen to what women say, observe what they do
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
I n c e l-hyypiöiden? Minä jo luulin ja toivoin, että myrkkymieli olisi poistunut palstalta...
Suosituimmillahan on aina sitä paitsi seuraa odottamassa reservissä ja uusia faneja jonossa - usein myös salaa rinnalla.
Ja tuo loppuosio oli taas vaihteeksi jotain ihan oman sairaan mielesi tuotoksia.
Olisi kiva kyllä tietää mikä sinua noin riivaa.
Volloti volloti kyynelten kyynel.
Uhriutumalla ja henkilöhyökkäyksellä sivuutit taas kerran asia-argumenttini. No, siinä se kuitenkin lukee, minkä vuoksi yhden ihmisen subjektiivisilla tulkinnoilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa nk. teorian suhteen. sitä et osannut kiistää ja sen näkeekin reaktiostasi, joka oli paniikinomainen.
Haa! Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Nyt luulen havainneeni, mitä oikeastaan ajat takaa. Käyttämäsi tekniikka on tullut vastaan viimeksi yliopistossa, josta on hetki aikaa. Se tuntuu olevan tyypillinen älykkäille, ja nimenomaan teoreettisesti ja filosofisesti suuntautuneille ihmisille. Luonnontieteellinen koulutus auttaa lisäksi merkittävästi.
"Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus."
Nyt siis havaitaan, että on olemassa ilmiö, jonka ihan jokainen pystyy havaitsemaan todeksi (eli markkina-arvo ja se, että tämä arvo vaihtelee yksilöiden kesken). Samaan aikaan todetaan, ettei sitä syistä a ja b haluta tunnustaa todeksi (en lähde tässä veikkailemaan syitä). Tehdään myös kaksi lisähavaintoa: 1) ilmiötä on hyvin vaikeaa määritellä yksiselitteisesti ja aukottomasti ja 2) ilmiötä on hyvin vaikeaa mallintaa luvuilla muun muassa siksi, etteivät ihmiset useinkaan ole rehellisiä vastauksissaan ja toiseksi siksi, että ilmiöön vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä, jotka ovat vieläpä tilanteesta riippuvaisia (humalatila, kavereiden sosiaalinen paine jne.).
Käydään siis itse ilmiön kimppuun toteamalla, että koska ei ole sen-ja-sen tieteenfilosofisen koulukunnan tekemän määritelmän puitteissa mahdollista esittää tarkasti kuvailtua teoriaa havaitulle ilmiölle, ja lisäksi vahvistaa sitä yhtälöillä (ja laittaa tarvittaessa eteen korjaava kerroin tehtyjen empiiristen kokeiden osoittamana) niin todetaan, että koko ilmiötä ei ole olemassa.
Eihän se näin tietenkään toimi. Ties kuinka kauan oletettiin palamisessa syntyvän "flogistonia", mikä on puutaheinää. Itse ilmiö ei kuitenkaan muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä kuvattiin vääränlaisella selitysmallilla. Palamisessa syntyy "jotain", ja palaminen vaatii "jotain muuta", vaikka silloiset havaintovälineet eivät kyenneetkään osoittamaan, mitä syntyy, ja mitä palaminen vaatii.
Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina.
(En ole ihan hetkeen tällaista aivojumppaa saanutkaan, ja haluan siitä kiittää jo nyt. Oi niitä aikoja silloin joskus yliopistolla. Se oli aikaa se.)
Kun sitä on hankala (siis mahdoton) ilmoittaa lukuarvona, ei voida verrata kahden ihmisen markkina-arvoa. Olipa kyseessä lukuarvo tai diskreetti lokerointi tasoihin, miten vaan. Markkina-arvomalleille aina ja ehdottomasti on keskeistä, että on jokin yhtenäinen, vertailukelpoinen kehikko, jossa on määriteltävissä yksiselitteisesti arvojärjestys. Minkäänlaista markkinaa ei voi olla, jos ei ole sitä vertailusuuretta, hintaa. Kyseessä on täysin mielikuvituksellinen jossain muussa kuin vallitsevassa todellisuudessa pyörivä höpöhöpömarkkina, jollei markkinoilla tarjolla olevia kandidaatteja voida asettaa jonoon paremmuusjärjestyksessä.
Pojut yrittää väsätä teoriaa, joka kertoo, kannattaako kurpitsan kilohintaa alentaa, jos omena on keltainen.
Vahvistit juuri sen, mitä tuossa yllä kuvailin. Kiitokset siitä. Jos ilmiön eksakti määrittely on hankalaa niin siitä seuraa, ettei mitään ilmiötä oikeasti olekaan.
Tässä tapauksessahan ilmiön olemassaolosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Siinä se iso pulma onkin. Anekdoottitasoinen mutu ei nyt vaan riitä. Miljardien ihmisten sutinoidessa keskeään kertyy ihan jäätäviä massoja monenlaisia parisuhdekokemuksia joista kyllä kelpaa kirsikanpoimia tuhat julkkista ja miljoona peräkamarinpoikaa mukamas edustaviksi esimerkeiksi. Mutta kun ei se vaan niin mene aikuisten oikeasti.
Jaa, kun minusta tuo näyttää ihan päinvastaiselta. Niitä tasoja rikkovia poikkeuksia saa etsimällä etsiä ja yleensä kaikki noudattaa hyvin tyypillistä kaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Lähtökohtaisesti kyllä. Tietenkään en rakastu keneen tahansa, mutta sen tiedän jo varmuudella, että rakastumisen suhteen on absoluuttisen merkityksetöntä mikään ammatin tai rahan kaltainen materialistinen. Rakastun henkisesti tietynlaisiin ihmisiin ja se ei ole riippuvaista muusta.
Minäkin rakastun henkisesti, mutta siitä huolimatta kaikki poikaystäväni ja aviomieheni ovat hyvin samanlaisia ulkoisesti. Ja samantyyppisiä myös huumoriltaan. Koskaan en ole kriteerejä asettanut tai deittipalveluja käyttänyt, mutta silti näin.
Aika monilla naisilla tuttavapiirissäni on sama juttu, mutta sitten on sellaisiakin, joiden miehet ovat täysin erilaisia ulkoisesti.
Miehenikin tyttöystävät ovat ihan samaa tyyppiä kaikki, samannäköisiä ja samantyylisiä kuin minä.
Minulle on tästä joskus huomautettu, jolloin huomasin sen itsekin.
Noinhan se useimmilla menee.
Kuvitellaan että henkisyys ja kemia ratkaisevat, mutta "sattumalta" se kumppani oli tietyn näköinen. Ja "sattumalta" hyvin kauniiden naisten kumppanit sattuivat olemaan menestyviä, menestymään myöhemmin.
Naiset ei itsekään tajua miten ulkoiset seikat vaikuttavat siihen tunteeseen, eivätkä selästikään osaa katsella ihmisiä joukkona vaan kaikkea pitää katsoa juuri omasta näkövinkkelistä.
Et varmaankaan saa tajuamattomia tajuamaankaan tässä keskustelussa. Mutta se on heidän vahinkonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
I n c e l-hyypiöiden? Minä jo luulin ja toivoin, että myrkkymieli olisi poistunut palstalta...
Suosituimmillahan on aina sitä paitsi seuraa odottamassa reservissä ja uusia faneja jonossa - usein myös salaa rinnalla.
Ja tuo loppuosio oli taas vaihteeksi jotain ihan oman sairaan mielesi tuotoksia.
Olisi kiva kyllä tietää mikä sinua noin riivaa.
Volloti volloti kyynelten kyynel.
Uhriutumalla ja henkilöhyökkäyksellä sivuutit taas kerran asia-argumenttini. No, siinä se kuitenkin lukee, minkä vuoksi yhden ihmisen subjektiivisilla tulkinnoilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa nk. teorian suhteen. sitä et osannut kiistää ja sen näkeekin reaktiostasi, joka oli paniikinomainen.
Haa! Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Nyt luulen havainneeni, mitä oikeastaan ajat takaa. Käyttämäsi tekniikka on tullut vastaan viimeksi yliopistossa, josta on hetki aikaa. Se tuntuu olevan tyypillinen älykkäille, ja nimenomaan teoreettisesti ja filosofisesti suuntautuneille ihmisille. Luonnontieteellinen koulutus auttaa lisäksi merkittävästi.
"Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus."
Nyt siis havaitaan, että on olemassa ilmiö, jonka ihan jokainen pystyy havaitsemaan todeksi (eli markkina-arvo ja se, että tämä arvo vaihtelee yksilöiden kesken). Samaan aikaan todetaan, ettei sitä syistä a ja b haluta tunnustaa todeksi (en lähde tässä veikkailemaan syitä). Tehdään myös kaksi lisähavaintoa: 1) ilmiötä on hyvin vaikeaa määritellä yksiselitteisesti ja aukottomasti ja 2) ilmiötä on hyvin vaikeaa mallintaa luvuilla muun muassa siksi, etteivät ihmiset useinkaan ole rehellisiä vastauksissaan ja toiseksi siksi, että ilmiöön vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä, jotka ovat vieläpä tilanteesta riippuvaisia (humalatila, kavereiden sosiaalinen paine jne.).
Käydään siis itse ilmiön kimppuun toteamalla, että koska ei ole sen-ja-sen tieteenfilosofisen koulukunnan tekemän määritelmän puitteissa mahdollista esittää tarkasti kuvailtua teoriaa havaitulle ilmiölle, ja lisäksi vahvistaa sitä yhtälöillä (ja laittaa tarvittaessa eteen korjaava kerroin tehtyjen empiiristen kokeiden osoittamana) niin todetaan, että koko ilmiötä ei ole olemassa.
Eihän se näin tietenkään toimi. Ties kuinka kauan oletettiin palamisessa syntyvän "flogistonia", mikä on puutaheinää. Itse ilmiö ei kuitenkaan muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä kuvattiin vääränlaisella selitysmallilla. Palamisessa syntyy "jotain", ja palaminen vaatii "jotain muuta", vaikka silloiset havaintovälineet eivät kyenneetkään osoittamaan, mitä syntyy, ja mitä palaminen vaatii.
Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina.
(En ole ihan hetkeen tällaista aivojumppaa saanutkaan, ja haluan siitä kiittää jo nyt. Oi niitä aikoja silloin joskus yliopistolla. Se oli aikaa se.)
Kun sitä on hankala (siis mahdoton) ilmoittaa lukuarvona, ei voida verrata kahden ihmisen markkina-arvoa. Olipa kyseessä lukuarvo tai diskreetti lokerointi tasoihin, miten vaan. Markkina-arvomalleille aina ja ehdottomasti on keskeistä, että on jokin yhtenäinen, vertailukelpoinen kehikko, jossa on määriteltävissä yksiselitteisesti arvojärjestys. Minkäänlaista markkinaa ei voi olla, jos ei ole sitä vertailusuuretta, hintaa. Kyseessä on täysin mielikuvituksellinen jossain muussa kuin vallitsevassa todellisuudessa pyörivä höpöhöpömarkkina, jollei markkinoilla tarjolla olevia kandidaatteja voida asettaa jonoon paremmuusjärjestyksessä.
Pojut yrittää väsätä teoriaa, joka kertoo, kannattaako kurpitsan kilohintaa alentaa, jos omena on keltainen.
Vahvistit juuri sen, mitä tuossa yllä kuvailin. Kiitokset siitä. Jos ilmiön eksakti määrittely on hankalaa niin siitä seuraa, ettei mitään ilmiötä oikeasti olekaan.
Tässä tapauksessahan ilmiön olemassaolosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Siinä se iso pulma onkin. Anekdoottitasoinen mutu ei nyt vaan riitä. Miljardien ihmisten sutinoidessa keskeään kertyy ihan jäätäviä massoja monenlaisia parisuhdekokemuksia joista kyllä kelpaa kirsikanpoimia tuhat julkkista ja miljoona peräkamarinpoikaa mukamas edustaviksi esimerkeiksi. Mutta kun ei se vaan niin mene aikuisten oikeasti.
Jaa, kun minusta tuo näyttää ihan päinvastaiselta. Niitä tasoja rikkovia poikkeuksia saa etsimällä etsiä ja yleensä kaikki noudattaa hyvin tyypillistä kaavaa.
Naiset ja miehet antavat kaikenlaisia merkityksiä asioille omista lähtökohdistaan, vaikka ulkoapäin voi todeta vaikkapa sen että kas, taas sillä on samannäköinen poikaystävä. Ei se poikaystävä minun mielestäni samanlainen ollut kuin edellinen.
Tuossa ainakin yksi mahdollinen selitys sille, ettei ulkoisille ja pinnallisille asioille anneta niille kuuluvaa painoarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nainen voisi saada tästä tasoteoriasta? Pragmaattisena ajattelen niitä monia parin etsimisen sudenkuoppia, joihin voi naiiviuttaan joutua. Rakkauden varjolla voi menettää paitsi itsekunnioituksensa myös rahansa. Ei sen tarvitse olla dramaattinen hermoromahdus tai vararikko, vaan ihan vain sellaista, ettei tule kohdatuksi naisena ja ihmisenä niin kuin kuuluu.
Siis tasoteoria on kaukana tunnehötöstä ja kyynisyyteenkin liukuvana parempi kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Juuri noin.
Pidän aika erikoisena sitä että naiset suosivat "pehmeitä" aloja kuten psykologia ja sosiologia, joihin liittyy paljon asioita jotka eivät ole matemaattisen eksakteja.
Samaiset naiset jopa samassa ketjussa kirjoittavat siitä millaiset ominaisuudet vaikuttavat työelämässä, opiskelussa, kaverien samisessa, jne.
Mutta kun puhutaan pariutumisesta, ääni kellossa muuttuu. Nyt pitääkin olla matemaattisen eksakti kaava joka pätee 100%, muuten koko teoria on täysin puppua ja valetta.
Hassu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Eivät ole synonyymejä.
Yksilöllisyys on juuri se syy miksi taso”teoria” on puhdasta pazkaa. Ihmisellä ei ole objektiivista tasoa vaan eri ihmisten silmissä kovinkin erilainen. Mä olen yhdelle 95/100 ja toiselle 50/100 ja muulle ihmiskunnalle 10/100. Mikä on tasoni? Ei kiinnosta, koska sille yhdelle olen se oikea. Täysin hyödytön konsepti kaikille.
Aivan taatusti et ole minkään teorian mukaan samaan aikaan 95 tai 10.
Kuten sanoin laskevia asioita on
Tyhmyys
Lihavuus
jne..
Teidän lisäksenne voin heti lisätä siihen yhden
Jääräpäisyys (tämän takia siinä yhdessä ketjussa mies olikin jo löytänyt uuden naisen, kun jääräpäinen nainen halusi jatkaa riitaa väellä ja vängällä 6 kk. Mies oli jo sillä aikaa löytänyt paremman tasoisen naisen ;))
Itse asiassa kyllä voi olla. Se, mikä jonkun toisen mielestä on tosi seksikäs ja kiinnostava - ja tasokas - voi toisen mielestä olla kaikkea muuta. Siihenhän vaikuttaa se, millainen henkilö on arvioimassa - kenties uskovaisella ja ateistilla on eri kriteerit, konservatiivilla ja rajoja rikkovalla tyypillä on eri kriteerit, gootilla ja bisnesmiehellä lienee todennäköisesti aika eri kriteerit. Jollain on fetissi mahdollisimman isoihin rintojen, joku taas ei tykkää silikonirinnoista.
Kyllä, on aina jonkin verran subjektiivisuutta mukana. Mutta on myös objektiivisesti haluttuja asioita. Miehelle ei koskaan ole haitaksi esimerkiksi yleisesti ottaen viehättävä ulkonäkö(sellainen ettei ainakaan ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa rujoutta, mutta komeus ja kauneuskin ovat pitkälti universaaleja pienin subjektiivisin vaihteluin), hyvä ruumiinrakenne, pituus, hyvä taloudellinen tilanne tai arvostettu ammatti tai asema. Oikeastaan ainoa tapa millä nuo voisivat olla negatiivisia asioita, olisi tilanne jossa toinen osapuoli kokisi alemmuutta niiden takia ja siksi hykäisi miehen heti kättelyssä. Kettu ja pihlajanmarjat. Mutta tämähän vain vahvistaa tasoilmiötä.
Pystyt siis tuntemaan tunteita esim valokuvia kohtaan.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miten jollekin valokuva vastaa toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin.
Pidän aika erikoisena sitä että naiset suosivat "pehmeitä" aloja kuten psykologia ja sosiologia, joihin liittyy paljon asioita jotka eivät ole matemaattisen eksakteja.
Samaiset naiset jopa samassa ketjussa kirjoittavat siitä millaiset ominaisuudet vaikuttavat työelämässä, opiskelussa, kaverien samisessa, jne.
Mutta kun puhutaan pariutumisesta, ääni kellossa muuttuu. Nyt pitääkin olla matemaattisen eksakti kaava joka pätee 100%, muuten koko teoria on täysin puppua ja valetta.
Hassu juttu.
Naiset sitä ja tätä, sanoi hän viimeisenä repliikkinnään ennenkuin vetäytyi takaisin tynnyriinsä ja sinetöi sen kannen sisäpuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Mitä ne kovat realiteetit ovat? Sitä, että hikisessä yksiössään netissä raivoavalle haituvaviiksipojulle ei löydykään kauniita silikonipovisia julkkismimmejä shampanjakylvettämään?
Kovat realiteetit kannattaisi hyväksyä eikä potea uhriutumista siitä että epärealistiset haaveet niiden edessä murtuvat. Tunnetaitoihin kuuluu myös tunnistaa, käsitellä ja hyväksyä omat tunteensa. Se etäihastuminen Sofiaan tai Martinaan on tunne, jonka ei tarvitse kahlita ja määrätä elämää. Julkisuuden semifeikit bimbot eivät ole koko todellisuus vaan muovijäävuoren huippu.