Lue keskustelun säännöt.
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
Mies ei siis missään vaiheessa rakastunut vaan hän valkkasi itselleen puolison kuin olisi autoa ostanut itselleen. Noinhan ne markkina-arvoteoreetikot toimii.
Väitätkö että sinä voisit rakastua ihan keneen tahansa, riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä? Ihan sattumankauppaa vain on kaikki, voi löytää itsensä vaikka 30 vuotta vanhemman katupultsarin sylistä?
Törmäätkö sinä päivittäin pultsareihin? Minä en nyt edes muista, milloin viimeksi olisin nähnyt sellaisen. Ihan tavallisia miehiä näen päivittäin, heistä lähes kaikki miellyttää omaa silmää. Luonteen kanssa tulisi varmasti enemmän hajontaa.
Tasoteoreetikoiden on mahdotonta käsitellä tavitsen suurta enemmistöä ideoineen. Heidän on toistuvasti vedottava ääripäihin eli tyyliin superjulkkiksiin ja suurrikkaisiin versus haisevat rappioalkoholistit. Sillä lailla he "todistavat" että kyllä jokainen mieluiten valitsee "korkeatasoisemman".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Minä olin nuorena kaunis ja sain paljon miehiltä huomiota. Etenkin jossain yökerhossa.
Mutta kukaan ei jaksanut luonnettani edes sitä yhtä iltaa että olisi kerran pannut.
En siis ollut haluttu vaikka ulkoisesti näytti siltä.
Herran jestas että jotain parisuhdetta vielä? Ei minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Komppaan sivusta. Ei ole mitään markkinoita. Vaikka voisi jollain kaavalla (edelleen puuttuu perustutkimustason tietoa, jonka kehitteleminen vie taatusti ainakin puoli vuosisataa) laskea potentiaaliset sopivat kumppanit populaatiossa, niin missään ei ole todellisuudessa sitä markkinapaikkaa, jossa parhaat huudetaan päältä pois kovimpaan hintaan, huom, tietysti kaksisuuntaisesti. Ei, vaan ihmiset tapaavat toinen toisiaan suhteellisen tipoittain ja satunnaisesti. Ei ole olemassa markkina-arvolaskureitakaan, joten kukaan ei tiedä omaa tasoaan eikä vastapuolen tasoa, eikä pysty arvioimaan omaa parasta tasoaan kumppanien suhteen. Jokainen kohtaaminen on kahden yksilön välinen ja siinä arvioidaan kuka milläkin kriteereillä vain ja ainoastaan, kiinnostaako. Ensikiinnostuksen jälkeen jatkuvasti opitaan ja arvioidaan uudelleen, kiinnostaako yhä jatkaa pidemmälle. Jokainen toimii aina varsin epätäydellisen tiedon varassa ja joutuu tehdä koko ajan päätöksiä hyvin pitkälti mutulla, toiveiden varassa ja luottamukseen, vaistoon sekä tunteisiin perustuen. Ne (tunteet) ovat meidän päässämme sijaitsevan supertietokoneen ratkaisu epätäydellisen informaation käsittelemiseen päätöksenteossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Voit teeskennä olevasi tuota mieltä jos kuvittelet sillä jotain voittavasi, ihan sama minulle. Oleellista edelleenkin on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Minä olin nuorena kaunis ja sain paljon miehiltä huomiota. Etenkin jossain yökerhossa.
Mutta kukaan ei jaksanut luonnettani edes sitä yhtä iltaa että olisi kerran pannut.
En siis ollut haluttu vaikka ulkoisesti näytti siltä.
Herran jestas että jotain parisuhdetta vielä? Ei minun kanssa.
Siinä tapauksessa luonteesi on jo jotain aivan poikkeuksellista, koska itsellä ei ole tiedossa yhtäkään vetävän näköistä vittumaista naista, jolla ei olisi jatkuvasti jotain sutinaa. Mitkä piirteet mielestäsi tekevät luonteestasi kestämättömän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä yksi tasokysymys, johon en koskaan ole saanut kunnollista vastausta:
Aika ajoin näen kehotuksen hakea tasoistaan. Ihan vakavissaanko joku ajattelee, että oma "taso" määrittää sen, millaiset ihmiset kokee puoleensavetäviksi?
Olen itse painanut aikuisiällä 48-88 kg. Ja tietysti kaikkea sillä välillä. Tasoteorian mukaan minun tasoni oli korkeimmalla 48-kiloisena ja alimmillaan 88-kiloisena. Minunko olisi siis pitänyt kussakin vaiheessa aina säätää miesmakuani oman painoni mukaiseksi? "Nyt olen 50-kiloinen ja käyn salilla, minulla on timmi peppu ja tiukka vyötärö, voin siis haluta miehiä, jotka ovat omaan silmääni haluttavia ja hyvännäköisiä" / "Nyt olen lähes 90-kiloinen, minulla ei ole vyötäröä ja peppuni roikkuu, minun pitää siis haluta miehiä, joita en koe omaan silmääni haluttaviksi ja hyvännäköisiksi".
Ei, ei se niin ole mennyt. Ainoa, mikä miesmaussani on muuttunut, on ikä. Edelleen ihannemieheni on suunnilleen oman ikäiseni. Edelleen hän on pikemmin 170 kuin 180 cm (no, puolisoni on kuulemma 178 cm), pikemmin tanakka kuin solakka. Näin aikuisena oli ehkä enemmän kriteerejä miehen älykkyyden, sivistyksen, koulutuksen ja elintason suhteen kuin nuorempana, mutta eivät olennaiset ulkonäköpreferenssini miksikään ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Juuri niin. Etkö todellakaan käsitä, että kerrot itse sen mistä on kyse. Taso erottaa haluttavan ja ei haluttavan tosisitaan, jossain kulkee raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Erilaisten eri määrissä olevien positiivisten ominaisuuksien yhdistelmä määrittään jonkun tasokkuuden(tai sitten haluttavuuden) kisoissa parhaista kinkuista ja makkaroista. Mitä itua tästäkin on nillittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä yksi tasokysymys, johon en koskaan ole saanut kunnollista vastausta:
Aika ajoin näen kehotuksen hakea tasoistaan. Ihan vakavissaanko joku ajattelee, että oma "taso" määrittää sen, millaiset ihmiset kokee puoleensavetäviksi?
Olen itse painanut aikuisiällä 48-88 kg. Ja tietysti kaikkea sillä välillä. Tasoteorian mukaan minun tasoni oli korkeimmalla 48-kiloisena ja alimmillaan 88-kiloisena. Minunko olisi siis pitänyt kussakin vaiheessa aina säätää miesmakuani oman painoni mukaiseksi? "Nyt olen 50-kiloinen ja käyn salilla, minulla on timmi peppu ja tiukka vyötärö, voin siis haluta miehiä, jotka ovat omaan silmääni haluttavia ja hyvännäköisiä" / "Nyt olen lähes 90-kiloinen, minulla ei ole vyötäröä ja peppuni roikkuu, minun pitää siis haluta miehiä, joita en koe omaan silmääni haluttaviksi ja hyvännäköisiksi".
Ei, ei se niin ole mennyt. Ainoa, mikä miesmaussani on muuttunut, on ikä. Edelleen ihannemieheni on suunnilleen oman ikäiseni. Edelleen hän on pikemmin 170 kuin 180 cm (no, puolisoni on kuulemma 178 cm), pikemmin tanakka kuin solakka. Näin aikuisena oli ehkä enemmän kriteerejä miehen älykkyyden, sivistyksen, koulutuksen ja elintason suhteen kuin nuorempana, mutta eivät olennaiset ulkonäköpreferenssini miksikään ole muuttunut.
Ei kai sinun pidä tehdä yhtään mitään. Se mikä on kannattavaa voi olla toinen asia. Voit haluta mitä ikinä sinua huvittaa ja itse arvioida miten hyvin se missäkin tilanteessa on sinulla parhaiten toiminut. Ja jos haluaa vaatia kriteeriensä mukaista niin pitää myös olla varaa antaa sen toisen kriteerien mukaista, tai se on no deal.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Minä olin nuorena kaunis ja sain paljon miehiltä huomiota. Etenkin jossain yökerhossa.
Mutta kukaan ei jaksanut luonnettani edes sitä yhtä iltaa että olisi kerran pannut.
En siis ollut haluttu vaikka ulkoisesti näytti siltä.
Herran jestas että jotain parisuhdetta vielä? Ei minun kanssa.Siinä tapauksessa luonteesi on jo jotain aivan poikkeuksellista, koska itsellä ei ole tiedossa yhtäkään vetävän näköistä vittumaista naista, jolla ei olisi jatkuvasti jotain sutinaa. Mitkä piirteet mielestäsi tekevät luonteestasi kestämättömän?
Minä katsos en ole vittumainen. Huumorini ei pure. Minua ei ole ikinä kiinnostanut merkityksetön small talk vaan puhun jos on asiaa.
Kukaan ei kiinnostu edes sen panon takia keskustelemaan vaikka ihmisoikeuksista loppu iltaa.
Se että saa huomiota ei tarkoita vielä mitään jos se huomion antaja ei koe oloaan mukavaksi kohteen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Voit teeskennä olevasi tuota mieltä jos kuvittelet sillä jotain voittavasi, ihan sama minulle. Oleellista edelleenkin on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Oleellista edelleenkin on, että kukaan ei ole väittänyt ihmisen käytöstä täysin ennustamattomaksi ja sattumanvaraiseksi, se on vain olkinukke, johon paniikissa turvaudutaan kun asia-argumentteihin ei keksitä vastinetta.
Noin kaikenkattavan abstraktina tuo sanottu on täysin totta. Kyllä, ihmisen käytöstä voidaan mallintaa ja asioita ennustaa monin tavoin. Se on käyttäytymistietiessä, psykologiassa, neurolääketieteessä ja monella muulla tieteenalalla ihan arkea. Jopa kauppatieteissä, joissa erliaisia markkinateorioita kehitellään ja niihin osaltaan liittyy myös ihmisten yksilöintä toteuttamat käytörmallit laajemman systeemin lainalaisuuksien lähteenä. Olemme tosi paljon samaa mieltä tästä, että näin on. Fist bumpit sille.
Mutta. ja tämä on iso mutta.
Se, että yleisellä tasolla jaamme käsityksen siitä, millainen noin ylipäänsä on tai voi olla mahdollista, ei tietenkään tarkoita herttaisen sydämellistä yhteisymmärrystä siitä että JUURI TÄMÄ TIETTY AJATUSRAKENNELMA, jota vekkulisti teoriaksikin kutsutte, on yhtään mistään kotoisin selittämään ihmisten pariutumisesta yhtään mitään.
Sinä et siis saa minua nielemään mukisematta kasaa paskaa ihan vain sen takia, että yhdessä todetaan, että paskan lisäksi pyllystä voi tulla joskus sulamattomia puolukoitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Minä olin nuorena kaunis ja sain paljon miehiltä huomiota. Etenkin jossain yökerhossa.
Mutta kukaan ei jaksanut luonnettani edes sitä yhtä iltaa että olisi kerran pannut.
En siis ollut haluttu vaikka ulkoisesti näytti siltä.
Herran jestas että jotain parisuhdetta vielä? Ei minun kanssa.Siinä tapauksessa luonteesi on jo jotain aivan poikkeuksellista, koska itsellä ei ole tiedossa yhtäkään vetävän näköistä vittumaista naista, jolla ei olisi jatkuvasti jotain sutinaa. Mitkä piirteet mielestäsi tekevät luonteestasi kestämättömän?
Minä katsos en ole vittumainen. Huumorini ei pure. Minua ei ole ikinä kiinnostanut merkityksetön small talk vaan puhun jos on asiaa.
Kukaan ei kiinnostu edes sen panon takia keskustelemaan vaikka ihmisoikeuksista loppu iltaa.
Se että saa huomiota ei tarkoita vielä mitään jos se huomion antaja ei koe oloaan mukavaksi kohteen seurassa.
Tuossa ei voi olla koko totuus. Itse ainakin keskustelen käytännössä ihan mistä tahansa (ja vihaan myös small takkia) vaikkei edes pano olisi suoraan näköpiirissä. Se voi tietysti olla eri asia palaako vastapuolelta käämit tietyissä aihepiireissä, ja niinhän käykin aina välillä. Mikä sinun huumorissasi sitten voisi olla pielessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Eivät ole synonyymejä.
Yksilöllisyys on juuri se syy miksi taso”teoria” on puhdasta pazkaa. Ihmisellä ei ole objektiivista tasoa vaan eri ihmisten silmissä kovinkin erilainen. Mä olen yhdelle 95/100 ja toiselle 50/100 ja muulle ihmiskunnalle 10/100. Mikä on tasoni? Ei kiinnosta, koska sille yhdelle olen se oikea. Täysin hyödytön konsepti kaikille.
Aivan taatusti et ole minkään teorian mukaan samaan aikaan 95 tai 10.
Kuten sanoin laskevia asioita on
Tyhmyys
Lihavuus
jne..
Teidän lisäksenne voin heti lisätä siihen yhden
Jääräpäisyys (tämän takia siinä yhdessä ketjussa mies olikin jo löytänyt uuden naisen, kun jääräpäinen nainen halusi jatkaa riitaa väellä ja vängällä 6 kk. Mies oli jo sillä aikaa löytänyt paremman tasoisen naisen ;))
Aivan taatusti voi olla samaan aikaan sekä 10 että 95. Joku rikollinen johon en koskisi ikinä on jollekin jnnänaiselle 95. Itselleni Juha Valjakkala olisi painajainen, mutta silti joku nuija menee lehteen kertomaan mikä ihana mies. Siksi juuri tasoteoria onkin niin syvältä.
Kultupieni. Tuohan on vain yhden ihmisen mielipide. Sama kuin joku vajuggi sanoisi, että kirjoitteletpa sinä fiksuja.
Şinkkis
Ymmärrätkö ..
Parinvalinta on AINA yhden ihmisen mielipide. Over and out.
Niin on. Tasojen mukaan.
Muuten se Missi ottaisi sen Ruman miehen, jos tasoja ei olisi. Over And WellDone
Zinc
Olemme jo yhdessä todenneet missien ottavan (myös) rumia miehiä. Mitä vielä änkytät?
Ei se näin mene. Kun katsot läpileikkausta yhteiskunnasta, niin sokea reettakin näkee, että oman tasoisten kanssa yritetään pariutua. Ja naiset yrittää omasta tasostaan yli.
Tietenkin kasallinen poikkeuksiakin löytyy, mutta pääsääntöisesti noin ..
Şinkkis
Paniikkimoodissa aletaan lisätä täytesanoja ilman merkitystä sen hämäämiseksi että argumentit loppuivat justiinsa ja jäi kiinni oman väitteen kumoamIsesta. 😄
Ruma mies kelpaa missille joten tasoteoriaa ei siis ole. Teorioihin ei sovi poikkeuksia.
Miksei sopisi poikkeuksia. Onhan niissä Einsteininkin teorioissa poikkeamia, joita korjataan laskukaavoilla.
Şinkkis
Valehtelet. En toki oleta että kaltaisesi ymmärtää Einsteinin töistä enempää kuin keskimääräinen syöttöpossu, joten ei ehkänole reilua syyttää valehtelusta. Mutta nyt meni näin.
Jälkikäteen on lisäilty pimeitä aineita, mustia aukkoja, aikadilaatioita, avaruuden kaareutumista yms. kaikkea kivaa, jos on huomattu jossain heittoa.
Mutta mitäpä sinä näistä ymmärtäisit ;)
Şinkkis
Ymmärrän niin paljon että eivät mainitsemasi asiat ole mitään poikkeuksia Einsteinin teorioihin vaan ne soveltuvat niiden(kin) käsittelyyn sellaisenaan. Pimeä aine ei ole ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa mutta tarvittaessa suhteellisuusteoria soveltuu senkin mallintamiseen. Aikadilataatio on suora seuraus suhteellisuusteorioista, se sisältyy niihin. Kaareutuminen ei liity niihin vaan on eräs gravitaation ja universumin topografian mallinnustapa. Sinä täysin selkeästi et tiedä yhtään mistä puhut, enkä ole lainkaan yllättynyt.
Jos pitää teinien rölläilypalstan pro.voketjuun alkaa ihan tosissaan todistelemaan substanssiosaamistaan ja saarnaamaan fysiikasta, niin heikosti menee. Tasosi laski juuri yhden pykälän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä yksi tasokysymys, johon en koskaan ole saanut kunnollista vastausta:
Aika ajoin näen kehotuksen hakea tasoistaan. Ihan vakavissaanko joku ajattelee, että oma "taso" määrittää sen, millaiset ihmiset kokee puoleensavetäviksi?
Olen itse painanut aikuisiällä 48-88 kg. Ja tietysti kaikkea sillä välillä. Tasoteorian mukaan minun tasoni oli korkeimmalla 48-kiloisena ja alimmillaan 88-kiloisena. Minunko olisi siis pitänyt kussakin vaiheessa aina säätää miesmakuani oman painoni mukaiseksi? "Nyt olen 50-kiloinen ja käyn salilla, minulla on timmi peppu ja tiukka vyötärö, voin siis haluta miehiä, jotka ovat omaan silmääni haluttavia ja hyvännäköisiä" / "Nyt olen lähes 90-kiloinen, minulla ei ole vyötäröä ja peppuni roikkuu, minun pitää siis haluta miehiä, joita en koe omaan silmääni haluttaviksi ja hyvännäköisiksi".
Ei, ei se niin ole mennyt. Ainoa, mikä miesmaussani on muuttunut, on ikä. Edelleen ihannemieheni on suunnilleen oman ikäiseni. Edelleen hän on pikemmin 170 kuin 180 cm (no, puolisoni on kuulemma 178 cm), pikemmin tanakka kuin solakka. Näin aikuisena oli ehkä enemmän kriteerejä miehen älykkyyden, sivistyksen, koulutuksen ja elintason suhteen kuin nuorempana, mutta eivät olennaiset ulkonäköpreferenssini miksikään ole muuttunut.
Ei kai sinun pidä tehdä yhtään mitään. Se mikä on kannattavaa voi olla toinen asia. Voit haluta mitä ikinä sinua huvittaa ja itse arvioida miten hyvin se missäkin tilanteessa on sinulla parhaiten toiminut. Ja jos haluaa vaatia kriteeriensä mukaista niin pitää myös olla varaa antaa sen toisen kriteerien mukaista, tai se on no deal.
Miksi olisi kannattavaa ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei pidä seksuaalisesti haluttavana; jonka seurassa olisi hyvä olla; jonka kanssa olisi samanlainen elämäntapa, elintaso ja muutenkin kaikin puolin edellytykset hyvään parisuhteeseen? Riittäisikö sinulle platoninen suhde? Vai pystytkö tahdonvoimalla muuttamaan mieltymyksiäsi eli voit päättää haluta aivan eri tyyppistä ihmistä kuin mihin luonnostaan koet vetovoimaa?
Suurin osa ihmisistä ei kaipaa varaa valkata eikä edes halua käydä mitään rasittavaa tuhannen ihmisen massa läpi. Suurin osa haluaa löytää suoraan mahdollisimman nopeasti sen yhden hyvän, parhaan, sopivimman.
Ne on jotkut nämä p!llulaskuria ksvattelevat pelurit vaan joita kiinnostaa enemmänkin saada mahdollisimman monia kokemuksia.