Lue keskustelun säännöt.
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
I n c e l-hyypiöiden? Minä jo luulin ja toivoin, että myrkkymieli olisi poistunut palstalta...
Suosituimmillahan on aina sitä paitsi seuraa odottamassa reservissä ja uusia faneja jonossa - usein myös salaa rinnalla.
Ja tuo loppuosio oli taas vaihteeksi jotain ihan oman sairaan mielesi tuotoksia.
Olisi kiva kyllä tietää mikä sinua noin riivaa.
Volloti volloti kyynelten kyynel.
Uhriutumalla ja henkilöhyökkäyksellä sivuutit taas kerran asia-argumenttini. No, siinä se kuitenkin lukee, minkä vuoksi yhden ihmisen subjektiivisilla tulkinnoilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa nk. teorian suhteen. sitä et osannut kiistää ja sen näkeekin reaktiostasi, joka oli paniikinomainen.
Haa! Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Nyt luulen havainneeni, mitä oikeastaan ajat takaa. Käyttämäsi tekniikka on tullut vastaan viimeksi yliopistossa, josta on hetki aikaa. Se tuntuu olevan tyypillinen älykkäille, ja nimenomaan teoreettisesti ja filosofisesti suuntautuneille ihmisille. Luonnontieteellinen koulutus auttaa lisäksi merkittävästi.
"Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus."
Nyt siis havaitaan, että on olemassa ilmiö, jonka ihan jokainen pystyy havaitsemaan todeksi (eli markkina-arvo ja se, että tämä arvo vaihtelee yksilöiden kesken). Samaan aikaan todetaan, ettei sitä syistä a ja b haluta tunnustaa todeksi (en lähde tässä veikkailemaan syitä). Tehdään myös kaksi lisähavaintoa: 1) ilmiötä on hyvin vaikeaa määritellä yksiselitteisesti ja aukottomasti ja 2) ilmiötä on hyvin vaikeaa mallintaa luvuilla muun muassa siksi, etteivät ihmiset useinkaan ole rehellisiä vastauksissaan ja toiseksi siksi, että ilmiöön vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä, jotka ovat vieläpä tilanteesta riippuvaisia (humalatila, kavereiden sosiaalinen paine jne.).
Käydään siis itse ilmiön kimppuun toteamalla, että koska ei ole sen-ja-sen tieteenfilosofisen koulukunnan tekemän määritelmän puitteissa mahdollista esittää tarkasti kuvailtua teoriaa havaitulle ilmiölle, ja lisäksi vahvistaa sitä yhtälöillä (ja laittaa tarvittaessa eteen korjaava kerroin tehtyjen empiiristen kokeiden osoittamana) niin todetaan, että koko ilmiötä ei ole olemassa.
Eihän se näin tietenkään toimi. Ties kuinka kauan oletettiin palamisessa syntyvän "flogistonia", mikä on puutaheinää. Itse ilmiö ei kuitenkaan muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä kuvattiin vääränlaisella selitysmallilla. Palamisessa syntyy "jotain", ja palaminen vaatii "jotain muuta", vaikka silloiset havaintovälineet eivät kyenneetkään osoittamaan, mitä syntyy, ja mitä palaminen vaatii.
Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina.
(En ole ihan hetkeen tällaista aivojumppaa saanutkaan, ja haluan siitä kiittää jo nyt. Oi niitä aikoja silloin joskus yliopistolla. Se oli aikaa se.)
Kun sitä on hankala (siis mahdoton) ilmoittaa lukuarvona, ei voida verrata kahden ihmisen markkina-arvoa. Olipa kyseessä lukuarvo tai diskreetti lokerointi tasoihin, miten vaan. Markkina-arvomalleille aina ja ehdottomasti on keskeistä, että on jokin yhtenäinen, vertailukelpoinen kehikko, jossa on määriteltävissä yksiselitteisesti arvojärjestys. Minkäänlaista markkinaa ei voi olla, jos ei ole sitä vertailusuuretta, hintaa. Kyseessä on täysin mielikuvituksellinen jossain muussa kuin vallitsevassa todellisuudessa pyörivä höpöhöpömarkkina, jollei markkinoilla tarjolla olevia kandidaatteja voida asettaa jonoon paremmuusjärjestyksessä.
Pojut yrittää väsätä teoriaa, joka kertoo, kannattaako kurpitsan kilohintaa alentaa, jos omena on keltainen.
Vahvistit juuri sen, mitä tuossa yllä kuvailin. Kiitokset siitä. Jos ilmiön eksakti määrittely on hankalaa niin siitä seuraa, ettei mitään ilmiötä oikeasti olekaan.
Tässä tapauksessahan ilmiön olemassaolosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Siinä se iso pulma onkin. Anekdoottitasoinen mutu ei nyt vaan riitä. Miljardien ihmisten sutinoidessa keskeään kertyy ihan jäätäviä massoja monenlaisia parisuhdekokemuksia joista kyllä kelpaa kirsikanpoimia tuhat julkkista ja miljoona peräkamarinpoikaa mukamas edustaviksi esimerkeiksi. Mutta kun ei se vaan niin mene aikuisten oikeasti.
Jaa, kun minusta tuo näyttää ihan päinvastaiselta. Niitä tasoja rikkovia poikkeuksia saa etsimällä etsiä ja yleensä kaikki noudattaa hyvin tyypillistä kaavaa.
Koko roska perustuu siihen mitä yksittäiset ihmiset haluavat nähdä. ”Minusta näyttää” ei ole teoria vaan uskontunnustus. Siksi kaikki on niin epämääräistä ja ristiriitaista ja todellisuutta kuvaamatonta. Sellaisia uskonnot ja uskomukset yleensä ovat. Siksi jo antiikista alkaen on kehitetty systemaattista tapoja saada luotettavaa tietoa. Jollakin vuosituhannella se osaaminen varmaan vielä saavuttaa ätmeiksi itsensä nimittäneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
Mies ei siis missään vaiheessa rakastunut vaan hän valkkasi itselleen puolison kuin olisi autoa ostanut itselleen. Noinhan ne markkina-arvoteoreetikot toimii.
Väitätkö että sinä voisit rakastua ihan keneen tahansa, riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä? Ihan sattumankauppaa vain on kaikki, voi löytää itsensä vaikka 30 vuotta vanhemman katupultsarin sylistä?
Törmäätkö sinä päivittäin pultsareihin? Minä en nyt edes muista, milloin viimeksi olisin nähnyt sellaisen. Ihan tavallisia miehiä näen päivittäin, heistä lähes kaikki miellyttää omaa silmää. Luonteen kanssa tulisi varmasti enemmän hajontaa.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Jos haluamasi ihminen kutsuu sinua nollaksi, se ei vaikuta hänen arvoonsa muiden silmissä ja mahdollinen arvon muutos omissa silmissäsi johtuu enemmän tunnepuolen muutoksesta eikä yleisestä arvonmuutoksesta. Toki jos joku on niin tökerö että oikeasti sanoo noin, kyllähän se luonnepisteitä alentaa jos pystyy ihastukseltaan sen huonon puolen hänessä näkemään. Eikä välttämättä käy niinkään, nyt vain tiedät ettei hän ole halukas sinulle kumppaniksi. Aika moni itkee menettämiensä exienkin perään ja antaisivat mitä vain että saisivat heidät takaisin, tai surkuttelevat kun eivät saaneet sitä tai tätä tyyppiä kumppanikseen. Arvo siis yleensä pysyy, vaikka kohdetta ei saakaan.
Lesbonaisen arvo ei muutu miksikään miesten silmissä, koska he eivät ole kohdemarkkinaa alunperinkään. Osalle miehistä hän tulisi aina kelpaamaan satunnaiseksi seksikumppaniksi puhtaan ulkonäköarvon ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Naiset: "ammatilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, mies on typerä jos kuvittelee että tuollaiset asiat ratkaisevat"
Myös naiset: "totta kai ammatilla ja ulkonäöllä on väliä, mies on typerä jos uskoo satuihin mitä äiti ja naiskaverit kertoivat"
Tästä syystä kukaan ei usko teitä, naiset. Koska te ette koskaan kerro mitään suoraan, kaikki pitää lukea rivien välistä. Tai vielä parempi:
don't listen to what women say, observe what they do
Taasko me ollaan kaikki samaa massaa nimeltä naiset? Mä en kyllä lähde tuohon. Voit rauhassa katsella mitä itse kukin tekee, ja toivottavasti jonankin päivänä huomata, että joka nainen on yksilö.
15 v hippimiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset: "ammatilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, mies on typerä jos kuvittelee että tuollaiset asiat ratkaisevat"
Myös naiset: "totta kai ammatilla ja ulkonäöllä on väliä, mies on typerä jos uskoo satuihin mitä äiti ja naiskaverit kertoivat"
Tästä syystä kukaan ei usko teitä, naiset. Koska te ette koskaan kerro mitään suoraan, kaikki pitää lukea rivien välistä. Tai vielä parempi:
don't listen to what women say, observe what they do
Taasko me ollaan kaikki samaa massaa nimeltä naiset? Mä en kyllä lähde tuohon. Voit rauhassa katsella mitä itse kukin tekee, ja toivottavasti jonankin päivänä huomata, että joka nainen on yksilö.
15 v hippimiehen kanssa.
Minusta on hyvä idea että menevät katsomaan mitä naiset tekevät. Vaikka Prismaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Taide on oikeastaan yllättävän toimiva vertauskuva tässä. On olemassa yleisesti arvostettuina pidettyjä ja kauniita mestariteoksia, jotka kelpaisivat jokaiselle, jos vain on niihin varaa, mutta harvalla on. Rahakkaat ihmiset saavat siis arvokkaimmat taulut ihan luonnostaan ja niin edelleen. Mitä kauemmas mennään kauneimmista ja arvostetuimmista teoksista, sitä halvemmalla niitä saa ja sitä enemmän niiden arvo muuttuu subjektiiviseksi. Osa löytää ottajansa ja osa ei kelpaa kenekään seinälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset: "ammatilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, mies on typerä jos kuvittelee että tuollaiset asiat ratkaisevat"
Myös naiset: "totta kai ammatilla ja ulkonäöllä on väliä, mies on typerä jos uskoo satuihin mitä äiti ja naiskaverit kertoivat"
Tästä syystä kukaan ei usko teitä, naiset. Koska te ette koskaan kerro mitään suoraan, kaikki pitää lukea rivien välistä. Tai vielä parempi:
don't listen to what women say, observe what they do
Taasko me ollaan kaikki samaa massaa nimeltä naiset? Mä en kyllä lähde tuohon. Voit rauhassa katsella mitä itse kukin tekee, ja toivottavasti jonankin päivänä huomata, että joka nainen on yksilö.
15 v hippimiehen kanssa.
Minusta on hyvä idea että menevät katsomaan mitä naiset tekevät. Vaikka Prismaan.
Kannatan. "Mitä naiset tekevät?" kuulostaa muuten ihan lastenohjelmalta. Uusi jakso joka päivä Pikku kakkosessa (pun def. intended).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Taide on oikeastaan yllättävän toimiva vertauskuva tässä. On olemassa yleisesti arvostettuina pidettyjä ja kauniita mestariteoksia, jotka kelpaisivat jokaiselle, jos vain on niihin varaa, mutta harvalla on. Rahakkaat ihmiset saavat siis arvokkaimmat taulut ihan luonnostaan ja niin edelleen. Mitä kauemmas mennään kauneimmista ja arvostetuimmista teoksista, sitä halvemmalla niitä saa ja sitä enemmän niiden arvo muuttuu subjektiiviseksi. Osa löytää ottajansa ja osa ei kelpaa kenekään seinälle.
Jokainen osaa tunnustaa Gallen-Kallelan teosten arvon mutta haluaako kukaan sellaista seinälleen vaikka sen voisi ostaa? Sopiiko sinun asuntoosi ja tyylisi?
Kyllä vain. Taide toimii hyvänä esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Lähtökohtaisesti kyllä. Tietenkään en rakastu keneen tahansa, mutta sen tiedän jo varmuudella, että rakastumisen suhteen on absoluuttisen merkityksetöntä mikään ammatin tai rahan kaltainen materialistinen. Rakastun henkisesti tietynlaisiin ihmisiin ja se ei ole riippuvaista muusta.
Minäkin rakastun henkisesti, mutta siitä huolimatta kaikki poikaystäväni ja aviomieheni ovat hyvin samanlaisia ulkoisesti. Ja samantyyppisiä myös huumoriltaan. Koskaan en ole kriteerejä asettanut tai deittipalveluja käyttänyt, mutta silti näin.
Aika monilla naisilla tuttavapiirissäni on sama juttu, mutta sitten on sellaisiakin, joiden miehet ovat täysin erilaisia ulkoisesti.
Miehenikin tyttöystävät ovat ihan samaa tyyppiä kaikki, samannäköisiä ja samantyylisiä kuin minä.
Minulle on tästä joskus huomautettu, jolloin huomasin sen itsekin.
Noinhan se useimmilla menee.
Kuvitellaan että henkisyys ja kemia ratkaisevat, mutta "sattumalta" se kumppani oli tietyn näköinen. Ja "sattumalta" hyvin kauniiden naisten kumppanit sattuivat olemaan menestyviä, menestymään myöhemmin.
Naiset ei itsekään tajua miten ulkoiset seikat vaikuttavat siihen tunteeseen, eivätkä selästikään osaa katsella ihmisiä joukkona vaan kaikkea pitää katsoa juuri omasta näkövinkkelistä.
Miten niin sattumalta? Tottakai halusin tietyn näköisen kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?
Näyttää kiikastavan siitä, ettei yksi tai muutama henkilö ymmärrä mitä markkina-arvolla tarkoitetaan. Googlaaminen voisi auttaa. Markkina-arvo ei ole absoluuttinen eikä se määräydy yhden tai kahden henkilön mielipiteen perusteella. Olen kirjoittanut tuon jo ainakin kolme kertaa, mutta ei onnistu. Kuitenkin, niin kuin lainaamastasi viestistä ilmenee, periaate ymmärretään. Se pitää vain kieltää.
Ennemmin näyttää että sinä et ymmärrä kritiikkiä. Niinpä jankutat samaa papukaijana.
Markkina-arvo tosiaan on markkinoiden muodostama ja absoluuttinen. Mutta parisuhde syntyy aina yhden tai kahden henkilön päätöksestä ja jokaiselle arvottajalle erisuuri. Siksi ja juuri siksi markkina-arvohihhulointi on täysin irrelevantti, pätemätön ja hyödytön parisuhteen ennustajana tai selittäjänä. Lisäksi tosiasiassa ihmismarkkinoitakaan ei ole. Hyvin rajatussa määrin voidaan ajatella esim deittipalvelun olevan sellainen, mutta siinäkin markkinanäkökulma kattaa ainoastaan vaiheet ilmoituksen julkaisemisesta treffeille. Sen jälkeen se on yksilöiden välistä tutustumista ja mielipiteenmiodostusta, ei mitään markkinahumua.
Mistä kumpuaa tämä joko-tai -ajattelu? Pariutuminen on joko pinnallisten ominaisuuksien valikointia tai sitten puhdasta, sokeaa ja sattumanvaraista tunnetta? Eihän se niin mene, vaan molemmat komponentit kuuluvat siihen. Ihminen on olento jolla on erilaisia mieltymyksiä, sekä syvällisempiä että pinnallisempia ja lisäksi osa on sellaisia joista hän ei ole edes tietoinen. Tunnepuoli ei syty tyhjästä kenen kanssa tahansa, vaan silloin kun tietyt ominaisuudet ovat kohdillaan. Onko tämä liian monimutkaista käsittää, liikaa liikkuvia osia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Taide on oikeastaan yllättävän toimiva vertauskuva tässä. On olemassa yleisesti arvostettuina pidettyjä ja kauniita mestariteoksia, jotka kelpaisivat jokaiselle, jos vain on niihin varaa, mutta harvalla on. Rahakkaat ihmiset saavat siis arvokkaimmat taulut ihan luonnostaan ja niin edelleen. Mitä kauemmas mennään kauneimmista ja arvostetuimmista teoksista, sitä halvemmalla niitä saa ja sitä enemmän niiden arvo muuttuu subjektiiviseksi. Osa löytää ottajansa ja osa ei kelpaa kenekään seinälle.
Jokainen osaa tunnustaa Gallen-Kallelan teosten arvon mutta haluaako kukaan sellaista seinälleen vaikka sen voisi ostaa? Sopiiko sinun asuntoosi ja tyylisi?
Kyllä vain. Taide toimii hyvänä esimerkkinä.
Näen jo teoriamiestä asettelemassa Ainon tarua asuntoonsa. "Tää on just se mitä aina halusin"
Sillä ei ole väliä mitä se tekee hänen elämänlaadulleen, vie saakelisti tilaa ja tekee asunnosta tunkkaisen koska se mitä hän kokee subjektiivisesti ei merkitse vaan vain se että teoksella on arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset: "ammatilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, mies on typerä jos kuvittelee että tuollaiset asiat ratkaisevat"
Myös naiset: "totta kai ammatilla ja ulkonäöllä on väliä, mies on typerä jos uskoo satuihin mitä äiti ja naiskaverit kertoivat"
Tästä syystä kukaan ei usko teitä, naiset. Koska te ette koskaan kerro mitään suoraan, kaikki pitää lukea rivien välistä. Tai vielä parempi:
don't listen to what women say, observe what they do
Eli sinulla on jokin rajoite liittyen tiedon vastaanottamiseen. Et pysty käsittelemään sitä, että meissä naisissa on sekä niitä, joille miehen ammatilla ei ole väliä, että niitä joille sillä on väliä. Sinun pitää väkisinkin yrittää sulattaa meidät yhteen muottiin.
Ulkonäöllä on kaikille väliä ja joka muuta väittää, tekee sen vain koska ajattelee, että ulkonäöllä viitataan ns. klassiseen komeuteen tai kauneuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Jos haluamasi ihminen kutsuu sinua nollaksi, se ei vaikuta hänen arvoonsa muiden silmissä ja mahdollinen arvon muutos omissa silmissäsi johtuu enemmän tunnepuolen muutoksesta eikä yleisestä arvonmuutoksesta. Toki jos joku on niin tökerö että oikeasti sanoo noin, kyllähän se luonnepisteitä alentaa jos pystyy ihastukseltaan sen huonon puolen hänessä näkemään. Eikä välttämättä käy niinkään, nyt vain tiedät ettei hän ole halukas sinulle kumppaniksi. Aika moni itkee menettämiensä exienkin perään ja antaisivat mitä vain että saisivat heidät takaisin, tai surkuttelevat kun eivät saaneet sitä tai tätä tyyppiä kumppanikseen. Arvo siis yleensä pysyy, vaikka kohdetta ei saakaan.
Lesbonaisen arvo ei muutu miksikään miesten silmissä, koska he eivät ole kohdemarkkinaa alunperinkään. Osalle miehistä hän tulisi aina kelpaamaan satunnaiseksi seksikumppaniksi puhtaan ulkonäköarvon ansiosta.
Mistäs miehet tietävät naisen suuntautumisesta, jos tämä ei kerro siitä heti? Samantha Fox oli monen miehen ihanne, mutta hänen suuntautumisestaan kerrottiin vasta vuosia myöhemmin. Ettei vaan syynä ollut se, että miehet olisivat lakanneet fanittamasta? Tarkoittaako tuo, että Samanthan markkina-arvo tippui? Miksi, hänhän oli edelleen samanlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset: "ammatilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, mies on typerä jos kuvittelee että tuollaiset asiat ratkaisevat"
Myös naiset: "totta kai ammatilla ja ulkonäöllä on väliä, mies on typerä jos uskoo satuihin mitä äiti ja naiskaverit kertoivat"
Tästä syystä kukaan ei usko teitä, naiset. Koska te ette koskaan kerro mitään suoraan, kaikki pitää lukea rivien välistä. Tai vielä parempi:
don't listen to what women say, observe what they do
Ai niin, tuo havainnointi on kyllä ihan hyvä menetelmä. Suosittelen paikallista Prismaa. Kannattaa myös katsoa ihan omaa tuttava- ja sukulaispiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.
65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.
Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?
Sori mutta etkö oikeasti tajua tuota mitä tässä on selitetty? Eihän kenenkään taso iästä riipu vaan miehen kohdalla sosiaalisesta ja materiaalisesta pääomasta esimerkiksi. Se on yksilöllinen kuten vAikkapa talonkin arvo, vaikka kytkentä ikäänkin löytyy.
Eli mikä on isäsi tai jonkun muun tuntemasi noin 65-vuotiaan miehen taso (asteikolla 1-10)? 1? 2?
En minä voi arvioida sitä, vaan markkinat sen arvioivat. Tätäkö et nyt ymmärrä? Karkeasti ottaen komea, pitkä mies, jolla on hyvä ammatti, varallisuutta ja joka on sosiaalisesti taitava ja mukava mies säilyttää markkina-arvonsa paremmin kuin tavallisempi mies menettää ikääntyessään markkina-arvoaan enemmän, vaikka olisi kuinka mukava mies. Siitä huolimatta jälkimmäinen voi onnistua pariutumaan onnellisemmin kuin ensin mainittu. Tässä siis ei ole kyse kenenkään arvosta tai onnellisuudesta, vaan suosituimmuudesta, siitä minkä verran on kysyntää.
Precis. Ja siksi toistan kysymykseni: miksi ei puhuta suosituimmuudesta? Miksi väen vängällä halutaan puhua tasoista, kun tarkoitetaan suosituimmuutta? Sillä 65-vuotiaalla miehellä ei ole universaalia tasoa, joka olisi pelkistettävissä numeroksi ja pätisi kaiken ikäisten naisten silmissä.
Ja mitä puhumista siinä ylipäänsä riittää vuosiksi, että toiset ovat suositumpia kuin toiset?
Millä sitä suosituimmuutta mitataan ja vertaillaan? Olisiko vaikka tasoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?
Näyttää kiikastavan siitä, ettei yksi tai muutama henkilö ymmärrä mitä markkina-arvolla tarkoitetaan. Googlaaminen voisi auttaa. Markkina-arvo ei ole absoluuttinen eikä se määräydy yhden tai kahden henkilön mielipiteen perusteella. Olen kirjoittanut tuon jo ainakin kolme kertaa, mutta ei onnistu. Kuitenkin, niin kuin lainaamastasi viestistä ilmenee, periaate ymmärretään. Se pitää vain kieltää.
Ennemmin näyttää että sinä et ymmärrä kritiikkiä. Niinpä jankutat samaa papukaijana.
Markkina-arvo tosiaan on markkinoiden muodostama ja absoluuttinen. Mutta parisuhde syntyy aina yhden tai kahden henkilön päätöksestä ja jokaiselle arvottajalle erisuuri. Siksi ja juuri siksi markkina-arvohihhulointi on täysin irrelevantti, pätemätön ja hyödytön parisuhteen ennustajana tai selittäjänä. Lisäksi tosiasiassa ihmismarkkinoitakaan ei ole. Hyvin rajatussa määrin voidaan ajatella esim deittipalvelun olevan sellainen, mutta siinäkin markkinanäkökulma kattaa ainoastaan vaiheet ilmoituksen julkaisemisesta treffeille. Sen jälkeen se on yksilöiden välistä tutustumista ja mielipiteenmiodostusta, ei mitään markkinahumua.
Mistä kumpuaa tämä joko-tai -ajattelu? Pariutuminen on joko pinnallisten ominaisuuksien valikointia tai sitten puhdasta, sokeaa ja sattumanvaraista tunnetta? Eihän se niin mene, vaan molemmat komponentit kuuluvat siihen. Ihminen on olento jolla on erilaisia mieltymyksiä, sekä syvällisempiä että pinnallisempia ja lisäksi osa on sellaisia joista hän ei ole edes tietoinen. Tunnepuoli ei syty tyhjästä kenen kanssa tahansa, vaan silloin kun tietyt ominaisuudet ovat kohdillaan. Onko tämä liian monimutkaista käsittää, liikaa liikkuvia osia?
En tiedä miksi haluat toistuvasti tehdä tuollaisia mustavalkoisia asetelmia ja kehitellä olkinukkeja puhtaista, sokeista ja sattumanvaraisista tunteista. Eivät ne ole sattumanvaraisia, vaan perustuvat hyvin pitkälle henkiseen yhteensopivuuteen ja sen sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.
65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.
Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?
Sori mutta etkö oikeasti tajua tuota mitä tässä on selitetty? Eihän kenenkään taso iästä riipu vaan miehen kohdalla sosiaalisesta ja materiaalisesta pääomasta esimerkiksi. Se on yksilöllinen kuten vAikkapa talonkin arvo, vaikka kytkentä ikäänkin löytyy.
Eli mikä on isäsi tai jonkun muun tuntemasi noin 65-vuotiaan miehen taso (asteikolla 1-10)? 1? 2?
En minä voi arvioida sitä, vaan markkinat sen arvioivat. Tätäkö et nyt ymmärrä? Karkeasti ottaen komea, pitkä mies, jolla on hyvä ammatti, varallisuutta ja joka on sosiaalisesti taitava ja mukava mies säilyttää markkina-arvonsa paremmin kuin tavallisempi mies menettää ikääntyessään markkina-arvoaan enemmän, vaikka olisi kuinka mukava mies. Siitä huolimatta jälkimmäinen voi onnistua pariutumaan onnellisemmin kuin ensin mainittu. Tässä siis ei ole kyse kenenkään arvosta tai onnellisuudesta, vaan suosituimmuudesta, siitä minkä verran on kysyntää.
Precis. Ja siksi toistan kysymykseni: miksi ei puhuta suosituimmuudesta? Miksi väen vängällä halutaan puhua tasoista, kun tarkoitetaan suosituimmuutta? Sillä 65-vuotiaalla miehellä ei ole universaalia tasoa, joka olisi pelkistettävissä numeroksi ja pätisi kaiken ikäisten naisten silmissä.
Ja mitä puhumista siinä ylipäänsä riittää vuosiksi, että toiset ovat suositumpia kuin toiset?
Millä sitä suosituimmuutta mitataan ja vertaillaan? Olisiko vaikka tasoilla?
Nyt on ilmeisesti kehitetty ikiliikkuja. Ihmisen suosituimmuudesta eli haluttavuudesta kertoo hänen tasonsa. Ihmisen taso määräytyy sen mukaan, kuinka suosittu eli haluttu hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.
65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.
Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?
Sori mutta etkö oikeasti tajua tuota mitä tässä on selitetty? Eihän kenenkään taso iästä riipu vaan miehen kohdalla sosiaalisesta ja materiaalisesta pääomasta esimerkiksi. Se on yksilöllinen kuten vAikkapa talonkin arvo, vaikka kytkentä ikäänkin löytyy.
Eli mikä on isäsi tai jonkun muun tuntemasi noin 65-vuotiaan miehen taso (asteikolla 1-10)? 1? 2?
En minä voi arvioida sitä, vaan markkinat sen arvioivat. Tätäkö et nyt ymmärrä? Karkeasti ottaen komea, pitkä mies, jolla on hyvä ammatti, varallisuutta ja joka on sosiaalisesti taitava ja mukava mies säilyttää markkina-arvonsa paremmin kuin tavallisempi mies menettää ikääntyessään markkina-arvoaan enemmän, vaikka olisi kuinka mukava mies. Siitä huolimatta jälkimmäinen voi onnistua pariutumaan onnellisemmin kuin ensin mainittu. Tässä siis ei ole kyse kenenkään arvosta tai onnellisuudesta, vaan suosituimmuudesta, siitä minkä verran on kysyntää.
Precis. Ja siksi toistan kysymykseni: miksi ei puhuta suosituimmuudesta? Miksi väen vängällä halutaan puhua tasoista, kun tarkoitetaan suosituimmuutta? Sillä 65-vuotiaalla miehellä ei ole universaalia tasoa, joka olisi pelkistettävissä numeroksi ja pätisi kaiken ikäisten naisten silmissä.
Ja mitä puhumista siinä ylipäänsä riittää vuosiksi, että toiset ovat suositumpia kuin toiset?
Millä sitä suosituimmuutta mitataan ja vertaillaan? Olisiko vaikka tasoilla?
Ei, koska taso antaa ymmärtää että se on kohteen pysyvä ja aina absoluuttinen ominaisuus. Suosituimmuus huomioi sen, että yhtä ihmistä kohtaan kiinnostusta tuntee ihan eri joukko ihmisiä kuin toista. Joukolle A henkilö X on "tasoa" 10/10 ja henkilö Y "tasoa" 1/10, kun taas joukolle B päinvastoin henkilö X on "tasoa" 1/10 ja henkilö Y "tasoa" 10/10.
Saman kohdehenkilön "taso" on täysin riippuvainen siitä, keneltä kysytään.
Jos hän kehittää vain statustaan mutta ei niitä ominaisuuksia niin mikä lopulta on hänen status pariutumisessa?