Lue keskustelun säännöt.
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.
Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.
Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.
Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?
Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.
Jos olisit palstaa lukenut yhtään pitempään, niin pikkukakkosen teeseihin olisit törmännyt. Hän itse on omien sanojensa mukaan vaalea, lyhyt, heikkoleukainen ja hintelä. Hänellä on lukuisia irtosuhteita ja pari vakipanoa samaan aikaan. Silti hän kertoo millaisista miehistä naiset pitävät ja sanoo oman ihannemiehen olevan jokaisen naisen haave.
Mutta jos alitajunta määrää puolison valinnassa, niin mitä sitten keskutelemaan aiheesta. Vain ne pitkät, miehekkäät ja rikkaat miehet ovat haluttuja, te muut lopettakaa ruikutus ja tyytykää osaanne.
Minulla on kylläkin tummat hiukset, eikä irtosuhteita ole ollut kovinkaan montaa. Monet "elämää elävät" (lue : tyypilliset) naiset pitäisivät lukua miehelle hyvin vähäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
En kyllä ymmärrä miten tuo liittyy millään tapaa markkina-arvoteoriaan tai mihinkään tietoisuuteen. Luen tuon niin, että ihmisellä on joukko makumieltymyksiä jotka ovat vaikuttaneet parinvalintaan ja ihmisellä on takanaan useita suhteita joista viimeisin on toistaiseksi pisin, pysyvin ja paras. Samalla lailla voi kuvata hyvin monen ihmisen parisuhdehistoriaa vailla minkään höpöteorian nivomista asiaan pinnallisesti.
Et ymmärrä? Kokeilen nyt vielä kerran, mutta sitten lienee paras luovuttaa.
Mies tiedosti alusta asti, ettei hänen oman markkina-arvonsa todennäköisesti riitä siihen unelmaan, joka siis oli "180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo". Siksi hän määritteli itselleen, mikä on 1) tärkeää naisessa, ja 2) mihin hänen omat rahkeensa riittävät. Ja sitten ryhtyi toimeen... ja sai ajan kanssa hyvinkin odotettuja markkina-arvotietoisia tuloksia, eikö?
Toisin sanoen hän teki JUURI NIIN kuin täällä aina miehille sanotaan: "laske rimaasi". Hän teki juuri niin, koki monia asioita, ja lopulta löysi onnen.
Kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vain? Ja samalla tuli osoitetuksi, että markkina-arvotietoisuudesta on mitä suurinta hyötyä käytännössä?
Sinä päivänä, kun tuo mies törmää 180 cm pitkään tohtorisnaiseen, jolla on fitnesvartalo, entinen eukko jää kuin nalli kalliolle. Tuolla tavoin ei synny hyviä parisuhteita, kun takaraivossa on edelleen se haavekuva. Mahtaako nykyinen vaimo tietää, että mies on hänen kanssaan, kun parempaa ei saanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali kirjoitti:
Markkina-arvo ja ihmisyys eivät mahdu samaan lauseeseen normaalijärkisellä ihmisellä, jos arvioisin oman ”markkina-arvoni” niin se on sama, kuin omanarvontuntoni. Kenelläkään ei ole niin paljon rahaa, että pystyisi sen ostamaan, sanokoon kuka mitä tahansa.
Siltikin se on tosiasia, että toiset ovat hemmetisti halutumpia seksuaalivalinnassa kuin toiset, eli siinä suhteessa heillä on eri tavoin mitattuna enemmän arvoa kuin toisilla. Ihmisyys taas ei aina ole mitään ideaalia tai kaunista, monen ikävän asian ei pitäisi liittyä ihmisyyteen missään ideaalimaailmassa, mutta minkäs teet.
Mutta eihän tällä normaali-ihmiselle ole yhtään mitään väliä, koska maailmantähdet on erikseen. Ja omat ongelmansa heilläkin kaikilla on, lukekaa vaikka uutisia.
Rakensit taas yhden olkiukon. Ei kyse ollutkaan siitä mitä jollekin tavan tyypille on tuolla seikalla merkitystä vaan siitä, että se(kin) ilmiö tukee hyvin tasoteoriaa. Onpahan vain siis ääriesimerkki, joihin täällä vastaillessa jotuuu toisinaan turvautumaan.
Eihän tue. Maailmantähdet on maailmantähtiä. Ei kukaan normaali ihminen tosielämässä pistä heitä vaikka sen hauskan ja söpön opiskelijakaverin edelle.
Totta kai tukee: sama mieshän ilman julkisuusarvoa voi olla täysin arvoton pariutumismarkkinoilla - ja aina joka tapauksessa arvottomampi ilman sellaista. Monella julkkiksellahan se on nimenomaan myös ollut näin ettei olisi ikinä kelvannut niille kaikille kaunottarille ilman kuuluisuuttaan/menestystään etc.
Miten niin?
Olivat liian rumia, epävarmoja, ujoja, hylkiö-kastiin iskostettuja, erilaisia ja ennen kaikkea epäsuosittuja. Kuuluisuus muutti kaiken hetkessä näillä tapauksilla. Dave Mustainen sanoin, bändärien ja naisten taso nousi jatkuvasti suosion kasvun myötä.
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian mukaan tasoja on kolme YTM-KTM-ATM. Ylemmän tason mies saa lähes kenet tahansa. Keskitason mies saa jonkun ja alemman tason mies ei saa ketään. Uskonko, että on olemassa näitä jokaisen ryhmän miehiä? Kyllä.
Koska on miehiä jotka pyörittävät lukemattomia naisia. On miehiä, jotka löysivät sen yhden tai muutaman puolison ja sitten miehiä, jotka eivät vaan millään saa naista.
Näissä tasoissa on muullakin merkitystä kuin ulkonäöllä, mutta se heikoin kohta määrittele sen tason. Eli kaikki muut paitsi yksi kohta on ylintä tasoa, mutta se yksi asia voi tiputtaa alimmalle tasolle, eikä kukaan huoli häntä.
Ja kyllä, minulla on aina ollut paljon vientiä, mutta vanhetessani tiedostan, että tasoni tippuu enkä ole korkeinta tasoa enää parisuhdemarkkinoilla.
Komeat, tavikset ja sellaiset, joiden on vaikea löytää ketään. Ihan tuo on järkeenkäyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.
Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.
Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.
Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?
Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.
Jos olisit palstaa lukenut yhtään pitempään, niin pikkukakkosen teeseihin olisit törmännyt. Hän itse on omien sanojensa mukaan vaalea, lyhyt, heikkoleukainen ja hintelä. Hänellä on lukuisia irtosuhteita ja pari vakipanoa samaan aikaan. Silti hän kertoo millaisista miehistä naiset pitävät ja sanoo oman ihannemiehen olevan jokaisen naisen haave.
Mutta jos alitajunta määrää puolison valinnassa, niin mitä sitten keskutelemaan aiheesta. Vain ne pitkät, miehekkäät ja rikkaat miehet ovat haluttuja, te muut lopettakaa ruikutus ja tyytykää osaanne.
Minulla on kylläkin tummat hiukset, eikä irtosuhteita ole ollut kovinkaan montaa. Monet "elämää elävät" (lue : tyypilliset) naiset pitäisivät lukua miehelle hyvin vähäisenä.
Onko sinun irtosuhteiden määrä myös naisen kohdalla hyvin vähäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmantähdet ovat sikäli hyvä esimerkki, että heidän statuksensa kompensoi muita puutteita kuten ulkonäköä. Monet ovat kiinnostuneita julkkiksista, vaikka eivät kaikki olekaan.
Ihan yhtä lailla tavallisen tallaajan hyvä huumorintaju kompensoi kalapuikkoviikset ja matkailutaidot rytmitajun puutteen ja sininen silmä ruskean silmän. Ja x y:n ja ä ö:n. Jokainen ihminen on osiensa summa ja näistä osista jotkut viehättää jotakuta ja toiset jotakuta muuta.
Mutta eikun täällä pitää puhua suu supussa mark-ki-na-ar-vo-te-o-ri-as-ta.
Onhan ihmisen pariutumiskäytyminen nyt perin juurin mielenkiintoista. Ja miksi olet tässä ketjussa, joka käsittelee markkina-arvoteorioita, jos ei sinua edes kiinnosta? Miksi sinua ylipäänsä häiritsee se mistä muut ihmiset keskustelevat?
Koska asia on niin päin honkia kuin vaan voi olla. Ei tuollaista teoriaa voi käyttää edes pyyhkimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
On kolmenlaisia havaintoja.
a) toteutuneet parisuhteet todellisten ihmisten välillä
b) toteutumattomat parisuhteet (en tykännyt tasokkaasta miehestä X)
c) parisuhteet niiden joidenkin miesten ja naisten välillä siellä jossain
Vain kohdalla a) on merkitystä.
Kysymyksiä joita sinun täytyy kysyä:
- jos kaunis nainen ei pitänyt komeasta miehestä X, kenen kanssa kaunis nainen pariutui? Ruman miehen kanssa, vai komean miehen Y kanssa?
- jos olet varma että varmasti K&K-miehelle löytyy joku ja hänestä olisi monikin nainen kiinnostunut, miksi tarve käyttää konditionaalimuotoa? Missä se joku nainen tai ne jotkut naiset ovat?
- jos pari vaikuttaa olevan eri tasoa, miten oli tasojen kanssa pariutumishetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
En kyllä ymmärrä miten tuo liittyy millään tapaa markkina-arvoteoriaan tai mihinkään tietoisuuteen. Luen tuon niin, että ihmisellä on joukko makumieltymyksiä jotka ovat vaikuttaneet parinvalintaan ja ihmisellä on takanaan useita suhteita joista viimeisin on toistaiseksi pisin, pysyvin ja paras. Samalla lailla voi kuvata hyvin monen ihmisen parisuhdehistoriaa vailla minkään höpöteorian nivomista asiaan pinnallisesti.
Et ymmärrä? Kokeilen nyt vielä kerran, mutta sitten lienee paras luovuttaa.
Mies tiedosti alusta asti, ettei hänen oman markkina-arvonsa todennäköisesti riitä siihen unelmaan, joka siis oli "180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo". Siksi hän määritteli itselleen, mikä on 1) tärkeää naisessa, ja 2) mihin hänen omat rahkeensa riittävät. Ja sitten ryhtyi toimeen... ja sai ajan kanssa hyvinkin odotettuja markkina-arvotietoisia tuloksia, eikö?
Toisin sanoen hän teki JUURI NIIN kuin täällä aina miehille sanotaan: "laske rimaasi". Hän teki juuri niin, koki monia asioita, ja lopulta löysi onnen.
Kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vain? Ja samalla tuli osoitetuksi, että markkina-arvotietoisuudesta on mitä suurinta hyötyä käytännössä?
Sinä päivänä, kun tuo mies törmää 180 cm pitkään tohtorisnaiseen, jolla on fitnesvartalo, entinen eukko jää kuin nalli kalliolle. Tuolla tavoin ei synny hyviä parisuhteita, kun takaraivossa on edelleen se haavekuva. Mahtaako nykyinen vaimo tietää, että mies on hänen kanssaan, kun parempaa ei saanut?
Olen vierestä muutamankin kerran todistanut miten se vanha, tylsä mutta luotettava, emäntä/isäntä/perhe saa jäädä kuin nalli kalliolle kun reilusti parempitasoinen kumppani tulee tarjolle tositarkoituksella. Ihmiset osaavat olla toisinaan kylmiä kun joutuvat houkutukselle alttiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Aina, kun keskustelu ei etene toivottuun suuntaan, tulee epätoivoinen yritys puhua tunteisiin menemisestä tai ahdistamisesta.
Ei ahdista, olen jo lapsena huomannut, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. En tarvinnut siihen teorioita enkä selitysmalleja. Mutta kerro sinä, onko isäsi (jos hän on 45-70 vuotias tavallinen suomalainen mies) yhtä haluttu 25-vuotiaiden kuin ikäistensä tai vähän itseään vanhempien naisten silmissä eli onko hänelle laskettavissa joku tietty tasonumero?
En ole epätoivoinen, vaan tiedonhaluinen. Minulle on aivan selvä asia, että markkina-arvolla voi kuvata suosiota vastakkaisen sukupuolen silmissä, mutta sinulle ei. Tasonumeroista en tiedä mitään enkä ole niistä puhunut mitään. Markkina-arvo kuvaa valinnanvaraa mitä itse kullakin on kumppaneiden suhteen eli tosiasiassa se testataan vasta siinä vaiheessa, kun markkinoilla ollaan. Eipä sitä kuvasta ja kuvauksesta voi arvioida kuin hyvin karkeasti.
"Kuvasta ja kuvauksesta"? En ollut nähnyt puolisostani kuvaa enkä kuvausta, kun hänet ensi kerran tapasin :-DDD
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.
Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.
Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.
Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?
Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.
Jos olisit palstaa lukenut yhtään pitempään, niin pikkukakkosen teeseihin olisit törmännyt. Hän itse on omien sanojensa mukaan vaalea, lyhyt, heikkoleukainen ja hintelä. Hänellä on lukuisia irtosuhteita ja pari vakipanoa samaan aikaan. Silti hän kertoo millaisista miehistä naiset pitävät ja sanoo oman ihannemiehen olevan jokaisen naisen haave.
Mutta jos alitajunta määrää puolison valinnassa, niin mitä sitten keskutelemaan aiheesta. Vain ne pitkät, miehekkäät ja rikkaat miehet ovat haluttuja, te muut lopettakaa ruikutus ja tyytykää osaanne.
Minulla on kylläkin tummat hiukset, eikä irtosuhteita ole ollut kovinkaan montaa. Monet "elämää elävät" (lue : tyypilliset) naiset pitäisivät lukua miehelle hyvin vähäisenä.
Onko sinun irtosuhteiden määrä myös naisen kohdalla hyvin vähäinen?
Voisitko tarkentaa kysymystäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
Mies ei siis missään vaiheessa rakastunut vaan hän valkkasi itselleen puolison kuin olisi autoa ostanut itselleen. Noinhan ne markkina-arvoteoreetikot toimii.[/quote
Tai sitten siinä naisessa oli jotain, mitä niissä kaikissa aikaisemmissa ei ollut, jokin sanoi PIM! ja he löysivät toisensa ja miehen kaverit jäivät rypemään markkina-arvoteoreemoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmantähdet ovat sikäli hyvä esimerkki, että heidän statuksensa kompensoi muita puutteita kuten ulkonäköä. Monet ovat kiinnostuneita julkkiksista, vaikka eivät kaikki olekaan.
Ihan yhtä lailla tavallisen tallaajan hyvä huumorintaju kompensoi kalapuikkoviikset ja matkailutaidot rytmitajun puutteen ja sininen silmä ruskean silmän. Ja x y:n ja ä ö:n. Jokainen ihminen on osiensa summa ja näistä osista jotkut viehättää jotakuta ja toiset jotakuta muuta.
Mutta eikun täällä pitää puhua suu supussa mark-ki-na-ar-vo-te-o-ri-as-ta.
Onhan ihmisen pariutumiskäytyminen nyt perin juurin mielenkiintoista. Ja miksi olet tässä ketjussa, joka käsittelee markkina-arvoteorioita, jos ei sinua edes kiinnosta? Miksi sinua ylipäänsä häiritsee se mistä muut ihmiset keskustelevat?
Koska asia on niin päin honkia kuin vaan voi olla. Ei tuollaista teoriaa voi käyttää edes pyyhkimiseen.
Eipä siinä, jatka sinä siis elämistä siellä mikä-mikä-maassasi. Koetahan oirehtia silti hiukan vähemmän keskustellessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.
65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.
Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?
Sori mutta etkö oikeasti tajua tuota mitä tässä on selitetty? Eihän kenenkään taso iästä riipu vaan miehen kohdalla sosiaalisesta ja materiaalisesta pääomasta esimerkiksi. Se on yksilöllinen kuten vAikkapa talonkin arvo, vaikka kytkentä ikäänkin löytyy.
Eli mikä on isäsi tai jonkun muun tuntemasi noin 65-vuotiaan miehen taso (asteikolla 1-10)? 1? 2?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
On kolmenlaisia havaintoja.
a) toteutuneet parisuhteet todellisten ihmisten välillä
b) toteutumattomat parisuhteet (en tykännyt tasokkaasta miehestä X)
c) parisuhteet niiden joidenkin miesten ja naisten välillä siellä jossainVain kohdalla a) on merkitystä.
Kysymyksiä joita sinun täytyy kysyä:
- jos kaunis nainen ei pitänyt komeasta miehestä X, kenen kanssa kaunis nainen pariutui? Ruman miehen kanssa, vai komean miehen Y kanssa?
- jos olet varma että varmasti K&K-miehelle löytyy joku ja hänestä olisi monikin nainen kiinnostunut, miksi tarve käyttää konditionaalimuotoa? Missä se joku nainen tai ne jotkut naiset ovat?
- jos pari vaikuttaa olevan eri tasoa, miten oli tasojen kanssa pariutumishetkellä?
Taas sinä vedät mutkat suoriksi vertaamalla komeaa ja rumaa miestä. Sinäkö päätät, kuka on kumpaa? Valtaosa ihmisistä on ihan ok ulkonäöltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
En kyllä ymmärrä miten tuo liittyy millään tapaa markkina-arvoteoriaan tai mihinkään tietoisuuteen. Luen tuon niin, että ihmisellä on joukko makumieltymyksiä jotka ovat vaikuttaneet parinvalintaan ja ihmisellä on takanaan useita suhteita joista viimeisin on toistaiseksi pisin, pysyvin ja paras. Samalla lailla voi kuvata hyvin monen ihmisen parisuhdehistoriaa vailla minkään höpöteorian nivomista asiaan pinnallisesti.
Et ymmärrä? Kokeilen nyt vielä kerran, mutta sitten lienee paras luovuttaa.
Mies tiedosti alusta asti, ettei hänen oman markkina-arvonsa todennäköisesti riitä siihen unelmaan, joka siis oli "180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo". Siksi hän määritteli itselleen, mikä on 1) tärkeää naisessa, ja 2) mihin hänen omat rahkeensa riittävät. Ja sitten ryhtyi toimeen... ja sai ajan kanssa hyvinkin odotettuja markkina-arvotietoisia tuloksia, eikö?
Toisin sanoen hän teki JUURI NIIN kuin täällä aina miehille sanotaan: "laske rimaasi". Hän teki juuri niin, koki monia asioita, ja lopulta löysi onnen.
Kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vain? Ja samalla tuli osoitetuksi, että markkina-arvotietoisuudesta on mitä suurinta hyötyä käytännössä?
Sinä päivänä, kun tuo mies törmää 180 cm pitkään tohtorisnaiseen, jolla on fitnesvartalo, entinen eukko jää kuin nalli kalliolle. Tuolla tavoin ei synny hyviä parisuhteita, kun takaraivossa on edelleen se haavekuva. Mahtaako nykyinen vaimo tietää, että mies on hänen kanssaan, kun parempaa ei saanut?
Anteeksi kyynisyyteni, mutta jo muutaman kerran olen nähnyt, miten mies on aivan yllättäen löytänyt sielunkumppanin, joka yllättäen sattuu olemaan nuorempi ja kauniimpi. Tällaista se elämä välillä on, vaikka noilla miehillä ei mitään haavekuvia takaraivossaan ollutkaan ennestään. He vain rakastuivat toiseen, ja aivan yllättäen nuorempaan ja kauniimpaan. Joskus voi toki olla, että vanhempaan naiseen, ei sillä. Mutta useammin kuitenkin mies rakastuu siihen kaunottareen, vaikkei siinä sitten loppupeleissä hyvin kävisikään.
Ei pidä olla naiivi nainen. Siskot, pärjäätte paremmin kun uskotte, että kaikki on sekä yksinkertaista että monimutkaista ja ihan samanaikaisesti vieläpä. Minkä miehet sille mahtavat, että kauneus ja nuoruus vetoaa, muistaahan sen useimmat omastakin nuoruudesta, kuinka niitä ihailijoita vain ilmaantui, vaikkei olisi halunnutkaan.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.
Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.
Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.
Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?
Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.
Jos olisit palstaa lukenut yhtään pitempään, niin pikkukakkosen teeseihin olisit törmännyt. Hän itse on omien sanojensa mukaan vaalea, lyhyt, heikkoleukainen ja hintelä. Hänellä on lukuisia irtosuhteita ja pari vakipanoa samaan aikaan. Silti hän kertoo millaisista miehistä naiset pitävät ja sanoo oman ihannemiehen olevan jokaisen naisen haave.
Mutta jos alitajunta määrää puolison valinnassa, niin mitä sitten keskutelemaan aiheesta. Vain ne pitkät, miehekkäät ja rikkaat miehet ovat haluttuja, te muut lopettakaa ruikutus ja tyytykää osaanne.
Minulla on kylläkin tummat hiukset, eikä irtosuhteita ole ollut kovinkaan montaa. Monet "elämää elävät" (lue : tyypilliset) naiset pitäisivät lukua miehelle hyvin vähäisenä.
Onko sinun irtosuhteiden määrä myös naisen kohdalla hyvin vähäinen?
Voisitko tarkentaa kysymystäsi?
Sanoit, että sinulla on x määrä irtosuhteita, joka on sinusta vähäinen määrä. Jos joku nainen sanoo, että hänellä on x määrä irtosuhteita eli sama luku kuin sinulla, niin onko sinun mielestä myös naisella irtosuhteiden määrä vähäinen? Määrähän on teillä sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Minäkin ymmärrän. Puhutaan nimenomaan suosituimmuudesta, haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä. Olen tiennyt peruskoulun ala-asteelta saakka ilman teorioita, että toiset ovat haluttavampia kuin toiset. Ensin kavereina, sitten tyttö-/poikaystävinä, puolisoina jne.
Ainoa, mitä en ymmärrä, on tarve puhua nimenomaan tasosta eikä haluttavuudesta. Kun ihan oikeasti se on aivan eri asia olla haluttava ja kiinnostava oman ikäistensä silmissä kuin kaiken ikäisten silmissä. Jos ihmisille halutaan antaa tasonumero, niin meistä suomalaisista/palstalaisista/taviksista useimpien erot taitavat liikkua alle prosentin kymmenesosissa eli käytännössä niillä ei ole pienintäkään merkitystä.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.