Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?

Siis onko viestini poistettu? Siinä sanoin, että 25-vuotiaana mies voi helposti olla vähemmän tasokas kuin sama mies 65-vuotiaana. 25-vuotias on usein vielä kokematon nuori poika. 65-vuotiaana hän voi olla kerryttänyt varoja, kokemuksia naisista, ja lisäksi voi olla julkisuuden henkilö. Joku toinen 65-vuotias taas on voinut tehdä huonompia valintoja elämässään ja siksi on vähemmän tasokas kuin oli 25-vuotiaana.

Ja en ole mikään katkera vanhapoika. Olen itse ollut ihastunut julkkikseen, jonka olen myös saanut itselleni. Markkina-arvoteoria pelasti elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä tasoihin. Esimerkiksi minä eron jälkeen halusin naisen joka ei ole ylipainoinen, työtön ja matalasti koulutettu. Seksikin piti kiinnostaa. Määritin siis tason, ja josta pidin kiinni. Löysin etsimäni ja tästä on nyt neljä vuotta aikaa. Itseni veroisen siis halusin. Ai niin, tatuoinnit oli ehdoton no-go. M45

Itse joskus tapailin miestä, joka halusi minun hieman pulskistuvan naisellisemmaksi ja halveksui korkeaa koulutustani. Hän olisi halunnut kätevän emännän, joka osaa laittaa hyvää ruokaa ja tykkää siivoamisesta eikä haihattele kaiken maailman abstraktien teorioiden parissa. Seksuaalisen halun näyttäminen oli hänen mielestään röyhkeää, koska vain hän saattoi ilmaista haluaan. Olinko minä sinusta liian matalatasoinen hänelle? Hän oli kyllä oikein komea mies, jolla oli vaikea alkoholiongelma ja rahat aina loppu. Naiset olivat aina hänestä pitäneet, mutta kukaan ei häntä sietänyt kovin pitkään. Onko hän sinusta alfauros vai ATM? Vaikea nämä tasoteoriajutut ja siksi kysyn sinulta, kun näytät niistä tietävän jotain.

Olette kumpikin keskitasoa. Kummatkin olitte löytäneet tapailuseuraa, mutta ette sitten kuitenkaan ole voineet valita ns. pakasta juuri sitä täydellistä pakettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.

Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?

En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.

Rantasauna ei taida olla kovin tärkeä, jos se pitää myydä. Entä jos rantasauna sanookin, että tuolle et minua myy, mutta tuolle voit lahjoittaa ilmaiseksi?

Rantasauna ei ystävähyvä sano yhtään mitään. Muut määrittelevät sen srvon markkinoilla. Ilmaiseksikaan ei röttelöitä huolita, kodka niistä joutuu maksamaan kiinteistöveroa, mutta ihmisten arvo ja arvokkuus ei riipu markkina-arvosta. Se kuvastaa vain suosituimmuutta. Yritin tätä jo psri kertaa selventää...

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.

Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.

Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.

Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.

"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".

Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.

Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.

ok.

Julistaja saapui palstalle, dialogi on tältä erää taas loppuunkäyty. Minkähänlaista kanssasi olisi keskustella livenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.

Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.

Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.

Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.

Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.

65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.

Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.

Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.

Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.

Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.

"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".

Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.

Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.

Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.

No mietitäänpä vaikka hetki:

Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.

Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.

Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?

Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?

Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.

Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.

 

Ok.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.

Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.

Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.

Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?

Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.

Jos olisit palstaa lukenut yhtään pitempään, niin pikkukakkosen teeseihin olisit törmännyt. Hän itse on omien sanojensa mukaan vaalea, lyhyt, heikkoleukainen ja hintelä. Hänellä on lukuisia irtosuhteita ja pari vakipanoa samaan aikaan. Silti hän kertoo millaisista miehistä naiset pitävät ja sanoo oman ihannemiehen olevan jokaisen naisen haave.

Mutta jos alitajunta määrää puolison valinnassa, niin mitä sitten keskutelemaan aiheesta. Vain ne pitkät, miehekkäät ja rikkaat miehet ovat haluttuja, te muut lopettakaa ruikutus ja tyytykää osaanne.

Eihän kenenkään henkilökohtaiset ulkoiset ominaisuudet pitäisi vaikuttaa siihen, miten häneen ja hänen mielipiteisiinsä keskustelupalstalla suhtaudutaan. Itse asiassa käyttäydyt kuin kritisoimasi markkina-arvoteoreetikko, joka painottaa ulkoisia asioita. 

Vaikka nyt tämä henkilö olisi kuvannut ihannemiestä supersankarisarjakuvahahmon näköiseksi, niin eipä se kovin kaukana ole siitä, mitä yleensä komeana pidetään. Siis pitkä ja maskuliinisen näköinen mies, jonka vastaparina on sitten mahdollisimman feminiinisen näköinen mies. Tuota ihannetyyppiä lähimpänä olevilla on eniten suosiota vastakkaisen sukupuolen silmissä, vaikka sen näköinen mies tai nainen ei ihan joka ainoaa naista tai miestä viehättäisi. Sitä kai markkina-arvoteoreetikko yritti selvittää tässä viimeksi. Ei kovin ihmeellinen asia minusta, joten vähän vaikea ymmärtää miksi hänen kimppuunsa hyökätään noin.

Muutama vuosi sitten suomalainen tutkija Rantala selvitti sen, että suomalaiset naiset suosivat enemmän feminiinisen näköisempää miestä mitä muissa verrokkimaissa oli. Tuosta oli lehdissä ja telkkarissa juttuja, netistä en viitsi tutkimusta kaivella. Huomaan sen itsessänikin, isoleukainen mies ei ole minusta viehättävä. Nämä teoreetikot ovat sitä mieltä, että mitä isompi leuka miehellä on, sitä enemmän naiset innostuvat.

Tuo mahdollisimman isoleukainen mies on olkiukko, kuten steroidibodari ja uhoava pelimies (oikeasti juntti mies joka vain haaveilee olevansa pelimies).

"Feminiinisemmän näköinen mies" on tässä suhteellinen käsite. Puhutaan yhä miehestä joka on selkeästi keskivertoa maskuliinisempi, raamikkaampi ja pidempi.

 

Ok.

(Huomaatko, millainen keskustelutyylisi on? Sinulle voi vastata kerta toisensa jälkeen "ok" eli et käy dialogia. Jos vastaukseksi riittää "ok", kyseessä on julistus, ei keskustelu.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.

Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.

Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.

Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.

Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.

65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.

Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?

Sori mutta etkö oikeasti tajua tuota mitä tässä on selitetty? Eihän kenenkään taso iästä riipu vaan miehen kohdalla sosiaalisesta ja materiaalisesta pääomasta esimerkiksi. Se on yksilöllinen kuten vAikkapa talonkin arvo, vaikka kytkentä ikäänkin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmantähdet ovat sikäli hyvä esimerkki, että heidän statuksensa kompensoi muita puutteita kuten ulkonäköä. Monet ovat kiinnostuneita julkkiksista, vaikka eivät kaikki olekaan. 

Ihan yhtä lailla tavallisen tallaajan hyvä huumorintaju kompensoi kalapuikkoviikset ja matkailutaidot rytmitajun puutteen ja sininen silmä ruskean silmän.  Ja x y:n ja ä ö:n. Jokainen ihminen on osiensa summa ja näistä osista jotkut viehättää jotakuta ja  toiset jotakuta muuta.   

Mutta eikun täällä pitää puhua suu supussa mark-ki-na-ar-vo-te-o-ri-as-ta. 

Onhan ihmisen pariutumiskäytyminen nyt perin juurin mielenkiintoista. Ja miksi olet tässä ketjussa, joka käsittelee markkina-arvoteorioita, jos ei sinua edes kiinnosta? Miksi sinua ylipäänsä häiritsee se mistä muut ihmiset keskustelevat? 

Joo, käyttäytyminen kiinnostaa kyllä kovasti. Sen sijaan kaikenlaisten misogynististen foliopipojen kyökkipsykologiset tee-se-itse-"teoriat" joiden kutsuminen teoriaksi on itse asiassa melkoinen tieteellinen häpäisy oikeaa käyttäytymistiedettä kohtaan, eivät oikein houkuttele tai mairittele. Väärän ja harhaanjohtavan, ehkä jollekin tuhoisan tiedon levittämisen torppaaminen on tieteellis-rationaalisesti orientoituneelle skeptikolle sydämen asia ja elämäntehtävä. Yksikin laasastelulta pelastettu nuori miespolo on kaiken vaivan arvoinen. Jonkun ihmisen elämän onnellisuus voi oikeasti riippua siitä, meneekö hän halpaan ja valitsee ihan väärän puolison tai vaihtoehtoisesti ei uskalla tavoitella itselleen sopivaa, koska joku höynäytti hänet uskomaan, ettei hänen tasonsa riitä. 

Eri ja sivusta mutta samalla asialla.

Jos tasoteoria on mielestäsi foliohattuilua mitä ei kannata uskoa niin siitä sitten vain esittämään niitä kumoavia argumentteja ja torppailemaan.

Ja ihan täysin Laasasesta riippumatta, toiset ne vain sukupolvesta toiseen syrjäytyvät ja lopulta katkeroituvat ja alkavat etsimään selityksiä elämänsä huonolle tolalle - nykyään heillä on sellaiseen ainakin foorumi, jossa keskustella asioista.

Laasaset ja Hännikäiset olivat mielestäni rohkeita kirjoittaessaan asiasta, joka herättää niin voimakasta vastenmielisyyttä monissa pömpöösejä ja kestämättömiä ideaaleja vaalivissa ihmisissä. Enkä tiedä ovatko aina oikeassa joka asiassa, mutta ainakin rehellisinä ja tinkimättöminä heitä pidän lukemani perusteella.

Eikä oikeasti kukaan ajattele niin jäykästi kuin viimeinen esimerkkisi maalaa kuvan, olet hahmottanut nyt jotenkin kierosti koko homman.

Tekopyhänä nyt pyytelet kumoavia argumentteja tosiasiassa niitä tungetaan näissä keskusteluissa koko ajan kehiin ja kumiselkärankaisena väistelette joka ikisen kuin Matrix-leffassa luoteja. 

Kaiken kukkuraksi todistusvelvollisuus tietenkin on väitteen esittäjällä, eikä epäilijällä. Näyttäkää faktoilla, että tasoteorianne on totta. Ei mutulla ja inttämisellä saati muita solvaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Aina, kun keskustelu ei etene toivottuun suuntaan, tulee epätoivoinen yritys puhua tunteisiin menemisestä tai ahdistamisesta.

Ei ahdista, olen jo lapsena huomannut, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. En tarvinnut siihen teorioita enkä selitysmalleja. Mutta kerro sinä, onko isäsi (jos hän on 45-70 vuotias tavallinen suomalainen mies) yhtä haluttu 25-vuotiaiden kuin ikäistensä tai vähän itseään vanhempien naisten silmissä eli onko hänelle laskettavissa joku tietty tasonumero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.

Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.

Miten lasken markkina-arvoni? Miten se edesauttaa minua tavoitellessani ihastustani? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.

Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?

En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.

Rantasauna ei taida olla kovin tärkeä, jos se pitää myydä. Entä jos rantasauna sanookin, että tuolle et minua myy, mutta tuolle voit lahjoittaa ilmaiseksi?

Rantasauna ei ystävähyvä sano yhtään mitään. Muut määrittelevät sen srvon markkinoilla. Ilmaiseksikaan ei röttelöitä huolita, kodka niistä joutuu maksamaan kiinteistöveroa, mutta ihmisten arvo ja arvokkuus ei riipu markkina-arvosta. Se kuvastaa vain suosituimmuutta. Yritin tätä jo psri kertaa selventää...

Ei, vaan sinä et ymmärrä. Sinä käsittelet ihmisiä kuin esineitä. Ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia etkä sinä ota sitä huomioon. Jos sinä pidät jotain ihmistä kymppinä, mutta hänestä sinä olet täysi nolla, niin vieläkö hän on sinusta kymppi? Olethan juuri kuullut, että olet hänestä vastenmielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.

Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?

En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.

elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.

Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---

Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.

Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.

Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.

Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.

Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.

Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).

Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.

NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.

En kyllä ymmärrä miten tuo liittyy millään tapaa markkina-arvoteoriaan tai mihinkään tietoisuuteen. Luen tuon niin, että ihmisellä on joukko makumieltymyksiä jotka ovat vaikuttaneet parinvalintaan ja ihmisellä on takanaan useita suhteita joista viimeisin on toistaiseksi pisin, pysyvin ja paras. Samalla lailla voi kuvata hyvin monen ihmisen parisuhdehistoriaa vailla minkään höpöteorian nivomista asiaan pinnallisesti. 

Et ymmärrä? Kokeilen nyt vielä kerran, mutta sitten lienee paras luovuttaa.

Mies tiedosti alusta asti, ettei hänen oman markkina-arvonsa todennäköisesti riitä siihen unelmaan, joka siis oli "180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo". Siksi hän määritteli itselleen, mikä on 1) tärkeää naisessa, ja 2) mihin hänen omat rahkeensa riittävät. Ja sitten ryhtyi toimeen... ja sai ajan kanssa hyvinkin odotettuja markkina-arvotietoisia tuloksia, eikö?

Toisin sanoen hän teki JUURI NIIN kuin täällä aina miehille sanotaan: "laske rimaasi". Hän teki juuri niin, koki monia asioita, ja lopulta löysi onnen.

Kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vain? Ja samalla tuli osoitetuksi, että markkina-arvotietoisuudesta on mitä suurinta hyötyä käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.

Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?

En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.

elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. ---

JUURI tätä on tässäkin ketjussa lukuisia kertoja painotettu. Osa keskustelijoista ei vain halua hyväksyä ajatusta, että heidän tekemänsä puolisovalinta olisikin ollut jonkun muun kuin kohtalon ja villin rakkauden huuman ohjaamaa. Saati sitten, että heidän käyttäytymistään on mahdollista ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmantähdet ovat sikäli hyvä esimerkki, että heidän statuksensa kompensoi muita puutteita kuten ulkonäköä. Monet ovat kiinnostuneita julkkiksista, vaikka eivät kaikki olekaan. 

Ihan yhtä lailla tavallisen tallaajan hyvä huumorintaju kompensoi kalapuikkoviikset ja matkailutaidot rytmitajun puutteen ja sininen silmä ruskean silmän.  Ja x y:n ja ä ö:n. Jokainen ihminen on osiensa summa ja näistä osista jotkut viehättää jotakuta ja  toiset jotakuta muuta.   

Mutta eikun täällä pitää puhua suu supussa mark-ki-na-ar-vo-te-o-ri-as-ta. 

Onhan ihmisen pariutumiskäytyminen nyt perin juurin mielenkiintoista. Ja miksi olet tässä ketjussa, joka käsittelee markkina-arvoteorioita, jos ei sinua edes kiinnosta? Miksi sinua ylipäänsä häiritsee se mistä muut ihmiset keskustelevat? 

Joo, käyttäytyminen kiinnostaa kyllä kovasti. Sen sijaan kaikenlaisten misogynististen foliopipojen kyökkipsykologiset tee-se-itse-"teoriat" joiden kutsuminen teoriaksi on itse asiassa melkoinen tieteellinen häpäisy oikeaa käyttäytymistiedettä kohtaan, eivät oikein houkuttele tai mairittele. Väärän ja harhaanjohtavan, ehkä jollekin tuhoisan tiedon levittämisen torppaaminen on tieteellis-rationaalisesti orientoituneelle skeptikolle sydämen asia ja elämäntehtävä. Yksikin laasastelulta pelastettu nuori miespolo on kaiken vaivan arvoinen. Jonkun ihmisen elämän onnellisuus voi oikeasti riippua siitä, meneekö hän halpaan ja valitsee ihan väärän puolison tai vaihtoehtoisesti ei uskalla tavoitella itselleen sopivaa, koska joku höynäytti hänet uskomaan, ettei hänen tasonsa riitä. 

Eri ja sivusta mutta samalla asialla.

Jos tasoteoria on mielestäsi foliohattuilua mitä ei kannata uskoa niin siitä sitten vain esittämään niitä kumoavia argumentteja ja torppailemaan.

Ja ihan täysin Laasasesta riippumatta, toiset ne vain sukupolvesta toiseen syrjäytyvät ja lopulta katkeroituvat ja alkavat etsimään selityksiä elämänsä huonolle tolalle - nykyään heillä on sellaiseen ainakin foorumi, jossa keskustella asioista.

Laasaset ja Hännikäiset olivat mielestäni rohkeita kirjoittaessaan asiasta, joka herättää niin voimakasta vastenmielisyyttä monissa pömpöösejä ja kestämättömiä ideaaleja vaalivissa ihmisissä. Enkä tiedä ovatko aina oikeassa joka asiassa, mutta ainakin rehellisinä ja tinkimättöminä heitä pidän lukemani perusteella.

Eikä oikeasti kukaan ajattele niin jäykästi kuin viimeinen esimerkkisi maalaa kuvan, olet hahmottanut nyt jotenkin kierosti koko homman.

Tekopyhänä nyt pyytelet kumoavia argumentteja tosiasiassa niitä tungetaan näissä keskusteluissa koko ajan kehiin ja kumiselkärankaisena väistelette joka ikisen kuin Matrix-leffassa luoteja. 

Kaiken kukkuraksi todistusvelvollisuus tietenkin on väitteen esittäjällä, eikä epäilijällä. Näyttäkää faktoilla, että tasoteorianne on totta. Ei mutulla ja inttämisellä saati muita solvaamalla. 

Enpä tietääkseni olekaan kunnostautunut siinä solvaamisessa saatika mene ihan pelkällä mutullakaan. Ja laita nyt niitä argumentteja ja jätä nuo tekopyhäksi haukkumiset vähemmälle. En tietääkseni ole edes ollut kertaakaan tekopyhä millään lailla enkä kirjoittanut tieten tahtoen älyllisesti epärehellisiä saatika sitten tahallisia väärinymmärtämisiä.

Mitä faktoja vielä kaipaat sen tueksi, että esim. hyvännäköisillä tai kuuluisilla miehillä on paljon enemmän ja paljon laadukkaampaa menekkiä? Tai että kauniilla naisilla on paljon enemmän valinnanvaraa parinvalinnassa kuin harmaavarpusilla tai rumilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali kirjoitti:

Markkina-arvo ja ihmisyys eivät mahdu samaan lauseeseen normaalijärkisellä ihmisellä, jos arvioisin oman ”markkina-arvoni” niin se on sama, kuin omanarvontuntoni. Kenelläkään ei ole niin paljon rahaa, että pystyisi sen ostamaan, sanokoon kuka mitä tahansa.

Siltikin se on tosiasia, että toiset ovat hemmetisti halutumpia seksuaalivalinnassa kuin toiset, eli siinä suhteessa heillä on eri tavoin mitattuna enemmän arvoa kuin toisilla. Ihmisyys taas ei aina ole mitään ideaalia tai kaunista, monen ikävän asian ei pitäisi liittyä ihmisyyteen missään ideaalimaailmassa, mutta minkäs teet.

Mutta eihän tällä normaali-ihmiselle ole yhtään mitään väliä, koska maailmantähdet on erikseen. Ja omat ongelmansa heilläkin kaikilla on, lukekaa vaikka uutisia.

Rakensit taas yhden olkiukon. Ei kyse ollutkaan siitä mitä jollekin tavan tyypille on tuolla seikalla merkitystä vaan siitä, että se(kin) ilmiö tukee hyvin tasoteoriaa. Onpahan vain siis ääriesimerkki, joihin täällä vastaillessa jotuuu toisinaan turvautumaan.

Eihän tue. Maailmantähdet on maailmantähtiä. Ei kukaan normaali ihminen tosielämässä pistä heitä vaikka sen hauskan ja söpön opiskelijakaverin edelle.

Totta kai tukee: sama mieshän ilman julkisuusarvoa voi olla täysin arvoton pariutumismarkkinoilla - ja aina joka tapauksessa arvottomampi ilman sellaista. Monella julkkiksellahan se on nimenomaan myös ollut näin ettei olisi ikinä kelvannut niille kaikille kaunottarille ilman kuuluisuuttaan/menestystään etc. 

Miten niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Aina, kun keskustelu ei etene toivottuun suuntaan, tulee epätoivoinen yritys puhua tunteisiin menemisestä tai ahdistamisesta.

Ei ahdista, olen jo lapsena huomannut, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. En tarvinnut siihen teorioita enkä selitysmalleja. Mutta kerro sinä, onko isäsi (jos hän on 45-70 vuotias tavallinen suomalainen mies) yhtä haluttu 25-vuotiaiden kuin ikäistensä tai vähän itseään vanhempien naisten silmissä eli onko hänelle laskettavissa joku tietty tasonumero?

En ole epätoivoinen, vaan tiedonhaluinen. Minulle on aivan selvä asia, että markkina-arvolla voi kuvata suosiota vastakkaisen sukupuolen silmissä, mutta sinulle ei. Tasonumeroista en tiedä mitään enkä ole niistä puhunut mitään. Markkina-arvo kuvaa valinnanvaraa mitä itse kullakin on kumppaneiden suhteen eli tosiasiassa se testataan vasta siinä vaiheessa, kun markkinoilla ollaan. Eipä sitä kuvasta ja kuvauksesta voi arvioida kuin hyvin karkeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.

Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---

Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.

Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.

Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.

Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.

Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.

Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).

Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.

NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.

En kyllä ymmärrä miten tuo liittyy millään tapaa markkina-arvoteoriaan tai mihinkään tietoisuuteen. Luen tuon niin, että ihmisellä on joukko makumieltymyksiä jotka ovat vaikuttaneet parinvalintaan ja ihmisellä on takanaan useita suhteita joista viimeisin on toistaiseksi pisin, pysyvin ja paras. Samalla lailla voi kuvata hyvin monen ihmisen parisuhdehistoriaa vailla minkään höpöteorian nivomista asiaan pinnallisesti. 

Et ymmärrä? Kokeilen nyt vielä kerran, mutta sitten lienee paras luovuttaa.

Mies tiedosti alusta asti, ettei hänen oman markkina-arvonsa todennäköisesti riitä siihen unelmaan, joka siis oli "180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo". Siksi hän määritteli itselleen, mikä on 1) tärkeää naisessa, ja 2) mihin hänen omat rahkeensa riittävät. Ja sitten ryhtyi toimeen... ja sai ajan kanssa hyvinkin odotettuja markkina-arvotietoisia tuloksia, eikö?

Toisin sanoen hän teki JUURI NIIN kuin täällä aina miehille sanotaan: "laske rimaasi". Hän teki juuri niin, koki monia asioita, ja lopulta löysi onnen.

Kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vain? Ja samalla tuli osoitetuksi, että markkina-arvotietoisuudesta on mitä suurinta hyötyä käytännössä?

Nuo ulkonäön ominaisuuksien listaaminen sopii teineille, mutta ei aikuisille. Minulla ei ollut listaa laadittu, kun tulevaan puolisooni tutustuin. Hänen seurassaan vaan oli niin hyvä olla. Ja ei, mies ei ole tumma, laatikkopäinen, jykeväleukainen ja mitä niitä nyt tasomiehet väittävät. Muutaman sentin minua pitempi kuitenkin oli.