Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appiukko suuttuivat omalle lapselleen ja siitä kostoksi eivät myöskään pidä yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Lapsilla omat puhelimet eli yhteyttä pystyisi pitämään, jos siihen olisi halua. Ei ole.
Sama kuvio meillä. Lapsenlapsen lakkiaisetkin jättivät väliin, vaikka oli kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi alkoi kerran isoissa, minun sukuni juhlissa ehkä liikaa ottaneena rähisemään kaikkien kuullen miten yritän olla parempi mutta olen vain pelkkää "kakkaa". Syynä tähän oli että kävin aina aamuisin lenkillä lasten(juoksurattaat) ja koirien kanssa ennen töitä. Pääsyy oli siis ulkoiluttaa koirat koska tein sen muutenkin mutta mies sai samalla nukkua tunnin pidempään. Mies sitten vei ne illalla lenkillle.
Tämä oli ehkä elämäni noloin tapaus koska kyse ei ollut meidän juhlistamme vaan sukulaiseni tärkeästä päivästä. Myöhemmin anoppi syytti tapauksesta minun sukuani koska hänen oli annettu juoda ja tehdä itsestään naurunalainen. Oli kuulemma minun tarkoitukseni tehdä hänestä naurunalainen ja olin jotenkin suunnitellut sen etukäteen.
Toinen outo juttu jota tapahtui silloin kun hän oli vielä meille yksin tervetullut oli että hän vei meiltä erittäin hyvinvoivia huonekasveja (orkideoita, banaanin, jukan,basilikan, tomaatin) lupaa kysymättä jotka siis voivat todella hyvin ja postaili niiden kukoistuksesta samana päivänä faceensa. Oli kuulemma hoitanut ne kuntoon minun jäljiltäni? No ne kuolivat pian postauksen jälkeen kun niistä ei huolehdittu. Enkä edes väitä olevani kukka-ihminen. Hänelle tuntui olevan erityisen vaikeita hänen meidän keittiön ikkunalaudalle jättämänsä orkideat jotka kukoistivat (plantagen-kamaa) ja hän kommentoi niitä jatkuvasti. Ihan kuin minä olisin saanut hänet varastamaan väärät orkideat?
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?
Sä olet varmaan niin paljon muita parempi ihminen, että sulle ei koskaan voi sattua mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli mukava appiakka. Maksoi meidän häätkin. Hyvin erilaisia ihmisiä oltiin, mutta siihen aikaan vielä osattiin hyväksyä erilaisetkin ihmiset.
Eihän tässä ole kyse erilaisuuden hyväksymisestä.
Siitäpä juuri on kyse. Kysyttiin pahimpia kokemuksia, mutta kun toisen ihmisen hyväksymällä puutteineenkin ei synny niitä pahimpia kokemuksia. Helpommin voisin, jos halua olisi, löytää sanottavaa omasta äidistäni kuin anopistani. Mutta levätköön kumpikin rauhassa.
Miksi mun pitäisi hyväksyä se, että joku perheen ulkopuolinen tulee mun kotiin haukkumaan mua, mun kotia, mun perhettä? Eikö tuossa sen anopin pitäisi hyväksyä esim se, että mä haluan nukkua valkoisissa lakanoissa, vaikka anoppi tykkää värillistä lakanoista. Siis se asioihin puuttuminen on tällä tasolla, vaikka anoppi ei ole edes nukkunut meillä ikinä. Ihan oikeasti, kaikkea ei tarvitse sietää.
Olen hyvin erilainen kuin anoppi, enkä voisi mistään asiasta olla kiitollisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli mukava appiakka. Maksoi meidän häätkin. Hyvin erilaisia ihmisiä oltiin, mutta siihen aikaan vielä osattiin hyväksyä erilaisetkin ihmiset.
Eihän tässä ole kyse erilaisuuden hyväksymisestä.
Siitäpä juuri on kyse. Kysyttiin pahimpia kokemuksia, mutta kun toisen ihmisen hyväksymällä puutteineenkin ei synny niitä pahimpia kokemuksia. Helpommin voisin, jos halua olisi, löytää sanottavaa omasta äidistäni kuin anopistani. Mutta levätköön kumpikin rauhassa.
"Toisen ihmisen hyväksymällä puutteineenkin" Ihan oikeasti?? Taidanpa kokeilla sitten seuraavia...
- Kiitos appiukko kun jaksat tulla kylään neljä kertaa päivässä :)
- Anoppi, ihana kun tulit tuomaan pullaa ja samalla kertomaan, että olen liian lihava ja kuinka minua pitää valvoa, kun en oikein osaa mitään :)
- Totta, anoppi olet oikeassa, työni on ihan turhaa ja liian hyvin palkattua.Pitääpä miettiä mitä minun puutteita he voisivat alkaa hyväksymään :) Olisiko vaikka väärä harrastus tai itsepäisyys, kun en vaihtanut ammattia vaikka he halusivat.
Kukaanhan ei sinua voi loukata, jos et loukkaannu. Apelle voinee sanoa ystävällisesti että toimittaa asiansa kerralla, ettei tarvitse jatkuvasti saranoita kuluttaa. Anopille voinet toistaa sanansa ja pyytää reflektoimaan niitä hyvätapaisuuden ja ihmisystävällisyyden kannalta. Kasvatappa itsellesi ensin hyvä itsetunto ja mene sitten maailmaa kohti avoimin mielin ja kielin. Täällä palstalla jurnuttaminen ei auta mitään, sano heille itselleen missä rajat menevät.
Entä kun se toinen osapuoli ei välitä pätkääkään sanomisistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi alkoi kerran isoissa, minun sukuni juhlissa ehkä liikaa ottaneena rähisemään kaikkien kuullen miten yritän olla parempi mutta olen vain pelkkää "kakkaa". Syynä tähän oli että kävin aina aamuisin lenkillä lasten(juoksurattaat) ja koirien kanssa ennen töitä. Pääsyy oli siis ulkoiluttaa koirat koska tein sen muutenkin mutta mies sai samalla nukkua tunnin pidempään. Mies sitten vei ne illalla lenkillle.
Tämä oli ehkä elämäni noloin tapaus koska kyse ei ollut meidän juhlistamme vaan sukulaiseni tärkeästä päivästä. Myöhemmin anoppi syytti tapauksesta minun sukuani koska hänen oli annettu juoda ja tehdä itsestään naurunalainen. Oli kuulemma minun tarkoitukseni tehdä hänestä naurunalainen ja olin jotenkin suunnitellut sen etukäteen.
Toinen outo juttu jota tapahtui silloin kun hän oli vielä meille yksin tervetullut oli että hän vei meiltä erittäin hyvinvoivia huonekasveja (orkideoita, banaanin, jukan,basilikan, tomaatin) lupaa kysymättä jotka siis voivat todella hyvin ja postaili niiden kukoistuksesta samana päivänä faceensa. Oli kuulemma hoitanut ne kuntoon minun jäljiltäni? No ne kuolivat pian postauksen jälkeen kun niistä ei huolehdittu. Enkä edes väitä olevani kukka-ihminen. Hänelle tuntui olevan erityisen vaikeita hänen meidän keittiön ikkunalaudalle jättämänsä orkideat jotka kukoistivat (plantagen-kamaa) ja hän kommentoi niitä jatkuvasti. Ihan kuin minä olisin saanut hänet varastamaan väärät orkideat?
Miniän syytä, kun anopilla lähtee viinasten kanssa mopo käsistä? Eikö sillä anopilla ole aikuisena ihmisenä vastuu omasta juomisen kontrolloinnista?
Kukan ja viherkasvit ovat olleet meillä yksi palautteen aiheuttaja. Kuulemma pitäisi olla muovikukkia, kun elävistä on niin paljon vaivaa. Niistä ei ole anopille vaivaa ollenkaan, kyllä mä ne hoidan ihan itse. Mä en tykkää muovikasveista, keräävät vaan pölyä. Anoppi saa kaikin mokomin hankkia niitä kotiinsa, mun ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tulevat aina omien ruokiensa kanssa. Ei kelpaa mitkään meidän perheen valmiiksi tehdyt sapuskat vaan tuovat mukanaan leivistä, leikkeleistä ja kahvimaidoista lähtien kaiken mitä syövät. Yrittävät sitten saada meidänkin lapset syömään omia kotona valmiiksi tekemiään täysin mauttomia perunamössöjä. He hoitavat ruokailunsa omaan aikaan ja eri kattauksella. Vuosien saatossa olen luopunut yrityksestä tarjota heille ruokaa, koska he siitä aina kieltäytyvät. Vierailujen jälkeen jättävät omat pöperönsä meille, vaikka kukaan muu ei niitä syö. Järjestämissämme perhejuhlissa saattavat maistaa hienoista salaateista ja herkkuja notkuvista pöydistä vain pari kurkunpalaa ja yhden keksin. Pakollisen osuuden jälkeen poistuvat nälkäisenä syömään lähimmälle abc:lle.
Huoh.No oisko se mahdotonta laittaa siihen "notkuvaan herkkupöytään" yksi ruokalaji, josta tiedät että he pitävät? Kun varmaankin tiedät mitä ne on, jos he niitä teille tuo? Otat kuitnekin varmaan huomioon kaikki "en syö kotimasta viljaa kun se ehkä saattaa mua pierettää" tai "en syö possua kun se on niin söpö eläin, mutta lohta syön kun se on niin ruma" -ruokavaliot omilta sukulaisiltasi ja kavereiltasi?
Joo eipä ole muita sellaisia ystäviä tai sukulaisia, joille tekemämme ruoat eivät kelpaisi. Aina syövät hyvällä ruokahalulla samassa pöydässä ja samaan aikaan. Ruokailun yhteydessä käydään myös muiden kanssa normaalia keskustelua eikä vain hiljaa mussuteta nurkassa. Ja ruoka-aineallergiat otettaisiin tietysti huomioon, jos sellaisista olisi kyse.
Kyseiset henkilöt tuovat mukanaan usein samaa leikkelettä, jota olen yrittänyt heitä varten varata, mutta avaavat aina oman pakettinsa, kuten myös maitopurkkinsakin. Leipä on ruispuikulaa tai jotain muuta pussissa viikon säilyvää valmiiksi viipaloitua vehnäpuppua. Muutenkin ovat hyvin nirsoja kotitekoisille ruoille. Mitä enemmän prosessoitu ja yksinkertaisempi bulkkituote, sitä parempi. Brändillä on myös merkitystä, eikä pienten leipomoiden tuotteita uskalleta edes maistaa. Vaikeaa on.No tuohan nimenomaan on ihan älyttömän helppoa! Kun ihan joka kaupasta nuo saat. Ihan ehkä pikkuisen paistaa sellainen elitistinen "opetanpa vähän maalaistollikka miehen sukulaisia tässä samalla" -asenne sulla tuolta rivien välistä. ikävä kertoa, mutta se ruispuikula ei ole sen prosessoidumpaa kuin se "pikkuleipomon erikoistuote", kannattaa joskus vähän kysellä niiden erikoistuottajien toimitusketjuja, saatat yllättyä... Esimerkkinä kaupan lihatiskin leikkeleet: ihan sieltä samalta Snellmannilta/HK.lta/ Atrialta ne on, tulevat vaan sellaisessa isossa lotassa, josta ne joku käsin siihen tiskiin nostaa. Eli itseasiassa se valmiiksi pakattu on jopa hygieenisempi, kun siihen ei kukaan ole enää pakkausvaiheessa koskenut. Sama koskee näitä "itse loimutettuja/ graavattuja/ savustettuja" lohia, ihan sieltä samasta Hätälän varastosta ne kotoisin, on vaan jätetty pakkaamatta kun lähtivät varastolta. Ja lukemattomia muita, ihanan artisaanisia tuotteita, joita porukka ostaa suu (ja moni muukin paikka vaahdossa) ja maksaa itsensä kipeäksi.
Etkö nyt vaan halua ymmärtää lukemaasi?
Kirjoittajahan sanoi että on hankkinut samaa leikkelettä jota appivanhemmat käyttävät, mutta se ei kelpaa vaan otetaan siitä pakkauksesta joka on itse tuotu. Tarpeeksi monta kertaa kun yrität ostaa sopivia ruokia ja mikään ei koskaan kelpaa, niin parempi ne on jättää ostamatta ettei jää omiin kaappeihin pyörimään.
Itse miellän appivanhempien käytöksen juuri tuohon "en halua olla vaivaksi" ja joskus sillä tavalla onnistuvat olemaan enemmän vaivaksi kuin jos huolisivat ihan normaalit tarjottavat kuten muutkin vieraat, mutta esimerkit meneekin ennemmin kursailu - ketjuun kuin tähän..
Mutta tuo kirjoittaja on huoh-kirjoittaja joten hän kirjoittelee joka ketjuun ihan mitä sattuu. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi anoppi lähettää ristiriitaisia wa-viestejä, esim. kuvia mustikkametsästä ja suolta, saatteena on teksti, että hän sietämättömissä kivuissa tänään, vähän kuitenkin poimii hillaa. Käsittääkseni jos ihmisellä on sietämättömiä kipuja, hän ei kyyki suolla helteisenä päivänä? Kuvio on kummallinen ja kuluttaa minua. Miten voisin helpottaa tilannetta niin, ettei syntyisi ikävää anoppi-miniä asetelmaa?
En enempää osaa auttaa, mutta tuohon kipuasiaan. Oma äitini on sairas, ja kipuilee 80% ajastaan. Välillä on kuitenkin niitä hetkiä, kun jopa ne sietämättömät kivut on mahdollista siirtää taka-alalle hetkeksi, että pääsee esimerkiksi 1km pitkälle kävelylle ja uimaan. Ei se kuitenkaan vähennä yhtään sen kivun todellisuutta. Ne hyvät, vähemmän kivulliset hetket ovat kultahippuja siellä synkkyydessä, ja kivuissa lähes jatkuvasti elävä kyllä saa niistä nauttia.
Halusin vain tämän sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.
Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(
Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.
Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.
Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.
Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.Tuo on kyllä törkeä temppu, josta eniten kärsii pieni lapsi!
Mitenhän joku mummuikäinen voi olla niin tonttu, että puuttuu lapsensa talouden pitoon lisäämällä tai hävittämällä tavaroita? Se on ihan ok, että jos talonvahtina huomaa jääkaapista homeisen mansikkarasian tms, että se pistetään roskiin. Mutta en sitä, lapsen lempparipehmo viedään pois. Meille ei ihan hirveästi ole väkisin tuotu lapsille tavaraa, meille on muun muassa tuotu "näyttäviä" sisustusesineitä. Lähinnä ruskeita lasimöykkyjä. Olen taidelasin ystävä, mutta vihaan ruskeaa lasia, enkä halua moisia kauhistuksia kotiini. Mä tykkään huomattavasti aiemmista esineistä, mutta ei hätää. Kun aloin saada rakennettua uudelleen henkistä selkärankaa, pakkasin anopin lahjukset ja palautin joka ikisen. Kyllä hän itkun väänsi "kun hyvää hyvyyttään" hän oli ne meille tuonut mun vastusteluista huolimatta. Ne kirjaimellisesti vaan ilmestyivät meille, löysivät paikkansa talon asukkien tietämättä!
Tämäpä juuri! En vaan ikinä voi ymmärtää, mitä on ollut mielessä kun on mielivaltaisesti päätetty heittää oman lapsenlapsen rakkain lelu, jonka on saanut vanhemmiltaan ensimmäiseksi joululahjaksi. Jokuhan siinä taustalla on. Tää asia saa mut niin vihaiseksi kun mietin sitä, ja en koskaan tule unohtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.
Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(
Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.
Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.
Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.
Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.Tuo on kyllä törkeä temppu, josta eniten kärsii pieni lapsi!
Mitenhän joku mummuikäinen voi olla niin tonttu, että puuttuu lapsensa talouden pitoon lisäämällä tai hävittämällä tavaroita? Se on ihan ok, että jos talonvahtina huomaa jääkaapista homeisen mansikkarasian tms, että se pistetään roskiin. Mutta en sitä, lapsen lempparipehmo viedään pois. Meille ei ihan hirveästi ole väkisin tuotu lapsille tavaraa, meille on muun muassa tuotu "näyttäviä" sisustusesineitä. Lähinnä ruskeita lasimöykkyjä. Olen taidelasin ystävä, mutta vihaan ruskeaa lasia, enkä halua moisia kauhistuksia kotiini. Mä tykkään huomattavasti aiemmista esineistä, mutta ei hätää. Kun aloin saada rakennettua uudelleen henkistä selkärankaa, pakkasin anopin lahjukset ja palautin joka ikisen. Kyllä hän itkun väänsi "kun hyvää hyvyyttään" hän oli ne meille tuonut mun vastusteluista huolimatta. Ne kirjaimellisesti vaan ilmestyivät meille, löysivät paikkansa talon asukkien tietämättä!
Tämäpä juuri! En vaan ikinä voi ymmärtää, mitä on ollut mielessä kun on mielivaltaisesti päätetty heittää oman lapsenlapsen rakkain lelu, jonka on saanut vanhemmiltaan ensimmäiseksi joululahjaksi. Jokuhan siinä taustalla on. Tää asia saa mut niin vihaiseksi kun mietin sitä, ja en koskaan tule unohtamaan.
Meillä ainakin anopilla on kamala tuska, jos hän on ostanut huonomman lahjan kuin toiset isovanhemmat. Eli jos lapsi leikkii toisella lelulla eikä hänen tuomallaan, niin hän houkuttelee lapsen leikkimään hänen ostamalla lelulla. Lahjoja tulee myös useampi samoille synttäreille, koska??? Olen ajatellut, että epävarman ihmisen pitää yrittää kaikkensa, että olisi lapselle paras mummo. Että harmittaisiko teidänkkn mummoa, kun lapsi tykkää juuri siitä pehmolelusta mitä hän ei ole ostanut?
Kaikki mitä anoppi tekee on aina väärin. Kaikki! Ja minä sen mieheni omistan, ei hän! Grrrrrrrhh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi anoppi lähettää ristiriitaisia wa-viestejä, esim. kuvia mustikkametsästä ja suolta, saatteena on teksti, että hän sietämättömissä kivuissa tänään, vähän kuitenkin poimii hillaa. Käsittääkseni jos ihmisellä on sietämättömiä kipuja, hän ei kyyki suolla helteisenä päivänä? Kuvio on kummallinen ja kuluttaa minua. Miten voisin helpottaa tilannetta niin, ettei syntyisi ikävää anoppi-miniä asetelmaa?
En enempää osaa auttaa, mutta tuohon kipuasiaan. Oma äitini on sairas, ja kipuilee 80% ajastaan. Välillä on kuitenkin niitä hetkiä, kun jopa ne sietämättömät kivut on mahdollista siirtää taka-alalle hetkeksi, että pääsee esimerkiksi 1km pitkälle kävelylle ja uimaan. Ei se kuitenkaan vähennä yhtään sen kivun todellisuutta. Ne hyvät, vähemmän kivulliset hetket ovat kultahippuja siellä synkkyydessä, ja kivuissa lähes jatkuvasti elävä kyllä saa niistä nauttia.
Halusin vain tämän sanoa.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Kuitenkin sana sietämätön tarkoittaa sitä, että kipu on sietämättömän kovaa. Eli tarvitaan järeä lääkitys tai ambulanssi. Vähemmän kivulias hetki toki mahdollistaa kaikenlaista, mutta kivuissa, joita ei pysty sietämään kuin hädin tuskin tajuntaansa menettämättä, ei pysty lähtemään raskaalle hillamatkalla yksin. Minulle tulee mieleen puhdas huomionhaku ja kerjääminen ja marttyrointi, katsokaa nyt kun kivuissani teille täällä kerään hillaa. Tuohon on todella vaikea suhtautua. Jos kysyn, miten kipuja hoidetaan, niin fyssari antoi ohjeita, mutta ei hän jaksa niitä oikein tehdä. Lääkäri määräsi kipulääkkeitä laajan kirjon, mutta kun niistä menee pää sekaisin niin ei hän niitäkään käytä. Valittaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä anoppi tekee on aina väärin. Kaikki! Ja minä sen mieheni omistan, ei hän! Grrrrrrrhh!
Ei tokikaan, mutta kotiimme tunkeutuminen, minun jatkuva vähättely, lapsemme hiusten leikkuu salaa, koiran ruokkiminen kahvipöydästä (vaikka on kielletty) on väärin. Tai siis haluan kuulla sinulta, miksi nämä ei ole väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.
Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(
Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.
Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.
Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.
Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.Tuo on kyllä törkeä temppu, josta eniten kärsii pieni lapsi!
Mitenhän joku mummuikäinen voi olla niin tonttu, että puuttuu lapsensa talouden pitoon lisäämällä tai hävittämällä tavaroita? Se on ihan ok, että jos talonvahtina huomaa jääkaapista homeisen mansikkarasian tms, että se pistetään roskiin. Mutta en sitä, lapsen lempparipehmo viedään pois. Meille ei ihan hirveästi ole väkisin tuotu lapsille tavaraa, meille on muun muassa tuotu "näyttäviä" sisustusesineitä. Lähinnä ruskeita lasimöykkyjä. Olen taidelasin ystävä, mutta vihaan ruskeaa lasia, enkä halua moisia kauhistuksia kotiini. Mä tykkään huomattavasti aiemmista esineistä, mutta ei hätää. Kun aloin saada rakennettua uudelleen henkistä selkärankaa, pakkasin anopin lahjukset ja palautin joka ikisen. Kyllä hän itkun väänsi "kun hyvää hyvyyttään" hän oli ne meille tuonut mun vastusteluista huolimatta. Ne kirjaimellisesti vaan ilmestyivät meille, löysivät paikkansa talon asukkien tietämättä!
Tämäpä juuri! En vaan ikinä voi ymmärtää, mitä on ollut mielessä kun on mielivaltaisesti päätetty heittää oman lapsenlapsen rakkain lelu, jonka on saanut vanhemmiltaan ensimmäiseksi joululahjaksi. Jokuhan siinä taustalla on. Tää asia saa mut niin vihaiseksi kun mietin sitä, ja en koskaan tule unohtamaan.
Meillä ainakin anopilla on kamala tuska, jos hän on ostanut huonomman lahjan kuin toiset isovanhemmat. Eli jos lapsi leikkii toisella lelulla eikä hänen tuomallaan, niin hän houkuttelee lapsen leikkimään hänen ostamalla lelulla. Lahjoja tulee myös useampi samoille synttäreille, koska??? Olen ajatellut, että epävarman ihmisen pitää yrittää kaikkensa, että olisi lapselle paras mummo. Että harmittaisiko teidänkkn mummoa, kun lapsi tykkää juuri siitä pehmolelusta mitä hän ei ole ostanut?
Kyllä mun anoppia harmittaa, että mun lapsilla on muitakin sukulaisia kuin hän, varsinkin se toinen mummu, joka on lapsille hyvin rakas. Edes anopin tytär ei saisi olla lapsille läheinen, vain anoppi. Jatkuvan mitätöinti mua ja miestäni kohtaan ja muut tempaukset ovat johtaneet välirikkoon, joka tietysti johtuu mun hankaluudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä anoppi tekee on aina väärin. Kaikki! Ja minä sen mieheni omistan, ei hän! Grrrrrrrhh!
Mulle on ihan sama mitä anoppi tekee, kunhan hänen toimintansa ei vaikuta millään tavalla minun tai perheeni elämään.
Anoppi on kehottanut eroamaan. Appiukko mollaa aina lapsia. Koko ajan pientä vittuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi suuttui, kun hankimme koiran. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt hankkia sen sijaan lapsi. No yritettiin kyllä, mutta tuloksetta. Sitten anoppi sanoi, että hän ei ainakaan tule koiraa ikinä vahtimaan, saamme pärjätä sen kanssa itse. Ei olisi pyydettykään. Ihan kuin joku pienen lapsen äiti, joka luulee että koiran hoito jäisi hänen vastuulleen.
Mun anoppi taas on närkästynyt, kun me ei hankita koiraa. Lapset kuulemma tarvitsee koiran.
Minunkin anoppi on sitä mieltä, että meidän pitäisi koira ottaa eikä tehdä enempää lapsia. No, koiraa ei tähä taloon tule, mutta mitähän anoppi mahtaa tuumia, kun kerrotaan että viides lapsi on tulossa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi suuttui, kun hankimme koiran. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt hankkia sen sijaan lapsi. No yritettiin kyllä, mutta tuloksetta. Sitten anoppi sanoi, että hän ei ainakaan tule koiraa ikinä vahtimaan, saamme pärjätä sen kanssa itse. Ei olisi pyydettykään. Ihan kuin joku pienen lapsen äiti, joka luulee että koiran hoito jäisi hänen vastuulleen.
Mun anoppi taas on närkästynyt, kun me ei hankita koiraa. Lapset kuulemma tarvitsee koiran.
Minunkin anoppi on sitä mieltä, että meidän pitäisi koira ottaa eikä tehdä enempää lapsia. No, koiraa ei tähä taloon tule, mutta mitähän anoppi mahtaa tuumia, kun kerrotaan että viides lapsi on tulossa ;)
Hahaha! Tästä anopin reaktiosta vois tehdä gallupin! Mun veikkaus on klassinen "ootteko ikinä kuulleet ehkäisystä?"
Meillekin tuli kuulemma liikaa lapsia, kokonaista kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on kehottanut eroamaan. Appiukko mollaa aina lapsia. Koko ajan pientä vittuilua.
Anoppi kerran kysyi ihan suoraan, koska ajattelin jättää mieheni. Olin aika wtf, oltiin miehen kanssa vaikka ongelmia ja ihan vastarakastuneita. Tuon kysymyksen jälkeen ollaan mieheni kanssa muun muassa tehty pari lasta. Parisuhteen suurin ongelma on joka asiaan puuttuva anoppi.
Alue: Aihe vapaa
No mihis ne sinun typerät itsestäänselvyytesi unohtui viestistäsi? Se on mukavaa, ettei sinulla ole kertynyt vielä kokemusta todella hankalista ihmisistä. Pahoin pelkään, että niitä vielä sinullekin tulee, jos elät edes minun ikäiseksi. Sinun ei ehkä ole hyvä ajatella olevasi täydellinen, kyllähän meissä jokaisessa virheitä on. Mutta voisit yrittää olla positiivisempi, eikö olisi itsellesikin elämä silloin helpompaa? Negatiivisuus katkeroittaa mielen.