Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Anoppi suuttui, kun hankimme koiran. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt hankkia sen sijaan lapsi. No yritettiin kyllä, mutta tuloksetta. Sitten anoppi sanoi, että hän ei ainakaan tule koiraa ikinä vahtimaan, saamme pärjätä sen kanssa itse. Ei olisi pyydettykään. Ihan kuin joku pienen lapsen äiti, joka luulee että koiran hoito jäisi hänen vastuulleen.

Mun anoppi taas on närkästynyt, kun me ei hankita koiraa. Lapset kuulemma tarvitsee koiran.

Anoppi puhuu vain miehelleni ja minä olen ilmaa.Koita siinä sitten yrittää puhua jotain,kun anoppia ei kiinnosta pätkääkään miniän elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi puhuu vain miehelleni ja minä olen ilmaa.Koita siinä sitten yrittää puhua jotain,kun anoppia ei kiinnosta pätkääkään miniän elämä.

Anopin kodissa vai teidän kodissa käyttäytyy noin?

Miehesi kuuluisi ottaa sinut mukaan keskusteluun kysymällä mielipidettäsi asiaan ja sitten kuunnella mitä mieltä sinä olet asiasta ja kommentoida se ystävällisesti. Tämän voi sopia etukäteen!

Terv anoppi

Mun anoppi käyttäytyy täsmälleen noin. Puhuu mun yli, puhuu päälle, ei kuuntele, ellei bongaa mun puheesta jotain sisältöä, jonka voi juoruta, niin silloin kuuntelee. Paikalla ei ole väliä, tekee noin aina. Myöskään sillä ei ole väliä, millaisessa seurueessa ollaan. Noin hän käyttäytyy myös mun miestä kohtaan. Mutta annapa olla, kun naapurin pankinjohtaja on lähettyvillä. Silloin anoppi on ruskein kielin mielistelemässä

Nämä ovat olleet teini-iän seurusteluja, mutta kuitenkin.

Menin ensimmäistä kertaa käymään lukioikäisenä poikaystäväni vanhemmilla. Olin rokkarityttö, mutta ihan siis siisteissä vaatteissa ja puhtaana kuljin. Ensimmäisen käynnin jälkeen oli äiti raahannut kylään naapurin heppatytön ja ehdottanut että eikös tämä nyt olisi parempi? Raivostui myös, kun en ensitapaamisella ottanut muffinssia jälkiruoaksi, kun en jaksanut. Soitteli äidilleni ja keksi minusta ihan käsittämättömiä valheita, vielä eronkin jälkeen uhkasi soittaa äidilleni jos eksällä oli rahat loppu (?)

Anoppeja linjoilla, ystävällismielinen kysymys teille. Anoppi, joka on ajoittain kipeä, tules-vaivoja, mielenpäällä epäreilusti mennyt vanhempiensa perinnönjako, sekä sukulaisten sairaudet. Olen miniä, ja hän haluaa kertoilla minulle em. asiosta varsin laveasti kun tapaamme. Soittamisen hänelle olen lopettanut, koska minulla on ollut jotain asiaa, joka sitten peittyy kun anoppi alkaa puhua omia asioitaan, jotka eivät kosketa minua millään tavallaan. Eli hän hallitsee keskusteluja. Olen tarjonnut esimerkiksi vertaistukiryhmää sairaiden omaisille, mutta hän loukkaantui ehdotuksestani. Tuntuu, ettei halua mitään ratkaisuja ongelmiinsa ja tunteisiinsa, ainoastaan purkaa niitä minulle.

Tilanne on kestänyt useamman vuoden, ja nyt pääsin työhön, jossa kuuntelen ihmisiä päivät pitkät, enkä jaksaisi siihen päälle enää anoppia. En edes viikonloppuisin. Lisäksi anoppi lähettää ristiriitaisia wa-viestejä, esim. kuvia mustikkametsästä ja suolta, saatteena on teksti, että hän sietämättömissä kivuissa tänään, vähän kuitenkin poimii hillaa. Käsittääkseni jos ihmisellä on sietämättömiä kipuja, hän ei kyyki suolla helteisenä päivänä? Kuvio on kummallinen ja kuluttaa minua. Miten voisin helpottaa tilannetta niin, ettei syntyisi ikävää anoppi-miniä asetelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Anoppeja linjoilla, ystävällismielinen kysymys teille. Anoppi, joka on ajoittain kipeä, tules-vaivoja, mielenpäällä epäreilusti mennyt vanhempiensa perinnönjako, sekä sukulaisten sairaudet. Olen miniä, ja hän haluaa kertoilla minulle em. asiosta varsin laveasti kun tapaamme. Soittamisen hänelle olen lopettanut, koska minulla on ollut jotain asiaa, joka sitten peittyy kun anoppi alkaa puhua omia asioitaan, jotka eivät kosketa minua millään tavallaan. Eli hän hallitsee keskusteluja. Olen tarjonnut esimerkiksi vertaistukiryhmää sairaiden omaisille, mutta hän loukkaantui ehdotuksestani. Tuntuu, ettei halua mitään ratkaisuja ongelmiinsa ja tunteisiinsa, ainoastaan purkaa niitä minulle.

Tilanne on kestänyt useamman vuoden, ja nyt pääsin työhön, jossa kuuntelen ihmisiä päivät pitkät, enkä jaksaisi siihen päälle enää anoppia. En edes viikonloppuisin. Lisäksi anoppi lähettää ristiriitaisia wa-viestejä, esim. kuvia mustikkametsästä ja suolta, saatteena on teksti, että hän sietämättömissä kivuissa tänään, vähän kuitenkin poimii hillaa. Käsittääkseni jos ihmisellä on sietämättömiä kipuja, hän ei kyyki suolla helteisenä päivänä? Kuvio on kummallinen ja kuluttaa minua. Miten voisin helpottaa tilannetta niin, ettei syntyisi ikävää anoppi-miniä asetelmaa?

Oletko sanonut anopille, ettet kykene olemaan hänen terapeuttinsa? Tai että kovissa kivuissa ei ole mikään pakko lähteä hillasuolle tarpomaan, vaan marjat voi hyvällä omallatunnolla ostaa, jos tänä kesänä ei kykene.

Pieni hajurako voisi tehdä ihan hyvää...

Vierailija kirjoitti:

Anoppeja linjoilla, ystävällismielinen kysymys teille. Anoppi, joka on ajoittain kipeä, tules-vaivoja, mielenpäällä epäreilusti mennyt vanhempiensa perinnönjako, sekä sukulaisten sairaudet. Olen miniä, ja hän haluaa kertoilla minulle em. asiosta varsin laveasti kun tapaamme. Soittamisen hänelle olen lopettanut, koska minulla on ollut jotain asiaa, joka sitten peittyy kun anoppi alkaa puhua omia asioitaan, jotka eivät kosketa minua millään tavallaan. Eli hän hallitsee keskusteluja. Olen tarjonnut esimerkiksi vertaistukiryhmää sairaiden omaisille, mutta hän loukkaantui ehdotuksestani. Tuntuu, ettei halua mitään ratkaisuja ongelmiinsa ja tunteisiinsa, ainoastaan purkaa niitä minulle.

Tilanne on kestänyt useamman vuoden, ja nyt pääsin työhön, jossa kuuntelen ihmisiä päivät pitkät, enkä jaksaisi siihen päälle enää anoppia. En edes viikonloppuisin. Lisäksi anoppi lähettää ristiriitaisia wa-viestejä, esim. kuvia mustikkametsästä ja suolta, saatteena on teksti, että hän sietämättömissä kivuissa tänään, vähän kuitenkin poimii hillaa. Käsittääkseni jos ihmisellä on sietämättömiä kipuja, hän ei kyyki suolla helteisenä päivänä? Kuvio on kummallinen ja kuluttaa minua. Miten voisin helpottaa tilannetta niin, ettei syntyisi ikävää anoppi-miniä asetelmaa?

Tuo viimeinen kysymys. Kunnioitus on avain. Molemmin puolin.

Anoppi halusi mukaan doulaksi esikoisen synnytykseen. Kuulemma kun hänellä on kokemusta synnyttämisestä niin osaa olla doulanakin... Kiitos ja ei, en halunnut ylimääräistä yleisöä.

Synnytykseni taas ei ollut helppo, mm. avautumisvaihe kesti yli vuorokauden. Sinä aikana anoppi oli ehtinyt soittaa useamman kerran synnärille haukkuakseen hoitajat ja pyrki osastollekin. Kiva siinä tuskissaan kuulla kätilöltä anopin tempuista. Onneksi ei huolittu anoppia saliin...

Seuraavan lapsen kohdalla ei kerrottu anopille synnytyksen alkaneen, vaan vasta kun vauva oli maailmassa hän sai tiedon.

Meilläkin anoppi ilmoitti jo kun kerroimme raskaudesta että hän tulee sitten synnytykseen. Nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt voiko tulla. Pyöriteltiin molemmat silmiämme.

Esikko tuli onneksi nopeasti jo ambulanssi-kyydissä niin ei tarvinnut torpata anoppia sairaalassa mutta hän pääsi kyllä loukkaantumaan kun olin lapsen syntymän jälkeen soittanut ensin omalle äidilleni enkä hänelle. Mieheni oli kyllä soittanut hänelle mutta hän suuttui kun minun olisi myös pitänyt soittaa hänelle ensimmäisenä uudestaan ja sitten vasta omalle äidilleni. Vasta synnyttäneenä kuuntelin kuinka hän huusi miehelleni kuinka yritän omia vauvaa (kaiutin ei ollut päällä). Ja tämä oli pari-kolme tuntia synnytyksestä.

Nykyään ihmettelee miksi hänen välinsä kaikkiin kolmeen lapseensa ovat kylmät. Nähdään kerran pari vuodessa. Näissä tilaisuuksissa anoppi kattaa parhaat hopeat pöytään, tarjoaa kaupan eineksiä ja keitettyjä pottuja ja haukkuu vuorotellen kaikki pöydässä istujat. myös ala-aste ikäiset lapset jos he eivät ole lähettäneet hänelle äitienpäivä-kortteja.

Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.

Jättäkää miehelle se miehen puolen suvun kanssa kommunikointi. Siis jos haluatte eroon appiksista.

Mä olen päässyt helpolla anopin kanssa, ollaan tosi vähän tekemisissä. Sen mitä ollaan, on aina asiallista. Hankalaa anopin kanssa on se, että hän on yksinkertaisesti ollut aina koulumenestyksellä mitaten tyhmänpuoleinen ihminen, ja alkoholismi on vielä aiheuttanut muita ongelmia jotka korostavat tätä tyhmyyttä. Hänen kanssaan on melko mahdoton keskustella, kun hän ei joko ymmärrä mistä puhutaan, tai keskittyminen häviää ja putoaa kärryiltä siinä kohtaa. Eipä hänellä tunnu koskaan mitään asiaa minulle tai pojalleen olevankaan, kunhan roikkuu appiukon mukana meillä käydessään. Samassa kaupungissa asutaan, ja aina on kiire pois. Anoppi alkaa jo 15 min saapumisesta kysellä koska lähdetään, apella harvoin on niin kiire. Appi on voimakasluonteinen ihminen, samoin olen minä. Aiemmin tuli enemmän yhteenottoja, mutta nyt kun kaikki osaavat antaa toisilleen tarpeeksi tilaa, välit pysyvät mukavina.

Ei niitä ole turhia ihmisiä ennenkään ollut synnytyksissä mukana.  Mitä niitä sinne pitää ängetä. 

Ennen syntyi lapset kotona, saattoi olla avustamassa joku naapurin emäntä, ei mukaan siihen edes miestä päästetty. 

Kyllä lapsi syntyy ilma miehen sairaalassa oloakin, kätilöt osaa hoitaa hommansa,  Mielestäni miehen läsnäolo paikalla on vaan häiriöksi.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.

Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(

Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.

Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(

Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.

Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.

Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.

Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.

Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(

Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.

Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.

Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.

Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.

Jatkossa joku muu talonvahdiksi eikä avainta appiksille enää koskaan, veikkaan etteivät oppineet kuitenkaan mitään vaikka vähän suutuitkin :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.

Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(

Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.

Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.

Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.

Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.

Tuo on kyllä törkeä temppu, josta eniten kärsii pieni lapsi!

Mitenhän joku mummuikäinen voi olla niin tonttu, että puuttuu lapsensa talouden pitoon lisäämällä tai hävittämällä tavaroita? Se on ihan ok, että jos talonvahtina huomaa jääkaapista homeisen mansikkarasian tms, että se pistetään roskiin. Mutta en sitä, lapsen lempparipehmo viedään pois. Meille ei ihan hirveästi ole väkisin tuotu lapsille tavaraa, meille on muun muassa tuotu "näyttäviä" sisustusesineitä. Lähinnä ruskeita lasimöykkyjä. Olen taidelasin ystävä, mutta vihaan ruskeaa lasia, enkä halua moisia kauhistuksia kotiini. Mä tykkään huomattavasti aiemmista esineistä, mutta ei hätää. Kun aloin saada rakennettua uudelleen henkistä selkärankaa, pakkasin anopin lahjukset ja palautin joka ikisen. Kyllä hän itkun väänsi "kun hyvää hyvyyttään" hän oli ne meille tuonut mun vastusteluista huolimatta. Ne kirjaimellisesti vaan ilmestyivät meille, löysivät paikkansa talon asukkien tietämättä!

Meillä oli maailman ihanin anoppi ja rakastava mummu lapsenlapsilleen kunnes hän tapasi uuden miehen Juopon rekkakuskin -18 ja unohti lapset ja lapsen lapset sen jälkeen on stntynyt kaksi lapsenlasta lisää joita hädin tuskin on nähnyt 5 kertaa ja juuri olimme nuorimman serkuksen ristiäisissä niin miehen serkun lapset kiinnosti enemmän kun onat 7 lapsenlasta.

Asutaan kuitenkin 1km säteellä mummulasta kaikki

Että näin kirjoitti:

Meillä oli maailman ihanin anoppi ja rakastava mummu lapsenlapsilleen kunnes hän tapasi uuden miehen Juopon rekkakuskin -18 ja unohti lapset ja lapsen lapset sen jälkeen on stntynyt kaksi lapsenlasta lisää joita hädin tuskin on nähnyt 5 kertaa ja juuri olimme nuorimman serkuksen ristiäisissä niin miehen serkun lapset kiinnosti enemmän kun onat 7 lapsenlasta.

Asutaan kuitenkin 1km säteellä mummulasta kaikki

Mulla herää tästä jotenkin huoli, että onko mummu luopunut kaikesta vapaasta tahdostaan vai onko taustalla alkoholistimiehen mustasukkaisuus ja väkivalta.

Kun seukkasin miehen isä sanoi mulle eteisessä kun tein lähtöä että olen kunnon tyttö! Itse olin ujo ja arka tuo kohteliaisuus ei menny jakeluuni.

Sitten kun mentiin kihloihin, tuo appiukko sanoi ensin työ sitten perhe.

Tehtiin päinvastoin ensin perhe sitten työ.

Tai minä tein. Kun olin saanut ekan lapsen sektiolla appi oli kysynyt pojaltaan seksielämästämme, onko paikat löystyneet.

Muutoin appi ja anoppi ovat ihania.