Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se anoppi pääsee kotiinne? Laita ulko-ovi lukkoon ja ota anopilta kotiavaimet pois. Miksi anoppi tulee siivoamaan kotiinne? Onko joku pyytänyt anopilta siivousapua? Kiellä anoppia siivoamasta ja siivotkaa itse kotinne.
Meille oli päässyt murtamalla ovenkarmin sorkkaraudalla. Kotiin tullessa ihmeteltiin että mitä hittoa, poliisien kanssa tarkistettiin talo ja paikat oli aika selvästi pengottu mutta mitään arvokasta ei oltu viety, tiskit oli tiskattu, roskat viety ja pyykkejä kuivumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat kävivät kylässä ja kuulivat lapseltamme, että odotan vauvaa.
Anoppi möläytti kovaan ääneen vauvaonnittelut minulle "EI KAI TAAS!" Lapset ja puoliso kuulivat möläytyksen. Todellakin pahoitin mieleni tästä anopin järkyttävän rumasta ja töykeästä kommentista! Miten tyhmä voi anoppi olla!!! Välit viilenivät noita-akkaan pysyvästi.
Onko tämä oikeasti näin yleistä? Mitä muuten sun mies sanoi tuolle kommentille?
Mies oli kertonut meidän toisesta tulokkaasta edellisenä päivänä. Anoppi tapansa mukaan tuli meille, ja totesi hyvin happamasti, että olisi teille tuo "Ville" riittänyt, hyvä kun yhden kanssa pärjäätte. Siinä tiivistettynä hänen onnittelunsa.
Meillä ei ollut mitään vaikeuksia pärjätä edes kahden lapsen kanssa, paitsi anopin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi mun äiti on niin kauhea veljen vaimoa kohtaan, vaikka on aina kiva niin siskon miehelle kuin myös mun miehelle.
Äiti on ollut änkäämässä (pyytämättä) siivoamaan niille ja kokkaamaan, ja tyrkyttää aina neuvojaan pyytämättä. Jäkättää, haukkuu, mikään ei kelpaa jne. On myös haukkunut kälyä lasten aikana tosi rumasti (olen itsekin kuullut vaikka kuinka monta kertaa). Siskon kanssa ollaan saatu estettyä monta ”neronleimausta”, mutta ei todellakaan kaikkia. Niinpä nämä kaksi ei ole nykyään edes puheväleissä, mikä on koko suvulle tosi kurjaa. Totuuden nimessä, käly on myös aika kamala tyyppi, eikä kaikki ole äidin syytä. Mutta silti: jotain tolkkua nyt puolin ja toisin, kiitos!
Ootko ikinä kysynyt, miksi äitisi toimii noin loukkaavasti miniää kohtaan?
Anoppini veti vauvan vaunut sisälle kun nukutin lasta pihassa. Oli kuulemma paleltua. Asteita oli +6. 😅 No nyt lämmöllä muistelen anoppiani joka kuoli 2 vuotta sitten. Meille muodostui alkuongelmista huolimatta hyvin läheiset välit. ❤
Näitä kun lukee niin ei voi sanoa kuin, että onneksi mulla ei oo appivanhempia. Mies on ollut aikuistumiseensa asti sijaiskodissa ja ei ole tavannut vanhempiaan sen jälkeen, kun täytti 10. Sijaisvanhemmat ymmärtää, että eivät ole miehen vanhempia vaikka hänet kasvattivatkin eivätkä puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tullut tavaksi pamauttaa mielipiteeni anopilleni ihan samalla tavalla kuin hän omansa ilmaisee. Hän menee tästä jotenkin lukkoon.
Jos hän kommentoi sitä miten ruma sohva ollaan ostettu niin kommentoin sitä miten heidän sohviaan löytyy kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jos hän kommentoi etten tarpeeksi vahdi lapsia kun leikkivät aidatulla pihallamme niin kysyn eikö hänen tyttärensä meinannut hukkua melstenissä kun hän oli kahvilla.
Nyt mieheni nuorempi veli on avioitunut ja todellakin olen antanut nuorikolle vähän vinkkejä.
Ja siis muille en ikinä olisi noin epäkohtelias. Olen vain saanut tarpeeksi anopin jatkuvasta arvostelusta.
1083
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi mun äiti on niin kauhea veljen vaimoa kohtaan, vaikka on aina kiva niin siskon miehelle kuin myös mun miehelle.
Äiti on ollut änkäämässä (pyytämättä) siivoamaan niille ja kokkaamaan, ja tyrkyttää aina neuvojaan pyytämättä. Jäkättää, haukkuu, mikään ei kelpaa jne. On myös haukkunut kälyä lasten aikana tosi rumasti (olen itsekin kuullut vaikka kuinka monta kertaa). Siskon kanssa ollaan saatu estettyä monta ”neronleimausta”, mutta ei todellakaan kaikkia. Niinpä nämä kaksi ei ole nykyään edes puheväleissä, mikä on koko suvulle tosi kurjaa. Totuuden nimessä, käly on myös aika kamala tyyppi, eikä kaikki ole äidin syytä. Mutta silti: jotain tolkkua nyt puolin ja toisin, kiitos!Ootko ikinä kysynyt, miksi äitisi toimii noin loukkaavasti miniää kohtaan?
Tottakai. Sekä minä, että sisko yritettiin vuosikaudet saada draama loppumaan tai edes vähenemään.
Kumpikin osapuoli näkee vikoja vain toisessa, ja omasta mielestään toimii itse juurikin oikein.
Itse asiassa, ne ovat tasan yhtä kauheita toisilleen. Ei siinä ole muilla paljon tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tullut tavaksi pamauttaa mielipiteeni anopilleni ihan samalla tavalla kuin hän omansa ilmaisee. Hän menee tästä jotenkin lukkoon.
Jos hän kommentoi sitä miten ruma sohva ollaan ostettu niin kommentoin sitä miten heidän sohviaan löytyy kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jos hän kommentoi etten tarpeeksi vahdi lapsia kun leikkivät aidatulla pihallamme niin kysyn eikö hänen tyttärensä meinannut hukkua melstenissä kun hän oli kahvilla.
Nyt mieheni nuorempi veli on avioitunut ja todellakin olen antanut nuorikolle vähän vinkkejä.
Olet siis laskeutunut samalle tasolle ikävän anoppisi kanssa. Et ole yhtään parempi. Toivottavasti kälysi on sinua fiksumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tullut tavaksi pamauttaa mielipiteeni anopilleni ihan samalla tavalla kuin hän omansa ilmaisee. Hän menee tästä jotenkin lukkoon.
Jos hän kommentoi sitä miten ruma sohva ollaan ostettu niin kommentoin sitä miten heidän sohviaan löytyy kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jos hän kommentoi etten tarpeeksi vahdi lapsia kun leikkivät aidatulla pihallamme niin kysyn eikö hänen tyttärensä meinannut hukkua melstenissä kun hän oli kahvilla.
Nyt mieheni nuorempi veli on avioitunut ja todellakin olen antanut nuorikolle vähän vinkkejä.
Olet siis laskeutunut samalle tasolle ikävän anoppisi kanssa. Et ole yhtään parempi. Toivottavasti kälysi on sinua fiksumpi.
Tässä nähdään suomalainen mentaliteetti. Vastaan ei saisi sanoa vaan nätisti pitäisi nöyrtyä vanhemman sukupolven edessä ja ottaa nätisti haukut ja käskyt vastaan niin kuin anoppi otti ne aikanansa vastaan. Koska toinen on syntynyt aiemmin ? Enemmän elämänkokemusta? Luulisi että silloin löytyisi myös enemmän sydämen sivistystä. Tämä toimi ehkä silloin kun anoppi oli koti-äippänä koko ikänsä ja riippuvainen miehestään ja joutui itse pyllistelemään leipänsä edestä oman anoppinsa edessä.
Olen itse taloudellisesti siinä pisteessä että pystyn huolehtimaan vaikka koko perheestä pelkästään omalla palkallani ja varaa jää vielä ylimääräiseen.
En ikinä menisi toisen kotia arvostelemaan, maksan vain potut pottuina.
Ja mitä tulee kälyyni, niin hän puhui minulle ensin yhteisen anopin kohtelusta häntä kohtaan jonka jälkeen kerroin vain miten itse olin asian hoitanut.
Onko siellä katkera anoppi linjoilla?
Voisipa viettää rauhallista perhe-elämää ilman vi##umaisia appivanhempia! Se olisi ihanaa ja helppoa elämää. Ainut hyvä puoli on pitkä välimatka anoppilaan. Kiitos pitkän välimatkan anoppi ja appiukko eivät pääse kovin helposti yllätyskylään ja tupatarkastuksia tekemään.
Korona-aika on ollut mahtavaa ja pelkkää juhlaa. Ei ole tarvinnut nähdä appivanhempia yli vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee niin ei voi sanoa kuin, että onneksi mulla ei oo appivanhempia. Mies on ollut aikuistumiseensa asti sijaiskodissa ja ei ole tavannut vanhempiaan sen jälkeen, kun täytti 10. Sijaisvanhemmat ymmärtää, että eivät ole miehen vanhempia vaikka hänet kasvattivatkin eivätkä puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tullut tavaksi pamauttaa mielipiteeni anopilleni ihan samalla tavalla kuin hän omansa ilmaisee. Hän menee tästä jotenkin lukkoon.
Jos hän kommentoi sitä miten ruma sohva ollaan ostettu niin kommentoin sitä miten heidän sohviaan löytyy kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jos hän kommentoi etten tarpeeksi vahdi lapsia kun leikkivät aidatulla pihallamme niin kysyn eikö hänen tyttärensä meinannut hukkua melstenissä kun hän oli kahvilla.
Nyt mieheni nuorempi veli on avioitunut ja todellakin olen antanut nuorikolle vähän vinkkejä.
Olet siis laskeutunut samalle tasolle ikävän anoppisi kanssa. Et ole yhtään parempi. Toivottavasti kälysi on sinua fiksumpi.
Tässä nähdään suomalainen mentaliteetti. Vastaan ei saisi sanoa vaan nätisti pitäisi nöyrtyä vanhemman sukupolven edessä ja ottaa nätisti haukut ja käskyt vastaan niin kuin anoppi otti ne aikanansa vastaan. Koska toinen on syntynyt aiemmin ? Enemmän elämänkokemusta? Luulisi että silloin löytyisi myös enemmän sydämen sivistystä. Tämä toimi ehkä silloin kun anoppi oli koti-äippänä koko ikänsä ja riippuvainen miehestään ja joutui itse pyllistelemään leipänsä edestä oman anoppinsa edessä.
Olen itse taloudellisesti siinä pisteessä että pystyn huolehtimaan vaikka koko perheestä pelkästään omalla palkallani ja varaa jää vielä ylimääräiseen.
En ikinä menisi toisen kotia arvostelemaan, maksan vain potut pottuina.
Ja mitä tulee kälyyni, niin hän puhui minulle ensin yhteisen anopin kohtelusta häntä kohtaan jonka jälkeen kerroin vain miten itse olin asian hoitanut.
Onko siellä katkera anoppi linjoilla?
No siis juuri näin. Minutkin on kasvatettu mentaliteetilla kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Ja toki viisaampi antaa periksi. Eli olin ihan valmis kynnysmatto, kun anoppi alkoi pelinsä. Voin henkisesti huonosti, ja tilanne meni jatkuvasti huonommaksi. Parisuhdekin oli ihan finaalissa. Kunnes jostain löysin sisua ja aloin kasvattaa selkärankaa. Välit anoppiin ovat nyt huonot, mutta se on mitätön hinta maksaa omasta henkisestä hyvinvoinnista. Ei kaikkea tarvitse sietää ja hyväksyä, vaikka kyseessä on puolison äiti.
Ainoa asia mitä kadun on se, etten kasvattanut sitä selkärankaa vuosia aiemmin.
Lapsilleni olisin suonut mukavan mummun myös isän puolelta, mutta niin ei käynyt. Saivat arvaamattoman narskun. Hirviön, jolta suojelen lapsiani.
Kun tätäkin keskustelua lukee niin olen todella paljosta kiitollinen sekä omalle miniälleni että vävylleni. Vaikka molemmat aluksi jännittivät minua, niin kyllä minäkin jännitin heitä. Mutta he ovat molemmat ihania ihmisiä ja niin monin tavoin fiksumpia nuoria kuin olin itse saman ikäisenä. Olen oppinut heiltä molemmilta paljon ja ollaan juteltu ummet ja lammet. Tapaillaankin aika tiiviisti, eikä ole koskaan tullut tunnetta, että siinä olisi jotakin pakotettua. Mutta kuten sanoin, molemmat ovat ihania ihmisiä ja molemmat lapseni ovat onnellisia löydettyään itselleen ihanat kumppanit. Olen syvästi kiitollinen, että asiat ovat näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tätäkin keskustelua lukee niin olen todella paljosta kiitollinen sekä omalle miniälleni että vävylleni. Vaikka molemmat aluksi jännittivät minua, niin kyllä minäkin jännitin heitä. Mutta he ovat molemmat ihania ihmisiä ja niin monin tavoin fiksumpia nuoria kuin olin itse saman ikäisenä. Olen oppinut heiltä molemmilta paljon ja ollaan juteltu ummet ja lammet. Tapaillaankin aika tiiviisti, eikä ole koskaan tullut tunnetta, että siinä olisi jotakin pakotettua. Mutta kuten sanoin, molemmat ovat ihania ihmisiä ja molemmat lapseni ovat onnellisia löydettyään itselleen ihanat kumppanit. Olen syvästi kiitollinen, että asiat ovat näin.
Kuulostaa kivalta:) ihan pakko kuitenkin kysyä, että onko sinulla tapana vierailla heillä joka päivä ja tutkia kaapit, haukkua koti siivottomaksi, kertoa lapsille kuinka kyvytön äiti on heitä hoitamaan ja haukkua tapetit, talon väri... Ai ei? Ehkäpä syy onkin sitten siinä? Sinä kohtelet heitä kuin vertaistasi ja he arvostavat sitä.
Voi kyllä näitä röyhkeitä sukulaisia riittää.
Mun ex-mies ei omistanut kuin rikkinäisen Fiat 127 ja yksinhuoltajaäitini kuoleman jälkeen perin puolet kaksiosta. No ostin sillä meille asunnon Vantaalta 3h+ k ja piha. Ukon piti maksaa pieni loppuvelka asunnosta. No arvatkaa- isompipalkkainen muttei maksanut yhtään mitään. Pankista tuli muistutus, ettei kolmeen kuukauteen ole tullut yhtäkään lyhennystä asuntolainaan. Minä suutuin ja hoidin asian, maksoin omasta palkasta lyhennykset. Sitten muutettiin isompaan asuntoon ja sama jatkui. Ostettiin uusi auto, käytetty tosin. Sen nyt maksoi. Sitten hän halusi Arabianrantaan ja ostettiin sieltä isohko asunto.
No minä jatkoin maksamista. Sitten kun tuli ero- HÄN halusi KOKO asunnon itselleen! Vei auton, veneen ja ostamansa parhaat kalusteet. Siinä se rakkaus nähtiin. Olin orpo ja kukaan ei neuvonut AVIOEHDOSTA naimisiin mennessä. Sain sentään puolet itselleni, vaikka olin vaarin perintörahalla maksanut ulkomaanmatkan USAan. Ja toisella henkivakuutusrahalla toisen matkan. En jaksanut juopottelua ja muutin omaan kämppään, sain kuitenkin puolet rahoista siihen- mitään muuta en. Nyt peri äitinsä ja 2. aviomiehen ostaman miljoonakämpän Töölöstä! Mun rahoilla jo yks asunto ja nyt toinen. Tasan ei käy onnenlahjat.
Minä kitkutan pienestä eläkkeestäni omaa asuntolainaa vieläkin ja äijän hassista pössytellyt vanhin poika asuu siinä mun rahoilla ostetussa kämpässä. OPETTAKAA TYTÖILLE AVIOEHTO!! Jos nai rikkaan miehen, ei tee, jos itsellä rahaa tai omaisuutta niin TEKEE AVIOEHDON ja kunnollisen!
Sitten muutettiin myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Ja siis muille en ikinä olisi noin epäkohtelias. Olen vain saanut tarpeeksi anopin jatkuvasta arvostelusta.
1083
Sama. En vaan näe yhtään syytä yrittää olla kohtelias henkilölle, jonka suusta tulee tulee pelkkiä solvauksia, moitteita ja valheita.
Suomalaiseen mieheen pettynyt kirjoitti:
Voi kyllä näitä röyhkeitä sukulaisia riittää.
Mun ex-mies ei omistanut kuin rikkinäisen Fiat 127 ja yksinhuoltajaäitini kuoleman jälkeen perin puolet kaksiosta. No ostin sillä meille asunnon Vantaalta 3h+ k ja piha. Ukon piti maksaa pieni loppuvelka asunnosta. No arvatkaa- isompipalkkainen muttei maksanut yhtään mitään. Pankista tuli muistutus, ettei kolmeen kuukauteen ole tullut yhtäkään lyhennystä asuntolainaan. Minä suutuin ja hoidin asian, maksoin omasta palkasta lyhennykset. Sitten muutettiin isompaan asuntoon ja sama jatkui. Ostettiin uusi auto, käytetty tosin. Sen nyt maksoi. Sitten hän halusi Arabianrantaan ja ostettiin sieltä isohko asunto.
No minä jatkoin maksamista. Sitten kun tuli ero- HÄN halusi KOKO asunnon itselleen! Vei auton, veneen ja ostamansa parhaat kalusteet. Siinä se rakkaus nähtiin. Olin orpo ja kukaan ei neuvonut AVIOEHDOSTA naimisiin mennessä. Sain sentään puolet itselleni, vaikka olin vaarin perintörahalla maksanut ulkomaanmatkan USAan. Ja toisella henkivakuutusrahalla toisen matkan. En jaksanut juopottelua ja muutin omaan kämppään, sain kuitenkin puolet rahoista siihen- mitään muuta en. Nyt peri äitinsä ja 2. aviomiehen ostaman miljoonakämpän Töölöstä! Mun rahoilla jo yks asunto ja nyt toinen. Tasan ei käy onnenlahjat.
Minä kitkutan pienestä eläkkeestäni omaa asuntolainaa vieläkin ja äijän hassista pössytellyt vanhin poika asuu siinä mun rahoilla ostetussa kämpässä. OPETTAKAA TYTÖILLE AVIOEHTO!! Jos nai rikkaan miehen, ei tee, jos itsellä rahaa tai omaisuutta niin TEKEE AVIOEHDON ja kunnollisen!Sitten muutettiin myöhemmin
En nyt oikein ymmärrä, miten tämä viesti liittyy ketjun aiheeseen.
Koskaan ei kannata asua samalla paikkakunnalla eikä ainakaan naapurissa appivanhempien kanssa. Kamalinta olisi, jos anoppi tai apiukko tai molemmat pamahtaisivat kotiimme joka päivä tai kerran viikossa. Onneksi emme asu edes samassa maakunnasssa vaan välimatkaa on reilusti. Anoppi ja appiukko pilaavat perhe-elämän.
Vanhat ihmiset ovat epäystävällisiä, epäkohteliaita, ilkeitä, röyhkeitä ja töykeitä. Vanhat asiakkaat marisevat, kitisevät ja valittavat kaupoissa ja haukkuvat henkilökuntaa. Naksahtaako ihmisellä joku vi¤¤uiluvaihde päälle, kun hän täyttää 60, 65, 70, 75 tai 80 vuotta? Vai ovatko nämä vi¤¤umaiset ihmiset olleet vi¤¤umaisia koko ikänsä?
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei kannata asua samalla paikkakunnalla eikä ainakaan naapurissa appivanhempien kanssa. Kamalinta olisi, jos anoppi tai apiukko tai molemmat pamahtaisivat kotiimme joka päivä tai kerran viikossa. Onneksi emme asu edes samassa maakunnasssa vaan välimatkaa on reilusti. Anoppi ja appiukko pilaavat perhe-elämän.
Vanhat ihmiset ovat epäystävällisiä, epäkohteliaita, ilkeitä, röyhkeitä ja töykeitä. Vanhat asiakkaat marisevat, kitisevät ja valittavat kaupoissa ja haukkuvat henkilökuntaa. Naksahtaako ihmisellä joku vi¤¤uiluvaihde päälle, kun hän täyttää 60, 65, 70, 75 tai 80 vuotta? Vai ovatko nämä vi¤¤umaiset ihmiset olleet vi¤¤umaisia koko ikänsä?
Mun anoppi on kuulemani mukaan ollut aina varsin ilkeä ja kova juoruamaan. On myös ollut mitätöivä äitinä.
Mä ihmettelen, miksi mun äiti on niin kauhea veljen vaimoa kohtaan, vaikka on aina kiva niin siskon miehelle kuin myös mun miehelle.
Äiti on ollut änkäämässä (pyytämättä) siivoamaan niille ja kokkaamaan, ja tyrkyttää aina neuvojaan pyytämättä. Jäkättää, haukkuu, mikään ei kelpaa jne. On myös haukkunut kälyä lasten aikana tosi rumasti (olen itsekin kuullut vaikka kuinka monta kertaa). Siskon kanssa ollaan saatu estettyä monta ”neronleimausta”, mutta ei todellakaan kaikkia. Niinpä nämä kaksi ei ole nykyään edes puheväleissä, mikä on koko suvulle tosi kurjaa. Totuuden nimessä, käly on myös aika kamala tyyppi, eikä kaikki ole äidin syytä. Mutta silti: jotain tolkkua nyt puolin ja toisin, kiitos!